Vaikeudet
Ahdistukset ja kärsimys
Aineellinen huolenpito
Jumalan varjelus
Jumalan viisaus ja apu
Kestävyys
Kiusaukset
Murheet ja pelot
Vainot
|
AHDISTUKSET JA
KÄRSIMYS
Mt 13:20. Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti
ottaa sen ilolla vastaan;
21. mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun
aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa
pois.
22. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta
tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää
hedelmättömäksi.
24:21. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut
maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.
Lk 12:49. Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä
tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!
50. Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan
ahdistettu, kunnes se on täytetty!
15:14. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen
maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti
hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat
söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni
palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt
syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
21:25. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus
kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.
26. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä
kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.
24:26. Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän
kirkkauteensa?"
27. Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille,
mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
Joh 12:27. Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman?
Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän
hetkeen tullut.
28. Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen
kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava".
29. Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset
sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli".
30. Jeesus vastasi ja sanoi: "Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän
tähtenne.
31. Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää
heitettämän ulos.
32. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."
33. Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli
kuoleva.
16:33. Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.
Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen
voittanut maailman."
Apt 9:15. Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu
ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten
eteen.
16. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän
minun nimeni tähden."
14:21. Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta
opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
22. ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään
uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle
Jumalan valtakuntaan".
20:22. Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä
tiedä, mikä minua siellä kohtaa.
23. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle
ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.
24. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan
vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen
saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.
Rm 2:9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee,
juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä
on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
5:1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on
rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me
nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset,
sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4. mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen
kestäminen toivoa;
5. mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän
sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
8:17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan
perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan
kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole
verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
8:35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus,
vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36. Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina".
37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä
on rakastanut.
38. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä
henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan
rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
12:12. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa
kestävät.
1 Kor 4:9. Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit
vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken
maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten,
10. me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me
olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me
halveksittuja.
11. Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti,
meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina,
12. me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me
siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme;
13. meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin
mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.
14. En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani
neuvoen.
7:28. Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee
naimisiin, ei hänkään tee syntiä; mutta ne, jotka niin tekevät, joutuvat
kärsimään ruumiillista vaivaa, ja siitä minä tahtoisin teidät säästää.
10:12. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
13. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on
uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan
kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
11:31. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;
32. mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei
meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.
12:26. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa;
tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat
sen kanssa.
13:4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei
kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele
kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
2 Kor 1:3. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja
Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä
lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa
niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
5. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän
osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana
Kristuksen kautta.
6. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja
pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille
lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita
mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
7. koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä,
samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
8. Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä
ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme
käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa
hengestämmekin,
9. ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi
itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.
10. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa,
ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,
2:4. Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille
monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että
tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.
4:7. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri
voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat,
mutta emme toivottomat,
9. vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että
Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
11. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden,
että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
12. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
4:16. Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme
menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille
iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18. meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset
ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
6:3. Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme
moitittaisi,
4. vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa
kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,
5. ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa,
paastoissa;
6. puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä
Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,
7. totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa
kädessä ja vasemmassa;
8. kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja
kuitenkin totta puhuvina,
9. tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja
katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,
10. murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia
rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.
7:4. Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista
teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa
ahdingossamme.
5. Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me
olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa.
6. Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen
tulolla,
8:1. Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on
vaikuttanut Makedonian seurakunnissa:
2. että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli
heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he
alttiisti antoivat runsaita lahjoja.
11:18. Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.
22. He ovat hebrealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia; minä myös. He
ovat Aabrahamin siementä; minä myös.
23. He ovat Kristuksen palvelijoita - puhun kuin mieltä vailla - minä vielä
enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua
on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.
24. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
25. kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen
joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
26. olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa
rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta,
vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa
valheveljien keskellä;
27. ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa,
paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.
28. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista
seurakunnista.
29. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua
polttaisi?
30. Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.
12:7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle
annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
9. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun
voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin
kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
10. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään,
vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin
minä olen väkevä.
Gal 6:17. Älköön tästedes kukaan minulle vaivoja tuottako; sillä minä kannan
Jeesuksen arvet ruumiissani.
Ef 3:13. Siksi minä pyydän, ettette lannistuisi niiden ahdistusten vuoksi,
joita minä teidän tähtenne kärsin, sillä ne ovat teidän kunnianne.
4:1. Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan,
niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
2. kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien
toinen toistanne rakkaudessa
Fil 1:29. Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa
häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä,
30. teidän, joilla on sama taistelu, mitä näitte ja nyt kuulette minun
taistelevan.
3:10. tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen
kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen
kuoleman kautta,
11. jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
Kol 1:24. Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä
puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa
hyväksi, joka on seurakunta,
25. jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka
minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan,
1 Tess 3:1. Sentähden me, kun emme enää voineet kestää kauemmin, päätimme
jäädä yksinämme Ateenaan,
2. ja lähetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan palvelijan Kristuksen
evankeliumissa, vahvistamaan teitä ja rohkaisemaan teitä uskossanne,
3. ettei kukaan horjuisi näissä ahdingoissa. Sillä itse te tiedätte, että
meidät on semmoisiin pantu.
4. Sanoimmehan, kun olimme teidän tykönänne, teille jo edeltäpäin, että
meidän oli ahdinkoon joutuminen, niinkuin on käynytkin ja te tiedätte
käyneen.
2 Tess 1:4. niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä,
teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja
ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä
5. ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät
katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin,
6. koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä
ahdistavat,
7. ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun
Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
1 Tim 5:9. Luetteloon otettakoon ainoastaan semmoinen leski, joka ei ole
kuuttakymmentä vuotta nuorempi ja joka on ollut yhden miehen vaimo,
10. josta on todistettu, että hän on tehnyt hyviä töitä, on lapsia
kasvattanut, vieraita holhonnut, pyhien jalkoja pessyt, ahdistettuja
auttanut ja kaiken hyvän tekemistä harrastanut.
2 Tim 1:8. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen
vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen
mukaan kuin Jumala antaa voimaa,
1:12. Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä
tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen
siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.
2:3. Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies.
4. Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sillä hän
tahtoo olla mieliksi sille, joka on hänet palkannut.
2:8. Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin
siementä minun evankeliumini mukaan,
9. jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa, kahleisiin asti, niinkuin
pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu.
10. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin
saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä
iankaikkisen kirkkauden.
2:11. Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan,
saamme myös hänen kanssaan elää;
12. jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme
hänet, on hänkin kieltävä meidät;
13. jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä
itseänsä kieltää hän ei saata.
2:15. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää,
työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.
2:24. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä
kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
3:10. Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani,
uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,
11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli
Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt,
ja kaikista Herra on minut pelastanut!
12. Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa,
joutuvat vainottaviksi.
Hebr 2:9. Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi,
Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja
kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä
joutunut maistamaan kuolemaa.
10. Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi,
saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän
pelastuksensa päämies täydelliseksi.
10:32. Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne,
kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,
33. kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien
katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla
tavalla.
34. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne
omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.
35. Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.
36. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja
saadaksenne sen, mikä luvattu on.
11:24. Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon
tyttären pojan nimeä.
25. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa
kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa,
26. katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin
aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.
27. Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska
hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.
11:35. On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet
kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole
ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen;
36. toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita
ja vankeutta;
37. heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat
kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina,
ahdistettuina, pahoinpideltyinä -
38. he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet
erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.
39. Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he
kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;
40. sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he
ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.
12:3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista
vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä
vastaan,
12:5. ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin
lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä
toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista
lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä
mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi
tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me
kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että
eläisimme?
10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman
ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me
pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan
murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille,
jotka sen kautta ovat harjoitetut.
1 Piet 1:6. Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on
tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa,
7. että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa
kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan,
ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen
ilmestyessä.
1:10. Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat
ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta,
11. ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen
Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä
ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta.
2:19. Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää
vaivoja, syyttömästi kärsien.
20. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin,
kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun
hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.
21. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän
puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen
jälkiänsä,
3:13. Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään?
14. Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin
autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä
hämmästykö",
15. vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit
vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä
on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
16. pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää
vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä
panettelevat.
17. Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin
pahaa tehden.
18. Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas
vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin
kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
4:1. Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne
sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä -
2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen
mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
4:12. Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on
teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
13. vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen
kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte
iloita ja riemuita.
4:14. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat,
sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.
15. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai
pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;
16. mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen
nimensä tähden Jumalaa.
19. Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät,
sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on.
5:8. Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri
niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy
teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen
kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät
valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.
Jaak 1:2. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin
kiusauksiin,
3. tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan
kärsivällisyyttä.
4. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte
täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.
1:12. Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu,
on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä
rakastavat!
13. Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa";
sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
14. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
15. kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun
synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
1:27. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä
katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin,
ettei maailma saastuta.
5:10. Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi
profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.
11. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin
kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette
nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.
5:13. Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä
mielin, veisatkoon kiitosta.
Ilm 1:9. Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen
osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa,
minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi
on Patmos.
2:8. Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo ensimmäinen ja
viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään:
9. Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi - sinä olet kuitenkin rikas
- ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia,
eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.
10. Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä
muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on
oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin
minä annan sinulle elämän kruunun.
11. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka
voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.'
2:21. Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei
tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.
22. Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan
tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta
ja luovu hänen teoistansa;
3:19. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan;
ahkeroitse siis ja tee parannus.
7:9. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan
voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja
kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina
pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
13. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin
valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
14. Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi
minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he
ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
12:11. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa
sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit
kuolemaan asti.
1 Ms 3:16. Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi
vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun
halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva".
17. Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta
minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun
tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;
18. orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja
sinun on syötävä.
19. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen,
sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun
jälleen tuleman."
41:50. Joosefille syntyi, ennenkuin nälkävuosi tuli, kaksi poikaa, jotka
Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär, synnytti hänelle.
51. Esikoiselle Joosef antoi nimen Manasse, "sillä", sanoi hän, "Jumala on
saattanut minut unhottamaan kaikki vaivani ja koko isäni kodin".
52. Toiselle hän antoi nimen Efraim, "sillä", sanoi hän, "Jumala on tehnyt
minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa".
45:5. Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette
myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne
pitääkseen teidät hengissä.
6. Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi
vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata.
7. Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille
jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi
monille.
8. Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala; hän asetti minut
faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan
valtiaaksi.
50:19. Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan
sijassa?
20. Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen
hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi
hengissä paljon kansaa.
2 Ms 1:11. Niin heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla
työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses.
12. Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja
sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään.
13. Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väkivalloin
14. ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti- ja tiilityöllä ja
kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota he
teettivät heillä väkivalloin.
5 Ms 4:27. Ja Herra hajottaa teidät kansojen sekaan, ja ainoastaan vähäinen
joukko teitä on jäävä niiden pakanakansojen keskelle, joiden tykö Herra
teidät kuljettaa.
28. Ja siellä te palvelette jumalia, jotka ovat ihmiskätten tekoa, puuta ja
kiveä, jotka eivät näe eivätkä kuule, eivät syö eivätkä hajua tunne.
29. Mutta sitten sinä siellä etsit Herraa, sinun Jumalaasi, ja sinä löydät
hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi.
30. Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin
sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä.
8:2. Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun
Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa
nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun
sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö.
3. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle
mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet,
opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä,
vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.
4. Sinun vaatteesi eivät kuluneet yltäsi, eivätkä sinun jalkasi ajettuneet
näinä neljänäkymmenenä vuotena.
5. Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua,
niinkuin isä kasvattaa poikaansa.
Tuom 3:1. Nämä ovat ne kansat, jotka Herra jätti paikoilleen koetellakseen
niiden kautta Israelia, kaikkia niitä, jotka eivät olleet kokeneet mitään
kaikista Kanaanin sodista --
2. hän jätti ne ainoastaan sitä varten, että israelilaisten sukupolvet
saisivat kokea sotaa, hänen opettaessaan heitä sotimaan, kuitenkin
ainoastaan niitä, jotka eivät ennen olleet sotaa kokeneet -- :
1 Sam 22:1. Niin Daavid lähti sieltä ja pääsi pakoon Adullamin luolaan. Ja
kun hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kuulivat sen, tulivat he sinne
hänen luoksensa.
2. Ja hänen luoksensa kokoontui kaikenlaista ahdingossa olevaa,
velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päämiehekseen.
Näin liittyi häneen noin neljäsataa miestä.
2 Aik 33:9. Mutta Manasse eksytti Juudan ja Jerusalemin asukkaat tekemään
enemmän pahaa, kuin olivat tehneet ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt
israelilaisten tieltä.
10. Ja Herra puhui Manasselle ja hänen kansallensa, mutta he eivät
kuunnelleet.
11. Niin Herra toi Assurin kuninkaan sotapäälliköt heidän kimppuunsa. He
ottivat Manassen kiinni koukuilla, kytkivät hänet vaskikahleisiin ja veivät
hänet Baabeliin.
12. Mutta ahdingossa ollessaan hän etsi Herran, Jumalansa, mielisuosiota ja
nöyrtyi syvästi isiensä Jumalan edessä.
13. Ja kun hän näin rukoili häntä, niin Jumala taipui ja kuuli hänen
rukouksensa ja toi hänet takaisin Jerusalemiin, hänen valtakuntaansa.
Silloin Manasse tuli tietämään, että Herra on Jumala.
Neh 9:27. Sentähden sinä annoit heidät heidän ahdistajainsa käsiin, ja nämä
ahdistivat heitä. Mutta kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinua, niin sinä
taivaasta kuulit ja suuressa laupeudessasi annoit heille vapauttajia, jotka
vapauttivat heidät heidän ahdistajainsa käsistä.
28. Mutta rauhaan päästyään he jälleen tekivät sitä, mikä on pahaa sinun
edessäsi. Silloin sinä jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, niin että
nämä vallitsivat heitä. Mutta kun he jälleen huusivat sinua, kuulit sinä
taivaasta ja pelastit heidät laupeudessasi monta kertaa.
Job 1:1. Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton
ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.
1:20. Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi
maahan ja rukoili.
21. Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä
sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi."
22. Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa
vastaan.
2:7. Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita,
kantapäästä kiireeseen asti.
8. Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui
tuhkaläjään.
9. Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa
Jumala ja kuole."
10. Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen.
Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?"
Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.
3:1. Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2. Job lausui ja sanoi:
3. "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on
siinnyt'.
4. Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö,
älköönkä valonsäde sille paistako.
3:11. Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta
tullessani?
12. Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat
imeäkseni?
13. Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
16. tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin
sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
3:20. Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21. jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin
aarretta,
22. jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät
haudan --
23. miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24. Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin
vesi.
25. Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se
minulle tapahtui.
26. Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
5:6. Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
7. vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät
korkealle.
5:17. Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana
Kaikkivaltiaan kuritusta.
18. Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä
myös parantavat.
6:8. Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9. Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista
elämäni langan!
10. Niin olisi vielä lohdutuksenani -- ja ilosta minä hypähtäisin
säälimättömän tuskan alla -- etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11. Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että
tätä kärsisin?
12. Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13. Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
7:1. "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen
päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?
2. Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen,
joka odottaa palkkaansa.
3. Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun
osakseni tulleet.
4. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja
minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
5. Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu
ja märkii.
6. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.
7. Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa
onnea nähdä.
7:16. Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa,
sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
9:25. Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea
näkemättä,
26. ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee
saaliiseen.
27. Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28. niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua
viattomaksi.
10:18. Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut,
ihmissilmän näkemätönnä!
19. Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi
kannettu äidin kohdusta hautaan.
20. Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän
kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
12:5. Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on
valmiina niille, joiden jalka horjuu.
19:8. Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt
pimeyden poluilleni.
9. Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10. Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän
tempasi irti toivoni niinkuin puun.
19:13. Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan
vieraantuneet.
14. Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15. Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua
muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16. Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi
rukoilla häntä.
17. Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista
ilkeä.
18. Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta
pilkkojaan.
19. Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat
kääntyneet minua vastaan.
29:1. Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2. "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin
niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa
vaelsin pimeyden halki!
4. Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli
majani yllä,
5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua
ympäröivät,
6. jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti
öljyvirtoja!
18. Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni
paljoiksi kuin hiekka.
30:20. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä,
mutta sinä vain tuijotat minuun.
33:14. Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.
15. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat
vuoteillansa,
16. silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa
kurituksen,
17. kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä
ylpeydestä,
18. säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä
peitsiin.
19. Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on
lakkaamaton kapina,
36:7. Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua
kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8. Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden
köysillä,
9. niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet
pöyhkeilemisellään,
10. avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois
vääryydestä.
36:15. Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa
ahdistuksella.
36:18. Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä
lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
Ps 4:2. Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala,
joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.
22:2. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta
minua, et kuule valitukseni sanoja?
3. Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi
vaieta.
4. Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten
keskellä.
30:6. Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa;
ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.
7. Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju".
8. Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit
kasvosi, niin minä peljästyin.
34:7. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista
hänen ahdistuksistansa.
34:18. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista
heidän ahdistuksistansa.
20. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä
kaikista.
37:39. Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa
ahdingon aikana.
40. Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja
pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
42:2. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua,
Jumala.
3. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla
Jumalan kasvojen eteen?
4. Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä
sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
5. Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa,
astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa
juhlivasta joukosta.
6. Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota
Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
7. Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä
muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
8. Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja
aaltosi käyvät minun ylitseni.
9. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen
elämäni Jumalaa.
10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi
minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"
11. Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle
kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?"
12. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota
Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun
Jumalaani.
50:15. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua,
ja sinun pitää kunnioittaman minua."
66:9. Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
10. Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä,
niinkuin hopea sulatetaan.
11. Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
12. Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja
veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
69:2. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
3. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten
syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
4. Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni
ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
5. Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat;
paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat
vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
71:20. Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja
onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä
sinä tuot meidät takaisin.
84:6. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä
pyhät matkat!
7. Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi,
ja syyssade peittää sen siunauksilla.
8. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.
88:2. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun
edessäsi.
3. Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun
huutoni puoleen.
4. Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on
lähellä tuonelaa.
5. Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima
on poissa.
6. Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka
haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi
erotetut.
7. Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
8. Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun
ylitseni. Sela.
9. Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille
inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
10. Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua,
Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
11. Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään?
Sela.
12. Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
13. Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi
unhotuksen maassa?
14. Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee
varhain sinun eteesi.
15. Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
16. Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin
sinun kauhujasi, olen neuvoton.
17. Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
18. Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä
piirittävät minua.
19. Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun
ainoa tuttavani.
107:10. He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja
rautoihin,
11. koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi
Korkeimman neuvon.
12. Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut
auttajaa.
13. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän
ahdistuksistaan.
14. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän
kahleensa.
15. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan
ihmislapsia kohtaan.
118:5. Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti
minut avaraan paikkaan.
6. Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle
tehdä?
7. Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella
vihamiehiäni.
8. Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.
9. Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.
119:49. Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet
antanut minulle toivon.
50. Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua
virvoittaa.
119:67. Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan
sinun sanaasi.
71. Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun
käskysi.
75. Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja
uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.
119:116. Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun
joutua toivossani häpeään.
120:1. Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa
minulle.
126:5. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
6. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun
lyhteensä tuovat.
139:23. Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja
tunne minun ajatukseni.
24. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut
iankaikkiselle tielle.
142:8. Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi.
Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.
143:11. Herra, virvoita nimesi tähden, vanhurskaudessasi auta minun sieluni
ahdistuksesta.
San 3:11. Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen
rangaistukseensa;
12. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka
hänelle rakas on.
10:17. Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
17:3. Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
Saarn 4:1. Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon
alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa;
väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa.
2. Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin
eläviä, jotka vielä ovat elossa,
3. ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa
eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla.
Jes 8:20. "Pysykää laissa ja todistuksessa!" Elleivät he näin sano, ei
heillä aamunkoittoa ole.
21. Ja siellä he kuljeskelevat vaivattuina ja nälkäisinä, ja nälissään he
vimmastuvat ja kiroavat kuninkaansa ja Jumalansa. He luovat silmänsä
korkeuteen,
22. he katsahtavat maan puoleen, mutta katso: ainoastaan ahdistusta ja
pimeyttä; he ovat syöstyt tuskan synkeyteen ja pimeyteen.
30:19. Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on
sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa
sinulle kohta.
20. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei
sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun
opettajasi.
21. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte
oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää".
48:10. Katso, minä olen sinua sulattanut, hopeata saamatta, minä olen sinua
koetellut kärsimyksen pätsissä.
11. Itseni, itseni tähden minä sen teen; sillä kuinka onkaan minun nimeäni
häväisty! Kunniaani en minä toiselle anna.
50:10. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Joka
vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja
turvautukoon Jumalaansa.
63:9. Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen
kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän
lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.
Jer 9:6. Sinä asut keskellä vilppiä; vilpillisyydessään he eivät tahdo
tuntea minua, sanoo Herra.
7. Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä sulatan heidät ja
koettelen heitä; sillä mitä muuta minä voisin tehdä tyttären, minun kansani,
tähden?
20:14. Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin; älköön se päivä, jona
äitini minut synnytti, olko siunattu.
15. Kirottu olkoon se mies, joka toi minun isälleni ilosanoman, sanoen:
"Sinulle on syntynyt poikalapsi", ja saattoi hänelle suuren ilon.
16. Käyköön sen miehen niinkuin niiden kaupunkien, jotka Herra kukisti
armahtamatta. Hän kuulkoon huudon aamulla, sotahuudon keskipäivän aikana,
17. koska ei surmannut minua äidinkohtuun, niin että äitini olisi ollut
minun hautani ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi.
18. Miksi olen äitini kohdusta tullut näkemään tuskaa ja vaivaa, niin että
minun päiväni päättyvät häpeässä?
29:11. Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo
Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja
toivon.
12. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja
minä kuulen teitä.
Val 3:1. Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa
vitsan alla.
2. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
6. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut
minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
17. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen
unhottanut onnen.
18. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19. Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20. Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
3:24. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen
toivoni häneen.
25. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
3:31. Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32. vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta
suuressa armossansa.
33. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
3:38. Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39. Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Hes 37:11. Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin
heimo. Katso, he sanovat: 'Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on
mennyttä, me olemme hukassa'.
Dan 11:33. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä
sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa.
34. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät
heihin teeskennellen.
35. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa
koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä
kestää, ennenkuin määräaika on.
12:10. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat
pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta
taidolliset ymmärtävät.
Hoos 5:15. Minä menen takaisin paikoilleni, kunnes he ovat syystänsä
kärsineet ja etsivät minun kasvojani: ahdistuksessansa he minua etsivät.
Sak 13:9. Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät,
niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He
huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: "Se on
minun kansani", ja se sanoo: "Herra, minun Jumalani".