Tärkeysjärjestys
Elämän löytäminen ja kadottaminen
Ihmiselämän lyhyys
Itsensä antaminen Jumalalle
Jeesuksen seuraaminen
Jumalan etsiminen
Jumalan tahto
Käskyjen merkitys
Lupaukset Jumalalle
Maalliset nautinnot
Missä aarre
Oikea ja väärä luottamus
|
IHMISELÄMÄN LYHYYS
Lk 12:16. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi
hyvin.
17. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla
ole, mihin viljani kokoaisin?'
18. Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan
suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;
19. ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi
vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.
20. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi
vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet
hankkinut?'
21. Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole
rikkautta Jumalan tykönä."
1 Kor 15:19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän
ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
20. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon
nukkuneista.
1 Piet 1:24. Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin
ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,
25. mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti". Ja tämä on se sana, joka on
teille ilosanomana julistettu.
Jaak 4:13. Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: "Tänään tai huomenna lähdemme
siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja
saamme voittoa" -
14. te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän
elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu -
15. sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja me elämme,
niin teemme tämän tai tuon".
16. Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen
on paha.
2 Sam 14:14. Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei
voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän
ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi.
1 Aik 29:14. Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme
antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja
omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet.
15. Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi, niinkuin kaikki
meidän isämmekin; niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole,
mihin toivonsa panna.
Job 8:9. Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat
vain varjo maan päällä.
8:11. 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä,
missä ei ole vettä?
12. Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu
ennen kuin mikään muu heinä.
13. Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman
toivo katoaa,
14. hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on
hämähäkinverkko.
15. Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei
kestä.
16. Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli
puutarhan.
17. Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa
kivitaloon.
18. Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää
hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
19. Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.
14:1. "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä
levottomuutta,
2. kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3. Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun
tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
20:5. Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain
silmänräpäys.
6. Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin
asti,
7. katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet,
kysyvät: 'Missä hän on ?'
8. Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin
öinen näky.
9. Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa
häntä enää näe.
Ps 37:9. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät
maan.
10. Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot,
on hän jo poissa.
37:34. Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut,
ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
35. Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu,
juurtunut paikoilleen.
36. Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä,
vaan häntä ei löytynyt.
37. Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on
tulevaisuus,
38. mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan
pois.
39:5. Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta
on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
6. Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on
sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset,
kuinka lujina seisokootkin. Sela.
7. Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat,
eivätkä tiedä, kuka ne saa.
39:12. Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä
hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki
ihmiset. Sela.
62:10. Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset:
kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.
78:38. Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa.
Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa
nousta.
39. Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää
palaja.
90:3. Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te
ihmisten lapset".
4. Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni
ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.
5. Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla
kukoistaa:
6. aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.
90:10. Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään
kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus,
sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.
11. Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän
sinua pelkäisi?
12. Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
94:11. Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
103:15. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin
kukkanen kedolla.
16. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen
asuinsijansa häntä enää tunne.
17. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä
pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
144:3. Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät, mikä ihmislapsi,
että häntä ajattelet!
4. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.
Saarn 7:1. Sillä kuka tietää, mikä on ihmiselle hyvä elämässä, hänen
elämänsä lyhyinä, turhina päivinä, jotka hän viettää kuin varjo; ja kuka
ilmaisee ihmiselle, mitä on tuleva hänen jälkeensä auringon alla?
2. Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin
syntymäpäivä.
3. Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien
ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä.
12:1. Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja
joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:
2. "Nämä eivät minua miellytä"; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu
ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin --
3. jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi
ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja
akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
4. ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan
linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;
5. myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja
heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen
menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla --
6. ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu
lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
7. Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan
tykö, joka sen on antanutkin.
8. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja; kaikki on turhuutta!
Jes 40:6. Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää
julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon
kukkanen:
7. ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen.
Totisesti, ruohoa on kansa.
8. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy
iankaikkisesti.
|