Viesti Tiedelehden toimitukselle - aiheena dinosaurukset ja ajoitus

Viesti Tiede-lehden toimitukselle

Dinosaurukset ja ajoitusasiaa - kannattaako miljooniin vuosiin uskoa?

Seuraavassa on viesti, jonka lähetin Tiede-lehden toimitukselle. Aiheena on miljoonat vuodet ja dinosaurukset. Itse uskoin niihin aiemmin, mutta nykyään en. Pidän paljon järkevämpänä sitä näkemystä, että Jumala loi elämän ja koko maailmankaikkeuden, eikä siitä ole miljoonia vuosia. Perusteluja tälle näkemykselle esiintyy mm. seuraavassa viestissäni.

Satuin saamaan käsiini Tiede-lehden numeron 12/2021. Tässä lehdessä huomasin artikkelin dinosaurusten tuhosta (”Dinosaurusten viimeinen päivä”), jonka uskotaan tapahtuneen noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Koska olen ollut kiinnostunut aiheesta, ajattelin ottaa hiukan kantaa asiaan.

Ensinnäkin ajatus siitä, että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. Mistä tämä tiedetään? Ei mistään. Ei dinosaurusten fossiileissa ole mitään lappuja siitä, että ne elivät yli 65 miljoonaa vuotta sitten. Tämän voi päätellä jokainen, joka katselee dinosauruksen fossiilia. Kuitenkin dinosaurusten fossiileissa on lukuisia sisäisiä mittareita siitä, että ne eivät missään tapauksessa ole eläneet kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Syyt ovat seuraavat:

• Dinosauruksista on löydetty radiohiiltä, jonka virallinen puoliintumisaika on vain 5730 vuotta. Esim. saksalainen tutkijaryhmä raportoi vuoden 2012 elokuussa geofyysikkojen kokouksessa hiili-14-mittaustuloksista, jotka oli tehty monista dinosauruksen fossiloituneista luunäytteistä (http://newgeology.us/presentation48.html). Tulosten mukaan luunäytteet olivat 22 000-39 000 vuotta vanhoja, joka kumoaa ajatukset miljoonista vuosista.

• Dinosaurusfossiileista on löydetty DNA:ta [Sarfati, J. DNA and bone cells found in dinosaur bone, J. Creation(1):10-12, 2013; creation.com/dino-dna, 11 december 2012], jonka puoliintumisajaksi on laskettu vain 521 vuotta (Luku 521 vuotta kerrottiin Ylen uutisissa v. 2012: yle.fi > Uutiset > Tiede, 13.10.2012, DNA:n säilyvyyden takaraja selvisi – haaveet dinosaurusten kloonaamisesta raukesivat). DNA:ta ei aina löydy edes vanhoista ihmismuumioista tai mammuteista, joten niiden löytyminen dinosaurusten fossiileista ei sovi ajatukseen miljoonista vuosista. Toisaalta jos esim. mammutin ja dinosaurusten fossiilit ovat yhtä hyväkuntoisia – kuten ne usein ovat – miten voidaan perustella se, että mammutit elivät vain kymmenen tuhatta vuotta sitten mutta dinosaurukset yli 65 miljoonaa vuotta sitten? Tälle ei ole mitään tieteellisiä perusteita, vaan kyseessä on uskomus, joka perustuu 1800-luvulla laadittuun geologiseen taulukkoon.

• Dinosauruksista on löydetty myös verisoluja [Morell, V., Dino DNA: The Hunt and the Hype, Science 261 (5118): 160-162, 1993], pehmytkudoksia ja proteiineja [Schweitzer, M. and 6 others, Biomolecular characterization and protein sequences of the Campanian hadrosaur B. canadensis, Science 324 (5927): 626-631, 2009], joiden ei pitäisi säilyä yli 100 000 vuotta (Bada, J et al. 1999. Preservation of key biomolecules in the fossil record: current knowledge and future challenges. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences. 354, [1379]). Nämä ovat mittareita, joihin miljoonat vuodet eivät sovi. Niinpä on turha puhua miljoonista vuosista, kun fossiilit itse viittaavat päinvastaiseen. Tutkijoiden pitää katsoa enemmän näihin sisäisiin mittareihin kuin 1800-luvulla laadittuun geologiseen taulukkoon, joka on osoitettu useita kertoja virheelliseksi.

• Yksi osoitus siitä, että dinosaurukset ovat eläneet melko lähimenneisyydessä, ovat lohikäärmeisiin liittyvät kuvaukset ja kertomukset. (Dinosaurus-nimitys keksittiin vasta 1841 Darwinin aikalaisen, Richard Owenin, toimesta, mutta lohikäärmenimitys on paljon vanhempi.) Mitä vanhempia nämä kuvaukset ovat, sen todenmukaisempia ne ovat. Näitä kuvauksia, joiden pohjana voi olla vanha muistitieto, löytyy useiden eri kansojen keskuudesta, niin että mm. englantilaisessa, irlantilaisessa, tanskalaisessa, norjalaisessa, saksalaisessa, kreikkalaisessa, roomalaisessa, egyptiläisessä ja babylonialaisessa kirjallisuudessa mainitaan niistä. Seuraavat lainaukset kertovat lohikäärmekuvausten yleisyydestä.

Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan. (The World Book Encyclopedia, vol. 5, 1973, s. 265)

Suomalainen geologi Pentti Eskola kertoi jo vuosikymmeniä sitten kirjassaan Muuttuva maa, miten lohikäärmeiden kuvaukset muistuttavat dinosauruksia:

Liskoeläinten vaihtelevat muodot tuntuvat meistä niin huvittavilta sen vuoksi, että moni niistä etäisesti ja usein irvikuvamaisesti muistuttaa nykyajan vastaavanlaisissa olosuhteissa eläviä nisäkkäitä. Hirmuliskot kumminkin olivat yleensä niin peräti poikkeavia nykyajan elämänmuodoista, että niiden lähimmät vastineet ovat löydettävissä tarustojen lohikäärmeiden kuvauksista. Kumma kyllä, että niin on laita, sillä noiden tarujen laatijat eivät tietenkään olleet tutkineet kivettymiä eivätkä edes niistä mitään tienneet.

Hyvä esimerkki siitä, miten dinosaurukset ovat saattaneet olla tosiasiassa lohikäärmeitä, on kiinalainen kuukalenteri ja horoskooppi, jonka tiedetään olevan vuosisatoja vanha. Niinpä kun kiinalainen horoskooppi perustuu 12 eläinmerkkiin, jotka toistuvat 12 vuoden sykleissä, on mukana 12 eläintä. Niistä 11 on nykyaikanakin tuttuja: rotta, härkä, tiikeri, jänis, käärme, hevonen, lammas, apina, kukko, koira ja sika. Sen sijaan 12. eläin on lohikäärme, jota ei nykyään ole. Hyvä kysymys on, että jos 11 eläintä ovat olleet todellisia eläimiä, miksi lohikäärme olisi poikkeus ja taruolento? Eikö ole järkevämpi olettaa, että se eli muinoin samanaikaisesti ihmisten kanssa, mutta on kuollut sukupuuttoon kuten lukuisat muut eläimet? On hyvä jälleen muistaa, että dinosaurus-nimitys keksittiin vasta 1800-luvulla Richard Owenin toimesta. Sitä ennen käytettiin vuosisatojen ajan lohikäärme-nimitystä.

• Marco Polo on kertonut Intiassa näkemistään valtavista eläimistä, joita pidettiin jumalina. Mitä nämä eläimet olivat? Jos kyseessä olivat norsut, olisi hän varmasti sen tiennyt.

Mielenkiintoista on, että eräästä 800 vuotta vanhasta, Kambodzan viidakosta olevasta temppelistä on löydetty kaiverrus, joka näyttää stegosaurukselta. Se on eräs dinosauruslaji. (Ta Prohmin temppelistä. Maier, C., The fantastic creatures of Angkor, www.unexplainedearth.com/angkor.php, 9 February 2006.)

• Kiinassa kuvaukset ja kertomukset lohikäärmeistä ovat hyvin tavallisia; niitä tunnetaan tuhansia. Niissä kerrotaan, miten lohikäärmeet munivat, miten niillä joskus oli siivet ja miten suomut peittivät niitä. Eräässä kiinalaisessa tarinassa kerrotaan Yu-nimisestä miehestä, joka kohtasi lohikäärmeitä, kun hän ojitti soita. Tämä tapahtui suuren maailmanlaajuisen tulvan jälkeen.

Kiinassa dinosaurusten luita on käytetty vuosisatoja perinteisiksi lääkkeiksi ja palohaavojen hauteiksi. Kiinalainen nimi dinosauruksille (kong long) merkitsee yksinkertaisesti ”lohikäärmeen luita” (Don Lessem, Dinosaurs rediscovered s. 128-129. Touchstone 1992.). Kiinalaisten kerrotaan myös käyttäneen lohikäärmeitä kotieläiminä ja keisarillisissa paraateissa (Molen G, Forntidens vidunder, Genesis 4, 1990, s. 23-26.)

• Egyptiläiset ovat kuvanneet Apophis-lohikäärmettä Re-kuninkaan vihollisena. Samoin Babylonialaisessa kirjallisuudessa liikkuu kuvauksia lohikäärmeistä. Tunnetun Gilgameshin kerrotaan tappaneen lohikäärmeen, valtavan matelijamaisen olennon, setrimetsässä. (Encyclopedia Britannica, 1962, Vol. 10, p. 359)

• Kreikkalaisen Apollonin kerrotaan tappaneen Delfin-lähteellä Python-lohikäärmeen. Merkittävin antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten lohikäärmeen surmaajista oli Perseus-niminen henkilö.

• Runomuotoon taltioitu kertomus ajalta 500-600 jKr. kertoo Beowulf-nimisestä urhosta, joka sai tehtäväksi puhdistaa Tanskan salmet sekä lentävistä että vedessä elävistä hirviöistä. Hänen sankaritekonaan pidettiin Grendel-hirviön surmaamista. Tällä eläimellä sanottiin olleen suuret takaraajat ja pienet eturaajat, se kesti miekanlyöntejä ja se oli jonkin verran ihmistä suurempi. Se liikkui pystyasennossa hyvin nopeasti.

• Roomalainen kirjailija Lucanus on maininnut lohikäärmeistä. Hän osoitti sanansa etiopialaiselle lohikäärmeelle: ”Sinä kullalle kimalteleva lohikäärme, panet ilman liikkumaan korkealle ja surmaat suuria härkiä.

• Kreikkalaisella Herodotokselta (n. 484-425 eKr.) on säilynyt kuvauksia Arabian lentävistä käärmeistä. Hänen kuvauksensa sopivat hyvin eräisiin lentoliskoihin. (Rein, E., Herodotoksen III-VI Kirja, s. 58 ja VII-IX Kirja, s. 239, WSOY, 1910)

• Plinius mainitsi (Natural History) ensimmäisellä vuosisadalla eKr., miten lohikäärme on ”jatkuvassa sodassa norsun kanssa, ja se on itse kooltaan niin valtavan suuri, että käärii norsun poimuihinsa ja kietoo sen keränsä sisään.”

• Vanha tietokirja Historia Animalium mainitsee, miten "lohikäärmeitä" oli vielä 1500-luvulla, mutta ne olivat silloin jo harvinaisia ja niiden kokokin oli pienentynyt.

• Eräässä englantilaisessa vuodelta 1405 olevassa kronikassa on viitattu lohikäärmeeseen: "Buresin kaupungin lähellä, Sudburyn paikkeilla, on hiljattain havaittu maaseudulle suureksi vahingoksi oleva lohikäärme. Se on valtavan kokoinen, sen päälaella on harja, sen hampaat ovat kuin sahanterät ja sen häntä on suunnattoman pitkä. Teurastettuaan lauman paimenen, se ahmi suuhunsa monta lammasta." (Cooper, B., After the Flood-The early post-Flood histort of Europe traced back to Noah, New Wine Press, West Sussex, UK, pp. 130-161)

• Italialainen tiedemies Ulysses Aldrovanus on 1500-luvulla kuvannut eräässä julkaisussaan tarkasti pientä lohikäärmettä. Edward Topsell kirjoitti vielä vuonna 1608: ”On olemassa monia erityyppisiä lohikäärmeitä. Eri tyypit erotellaan osaksi maansa, osaksi kokonsa, osaksi tuntomerkkiensä perusteella.”

• Lohikäärmetunnukset olivat yleisiä monilla sotajoukoilla. Sitä käyttivät mm. itäisen Rooman keisarit ja englantilaiset kuninkaat (Uther Pendragon, kuningas Arthurin isä, Rikhard I vuoden 1191 sotaretkellä ja Henry III sotiessaan walesilaisia vastaan vuonna 1245) kuten myös Kiinassa lohikäärme oli kansallissymboli kuninkaallisen perheen tunnuksessa.

• Hirmuliskot ja lohikäärmeet kuuluvat useiden kansojen kansanperinteeseen. Kiinan lisäksi Etelä-Amerikan kansojen keskuudessa tämä on ollut yleistä. Lisäksi lohikäärmeet esiintyvät vanhassa taiteessa (www.dinoglyphs.fi). Kuvia lohikäärmeistä on taltioitu mm. sotakilpiin (Sutton Hoo) ja kirkkojen seinäornamentteihin (mm. SS Mary and Hardulph, Englanti). Muinaisen Babylonin kaupungin Ishtarin portissa on kuvattu härkien ja leijonien lisäksi lohikäärmeitä. Varhaisissa Mesopotamialaisissa sylinterisineteissä esiintyy toisiaan kaulailevia lohikäärmeitä, joilla on lähes yhtä pitkät hännät kuin kaulat (Moortgat, A., The art of ancient Mesopotamia, Phaidon Press, London 1969, pp. 1,9,10 and Plate A.). Vance Nelsonin kirja ”Dire Dragons” kertoo lisää esimerkkejä. Merkittävää tässä kirjassa on, että siinä on vanhoja taideteoksia lohikäärmeistä / dinosauruksista sekä nykyevolutionistien itsensä laatimia piirroksia dinosaurusten luiden perusteella. Lukijat voivat itse vertailla vanhojen taideteosten sekä luiden perusteella laadittujen piirrosten samankaltaisuutta, joka on aivan ilmeinen.

• Johannes Damaskolainen, viimeinen kreikkalaisista kirkkoisistä, joka syntyi vuonna 676 jKr., kertoo lohikäärmeistä (The Works of St. John Damascene, Martis Publishing House, Moscow, 1997) seuraavaan tapaan:

”Roomalainen Dio Cassius (155-236 jKr.), joka kirjoitti Rooman keisarikunnan ja tasavallan historian, kertoo roomalaisen konsulin Reguluksen taistelusta Karthagossa. Taistelun yhteydessä surmattiin lohikäärme. Se nyljettiin ja nahka lähetettiin senaattiin. Nahka mitattiin senaatin käskystä ja sen pituus oli 120 jalkaa (noin 37 metriä). Nahkaa säilytettiin erään Rooman kukkulan temppelissä aina vuoteen 133 eKr., jolloin se katosi Iberian kelttien vallatessa Rooman (Plinius, Natural History. Kirja 8, luku 14. Plinius kertoo itse nähneensä kyseiset voitonmerkit Roomassa).

Raamatussa, Jobin kirjassa mainitut Behemot ja Leviatan tuntuvat viittaavan sukupuuttoon kuolleisiin eläimiin eli dinosauruksiin. Behemotista siinä sanotaan, että sen häntä on kuin setripuu, että sillä on lujaksi punotut jänteet ja vaskiputken kaltaiset luut. Nämä kuvaukset sopivat hyvin määrättyihin dinosauruseläimiin, kuten sauropodit, jotka saattoivat kasvaa yli 20 metriä pitkiksi. Samoin Behemotin olinpaikka ruovikon ja rämeen kätkössä sopii dinosauruksiin, koska useat niistä elivät rantojen lähettyvillä.

Mitä tulee nimenomaan setripuiseen häntään, jonka Behemot ojentaa, on mielenkiintoista, ettei nykyään tunneta mitään suurta eläintä, jolla voisi olla sellaista häntää. Kasvissyöjädinosauruksen häntä saattoi olla 10-15 metriä pitkä ja painaa 1-2 tonnia, eikä samanlaisia eläimiä tunneta nykyaikana. Joissakin Raamatun käännöksissä Behemot on käännetty virtahevoksi (ja Leviatan krokotiiliksi), mutta kuvaukset setripuisesta hännästä eivät sovi millään muotoa virtahepoon.

Eräs mielenkiintoinen kommentti aiheesta löytyy arvostetulta edesmenneeltä fossiilitutkija Stephen Jay Gouldilta, joka oli marxilainen ateisti. Hän totesi, että kun Jobin kirjassa puhutaan Behemotista, niin ainoa eläin, mihin tämä kuvaus sopii, on dinosaurus (Pandans Tumme, s. 221, Ordfrontsförlag, 1987). Evolutionistina hän uskoi, että Jobin kirjan kirjoittajan on täytynyt saada tietonsa löydetyistä fossiileista. Kuitenkin tässä yhdessä Raamatun vanhimmassa kirjassa viitataan selvästi elävään eläimeen (Job 40:10-12: Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin…).

- (Job 40:10-14) Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.

12. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.

13. Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.

18. Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.

Leviatan on toinen mielenkiintoinen eläin, josta Jobin kirja puhuu. Se mainitaan eläinten kuninkaaksi (Job 41:25), ja viitataan siihen, miten sen suusta lähtee tulisoihtuja (Eläinmaailmassa tunnetaan myös ns. pommittajakuoriainen, joka voi pamauttaa kuumaa, sata-asteista kaasua, suoraan hyökkääjän päälle.). On mahdollista, että juuri näistä eläimistä ovat saaneet alkunsa monet tarinat tultasyöksevistä lohikäärmeistä.

Joissakin Raamatun käännöksissä Leviatan on käännetty krokotiiliksi, mutta kuka on nähnyt krokotiilin, jonka näkemisestä sortuu maahan, jolle rauta on kuin oljenkorsi ja joka on kaikkien ylväitten eläinten kuningas? Todennäköisesti tässäkin on kyseessä sukupuuttoon kuollut eläin, jota ei nykyaikana ole, mutta joka tunnettiin Jobin aikana. Jobin kirjan kuvaus kertoo siitä:

- (Job 40:20,21,28, 41:4-25) 20. Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

21. Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

4. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

5. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

6. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

9. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

11. Sen sieraimista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

14. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

15. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

17. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

19. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

21. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

22. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

25. Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."

Entä Raamatun kuvaukset lohikäärmeistä? Raamattu puhuu toistuvasti ja vertauskuvallisesti puhtaista kyyhkysistä, julmista susista, ovelista käärmeistä, lampaista ja vuohista, ja nämä eläimet löytyvät luonnosta. Miksi lohikäärme, joka mainitaan monta kertaa Vanhan ja Uuden testamentin sivuilla sekä eri kansojen kirjallisuudessa, muodostaisi poikkeuksen? Kun Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, että Jumala loi suuret merieläimet (1 Moos 1:21 Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.), on kyseessä alkukielellä sama sana ”tannin”, joka tarkoittaa lohikäärmettä muualla Raamatussa. Mm. seuraavat jakeet viittaavat lohikäärmeisiin:

- (Job 7:12) Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?

- (Job 3:7,8) Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.

- (Ps 104:26) Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

- (Job 26:12,13) Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.

13. Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.

- (Ps 74:13,14) Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.

14. Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.

- (Ps 91:13) Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä.

- (Jes 30:6) Ennustus Eteläisen maan Behemotia vastaan. Halki ahdingon ja ahdistuksen maan, halki naarasleijonan ja jalopeuran maan, kyykäärmeen ja lentävän käärmeen maan he kuljettavat aasinvarsojen selässä rikkautensa ja kamelien kyttyrällä aarteensa kansan tykö, josta ei hyötyä ole.

- (5 Moos 32:32,33) Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa, se on kotoisin Gomorran viinitarhoista; heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas.

33. Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheata myrkkyä.

- (Neh 2:13) Ja minä lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle päin ja Lantaportille ja tarkastelin Jerusalemin maahanrevittyjä muureja ja sen tulella poltettuja portteja.

- (Jes 51:9) Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?

- (Jes 27:1) Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle, ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle, ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä.

- (Jer 51:34) Nebukadressar, Baabelin kuningas, on minut syönyt, hävittänyt minut, pannut syrjään kuin tyhjän astian; hän on niellyt minut niinkuin lohikäärme, täyttänyt vatsansa minun herkuillani ja huuhtonut minut pois.

Vanhan testamentin apokryfikirjat ja lohikäärmeet. Entä Vanhan testamentin apokryfikirjat? Niissäkin viitataan useita kertoja lohikäärmeisiin, joita pidetään todellisina eläiminä eikä taruolentoina. Siirakin kirjassa kirjoittaja kertoo, että asuisi mieluummin leijonan ja lohikäärmeen kanssa kuin yhdessä pahan vaimon kanssa. Lisäyksiä Esterin kirjassa kerrotaan Mardokain (Raamatun Mordokai) unesta, kun hän näki kaksi suurta lohikäärmettä. Myös Daniel kohtasi suuren lohikäärmeen, jota babylonialaiset palvelivat. Tämä osoittaa, että nämä eläimet saattoivat kasvaa suurikokoisiksi.

- (Siirak 25:16) Ennemmin asuisin yhdessä leijonan ja lohikäärmeen kanssa, kuin asuisin yhdessä pahan vaimon kanssa.

- (Viis 16:10) mutta sinun lapsiasi eivät voittaneet edes myrkkyä syöksevien lohikäärmeiden hampaat, sillä sinun laupeutesi tuli väliin ja paransi heidät.

- (Siirak 43:25) Ja siinä on käsittämättömiä ja ihmeteltäviä luomuksia: kirjava moninaisuus kaikkinaisia eläviä, luotuja merihirviöitä.

- (Lisäyksiä Esterin kirjaan 1:1,4,5) Suuren kuninkaan Artakserkseen toisena hallitusvuotena, niisan-kuun ensimmäisenä päivänä, näki Mardokai unen. Hän oli Jaairin poika, joka oli Siimein poika, joka Kiisin poika, Benjaminin sukukuntaa.

4. Ja hänen unensa oli tällainen: Katso oli jylinä ja melu, ukkonen ja maanjäristys, hämminki maassa.

5. Ja katso, tuli kaksi suurta lohikäärmettä, molemmat valmiina taisteluun. Ja niillä oli suuri ääni.

- (Lisäyksiä Danielin kirjaan, Beel ja lohikäärme 1:23-30) Oli myös suuri lohikäärme, ja babylonilaiset palvelivat sitä.
24. Ja kuningas sanoi Danielille: Et kai sinä väitä, että tämäkin on vaskea? Katso, se elää, syö ja juo. Sinä et voi väittää, ettei se ole elävä Jumala. Siis rukoile sitä”.

25. Mutta Daniel sanoi: Herraa, Jumalaani, minä rukoilen, sillä hän on elävä Jumala.

26. Mutta anna sinä, kuningas, minulle valta, niin minä tapan lohikäärmeen ilman miekkaa ja sauvaa.” Kuningas sanoi: ”Minä annan sinulle vallan”.

27. Niin Daniel otti pikeä ja rasvaa ja karvoja, keitti ne sekaisin ja teki kakkuja ja heitti ne lohikäärmeen kitaan. Ne syötyään lohikäärme pakahtui kahtia. Ja Daniel sanoi: ”Katsokaa jumalianne!”

28. Kun babylonialaiset sen kuulivat, närkästyivät he ja ryhtyivät kapinaan kuningasta vastaan ja sanoivat: ”Kuningas on tullut juutalaiseksi: Beelin hän on kukistanut, lohikäärmeen tappanut ja papit teurastanut”.

29. Ja he tulivat kuninkaan eteen ja sanoivat: ”Luovuta meille Daniel; mutta ellet, niin me tapamme sinut ja perheesi”.

30. Kun kuningas näki, että he kovasti ahdistivat häntä, niin hän taipui pakkoon ja luovutti heille Danielin.

Entä dinosaurusten tuho? Tiede-lehden artikkelissa viitattiin niiden tuhoon. Itsekin ymmärrän, että suurin osa näistä otuksista tuhoutui katastrofissa (vaikka osa niistä säilyikin, koska niistä mainitaan ihmisten perimätiedossa), mutta tämä katastrofi oli Raamatun kuvaama vedenpaisumus. Eräiden arvioiden mukaan on olemassa noin puolisen tuhatta vedenpaisumuskertomusta, joissa vesi mainitaan tuhon aiheuttajana. Monet kertomuksista ovat värittyneet ja muuttuneet matkan varrella, mutta olennaista kaikissa on, että vesi mainitaan tuhon aiheuttajana. Monissa niistä mainitaan myös aiemmin vallinneesta kulta-ajasta, syntiinlankeemuksesta sekä Baabelissa tapahtuneesta kielten sekoituksesta - asioista, joista Raamattukin puhuu.

Kertomuksia esiintyy hyvin erilaisten kansanheimojen parissa: babylonialaisten, Australian alkuasukkaiden, Kiinan Miao-kansanheimon, afrikkalaisten efe-kääpiöiden, Amerikan hopi-intiaanien Pohjois-Amerikan padago-heimon parissa sekä lukuisten muiden kansojen parissa. Vedenpaisumuskertomusten yleismaailmallisuus viittaa tämän tapahtuman historiallisuuteen:

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa. (Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78)

Jollei yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa. Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes vastaansanomattomat. (Earth-teos)

Miten sitten voi päätellä, että dinosaurukset kuolivat vedenpaisumuksen kaltaisessa katastrofissa? Syy on ilmeinen. Mitkään muut teoriat eivät voi selittää sitä, miten nykyisin voidaan löytää dinosaurusten fossiileja sekä kallioiden että vuorten sisältä. (Niiden irrottamiseen kalliosta saattaa kulua pari vuotta). Niitä tavataan eri puolilta maailmaa kovien kallioiden sisältä, joka on merkillistä. Se on merkillistä, koska eihän mikään suuri eläin – ehkä 20 metriä pitkä - voi mitenkään mennä kovan kallion sisälle. Aikakaan ei auta asiaa, koska jos odotettaisiin miljoonia vuosia jonkun eläimen hautautumista maan sisään ja fossiloitumista, mätänisi se sitä ennen kunnolla tai muut eläimet söisivät sen. Itse asiassa aina kun tapaamme dinosaurus- ja muita fossiileja, on niiden täytynyt nopeasti hautautua liejun ja mudan alle. Muulla tavalla niitä ei voi syntyä:

"On ilmeistä, että jos kerrostumien muodostuminen tapahtuisi tällaisessa hitaassa tahdissa, mitään fossiileja ei saattaisi säilyä, koskapa ne eivät hautautuisi sedimentteihin ennen veden happojen vaikutuksesta tapahtuvaa hajoamista, tai ennenkuin ne tuhoutuisivat ja särkyisivät kappaleiksi hankautuessaan ja iskeytyessään matalien merten pohjaan. Ne voivat peittyä sedimentteihin vain onnettomuudessa, missä ne hautaantuvat äkkiä." (Geochronology or the Age of the Earth on the Basis of Sediments and Life", Bulletin of the National Recearch Council No. 80, Washington D. C., 1931, s. 14)

Johtopäätös on, että näiden ympäri maailmaa tavattavien dinosaurusten on täytynyt tulla nopeasti muta- ja liejuvyöryjen hautaamiksi. Pehmeä lieju on aluksi tullut niiden ympärille ja kovettunut sitten kovaksi samalla tavalla kuin sementti. Vain tällä tavalla voidaan selittää dinosaurusten, mammuttien ja muiden eläinten fossiilien synty. Vedenpaisumuksessa sellaista voisi varmasti tapahtua.

Katsomme kuvausta, joka antaa oikean käsityksen asiasta. Siinä osoitetaan dinosaurusten löytyminen kovien kallioiden sisältä, mikä osoittaa, että niiden on täytynyt tulla pehmeän liejun peittämäksi. Lieju on sitten kovettunut niiden ympärille. Vain vedenpaisumuksessa, mutta ei normaalissa luonnon kiertokulussa, voisimme odottaa tapahtuvan jotain sellaista (kirjoituksessa on viittaus myös siihen, miten vesipyörteet ovat voineet kasata dinosaurusten luita). Kirjoitukseen on jälkeenpäin lisätty lihavoinnit, jotta asia tulisi selvemmäksi:

Hän meni Etelä-Dakotan autiomaihin, joissa on kirkkaanvärisiä punaisia, keltaisia ja oranssisia kallioseinämiä ja kallionlohkareita. Jo muutamassa päivässä hän löysi kallionseinämästä joitakin luita, joiden hän arvioi olevan sellaisia, joita hän oli lähtenyt etsimään. Kun hän kaivoi kalliota luiden ympäriltä, hän totesi, että luut olivat eläimen rakenteen mukaisessa järjestyksessä. Ne eivät olleet kasassa kuten dinosauruksien luut usein ovat. Monet tällaiset kasat olivat ikäänkuin voimakkaan veden pyörteen tekemiä.

Nyt nämä luut olivat sinisessä hiekkakivessä, joka on hyvin kovaa. Hiekkakivi oli poistettava tiehöylällä ja irrotettava räjäyttämällä. Brown ja hänen apulaisensa tekivät melkein seitsemän ja puoli metriä syvän kuopan luiden irti saamiseksi. Yhden suuren luurangon irrottaminen vei heiltä kaksi kesää. He eivät suinkaan poistaneet luita kivestä. He kuljettivat kivenlohkareet rautateitse museoon, missä tiedemiehet pystyivät veistämään kiviaineksen pois ja kokoamaan luurangon. Tämä tyrannilisko seisoo nyt museon näyttelyhallissa. (s. 72, "Dinosaurus" / Ruth Wheeler ja Harold G. Coffin)

Tosiasia siis on, että dinosaurusten jäänteet löytyvät kovien kallioiden sisältä, joista niitä on vaikea irrottaa. Ainut mahdollisuus, miten ne ovat joutuneet tähän tilaan, on se, että pehmeä lieju on tullut nopeasti niiden ympärille ja sitten kovettunut kallioksi. Vedenpaisumuksen kaltaisessa tapahtumassa näin on saattanut tapahtua.

Entä vedenpaisumuksen muut todisteet? Tässä otetaan esille vain muutamia niistä. Se, mikä geologisessa taulukossa selitetään miljoonilla vuosilla tai ehkä monilla katastrofeilla, voivat kaikki johtua yhdestä ja samasta katastrofista: vedenpaisumuksesta. Sillä voidaan selittää dinosaurusten tuho kuten monet muut maaperässä havaitut piirteet.

Yksi vahva todiste vedenpaisumuksesta on mm. se, että merelliset sedimentit ovat yleisiä kaikkialla maailmassa, kuten seuraavat lainaukset osoittavat. Ensimmäinen kommenteista on geologian isäksi mainitun James Huttonin kirjasta yli 200 vuoden takaa:

Joudumme päättelemään, että kaikki maan kerrostumat - - ovat syntyneet meren pohjalle kasaantuneesta hiekasta ja sorasta, äyriäisten kuorista ja koralliaineista, maasta ja savesta. (J. Hutton, The Theory of the Earth l, 26. 1785)

J.S. Shelton: Mantereilla merelliset sedimenttikalliot ovat paljon yleisempiä ja laaja-alaisempia kuin mitkään muut sedimenttikalliot yhteensä. Tämä on eräs niistä yksinkertaisista tosiasioista, joka vaatii selitystä ollen kaiken sen ytimessä, joka liittyy ihmisen jatkuviin pyrkimyksiin ymmärtää geologisen menneisyyden muuttuvaa geografiaa. (J.S. Shelton: Geology illustrated)

Toinen osoitus vedenpaisumuksesta ovat ympäri maailmaa olevat hiilikerrostumat, joiden tiedetään olevan vedestä kerrostuneita. Lisäksi merifossiilien ja kalojen esiintyminen osoittaa, että kerrostumat eivät voi olla hitaan turvettumisen tulosta jossakin määrätyssä suossa. Sen sijaan parempi selitys on, että vesi kuljettanut kasvit niihin paikkoihin, missä kivihiiltä on muodostunut. Vesi on irrottanut kasvit ja puut juuriltaan, kasannut ne suuriksi röykkiöiksi sekä tuonut merieläimiä maakasvien sekaan. Sellainen on mahdollista ainoastaan suuressa tulvassa kuten vedenpaisumuksessa.

Metsien jostain syystä hautauduttua lietteisiin syntyivät kivihiilikerrostumat, joihin osaltaan perustuu nykyinen konekulttuurimme. (Rauno Mattila, Teuvo Nyberg, Olavi Vestelin: Koulun biologia 9, s. 91)

"Kivihiilijuonteiden alla ja päällä on, kuten sanottu, säännöllisesti savikiviä, ja näiden rakenteesta näkyy, että ne ovat vedestä kerrostuneita." (Pentti Eskola: Muuttuva maa, s. 114)

Todisteet viittaavat ylivoimaisesti kivihiilen nopeaan muodostumiseen, kun valtavat metsät tuhoutuivat, kerrostuivat ja sitten hautautuivat nopeasti. Yallournissa, Victoriassa (Australiassa) on valtavia ruskohiilikerrostumia, jotka sisältävät paljon mäntypuiden runkoja, sellaisten, jotka eivät nykyään kasva soilla.

Lajittuneet, paksut, jopa 50 % puhdasta siitepölyä sisältävät kerrokset valtavan suurilla alueilla osoittavat selvästi, että nämä ruskohiilikerrostumat ovat veden aikaansaamia. (Carl Wieland: Kiviä ja luita (Stones and Bones), s. 11)

Kouluissa opetetaan, että hiili syntyy vähitellen turpeesta, vaikka missään ei voida havaita näin tapahtuvan. Kun ottaa huomioon hiilikenttien laajuuden, erilaiset kasvityypit ja pystyssä olevat monikerroksiset rungot, näyttää siltä, että hiilikerrostumat ovat muodostuneet valtavista ajelehtivista kasvillisuuslautoista, joiden aiheuttajana on ollut todella mittava tulva. Näissä hiiltyneissä kasvifossiileissa tavataan myös runsaasti meren eliöiden kaivertamia käytäviä. Hiilikerrostumista on löydetty myös merieläinten fossiileja (“A note on the Occurrence of Marine Animal Remains in a Lancashire Coal Ball”, Geological Magazine, 118:307,1981)… Hiilikerrostumista voidaan löytää huomattaviakin merieläinten kuorikerrostumia ja merissä elävän Spirorbiksen fossiileja. (Weir, J., ”Recent Studies of Shells of the Coal Measures”, Science Progress, 38:445,1950). (Pekka Reinikainen: Unohdettu Genesis, s. 179, 224)

Prof. Price esittää tapauksia, jolloin 50 – 100 kivihiilikerrostumaa ovat toistensa päällä siten, että juuri näitä syvänmeren fossiileja sisältäviä kerrostumia on niiden välissä. Hän pitää tätä todistusta niin voimakkaana ja vakuuttavana, ettei ole koskaan havainnut mitään järjellistä yritystä selittää näitä tosiasioita Lyellin yhdenmukaisuusteorian pohjalta. (Wiljam Aittala: Kaikkeuden sanoma, s. 198)

Kolmas osoitus vedenpaisumuksesta ovat merifossiilien esiintyminen korkeissa vuoristoissa kuten Himalajalla, Alpeilla ja Andeilla. Seuraavassa muutamia esimerkkejä tiedemiesten ja geologien omista kirjoista:

Beaglella matkatessaan Darwin itse löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Ne osoittivat, että se, mikä on nyt vuori, oli kerran veden alla. (Jerry A. Coyne: Miksi evoluutio on totta, s. 127)

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 Pentti Eskola: Muuttuva maa)

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. (Maapallo ihmeiden planeetta, s. 55)

Siinäpä siis todisteita vedenpaisumuksesta, ja miksi on järkevää uskoa dinosaurusten olleen osallisena samassa joukkotuhossa. Mielestäni todisteet ovat erittäin selvät. On turha puhua miljoonista vuosista, kun vedenpaisumuksen kaltainen katastrofi selittää useimmat miljooniksi vuosiksi tulkitut tapahtumat. Kerrostumien syntyyn ei ole tarvinnut kulua miljoonia vuosia, vaan suurin osa niistä on saattanut syntyä vedenpaisumuksen yhteydessä. Nykyaikanakin on havaittu kerrostumien muodostuneen nopeasti katastrofeissa. Esim. St. Helenan tulivuoren purkauksen yhteydessä v. 1980 tapahtui, että muodostui päällekkäisten kerrostumien sarja paksuudeltaan lähes toistasataa metriä, ja vain muutaman viikon aikana. Siihen ei tarvittu miljoonia vuosia, vaan vain muutamissa päivissä erilaatuisia kerrostumia kasautui päällekkäin. Samassa katastrofissa syntyi myös kanjoneita, joissa alkoi pian vesi virrata.

Otan vielä kantaa toiseen Tiede-lehden kirjoitukseen numerossa 12/2021. Kirjoituksessa ”Amerikan asutushistoria varhentui” kerrottiin, miten pääteltiin ihmisten jalanjälkien olevan 21 000 – 23 000 vuotta vanhoja. Tulokseen päädyttiin, kun mitattiin samoissa maakerrostumissa olleita siemeniä radiohiiliajoituksella.

Mutta, mutta. En yhtään epäile näitä mittauksia. Ne on varmasti tehty oikein ja tieteellisesti. Kuitenkin ongelmana on, että samanlaisia pitoisuuksia radiohiiltä löytyy ikivanhoiksikin luulluista näytteistä. Edellä mainitsin, miten saksalainen tutkijaryhmä löysi dinosauruksista radiohiiltä, jotka osoittivat lukuja 22 000 – 39 000 vuotta eli hyvin lähellä Tiede-lehden artikkelissa mainittuja lukuja, joita tehtiin siementen perusteella.

Radiohiiltä löytyy myös kivihiilikerrostumista, joita on pidetty 300 miljoonaa vuotta vanhoina. Itse asiassa ei ole löydetty yhtään sellaista kivihiilikerrostumaa, josta puuttuisi radiohiiltä (Lowe, D.C., Problems associated with use of coal as a source of ¹⁴C free background material, Radiocarbon 31(2):117-120,1989). Tämän ei pitäisi olla mahdollista, jos kerrostumat ovat sataatuhatta vuotta vanhempia, koska siinä ajassa kaiken radiohiilen olisi pitänyt jo kadota.

Mitä edellisestä voidaan päätellä? On turha puhua elämästä maan päällä miljoonien vuosien ajan, kun käytännön todisteet viittaavat vain tuhansiin vuosiin. On hyvä syy uskoa, että miljoonat vuodet ovat satukertomuksia ja poikkeamista todellisesta tieteestä.

Jk. Jos kiinnostaa, olen kirjoittanut näistä aiheista myös kotisivulleni (löytyy Googlen hausta nimelläni). Olen kirjoittanut myös kirjan “Raamattu ja historia”, jossa tuon esille, miten Raamattu kuvaa todellista historiaa, mutta ateistiset syntyteoriat ovat mielikuvitukseen perustuvia. Olin aiemmin ateisti ja evoluutiouskova, mutta hylkäsin nämä näkemykset, koska en enää usko niihin. Pidän omaa entistä ajattelutapaani täysin järjettömänä. Kuvittelin olevani järkevä, mutta en ollut kovinkaan hyvin perehtynyt vastakkaisiin todisteisiin.