|
|
|
"Maa – elämän planeetta" -ohjelma tarkastelussa
Maallinen tiedeohjelma tarkastelussa. Aiheena tarinoiden kertominen, maailmankuvan vaikutus tieteen tekemiseen sekä veden vaikutus tuhon aiheuttajana
Tulin katsoneeksi viisiosaisen ohjelmasarjan nimeltä "Maa -elämän planeetta" (Earth. Tuotanto: BBC/PBS, Iso-Britannia 2023). Tämä ohjelmasarja seurasi tuttuja latuja. Siinä tuotiin esille miljoonat vuodet, maapallon synty itsestään, elämän synty itsestään, evoluutioteoria, että aluksi elämää oli vain meressä, miten ilmasto maapallolla oli toisinaan äärimmäisen kuuma, toisinaan äärimmäisen kylmä ja toisinaan satoi runsaasti kahden miljoonan vuoden ajan. Mitä tästä ohjelmasta jäi mieleen? Ehkä paras kuvaus on se, että ohjelma oli täynnä tarinoiden kerrontaa. Tarinoita tarinoiden perään, mutta mikä on tarinoiden tieteellinen pohja? Ei ole ainuttakaan todistetta sen puolesta, että maapallo olisi voinut syntyä itsestään. Ei ole ainuttakaan todistetta sen puolesta, että elämä olisi voinut syntyä itsestään. Ei voida todistaa sitä, että elämää oli aluksi vain meressä eikä lainkaan maan päällä. Ei voida osoittaa todeksi miljoonia vuosia, koska esim. kivihiilikerrostumat sisältävät radiohiiltä, jota ei pitäisi olla kerrostumissa yhtään jäljellä enää 100 000 vuoden jälkeen, koska sen virallinen puoliintumisaika on vain 5730 vuotta. Itse asiassa ei ole löydetty yhtään sellaista kivihiilikerrostumaa, jossa ei olisi radiohiiltä jäljellä (Lowe, D.C., Problems associated with use of coal as a source of 14C free background material, Radiocarbon 31(2):117-120,1989). Tämä kumoaa ohjelmassa esitetyn väitteen kivihiilikerrostumien satojen miljoonien vuosien iästä. Tässä ohjelmassa esitetyille tarinoille on ominaista naturalistinen maailmankuva. Se tarkoittaa maailmankuvaa, jossa maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole Luojaa, joka on luonut kaiken. Niinpä, kun tieteentekijöillä on tällainen maailmankuva, yrittävät he siitä käsin keksiä selityksiä sille, miten maapallo on syntynyt, miten elämä on syntynyt itsestään ja miten ensimmäisestä alkusolusta on tullut nykyinen kasvi- ja eläinkunta. Tähän he ottavat avuksi miljoonat vuodet, koska he ajattelevat pitkien ajanjaksojen automaattisesti mahdollistavan monia asioita, kuten lajien periytymisen samasta alkusolusta. He eivät ota huomioon, että radiohiili kivihiilikerrostumissa ja dinosaurusfossiileissa kumoaa miljoonat vuodet. Samoin he jättävät ottamatta huomioon sen tosiasian, ettei fossiileissa ole havaittavissa asteittaista kehitystä eikä luonnonhistoriallisissa museoissa ole esimerkkejä samasta asiasta, vaikka maasta on kaivettu satoja miljoonia fossiileja. Miksi sitten nämä tieteentekijät toimivat tällä tavoin, vaikka käytännön todistusaineisto on heidän näkemyksiään vastaan? Syy on hengellisessä sokeudessa. Kun ihmiset eivät usko Jumalan olemassaoloon, jättävät he huomiotta ainoan mahdollisuuden sille, miksi maailmankaikkeus ja elämä ovat olemassa. Ne ovat olemassa siksi, koska Hän, Jumala on luonut kaiken, eikä siitä ole miljoonia vuosia. Jos he hyväksyisivät tämän teistisen selityksen, voisivat he siitä käsin tarkastella luonnon erikoisuuksia. Eliöiden olemassaolo ja niiden monimutkaisuus sopii paremmin yhteen teistisen, ei naturalisten maailmankuvan kanssa. Ateistitiedemiehetkin myöntävät, että maailmankaikkeudella ja elämällä on alku, mutta niin kauan kuin he pysyvät naturalistisen maailmankuvansa kahleissa, ovat he totuuden ulkopuolella ja joutuvat keksimään naturalistiseen maailmankuvaan perustuvia mielikuvituskertomuksia siitä, miten kaikki sai alkunsa. Näin myös tässä ohjelmasarjassa toimittiin. Mielenkiintoista tässä ohjelmassa oli, että siinä myönnettiin katastrofien mahdollisuus. Niitä ei paljoa noteerattu aikaisempina vuosikymmeninä ateistitiedemiesten parissa, koska luonnon muodostumien ajateltiin olevan seurausta pienistä hitaista prosesseista, mutta nyt katastrofien mahdollisuus myönnetään. Itse asiassa ateistitiedemiehet olettavat, että suuria katastrofeja on ollut ainakin viisi. Niistä suurimman arvellaan olleen permikauden lopun joukkosukupuutto ”252 miljoonaa vuotta sitten”. Ohjelmassa viitattiin tähän laajamittaiseen tuhoon, jonka uskottiin olleen seurausta vulkaanisista purkauksista, vaikka ohjelmassa kuitenkin myönnettiin, että ”Kivissä ei kuitenkaan näy suoranaisia jälkiä vulkaanisesta toiminnasta”:
Kaksisataa viisikymmentä kaksi miljoonaa vuotta sitten tapahtui katastrofi, jonka takia maan elämä oli vaarassa kuolla… Planeettamme oli silloin todella lähellä lähtöpisteeseen palaamista. Jopa 90 prosenttia silloisista lajeista kuoli. Sukupuutto oli paljon laajempi kuin se, joka päätti dinosaurusten ajan…. Niin monen lajin tuho on harvinaista, joten katastrofi on ollut valtava….
Näissä kaksisataa viisikymmentä kaksi miljoonaa vuotta sitten muodostuneissa kallioissa on todisteita laajasta sukupuutosta. Kun tässä kalliossa noustaan ylöspäin, liikutaan myös ajassa. Alemmat kivet ovat vanhempia kuin ylemmät. Nämä muinaiset kivet muodostuivat aikoinaan meren pohjassa, mistä ne kohosivat nykyisiksi vuoriksi. Kivet paljastavat ympäristön, jossa ne syntyivät, mutta sen lisäksi niissä on runsaasti fossiileja. On erilaisia simpukoita, merietanoita, kotiloita ja muita fossiileja, kuten tämä helmivene, jotka elivät niihin aikoihin. Kalliokerroksesta löytyy monenlaisia fossiileja, jotka kielivät meriekosysteemin elinvoimasta. Tilanne kuitenkin muuttui. Tässä nähdään monimuotoinen ekosysteemi täynnä elämää. Tämän kerroksen jälkeen fossiileja on kuitenkin vaikea löytää. Ne harvat, joita löydämme, ovat hyvin pieniä. Alempana näkyvä monimuotoisuus näyttää kadonneen…. Tuho näyttää olleen hämmästyttävän laaja. Kivissä ei kuitenkaan näy suoranaisia jälkiä vulkaanisesta toiminnasta…. Tapahtuma ei näy vain täällä vaan kaikkialla planeetallamme. Elämä vain katosi. Sama raja näkyy joka paikassa. Elämä näyttää vain kadonneen.
Tutkijat eivät puhu kevyesti joukkosukupuutosta. Se on painava termi. Permikauden lopun joukkosukupuutto oli kaikkein pahin. Sitä on kutsuttu joukkotuhojen äidiksi ja suureksi kuolemaksi.
Miten samaa todistusaineistoa tutkitaan teistisestä ja Raamatun näkökulmasta? Tuho on todella tapahtunut, kuten ohjelmassa myönnettiin, mutta kyseessä ei ole ns. permikauden lopun joukkosukupuutto, vaan kyseessä on Raamatussa mainittu vedenpaisumus, johon viittaavat sadat, ympäri maailmaa löydetyt vanhat vedenpaisumuskertomukset sekä merielämän jäänteet kaikissa korkeissa vuoristoissa (Himalaja, Alpit, Andit… Jopa maailman korkeimmalta vuorelta, Mount Everestiltä on löydetty merielämän, kuten kalojen, jäänteitä). Vedenpaisumus selittää paremmin maailmankaikkeuden kerrostumia ja fossiilien syntyä kuin pelkät vulkaaniset purkaukset. Syy, miksi ateistitiedemiehet uskovat useisiin joukkotuhoihin yhden suuren sijasta, on se, että he olettavat elämän eri muotojen ilmaantuneen maan päälle eri aikaan. He uskovat, että aluksi oli vain merielämää miljoonien vuosien ajan, sitten elämää rantojen läheisyydessä, sitten tuli miljoonia vuosia myöhemmin dinosauruksia, ja viimeiseksi tuli lintuja ja nisäkkäitä. Tämän näkemyksensä takia he keksivät useita tuhoja, joista ensimmäiset koskivat vain merielämää ja viimeiset tuhot myös maan pinnan eläimiä. He eivät ota huomioon sitä mahdollisuutta, että kaikki merielämä ja maaelämä ovat olleet olemassa koko ajan, ja että niitä kohtasi sama tuho, vedenpaisumus, vain joitakin vuosituhansia sitten. He torjuvat tämän Raamatun kuvauksen maailmankuvansa takia. Muutamissa tiedeohjelmissa, joita olen katsonut parin viimeisen vuoden aikana, tulee kuitenkin toistuvasti esiin veden vaikutus katastrofeissa. Tästä kerrotaan useissa ohjelmissa erinomaisia esimerkkejä (mm. sellaisissa ohjelmissa kuin ”Dinosaurusten tuho”, Dinosaurusten hautausmaa”, ”Jääkauden salaisuudet” ja ”Euroopan jääkausi”. Eli neljä eri ohjelmaa kertoo voimakkaasta ja laajamittaisesta veden aiheuttamasta tuhosta). Sama näkökanta veden vaikuttamasta katastrofista tulee esiin myös tässä ohjelmassa ”Maa -elämän planeetta”. Otan lopuksi lainauksen ohjelmasta. Se viittaa siihen, miten katastrofin uskotaan olleen maailmanlaajuinen ja että sitä ennen satoi runsaasti. Jos otetaan pois evoluutiosilmälasit, on helppo ymmärtää, että lainauksessa viitataan selvästi vedenpaisumukseen:
Nämä vuoret muodostuvat pääosin kovasta mineraalista nimeltä dolomiitti. Niiden kätköissä on myös kerroksia, jotka koostuvat aivan erilaisesta kivilajista. Se antaa viitteitä maan historian erikoisista vaiheista. … Tässä on kiveä, joka muodostui oudon ajanjakson aikana. Tämä hiekkakivi on melko pehmeä kivilaji. Siinä voi nähdä yksittäisiä hiekanjyviä. Tässä taas on vielä pehmeämpää kiveä. Se murenee helposti käsissäni, koska se on mutakiveä. Nämä kivilajit poikkeavat niistä, joita on alempana ja ylempänä. Tässä on hiekka- ja mutakiveä, kun muualla on dolomiittia. Epätavallisen kivikerroksen salaisuus liittyy tapaan, jolla se on muodostunut. Hiekkakivi ja mutakivi ovat sedimenttejä, jotka muodostuvat yleensä eroosion kuluttamasta hiekasta ja mudasta, jotka ovat huuhtoutuneet mereen. Näitä outoja, pehmeitä hiekka- ja mutakivikerroksia löytyy kaikkialta dolomiiteilta. On pakko kysyä, mikä sai aikaan tämän dramaattisen muutoksen…. Vastaus löytyy taivaalta. Alkoi sataa runsaasti. Ajanjakso kesti pitkään, noin kaksi miljoonaa vuotta…. Moinen rankkasade vaikutti niin epätodennäköiseltä, että moni tutkija arveli alkuun tapahtumaa paikalliseksi. Todisteita löytyi myös Kiinasta, Iranista ja Pohjois-Amerikasta. Nykyään tapahtuman uskotaan olleen maailmanlaajuinen. Ajanjaksosta puhutaan Carnia-vaiheen kosteana jaksona.
Lisää aiheesta:
Maallinen tiedeohjelma tarkastelussa. Aiheena jääkausi
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
Maallinen tiedeohjelma tarkastelussa. Aiheena jääkausi
|
