|
|
Sokeat sokeain taluttajat
Raamattukritiikki tarkastelussa. Miksi raamattukriitikot ovat eksyksissä?
- (Matt 15:14) Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."
Onko Raamattu muuttunut radikaalisti? Onko Raamatussa juuri oikeat kirjat? Tekstien ajoitus Liberaaliteologien epätieteellinen lähestymistapa Valheellinen maailmankuva - naturalismi ei ole tiedettä Historialliskriittistä tutkimusta vai mielikuvitusta? Taruihin kääntyminen Raamattukritiikki ja moraali Ovatko nykyihmiset rakkaudellisempia kuin Jeesus ja apostolit? Miksi raamattukriitikot arvostelevat kristillistä moraalia? Raamattukritiikki ei ole uutta Oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa
Tässä kirjoituksessa on voimakas otsikko ja tärkeä aihe: raamattukritiikki. Tarkoitus on tutkia liberaaliteologiaa ja kriittistä suhtautumista Raamattuun. Itse kamppailin saman asian kanssa jo 1980-luvulla, kun Heikki Räisänen, tunnettu liberaaliteologi oli toistuvasti lehtien otsikoissa. Mietin silloin, etsiessäni totuutta ja kun olin uskonelämäni alkuvaiheissa, kannattaako luottaa Raamattuun historiallisena kirjana vai kannattaako kuunnella raamattukriitikkoja. Olin taustaltani ateisti, joten lähtökohdat sen ymmärtämiseen, että Raamattu olisi historiallisesti luotettava ja Jumalan ilmoitusta meille, olivat huonoimmat mahdolliset. Tähän yksi syy oli mm. evoluutioteoria, johon sokeasti luotin ateistina ollessani.Joka tapauksessa raamattukriitikot ovat yleensä median suosiossa. He eivät edusta tutkijoiden valtavirtaa, mutta he saavat mediassa runsaasti tilaa mielipiteilleen, vaikka ne olisivat huonosti perusteltuja. Tämä linja mediassa on jatkunut vuosikymmeniä. Mikä seuraus tästä on? Ihmisille tulee mielikuva, että Raamattu ei ole luotettava; joko se on muuttunut radikaalisti tai ettei sen sisältö ole luotettava. Ajatellaan, että uudet tieteelliset tai vanhemmat löydöt ovat osoittaneet sen epäluotettavaksi. Ei edes oteta huomioon sitä mahdollisuutta, että tutkijat mielipiteineen saattavat olla pahasti pielessä. Kuitenkin, kun liberaalit tutkijat saavat median huomion, jäävät ihmisille nämä mielikuvat Raamatun epäluotettavuudesta elämään. Tärkein syy käsitellä tätä aihetta ei sinänsä liity raamattukritiikkiin, vaan siihen, että asialla on vaikutusta ihmisten iankaikkisuuteen, kuten itse asian näen. Eli jos Raamatussa annetaan ohjeet siitä, miten päästä Jumalan yhteyteen ja saada iankaikkinen elämä, tai miten ihminen voi menettää sen, on asia äärimmäisen tärkeä. Kysymys on ihmissieluista ja heidän pelastuksestaan. Siksi näen raamattukriitikkojen toiminnan erittäin vahingollisena. He saavat ihmiset kääntymään pois Jumalasta ja etteivät nämä etsi pelastusta ja iankaikkista elämää. Raamattuun on kirjoitettu tällaisten ihmisten toiminnasta, joka johtaa ihmisiä eroon Jumalasta. Aluksi Jeesuksen sanat aiheesta:
- (Matt 18:6,7) Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. 7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!
- (Jaak 3:1) Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
Onko Raamattu muuttunut radikaalisti? Otan aluksi käsittelyyn aiheen siitä, onko Raamattu muuttunut radikaalisti. Esim. muslimit uskovat vakaasti tähän väitteeseen, koska heille toistuvasti on opetettu näin tapahtuneen. Kuitenkin, jos heiltä kysyy muutamia yksinkertaisia kysymyksiä, kuten milloin muutokset tehtiin, kuka ne teki ja mihin kohtiin, eivät he kykene antamaan siihen vastausta ja selitystä. Se ei tietenkään onnistu, koska täytyy ensin nähdä alkuperäiset kirjoitukset, jotka on myöhemmin muuteltu. Muuten tällaisilla väitteillä ei ole perusteita. Yksi muslimien väitteistä myös on, ettei Jeesusta ristiinnaulittu, vaan että Raamatun maininnat tästä asiasta ovat virheellisiä. He ajattelevat, että kun Raamattua on muutettu, on se erheellinen myös tässä asiassa. Mitä tulee Jeesuksen ristinkuolemaan, on se kuitenkin parhaiten todistettu historiallinen fakta kuin mikään muu asia Raamatussa. Siihen viittaavat neljä evankeliumia ja apostolien kirjeet toistuvasti. Apostoliset isät, jotka elivät ensimmäisen vuosisadan lopussa ja toisen vuosisadan alussa, viittaavat siihen. Lisäksi siihen viittaavat ei-kristilliset, juutalaiset ja roomalaiset lähteet, joten kyseessä on varmasti historiallinen tosiasia. Edelleen akateemisessa maailmassa, myös liberaaliteologien parissa, vallitsee yksimielisyys siitä, että Jeesus kuoli ristiinnaulitsemisen seurauksena, joten käytännössä kaikki ei-muslimitaustaiset tutkijat vahvistavat Jeesuksen ristiinnaulitsemisen tapahtuneen. Seuraavaksi lainauksia ensimmäisen vuosisadan historiallisista lähteistä:
Historioitsija Josefus: "Tuohon aikaan eli Jeesus... Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne, jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan."
Cornelius Tacitus:... "Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla."
Samarialaissyntyinen Thallus viittasi historiankirjassaan myös Jeesukseen jo vuonna 52 jKr. Hän arveli, että Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä sattunut pimeys olisi johtunut auringonpimennyksestä.
Talmud (Sanhedrin 43, a) mainitsee, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä.
Tästä on hyvä siirtyä länsimaissa vallitsevaan raamattukritiikkiin ja ajatukseen siitä, että Raamattua on muutettu radikaalisti. Esim. Suomessa on saanut julkisuutta kirja nimeltään Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia (Ville Mäkipelto / Paavo Huotari). Siinä on tuotu esille se ajatus, ettei Raamattu ole säilynyt alkuperäisessä muodossaan, vaan että sitä olisi muuteltu. Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
• Alkuperäisiä käsikirjoituksia ei ole olemassa. Ensinnäkin on huomattava, että alkuperäisiä Raamatun käsikirjoituksia ei enää ole olemassa, koska ne ovat aikojen saatossa tuhoutuneet. Sama koskee muitakin antiikin aikaisia käsikirjoituksia. Niistä on olemassa vain kopioita ja kopioiden kopioita. Tämä on tosiasia, joka täytyy hyväksyä.
• Käsikirjoitusten runsas määrä. Toiseksi voidaan kiinnittää huomio käsikirjoitusten suureen määrään erityisesti Uuden testamentin kohdalla. Vanhasta testamentista niitä on vähemmän. Uudesta testamentista on säilynyt yli 24 000 Uuden testamentin tai sen osan käsikirjoitusversiota kreikkalaisina ja muina varhaisina versioina (100-400 jKr.), mikä osoittaa Uuden testamentin tekstien olleen useimmin kopioituja ja laajalle levinneimpiä antiikin tekstien joukossa. Tämä lukumäärä on valtava, kun vertaa, että antiikin ajan tekstien osalta on toisena Homeroksen Ilias, josta on olemassa vain 643 säilynyttä dokumenttia - ero on lähes 40-kertainen. Vastaavasti Caesarin Gallian sodasta on vain 10 säilynyttä dokumenttia eikä kukaan silti epäile tämän teoksen luotettavuutta. Seuraava luettelo osoittaa säilyneiden kopioiden määrää antiikin teksteistä. (Tiedot kirjasta: "Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):
Kopioiden lukumäärä /Teos 10 / Caesar 20 / Livius 7 / Platon (tetralogiat]) 20 / Tacitus (annaalit) 1 / Tacitus (pienempiä teoksia) 7 / Plinius nuorempi (historia) 8 / Thukydides (historia) 8 / Suetonius (De Vita Caesarum) 8 / Herodotos (historia) / Horatius 193 / Sofokles 2 / Lucretius 3 / Catullus 9 / Euripides 200 / Demosthenes 49 / Aristoteles 10 / Aristofanes 643 / Homeros (Ilias) yli 24 000 / Uusi testamentti
Entä Vanhan testamentin luotettavuus ja säilyminen samassa muodossa? Siitä todistavat Kuolleen meren kirjakääröt, jotka sisältävät kirjoituksia kaikista Vanhan testamentin kirjoista Esterin kirjaa lukuun ottamatta. Nämä kääröt, jotka on löydetty Kuolleen meren läheltä ja joista vanhimmat ajoittuvat 300-luvulle eKr., eivät juuri eroa nykyisistä kirjoista. Siten on perusteltua uskoa, että Vanhan testamentin tekstit ovat säilyneet olennaisilta osiltaan samoina.
• Käsikirjoituksissa on pieniä eroja, mutta on mahdollista päästä riittävän lähelle alkutekstiä. Kolmanneksi voidaan todeta, että käsikirjoituksissa on todella olemassa pieniä eroja. Se on ymmärrettävää, koska käsikirjoituksia Raamatun kirjoista ja osista on tuhansia kappaleita ja ne on täytynyt jäljentää käsin. Olisi pikemminkin yllätys, jos ei esiintyisi yhtään eroja tuhansien käsikirjoitusten kopioiden joukossa. Jos kustakin Raamatun kirjasta olisi säilynyt vain yksi kappale, ei tätä ongelmaa esiintyisi. Kuitenkin erot käsikirjoitusten välillä ovat mitättömän pieniä ja koskevat noin puolta prosenttia teksteistä. Näissä kohdissa ei ole kyse mistään, mikä vaikuttaisi kristinuskon perusopetuksiin. Lisäksi tekstikritiikin kautta on mahdollista päästä riittävän lähelle alkutekstiä. Kun kopiot ovat yhteneväisiä toistensa kanssa, varsinkin jos ne ovat peräisin eri maantieteellisiltä alueilta, sitä helpompi on selvittää, millainen alkuperäinen dokumentti oli. Tällä alueella Uusi testamentti on antiikin kirjoituksista parhaimmassa asemassa. Lisäksi, vaikka kadotettaisiin kaikki varhaiset Uuden testamentin käsikirjoituskopiot, voitaisiin silti tuottaa Uuden testamentin sisältö niistä kymmenistä tuhansista lainauksista, joita on säilynyt kirkkoisien kommentaareissa ja kirjoituksissa. Niissä siteerataan runsaasti Raamatun tekstejä.
• Ei merkitystä kristillisten perusoppien kannalta. Se, että käsikirjoituskopioissa on eroja, ei vaikuta mihinkään kristillisen uskon perusoppeihin. Saman ovat myöntäneet ne, jotka itse ovat pitäneet meteliä eroista käsikirjoituskopioissa. Niinpä Bart D. Ehrman, joka on tunnettu raamattukriitikko ja jonka kirjoja on käännetty monelle kielelle, on myöntänyt aihetta käsittelevässä kirjassaan Misquoting Jesus, että ”useimmat näistä eroista ovat täysin epäolennaisia ja merkityksettömiä”. Niinikään Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari ovat myöntäneet kirjassaan Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia, miten eroilla ei ole merkitystä Raamatun kokonaisuuteen. Erot ovat pieniä, eivätkä vaikuta Raamatun perusoppeihin:
”Valtaosa eroista on niin pieniä, etteivät ne vaikuta merkityksen tasolla. Esimerkiksi kreikan lauseissa sanajärjestyksen vaihtelu ei useinkaan muuta sisällön tulkintaa” (s. 35). ”käsikirjoitusten väliset erot ovat pääsääntöisesti hyvin pieniä ja kertomusten suuret linjat ovat käsikirjoituksissa samanlaiset.” (s. 37) ”On aivan totta, että Uuden testamentin käsikirjoituksissa kertomusten suuret linjat ovat samat.” (s. 38).
Otamme esiin vielä muutamia muita lainauksia aiheeseen liittyen. Ensimmäisenä lainauksena ovat melko liberaalia linjaa edustaneet henkilöt Kuula, Nissinen ja Riekkinen kirjassaan Johdatus Raamattuun (Kirjapaja 2003). Muut lainaukset viittaavat samaan suuntaan:
Lukutapojen erot ovat enimmäkseen erittäin pieniä. Tutkijat ovat päässeet varsin suureen yksimielisyyteen Uuden testamentin alkuperäisestä lukutavasta, joskin joissakin yksityiskohdissa erilaiset tulkinnat ovat mahdollisia. Tekstikriittisillä ratkaisuilla ei ole merkitystä minkään teologisen opin tulkinnan kannalta.
F.C. Grant: "Tarkkaavaiselle lukijalle on ilmeistä, että... tarkistus ei ole vaikuttanut yhteenkään kristillisen uskon oppiin siitä yksinkertaisesta syystä, että käsikirjoitusten tuhansien lukutapojen joukosta ei ole ilmaantunut yhtäkään, joka vaatisi kristillisen opin tarkistamista." (1)
Sir Frederic Kenyon: "Alkuperäisen kirjoittamisen ja varhaisimman säilyneen kirjallisen todistuskappaleen väliaika käy niin pieneksi, ettei sillä ole asiallista merkitystä, ja viimeinen peruste epäilylle, että Raamattu olisi olennaisesti matkallaan muuttunut, on nyt poistunut. Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä samoin kuin niiden yleistä väärentämättömyyttä ja muuttumattomuutta voidaan nyt pitää täysin vahvistettuna." (2)
Mitä edellisestä voidaan päätellä? Tutkijat, jotka hyökkäävät Raamatun tekstejä vastaan, vaativat mahdottomia, eli että kaikkien kopioiden tulisi olla sataprosenttisen identtisiä, ja ettei kukaan kirjuri olisi koskaan tehnyt yhtään virhettä. Tällaista täydellisyyttä ei ole, eikä sitä voida soveltaa muihinkaan antiikin teksteihin. Sen sijaan voimme olla tarpeeksi varmoja siitä, että meille säilynyt teksti on pysynyt pääpiirteissään samana. Se antaa jokaiselle vahvan perustuksen tutustua Raamatun teksteihin ja etsiä niiden kautta yhteyttä Jumalaan ja iankaikkista elämää.
Onko Raamatussa juuri oikeat kirjat? Eräs populaari väite sen lisäksi, että Raamattua on muuteltu, on ajatus siitä, että Raamatun ulkopuolelle on jätetty tärkeää materiaalia, joka antaisi Jeesuksesta aivan toisenlaisen kuvan kuin neljä evankeliumia ja muut Uuden testamentin tekstit. Tässä yhteydessä on mainittu mm. Tuomaan evankeliumi ja muita lähteitä. Mitä tulee näihin (yleensä tarumaisiin) lähteisiin, on niiden ongelmana kuitenkin kaksi asiaa: Ne ovat paljon myöhemmin kirjoitettuja kuin nykyiset neljä evankeliumia - yleensä sata vuotta tai vieläkin myöhemmin kirjoitettuja. Toiseksi ne eivät ole koskaan olleet yleisesti tunnettuja eikä arvovaltaisiksi tunnustettuja. Niitä on löydetty vain muutamia yksittäisiä kappaleita, joka on mitätön määrä verrattuna siihen, miten paljon nykyisestä Uudesta testamentista on säilynyt käsikirjoituksia. Esim. Tuomaan evankeliumi, joka on ehkä eniten ollut otsikoissa, löydettiin vasta viime vuosisadalla, eikä se koskaan ole ollut yleisesti tunnettu tai tunnustettu. Se on tutkijoiden toimesta ajoitettu yleensä toisen vuosisadan puoliväliin. Se sisältää joitakin evankeliumeista tuttuja Jeesuksen sanoja, mutta on syytä otaksua, että ne ovat vain myöhäisiä lainauksia Uuden testamentin evankeliumeista. Tätä kirjoitelmaa ei voi edes pitää varsinaisena evankeliumina, koska siitä ei käy selville, milloin ja missä tilanteessa mitkäkin sanat on lausuttu. Se sisältää vain kokoelman irrallisia sanontoja ilman mitään historiallista viitekehystä. Tosiasia siis on, että nykyiset neljä Uuden testamentin evankeliumia ja muut Uuden testamentin tekstit ovat alusta alkaen olleet tunnustettuja ja tunnettuja; eivät muut myöhäisemmät tekstit. Niiden kirjoittajat ovat tunnettuja, joko itse apostoleja tai yhteydessä heihin eli kysymys on silminnäkijätiedoista. Lisäksi heidän tekstejään luettiin ahkerasti seurakunnissa ensimmäisestä vuosisadasta alkaen. Esim. Paavalin kirjeet olivat yleisesti tunnettuja ja tunnustettuja:
- (2 Piet 3:15,16) ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; 16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
Kun nykyinen Uusi testamentti koottiin, ei siten ollut kysymys siitä, että siihen olisi valittu mielivaltaisesti tekstejä ja jätetty samanaikaisesti ulkopuolelle muita tärkeitä tekstejä. Päinvastoin mukaan tulivat kirjat, joihin oltiin alusta alkaen luotettu seurakuntien piirissä ja jotka olivat yleisesti tunnustettuja sekä tunnettuja. Kirkolliskokoukset eivät antaneet kirjoille arvovaltaa, mitä niillä ei olisi jo ollut, vaan ainoastaan vahvistivat jo vakiintuneen käytännön:
F.F. Bruce: Usein kirjoitetaan ja puhutaan ikään kuin arvovalta, joka kristittyjen mielessä liittyy Raamatun kirjoihin, olisi tulosta siitä, että ne on sisällytetty pyhään luetteloon. Historiallinen tosiasia on kuitenkin juuri päinvastainen: ne olivat ja ovat luettelossa mukana siksi, että ne on tunnustettu arvovaltaisiksi. (3)
Tekstien ajoitus. Mitä tulee Uuden testamentin tekstien ajoitukseen, ei ole yleensä kiistoja Paavalin kirjeiden ajoituksesta. Ne muodostavat huomattavan osan Uuden testamentin kirjoituksista. Jopa liberaalit tutkijat yleensä myöntävät niiden syntyneen 50-60 jKr. välisenä aikana. Merkillepantavaa hänen kirjeissään on se, että niissä on aivan samanlainen kuva Jeesuksesta kuin evankeliumeissa. Paavali mainitsee Jeesuksen olevan kaiken luoja (Kol 1:16 / vrt. Joh 1:3), että Jeesus on Jumala, joka tuli ihmiseksi (Fil 2:5-8 /vrt. Joh 1:1:14), että Jeesus tuli pelastamaan ihmisiä (1 Tim 1:15 / vrt. Luuk 19:10), että Jeesus on kaiken tuomari (2 Kor 5:10 / vrt. Matt 16:27), että Jeesus saapuu toistamiseen (1 Tess 4:15,16 / vrt. Matt 24:30), että Jeesus tuli lainalaiseksi ja täytti lain (Gal 4:4,5 / vrt. Matt 5:17), että Jeesus kärsi (Hebr 2:18 / vrt. Luuk 17:25), että Jeesus oli synnitön (Hebr 4:15 / vrt. Joh 8:45,46), että Jeesus kavallettiin (1 Kor 11:23 / vrt. Matt 26:25), että Jeesus oli Pilatuksen edessä (1 Tim 6:13 / Matt 27:2), että Jeesus ristiinnaulittiin (1 Kor 2:8 / Luuk 23:33), että Jeesus nousi kuolleista (1 Kor 15:17,20 / vrt. Luuk 24:5,6), että armo tulee Jeesuksen kautta (1 Kor 1:4 / vrt. Joh 1:17), että uskomalla Jeesukseen pelastuu (Room 10:11 / vrt. Joh 1:12) ja että Jeesus on ainoa tie pelastukseen (1 Kor 3:11 / vrt. Joh 14:6). Edelliset esimerkit osoittavat, että Paavalin antama kuva Jeesuksesta on täysin yhteneväinen evankeliumien kanssa. Entä evankeliumien ajoitus? Tässä liberaalit tutkijat käyttävät omaa mielikuvitustaan, kun he toisinaan yrittävät siirtää evankeliumit hyvin myöhäisiksi, jopa toiselle vuosisadalle. Kuitenkaan tälle ei ole mitään perusteita. Tähän on yksinkertaiset syyt. Ensinnäkin kirjoittajat olivat yleisesti tunnettuja. He olivat joko itse apostoleja, jotka elivät samanaikaisesti Jeesuksen kanssa (Matteus, Johannes), tai sitten he olivat yhteydessä apostoleihin (Markus ja Luukas). Sellaiset lähteet kuin Papias, Irenaeus, Eusebius, Origenes, Kleemens Aleksandrialainen sekä Muratorion katkelma myös vahvistavat kirjoittajien henkilöllisyyden, niin että ei ole mitään epäselvyyttä siitä, kuka kirjat on kirjoittanut. Esim. Markuksesta ja hänen nimeään kantavasta evankeliumista on säilynyt seuraava perimätieto (Papiaksen, Hierapoliksen piispan lausunto. Hän tunsi apostoli Johanneksen):
Vanhimmalla [apostoli Johanneksella] oli tapana sanoa myös näin: "Markus, joka oli ollut Pietarin tulkki, kirjoitti tarkoin muistiin kaikki, mitä hän [Pietari] mainitsi joko Kristuksen puheista tai teoista, ei kuitenkaan aikajärjestyksessä. Sillä hän ei ollut Herran kuulija eikä seuraaja; mutta jälkeenpäin, kuten sanoin, hän seurasi Pietaria, joka sovelsi opetuksensa tarpeen mukaan eikä sanellakseen Herran sanojen kokoelmaa. Sen vuoksi Markus ei tehnyt yhtään virhettä kirjoittaessaan tällä tavoin muistiin joitakin seikkoja sitä mukaa kuin Pietari niitä mainitsi; sillä hän kiinnitti huomiota juuri tähän yhteen seikkaan; siihen, ettei jättäisi mainitsematta mitään, mitä oli kuullut, eikä lisäisi mukaan yhtään väärää todistusta. (4)
Johtopäätös on, että on hyvä syy pitää evankeliumeja varhaisempina kuin mitä liberaaliteologit ovat esittäneet. Esim. tunnettu liberaali tutkija John A.T. Robinson tuli siihen tulokseen - uudelleen asiaa tutkittuaan - että kaikkien evankeliumien on täytynyt syntyä vuosien 40 - 65 välillä. Vain ennakolta omaksutut näkemykset voivat johtaa siihen ajatukseen, että ne ovat myöhäistä alkuperää. Yksi osoitus sen puolesta, että evankeliumit ovat varhaista alkuperää, on myös niiden suhde Apostolien tekoihin. Lähes kaikki tutkijat ovat sitä mieltä, että evankeliumien (ainakin kolmen ensimmäisen) on täytynyt syntyä ennen Apostolien tekoja. Syy tähän on yksinkertainen: Luukas kirjoitti nimeään kantavan evankeliumin ennen Apostolien tekoja. Lisäksi kirkon perimätiedon mukaan Matteuksen ja Markuksen evankeliumit kirjoitettiin ennen Luukkaan evankeliumia. Mitä tästä voidaan päätellä? Kun Luukas ei Apostolien teoissa mainitse mitään Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta (70 jKr.) eikä Pietarin ja Paavalin kuolemista Roomassa 60-luvulla, on Apostolien tekojen (sekä tietysti evankeliumien) täytynyt olla sitä ennen valmiina. Miksi Luukas olisi jättänyt nämä tapahtumat mainitsematta, kun hän on maininnut esim. Jaakobin kuolemasta (Apt 12:2) tai juutalaisten karkotuksesta Roomasta (Apt 18:2)? On hyvä syy uskoa, että Luukkaan vaikeneminen edellisistä asioista johtuu siitä, että niitä ei ollut vielä tapahtunut. Siksi Apostolien teot on kirjoitettu viimeistään 60-luvun alkupuolella ja evankeliumit ennen niitä.
Liberaaliteologien epätieteellinen lähestymistapa. Kuten todettiin, on liberaaliteologia ja raamattukritiikki median suosiossa. Raamattukritiikkiä edustavat henkilöt saavat tilaa tiedotusvälineissä, vaikka heidän opetuksensa olisivat huonosti perusteltuja. Peruslähtökohta heidän väitteissään on, ettei Raamattu ole luotettava ja ettei siihen kannata uskoa. Näillä väitteillään he saavat muiden mielet kielteisiksi evankeliumin sanomalle, niin että ihmiset torjuvat Jeesuksen ja apostolien opetukset. Mutta, mutta. Kun liberaaliteologeilla on pakkomielle hyökätä Raamattua vastaan sekä esiintyä tieteen edustajina, eivät he itse noudata tieteellisyyttä tutkimuksissaan. Vaikka he uskovat olevansa objektiivisia, tarkkanäköisiä sekä järkeen perustavia, ei se siltä vaikuta. Syyt tähän ovat seuraavat:
Valheellinen maailmankuva – naturalismi ei ole tiedettä. Kun tavallinen maallikko kuulee liberaaliteologien kyseenalaistavan Raamatun tekstit, maallikko automaattisesti olettaa, että teologien väitteiden pohjana on uusia, mullistavia historiallisia dokumentteja tai tosiasioita, joiden perusteella Raamatun tekstejä voidaan pitää epäluotettavina. Näin ei suinkaan ole, vaan muillakin tutkijoilla on samat lähteet käytettävissä ja he päätyvät tutkimuksissaan aivan toisenlaisiin johtopäätöksiin. Mistä erot tutkijoiden johtopäätöksissä johtuvat? Kysymys on maailmankuvasta ja filosofiasta, ei tieteestä. Useimmilla liberaaliteologeilla on maailmankuva, jossa he etukäteen sulkevat pois ihmeiden mahdollisuuden. Heillä on suljettu maailmankaikkeus, johon edes Jumala ei voi vaikuttaa – mikäli häntä on edes olemassa. Joten kun Raamatussa on monia ihmeiksi luokiteltavia asioita, eivät ne liberaaliteologien mielestä voi pitää paikkaansa, vaan ovat epähistoriallisia kuvauksia. Näin siitä huolimatta, että muut juutalaiset lähteet kuten Talmud ja historioitsija Josefus ovat viitanneet Jeesuksen tai opetuslasten tekemiin ihmeisiin. (Lisäksi merkillepantavaa on, että historioitsija Josefus on maininnut kirjoituksissaan monia Raamatusta tuttuja henkilöitä: Johannes Kastaja, Herodes, Pilatus, Kyrenius, Arkelaus, Jerusalemin papisto…) Hyvän käsityksen liberaaliteologien ennakkoasenteesta antaa D.F. Strauss kuuluisan kirjansa "The life of Jesus" johdannossa. Hän on tyyppiesimerkki siitä näkökannasta, joka liberaalitutkijoiden keskuudessa vallitsee:
Voimme lyhyesti sanottuna hylätä kaikki ihmeet, profetiat ja kertomukset enkeleistä ja demoneista sekä muun sellaisen mikä on yksinkertaisesti mahdotonta ja ristiriidassa tapahtumien kulkua ohjaavien tunnettujen ja universaalien lakien kanssa.
Tunnettu teologi Adolf von Harnack on sanonut samasta asiasta:
Olemme täysin vakuuttuneita siitä, että se, mikä tapahtuu ajassa ja tilassa, tapahtuu luonnonlakien alaisuudessa. Mitään Luonnon järjestystä rikkovia "ihmeitä" ei voi tapahtua. (Adolf von Harnack: "What is Christianity?, s. 28-29, New York, Putnam, 1901)
Johtopäätös on, että liberaaliteologeilla on naturalismiin eli ateismiin perustuva maailmankuva ja ennakkoasenne. Raamattua luetaan ikään kuin Jumalaa ei olisi olemassa, eikä voi olla mitään luonnonlakeja rikkovia ihmeitä. Liberaalitutkijat saattavat selittää, että Raamatun tekstien kirjoittajat ovat olleet sidoksissa oman aikakautensa käsityksiin, eivätkä siksi ole voineet välittää luotettavaa tietoa todellisuudesta. Tutkijat eivät kuitenkaan ota huomioon, että he itse ovat oman aikakautensa lapsia ja perustavat näkökantansa länsimailla vallitsevaan yleiseen maailmankatsomukseen, naturalismiin. Naturalismi ei kuitenkaan ole tiedettä vaan filosofiaa, kuten todettiin. Tai Raamatun kielellä kysymys on epäuskosta (Hebr 3: 12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta). Ei se, että joku ei usko ihmeisiin, tee hänen maailmankuvaansa tieteelliseksi. Kysymys on pelkästä ennakkoasenteesta. Voiko todellisia ihmeitä sitten tapahtua? Totta kai voi. Niitä on tapahtunut aina Jumalan toimesta kuten myös noituudessa pimeyden voimien toimesta. Tällaisia ihmeitä on Raamatussa, mutta kyllä niitä tapahtuu tänäkin päivänä. Esim. tunnettu suomalainen liberaaliteologi Heikki Räisänen piti mahdottomana sellaisia ihmeitä kuin veden päällä kävely, veden muuttaminen viiniksi, kuolleiden herättäminen ja tuhansien ruokkiminen (Heikki Räisänen: Raamatun ihmeet – tarua vai totta? TAik 93, 1988, 15-23). Kuitenkin aivan samoja ihmeitä tapahtui 1960-luvulla vallinneessa Indonesian herätyksessä (Mel Tari: Kuin väkevä tuulispää / Like a mighty wind sekä Kurt Koch: Indonesian herätys), joten kyllä samoja asioita on tapahtunut nykyaikanakin. Seuraava lainaus liittyy aiheeseen. Länsimaissa ja liberaaliteologiassa ei uskota pahojen henkien toimintaan eikä Raamatun kuvauksiin tästä aiheesta, mutta alueilla, joissa noituutta on harjoitettu vuosisatoja kuten Afrikassa, ovat ihmiset tietoisia yliluonnollisten voimien vaikutuksesta. Heille nämä voimat ovat todellisia ja ihmiset pelkäävät niitä. Heillä on erilainen maailmankuva kuin länsimaissa. Se johtuu pitkään jatkuneesta noituudesta:
Kollegani Fullerin teologisesta seminaarista, tohtori Charles Kraft kertoo, mitä hän koki Nigeriassa. Hän yritti opettaa Roomalaiskirjeen totuuksia eräälle pienelle heimolle. Muutaman kuukauden kuluttua samat ihmiset tulivat hänen luokseen ja selittivät hyvin kohteliaasti, että hänen opetuksensa oli kyllä hyvää, mutta se ei millään tavalla vastannut heidän tarpeitaan. He tarvitsivat viisautta jokaöisessä taistelussaan heitä vainoavien pahojen henkien kanssa. Tohtori Kraft joutui myöntämään, ettei hän valitettavasti ollut saanut valmennusta pahojen henkien vastaiseen toimintaan. (5)
Historialliskriittistä tutkimusta vai mielikuvitusta? Liberaaliteologeille ja -tutkijoille on ominaista, että he uskovat olevansa ennakkoluulottomia, puolueettomia ja tieteellisiä. He voivat myös nimittää tutkimustaan historialliskriittiseksi. Kuitenkin heidän toimintansa on kaikkea muuta kuin historialliskriittistä ja tieteellistä. Tähän on olemassa yksinkertaisia syitä:
• He hylkäävät silminnäkijöiden todistuksen. Kun on kyseessä historiankirjoitus, perustuu se siihen, että silminnäkijät kertovat tapahtumista tai sitten joku muu on haastatellut heitä. Uuden testamentin kuvauksissa tämä toteutuu hyvin, koska kirjoittajat olivat itse silminnäkijöitä tai haastatelleet heitä. Ei ole mitään parempaa tapaa tehdä luotettavaa historiankirjoitusta:
- (Joh 1:14) Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
- (1 Joh 1:1-3) Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta - 2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille - 3. minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
- (Luuk 1:1-4) Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, 2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, 3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, 4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
- (Apt 1:21,22) Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme, 22 Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme."
Mikä on liberaalitutkijoiden ongelma? He eivät ota huomioon silminnäkijöiden ja paikalla olleitten kokemuksia, ja siten he ajautuvat tieteen ulkopuolelle. Kun evankeliumit ovat tärkeimmät ja vanhimmat lähteet Jeesuksen elämästä, eivätkä muut Raamatun ulkopuoliset lähteet samalta aikakaudelta ole ristiriidassa evankeliumien kanssa, pitäisi tutkijoiden ottaa tämä huomioon. Kuitenkaan he eivät tätä tee, ja sen seurauksena on syntynyt liberaaliteologien omia mielikuvituskertomuksia ja erilaisia jeesuksia. Niinpä kun liberaalit tutkijat ovat etsineet "historian Jeesusta" ja sitä "millainen hän todella oli", he ovat päätyneet keskenään ristiriitaisiin tuloksiin – tuloksiin, jotka kumoavat toisensa. Toiset ovat pitäneet Jeesusta poliittisena radikaalina, toiset Messias-tittelin tavoittelijana, toiset tavallisena uskollaparantajana, joita oli monta, toiset uskonnollisena nerona ja toiset viisaana opettajana, joka vähitellen yliluonnollistui seuraajiensa mielissä ja muuttui Jumalan Pojaksi. Nämä ristiriitaiset johtopäätökset ovat seurausta siitä, että tutkijat ovat hylänneet tärkeimmät ja vanhimmat Jeesuksesta kertovat lähteet ja asettaneet sen tilalle oman mielikuvituksensa. Heillä on suuruudenhullu asenne, jossa he luulevat tietävänsä tapahtumien kulun paremmin kuin silminnäkijät.
• He eivät kykene selittämään kristinuskon syntyä ennakkoasenteensa takia. Kun liberaaliteologit hylkäävät tärkeimmät lähteet Jeesuksesta ennakkoasenteensa takia, jää heille ongelmaksi selittää kristinuskon synty. Miten kristillinen usko syntyi ja levisi räjähdysmäisesti, jos evankeliumeissa ja Apostolien teoissa kuvatut tapaukset, niiden mukana Jeesuksen ylösnousemus ja Pyhän Hengen vuodatus, eivät pidä paikkaansa? Miten kristinusko saattoi levitä voimakkaasti, jos pitäydytään pelkästään naturalistisissa selityksissä? Tähän liberaaliteologit eivät pysty antamaan kunnollista vastausta, koska he torjuvat tärkeimmät historialliset lähteet Jeesuksesta. Eräs esimerkki siitä, miten suuresti Jeesus vaikutti aikansa maailmaan, on verrata häntä keisari Tiberiukseen, aikansa vaikutusvaltaisimpaan henkilöön, joka hallitsi samaan aikaan kuin Jeesus eli (14 -37 jKr) ja jota voitaisiin nykyaikana verrata tunnettavuudessa USA:n presidenttiin. Niinpä Jeesuksesta kertovat neljä evankeliumia sisältävät enemmän tekstimateriaalia kuin keisari Tiberiuksesta kertovat ja säilyneet antiikin lähteet. Jeesuksen julkinen toiminta-aika oli vain noin 3 ½ vuotta verrattuna Tiberiuksen yli kahteenkymmeneen vuoteen, ja silti Jeesuksesta on säilynyt huomattavan paljon tekstimateriaalia. Liberaaliteologit, jotka väittävät edustavansa tieteellistä tutkimusta, eivät pysty antamaan kunnollista selitystä tähän eikä kristinuskon leviämiseen. Vasta kun he uskovat, että evankeliumit ja Apostolien teot kertovat todellisesta historiasta, pääsevät he tämän ongelman yli.
• Liberaalitutkijoiden käsitykset ovat ristiriidassa arkeologian kanssa. Kuten todettiin, uskovat liberaaliteologit edustavansa todellista tiedettä ja historialliskriittistä tutkimusta. Kuitenkin, jos asia on näin, olisi heillä mitä suurin syy luottaa Raamatun historialliseen sisältöön. Yhä uudelleen arkeologia ja Raamatun ulkopuoliset tekstilähteet ovat osoittaneet Raamatun olevan paikkansapitävä ja epäilijöiden olleen väärässä. Raamattukriitikot ovat jatkuvasti joutuneet perääntymään epäilevien lausuntojensa kanssa. Kymmenet Raamatusta tuttujen henkilöiden nimet on löydetty kiveen kirjoitettuna – Daavid, Mooab, ylipappi Kaifas, Pilatus… - tai mainittu Raamatun ulkopuolisissa tekstilähteissä. Samoin on löydetty kymmeniä Raamatussa mainittuja paikkoja ja kaupunkeja kuten Niinive, Babylon, Samaria, Laakis, Siilo, Geser, Beet-Sean. Esim. pitkään epäiltiin Nasaretin kaupungin olemassaoloa, mutta se löydettiin v. 1955 kaivausten yhteydessä. Sen johdosta Anthony Harvey kirjoitti: ”Tämä pikku tapahtuma ei tosiaankaan ole ainoa laatuaan. Se on vain yksi esimerkki siitä, kuinka arkeologia on viime vuosikymmeninä lisännyt evankeliumikertomusten luotettavuutta” (6). Seuraavassa on lisää lainauksia aiheesta. Ne osoittavat, miten meillä on hyvät syyt luottaa Raamatun historiallisuuteen, sekä Vanhan että Uuden testamentin osalta. Kenenkään ei tarvitse uskoa Raamatun kirjoituksiin sokeasti, vaan uskolle löytyy hyviä historiallisia perusteita:
Millar Burrows: ”Arkeologia on kiistattomasti vahvistanut luottamusta Raamatun esitykseen. Monissa tapauksissa se on kumonnut virheellisiin ja keinotekoisiin malleihin perustuneita liberaalikriitikkojen väitteitä” (7)
W.F. Albright: ”Ei ole epäilystäkään siitä, että arkeologia on todistanut Vanhan testamentin tarinoiden historiallisen luotettavuuden” (8)
Nelson Glück: Voidaan sanoa epäröimättä, etteivät arkeologiset löydöt ole koskaan asettaneet Raamatun kuvauksia ristiriitaiseen valoon. (9)
Albert Clay: ”Löydettyjen kirjoitusten tulkitsemisesta voidaan sanoa, että melkein jokainen Vanhan testamentin sivu on saanut vahvistuksen. Voimme olla varmoja siitä, että Raamattu kokonaisuudessaan on luotettava. Kaivajien lapiot ja löydettyjen kirjoitusten kärsivällisyyttä vaativa tulkitseminen ovat todistaneet, ettei Vanha testamentti ole, kuten arvostelijat ovat pyrkineet väittämään, pelkkä sepitettyjen tapatumien ja jumaluustarujen kokoelma. Se on historiallista totuutta.” (10)
Arkeologia tekee eräässä mielessä juuri sitä. Jos muinaiset historialliset yksityiskohdat ovat osoittautuneet kerta kerran jälkeen oikeiksi, se lisää luottamustamme myös niihin kyseisen historioitsijan kirjoituksiin, joita ei voi samalla tavalla tarkastaa. Pyysin, että McRay kertoisi asiantuntijan mielipiteensä. – Vahvistaako vai heikentääkö arkeologia Uuden testamentin luotettavuutta, kun arkeologian tutkijat tarkastavat kirjoitusten sisältämiä yksityiskohtia? Mcrayn vastaus tuli ilman aikailua. – Uuden testamentin luotettavuus kasvaa tutkimusten myötä, siitä ei ole epäilystäkään. Aivan niin kuin minkä tahansa muinaisen dokumentin luotettavuutta edistää se, kun kaivausten edetessä todetaan, että kirjoittaja on antanut oikeita tietoja jostakin paikasta tai tapahtumasta… – Sekä liberaalien että konservatiivisten tutkijoiden yleinen mielipide on, että Luukas oli historiankirjoittajana hyvin tarkka, vastasi McRay. – Hän oli oppinut, hän oli kaunopuheinen, hänen kreikkansa lähenteli klassista tasoa, hän kirjoitti kuten koulutettu mies, ja arkeologiset löydöt ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että Luukas oli tarkka siinä, mitä kirjoitti. McRay lisäsi, että monissa satamatarinaa vastaavissa tapauksissa tutkijat olivat aluksi luulleet joitakin Luukkaan viittauksia vääriksi, mutta myöhemmät löydöt ovat vahvistaneet, että hän on kirjoittanut tiedot oikein… Eräs etevä arkeologi tutki huolellisesti Luukkaan maininnat kolmestakymmenestäkahdesta maasta, viidestäkymmenestäneljästä kaupungista ja yhdeksästä saaresta eikä löytänyt yhtään virhettä. (11)
Taruihin kääntyminen.
- (2 Tim 4:3,4) Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia 4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
Kuten todettiin, on liberaaliteologeilla ja tutkijoilla naturalistinen maailmankuva. Se tarkoittaa, ettei uskota Jumalan olemassaoloon tai että voisi tapahtua luonnonlakeja rikkovia ihmeitä. Sama asenne ja ajatustapa ilmenee suhteessa maailmankaikkeuden ja elämän alkuun. Liberaaliteologit ja tutkijat eivät yleensä usko Jumalan luoneen maailmankaikkeutta ja elämää, kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo. Sen sijaan he maailmankuvansa mukaisesti etsivät naturalistista selitystä kaiken olemassaololle. He uskovat mieluummin ateistitiedemiehiä kuin Raamatun kuvausta kaiken alusta. Tärkeässä roolissa on erityisesti Darwinin teoria. Mutta, mutta. Ovatko ateistiset teoriat totta vai valhetta? Ovatko liberaaliteologit oikeassa seuratessaan ateistitiedemiehiä vai ovatko he kääntyneet taruihin? Itse ajattelen, että jälkimmäinen vaihtoehto on tosi. Liberaaliteologien kannattaisi pohtia mm. seuraavia asioita. Ne osoittavat, että on paljon järkevämpää luottaa siihen, että maailmankaikkeuden ja elämän takana on persoonallinen Jumala aivan kuten Raamattu osoittaa. Ensimmäinen Mooseksen kirja on todellista historiaa, mutta liberaaliteologien ja ateistitiedemiesten uskomukset mielikuvitusta:
Miten mitään voi syntyä tyhjästä itsestään? Ensinnäkin liberaalien tutkijoiden tulisi pohtia sitä, miten mitään voi syntyä tyhjästä itsestään kuten oletetaan tapahtuneen alkuräjähdyksessä. Tämä teoria on vastoin kaikkea fysiikkaa ja luonnontiedettä, koska tyhjästä ei voi syntyä itsestään mitään. Maailmankaikkeus, jota ei ole olemassa, ei voi luoda itseään. Se on mahdotonta. Useat astronomit ovat hyökänneet tätä käsitystä vastaan ja pitävät sitä terveen järjen ja havaintojen vastaisena, mitä se onkin.
Miksi elämän syntyä ei ole ratkaistu? Toiseksi liberaalien tutkijoiden tulisi pohtia, miksi elämän syntyä ei ole ratkaistu. Kaikki yritykset ovat päätyneet umpikujaan, mikä on täysin ymmärrettävää. Vain elämä voi saada aikaan elämää, eikä tähän sääntöön ole löydetty yhtään poikkeusta. Tämä viittaa ensimmäisten elämänmuotojen kohdalla Jumalaan. Itsestään mikään ei niistä ole voinut syntyä elottomasta aineesta.
Miksi luonnonhistoriallisissa museoissa ei ole esimerkkejä lajimuutoksista? Kolmanneksi liberaalien tutkijoiden pitäisi pohtia sitä, miksi fossiileissa ei ole havaittavissa asteittaista kehitystä yksinkertaisesta alkusolusta. Muuntelua lajien sisällä kyllä tapahtuu niiden perinnöllisyyden puitteissa mutta ei sen enempää. Luonnonhistoriallisilla museoilla pitäisi olla parhaat todisteet evoluutiosta, jos Darwinin teoria pitäisi paikkansa, mutta todisteita asteittaisesta kehityksestä yksinkertaisesta alkusolusta ei ole. Tämä viittaa selvästi Jumalan luomistyöhön:
Stephen Jay Gould (American Museum): En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa. (The Panda’s Thumb, 1988, s. 182,183).
Tohtori Ethebridge, British Museumin paleontologi: Yhdeksän kymmenesosaa evolutionistien puheista on pelkkää hölynpölyä, joka ei perustu havaintoihin ja jota tosiasiat eivät ollenkaan tue. Tämä museo on täynnä todisteita heidän näkemyksensä äärimmäisestä virheellisyydestä. Koko tässä valtavassa museossa ei ole ainuttakaan todistuskappaletta lajien muuttumisesta. (12)
Yksikään viiden suuren paleontologisen museon virkailijoista ei voi esittää edes yksinkertaista esimerkkiä sellaisesta organismista, joka voisi olla todiste lajin asteittaisesta kehittymisestä toiseksi lajiksi. (Tri Luther Sunderlandin yhteenveto kirjassaan "Darwin's enigma”. Hän haastatteli useiden luonnonhistoriallisten museoiden edustajia ja oli näihin kirjeyhteydessä, jotta saisi selville, minkälainen todistuspohja museoilla oli evoluutio-opin puolesta. [13)
Samaa asiaa voidaan katsoa toisesta näkökulmasta. Onko fossiiliset lajit ja nykylajit tavattu valmiina ja täydellisinä kuten voisi odottaa luomisen perusteella, vai onko löydetty vasta kehittymäisillään olevia, aisteja, käsiä, jalkoja tai muita ruumiinosien alkuja kuten voisi odottaa evoluutioteorian perusteella? Tästä asiasta ei ole mitään epäselvyyttä, vaan aikuisten yksilöiden ruumiinosat ovat valmiita ja toimivia. Jopa Richard Dawkins, tunnettu jumalankieltäjä, myöntää, että jokainen laji ja jokainen jokaisessa lajissa oleva elin, jota on tähän mennessä tutkittu, on hyvä siinä, mitä se tekee. Tällainen havainto sopii huonosti evoluutioteoriaan, mutta hyvin luomismalliin:
Havaintoihin perustuva tosiasia on, että jokainen laji ja jokainen jokaisessa lajissa oleva elin, jota on tähän mennessä tutkittu, on hyvä siinä, mitä se tekee. Lintujen, mehiläisten ja lepakoiden siivet ovat hyviä lentämisessä. Silmät ovat hyviä näkemisessä. Lehdet ovat hyviä yhteyttämisessä. Elämme planeetalla, jossa ympärillämme on kenties kymmenenmiljoonaa lajia, joista jokainen ilmaisee itsenäisesti vahvan harhan näennäisestä suunnittelusta. Kukin laji sopii hyvin erityiseen elämäntapaansa. (14)
Mistä seitsenpäiväinen viikko johtuu? Neljänneksi tutkijoiden olisi hyvä pohtia seitsenpäiväistä viikkoa, joka on tuttu eri puolilla eläville kansoille jo ammoisista ajoista asti. Se on esiintynyt vuosituhansien ajan ja maailmanlaajuisesti, joten sen syntyä on vaikea selittää muutoin kuin sillä, että se on varhaista perintöä yhteisiltä esi-isiltä. Se viittaa siihen, miten ihmiset muinoin olivat tietoisia Jumalan luomistyöstä, joka tapahtui yhden viikon aikana ja vain joitakin vuosituhansia sitten. Tämä on paras lähtökohta tämän asian olemassaoloon:
Me havaitsemme ammoisista ajoista tiedon seitsenpäiväisestä viikosta kaikkien kansojen tietoisuudessa - etiopialaisten, arabialaisten, intialaisten keskuudessa - sanalla sanoen kaikki kansat idässä ovat kaikkina aikoina käyttäneet tätä seitsenpäiväistä viikkoa, mikä on vaikeata selittää myöntämättä, että tämä tieto on saatu ihmiskunnan yhteisiltä esi-isiltä. (15)
Miksi äskettäin kiteytyneet tuliperäiset kivet antavat liian pitkiä ikiä? Viidenneksi tutkijoiden kannattaisi pohtia sitä, miksi vain muutamia vuosia tai vuosikymmeniä sitten kiteytyneet tuliperäiset kivet antavat miljoonien tai jopa miljardien vuosien ikiä. Yksi esimerkki tästä ovat Ngauruhoe-vuoren (Uudessa Seelannissa) tuliperäiset kivet, joiden tiedettiin varmasti kiteytyneen laavasta vain 25-50 vuotta sitten tulivuorenpurkauksen seurauksena. Sen takana olivat siis silminnäkijöiden havainnot. Näytteet näistä kivistä lähetettiin iänmääritystä varten laboratorioon, joka on yksi arvostetuimmista kaupallisista ajoituslaboratorioista (Geochron Laboratories, Cambridge, Massachusetts). Mitkä olivat tulokset? Kalium-argon-menetelmässä näytteiden ikä vaihteli 270 000 – 3,5 miljoonan vuoden välillä, vaikka kivien tiedettiin kiteytyneen laavasta vain 25-50 vuotta sitten. Lyijy-lyijy-isokroni antoi iäksi 3,9 miljardia vuotta, rubidium-strontium-isokroni 133 miljoonaa vuotta ja samarium-neodyymi-isokroni 197 miljoonaa vuotta. Esimerkki osoittaa radioaktiivisten menetelmien epäluotettavuuden ja miten kivissä saattaa olla tytäralkuaineita alusta alkaen. Jos menetelmät antavat tällaisia vääriä lukemia, kun kivien kiteytymishetki tiedetään, miten voidaan luottaa niihin mittauksiin, joissa kiteytymishetki ei ole tiedossa?
Miksi dinosaurusfossiilit eivät viittaa miljooniin vuosiin? Kuudenneksi kannattaa kiinnittää huomio dinosaurusfossiileihin. Jos ne todella ovat peräisin yli 65 miljoonan vuoden takaa, miksi niissä on sisäisiä mittareita, jotka viittaavat vain lyhyisiin ajanjaksoihin? Niistä on löydetty radiohiiltä (http://newgeology.us/presentation48.html)., jonka virallinen puoliintumisaika on vain 5730 vuotta. Niistä on löydetty DNA:ta [Sarfati, J. DNA and bone cells found in dinosaur bone, J. Creation(1):10-12, 2013; creation.com/dino-dna, 11 december 2012], jonka puoliintumisajaksi on laskettu vain 521 vuotta (Luku 521 vuotta kerrottiin Ylen uutisissa v. 2012: yle.fi > Uutiset > Tiede, 13.10.2012, DNA:n säilyvyyden takaraja selvisi – haaveet dinosaurusten kloonaamisesta raukesivat). Niistä on löydetty myös verisoluja [Morell, V., Dino DNA: The Hunt and the Hype, Science 261 (5118): 160-162, 1993], pehmytkudoksia ja proteiineja [Schweitzer, M. and 6 others, Biomolecular characterization and protein sequences of the Campanian hadrosaur B. canadensis, Science 324 (5927): 626-631, 2009], joiden ei pitäisi säilyä yli 100 000 vuotta (Bada, J et al. 1999. Preservation of key biomolecules in the fossil record: current knowledge and future challenges. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences. 354, [1379]). Nämä ovat mittareita, joihin miljoonat vuodet eivät sovi. On turha puhua miljoonista vuosista, kun fossiilit itse viittaavat päinvastaiseen. Tutkijoiden pitäisi katsoa enemmän näihin sisäisiin mittareihin kuin 1800-luvulla laadittuun geologiseen taulukkoon, joka on osoitettu useita kertoja virheelliseksi.
Miksi luonto-ohjelmissa viitataan selviin todisteisiin vedenpaisumuksesta? Otetaan esille myös vedenpaisumus, johon liberaaliteologit eivät yleensä usko, koska heillä on naturalistinen maailmankuva ja evoluutiosilmälasit, joiden läpi he tarkkailevat maailmaa. Kuitenkin monissa TV:n luonto-ohjelmissa on toistuvasti tullut esille epäsuoria viittauksia vedenpaisumukseen. Tällaisia luonto-ohjelmia, joita on esitetty Suomen TV:ssä ja joita olen sattunut katsomaan viimeisen parin vuoden aikana, on useita (mm. seuraavat viisi ohjelmaa: ”Dinosaurusten tuho”, Dinosaurusten hautausmaa”, ”Jääkauden salaisuudet”, ”Euroopan jääkausi”, ”Maa -elämän planeetta”.) Niissä kerrotaan hyviä esimerkkejä ja viittauksia vedenpaisumuksen kaltaiseen katastrofiin. Ohjelmien tekijät ovat oikeilla jäljillä, mutta maailmankuvansa takia he eivät osaa yhdistää selviä todisteita vedenpaisumukseen. Otan tähän esimerkkejä ohjelmasta ”Dinosaurusten tuho” (Dinosaur Apocalypset. Tuotanto: BBC/PBS/France Télévisions, Iso-Britannia, 2022.). Siinä viitataan dinosaurusten tuhoon ja miten vesi vaikutti siihen. Ohjelmassa, joka liittyy Hell Creekin tunnettuun dinosaurusesiintymään, viitataan mm. siihen, miten merieläimiä kuten ammoniitteja ja kaloja löytyi puiden ja dinosaurusten kanssa samoista kerrostumista. Miten tämä on mahdollista? Miten kalat, isot maaeläimet sekä puut voivat esiintyä yhdessä ja samassa kerrostumassa? Ainut selitys on, että laaja tsunami on aiheuttanut tämän ilmiön, kuten ohjelmassa esitettiin. Millään muulla tavalla ei voida selittää dinosaurus- eikä muiden fossiilien olemassaoloa, koska fossiileja ei synny normaaleissa luonnonolosuhteissa. Ohjelmassa jopa todettiin tsunamin suuruudesta, että ”Sen korkeus oli ainakin kilometrin verran.”
Tässä on Hell Creek -muodostuman makean veden ympäristöä. Neonpunaisen ja -vihreän sävyissä hohtava sirpale on peräisin spiraalimaisen merieläimen, ammoniitin, kuoresta. Tämä meriorganismi on joutunut makean veden ympäristöön, jonne se ei kuulu. Ammoniittien päätyminen tänne on arvoitus.
Kivikerrostuma on siis huokoinen ja noin metrin paksuinen. Se ja muut epätavalliset piirteet viittaavat Robertin mielestä poikkeukselliseen tapahtumaan. Täällä sattui ehkä tulva tai mutavyöry, joka hautasi hetkessä kaiken alleen.
Robertin tiimi seuraa houkuttelevaa johtolankaketjua. Ensimmäinen johtolanka ovat joukkokuoleman kokeneiden kalojen fossiilit.
Tässä on puuta. Sitä vasten on puristunut kalan raatoja sikin sokin.
Tässä on kalafossiileja sikin sokin. Tässä on yksi ja sen vieressä toinen sampi näin päin. Lampisammen alla on toinen sampi. Sen ruumis menee puunrungon alle ja tulee näkyviin toiselta puolelta. Kivikerrostuma on siis huokoinen ja noin metrin paksuinen. Se ja muut epätavalliset piirteet viittaavat Robertin mielestä poikkeukselliseen tapahtumaan. Täällä sattui ehkä tulva tai mutavyöry, joka hautasi hetkessä kaiken alleen.
Robertin teorian mukaan puunrunkojen sumaan jääneet ja pallosten ympäröimät kalat tempautuivat kuolemaan jouduttuaan jonkinlaiseen tulvaan ja hautautuivat nopeasti sedimenttiin. Siksi ne ovat säilyneet niin hyvin. Mikä tulva-aallon aiheutti? Yhden hypoteesin mukaan mereen iskeytynyt asteroidi aiheutti tsunamin. Nyt puhutaan ihan eri luokan tsunamista. Se oli paljon korkeampi ja isompi kuin nykyajan tsunamit. … Sen korkeus oli ainakin kilometrin verran.
Olisiko tsunami voinut aiheuttaa Tanisissa nähdyn kerrostumisen?
Raamattukritiikki ja moraali
- (Jes 5:20) Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
Edellä on käsitelty raamattukritiikkiä siltä kannalta, ovatko Raamatun kirjoitukset luotettavia ja onko Raamatun historiallinen sisältö luotettava. Todettiin, että molemmille on hyviä perusteita. Me voimme todella uskoa siihen, että nykyiset Raamatun kirjoitukset ovat riittävän luotettavia ja että ne kertovat aidoista historiallisista tapahtumista ja henkilöistä. Arkeologia ja Raamatun ulkopuoliset lähteet ovat toistuvasti vahvistaneet tämän. Lisäksi todettiin, että liberaaleilla tutkijoilla on valheellinen maailmankuva, kun he pitäytyvät naturalismiin ja ateistisiin syntyteorioihin maailmankaikkeuden ja elämän alun suhteen. Nämä käsitykset ovat vastoin käytännön havaintoja, eikä niille löydy todisteita. Nykyaikana raamattukritiikki on edennyt myös toiselle tasolle. Monet raamattukriitikot hyökkäävät sitä moraalia vastaan, jota Jeesus ja apostolit opettivat. He ajattelevat olevansa rakkaudellisempia, oikeudenmukaisempia ja parempia ihmisiä kuin ensimmäiset apostolit tai jopa parempia kuin Jeesus. Vai onko sittenkin niin, että raamattukriitikot itse elävät jonkinlaisessa kuplassa, ollen oman aikansa lapsia ja että he ovat omaksuneet myötämielisen asenteen selvästi vääriä asioita kohtaan? Tämä kannattaisi ottaa huomioon, koska esim. Paavali kirjoitti ihmisistä, jotka ovat ”mielistyneet vääryyteen” (2 Tess 2:12). Hän mainitsi tämän liittyvän nimenomaan lopun aikaan. Samoin Jeesus sanoi oman aikansa sukupolvesta, että se oli ”paha ja avionrikkoja sukupolvi”. Samaa voidaan sanoa myös nykyisestä sukupolvesta, koska nykyinen sukupolvi rikkoo avioliitot useammin kuin kaikki edelliset sukupolvet viimeisten vuosisatojen aikana. Miten se voi olla moraalisesti muita sukupolvia parempi, vaikka pitää itseään sellaisena, kun se muistuttaa pikemminkin samanlaista avionrikkojasukupolvea kuin mikä esiintyi Jeesuksen aikana?
- (Matt 12:39) Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.)
Ovatko nykyihmiset rakkaudellisempia kuin Jeesus ja apostolit? Kun on kyseessä kristillinen usko, perustuu se Jeesuksen persoonaan, hänen opetuksiinsa sekä Jeesuksen asettamien apostolien opetukseen. Näitä opetuksia nykyihmiset eivät enää kunnioita, koska he ajattelevat olevansa viisaampia, moraalisesti parempia ja rakkaudellisempia kuin Jeesus ja apostolit, mutta onko todella näin? Ovatko nykyihmiset, jotka hylkäävät Jeesuksen ja apostolien opetukset, todella moraalisesti parempia ja rakkaudellisempia kuin he, vai elävätkö nämä ihmiset harhaluulossa? Mielestäni tästä asiasta ei ole mitään epäselvyyttä. Nykyinen sukupolvi, joka kiroaa toisiaan netin keskustelupalstoilla, ei ole ollenkaan moraalisesti samalla tasolla kuin Jeesus ja apostolit. En nyt ota esille Jeesuksen elämää, koska se varmasti poikkeaa kaikkien muiden elämästä. Sen sijaan otan esille Paavalin elämän ja rakkauden ihmisiä kohtaan. Kuinka moni raamattukriitikko voi sanoa, että hän on yhtä rakkaudellinen kuin Paavali oli ollessaan Jeesuksen seuraaja ja että hän voisi toimia esikuvana muille ihmisille? En usko, että kukaan raamattukriitikoista voi rehellisesti sanoa näin.
- (2 Kor 12:14,15) Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen. 15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?
- (2 Kor 2:3,4) Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne. 4. Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.
- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - 2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. 3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
- (2 Tim 3:10,11) Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni, 11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!
- (Fil 3:17) Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
Entä opettivatko Jeesus ja apostolit rakastamaan vai vihaamaan ihmisiä? Tästäkään ei ole mitään epäselvyyttä. Kautta koko Uuden testamentin tulee ilmi, että meidän tulee rakastaa jopa vihamiehiä, eli niitä, jotka torjuvat meidät, puhuvat pahaa meistä tai jotka ajattelevat eri tavalla kuin itse ajattelemme. Se tulee ilmi Jeesuksen itsensä sekä apostolien opetuksen kautta. Jos nykyajan raamattukriitikot uskovat olevansa moraalisesti parempia, mikä on heidän moraalinsa tällä alueella? Ovatko he kunnioittaneet ja rakastaneet eri tavalla ajattelevia kuten Jeesus ja apostolit vai miten he toimivat? Itse myönnän puutteellisuuteni näiden opetusten valossa. En voi sanoa aina rakastaneeni eri tavalla ajattelevia, vaikka olisinkin tahtonut toimia niin.
Jeesus: (Matt 5:43-48) Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.' 44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, 45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. 46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? 47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? 48. Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Apostoli Paavali: (Room 12:14, 17-21) Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. 17. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. 18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. 19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra." 20. Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." 21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.
Apostoli Pietari: (1 Piet 3:9,17) Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. 17. Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.
Apostoli Johannes: (1 Joh 4:18-21) Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. 19. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. 20. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. 21. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.
Miksi raamattukriitikot arvostelevat kristillistä moraalia? Edellä todettiin, miten Jeesus ja apostolit edustivat rakkautta. He edustivat sitä varmasti enemmän kuin kukaan tämän päivän raamattukriitikoista. Lisäksi historiasta tiedetään, että nimenomaan kristillisen uskon vaikutuksesta esim. antiikissa yleinen orjuus katosi, naisten asema parantui, lasten heitteillejätöstä luovuttiin, sairaista huolehdittiin paremmin ja koulutus tuli mahdolliseksi yhä useammille (useimmat sairaalat ja koulut esim. Afrikassa ovat syntyneet kristillisen uskon vaikutuksesta. Euroopassa sama kehitys tapahtui aiemmin). Joten, jos Jeesus ja apostolit olivat rakkaudellisia ja kristillisen uskon vaikutuksesta on syntynyt myönteisiä asioita, miksi raamattukriitikot edelleen vastustavat kristillistä uskoa ja moraalia? Syy on siinä, että raamattukriitikot itse ovat siirtäneet oikean ja väärän rajaa, ja laittavat oikean puolelle sellaisia asioita, joita ennen on pidetty selvästi väärinä. He uskovat olevansa rakkaudellisia, oikeudenmukaisia ja ajavansa ihmisoikeuksia, mutta onko asia näin? Katsotaanpa muutamia kiistakysymyksiä tänä päivänä:
Abortti. Raamattukriitikot puhuvat ja marssivat voimakkaasti abortin puolesta, mutta mistä tässä asiassa on kysymys? Siinä on kysymys lasten surmaamisesta (Mark 10:19: Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."). Antiikin maailmassa oli yleistä lasten heitteillejättö (varsinkin tyttöjen), eikä abortti eroa tästä paljoakaan. Lapset surmataan ainoastaan varhaisemmassa vaiheessa kuin antiikin maailmassa. Abortoiduilla lapsilla on samat ruumiinjäsenet kuin aikuisilla yksilöillä: jalat, kädet, silmät, korvat, suu…, joten kyseessä on varmasti ihminen. Tämä myönnettiin myös äskettäisessä tutkimuksessa, jossa kysyttiin 5577 biologilta ympäri maailmaa, milloin ihmisen elämä alkaa. Heistä 96 prosenttia sanoi sen alkavan hedelmöityksestä (Erelt, S., Survey asked, 5,577 biologists when human life begins. 96 % said conception; lifenews.com, 11 july 2019). Lasten surmaaminen oli yleinen tapa myös kanaalilaisten keskuudessa, jonka tähden Jumala vihastui tähän kansaan. He surmasivat omia lapsiaan aivan kuten tänä päivänä suhtaudutaan myötämielisesti omien lasten surmaamiseen abortin kautta. Historia toistaa itseään, kun oikean ja väärän rajaa on siirretty tällä alueella.
- (5 Moos 12:31) Älä tee niin Herraa, sinun Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea, mikä on Herralle kauhistus ja mitä hän vihaa, he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa: omia poikiansakin ja tyttäriänsä he ovat jumalillensa polttaneet.
Patriarkaalisuus ja naisten asema. Raamattukriitikot esittävät usein syytöksen, että kristinusko edustaa patriarkaalisuutta ja sortavaa asetelmaa naisia vastaan. He ajattelevat, että jos nainen on kaikessa samanlainen kuin mies, silloin asiat ovat hyvin. Entä se syytös, että kristillinen usko olisi heikentänyt naisten asemaa? Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa historian valossa. Asia on juuri päinvastoin, koska kristillinen usko vaikutti mm. lasten heitteillejätön (useimmiten tyttöjä) poistumiseen, paransi naisten asemaa avioliitossa sekä paransi naisleskien asemaa. Kristillisessä seurakunnassa naisten asema oli parempi sekä heidän osuutensa oli suurempi kuin roomalaisessa yhteiskunnassa yleensä.
Sosiologian ja vertailevan uskontotieteen professori Rodney Stark on kirjoittanut kirjan kristinuskon kasvusta ja menestyksestä sekä analysoinut naisten merkitystä kristinuskon leviämisessä. Starkin mukaan kristittyjen naisten asema oli hyvä kristinuskon varhaisvaiheista alkaen. He nauttivat korkeampaa statusta ja turvallisuutta kuin esimerkiksi roomalaiset kanssasisarensa, joiden asema oli taas huomattavasti korkeampi kreikkalaisten naisten. Kristillisissä yhteisöissä ei myöskään hyväksytty abortteja tai vastasyntyneiden tappamista – molemmat olivat ankarasti kiellettyjä. Niinpä kristinusko oli hyvin suosittua naisten keskuudessa, (Chadwick 1967; Brown, 1988) ja se levisi varsinkin yläluokkalaisten naisten kautta heidän miehilleen. (16)
Nykyaikana naisiin kohdistuu myös paljon väkivaltaa parisuhteissa, että seksuaalista ahdistelua kodin ulkopuolella. Raamatun ohje on, että miesten tulee rakastaa vaimojaan, joten tämä varmasti parantaa naisten asemaa:
- (Ef 5:28,33) Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. 33 Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.
Edelleen, mitä tulee seksuaaliseen ahdisteluun, jota monet naiset ja tytöt kokevat, on Raamatun opetus, että seksi kuuluu vain miehen ja vaimon väliseen avioliittoon, ei muualle. Jos tätä noudatetaan, parantaa se naisten asemaa ja vähentää seksuaalista ahdistelua:
- (1 Kor 7:1,2) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä; 2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
Entä naisten oikeus aborttiin? Kuten todettiin, on tässä kysymys omien lasten surmaamisesta. Miten sellaista asiaa voidaan pitää ihmisoikeutena? Kyseessä on hengellinen sokeus ja selvästi väärän asian edistäminen, jota mediakin on voimakkaasti ajanut. Entä syytös siitä, että kristillinen usko on patriarkaalista? Kyllä ehkä näin voidaan myöntää, mutta onko se itsessään paha asia? Jos esim. vaimon tulee kunnioittaa miestään (Ef 5:33 ), onko se paha asia? Tai jos Jeesus valitsi apostoleiksi kaksitoista miestä, mutta ei naisia, onko se paheksuttavaa? Tai onko se paheksuttavaa, että armeija on ollut miesten velvollisuus, kun naiset ovat olleet vapaat siitä? Tai miksi pappeudessa päävastuu on ollut miehillä? Miten näitä asioita tulisi katsoa? Onko niin, että nykypäivän ihmiset ovat oman aikansa kuplassa, eivätkä kykene näkemään asioita tämän kuplan läpi? Ehkäpä asia on juuri niin.
Homoseksuaalisuus on ollut otsikoissa viimeisten vuosikymmenten aikana, ja monet ovat hyökänneet kristillistä uskoa vastaan tämän takia, koska Raamatun mukaan homoseksuaaliset seksisuhteet ovat syntiä ja väärin (Room 1:24-28, 1 Kor 6:9-10, 1 Tim 1:8-10, Juuda 1:7, 3 Moos 18:22, 3 Moos 20:13). Rakkaus samaan sukupuoleen tai kehen tahansa ihmisryhmään ei ole koskaan väärin, mutta kaikki seksuaalisuhteet miehen ja vaimon avioliiton ulkopuolella ovat väärin – olkoot kyseessä hetero- tai homoseksisuhteet. Miksi sitten ihmiset eivät hyväksy tätä? Kysymys on siitä, että he eivät kunnioita Jumalaa, vaan ovat kapinassa häntä kohtaan. He itse haluavat määrätä, miten he haluavat elää, ja siihen jokaisella on tietysti oikeus. Kuitenkin, jos Jeesusta seurataan ja halutaan elää Jumalan tahdon mukaan, on Jumala lopullinen moraalinen säätäjä, ei ihminen. Kukaan meistä ei sano Jumalalle, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, vaan hän itse määrittelee eron oikean ja väärän välillä, ja sen mukaan jokainen tullaan myös tuomitsemaan. Siksi meidän kannattaa pyrkiä nöyrtymään Jumalan tahtoon, eikä elää oman mielemme mukaan. Ei tämä koske ainoastaan homoseksuaalisuudessa eläviä vaan jokaista ihmistä. Jokaisella meistä voi olla vääriä taipumuksia ja mieltymyksiä, mutta meidän on valittava, mihin suuntaan haluamme mennä. Valitettavasti joudumme usein huomaamaan, vaikka tahtoisimmekin mennä oikeaan suuntaan, että paha riippuu meissä kiinni ja emme elä Jumalan tahdossa (Room 7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni). Kuitenkin siihen suuntaan jokaisen kannattaa pyrkiä. Yksi syy, miksi monet suhtautuvat myönteisesti homoseksuaalisuuteen, on myös käsitys siitä, että kyseessä on synnynnäinen taipumus, eikä sille voi mitään. Kuitenkin, jos näin on, voisi jokainen ihminen puolustella huonoa käytöstään sillä, että hän on syntynyt sellaiseksi; vihaan taipuvainen voisi puolustella vihan purkauksiaan, alkoholisti alkoholinkäyttöään tai pedofiili omaa käytöstään. Ei se kuitenkaan niin mene. Kyllä jokainen meistä on vastuussa käytöksestään ja taipumuksistaan, olkoot kyseessä synnynnäiset taipumukset tai ei. Toisaalta on merkillepantavaa, etteivät monet homoseksuaalit itse usko taipumuksensa synnynnäisyyteen. Monet heistä pikemminkin ajattelevat, että saman sukupuolen seksuaalisella viettelyllä ja olosuhteilla on ollut merkitystä heidän taipumustensa synnyssä. Nämä olivat yleisiä käsityksiä myös psykologiassa muutamia vuosikymmeniä sitten.
Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä. Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (17)
Transseksuaalisuus on ollut myös toistuvasti otsikoissa viimeisten vuosien aikana. Siinä on periaatteessa kysymys samasta asiasta kuin homoseksuaalisuudessa ja useimmissa synneissä: ihminen on kapinassa Jumalaa vastaan. Ihminen ei hyväksy syntymässä saatua sukupuoltaan, vaan kapinoi Jumalaa vastaan tässä asiassa. Yleensä transseksuaalisuuden taustalla on monenlaisia tekijöitä, kuten että vanhemmat ovat toivoneet lapsesta toisen sukupuolen edustajaa. Tämä on voinut ohjata lasta väärään suuntaan. Kyseessä on hiukan samanlainen identiteettihäiriö kuin syömishäiriöissä, joissa ihminen voi pitää itseään liian lihavana, vaikka olisi äärimmäisen laiha (anorexia nervosa). Samoin jonkun voi olla vaikea hyväksyä omaa ulkonäköään tai jotain muuta itsessään. Näitä ihmisten taustoja on hyvä ymmärtää, ettemme tuomitse muita ihmisiä oikopäätä. Lisäksi Jumalan edessä jokainen ihminen on vastuussa itsestään, ei muista. Voimme ainoastaan kehottaa muita ihmisiä ottamaan Jumalan ja iankaikkisuusasiat vakavasti. Se on todellista rakkautta ihmisiä kohtaan, myös niitä kohtaan, jotka kamppailevat näiden asioiden parissa.
Raamattukritiikki ei ole uutta. Tässä kirjoituksessa on käsitelty raamattukritiikkiä. Näen sen johtuvan siitä, että ihmiset ovat eksyksissä, eli saatanan eksyttämiä, koska saatana haluaa pitää ihmiset erossa Jumalasta ja kaikesta siitä hyvästä, mitä on tarjolla Jumalan yhteydessä. Tällainen raamattukritiikki ei ole kuitenkaan uutta. Se alkoi jo paratiisissa (1 Moos 3:1 "Onko Jumala todellakin sanonut”), mutta sitä on esiintynyt kautta historian. Yksi tällainen vaihe edelsi myös natsi-Saksaa. 1900-luvun natsismi Saksassa ei syntynyt sattumalta, vaan sitä edelsi jo 1800-luvulla voimakas hyökkäys kristillistä uskoa ja Raamattua vastaan. Euroopan sivistynein valtio kirjojen määrässä oli johtava uskonnon kritiikin maa niin, että liberaaliteologia ja evoluutioteoria olivat suuressa suosiossa, vaikka edellä todettiin molempien näkökantojen olevan huonosti perusteltuja. On varma, että tämä osaltaan valmisti maaperää natsismin hyväksymiselle Euroopan ehkä sivistyneimmässä valtiossa. Katsomme ajan kehitystä muutamasta lainauksesta 30-50 vuotta ennen natsien ilmaantumista. Mikään ideologia ei ala ikään kuin tyhjästä, vaan taustalla on yleensä pitempi kehitys, joka on valmistanut ihmisiä sen omaksumiseen. Näen itse samanlaisia vaaroja nykyaikana. Kun kristillisen uskon juuret, Jeesuksen vuorisaarna ja muut tärkeät opetukset hylätään, voi se avata ovet kaikenlaiselle pahuudelle. On todennäköistä, että kehitys kulkee tähän suuntaan, koska kristillinen usko on viime vuosikymmeninä ollut paljon voimakkaamman hyökkäyksen kohteena kuin aikanaan ennen natsi-Saksan syntyä. Lisäksi Raamatussa on ennustettu viimeisten päivien kehityksestä, että ihmiset menevät yhä pidemmälle pahuudessa (2 Tim 3:1-5,13 1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta… Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.). Joka tapauksessa ajan kehitys 30-50 vuotta ennen natseja tulee hyvin ilmi muutamasta lainauksesta. Ensimmäinen niistä on antropologi Max Müllerin lausunto vuodelta 1878, toinen on vuodelta 1891 olevasta kirjasta ja kolmas liittyy Karl Marxiin, joka totesi, että uskonnon kritiikki on Saksassa suoritettu loppuun. Lainaukset osoittavat, miten kristinuskosta luopumisen aalto lähti Saksassa liikkeelle jo 1800-luvulla.
Antropologi Max Müller 1878: Joka päivä, joka viikko, joka neljännesvuosi luetuimmat aikakauslehdet kertovat kilvan, että uskonnon aika on ohi, että usko on hallusinaatio tai lasten sairaus ja että jumalat on vihdoinkin paljastettu ja poistettu aikansa eläneinä. (18)
Toisekseen olivat hyökkäykset entisaikoina vain pintapuolisen hajallisia; nyt ne ovat säännöllisesti järjestettyjä. Ranskalainen henki on pauhaava ja raju, mutta ei niin vaarallinen kuin saksalainen… Paljon pahempaa häiriötä kuin nuo ranskalaiset lavertelijat, ovat uskovaisten piireissä saaneet aikaan David Strauss ja hänen hengenheimolaisensa. Siitä asti, kuin ranskalainen henki teki Voltairen aikoina hapuilevia rynnäköitään kristinuskoa vastaan, on kristinuskon hylkääminen käynyt saksalaisen hengen filosofikoulua ja kehittynyt kokonaiseksi maailmankäsityksen järjestelmäksi, joka on todenperästä koettanut asettua kristinuskon sijaan. (Toht. Chr. Ernst Luthardt kirjassaan v. 1891) (19)
”Saksassa uskonnonkritiikki on olennaiselta osaltaan saatu päätökseen, ja uskonnon kritiikki on kaiken kritiikin edellytys.” (Karl Marx ”Hegelin oikeusfilosofian kritiikin” johdannossa)
Oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Lopuksi asiaa ihmisen jumalasuhteesta. Liberaaliteologit ja raamattukriitikot omaavat usein kyynisen asenteen, jossa he halveksivat luottavaista suhtautumista Raamattuun ja Jeesukseen. Tämä kyyninen, ylimielinen asenne pitää raamattukriitikot erossa Jumalasta ja iankaikkisesta elämästä, mikä on valitettavaa. He torjuvat Jeesuksen ja iankaikkisen elämän, koska luulevat olevansa viisaita, vaikka todellisuudessa he elävät hengellisessä sokeudessa. Näin on kaikkien muidenkin, jotka ovat seuranneet raamattukriitikoiden kirjoituksia ja puheita. Tällaista puhetta ja kirjoitusta on media ollut tulvillaan viime vuosina. Hyvän kuvan tällaisesta negatiivisesta asenteesta antavat seuraavat jakeet. Ne ovat viesti Laodikean seurakunnalle, jota hyvin voitaisiin verrata nykyajan länsimaiden uskonnollisuuteen. Se kuvaa uskonnollisuutta, jossa ihmisillä ei ole hengellistä janoa Jumalan puoleen, ja he luulevat olevansa hyvässä asemassa, vaikka niin ei ole. He tarvitsevat muutosta asenteessaan, ennen kuin heidän jumalasuhteensa voi korjautua.
- (Ilm 3:14-18) Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: 15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. 17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. 18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. 19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. 20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. 21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. 22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'"
Mitä sitten ihmisen tarvitsee tehdä päästäkseen oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa? Kaikki lähtee siitä, että ihminen myöntää olleensa väärässä ja tunnustaa sen Jumalalle kuten tuhlaajapoika Jeesuksen vertauksessa. Tämä on ensiaskel suhteen korjautumisessa. Käänny siis Jumalan puoleen ja tunnusta hänelle kyynisyytesi, kapinallisuutesi ja muut syntisi:
- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! 18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi 19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' 20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Laita myös luottamuksesi Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen, koska vain hänen kauttaan me voimme saada syntimme anteeksi. Hän on tie taivaallisen Jumalan yhteyteen. Älä torju Jeesusta, vaan vastaanota hänet elämääsi:
- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; 40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" 31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
VIITTAUKSET:
1. F.C. Grant: An introduction to the revised standard version of the New testament (1946), s. 42 - Sit. kirjasta "Raamatun juuret", F.F. Bruce, s. 266. 2. F.G. Kenyon: The Bible and archaeology (1940), s. 228 - sit. kirjasta "Raamatun juuret", F.F.Bruce, s. 266. 3. F.F. Bruce: Raamatun juuret (The Books and the Parchments) 4.. Sit. kirjasta "Jeesus totta vai tarua", Josh McDowell, s.62. 5. John Wimber, Kevin Springer: Ihmeet ja merkit (Power Evangelism), s. 60 6. John Young, David Wilkinson: Käsittely jatkuu, The Case Against Christ, s. 133 7. Millar Burrows: What Mean These Thones, 1941, s., 291s 8. John Young, David Wilkinson: Käsittely jatkuu, The Case Against Christ, s. 136 9. John Young, David Wilkinson: Käsittely jatkuu, The Case Against Christ, s. 136 10. Arkeologia ja Raamattu, s. 173, julkaisijat Kirjatoimi ja kirjeopisto Codex 11. Lee Strobel: Tapaus Kristus (The Case for Christ), s. 132-134,136 12. Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, s. 94 13. Siteeraus kirjasta "Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan", Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä, s. 19 14. Richard Dawkins: Jumalharha (The God Delusion), s. 153 15. Tri John Kitto kirjassa Encyclopedia of Biblical Literature, II, hakusana "Sabbath", s. 655 16. Mia Puolimatka: Minkä arvoinen on ihminen?, s. 130 17. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132 18. Lainaus Diogenes Alleni teoksessa Christian Belief in a Postmodern World, s.2 19 Toht. Chr. Ernst Luthard: Kristinuskon perustotuuksista, s. 2
Lisää aiheesta:
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
|
