Nature

Jarin etusivulle | Jarin kirjoituksia

Kolme luonto-ohjelmaa tarkastelussa

 

 

Lue, miten tavalliset luonto-ohjelmat esittävät sekä paikkansapitävää että mielikuvitukseen perustuvaa aineistoa

                                                      

Seuraavassa otan tarkastelun kohteeksi kolme Suomen televisiossa ollutta luonto-ohjelmaa. Ne käsittelivät dinosauruksia, ensimmäisiä eläimiä sekä oletettua ihmisen kehitystä. Ohjelmien nimet olivat:

                                         

Dinosaurusten hautausmaa (Secrets of the Jurassic Dinosaurs. Tuotanto: BBC/Science Channel/CBC and Radio-Canada, Iso-Britannia 2023.)

Ensimmäiset eläimet (First Animals, tuotanto: Red Trillium Films Inc./CBC, Kanada 2019)

Ihmiskunnan evoluutio (The Human Revolution. Tuotanto: Wildbear Entertainment/ABC, Australia)

 

Mitä näistä ohjelmista voidaan todeta? Niille on ominaista se, että ne on kerrottu ateistisesta ja naturalistisesta näkökulmasta. Se tarkoittaa sitä, että ohjelmissa ei hyväksytä Jumalan luomistyötä, vaan oletetaan, että elämä on syntynyt itsestään ja että se on sitten kehittynyt nykyisiin muotoihinsa miljoonien vuosien kuluessa. Tätä ateistista näkemystä ja miljoonia vuosia pidetään ohjelmissa itsestään selvyytenä.

    Siinä ei tietenkään ole mitään väärää, jos tuodaan esille ateistista ja naturalistista käsitystä elämän syntymisestä ja kehittymisestä itsestään. Jos tämä näkemys on totuus ja totta, silloin meidän on vain hyväksyttävä se huolimatta siitä, pidämmekö siitä vai emme. Ei totuutta vastaan kannata nousta.

   Kuitenkin, jos kyseessä on valheellinen näkemys, kuten itse oletan, silloin ohjelmien tekijät esittävät itse valheita ja perusteettomia väitteitä. En tarkoita, että tätä tehtäisiin tarkoituksella, vaan näen sen johtuvan siitä, että valheellinen maailmankuva ohjaa ohjelmien tekijöitä ja tutkijoita.

   Joka tapauksessa seuraavassa käsittelen lyhyesti näitä ohjelmia ja niiden sisältöä. Aloitan ohjelmasta nimeltään Dinosaurusten hautausmaa (Secrets of the Jurassic Dinosaurs. Tuotanto: BBC/Science Channel/CBC and Radio-Canada, Iso-Britannia 2023.).

 

Dinosaurusten hautausmaa -ohjelma

 

Tämä ohjelma kertoo yhdestä dinosaurusten löytöpaikasta Wyomingin autiomaassa Yhdysvalloissa. Ohjelmassa seurataan paleontologien työtä, kun he tutkivat yli 600:n dinosaurusfossiilin esiintymää ja näiden jalanjälkiä. Ohjelman esittelyssä kysytään: ”Millaiset olivat nämä valtavat hirmuliskot ja mitkä tapahtumat johtivat niiden joukkokuolemaan yli 100 miljoonaa vuotta sitten?”

    Mitä tästä ohjelmasta voidaan päätellä? Ensinnäkin painotan sitä, että ohjelmassa esiintyvät tutkijat tekevät varmasti hyvää tieteellistä työtä, kun he tutkivat dinosaurusten luurankoja, jalanjälkiä ja elinympäristöä sekä yrittävät niiden perusteella päätellä, millaisia nämä eläimet olivat, miten ne liikkuivat ja mitä ne söivät. Nämä ovat sellaista tiedettä, joka perustuu vahvaan tutkimukseen ja jota ei voi kovin helposti kyseenalaistaa. Tällainen tutkimus kannattaa ottaa vakavasti, koska sille on hyvät tieteelliset perusteet.

   Sen sijaan otan esille kaksi asiaa, jotka kannattaa kyseenalaistaa ja ottaa tarkastelun alaiseksi. Ne ovat kysymykset siitä, milloin dinosaurukset esiintyivät maan päällä ja kuolivat sukupuuttoon sekä mikä aiheutti niiden tuhon.

    Esim. tässä Dinosaurusten hautausmaa -ohjelmassa kerrotaan Wyomingin dinosauruksista, joiden oletetaan eläneen ns. jurakaudella ja että ne kuolivat sukupuuttoon yli 100 miljoonaa vuotta sitten. Ohjelmassa pidetään itsestään selvyytenä, että dinosaurukset elivät miljoonia vuosia sitten, mutta ei esitetä ainuttakaan todistetta sen puolesta. Tämä toimintatapa on yleinen myös muissa luonto-ohjelmissa. Niissä puhutaan itsestäänselvyytenä dinosaurusten tai muiden eläinten elämästä maan päällä miljoonia vuosia sitten, mutta ei esitetä kunnon todisteita siitä, että ne todella elivät niin kauan sitten.

    Mistä sitten voidaan päätellä, että dinosaurukset tai jotkut muut eliöt todella elivät kymmeniä miljoonia vuosia sitten? Mistä tämä tiedetään? Ei mistään. Kukaan ei voi varmuudella tietää vanhojen fossiilien todellista ikää, jos ei ole ollut itse elänyt samaan aikaan. Aina kun näemme vanhoja fossiileita kohtaamme tämän ongelman. Fossiileissa ei ole lappuja, joissa lukisi, milloin ne elivät.

    Tältä alueelta voimme ottaa vertailuun kolme esimerkkiä: dinosaurukset, mammutit ja ihminen. Usein, kun löydetään vanhoja dinosaurusten ja mammuttien fossiileja, saattavat ne olla aivan yhtä hyvin säilyneitä sekä paremmassa kunnossa kuin monet ihmisten jäännökset. Molemmista voi löytyä pehmytkudoksia, nahkaa, verisoluja, radiohiiltä ja jopa DNA:ta, jota ei aina tavata edes muutamia tuhansia vanhoista ihmismuumioista. Pehmytkudokset, verisolut, radiohiili ja DNA osoittavat, ettei missään nimessä voi olla kysymys miljoonista vuosista. Lisäksi dinosaurusten ja mammuttien fossiileja voidaan löytää aivan maan pinnan läheltä. Esim. Wyomingin dinosauruslöydöt ovat tällaisia.

   Niinpä kysymys kuuluu, miksi mammuttien uskotaan kuolleen sukupuuttoon vain joitakin tuhansia vuosia sitten, mutta dinosaurusten kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Onko tälle tieteellisiä perusteita? Vastaus on, ettei sitä voida mitenkään todistaa. Jos molempien fossiilit ovat yhtä hyväkuntoisia ja yhtä lähellä maan pintaa, on turha yrittää väittää, että toiset ovat miljoonia vuosia vanhempia kuin toiset. Tälle ei löydy tieteellisiä perusteluja. Joka muuta väittää, menee todellisen tieteen ulkopuolelle.

   On erittäin mahdollista ja todennäköistä, että molemmat eläimet, kuten myös ihminen, ovat eläneet samanaikaisesti maan päällä. Tämä näkemys, joka löytyy Raamatusta, on erittäin todennäköinen. En viitsi tässä enempää käsitellä sitä, koska olen muissa kirjoituksissani ottanut siihen kantaa. Itse olen vakuuttunut siitä, että todisteet mammuttien, dinosaurusten ja varhaisten ihmisten esiintymisestä samanaikaisesti maan päällä ovat vakuuttavia. Tutkijat kyllä myöntävät mammuttien ja varhaisten ihmisten samanaikaisen olemassaolon maan päällä, mutta he eivät ota huomioon, että ihmisten perimätiedossa viitataan toistuvasti myös lohikäärmeisiin, jotka muistuttavat dinosauruksia. Termi dinosaurus keksittiin vasta 1800-luvulla Richard Owenin toimesta. Sitä ennen puhuttiin lohikäärmeistä, kuten seuraava lainaus kertoo:

 

"Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan." (The World Book Encyclopedia, Vol. 5, 1973, s. 265)

 

Entä sitten dinosaurusten sukupuuttoon kuoleminen? Mikä aiheutti niiden tuhon? Itse ymmärrän, että suurin osa niistä kuoli vedenpaisumuksessa, mutta niitä eli vielä senkin jälkeen.

   Tämä näkemys siitä, että vesi oli osallisena dinosaurusten tuhossa, tulee hyvin esille myös ”Dinosaurusten hautausmaa”-ohjelmassa. Siinä kerrotaan, miten dinosaurusfossiilien läheltä on löydetty merieläinten, kuten delfiiniä muistuttavan ichthyosauruksen sekä belemniittien jäänteitä. Toisin sanoen merieläimet ja maaeläimet (dinosaurukset) ovat hautautuneina lähelle toisiaan. Miten tämä on mahdollista? Itse ymmärrän tämän johtuvan vedenpaisumuksesta.

    Ohjelmassa esitetty selitys näille löydöille on, että ichthyosaurus eli alueella ensin niin että alue oli merta, ja sitten tilalle tuli dinosauruksia, kun sama alue muuttui kuivaksi maaksi. Kuitenkin parempi selitys on, että molemmat eläimet ovat eläneet suunnilleen samoihin aikoihin maapallolla, mutta vedenpaisumus on tuonut nämä merieläimet ja maaeläimet toistensa yhteyteen niin, että ne ovat hautautuneet lähelle toisiaan. Seuraavissa lainauksissa viitataankin siihen, miten dinosaurusten luut, kasvit ja puunrungot ovat huuhtoutuneet yhteen isoksi sekamelskaksi, miten isoja kiviä on raahautunut joen pohjaa pitkin ja miten dinosaurukset päätyivät tulvaveden täyttämään hautaan. Nämä ovat vahvoja viittauksia vedenpaisumukseen. Nykyään tällaista suurten eläinten hautautumista ja fossiloitumista ei yleensä tapahdu eikä havaita. Vedenpaisumuksen kaltaisessa katastrofissa se on mahdollista. Olen lisännyt lihavoinnit lainauksiin:

 

Alemmalta kaivaukselta on löydetty todisteita vedestä. Mutakerroksessa on aaltoilun jälkiä, jotka ovat saattaneet syntyä matalan lammikon pohjalle.

 

Phil ei ole kiinnostunut vain luusta itsestään, vaan myös tavasta, jolla se on hautautunut. Lapaluu löytyy röykkiösta, jossa oli paljon muitakin fossiileja. ”Täällä on luita, kasveja ja puunrunkoja, jotka ovat huuhtoutuneet yhteen isoksi sekamelskaksi.” Tämä on tärkeä johtolanka, joka saattaa selittää, miksi niin moni eläin kuoli täällä. Alueella luultavasti virtasi iso joki, joka tulvi kohtalokkain seurauksin. ”Isoja kiviä on raahautunut joen pohjaa pitkin. Se kertoo siitä, että joki on tulvinut… Dinosaurukset päätyivät tulvaveden täyttämään hautaan.”

 

Tämä on ichthyosaurus, merimatelija. Merimatelijat elivät dinosaurusten aikana… Tämä matelija sopeutui elämään hyvin vedessä. Se jopa näytti delfiiniltä. Meressä eläneen petoeläimen lisäksi tutkijat ovat löytäneet sen vierestä myös sen saaliin. ”Nämä ovat belemniittejä, mustekalaa muistuttaneen eläimen osia. Ichthyosauruksen vatsasta on löytynyt näiden eläinten koukkuja.” Merieläimen luut paljastavat, että Wyoming ei aina ole ollut vailla meriyhteyttä. Yli kymmenen miljoonaa vuotta, keskellä jurakautta, tämä alue oli Sundance Sean peitossa. ”Sundance Sea muistutti Bahaman matalia meriä. Se oli varmasti kaunis. Kun meri katosi, elinympäristö muuttui täysin. Myös eläimistö muuttui täysin. Ichthyosaurusten tilalle tuli dinosauruksia.

 

Siinäpä oli siis lainauksia ”Dinosaurusten hautausmaa” -ohjelmasta. Lainaukset osoittavat, miten dinosaurukset kuolivat vedenpaisumuksen kaltaisessa tapahtumassa. Nyt nämä eläimet ovat kuolleet sukupuuttoon, kuten on tapahtunut monille muille lajeille vuosisatojen aikana. Sukupuuttoon kuoleminen ei ole harvinaista, koska viimeisten parin sadan vuoden aikanakin monia lajeja on kuollut sukupuuttoon.

   Otan vielä lainauksia toisesta dinosauruksia käsittelevästä ohjelmasta nimeltään ”Dinosaurusten tuho” (Dinosaur Apocalypset. Tuotanto: BBC/PBS/France Télévisions, Iso-Britannia, 2022.). Se esitettiin Suomen televisiossa (2023) ja kirjoitin kyseisestä ohjelmasta aiemmin tänä vuonna.

    Tässä ohjelmassa kerrottiin Hell Creekin dinosaurusesiintymästä. Siinä tuotiin esille se, miten Hell Creekin dinosaurusesiintymästä löydettiin merieläimiä, kaloja, puita ja dinosaurusten jäänteitä samoista kerrostumista vierekkäin.

   Kysymys kuuluu; miten ihmeessä kalat, ammoniitit (merieläimet), puut ja dinosaurukset voivat esiintyä hautautuneina näin lähellä toisiaan? Ohjelmassa ei osattu yhdistää tätä Raamatussa mainittuun vedenpaisumukseen, mutta senkaltainen tapahtuma on järkevin selitys näiden erilaisten fossiilien olemassaoloon samoissa kerrostumissa ja vierekkäin. Ohjelmassa myönnettiinkin veden osallisuus dinosaurusten tuhossa. Otan lainauksia tästä ohjelmasta, joka selvästi viittaa vedenpaisumukseen, ja joka osoittaa dinosaurusten kuolleen tässä suuressa katastrofissa. Myös ohjelmassa myönnetään, että tsunamin, joka aiheutti Hell Creekin dinosaurusten kuoleman, on täytynyt olla ainakin kilometrin korkuinen:

 

Tässä on Hell Creek -muodostuman makean veden ympäristöä. Neonpunaisen ja -vihreän sävyissä hohtava sirpale on peräisin spiraalimaisen merieläimen, ammoniitin, kuoresta. Tämä meriorganismi on joutunut makean veden ympäristöön, jonne se ei kuulu. Ammoniittien päätyminen tänne on arvoitus.

 

Kivikerrostuma on siis huokoinen ja noin metrin paksuinen. Se ja muut epätavalliset piirteet viittaavat Robertin mielestä poikkeukselliseen tapahtumaan. Täällä sattui ehkä tulva tai mutavyöry, joka hautasi hetkessä kaiken alleen.

 

Robertin tiimi seuraa houkuttelevaa johtolankaketjua. Ensimmäinen johtolanka ovat joukkokuoleman kokeneiden kalojen fossiilit.   

 

Tässä on puuta. Sitä vasten on puristunut kalan raatoja sikin sokin.      

 

Tässä on kalafossiileja sikin sokin. Tässä on yksi ja sen vieressä toinen sampi näin päin. Lampisammen alla on toinen sampi. Sen ruumis menee puunrungon alle ja tulee näkyviin toiselta puolelta.

Kivikerrostuma on siis huokoinen ja noin metrin paksuinen. Se ja muut epätavalliset piirteet viittaavat Robertin mielestä poikkeukselliseen tapahtumaan. Täällä sattui ehkä tulva tai mutavyöry, joka hautasi hetkessä kaiken alleen.

 

Robertin teorian mukaan puunrunkojen sumaan jääneet ja pallosten ympäröimät kalat tempautuivat kuolemaan jouduttuaan jonkinlaiseen tulvaan ja hautautuivat nopeasti sedimenttiin. Siksi ne ovat säilyneet niin hyvin. Mikä tulva-aallon aiheutti? Yhden hypoteesin mukaan mereen iskeytynyt asteroidi aiheutti tsunamin. Nyt puhutaan ihan eri luokan tsunamista. Se oli paljon korkeampi ja isompi kuin nykyajan tsunamit. … Sen korkeus oli ainakin kilometrin verran.

 

Olisiko tsunami voinut aiheuttaa Tanisissa nähdyn kerrostumisen?

 

Siinä oli siis lainauksia ”Dinosaurusten tuho” -ohjelmasta. Kaikki kuvaukset liittyivät tunnettuun dinosaurusesiintymään eli Hell Creekin alueeseen, josta löytyi myös kalojen ja muiden merieläinten jäänteitä dinosaurusten (maaeläinten) vierestä. Merieläimet, maakasvit ja maaeläimet (dinosaurukset) olivat hautautuneet lähelle toisiaan.

    Entä sitten dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisaika? Kuten totesin, suurin osa niistä kuoli vedenpaisumuksessa, mutta niitä eli vielä senkin jälkeen. Tästä ovat osoituksena lukuisat perimätiedot, joissa kerrotaan dinosauruksia muistuttavista lohikäärmeistä. Siten näiden suurten eläinten sukupuutosta ei tarvitse olla pitkää aikaa, koska vielä keskiajan alussa on viitattu lohikäärmeisiin ja niitä esiintyy mm. maalauksissa ja patsaissa. Esim. varhaisissa Mesopotamialaisissa sylinterisineteissä esiintyy toisiaan kaulailevia lohikäärmeitä, joilla on lähes yhtä pitkät hännät kuin kaulat (Moortgat, A., The art of ancient Mesopotamia, Phaidon Press, London 1969, pp. 1,9,10 and Plate A.). Tällainen löytö kuten kymmenet muut samanlaiset löydöt viittaavat siihen, että lohikäärmeet/dinosaurukset tunnettiin ihmiskunnan varhaisaikoina. Olen kirjoittanut aiheesta enemmän muissa kirjoituksissani.

 

 

Ensimmäiset eläimet -ohjelma

 

Seuraavaksi tutkimme ”Ensimmäiset eläimet” -ohjelmaa (First Animals, Tuotanto: Red Trillium Films Inc./CBC, Kanada 2019). Se kertoo, miten Kanadan Kalliovuorilta on löydetty rikas fossiiliesiintymä, Burgess Shale, jossa on tuhansittain merieläinten fossiileja. Niiden oletetaan olleen yli 500 miljoonaa vuotta vanhoja eli edustavan maapallon ensimmäisiä eläimiä. Ohjelmassa kerrotaan seuraavasti:

 

Näiden vuorten uumeniin kätkeytyy uskomaton tarina. Lennämme Kanadan Kalliovuorille etsimään fossiileja, jotka ovat peräisin 500 miljoonan vuoden takaa. Maapallon ensimmäisten eläinten fossiileja.

 

Paikka paljastaa eläinten evoluution varhaiset vaiheet. Miksi eläinlajien määrä räjähti 500 miljoonaa vuotta sitten? Mitkä tekijät vaikuttivat kambrin lajiräjähdykseen? ... Eläimet ilmaantuivat vain 500 miljoonaa vuotta sitten. Miksi vasta silloin? Ennen kambrikautta valtameret olivat myrkyllisiä. Vesi oli hapetonta ja täynnä bakteereja. Sitten ilmasto lämpeni ja jään sulaminen muutti meriveden koostumusta. Valtameristä tuli elämälle otollisia ympäristöjä. Elämää syntyy, jos evoluutio saa tilaisuuden.

 

Mitä edellisistä lainauksista voidaan ottaa esille? Ensinnäkin elämän synty. Ohjelmassa kerrotaan, että ”Elämää syntyy, jos evoluutio saa tilaisuuden.” Tämä on kuitenkin toiveajattelua, jonka puolesta ei ole yhtään tieteellistä todistetta. Kukaan tiedemies ei ole pystynyt eikä pysty todistamaan elämän syntyä itsestään todeksi, joten ohjelma antaa asiasta valheellista tietoa. Mitä enemmän aihetta on tutkittu, sitä suuremmaksi ongelmaksi elämän synty itsestään on havaittu. Paljon järkevämpää on olettaa, että Jumala on luonut kaiken. Jumalan luomistyöstä todistaa myös se, että kaikki fossiiliset lajit, mukaan lukien Burgess Shalen fossiilit sekä nykyiset lajit ovat täysin valmiita ja kehittyneitä (Luonnosta ei ole löydetty yhtään puolivalmista aikuista yksilöä). Ne eivät ole puoliksi kehittyneitä, vaan täysin valmiita, mikä sopii hyvin yhteen luomismallin kanssa.

    Toiseksi voidaan kiinnittää huomiota väitteeseen, että Burgess Shalen fossiilit ovat yli 500 miljoonaa vuotta vanhoja. Mistä tämä tiedetään? Ei mistään. Tässä esitetään jälleen sellainen väite, jota on mahdoton todistaa todeksi. Kukaan ei pysty osoittamaan, että nämä fossiilit olisivat niin vanhoja. Se on mahdottomuus, koska fossiileissa ei ole mitään lappuja tai informaatiota siitä, että ne olisivat niin vanhoja.

   Sillä kuten aiemmin todettiin, on fossiilien ikää mahdoton arvioida. Ei ole mitään tieteellistä keinoa osoittaa, että mammutin, dinosauruksen tai Burgess Shalen fossiiliset eläimet olisivat eri ikäisiä, eli eläneet eri aikaan maapallolla. Kaikki nämä eläimet ovat voineet elää samanaikaisesti, mutta eri ekologisissa lokeroissa, aivan kuten nykyäänkin on erilaisia lajeja merissä ja maan päällä. Ne elävät eri alueilla mutta kuitenkin samanaikaisesti maapallolla. On perusteltua uskoa, että menneisyydessä on ollut samoin.

    Sitten seuraavaan lainaukseen ohjelmasta. Siinä kerrotaan, miten dinosaurukset, nisäkkäät ja hyönteiset ovat kehittyneet kambrikauden eläimistä, joita Burgess Shalen fossiiliset eläimet edustavat.

 

Minua kiinnostavat eläimet, joista dinosaurukset, nisäkkäät ja hyönteiset ovat kehittyneet: kaikkien eläinten esimuodot.

 

Siinä on kyllä jotain maagista, kun halkaisee yli 500 miljoonaa vuotta vanhan kiven… Toden totta. Ensimmäisten eläinten elämästä käynnistyi evoluutio ja sen pohjalta rakentui eläinten sukupuu, johon ihminenkin kuuluu. Kanadan kalliovuorilta on löytynyt tonneittain fossiileja ja yli 200 lajia, jotka kuuluivat ensimmäisiin eläimiin. Miten moni laji odottaakaan kivien kätköissä löytäjäänsä. Mitä tietoa uudet löydöt tuovat ihmisen alkuperästä? Eläinten evoluution ensivaiheet ovat vasta alkaneet hahmottua.

 

En tässä rupea aihetta enempää käsittelemään. Totean ainoastaan, että todisteet sen puolesta, että kaikki nykyiset lajit ovat peräisin samasta alkusolusta, puuttuvat edelleen. Fossiileissa ei ole havaittavissa asteittaista kehitystä, jota evoluutioteoria vaatii. Lajit, sekä nykyiset että fossiiliset lajit, ovat täysin valmiita, eikä välimuotoja fossiiliaineistossa ole. Siten edellinen ohjelma esittää täysin perusteettoman väitteen.

   Seuraavat lainaukset viittaavat tähän asiaan, asteittaisen kehityksen puutteeseen. Nämä lainaukset ovat tunnettujen paleontologien ja fossiiliasiantuntijoiden kommentteja ja he varmasti tuntevat fossiiliaineiston hyvin. Ei ole mitään perusteita uskoa, että dinosaurukset, nisäkkäät ja hyönteiset ovat kehittyneet ns. kambrikauden eläimistä. Muuntelua eliöissä kyllä tapahtuu niiden perinnöllisyyden puitteissa, mutta ajatus kaikkien eläinten periytymisestä samasta alkusolusta on toiveajattelua, jolle ei löydy todisteita. Ns. evoluutiopuu eli eläinten sukupuu, joka lainauksessa mainittiin ja joka kuvaa tämäntyyppistä kehitystä, on valheellinen. Paljon järkevämpää on uskoa, että kaikki lajit ovat alusta alkaen olleet samanaikaisesti maan päällä luomisen seurauksena, mutta toiset niistä, kuten dinosaurukset ja osa Burgess Shalen esiintymän lajeista ovat kuolleet sukupuuttoon. Tämä malli sopii paremmin yhteen tosiasioiden kanssa.

 

On outoa, että fossiiliston aukollisuus on tietyllä tavalla johdonmukaista: fossiilit puuttuvat kaikista tärkeistä kohdista. (Francis Hitching: The Neck of the Giraffe, 1982, s. 19)

 

Stephen Jay Gould: En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa…  (1).

 

Niles Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä. (2)

 

Entä Burgess Shalen esiintymän eliöiden löytöpaikka? Se on yli kahden kilometrin korkeudessa Kanadan kalliovuorilla. Ohjelmassa viitataan siihen, miten tämä nyt korkealla vuorella oleva alue oli ennen entistä merenpohjaa, mutta sitten eläimet jäivät mutavyöryjen alle ja kuolivat. Nyt fossiileja joudutaan irrottamaan vasaralla ja taltalla kivien sisältä, koska ne ovat jääneet kovettuneen mudan sisään:

 

Kun lupaava seinämä löytyy, näytteitä etsitään kiviä talttaamalla. Jos kivistä löytyy otuksia, perustetaan kaivos…. Koskaan ei voi tietää, mitä kiven sisältä paljastuu. Se tiedetään, että tämä paikka oli joskus valtameren pohjaa. Kambrikaudella meret tulvivat elämää, kunnes eläimet jäivät mutavyöryjen alle ja kuolivat. Muta kovettui liuskeeksi, ja eläimet pysyivät piilossa kivien sisällä yli 500 miljoonaa vuotta.

 

Tutkijan sanoin kivien sisältä löytyy ”ekologisia tilannekuvia”. Täällä on eläimiä, jotka elivät yhdessä ja hautautuivat yhdessä mutavyöryn alle. Niiden kohtalo on vain pieni osa tarinasta, joka on paljastumassa meille 500 miljoonaa vuotta myöhemmin.

 

Kiveä halkaistessaan ei koskaan tiedä, mitä sen sisällä on. Tuntuu huimalta nähdä ensimmäistä kertaa 500 miljoonaa vuotta mudan vankina ollut eläin…. Tämä kulma on irti. Ihmeellistä. Mitä siinä on? Tässä on kalaparvi.

 

Mitä edellisestä voidaan päätellä? Ajatukset 500 miljoonasta vuodesta voidaan sivuuttaa, koska niiden puolesta ei ole kunnollisia todisteita. Sen sijaan eläinten kuolinsyy käy hyvin selville: ne joutuivat mutavyöryjen alle. Muuten niistä ei olisi säilynyt fossiileja aina näihin päiviin asti. Tämä asia viittaa jälleen kerran vedenpaisumuksen kaltaiseen tapahtumaan, jossa mutavyöryt ovat haudanneet näitä eläimiä. Yleensä fossiloitumista ei tapahdu, mutta suuressa vedenpaisumuksessa näin on saattanut tapahtua.

   Entä sitten Burgess Shalen merieliöiden löytöpaikka yli kahden kilometrin korkeudessa ja kaukana merestä? Miten nämä eliöt ovat sinne päässeet? Evoluutioteorian mukaanhan kambrikauden merellisten fossiilien pitäisi löytyä kaikkein alimmista kerrostumista, mutta tässä ne esiintyvät ylimpänä, eli dinosaurusten, ihmisten ja maaeläinten yläpuolella.

    Varmasti järkevin selitys on vedenpaisumus, joka Raamatun mukaan peitti kaikki korkeat vuoret. Tästä todistaa se, että merieläinten fossiileja on tavattu kaikista vuoristoista: Himalaja, Andit, Alpit jne. Merifossiileja esiintyy jopa Mount Everestillä, maailman korkeimmalla vuorella. Lainaus vuodelta 1938 olevasta kirjasta osoittaa, miten kalojen jäänteitä löytyi Mount Everestiltä:

 

Himalajan jäätiköissä on härkien ja hevosten luita. Jäävyörymä, joka oli saanut alkunsa 5000 metrin korkeudessa olevalta jäätiköltä, toi tullessaan tuollaisia luita.

   Suuri englantilainen retkikunta, joka pääsi miltei Mount Everestin huipulle, löysi näissä korkeuksissa kivettyneitä kaloja, jotka makasivat vuorella. (3)

 

Johtopäätös edellisestä on, että vedenpaisumus on todennäköisin syy Burgess Shalen fossiileille, kuten muille fossiileille, joita maaperässä esiintyy miljoonittain. Nykyään fossiileja ei juurikaan synny. Se on erittäin harvinainen tapahtuma.

   Vedenpaisumuksen puolesta todistavat myös sadat vedenpaisumuskertomukset, joita esiintyy eri puolilla maailmaa eri kansojen keskuudessa. Tämän kertomuksen laaja levinneisyys on hyvä todiste vedenpaisumuksen historiallisuudesta.

 

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa. (Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78)

 

Jollei yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa. Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes vastaansanomattomat. (Earth-teos)

 

 

 

 

Ihmiskunnan evoluutio -ohjelma

 

Lopuksi siirrymme kolmannen ohjelman, ”Ihmiskunnan evoluutio” (The Human Revolution. Tuotanto: Wildbear Entertainment/ABC, Australia), tarkasteluun. Tämän kaksiosaisen ohjelman esittelypuheessa kerrotaan, että ”sarjassa perehdytään ihmisen evoluutioon Afrikan alkukodista maailmanvalloitukseen. Miten ihminen on kehittynyt lajina, miten eri kulttuurit ovat syntyneet ja miten olemme muokanneet ympäristöämme?” Lisäksi ohjelmassa kerrotaan, miten varhaisimman kädellisen oletetaan eläneen Afrikassa seitsemän miljoonaa vuotta sitten. Nykyihmisen oletetaan kehittyneen tästä varhaisimmasta kädellisestä, kuten seuraavassa lainauksessa ohjelmasta esitetään:

 

Jos palaamme aivan alkuun ihmiskunnan historiassa, varhaisimpaan kädelliseen, josta voi katsoa nykyihmisen ehkä kehittyneen, sellainen eli seitsemän miljoonaa vuotta sitten Afrikassa. Ihmiskunnan historia ulottuu seitsemän miljoonan vuoden taakse. Ajanjakso on huikean pitkä ja fossiileja on häviävän vähän.

 

Mitä tästä ohjelmasta voidaan todeta? Se muistuttaa hyvin paljon edellisiä ohjelmia. Siinä on paljon hyvää tieteellistä asiaa, jota ei varmastikaan voi kyseenalaistaa. Kuitenkin fossiilien ikä ja periytymissuhteet voidaan kyseenalaistaa.

    Ensinnäkin fossiilien ikä. Kuten aiemmin todettiin, on mahdotonta osoittaa fossiilien tarkkaa ikää. Ohjelmien tekijät puhuvat itsestäänselvyytenä miljoonista vuosista, mutta mistä tämä tiedetään? Ei mistään. On mahdotonta osoittaa fossiileja miljoonia vuosia vanhoiksi, koska fossiileissa itsessään ei ole mitään lappuja tai informaatiota siitä, että ne olisivat niin vanhoja. Yhtä hyvin kyseessä voivat olla vain tuhannet vuodet. Kyseiset ikämäärät perustuvat ainoastaan oletukseen siitä, että evoluutio ja sen edellyttämät miljoonat vuodet ovat totta.

   Toiseksi kannattaa kiinnittää huomiota periytymissuhteisiin. Evoluutioteoriassa oletetaan, että kaikki on alkanut yhdestä alkusolusta, josta sitten kehittyivät kaikki nykyiset elämänmuodot. Myös ihmisen uskotaan olevan peräisin samasta alkusolusta ja loppuvaiheessa apinankaltaisista olennoista, joista vähitellen kehittyi nykyihminen, Homo Sapiens.

   Mutta kuten todettiin, ei fossiileissa ole koskaan havaittu asteittaista kehitystä. Tämä sulkee pois myös ihmisen kehityksen. Evolutionistit voivat kyllä järjestää maasta löydettyjä ihmisten tai oletettujen ihmisten esi-isien fossiileja jonkinlaiseen kehitysjärjestykseen uskonsa mukaisesti (evoluutiopuu), mutta ei tällä evoluutiopuulla ole mitään tekemistä todellisen tieteen kanssa. Ongelma on siinä, etteivät fossiilit todista asteittaisen kehityksen puolesta ja toiseksi se, ettei voida osoittaa, mikä on periytynyt mistäkin. Se on mahdottomuus.

    Asian tekee ongelmalliseksi myös se, ettei voida osoittaa, että oletetut ihmisen esi-isät olisivat olennaisesti vanhempia kuin tavalliset nykyihmiset. Evoluutioteoria edellyttää tätä, mutta tosiasiassa nykyihmisen jäännöksiä löydetään toistuvasti aivan yhtä vanhoina tai jopa vanhempina pidetyistä kerrostumista kuin heidän oletettujen esi-isiensä jäännöksiä. Tämä viittaa siihen, että ihmisen oletetut esi-isät ja nykyihmiset ovat eläneet koko ajan samanaikaisesti maan päällä. Se sulkee selvääkin selvemmin pois kehityksen, ja osoittaa, ettei sitä ole koskaan tapahtunut.

    Mitä tulee juuri tähän ohjelmaan, ei siinä käsitellä ihmisen varhaisimpia oletettuja esi-isiä, kuten esim. Australopithecus-luokkaa, jonka uskotaan eläneen 4,2 – 2,0 miljoonaa vuotta sitten. Tämä on sinänsä hyvä asia, koska Australopithecus oli varmasti tavallinen apina, ei mikään ihminen tai ihmisen esi-isä. Olen siihen viitannut muissa kirjoituksissani, joissa useat tutkijat pitävät sitä tavallisena apinana, koska sen kallon muoto ja koko sekä luurangon muut ominaisuudet viittasivat siihen suuntaan.

    Mitä sitten jää jäljelle? Ei ole kuin tavallisia ihmisiä ja apinoita. Ohjelmassa puhutaan Homo Erectuksesta, Denisovan ihmisestä sekä Neandertalin ihmisestä, mutta he olivat varmasti kaikki tavallisia ihmisiä, nykyihmisen veroisia. Ohjelmassa myönnetäänkin, että nämä ryhmät ovat olleet tekemisissä ja risteytyneet keskenään. Tämä osoittaa, että kyse on ollut koko ajan kyse tavallisista ihmisistä.

 

”Risteytymistä on tapahtunut paljon. Jotkin ryhmät ovat menestyneet, toiset taas ovat hävinneet. DNA osoittaa ihmislajien risteytyneen yleisesti keskenään.” Ihmiskunnan evoluutiota on totuttu ajattelemaan puuna, jossa jokainen laji muodostaa oman haaransa. Uusien tietojen valossa kokonaisuus näyttäytyy pikemminkin verkkona. Eri lajit ovat olleet tekemisissä ja risteytyneet keskenään. Kun neandertalin ihmisten ja denisovan ihmisten kertyy lisää tietoa, paljastuu, etteivät lajit olekaan hävinneet kokonaan. Osia niistä on säilynyt nykyihmisessä.

 

Nykyään myönnetäänkin, että erot edellisten ryhmien välillä ovat keinotekoisia. Niiden ruumiinrakenne muistuttaa toisiaan. Homo Erectus ja Neandertalin ihminen ovat kyllä tukevampia kuin monet nykyihmiset, mutta samanlaisia muotoja esiintyy nykyihmisissäkin. Lisäksi näihin ryhmiin liittyvät kulttuuri- ja esinelöydöt osoittavat, että kyse oli tavallisista ihmisistä.

   Edelleen useat tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, ettei näitä ryhmiä tulisi pitää erillisinä Homo Sapiens-luokasta. Siksi he ovat ehdottaneet Homo Erectuksen ja muiden ryhmien liittämistä Homo Sapiens-luokkaan. He näkevät Homo erectuksen, Neandertalin ihmisen ja Homo Sapiensin erot niin mitättömiksi, että pitävät kaikkia tavallisena ihmisenä. Mm. Milford Wolpoff, jonka sanotaan nähneen enemmän kuin kukaan muu alkuperäistä hominideja koskevaa fossiiliaineistoa, on ehdottanut ja ajanut tätä näkökantaa.

   Nämä esimerkit osoittavat, miten on kyseenalaista uskoa ihmisen kehitykseen. Todisteet sen puolesta ovat heikkoja tai puuttuvat kokonaan. On järkevämpää uskoa, että ihminen on ollut alusta asti valmiina ja täydellisenä. Niinpä näen, että Ihmiskunnan evoluutio -ohjelma perustuu enemmän mielikuvitukseen kuin todelliseen tieteeseen. Siinä on kyse taruihin ja valheisiin kääntymisestä.

   Lopuksi otetaan tarkastelun kohteeksi vielä yksi ohjelmassa mainittu asia. Ohjelmassa viitattiin siihen, että ihmisen esi-isät olivat peräisin Afrikasta ja vaelsivat sieltä myöhemmin eri puolille maapalloa:

 

Hominimien sukuryhmä haarautui toistuvasti useaksi eri lajiksi. Yksi vanhimmista oli Homo erectus eli pysty ihminen, jota pidetään ensimmäisenä, nykyihmisen tavoin, pystyssä kävelleenä hominidilajina. Homo erectus levittäytyi Afrikasta Eurooppaan ja Aasiaan noin kaksi miljoonaa vuotta sitten. Myöhemmin myös muita hominidilajeja vaelsi useassa aallossa eri puolille maapalloa… Levittäytymisen historia tunnetaan yhä puutteellisesti.

 

Mitä edelliseen voidaan vastata? Ensinnäkin on todettava, että useat tutkijat ovat kyseenalaistaneet Afrikka-hypoteesin. He ovat pitäneet sitä aina heikosti perusteltuna. Ohjelmassakin myönnetään, että ”Levittäytymisen historia tunnetaan yhä puutteellisesti”.

     Kuitenkin on olemassa paljon perustellumpi lähtöpaikka ihmisen alkukodille: Lähi-itä, eli varsinkin Mesopotamian alue. Tähän on yksinkertaisia syitä, kuten että kansojen perimätieto viittaa tähän alueeseen, että ensimmäiset rakennukset ja kaupungit rakennettiin tälle alueelle, ja että maailman viljalajit ovat peräisin samalta seudulta. Tämä näkemys esiintyy myös Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Seuraava lainaus kertoo aiheesta lisää. Afrikka-käsitys, johon mm. Darwin uskoi, voidaan hylätä epätieteellisenä.

 

William Dawson vakuuttaa kirjassaan Modern Science, että hän ja muut etevät tiedemiehet ovat vakuuttuneita siitä, että Eufratin seudun, geologisesti katsoen, on täytynyt olla ainoa paikka, jossa ihminen on alussa voinut asua.

   Tri Amstrong sanoo miltei samaa kirjassaan Nature and Revelation: ”Missä on ihmiskunnan kehto? Tästä, samoin kuin rodun yhtenäisyyttä koskevasta kysymyksestä, ovat oppineet jokseenkin yhtä mieltä. Niiden korkealla sijaitsevien seutujen, joissa ovat Eufratin ja Tigriin alkulähteet, katsotaan olleen ihmiskunnan kehtona. Tämän todistavat monet seikat, mm. se, että melkein kaikkien kansanheimojen perimätiedot mainitsevat tämän maailmankolkan olleen heidän alkuperäinen kotinsa. Sen lisäksi ovat maailman kaikki ihmisravintona käytettävät viljalajit kotoisin sieltä. Ja myös geologiset tutkimukset johtavat samaan tulokseen.” (4)

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Stephen Jay Gould: The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.

2. Niles Eldredge (1985): “Evolutionary Tempos and Modes: A Paleontological Perspective” teoksessa Godrey (toim.) What Darwin Began: Modern Darwinian and non-Darwinian Perspectives on Evolution

3. Raamatullinen aikakauskirja, s. 17

4. Sidney Collett: Totuuden kirja (The Scripture of Truth), s. 175

 

Lisää aiheesta:

 

Dinosaurusten tuho

 

Viesti Tiede-lehden toimitukselle

 

Miksi ihmisen kehitystä ei ole ollut?

 

Lue, miksi dinosaurukset elivät lähimenneisyydessä, samaan aikaan ihmisten kanssa. Miljoonat vuodet on helppo kyseenalaistaa todistusaineiston valossa
 

Lue, miten tiede on mennyt pahasti harhaan liittyen teorioihin maailmankaikkeuden ja elämän alusta

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

Jeesus on

tie ja totuus

 ja elämä

 

 

  

 

Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!

 

Lisää aiheesta:

 

Dinosaurusten tuho

 

Viesti Tiede-lehden toimitukselle

 

Miksi ihmisen kehitystä ei ole ollut?

 

Lue, miksi dinosaurukset elivät lähimenneisyydessä, samaan aikaan ihmisten kanssa. Miljoonat vuodet on helppo kyseenalaistaa todistusaineiston valossa
 

Lue, miten tiede on mennyt pahasti harhaan liittyen teorioihin maailmankaikkeuden ja elämän alusta