eheytyshoidot, ehjänä syntynyt, lakialoite, lainsäädäntö, kansanedustajat

Ihmisoikeuksia lisäämässä vai poistamassa?

Lue, miten väärät lakialoitteet ja lait aiheuttavat vahinkoa sekä vähentävät sanan- ja uskonnonvapautta

Seuraavassa on Suomen kansanedustajille lähetetty viesti, jonka lähetin, koska olen huolissani muutamista uusista lakialoitteista ja niiden vaikutuksesta seurakuntaan ja yhteiskuntaan. Nämä lakialoitteet koskevat ns. eheytyshoitoja ("Ehjänä syntynyt" -lakialoite) sekä aborttia. (Lopussa on hiukan myös rokoteasiaa.) Näen, että esim. ensimmäinen laki johtaisi seurakuntien toimintavapauden kaventumiseen että myös turhaan kärsimykseen ja yhteiskunnan kulujen lisääntymiseen. Tämän lakialoitteen laatijat uskovat auttavansa ihmisiä, mutta todellisuudessa he johtavat ihmisiä tielle, joka tuhoaa monien fyysisen terveyden ja elämän. Samalla yhteiskunnan kulut kasvavat väärien elämäntapojen ja ideologioiden seurauksena.

Miksi yhteiskunnassa sitten tehdään vahingollisia ja Jumalan tahdon vastaisia lakeja? Itse näen suurimpana syynä sen, että kristillinen usko on menettänyt merkitystään. Nykyään puhutaan ”länsimaisista arvoista”, mutta ne ovat aivan erilaiset kuin vuosikymmeniä sitten. Sillä aikaisempina vuosikymmeninä kunnioitettiin enemmän esim. kristillistä seksuaalimoraalia, mutta nyt ei ole niin, vaan normit etsitään muualta kuin Jeesuksen ja apostolien opetuksista. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Mielestäni siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Lasten pahoinvointi ja psyykkiset ongelmat ovat koko ajan kasvaneet, koska perheet hajoavat eikä enää kunnioiteta opetusta avioliiton pysyvyydestä ja että seksi on oikein vain miehen ja vaimon välisessä avioliitossa. Väärien elämäntapojen seurauksena myös yhteiskunnan sosiaali- ja muut kulut ovat kasvaneet huomattavasti.

Veneen suuntaa näissä asioissa tuskin käännetään. Yleisen mielipiteen voima, kun se kerran on mennyt harhaan, on niin suuri, että virta vie helposti mukanaan. On vaikea olla eri mieltä, koska et ole kovin suosittu, jos esität vastakkaisia mielipiteitä. Kuitenkin kannattaa ottaa huomioon, että yleinen mielipide ei aina ole oikea. Esim. 1930-luvun loppupuolella yli 90 prosenttia Saksan nuorista kuului Hitler Jugend-nuorisojärjestöön, mutta he olivat varmasti väärässä. Vaikka he olivat siihen aikaan suosiossa, historia on osoittanut heidän olleen pahasti harhassa.

Joka tapauksessa seuraavassa on kansanedustajille lähettämäni viesti:

Arvoisa kansanedustaja! On ikävä vaivata teitä ja kuluttaa kallisarvoista aikaanne. En minäkään välittäisi kirjoittaa, ellen olisi huolissani muutamista asioista. Otan ne kuitenkin esille, koska ne liittyvät lainsäädäntöön ja eduskunnassa tehtävään työhön. Taustana on oma maailmankatsomukseni; olen Jeesukseen uskova kristitty (entinen ateisti ja arvoliberaali), eli katselen maailmaa ja sen kehitystä oman maailmankatsomukseni kautta, ja miten lainsäädännön päätökset vaikuttavat seurakuntien toimintaan. Ymmärrän, että useimmat kansanedustajista eivät jaa maailmankatsomustani, mutta toivon kuitenkin ymmärrystä esittämiäni näkökantoja kohtaan. En pyydä vastausta tähän kirjoitukseen, joten ei tarvitse miettiä vastauksen antamista.

Lakiehdotus ns. eheytyshoidoista. Viime aikoina on ollut esillä kaksi kansalaisten laatimaa lakialoitetta: laki ns. eheytyshoitojen kieltämisestä sekä ns. aborttilaki. Otan kantaa molempiin. (Lisäksi lopussa on hiukan rokoteasiaa.)

Ensinnäkin nimitys eheytyshoidot. Kyseessä on median käyttämä termi, koska seurakunnissa ei käytetä juuri koskaan tällaista termiä. Sen sijaan tavallisessa kristillisessä uskossa on aina käytetty sanoja synti, kiusaus ja pyhitys. Eli miksi käyttää termiä, jota ei seurakunnissa käytetä? Jokaisella meistä on jonkinlainen taipumus syntiin, ja voimme olla kiusattuja tekemään sitä. Itsekin olen taistellut monien asioiden kanssa vuosien varrella. Toisista asioista olen voitolla ja toisissa odotan edelleen suurempaa vapautta (Olen edistynyt esim. minäkuvani eheytymisessä, enkä tunne samanlaista kiusausta pornon katsomiseen kuin ennen. Lisäksi on paljon muuta myönteistä kehitystä). Näin on myös niiden kanssa, jotka seurakunnissa kamppailevat homoseksuaalisuuden kanssa. Yleinen väite on, ettei kukaan voi siitä vapautua, mutta kyllä seurakunnissa on monia, jotka ovat jättäneet tämän elämäntavan taakseen. Kyllä heillä edelleen voi olla kiusauksia samalla alueella, mutta niin on kaikkien muidenkin uskovien ihmisten kanssa, tosin eri asioissa. Kyllä niitä on kaikilla ihmisillä. Poikkeuksia tällä alueella ei ole. Ei kukaan meistä tule täysin synnittömäksi ja vapaaksi kiusauksista tämän elämän aikana.

Toiseksi olen huolissani tällaisen lakialoitteen seurauksista. Lainsäätäjien ja jokaisen pitäisi ymmärtää, että kristillinen usko on perustunut ja perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Ei kenenkään ole pakko seurata Jeesusta eikä noudattaa sitä, mitä Jeesus ja apostolit opettivat. Eli jos joku ei halua luopua esim. homoseksuaalisesta elämäntavastaan (juuri siihen aiheeseen tämä lakialoite liittyy), se on hänen valintansa, ja sitä tulisi kunnioittaa.

Kuitenkin seurakunnissa ja muuallakin on satoja ihmisiä, joilla saattaa olla homoseksuaalinen (tai muu) taipumus, eivätkä he halua elää taipumuksensa mukaan, koska ymmärtävät asian synniksi (esim. 1 Kor 6:9,10: Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät) tai vahingolliseksi elämäntavaksi. Entä jos tällainen ihminen haluaa esirukousta ja sielunhoitoa asian puolesta, ja pappi sitten auttaa tätä ihmistä rukouksella ja sielunhoidolla? Joutuvatko he molemmat syytteeseen vai pappi syytteeseen tämän toiminnan johdosta? Jos lakialoite toteutuu, se väistämättä johtaa siihen, että joko pappi tai avunhakija joutuu syytteeseen, vaikka avunhakija haluaa itse luopua homoseksuaalisesta elämäntavastaan. (Tietysti Jeesus itse varoitti etukäteen, että oikeuteen joutuminen voi olla yksi seuraus hänen seuraamisestaan: Matt 10:17-19: Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat; ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille. Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen.)

Tässä onkin ilmeinen vaara. Lakialoitteen laatijat ovat viemässä ihmisiltä perustavanlaatuista oikeutta itse päättää, miten he haluavat elää. Näen tämän lakialoitteen vakavana uskonnonvapauden ja ihmisoikeuksien rajoittajana. Siinä seurataan esim. islamin maita, joissa muslimista kristityksi kääntyminen on laitonta (Samoin kommunistimaissa oli vaarallista kääntyä kristityksi ja elää kristittynä). Vaikka lakialoitteenlaatijat puhuvat ihmisoikeuksista, ovat he tosiasiassa poistamassa niitä. He eivät halua kunnioittaa ihmisten omaa päätöstä elää sen mukaan, miten he haluavat. Mielestäni tällainen asenne on osoitusta ihmisten pahuudesta ja ahdasmielisyydestä.

Pastori Ari Puonti, jolla itsellään on homoseksuaalinen tausta, kirjoitti jo vuosia sitten siitä ahdasmielisestä asenteesta, joka ilmenee tätä asiaa kohtaan. Vapaa keskustelu aiheesta on vaikeaa, koska seurauksena on ankaraa painostusta ja mustamaalausta homoliikkeen taholta. (Kannattaa vain muistaa biseksuaali Annin tapaus muutamia vuosia sitten. Häntä vastaan hyökättiin ankarasti ja haluttiin vaientaa, koska hän halusi luopua homoseksuaalisesta elämäntavastaan. Miksi tällainen suhteeton melu näin pienestä asiasta? Tällainen hyökkäävä toiminta on toistuvaa homoliikkeen taholta. He eivät voi hyväksyä vastakkaisia mielipiteitä, vaan haluavat heti vaientaa ne huutomyrskyllä. En näe sen johtuvan siitä, että he olisivat huolestuneita ihmisten hyvinvoinnista, vaan että he ajavat pelkästään omaa elämäntapaansa. Onneksi useimmat eivät toimi näin, mutta äänekäs pieni joukko kääntää helposti kaikkien ajattelun). Seuraavassa siis pastori Ari Puontin kommentti aiheesta. Hän on itse entinen homoseksualisti, joka on ollut jo vuosikymmeniä uskossa Jeesukseen ja joka kirjoitti eräässä kirjassaan:

Ari Puonti: On selvää, että kaikki homoseksuaalit eivät etsi seksuaalisuuden muutosta eikä heitä pidä missään nimessä siihen pakottaa. Ongelma on enemmänkin nykyään toisenlainen: ennen 1970-lukua homoille tarjottiin vain muutosterapiaa, nyt sitä ei suostuta antamaan edes niille, jotka sitä itse haluaisivat. Suurin muutosterapian vastustaja ja eheyttä etsivien homojen sortaja on homoliike, joka yrittää järjestelmällisesti estää muutosterapiaa koskevan keskustelun akateemisissa ja psykoterapeuttisissa piireissä. Sorretuista on tullut sortajia.

Taktiikkana on ollut muutosterapeuttien luentojen sabotointi ja ulkomaisilla painostuskeinoilla uhkaaminen. Vapaa keskustelu asiasta on vaikeaa, koska monet pelkäävät homoaktivistien painostusta ja mustamaalausta. (1)

Toiseksi kannattaa kiinnittää huomiota homoseksuaalisuuden synnynnäisyysajatukseen. Psykologinen apu homoseksuaaleille halutaan kieltää juuri sen tähden, koska tämän taipumuksen ajatellaan olevan synnynnäinen ominaisuus. Kuitenkaan useimmat homoseksuaalit eivät edes usko taipumuksensa synnynnäisyyteen. Monet heistä pikemminkin ajattelevat, että saman sukupuolen seksuaalisella viettelyllä ja olosuhteilla on ollut merkitystä heidän taipumustensa synnyssä. Nämä olivat yleisiä käsityksiä myös psykologiassa muutamia vuosikymmeniä sitten. Itse näen, että kysymyksessä on samanlainen asia kuin alkoholismi tai riippuvuus huumeista. Kukaan ei synny alkoholistiksi tai narkomaaniksi, mutta ihminen voi ajautua näihin aineisiin esim. vaikeiden traumaattisten kokemusten takia, jotka hän haluaa unohtaa.

Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä.

Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (2)

‘Ole ei kuitenkaan usko, että olisi olemassa jonkinlainen ”homogeeni”. Hän uskoo, että homoseksuaalisten tunteiden syyt ovat monimutkaisemmat, ja viittaa muun muassa siihen, että hän tuntee monia identtisiä kaksosia, joista toinen on homoseksuaali mutta toinen ei.

Omalla kohdallaankin Ole uskoo vaikuttaneita tekijöitä olleen useita. Merkitystä on ollut muun muassa lapsuuden mutkikkaalla ja huonolla isäsuhteella.

Ole ei säästele sanojaan, kun hän kertoo lapsuudenaikaisesta isäsuhteestaan. Lapsena hän koki isän poissaolevaksi. Lisäksi Ole pelkäsi isää. Isä saattoi saada voimakkaita raivokohtauksia, ja jokusen kerran Ole koki isän nöyryyttävän häntä julkisesti. Ole sanoo kiertelemättä, että hän inhosi isää. (3)

Harri on kiinnostunut tiedotusvälineissä käytävästä homokeskustelusta, samoin kuin homoseksuaalisuutta koskevasta tutkimuksesta. Hän on vakuuttunut siitä, ettei homoudella juuri ole tekemistä synnynnäisten seikkojen kanssa. Hän perustelee kantaansa muun muassa sillä, että on usein helppo saada selville, miksi ihmisillä on homoseksuaalisia tunteita. Yleensä he ovat seksuaalisen väkivallan uhreja tai heillä on vaikea suhde vanhempiinsa tai ikätovereihinsa.

”Se on vakuuttanut minut siitä, ettei ensi sijassa ole kysymys geeneistä. Ei se minusta silti mahdotonta ole, että joillakin ihmisillä voi olla geenejä, joiden takia he saavat helpommin homoseksuaaleja tunteita”, Harri sanoo. (4)

Omalla kohdallaan Tepi uskoo homoseksuaalisuuden johtuvan siitä, että hänellä on jonkinlainen tunnevajaus, jota hän yrittää täyttää. Tepi sanoo pelänneensä lapsena isää ja hänellä on vieläkin ”semmonen kammo miehiä kohtaan”. Tepi sanoo etsivänsä naisista äitiä. Vaikka Tepi miettii syitä lesbouteensa, hän kuitenkin samassa yhteydessä toteaa naisiin ihastumisestaan: ”ku se on niinku menny jotenki järisyttävän luonnollisesti, mä oon joskus oikein ihmetelly, et miten se voi mennä silleen. Toisaalta hän uskoo, että tähänkin on olemassa jokin syy.

Tepi ei usko, että homoseksuaalisuus johtuisi geeneistä tai että ihminen voisi olla syntymästään asti homo tai lesbo. Hänen mielestään ihminen kasvaa homoksi tai lesboksi, myös ilman mitään erityisiä häiriöitä. (5)

Minua niin kuin monia homoja tietysti askarruttaa, mistä homoseksuaalisuus johtuu. Olen sitä mieltä, että lapsen persoonallisuus muotoutuu kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana, myös seksuaalisesti. Tähän vaikuttavat sekä ympäristö että ihmisen biologia. En usko lainkaan siihen, että homoseksuaalisuus olisi periytyvää. Sukulaismiehelleni homouteni on kova pala nimenomaan siksi, että he pelkäävät sen periytyvyyttä. (6)

Edellä tuotiin esille, miten useimmat homoseksuaalit eivät itse usko taipumuksensa synnynnäisyyteen. He näkevät pikemminkin, että syynä on määrätyt olosuhteet ja ihmisen oma reagointi olosuhteisiin. Monilla mieshomoilla on esim. ollut huono isäsuhde ja vaikea suhde ikätovereihinsa (naisilla vastaavasti huono äitisuhde tai äiti on puuttunut. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että 27 % lesboista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Heteronaisilla vastaava luku oli 2 %. Nämä luvut osoittavat hyvin olosuhteiden merkityksen ja niihin reagoimisen) ja heillä on luonnollinen tarve saada hyväksyntää samalta sukupuolelta. Mielestäni tässä ei ole mitään väärää. Kuitenkin himo voi tulla mukaan ja silloin ihminen alkaa ajautua seksisuhteisiin saman sukupuolen kanssa. Se on ymmärrettävää, mutta kristittynä näen tämän asian synniksi. Jokainen kuitenkin päättäköön, miten hän haluaa elää.

Seuraava uutinen liittyy vielä samaan aiheeseen. Siinä kerrottiin seksuaalirikollisista, jotka olivat syyllistyneet lasten hyväksikäyttöön. Uutisessa kerrottiin, että suuri osa seksuaalirikollisista oli itse ollut lapsena seksuaalirikoksen uhrina. Tämä osoittaa, että homoseksuaalinen käytös voi usein saada alkunsa aikuisten hyväksikäytöstä lasta kohtaan. Kierre jatkuu, kun lapsena hyväksikäytetyt syyllistyvät samaan:

…Käräjillä syytetyn penkillä istui torstaina… mies, joka veti istunnon aluksi vankilan paidan päälle piiloutuakseen kameroilta.

Viisikymppistä miestä syytetään liki kolmenkymmenen lapsen hyväksikäytöstä, eikä kyseessä ole ensimmäinen kerta. Hänet on tuomittu kymmenien poikien hyväksikäytöstä ainakin kolme kertaa aiemminkin. Viimeksi vuonna 2012.

… Lauerma ei ota kantaa yksittäistapauksiin, ei myöskään tähän. Hän kertoo yleisellä tasolla, että yksi lapsiin kohdistuvalle seksuaalirikokselle altistava tekijä on seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen.

- Aika suuri osa on ollut lapsena itse seksuaalirikoksen uhreja. Arviot vaihtelevat 30 prosentista 80 prosenttiin, eli se on hyvin tarttuvaa käytöstä. Sen takia siihen vaikuttaminen olisi tärkeää, koska kerrannaisvaikutukset ovat ylisukupolvisia. (Etelä-Suomen sanomat, 12.10.2018)

Mitä edellisestä voidaan päätellä? Jos homoseksuaalinen taipumus ei ole synnynnäinen asia, vaan siihen ovat vaikuttaneet muut ihmiset lapsen ja nuoren menneisyydessä, niin silloin monet tukevat esim. pride-marssien kautta aikuisten väärää käytöstä lapsia kohtaan. Vai eikö tämä ole oikea johtopäätös, jos seksuaalinen hyväksikäyttö ja traumaattiset kokemukset ovat homoseksuaalisuuden taustalla? Tämä on järkevä johtopäätös, mikäli kyseessä ei ole synnynnäinen asia vaan kysymys on lapsen ja nuoren kehityshäiriöstä, joka on syntynyt traumaattisten kokemusten takia.

Miksi ei kielletä kaikkia ihmisten muutokseen tähtääviä terapioita? Kun on kyseessä ihmisten elämä, on heillä kaikenlaisia riippuvuuksia ja himoja, kuten tupakan himo, alkoholin himo, huumeriippuvuus sekä liikasyöminen. Samoin pornoriippuvuus, taipumus vihaan tai taipumus ihmispelkoon ovat himoja ja taipumuksia, jotka voivat häiritä elämäämme. Jokaisella on näitä vääriä taipumuksia, jotka pyrkivät ohjaamaan elämäämme. Yhteiskunnassa on myös psykiatreja ja liikkeitä, jotka toimivat näillä alueilla ja yrittävät auttaa ihmisiä eroon riippuvuuksistaan (AA-liike, Irti Huumeista…). Samoin seurakunnissa voidaan rukoilla ihmisten puolesta, että he vapautuisivat riippuvuuksistaan.

Entä homoseksuaalisuus sekä vääristynyt sukupuoli-identiteetti, jossa ihminen ei hyväksy omaa syntymässä saatua sukupuoltaan? Myös niissä on kysymys himosta tai ajatusmaailmasta. On merkillistä, että lakialoitteen laatijat eivät kiinnitä huomiota kuin näihin kahteen jälkimmäiseen asiaan, joihin liittyvät muutosterapiat he haluavat kieltää, mutta he eivät halua kieltää edellisiin asioihin liittyviä muutosterapioita, kuten esim. pyrkimystä päästä eroon alkoholismista, huumeista, liikakiloista tai huonosta kunnosta. Ne ovat samanlaisia muutosterapioita, mutta miksi lakialoitteen laatijat suojelevat vain näitä kahta taipumusta tai himoa, vaikka monet ihmiset itse haluavat päästä niiden kahleista eroon, koska ne tuhoavat näiden ihmisten elämän? Lisäksi näistä elämäntavoista ja ideologioista tulee paljon (kymmenien tuhansien eurojen) rahallisia kustannuksia yhteiskunnille kuten lääkehoidot (AIDS-lääkkeet, leikkaukset ja elinikäiset hormonihoidot). Niinpä lakialoitteen laatijoiden toiminta ei ole loogista. Se on kallista yhteiskunnalle ja lisää ihmisten kokonaiskärsimystä. Käsittelen lopuksi tätä aluetta.

Lakialoitteen laatijat lisäävät ihmisten kärsimyksiä ja yhteiskunnan kuluja. Edellä mainittiin lakiehdotus koskien ns. eheytyshoitoja ja niiden kieltämistä. Siihen liittyy se, että halutaan kieltää kaikenlainen sielunhoito ja terapia, jossa ihminen itse etsii apua, kun hän pyrkii tavalliseen heteroseksuaaliseen elämäntapaan tai identiteettiin. Lakialoitteen laatijat eivät halua tällaisten ihmisten saavan apua, vaan haluavat kieltää sen heiltä, vedoten mm. siihen, että asiasta aiheutuu psyykkisiä haittoja.

Mutta, mutta. Mikä on haitallista ja mikä hyödyllistä ihmisen terveydelle? Ovatko lakialoitteen laatijat koskaan ottaneet huomioon, että jos ihminen jää homoseksuaaliseen elämäntapaan tai omaksuu transideologian, se voi olla monin verroin vaarallisempaa ihmisen terveyden kannalta kuin että hän vapautuu näistä asioista? Käytännössä lakialoitteen laatijat johtavat ihmisiä tielle, joka tuhoaa monien fyysisen terveyden ja elämän. Syyt ovat seuraavat:

• Sukupuoli -ja muut taudit (myös korona) leviävät seksisuhteissa, joita homoseksuaaleilla on keskimääräistä enemmän. Esim. AIDS, jonka lääkehoito maksaa noin 20 000 euroa vuodessa yhtä potilasta kohden, on yksi tällainen tauti (maksaako yhteiskunta nämä kulut?). Se alkoi Yhdysvalloissa 1980-luvulla pääasiassa homoseksuaalien parista. Elintapoja muuttamalla tämä tauti on helpompi välttää ja ihmiset itse hyötyvät siitä. Professori David Deming on kirjoittanut aiheesta:

Se tosiasia, että kaksi kolmasosaa syfilis- ja AIDS-tapauksista on yhden prosentin suuruisella väestönosuudella, kertoo selvästi, ettei homoseksuaalisuus ole vaaraton valinta... Ulkokultaisuus häiritsee minua. Monet innokkaista homoagendan kannattajista tuomitsevat pakollisten rokotusten vastustajat. He muistuttavat meitä, että rokotukset palvelevat yhteistä hyvää vähentämällä sairauksia. Mutta he eivät hyväksy sitä, että homoseksin harjoittamisen väheneminen saavuttaa saman päämäärän... Meille kerrotaan jatkuvasti aseväkivallan, tupakanpolton ja lihavuuden kustannuksista. Mitkä ovat homoseksuaalisuuden kustannukset? Kuinka paljon maksaa hoitaa syfilistä, AIDSia ja koko joukkoa muita sairauksia? Minkä hinnan joudumme maksamaan siitä, että syfilis, joka oli lähes voitettu, on nyt päässyt uudestaan leviämään? (7)

• Mielenterveyshäiriöt ovat toinen asia. Lakialoitteen laatijathan esittävät, että ns. eheytyshoidot ovat haitallisia, mutta ovatko he ottaneet huomioon, että homoseksuaaleilla ja transihmisillä on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia? Tämä ei aina johdu yhteiskunnan homofobiasta tai transfobiasta, kuten helposti selitetään, koska näitä ongelmia esiintyy myös suurkaupungeissa ja alueilla, joissa homoseksuaalisuuteen on suhtauduttu myönteisesti. Esim. Hollanti on tällainen maa, ja siellä tehty laaja tutkimus osoitti, että homojen mielenterveysongelmia esiintyy sielläkin keskimääräistä enemmän muuhun väestöön verrattuna (Sanfort, Theo G.M; de Graaf, Ron; Bijl, Rob V. ja Schnabel, Paul: ”Same-Sex Sexual Behavior and Psychiatric Disorders: Findings From the Netherlands Mental Health Survey and Incidence Study (NEMESIS)” Archives of General Psychiatry 2001, Vol.58,No.1, s. 85-91).

Toinen laaja tutkimus viittaa samaan suuntaan. Se kertoo, miten lesboilla on ollut paljon masennusta ja mielenterveysongelmia elämässään:

Judith Badfordin (1994) tutkimusryhmä rekrytoi tutkimukseensa 1925 lesboa homojärjestöjen, terveysasemien ja lesboille suunnattujen lehtien avulla. Tutkijoiden mukaan kyseessä oli perusteellisin lesbotutkimus mitä oli tehty siihen asti USA:ssa.

Melkein kolme neljäsosaa (73 %) lesboista oli tutkimushetkellä terapiassa tai vastaanottanut aiemmin apua joltain mielenterveysalan ammattilaiselta. Suurimpina syinä terapiaan menemiseen olivat masentuneisuus (50 %), ongelmat rakastajan (44 %) tai perheen (34 %) kanssa sekä lesbona oleminen (21 %). 37 %:lla oli ollut jossain elämän vaiheessa pitkä masennus tai surun kausi. 68 % raportoi erilaisista mielenterveysongelmista menneisyydessä, kuten pitkäaikaisesta masennuksesta tai surusta, alituisesta ahdistuksesta tai pelosta. Masennuksen yleisyys ei selity pelkällä yhteiskunnan homofobialla, sillä vain 12 % lesboista ilmaisi, että he olivat huolestuneita, tiesivätkö ihmiset heidät lesboiksi. (8)

Mitä edellisestä voidaan päätellä? Kun lakialoitteen laatijat haluavat kieltää ihmisiltä avun hakemisen, torjuvat he myös parhaan avun lähteen eli Jumalan rakkauden. Eli kun ihminen ymmärtää Jumalan armon ja rakkauden, alkaa hän parantua menneisyyden taakoista ja mieltä painavista asioista. Joskus Jumala voi muuttaa ihmisen sisimmän yhdessä hetkessä, mutta yleensä muuttuminen ja parantuminen on prosessi.

• Entä alkoholi ja huumeet? Miljoonat ja miljoonat, jotka ovat kääntyneet Jumalan ja Jeesuksen puoleen, ovat vapautuneet näistä aineista sekä rikollisuudesta (mikä on säästänyt yhteiskunnan kuluja miljoonia ja miljoonia euroja) Lisäksi he ovat alkaneet parantua menneisyyden haavoistaan, jotka usein ovat aineiden käytön taustalla.

Sama ongelma on useilla homoseksuaaleilla. Monilla heistä on alkoholiriippuvuutta tai huumeriippuvuutta, johon Jumalan muuttava voima olisi hyvä apu. Kuitenkin, kun lakialoitteen laatijat eivät usko Jumalan muuttavaan voimaan seksuaalisuuden eikä muunkaan elämän alueella, ajavat he näitä ihmisiä syvemmälle aineiden käyttöön ja vääriin elämäntapoihin. Esim. kirjassa ”Textbook of Homosexuality and Mental Health” (1998) Robert P. Capaj kertoo, miten kemiallisten aineiden väärinkäyttö on tavallista homomiesten ja lesbojen parissa:

Useimmat tutkimukset…, raportit…, tutkimuskatsaukset… sekä homomiesten ja lesbojen kanssa työskennelleet terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat eri kemiallisten aineiden väärinkäytön yleisyyden olevan noin 30 %, vaihdellen 28-35 % välillä. Koko väestössä väärinkäyttäjiä on 10-12 %… olipa otos kaupungeista tai maaseudulta, eri sosioekonomisista ryhmistä, Yhdysvalloista tai muista maista, lukemat ovat merkittävän yhdenmukaiset – vaikkakin jotain eroavaisuuksia aineiden käytössä on olemassa. (9)

• Entä eliniän pituus? On tosiasia, että siihen vaikuttavat hyvin paljon elämäntavat: tupakka, alkoholi, huumeet, liikasyöminen sekä mielenterveysongelmat jne. Jos ihminen pääsee eroon näistä riippuvuuksista ja ongelmista, on hänen elinikänsä todennäköisesti pidempi. Lisäksi on monenlaisia yhdistyksiä (AA-liike, Irti huumeista…), kursseja ja neuvoja siitä, miten näistä asioista päästään eroon. Jotkut voivatkin onnistua tavoitteissaan, ja se lisää heidän elinikäänsä.

Sama ongelma on monilla homoseksuaaleilla ja biseksuaaleilla. Heidänkin elinikänsä odote on normaalia pienempi. Osasyynä tähän on AIDS ja muut taudit, jotka leviävät sukupuoliyhteyden kautta. (Onneksi tilanne on parantunut AIDS-lääkkeiden takia). Seuraava lainaus kertoo lisää aiheesta. Lakialoitteen laatijat väittävät olevansa huolissaan näistä ihmisistä, mutta ei se siltä vaikuta, koska he työntävät ihmisiä yhä pidemmälle elämäntapaan, joka on haitaksi terveydelle ja voi lyhentää ihmisten elinikää.

Bi- ja homoseksuaalien miesten todennäköisyys elää 20 ikävuodesta 65-vuotiaaksi vaihtelivat 32-59 prosentin välillä. Nämä luvut ovat merkittävästi alhaisemmat kuin muilla miehillä yleensä, joilla todennäköisyys elää 20-vuotiaasta 65-vuotiaaksi oli 78 prosenttia. Johtopäätös: Suuressa kanadalaiskaupungissa 20-vuotiaiden homo- ja biseksuaalien miesten eliniänodote on 8-20 vuotta vähemmän kuin muihin miehiin verrattuna. Jos sama suuntaus kuolleisuudessa jatkuisi, arviomme mukaan lähes puolet nyt 20-vuotiaista homo- ja biseksuaalimiehistä ei saavuta 65-vuotissyntymäpäiväänsä. Jopa kaikkein liberaalimpien odotusten mukaan homo- ja biseksuaaleilla miehillä tässä urbaanissa keskuksessa on tällä hetkellä vastaava eliniänodote kuin kaikilla miehillä Kanadassa 1871. (International Journal of Epidemiology Modelling the Impact of HIV Disease on Mortality in Gay andBisexual men; International Journal of Epidemiology; Vol 26, No 3, s. 657)

• Edellä mainittiin lakiehdotus koskien ns. eheytyshoitoja ja niiden kieltämistä. Siihen liittyy ajatus myös sukupuoli-identiteetistä; eli halutaan kieltää kaikenlainen sielunhoito ja terapia, jossa ihminen itse etsii apua, kun hän pyrkii tavalliseen heteroseksuaaliseen identiteettiin. Lakialoitteen laatijat eivät halua tällaisten ihmisten saavan apua, vaan haluavat kieltää sen heiltä, vedoten mm. siihen, että asiasta aiheutuu psyykkisiä haittoja.

Mutta mitkä ovat transideologian seuraukset ja ettei ihminen hyväksy omaa syntymässä saatua sukupuoltaan? Lakialoitteen laatijat eivät ota lainkaan huomioon tämän ideologian terveydellisiä haittoja. Usein seurauksena ovat ns. sukupuolenkorjausleikkaukset, joissa amputoidaan terveitä ruumiinjäseniä (On merkillistä, että monet kritisoivat tyttöjen ympärileikkauksia hyvästä syystä, mutta kannattavat samanaikaisesti transideologiaa, joka johtaa samantyyppiseen lopputulokseen. Kyseessä on ilmeinen ristiriita) sekä käytetään koko loppuelämän ajan hormoneja. Näistä ihmisistä tulee elinikäisiä hormonien käyttäjiä, jonka seurauksena he voivat saada vakavia ruumiillisia vaivoja, kuten luukato, syöpä, hedelmättömyys, sydänsairaudet, laskimotukos, veritulppa, maksavauriot… Lisäksi mielenterveysongelmat ja itsemurhariski ovat moninkertaisia niillä, jotka ovat käyneet läpi näitä leikkauksia. Itsemurhariski on aikuisiässä lähes 20-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Tämä on todettu myös Ruotsissa, jossa sukupuoli-ideologia on viety pisimmälle (10).

Seuraava lainaus kertoo surullisen tarinan siitä, mihin tämä ideologia johtaa. Kyseessä on Musta orkidea-niminen blogisti. Hän näkee, että transsukupuolisuudessa kysymys on psyykkisestä, ei fyysisestä ongelmasta. Hän vertaa sitä anoreksiaan, jossa ihmisen kuva itsestään on vääristynyt:

”Minulta on leikattu ruumiinosia irti. Minulla ei ole rintoja, sillä ne on leikattu irti, ja alavatsassani on arpia, jotka ovat olleet haavoja, joiden kautta muutakin kehooni luonnolliseen kuuluvaa on leikattu irti. Kasvonpiirteeni ovat muuttuneet. Naamassani kasvaa karvaa. Ääneni on täysin tunnistamattomaksi muuttunut… En voi siittää lasta ja olen steriili naisenakin… Nykyinen nimeni ei ole oikea nimeni. Identiteettini on keksitty identiteetti ja minulla on väärät paperit. En ole mies, vaan olen silvottu nainen… Olen elänyt vuosia valheessa ja uskotellut itselleni olevan jotakin, mitä en ole… Olen mennyt yli siitä rajasta, jonka jälkeen ei ole enää paluuta. En saa koskaan takaisin jotakin sellaista, joka on kerran leikattu irti. Sukupuolenvaihdoshoidot ovat peruuttamattomia. Kun ruumis kerran rikotaan, niin sitä ei enää koskaan saada ehjäksi. Minä olen aivan täysin korjauskelvoton. Mitään ei ole enää tehtävissä… Ei ole mahdollista syntyä väärään kehoon. Ihmisen keho on ollut olemassa jo kauan ennen kuin tietoisuus tai identiteetti ovat muotoutuneet. Keho ja mieli eivät ole toinen toisistaan irrallisia tai olemassa erillisinä tai yksittäisinä. Ne ovat aina yhtä. Ajatuskin siitä, että joku voisi olla sisäisesti vastakkaista sukupuolta, on aivan täysin naurettava. Transsukupuolisuus on identiteettihäiriö ja tämä häiriö on korvien välissä, ei kehossa. Sukupuoli on kehon fyysinen ominaisuus samaan tapaan kuin pituus, kengänkoko tai hiusten väri. Sukupuolta ei voi vaihtaa yhtään sen enempää kuin vaikka rotua tai pituutta voi vaihtaa… Transsukupuolisuus muistuttaa kaikin puolin hyvin läheisesti anoreksiaa. Kyseessä on ikään kuin samankaltaisen oireilun eri ilmenemismuoto” (Musta orkidea: ”Viimeisen muurin takana on totuus.”)

Mitä edellisestä voidaan päätellä? Itse näen, että kansainvälinen homoliike on kiinnostunut lähinnä vallasta, eikä yksittäisistä ihmisistä. Tai jos he olisivat kiinnostuneita ihmisistä, ottaisivat he huomioon homoseksuaalien elämäntavan seuraukset ja miten se tuhoaa ihmisiä: AIDS ja muut taudit, lyhentynyt elinikä, mielenterveysongelmat, voimakas alkoholin ja huumeiden käyttö sekä elinikäinen hormonien käyttö (transideologia). Näistä tämä liike ei ole lainkaan kiinnostunut, muuten se ei vastustaisi niin voimakkaasti sitä apua, mitä Jumalan rakkaus ja Jeesuksen kohtaaminen voi tehdä yksittäisten homoseksuaalien elämässä (Jeesus sanoi, Joh 10:10: Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.)

Kun täällä Suomessa kannatetaan nyt voimakkaasti homoseksuaalista elämäntapaa, kannattaa tässä asiassa katsoa Hollannin suuntaan (Huom! Jumala rakastaa jokaista ihmistä huolimatta hänen elämäntavastaan. Kysymys on ainoastaan siitä, ovatko ihmisten valinnat ja elämäntavat oikeita. Minulla ei ole mitään yksittäisiä homoseksuaaleja vastaan. Monet heistä ovat miellyttäviä ihmisiä). Sen pääkaupunkia Amsterdamia on pidetty homoseksuaalien pääkaupunkina. Kuitenkin sama kaupunki on ollut lapsipornon tuottamisen pääkaupunki Euroopassa. Samoin Amsterdam on muussa pahuudessa edelläkävijä. YK on listannut Amsterdamin ihmiskaupan ykköskohteeksi, Hollannissa laillistettiin ensimmäisenä eutanasia, Hollannissa oli maailman ensimmäinen ns. pedofiilipuolue jo 20-30 vuotta sitten, Amsterdam on Euroopan huumekeskus ja lisäksi Amsterdam on noituuden keskus Euroopassa. Jos nämä asiat, lapsiporno, ihmiskauppa ym. eivät ole pahuuden muotoja, mitä ne ovat? Itse näen, että Suomessa mennään Hollannin jälkiä, kun lainsäätäjät seuraavat median myönteistä kirjoittelua samoista aiheista. (Joskus näyttää siltä, että kansanedustajat ihmisten pelossa seuraavat enemmän yleistä mielipidettä ja mediaotsikoita kuin sitä, mikä on oikein. Tämä ihmisten heikkous, johon jokaisen on helppo syyllistyä, ilmeni myös Jeesuksen aikana, Joh 12:41-43: Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.)

Otan vielä esille kansainvälisen homoliikkeen (jonka näen olevan nykyisen lakialoitteen takana) toimintaa ja tavoitteita. Seuraavat lainaukset osoittavat, miten heidän lehdissään on kannatettu pederastiaa ja pedofiliaa jo vuosien ajan. Näen tämän pahuutena, johon meidän pitäisi suhtautua kielteisesti:

Viime vuosikymmenien aikana olemme havainneet kuinka yhden seksiin liittyvän rajan, tabun, yhteiskunnallinen murtuminen on raivannut tietä seuraavan vakavamman tabun hyväksymiselle. 1960-luvulta lähtien esiaviollinen ja avioliiton ulkopuolinen seksi on enenevässä määrin tullut julkisesti hyväksytyksi. 1990-luvulla vuorossa ovat olleet homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus. Enää jäljellä on pedofilia ja pederastia.

Tätä ajatusta pidetään yleensä liioitteluna ja pelotteluna. Lisäksi homoliikkeet vastustavat homouden ja pedofilian sekoittamista toisiinsa. Asiaa ei voi kuitenkaan sivuuttaa kevyesti. Suurin osa tavallisista homoista ei edes tunne kansainvälisen homoliikkeen toimintaa tai keskustelua, jota käydään akateemisissa homolehdissä. (11)

Vaikka suurelle yleisölle ei levitetäkään sitä, mitä he puhuvat keskenään, se ei ole salaisuus ja se varmasti voidaan levittää suurelle yleisölle. Kieltävätkö esim. abortin puolustajat julkisesti vihamielisyytensä äitiyttä kohtaan? Julkaise Eileen L. McDonaghin kuvaus syntymättömästä lapsesta aggressiivisena tunkeutujana, joka on syyllinen raskauden aiheuttamiseen. Kieltävätkö homoseksuaaliaktivistit julkisesti homoseksuaalisuuden ja pedofilian välisen yhteyden? Julkaise Journal of Homosexuality -lehden kaksoisnumero aiheesta “Miespuolinen sukupolvien välinen rakkaus”, joka on täynnä artikkeleita, joissa ylistetään ”rakastavaa pedofiiliä”. Voidaan ehkä sanoa, että jokaisella yhteiskunnallisella liikkeellä on nolostuttavia liittolaisia. Aivan niin, mutta tässä tapauksessa on perustava epäsymmetria. Asialliset yhteiskunnalliset liikkeet torjuvat ystäviksi pyrkivät, jotka sanovat pahoja asioita. Moraalittomuutta ajavat liikkeet ottavat ne rinnalleen, koska ne eivät pidä niiden sanomia asioita pahoina. Tämä puhuu kovalla äänellä, jos meillä on vain korvat kuulla. (12)

Lopuksi arvoisa kansanedustaja! Toivon, että annatte ihmisten itsensä päättää, mitä he haluavat. Jos joku haluaa elää homoseksuaalisuudessa, se on hänen päätöksensä. Sen sijaan, jos joku haluaa päästä tästä elämäntavasta eroon, pitäisi hänellä olla siihen oikeus. Tällaisia ihmisiä on satoja Suomessa, eivätkä he suinkaan kannata SETA:n ja muiden järjestöjen ajamaa pakkomallia, joka muistuttaa natsismia tai kommunismia, jossa kaikkien pitää ajatella samalla tavalla, ja jossa vääristä käsityksistä joutui oikeuteen.

Niinpä olen huolissani uskon- ja sananvapauden kaventumisesta Suomessa. Näen, että nykyisellä menolla menemme samanlaiseen yhteiskuntaan kuin aikanaan kommunistimaissa tai naapurimaassamme Venäjällä, jossa väärien mielipiteiden esittämisestä joutui tai joutuu oikeuteen. Siihen tämä lakialoitteen toteutuminen tulee johtamaan eli oikeudenkäynteihin. Kommunistimaissa ei saanut arvostella johtajia ja heidän toimintaansa, mutta lännessä ei saa arvostella sateenkaariliikkeen toimintaa. Molemmat ovat eräänlaisia pakkovaltoja. En kannata uskonnollistakaan pakkovaltaa, joka voi mennä harhaan, koska ihmiset ovat puutteellisia. Sen sijaan toivon vain, että oikeus toteutuu ja tehdään hyviä ja vanhurskaita päätöksiä.

Aborttilaki. Otan vielä kantaa toiseen tunteita herättävään aiheeseen, eli ns. aborttilakiin, jossa abortin saaminen yritetään tehdä entistä helpommaksi. Ymmärrän, että median vuosikausia kestäneen aivopesun takia ihmisten asenteet ovat hyvin lukkiutuneet tässä asiassa. He tuntevat vihamielisyyttä, jos esitetään tästä asiasta vastakkaisia argumentteja, joita itsekin olen esittänyt.

Tässä asiassa pitää kuitenkin pitäytyä totuuteen, ei valheeseen. Ensimmäinen valhe on nimittäin se, että puhutaan abortin yhteydessä itsemääräämisoikeudesta tai naisen oikeudesta päättää ruumiistaan. Kyllä nämä ovat hyviä asioita, mutta ne eivät sovi tähän yhteyteen, kun lapsi jo kasvaa äidin kohdussa. Sillä tosiasia on, että ihmisen elämä alkaa aina hedelmöityksestä, ei vasta syntymässä. Kyseessä on tieteellinen fakta, jota on mahdoton kiistää. Tämä myönnettiin myös äskettäisessä tutkimuksessa, jossa kysyttiin 5577 biologilta ympäri maailmaa, milloin ihmisen elämä alkaa. Heistä 96 prosenttia sanoi sen alkavan hedelmöityksestä (Erelt, S., Survey asked, 5,577 biologists when human life begins. 96 % said conception; lifenews.com, 11 july 2019).

Abortoiduilla lapsilla on lisäksi samat ruumiinjäsenet kuin aikuisilla ihmisillä: kädet, jalat, silmät, suu jne, joten kyseessä on varmasti lapsi ja ihminen, vain pienikokoisempi kuin vastasyntynyt lapsi tai aikuinen ihminen. Tämä on faktatietoa, johon mm. seuraava lainaus viittaa:

”Aborttia ei voi tehdä silmät ummessa. Täytyy varmistautua siitä, että kohdusta tulee kaikki pois ja laskea, että sieltä tulee tarpeeksi kättä ja jalkaa, rintakehää ja aivoa. Sitten kun potilas herää narkoosista ja kysyy, että olisiko se ollut tyttö vai poika, on minun kestokykyni raja saavutettu ja silloin minä tavallisesti kävelen pois. – Jos minä teen toimenpiteen, jossa aivan selvästi tapan elävän olennon, minusta on hömpötystä puhua orastavan elämän tuhoamisesta. Tappamista se on, ja tappamisena minä sen koen.” (Suomen kuvalehti, n:o 15, 10.4.1970)

Entä jos noudatetaan abortinkannattajien omaa logiikkaa? Silloin tulisi sallia myös parin viikon ikäisten, parin kuukauden ikäisten tai 5-vuotiaiden lasten surmaaminen. Miksi tähän ei ole vielä ryhdytty, koska lapsi sekä kohdussa että sen ulkopuolella on koko ajan lapsi ja ihminen? Molemmissa tapauksissahan voi olla sama syy: vanhemmat eivät halua lasta, vaan haluavat päästä lapsesta eroon. Onneksi tällaiseen lainsäädäntöön ei olla ryhdytty, mutta jos asiaa ajattelee loogisesti, tulisi molemmat vaihtoehdot sallia tai sitten molemmat tulisi kieltää. On kuitenkin vaikea kuvitella, miten länsimaissa voisi tapahtua muutos tässä aborttiasiassa, koska ihmisten asenteet ovat niin lukkiutuneet, ja koska jokainen meistä (lainsäätäjät mukaan lukien) pelkää muiden arvostelua ja haluaa olla ihmisten suosiossa. Toimimme kuten Jeesuksen aikaiset ihmiset: Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa (Joh 12:41-43).

Rokotejuttu. Lopuksi vielä asiaa rokotteista ja rokotepassista. Itse olen saanut molemmat koronarokotteet, eikä niistä tullut minulle pahoja oireita. Lisäksi käyn eräässä raamattupiirissä, ja sielläkin on jokainen saanut molemmat rokotteet ja he suhtautuvat myönteisesti niihin.

Miksi otan kantaa tähän asiaan? Yksi syy on se, että rokotteet eivät tunnu sopivan kaikille, vaan voivat olla hengenvaarallisia tai muulla tavoin haitallisia. Tämä tuli ilmi hyvän ystäväni kautta, jonka neljä tuttavaa ovat saaneet vakavia oireita rokotteista. Lievimmät oireet olivat hänen tuttavallaan, jonka käsi tuli kipeäksi rokotteesta (1. rokote), niin ettei hän enää voinut ojentaa kättään ylöspäin. Sen seurauksena tämä henkilö pelkäsi ottaa toista koronarokotetta, koska ajatteli sen pahentavan tilannetta.

Sen sijaan kolmen muun hänen tuttavansa oireet alkoivat heti toisen rokotteen jälkeen, ja olivat paljon vakavampia, johtaen jokaisen heistä sairaalahoitoon. Kuulin näistä hänen tuttaviensa vakavista oireista ensimmäisen kerran jo kesän aikana. En tarkalleen muista jokaisen oireita tarkalleen, mutta juuri viime viikon maanantaina ystäväni kertoi tavatessani hänet, että yksi näistä tuttavista oli viety jo viisi kertaa ambulanssilla sairaalaan, koska hänellä oli ollut ankaraa päänsärkyä, oksentelua ja muita oireita, jotka alkoivat heti parin päivän sisällä toisen rokotteen ottamisesta. Ystäväni kertoi, että tämä tuttava oli menettämässä elämänhalunsa näiden kipujen ja muiden oireiden takia.

Kuitenkin yllätys tuli heti seuraavana päivänä tiistaina (28.9), kun kaverini soitti minulle. Nyt oli kyse toisesta tuttavasta. Tämän tuttavan vaimo soitti kaverilleni ja kertoi suru-uutisen miehestään; hänen miehensä (ikä 56 v. hyväkuntoinen mies, joka teki keväällä vielä pitkiä pyöräretkiä) oli kuollut. Hän oli kuollut edellisviikon keskiviikkona. Hänelläkin oli ollut ennen kuolemaansa päänsärkyä, oksentelua, näköhäiriöitä, ja häneen kerääntyi nestettä ja jokainen elin toisensa jälkeen lakkasi toimimasta. Nämä oireet alkoivat heti toisen rokotteen jälkeen.

Niin, siinä oli todellisen elämän esimerkkejä siitä, että rokotteet voivat olla joillekin ihmisille haitallisia. Nämä esimerkit ovat myös yksi syy siihen, miksi monet pelkäävät ottaa rokotetta. Syynä ei tarvitse olla mitkään salaliittoteoriat, vaan heillä voi olla lähipiirissään tällaisia tapauksia tai sitten heillä itsellään voi olla tavallista voimakkaampi allergia tai muu herkkyys, jonka takia he pelkäävät ottaa rokotetta. Yksi tuttavani ei taas halua koronarokotetta sen takia, että pari vuotta sitten hän sai influenssarokotteesta kätensä kipeäksi niin, ettei voinut taivuttaa sitä yläasentoon (vasta nyt monen kuukauden jälkeen hänen kätensä alkaa olla kunnossa). Hän kyllä käyttää maskia ja on muuten varovainen koronan suhteen, mutta ei halua ottaa rokotetta, koska pelkää sen pahentavan hänen kätensä tilaa.

Tästä on hyvä siirtyä rokotepassiasiaan. Ymmärrän, että tarkoitus tämän asian takana on hyvä, mutta onko se tarpeellinen? Onko järkevää jakaa ihmisiä a- ja b-luokkaan? En pidä sitä hyvänä ajatuksena yhteiskunnan kehityksen kannalta. Syitä ovat mm. seuraavat asiat:

• Ensinnäkin nykytilanne. Tähän asti on selvitty ilman rokotepassia, ja tämä passi tuskin enää parantaa tilannetta tässä vaiheessa paljoakaan. Rokotekattavuus on jo lähes 80 %. Monet niistäkin, jotka eivät ole aikeissa ottaa rokotetta mm. aiemmin mainittujen syiden takia, ovat varovaisia asian suhteen ja käyttävät edelleen maskia.

• Kuten totesin, jakaa rokotepassi ihmiset a- ja b-luokkaan. Se voi johtaa syrjintään ja muuhun ikävään, varsinkin nuorten parissa. Tällä toimenpiteellä voitaisiin estää rokottamattomilta pääsy yleisötilaisuuksiin, kuntoilupaikkoihin, uimahalleihin ja niin edelleen. Sillä voitaisiin estää rokottamattoman 12-vuotiaiden lasten pääsy johonkin harrastepaikkaan, vaikka tämän ikäisillä ei yleensä ole havaittu koronan vakavia seurauksia.

• Eilisen päivän Etelä-Suomen sanomissa (9.10) oli uutinen, jossa tapahtuma-alan edustajat pitivät parhaana ratkaisuna, jos ei olisi mitään rajoituksia eikä koronapassia. Uutisessa kerrottiin:

Suomen isojen yleisötapahtumien keskeisten järjestäjien parissa elää yhä toive, että koronapassia ei tarvitse ottaa käyttöön. Jos pandemiarajoituksista ei kuitenkaan vielä päästä, koronapassi on se tapa ja työkalu, jolla tapahtumat kyetään järjestämään rajoituksista huolimatta, painottaa Live Nation Finlandin toimitusjohtaja Tomi Saarinen.

- Lähtökohtaisesti tämä ala ja me toivomme, että koronarajoituksia ei enää ole tai tule. Ilman muuta paras tilanne on se, jossa mitään passia ei tarvita vaan palataan vanhaan normaaliin.

Jääkiekon SM-Liigan toimitusjohtaja Riku Kallioniemi näkee tilanteen samoin:

- Mielestäni koronapassi ei ole tässä ja nyt tarpeen, mutta varautuminen tulevaisuuteen on järkevää…

• Eräs ongelma on, että rokotteiden teho heikkenee koko ajan, kun aikaa kuluu. Tästä on ollut uutisia viime aikoina, ja siksi rokotetut ja rokottamattomat voivat olla muutaman vuoden päästä lähes samassa tilanteessa, niin että kumpikin saattaa sairastua vakavasti (sitä varten influenssarokotuksiakin annetaan vuosittain, koska rokotteiden teho heikkenee ja tulee uusia influenssamuotoja). Rokotepassi saattaa siten muutaman vuoden päästä olla turha, jos rokotteilla ei ole enää tehoa. Lisäksi molemmat, sekä rokotetut että rokotetut voivat jo nyt levittää tautia. Rokotepassi ei estäisi levittämästä virusta.

Tässäpä oli huolenaiheita ja ajatuksia, joita itselläni on. Toivon, että niistä jää jotain mieleenne.

2. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132

3. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 104

4. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 131

6. Sinikka Pellinen: Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko, s. 77, Teron kertomus

7. David Deming: The Gay Agenda and the Real World, American Thinker, December 19, 2015.

8. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 121,122

9. Robert P. Capaj: ”Substance Abuse in Gay Men, Lesbians and Bisexuals” teoksessa Textbook of Homosexuality and Mental Health, toim. Robert P. Capaj ja Terry S. Stein. 1998, 783-784. Washington, London: American Psychiatric Press Inc

12. J. Budziszewski: Tätä emme voi olla tietämättä (What We Can,t Not Know. A Guide), s. 278,279