kirje median edustajille yhteiskunnan muuttumisesta ja huoli siitä

Kirje median edustajille. Aiheena ihmisoikeudet, ennustukset ja yhteiskunnan muuttuminen. Eli huoli siitä, mihin suuntaan yhteiskunta on menossa

Lähetin seuraavan kirjeen joillekin median edustajille. Ajatuksena on, että edes muutamat ihmiset huomaisivat katsoa asioita kristillisestä näkökulmasta ja mihin nykyinen yhteiskunnan kehitys voi johtaa.

Arvoisa YLE:n edustaja. Olen Jeesukseen ja Jumalaan uskova henkilö, entinen ateisti ja arvoliberaali. Kirjoitan teille, koska olen huolissani yhteiskunnan kehityksestä. Jo vuosia on vallinnut asenne, jossa vastustetaan kristillistä uskoa. Se tarkoittaa, että kristillistä uskoa pidetään pahana asiana ja sen edustajia pahoina, vaikka tuhannet Jeesuksen puoleen kääntyneet ovat jättäneet taakseen rikollisuuden, huumeet, alkoholin, aviorikokset, epärehellisyyden verotuksessa ja muita negatiivisia asioita – asiat, joista luopuminen säästää myös yhteiskunnan kuluja miljoonia euroja. Samoin ei oteta huomioon, että Jeesus itse oli täydellisen hyvä ja synnitön. Siksi ihmettelen, miksi vastustetaan häntä ja hänen asettamiensa apostolien opetuksia. Mielestäni YLE on ollut vastustamisen kärkijoukoissa suhtautumisessa kristilliseen uskoon.

Kuitenkin, kun vastustetaan voimakkaasti kristillistä uskoa ja moraalia, näen tällaisen kehityksen yhteiskunnan loppuna tai sortumisena. Tässä asiassa kannattaa katsoa naapurimaidemme kehitykseen eli Saksaan 1800-luvulla ja entiseen Venäjään/Neuvostoliittoon. Kummatkin olivat Jumala-vastaisia ja juutalaisvastaisia (entisellä Venäjällä oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella voimakkaita pogromeja juutalaisia vastaan). Ne ovat mielestäni hyviä esimerkkejä siitä, mihin Jumala-vastainen yhteiskunta voi lopulta johtaa. Näen aivan samanlaisia merkkejä nykyajassa Euroopassa.

Esim. Saksan jumalakielteisyys ja kehitys 1800-luvulla eli kauan ennen natseja käy ilmi seuraavista lainauksista. Ensimmäinen niistä on antropologi Max Müllerin lausunto vuodelta 1878, toinen on vuodelta 1891 olevasta kirjasta ja kolmas liittyy Karl Marxiin, joka totesi, että uskonnon kritiikki on Saksassa suoritettu loppuun. Lainaukset osoittavat, miten kristinuskosta luopumisen aalto lähti Saksassa liikkeelle jo 1800-luvulla. Kehityksen Saksassa tekee merkittäväksi se, että sitä pidettiin yhtenä Euroopan sivistyneimmistä valtioista. Siellä julkaistiin mm. enemmän uusia teoksia kuin Ranskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Lisäksi se oli teknisesti kehittyneempi kuin useimmat muut valtiot. Kuitenkaan se ei estänyt Saksan ajautumista kaaokseen ja väkivaltaan.

Antropologi Max Müller 1878: Joka päivä, joka viikko, joka neljännesvuosi luetuimmat aikakauslehdet kertovat kilvan, että uskonnon aika on ohi, että usko on hallusinaatio tai lasten sairaus ja että jumalat on vihdoinkin paljastettu ja poistettu aikansa eläneinä. (1)

Toisekseen olivat hyökkäykset entisaikoina vain pintapuolisen hajallisia; nyt ne ovat säännöllisesti järjestettyjä. Ranskalainen henki on pauhaava ja raju, mutta ei niin vaarallinen kuin saksalainen… Paljon pahempaa häiriötä kuin nuo ranskalaiset lavertelijat, ovat uskovaisten piireissä saaneet aikaan David Strauss ja hänen hengenheimolaisensa. Siitä asti, kuin ranskalainen henki teki Voltairen aikoina hapuilevia rynnäköitään kristinuskoa vastaan, on kristinuskon hylkääminen käynyt saksalaisen hengen filosofikoulua ja kehittynyt kokonaiseksi maailmankäsityksen järjestelmäksi, joka on todenperästä koettanut asettua kristinuskon sijaan. (Toht. Chr. Ernst Luthardt kirjassaan v. 1891) (2)

”Saksassa uskonnonkritiikki on olennaiselta osaltaan saatu päätökseen, ja uskonnon kritiikki on kaiken kritiikin edellytys.” (Karl Marx ”Hegelin oikeusfilosofian kritiikin” johdannossa)

Seuraava lainaus osoittaa vielä, miten ominaista ajalle ennen natsismia ja sen aikana oli, että kristillinen usko menetti merkitystään, mutta ateistinen maailmankatsomus ja moraali voittivat alaa ihmisten mielissä (Ateismi ja kristillisen uskon torjuminen oli ominaista myös kommunismille). Lisäksi kirkosta erosi valtavia ihmisjoukkoja kuten lainaus vuodelta 1934 julkaistusta kirjasta osoittaa. Se on viisi vuotta ennen Toisen maailmansodan alkamista:

Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumala-taikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne. (3)

Kuten edelliset esimerkit osoittavat, oli Jumala-vastaisuus yleistä Saksassa ennen natseja ja heidän aikanaan, kuten se oli yleistä kommunistien keskuudessa. Nyt ilmapiiri Suomessa ja länsimaissa on aivan samanlainen, enkä näe tästä seuraavan mitään hyvää.

Palataan vielä aikaan sata vuotta taaksepäin. Silloin Euroopassa oli kaksi voimakasta ideologiaa fasismi/natsismi ja kommunismi. Esim. natsismi Saksassa sai kannatusta siksi, että niin paljon juutalaisia oli muuttanut Saksaan ja Itävaltaan, niiden suuriin kaupunkeihin: Wieniin, Berliiniin, Müncheniin ja Nürnbergiin (Venäjän pogromien takia). Tästä seurasi ulkomaalaisvastaisuus ja juutalaisvastaisuus. Hitler tarttui tähän, ja samat asiat ovat tuttuja juttuja tänäkin päivänä. Useat Euroopan maat ovat kääntyneet muukalaisvastaisiksi, Suomi niiden joukossa, ja antisemitismi on Euroopassa voimakkaassa kasvussa (Eli muukalaisvastaisuus on aina väärin, mutta toisaalta on pelko, että laajat maahanmuuttajajoukot saavat aikaan samanlaisen reaktion kuin Saksassa 1920-1930 -luvulla.).

Tähän asiaan liittyy hyvin erään vanhan naisen profetia 1960-luvun loppupuolelta, ja jonka norjalainen evankelista Emmanuel Minos välitti eteenpäin. Siinä mainitaan mm. muutoksesta televisio-ohjelmissa sekä suhtautumisesta muukalaisiin. Tämä profetia ei ole kokonaan täyttynyt, mutta kehitystä siihen suuntaan on ollut koko ajan nähtävissä:

Kansa tulee omaksumaan sen, mitä he näkevät, eikä silloin tule olemaan vain yhtä vaihtoehtoa televisiossa, vaan tarjonta tulee olemaan laaja. Televisio tulee toimimaan juuri niin kuin radio. Voimme ruuvata ohjelmasta ohjelmaan, jotka tulevat olemaan täynnä väkivaltaa ja kansa pitää tätä viihteenään. Pahimmat ajateltavat murha- ja väkivaltakäsikirjoitukset lavastetaan näytettäväksi ja tämä leviää yhteiskuntaan. Sukupuoliyhdyntäkohtauksia tullaan näyttämään. Kaikista intiimimmät asiat, jotka kuuluvat avioliittoon, näytetään ruudussa. Tämä tulee tapahtumaan ja sinä tulet näkemään sen toteutumisen. Ne lait, jotka meillä nyt on, tullaan rikkomaan ja kaikista epäsiveellisintä tullaan näyttämään silmiemme edessä.

Kansaa köyhistä maista virtaa Eurooppaan. He tulevat myös Skandinaviaan ja Norjaan. Kansa ei pidä siitä, että he ovat täällä ja tulevat olemaan kovia heitä kohtaan. Heitä tullaan kohtelemaan yhä enemmän kuin juutalaisia ennen sotaa. Silloin meidän syntiemme mitta on täyttynyt. Tämä tapahtuu aivan ennen Jeesuksen paluuta – ja ennen kuin kolmas maailmansota syttyy. Siitä tulee lyhyt sota. Kaikki, mitä olen sodasta kokenut, on vain lastenleikkiä verrattuna tähän. Se alkaa tavallisena sotana, mutta se tulee leviämään ja se päättyy atomipommeihin. Ilma tulee saastumaan niin, ettei sitä voi hengittää, ja tämä kohtaa monta maanosaa. Amerikka, Japani, Australia – rikkaat maat. Vesi tulee pilaantumaan. Emme voi viljellä maata siellä. He, jotka ovat jäljellä rikkaissa maissa yrittävät paeta köyhimpiin maihin, jotka eivät ole vahingoittuneet. Siellä heitä kohdellaan niin kuin me kohtelemme heitä täällä, eivätkä ole halukkaita ottamaan meitä vastaan.

Entä kommunismi? Varsinkin nykyiset viher/vasemmistopuolueet ja Suomessa Kokoomus ajavat aivan samanlaista moraalia, mikä oli ominaista ensimmäisille kommunisteille. Nyt hylätään se kristillinen moraali, että seksi on oikein vain miehen ja vaimon välisessä avioliitossa, ei muissa heterosuhteissa tai homosuhteissa (1 Kor 6:9,10, 1 Kor 7:1-5). Samoin kannatetaan lasten tappamista abortissa, aivan kuten ensimmäiset kommunistit tekivät sekä homoseksuaalista käytöstä. Seuraavat lainaukset kertovat ensimmäisten kommunistien laajasta perhekokeilusta, myönteisestä suhtautumisesta vapaisiin seksisuhteisiin, homoseksuaalisuuteen, aborttiin, avoliittoon, avioeroon ja sukupuolenvaihdosleikkauksiin (Suomen lainsäädäntö on tapahtunut hitaammin. Aluksi Suomessa alettiin suhtautua myönteisesti avoliittoon ja vapaisiin sukupuolisuhteisiin 1960-luvulla, sitten hyväksyttiin abortti, 1987 avioero tehtiin lainsäädännöllä entistä helpommaksi, 2000-luvulla on suhtauduttu yhä myönteisemmin homosuhteisiin ja viimeisenä on tullut transideologia. Neuvostoliitossa kaikki nämä lainsäädännöt toteutettiin lyhyessä ajassa, alle kymmenessä vuodessa, Suomessa yli 50 vuoden aikana). Tuttuja juttuja tältäkin päivältä. Historia toistaa itseään eli suurin osa nykyisistä puolueista ja medioista on omaksunut samanlaisen ideologian kuin varhaisilla kommunisteilla ja sen ohella Jumala-vastaisuuden. Jälkimmäisessä lainauksessa kerrotaan myös, mitkä olivat Neuvostoliiton lainsäädännön seuraukset. Siitä oli seurauksena perheiden hajoaminen, aborttien määrän kasvu, rikollisuus ja muita ongelmia:

Uusi vallankumoushallitus kumosi vuonna 1917 kaikki homoseksualismin vastaiset lait samoin kuin koko muun tsaarinaikaisen rikoslainsäädännön. Vapaaehtoisuuteen perustuva seksi määrättiin yksityisasiaksi ja homot eivät vain vapautuneet elämään niin kuin halusivat, vaan neuvosto-oikeusistuimet hyväksyivät myös homoseksuaalien väliset avioliitot. Hämmästyttävää on se, että 1920-luvulla Neuvosto-Venäjällä tehtiin jopa sukupuolenvaihdosleikkauksia. (Sherry Wolf:: Sexuality and Socialism sivuilla 88-89)

Neuvostoliitossa on suoritettu vallankumouksesta lähtien valtavan laajaa perheinstituutioon liittyvää kokeilua. Kun Oneida Communityssä oli kysymys 300 hengestä, on Neuvostoliitossa kysymys vähintään 200 miljoonasta ihmisestä, jotka lisäksi edustavat ehkä 170 kansallisuutta.

... Vuonna 1917, jo uuden hallitusvallan toisena kuukautena, julkaistiin lakeja, jotka koskivat avioliittoa. Kirkollinen avioliitto korvattiin siviiliavioliitolla. Avioero myönnettiin, jos toinen puolisoista sitä anoi. Seuraavana vuonna täydennettiin näitä lakeja määräämällä, että lapsen syntyminen sinänsä oli avioliiton perusta. Avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen välillä ei saanut olla mitään eroa.

... Vielä radikaalimpi muutos tuli Venäjällä voimaan vuonna 1926 ja heti sen jälkeen myös muissa osissa Neuvostoliittoa. Sen mukaan avioliiton rekisteröiminenkään ei ollut välttämätöntä... Siis mitkään puolisoisen tai lasten velvollisuudet ja oikeudet eivät olleet riippuvaisia siitä, oliko avioliitto rekisteröity vai ei. Vuonna 1926 erotapahtuma väljeni yhä. Joko puolisot yhdessä tai jompikumpi heistä saattoi anoa avioliiton purkamista mainitsematta siihen mitään syytä.

... Alkuvaiheessa ei ollut minkäänlaisia seksuaalista käyttäytymistä koskevia lakeja. Vuonna 1920 abortti julistettiin lailliseksi. Toisen lain mukaan aviorikos, kaksinnaiminen ja sukurutsaus mainittiin teoiksi, joista ei rangaista. Vallitseva asenne oli, ettei saanut olla mitään esteitä vapaille sukupuolisuhteille eikä mitään taantumuksellista moraalia. Syntyvyyden säännöstelyvälineitä yritettiin saada käyttöön ja koetettiin poistaa kaikki aviotonta syntyperää koskeva häpeä.

... Seurauksena oli joka tapauksessa avioerojen suuri eneneminen... isättömien lasten määrä kasvoi... Aborttien lukumäärä lisääntyi joidenkin lausuntojen mukaan "kauhistuttavasti". Naisen oli monessa tapauksessa valittava joko sosiaalinen asemansa tai äitiys... Aborttien lukumäärän noustessa syntyväisyys kaupungeissa laski. Tästä seikasta esitettiin huolestuneita lausuntoja jo vuonna 1926. Vuonna 1922 arvioitiin, että kodittomien lasten lukumäärä nousi noin yhdeksään miljoonaan.

... Ilmeisesti kuitenkin vanhempien ja lasten suhteiden rikkoutuminen oli ainakin osaksi syynä siihen, että alkoi suuressa määrin ilmetä nuorisorikollisuutta. Tästä huliganismiksi kutsutusta ilmiöstä kirjoitettiin lehdissä 20-luvun lopulla ja 30-luvulla. Vuonna 1929 huliganismia pidettiin vaikeimpana ongelmana. Nuorisorikollisuuden määrän sanottiin kaksinkertaistuneen vuosien 1929-1935 välillä. Kaupungeissa maleksi nuorisoryhmiä, jotka tekivät kaikenlaista pahaa, mm. kävivät avuttomien kansalaisten kimppuun. Puhuttiin vandalismista, varkauksista, murroista, raiskauksista, jopa murhista, jotka olivat lisääntyneet lyhyessä ajassa.

Käänne Neuvostoliiton perhepolitiikassa tapahtui selvästi vuosina 1934-35... Tässä ei ole tarpeen käydä selvittelemään, millä tavalla virallinen ajattelutapa muuttui. Pääasia on, että sosiaaliset epäkohdat ja rappeutuminen todettiin, ja alkoi voimakas propaganda huliganismia, vastuutonta seksuaalista käyttäytymistä ja abortteja vastaan... (4)

Edellä todettiin, miten nykyaikana seurataan varhaisten kommunistien jalanjälkiä. Euroopassa puhutaan länsimaisista arvoista ja vallitsee eräänlainen moraalinen ylemmyys muihin valtioihin verrattuna, mutta tosiasiassa moraaliarvot ja Jumala-vastaisuus ovat aivan samanlaisia ideologioita, joita oli varhaisilla kommunisteilla. Tässä ole eroa, vaan länsimaiset johtajat noudattavat samaa moraalia kuin mitä varhaiset kommunistit tekivät. Lisäksi eutanasian lisääntynyt kannatus oli ominaista jo ajalle ennen natseja Saksassa. Tämäkin ideologia on saanut kannatusta länsimaissa lisääntyvässä määrin.

Arvot länsimaissa on siis käännetty ylösalaisin. Puhutaan länsimaisista arvoista, mutta ne ovat aivan eri arvoja kuin mitä ne olivat esim. isovanhempiemme aikana Suomessa. Isovanhempamme eivät kannattaneet niitä asioita, mitä nyt kannatetaan. Nyt hyväksytään sellaista pahuutta, mitä ei aikaisemmin hyväksytty. Ihmiset tekevät syntiä Jumalaa vastaan, ja se on ongelman ydin. Jumala määrittelee oikean ja väärän, ei ihminen. Mm. seuraavat asiat ovat syntejä:

• Abortti on synti, koska kyseessä on ”Älä tapa”-käskyn rikkominen. Monet puhuvat naisen oikeudesta kehoonsa, mutta kyllä abortissa puututaan lapsen kehoon ja tapetaan lapsi. Miksi pitää valehdella näin selvässä asiassa, kuten usein tapahtuu? Uskon syyn olevan siinä, ettei kukaan abortin kannattaja halua myöntää totuutta asiasta. Siksi turvaudutaan tällaiseen valheeseen ja puhutaan naisen oikeuksista ja naisen kehosta. (Toisaalta jos joku ei ole valmis ottamaan lapsia vastaan, voi hän turvautua ehkäisyyn. Näin vältytään epätoivotuilta raskauksilta. Sen sijaan jo hedelmöityksensä kautta alkunsa saaneen lapsen surmaaminen on aina synti.) On turha väittää, ettei abortoitu lapsi olisi ihminen, koska abortoiduilla lapsilla on samat ruumiinjäsenet kuin meillä: kädet, jalat, silmät, suu…

”Aborttia ei voi tehdä silmät ummessa. Täytyy varmistautua siitä, että kohdusta tulee kaikki pois ja laskea, että sieltä tulee tarpeeksi kättä ja jalkaa, rintakehää ja aivoa. Sitten kun potilas herää narkoosista ja kysyy, että olisiko se ollut tyttö vai poika, on minun kestokykyni raja saavutettu ja silloin minä tavallisesti kävelen pois. – Jos minä teen toimenpiteen, jossa aivan selvästi tapan elävän olennon, minusta on hömpötystä puhua orastavan elämän tuhoamisesta. Tappamista se on, ja tappamisena minä sen koen.” (Suomen kuvalehti, n:o 15, 10.4.1970)

Abortista voidaan vielä mainita, ettei se ole jokin pikkuasia, josta taas pidetään ääntä. Kyllä se on iso asia. Esim. Suomesta puuttuu sen seurauksena arviolta miljoona ihmistä, jos otetaan huomioon abortoidut lapset ja heidän jälkeläisensä. Tämä vaikuttaa siihen, että väestöpyramidi on Suomessa vääristynyt, eikä ole riittävästi verotuloja, koska työtätekevä luokka pienenee. Esim. viime vuonna Suomessa syntyi vähiten lapsia sitten vuoden 1836 jälkeen. ESS:n pääkirjoitus 19.8 mainitsi aiheeseen liittyen, että ”Lapsikadosta tuli pysyvä ilmiö”.

Vakavin asia abortissa siis on, että kyseessä on lasten surmaaminen. Lapsia surmataan, koska aikuiset oman mukavuudenhalunsa takia eivät halua vastaanottaa heitä. Tämä asia on verrattavissa siihen, kun kanaalilaiset uhrasivat pieniä lapsiaan polttamalla heidät tulella. Jumalan viha kohtasi tätä kansaa:

• Esiaviolliset seksisuhteet, avoliitto tai seksisuhteet miehen ja vaimon välisen avioliiton ulkopuolella ovat syntejä:

- (1 Kor 7:1-5) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;

2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.

3 Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.

4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.

5 Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.

• Avioero on synti, koska Jumala tuomitsee haureelliset ja avionrikkojat:

- (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

• Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on myös synti. Nykyaikana tätä asiaa puolustetaan tasa-arvolla ja rakkaudella, mutta se ei muuta asiaa. Ystävyyssuhteet saman sukupuolen välillä ovat aina ok, mutta seksi on tarkoitettu vain miehen ja vaimon väliseen avioliittoon.

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

- (3 Moos 18:22) Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.

- (Room 1:26,27) Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;

27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

Siinäpä siis asiaa synneistä. Kyllä meistä jokainen on syntiä tehnyt, mutta ne voidaan saada anteeksi, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja vastaanottaa anteeksiantamuksen. Se on mahdollista, koska Jeesus on kantanut jokaisen ihmisen synnit. Jumalalla on hyvä tahto jokaista kohtaan, hän rakastaa meitä ja haluaa meidän pelastuvan ja vastaanottavan Jeesuksen elämäänsä (Joh 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä). Silloin meistä tulee Jumalan lapsia.

Jatketaan vielä moraalista. Jos tutkitaan Vanhaa testamenttia, mainitaan siellä kolme yhteiskuntaa, joita kohtasi tuho ja Jumalan viha: kanaanilaiset, Sodoma ja Gomorra sekä Nooan aikainen väkivaltainen sukupolvi. Kanaanilaiset tappoivat omia lapsiaan (5 Moos 12:31), kun taas Sodomassa sekä Gomorrassa harjoitettiin hyökkäävää homoseksuaalisuutta.

Niinpä on merkillistä, että nykyaikana aivan samat synnit ovat suosiossa ja hyväksyttyjä. Nyt lapsia tapetaan aborttien kautta aivan kuten kanaanilaiset tappoivat lapsiaan, ja siihen suhtaudutaan myönteisesti. Samoin kymmenet tuhannet voivat marssia homoseksuaalisen elämäntavan puolesta, kuten sama asia oli pinnalla Sodomassa sekä Gomorrassa. Mitä tästä voi päätellä? Ainakin historia toistaa itseään, kun media jatkuvasti pitää hyvänä samoja asioita, joista nämä jumalattomat yhteiskunnat olivat tunnettuja, ja mistä myös varhaiset kommunistit olivat tunnettuja. Ei ole paljoa eroa näiden menneiden yhteiskuntien, varhaisten kommunistien ja nykyisen käytännön välillä.

Entä väkivalta, josta Nooan aikainen sukupolvi oli esimerkkinä (1 Moos 6:11 Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa.)? Se ei ole vielä puhjennut täyteen kukkaansa, mutta ei kehitys yhteiskunnassa näytä hyvältä silläkään alueella. Seuraavat uutiset osoittavat, miten suhde ulkomaalaisiin ja muihin on muuttunut vähitellen. Tällainen käytös on lisääntynyt samanaikaisesti kun on hylätty perinteinen seksuaalimoraali ja muu moraali:

... Terveydenhuollon ammattilaisena otan esille potilaiden käyttäytymisen. Kun päivystin keskussairaalan ensiavussa vuonna 1974, ei tullut mieleenkään, että potilaat uhkaisivat tai olisivat väkivaltaisia. Tänään sitä esiintyy jatkuvasti ensiapupoliklinikoilla. Jostain he ovat sen oppineet. Mitä sitten tapahtuu, kun kukaan (suomalainen) ei halua päivystää - tai opettaa?

Kurin menetyksen myötä on kadonnut sivistynyt käyttäytyminen. Kurinpalautus on yksinkertaista, jos tahdotaan. Tahto näyttää suuntautuvan kurittomuuden seurauksiin sopeutumiseen.

Lisää resursseja, lisää resursseja, lisää velkaa. No sitähän kurittomat päättäjät hankkivat.

Jyrki Joensuu, yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri, Lahti (Etelä-Suomen sanomat 17.10.2016 / Lukijalta)

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) työbarometristä ilmenee, että kuntien työntekijöiden kokema väkivalta ja sen uhka ovat lisääntyneet rajusti vajaassa kymmenessä vuodessa.

Viime vuonna kuntien työntekijöistä lähes puolet havaitsi väkivaltaa tai sen uhkaa. Yli 20 prosenttia koki itse väkivaltaa tai sen uhkaa. Vuonna 2008 vastaavat luvut olivat vajaat 30 prosenttia ja runsaat 10 prosenttia... (Etelä-Suomen sanomat 15.2.2017)

Vihaseminaari: Musliminaisten välteltävä liikkumistaan. "Kuka tahansa hyvin pukeutunut suomalainen voi sylkeä naamalle."

...Vihapuheita kuulee kaduilla, julkisissa kulkuvälineissä, kouluissa, mediassa, sosiaalisessa mediassa ja jopa poliitikkojen suista. Vihapuhe on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti, samoin kuin viharikokset.

- Tilanne näyttää todella huolestuttavalta. Viharikosten määrä lisääntyi viime vuonna 50 prosentilla edellisvuodesta, kertoi poliisitarkastaja Måns Enqvist Poliisihallituksesta Ihmisoikeusliiton järjestämässä Vihapuhe-seminaarissa Helsingissä tiistaina.

Ongelmalliseksi asian tekee se, etteivät vihapuheen tai viharikoksen kohteeksi joutuneet tee ilmoitusta asiasta. Suurin osa vihapuherikoksista jää pimentoon.

- Ilmapiiri on kiristynyt, ja vihapuhe on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana tosi paljon, sanoi kuusivuotiaana Somaliasta Suomeen tullut projektorikoordinaattori Habiba Ali Kirkon Ulkomaanavusta. (Etelä-Suomen Sanomat 30.11.2016)

Edellä osoitettiin, mihin suuntaan yhteiskunta on menossa median myötävaikutuksella. On nähtävillä aivan samanlaisia piirteitä kuin mitä esiintyi aiemmin mainituissa muinaisissa yhteiskunnissa ja mitä esiintyi varhaisilla kommunisteilla ja Saksassa ennen natseja. Ei niissä ole paljoa eroa.

Kannattaa myös muistaa Neuvostoliiton ja Saksan kohtalot. Molemmat maat menettivät miljoonia ihmisiä, kun ne antoivat sijaa pahuudelle ja jumalattomille aatteille. Kyllä Suomikin kärsi Toisen maailmansodan aikana, mutta uskon Suomen säästyneen pahimmalta sen takia, että täällä oli vielä jonkinlainen kunnioitus Jumalaa kohtaan sekä rukoilijoita. Mm. kouluissa opetettiin paljon kristillisestä uskosta ja laulettiin virsiä. Nyt tilanne on aivan erilainen, koska Jumala halutaan pois yhteiskunnasta.

Sitten tämä Ukrainan jälleenrakentamista koskeva tasa-arvoliittymä, johon useat ottivat kantaa ja närkästyivät ministeri Taviolle. Se tavallaan liittyy tähän aiheeseen tai on yksi sivujuonne siinä. Siinä virallisesti on tarkoitus parantaa naisten, lasten sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa, mutta kun Euroopassa puhutaan näistä asioista, johtaa se usein päinvastaiseen. Näissä asioissa on usein kyseessä edellisten syntien vahvistaminen. Lisäksi kun puhutaan ihmisoikeuksista, voi tosiasiassa olla kyse niiden poistamisesta. Seuraavat esimerkit viittaavat tähän:

• Kun puhutaan naisten oikeuksista, voidaan sillä tosiasiassa viitata oikeuteen surmauttaa omat lapsensa abortin kautta. Tämä ”oikeus”, jota vihervasemmistolaiset ”ihmisoikeusaktivistit” ajavat, käytännössä poistaa lasten ihmisoikeudet eli oikeuden elää. Siksi ihmettelen aina, miksi he eivät puutu tähän ihmisoikeusrikkomukseen. He luulevat edustavansa ihmisoikeuksia, mutta vastustavat niitä lasten kohdalla, eivätkä anna heille oikeutta elää. Tässä on ilmeinen ristiriita.

Eräässä lehdessä todettiin osuvasti, että monet ihmiset ovat huolissaan enemmän raakuista – eli tämä niiden tuho koneiden alla – kuin ihmistaimesta, joka kasvaa äidin sisällä. Mielestäni se on osuvasti sanottu. Monet antavat luontokappaleille suuremman arvon kuin ihmisille. Raakut ovat heille arvokkaampia kuin äidin kohdussa oleva lapsi.

• Toiseksi nykyajan ihmisoikeuksista puhuvat haluavat kieltää lapsilta oikeuden joko isään tai äitiin. Näin tapahtuu varsinkin seksuaalivähemmistöjen parissa, jotka hankkivat lapsia spermapankkien, kohdunvuokrauksen tai väliaikaisten heteroseksisuhteiden kautta. Näissä kaikissa tapauksissa lapselta puuttuu joko isä tai äiti kodista, jota voidaan pitää näiden ihmisten itsekkyytenä. Monet tällaisissa kodeissa kasvaneet ovat itse kritisoineet tätä käytäntöä. Robert Oscar Lopez, joka on itse kasvanut lesbokodissa, on kiinnittänyt huomiota retoriikkaan, jossa puhutaan rakkaudesta, mutta ei oteta huomioon lasten oikeutta sekä isään että äitiin:

Saamme usein kuulla, että samaa sukupuolta olevilla pareilla on rakastavat kodit ja että he rakastavat lapsia. Minua tämä ei vakuuta, koska rakkaus merkitsee sitä, että teet uhrauksia toisen ihmisen puolesta sen sijaan, että odotat toisten uhrautuvan sinun puolestasi. Jos olet homoseksuaali ja rakastat lasta, sinä joko uhraat homoutesi ja kasvatat lapsen kodissa, jossa hänellä on äiti ja isä, tai luovut vanhemmuuden unelmasta ja hyväksyt sen, että adoptiolapsille annetaan koti, jossa heillä on sekä äiti että isä. Jos lapsi on orpo, erityislapsi tai valtion laitokseen hylätty asukki, tarvitsee tällainen lapsi äidin ja isän enemmän kuin kukaan muu, sillä hän tarvitsee vakautta ja normaaliutta oman traumansa takia. Et voi pyytää lasta sinun takiasi uhraamaan jotakin niin yleismaailmallista kuin äidin ja isän. (5)

Kun puhutaan sukupuolineutraalista avioliitosta ja lapsista, on ominaista, että aikuisille sukupuolta pidetään tärkeänä tekijänä, mutta lapsille sitä ei pidetä tärkeänä. Ei pidetä tärkeänä, että lapsella on eri sukupuolta olevat vanhemmat. Anthony Esolen on kiinnittänyt huomiota tähän epäjohdonmukaisuuteen, jossa aikuisten tunteet ja mielihalut ovat tärkeämpiä kuin lasten:

Emme voi sanoa yhtä aikaa: ’Lapsen vanhempien sukupuolella ei ole merkitystä’, ja heti perään sanoa, että aikuisen vuodekumppanin sukupuolella on niin paljon merkitystä, että hän ei voi mitenkään mukauttaa elämäntapaansa luonnon mukaiseksi. Poika ei tarvitse isää, koska sukupuolella ei ole väliä. Mutta hänen äitinsä tarvitsee ’vaimon’, eikä hänen voida mitenkään odottaa ottavan itselleen miestä, koska tässä tapauksessa sukupuolella on enemmän merkitystä kuin millään muulla tässä maailmassa. (6)

Ranskassa monet homoseksualistit itse ovat ottaneet kantaa asiaan. He näkevät, että sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lapsen oikeutta isään ja äitiin. Siksi he torjuvat sukupuolineutraalin avioliiton:

Jean-Pierre Delaume-Myard: Olenko minä homoseksuaalinen homofoobikko… Vastustan sukupuolineutraalia avioliittoa, koska puolustan lapsen oikeutta isään ja äitiin. (7)

Jean-Marc Veyron la Croix: Jokaisella on rajoituksensa: se, että minulta puuttuu lapsi ja että kaipaan lasta, ei anna minulle oikeutta viedä lapselta äidin rakkautta. (8)

Hervé Jourdan: Lapsi on rakkauden hedelmä ja lapsen täytyy säilyä rakkauden hedelmänä. (9)

Seuraava esimerkki osoittaa vielä, mikä merkitys isällä - äidin lisäksi - on kodissa. Nykyajan ”ihmisoikeusaktivistit” ja lesboparit ja heitä seuraava media haluavat kieltää isän merkityksen, mutta molemmilla vanhemmilla on merkitystä lapsen kasvulle. Nämä ihmiset hylkäävät selvästi lasten edun ja ihmisoikeudet.

Niinpä aina kun puhutaan ihmisoikeuksista, pitäisi kysyä, mitä sillä tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan oikeutta surmata lapset kohtuun tai ettei heillä ole oikeutta isään tai äitiin, toimitaan todellisuudessa ihmisoikeuksia vastaan, vaikka väitetäänkin toista. Onko tässä Ukraina-jutussa ja muissa samanlaisissa hankkeissa kysymys juuri tästä, eli lasten ihmisoikeuksien mitätöimisestä?

Puhuessani eräällä miesten leirillä Hume Lakella Kaliforniassa mainitsin, että keskivertoisä viettää ainoastaan kolme minuuttia laadukasta aikaa lapsensa kanssa päivittäin. Kokouksen jälkeen eräs mies asetti tietoni kyseenalaisiksi.

"Te saarnaajat vain sanotte asioita", hän sätti. "Viimeisimmän tutkimuksen mukaan keskivertoisä ei käytä edes kolmea minuuttia päivässä lastensa kanssa, vaan 35 sekuntia."

Uskon häntä, koska hän toimi Keski-Kalifornian koulujen tarkastajana. Itse asiassa hän antoi minulle toisenkin hätkähdyttävän tilastotiedon.

Eräällä Kalifornian koulualueella 483 oppilasta oli erityisopetuksessa. Noilla oppilailla yhdelläkään ei ollut isää kotona.

• Jos totalitaristinen järjestelmä syntyy länsimaissa, niin kenen kautta niin tapahtuu? Vastaus on yksinkertainen: Se, jolla on eniten valtaa. Tämä valta voi tulla demokraattisesti, mutta siitä voi olla lyhyt matka totalitarismiin kuten natsi-Saksassa.

Tästä on hyvä siirtyä takaisin Suomessa ja Euroopassa käytävään keskusteluun. Olen vakuuttunut siitä, että uskonnonvapaus poistuu Euroopasta. Siinä tärkeimpänä tekijänä tulee olemaan homoliikkeen toiminta, heitä tukeva media sekä heidän kantoihinsa yhtyvät poliitikot, jotka tekevät lakeja, joilla perinteinen kristillinen opetus synnistä tulee laittomaksi. Kristityt ovat jo nyt maailman ylivoimaisesti vainotuin vähemmistö esim. islamin maissa ja muualla, mutta tilanne tulee muuttumaan Euroopassakin. Media (Helsingin sanomat, Yle ym.) vaikuttaa siihen, että ihmiset tulevat yhä vihamielisemmiksi kristillisille arvoille. Nykyajan moraalin muuttajat, jotka vihaavat Jumalaa eivätkä hyväksy Jeesuksen ja apostolien opetuksia, ovat tämän kehityksen kärjessä. (Tähän ryhmään kuuluu valitettavasti myös kirkon johtohenkilöitä, joiden en kaikkien usko olevan elävässä uskossa.)

Yksi esimerkki kehityksestä on ns. eheytyslaki-aloite. Olen varma, että se johtaa toteutuessaan pian oikeudenkäynteihin aivan kuten aikanaan kommunistimaissa ja natsi-Saksassa. (Tietysti Jeesus itse varoitti etukäteen, että oikeuteen joutuminen voi olla yksi seuraus hänen seuraamisestaan: Matt 10:17-19: Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat; ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille. Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen.). Kansanedustaja Päivi Räsäsen oikeudenkäynti oli esimakua siitä, mitä on tuleva. Siitä seuraa, että pappeja ja sielunhoitajia haastetaan oikeuteen, jos he opettavat perinteistä kristillistä opetusta seksuaalisuudesta tai heidän luokseen tulee ihminen, joka itse haluaa jättää homoseksuaalisen elämäntavan taakseen ja hakee apua. Seurakuntiin tulee pian ilmiantajia aivan kuten kommunistimaissa aikanaan ja ihmisiä vedetään oikeuteen vääristä mielipiteistä tai jos he rukoilevat näiden ihmisten puolesta. Tämä on väistämätön seuraus.

Seuraava lainaus kertoo jotain uskonnon- ja sananvapauden kaventumisesta. Kirjassa esiintyvät kirjoittajat eivät edusta kristillistä uskoa, mutta hekin ovat huomanneet kehityksen suunnan. He näkevät, että arvoliberaalit ajavat uskonnon- ja sananvapautta pois. (Esim. Amerikassa syy, miksi monet kannattavat republikaaneja, johtuu juuri siitä, että he ovat edustaneet paremmin ihmisoikeuksia kuin demokraatit. Demokraatit ovat aikanaan kannattaneet orjuutta, eivät ole antaneet lapsille oikeutta elää (abortti) ja ovat viemässä uskonvapautta pois. Varsinkin Obaman aikana tämä ilmeni voimakkaasti, jonka tähden demokraattien valtaa pelätään. Huonokäytöksinen republikaani, kuten Trump, nähdään parempana vaihtoehtona kuin demokraattipresidentti. Täältä Suomesta käsin näitä asioita saattaa olla vaikea käsittää.)

Itseään arvoliberaaleiksi kutsuvat uhkaavat juuri niitä vapauksia, joita klassiset liberaalit pitivät vapaan yhteiskunnan perustana. Heidän takiaan toisinajattelijat saavat pelätä sananvapautensa puolesta. He tulevat makuuhuoneisiimme katsomaan, vaihtuuko siellä raha, ja marssivat yrityksiimme kyttäämään, onko johtokunnassa tarpeeksi naisia. He tunkeutuvat kirkkoihimme määräämään, mitä seksuaalietiikasta saa saarnata, ja tarkastavat samalla, että sitä saarnaa varmasti nainen. (11)

Toinen lainaus tuo hyvin esiin sen, miten prosessi etenee yhteiskunnassa. Kyseessä on mallikuvaus siitä, miten ääriainekset toimivat (Vrt. Aki Ruotsalan tapaus Suomessa). Eli jos puolustat perinteistä avioliittoa, että lapsilla on oikeus isään ja äitiin tai että homoseksuaaliset seksisuhteet ovat syntiä, saat varautua hyökkäyksiin, panetteluun, työpaikan menetykseen tai oikeudenkäynteihin.

Ensin etsitään henkilön joskus lausumia tai kirjoittamia ”loukkaavia kommentteja”, sitten herätetään yleistä närkästystä niin, että lopulta seurauksena on henkilön eristäminen ja tämän pitäminen suvaitsemattomana ja ahdasmielisenä. Ei haluta ottaa vastaan sitä viestiä, että nimenomaan rakkaus voi olla tällaisen ihmisen motiivina sille, että hän varoittaa ihmisiä synnin seurauksista, homoseksuaalisuuden harjoittamisen ja muiden syntien seurauksista: ”Älä ihmeessä jatka sillä tiellä, ettei sinulle kävisi huonosti!”

Seuraavassa siis lainaus Mark Driscollin kirjasta ja presidentti Obaman virkaanastujaisista. Kuvaus liittyy Louie Giglio-nimiseen pastoriin, joka oli kutsuttu lausumaan alkurukous evankelisten kristittyjen edustajana. Hän on kiistoja välttävä ja hienotunteinen pastori, joka on pyrkinyt auttamaan ihmiskaupan ja seksikaupan orjuudessa eläviä ihmisiä:

Keppi sohaisi mehiläispesään, kun eräs nettisivusto julkaisi otteita saarnasta, jonka Louie oli pitänyt lähes kaksi vuosikymmentä aiemmin. Tuossa puheessa pastori julkesi huomauttaa, että Raamatun mukaan homoseksuaalinen elämäntapa ei ole hyväksyttävissä Jumalan silmissä. Paljastuksella oli tarkoitetut seurauksensa. Keskenään samanmieliset kriitikot tarttuivat hanakasti uutiseen, ja miehestä, joka olisi voinut voittaa raamattukoulussa ”hellyttävimmän nallekarhun” tittelin, tuli yhdessä yössä yhteiskunnan vihollinen numero yksi - vain koska hän oli Jumalan sanansaattaja eikä pelkkä Jumalan toimittaja. 48 tuntia sen jälkeen, kun Louie Giglio oli saanut kutsun liittyä lavalla presidentti Obaman seuraan, hänet pyyhittiin pois ohjelmasta. Presidentin virkaanastujaiskomitea oli selvästi vaivaantunut alkuperäisen valintansa johdosta ja ryhtyi korjaamaan vahinkoa. Se julkaisi lausunnon, jossa vakuutettiin kansakunnalle: ”Pastori Gigliota valittaessa emme tienneet hänen aiemmista kommenteistaan, eivätkä ne heijasta haluamme juhlistaa maamme vahvuutta ja monimuotoisuutta. - - Kun nyt teemme työtä valitaksemme uuden ihmisen toimittamaan siunauksen, pidämme huolen siitä, että hänen käsityksensä heijastelevat tämän hallinnon näkyä kaikkien amerikkalaisten mukaan lukemisesta ja hyväksymisestä.”

Olen varma siitä, että ironia oli tahatonta, niin kuin tekopyhyys yleensä. Ne, jotka puhuvat äänekkäimmin suvaitsevaisuudesta, ovat usein kaikkein suvaitsemattomampia. Kansakunnan juhliessa suvaitsevaisuutta, vapautusta ja homoseksuaalisuutta evankelinen kristitty pakotettiin kaappiin… Kun evankeliset eivät voi esiintyä edes nimellisesti tapahtumassa, jonka tarkoituksena on kuvastaa Amerikan yhteiskunnan eri puolia, on selvää, että kristittyjen vaikutusvalta on ohittanut viimeisen myyntipäivänsä ja se on poistettu hyllyltä… 21. tammikuuta oli enemmän kuin pelkkä virkaanastujaispäivä. Se oli myös hautajaispäivä. Maan korkein johto teki selväksi, että ”kaikkien amerikkalaisten mukaan lukeminen ja hyväksyminen” ei enää sisällä Raamattuun uskovia evankelisia kristittyjä. (12)

Vielä asiaa moraalista. Melkein kaikki moraalin vääristymät tuodaan usein esiin rakkauden kautta. Näin tapahtui seksuaalisessa vallankumouksessa 196o-luvulla ja homoseksuaalisissa suhteissa nykyaikana tai pedofilian puolustamisessa, jota on jo tuotu esille mm. kansainvälisissä homolehdissä sekä Hollannissa (Hollannissa oli jo n. 20 vuotta sitten ns. pedofiilipuolue. Sama maa on ollut ihmiskaupan keskus Euroopassa ja suurin lapsipornon tuottaja. Lisäksi Hollannin Amsterdamia pidetään homoseksuaalien pääkaupunkina ja se on huumekaupan keskus). Samoin aborttia on perusteltu rakkauden nimissä: ”lapselle on parempi, jos hän syntyy toivottuna”. Ei ajatella, että vanhempien tulisi rakastaa aina lasta huolimatta siitä, onko häntä etukäteen toivottu vai ei.

Yksi nykyajan trendeistä on myös eutanasia lisääntynyt kannatus. Suomessa ja pohjoismaissa on ollut kohtuullisen hyvä saattohoitokäytäntö, jossa ihmisten kärsimyksiä on pyritty lieventämään. Nyt tämä hyvä käytäntö on tahdottu kyseenalaistaa rakkauden takia.

Kuitenkin se tulee johtamaan siihen, että monet huomaavat pian olevansa epätoivottuja: ”Sinun elämäsi ei ole arvokasta, jos et ole täysin terve. Mikset jo ota pilleriä, että päästään sinusta eroon?” Varsinkin jos ihminen on vammainen, hän ei ole kaunis, hänellä ei ole paljoa läheisiä tai hän saa kallista hoitoa, voi hän kokea velvollisuudekseen kuolla. Lisäksi tämä käytäntö tulee lisäämään epäluottamusta lääkäreitä kohtaan. (Epäluottamus lääkäreitä kohtaan on verrattavissa siihen, että monissa ns. kolmansissa maissa ihmiset pelkäävät viranomaisia ja poliisia. Ihmiset, joiden kautta pitäisi tulla oikeus ja turva, ovat monille uhka. Sen takia Suomi on ollut yksi maailman onnellisimmista maista, koska täällä on ollut luottamus viranomaisiin ja poliisiin. Jos luottamus häipyy, kuten se voi häipyä lääkäreihin eutanasialain johdosta, vähentää se onnellisuutta.) Hollannissa, jossa käytäntö on viety pisimmälle, yli kymmenesosa ikäihmisistä sanoi pelkäävänsä, että heidän lääkärinsä tappavat heidät vastoin heidän tahtoaan (Richard Miniter, ”The Dutch Way of Death”, Opinion Journal, huhtikuu 28, 2001). Niissä maissa, joissa eutanasiaa ei ole laillistettu, ihmisillä on suurempi luottamus lääkäreihinsä.

Seuraava lainaus kertoo hyvin siitä, miten Hitlerin aikana eutanasiaa perusteltiin juuri rakkauden kautta. Sama malli ilmenee nykyaikana:

Muistan erään elokuvan, jota esitettiin Saksassa Hitlerin aikana. Siinä kerrottiin lääkäristä, jonka vaimo sairasti parantumatonta tautia. Filmi osoitti pikkuseikkoja myöten, miten sairaus kiusasi naista, kunnes hänen miehensä tappoi hänet liian suurella unilääkeannoksella. Jouduttuaan murhasta syytettynä oikeuden eteen mies puolustautui sanoen: ”Minä rakastin vaimoani.”

Tässä asetettiin Jumalan käsky ”Älä tapa” rakkauden nimissä epäilyksenalaiseksi.

Hitler käytti tätä elokuvaa, jota esitettiin vuonna 1940, psykologisena esivalmisteluna parantumattomasti sairaiden ja mielenvikaisten surmaamiseen, sellaisten ihmisten pois raivaamiseen, joita hän piti arvottomina. Ja päätöksenä oli kuuden miljoonan juutalaisen murha keskitysleirien kaasukammioissa.

Jos yritämme itse laatia mittapuut rakkaudelle, lankeamme saatanan käsiin. Kun Saksa asetti käskyn ”Älä tapa” rakkauden nimissä epäilyksenalaiseksi, se lankesi paholaisen käsiin. Jos tänä päivänä asetamme käskyn ”Älä tee huorin” rakkauden nimessä epäilyksenalaiseksi, lankeamme samalla tavoin saatanan saaliiksi. (13)

Toinen esimerkki osoittaa, että kehitys ei pysähdy vaan jatkuu aina johonkin suuntaan. Eutanasian hyväksyneissä maissa on jo tapettu ihmisiä yhä pienempien syiden takia, kuten masennuksen takia tai nuoria lapsia. Saksassakin eutanasian kannatus 1920-1930 luvuilla alkoi siitä, että lääkärien keskuudessa alettiin hyväksyä eutanasialiikkeen ajatus siitä, että joidenkin ihmisten elämä ei ole elämisen arvoista. Tästä mainitsi amerikkalainen psykiatri Leo Alexanderin, joka osallistui Nürnbergin sotaoikeudenkäynteihin ja kirjoitti vuonna 1949 vaikutusvaltaisen tutkielman nimeltä Lääketiede diktatuurin alaisuudessa. Se julkaistiin The New England Journal of medicine-lehdessä. Alexander totesi, että muutos tapahtui pikkuhiljaa ja sai alunperin voimansa siitä, miten suhtautua parantumattomasti sairaisiin:

”Kaikki alkoi lääkärien hyväksyessä eutanasialiikkeen perusajatuksen, että joidenkin ihmisten elämä ei ole elämisen arvoista. Alussa tällä tavalla suhtauduttiin vakavasti ja kroonisesti sairaisiin. Vähitellen mukaan alettiin lukea myös yhteiskunnallisesti tuottamattomat sekä ideologisesti ja rodullisesti ei-toivotut ihmiset - - Mutta on tärkeää käsittää, että se äärimmäisen pieni kimmoke, josta tämä ajatussuunta sai voimansa, oli suhtautuminen parantumattomasti sairaisiin ihmisiin.

Lopuksi vähän ennustuksia eri aiheista. Suomi on liittynyt Natoon, ja sitä kautta haetaan Suomelle turvaa, ja okei, se voi toimia. Kuitenkin mieleeni tulevat seuraavat Raamatun jakeet, kun juutalaiset vuosituhansia sitten olivat uhattuna vieraan vallan taholta. He olivat samanlaisessa tilanteessa kuin missä Suomi on ehkä tulevaisuudessa:

- (Jes 31:1-3) Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta.

2 Mutta myös hän on viisas, ja hän tuottaa onnettomuuden; hän ei peruuta sanojansa, vaan nousee pahantekijäin sukua vastaan ja väärintekijäin apuuntuloa vastaan.

3 Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuva

Entä pysyvätkö amerikkalaiset joukot Euroopassa? Kun tiukka paikka tulee, ne saattavat lähteä pois Euroopasta, kuten Bidenin aikana lähdettiin pois Afganistanista. Näin voi tapahtua varsinkin Trumpin aikana, jos hän näkee, että Euroopan puolustaminen vaatii liian paljon rahaa ja uhrauksia amerikkalaisilta. Tämä on erittäin mahdollista, kuten monet ovat ennakoineet.

Otan tähän aiheeseen liittyvän ennustuksen vuodelta 1973 eli yli 50 vuotta takaperin, jolloin David Wilkerson sai näyn tulevista tapahtumista. Ennustus on hänen kirjastaan ”Näky” (julkaistu Suomessa 1974). Siinä Wilkerson lausui mm. seuraavat sanat Amerikan joukkojen vetämisestä Euroopasta:

Vaikka taloudellinen toiminta Euroopassa aiheuttaa tulevan sekasorron, useimmat kansakunnat syyttävät Yhdysvaltoja siitä, mitä tapahtuu…. Äkilliset joukkojen vetämiset Euroopasta aiheuttavat vielä enemmän sekaannusta. EEC:n johtajat käyttävät hyväkseen syntynyttä amerikanvastaista mielialaa lujittaakseen valta-asemaansa ja vallatakseen maailmankaupan.

Samassa kirjassa on lukuisia muita ennustuksia kuten muutos moraalissa eli moraalinen romahdus. Tätä on vaikea olla huomaamatta, jos seuraa kehitystä TV:ssä ja internetissä. Jo pienet lapset joutuvat alttiiksi materiaalille, joka oli harvinaista menneinä vuosikymmeninä.

Voi kaikkia maan ja meren asukkaita, sillä paholainen on tullut alas teidän luoksenne suuressa vihassaan pettääkseen, jos mahdollista, Jumalan valitutkin. Ja miten saatana yrittääkin kiusata ja pettää jopa Jumalan valitutkin? Uskon, että se yrittää vietellä ihmiskunnan saamalla aikaan moraalisen romahduksen. Se avaa helvetin tulvaportit ja yrittää upottaa maailmaan eroottiseen saastaan, rivouteen ja aistillisuuteen.

Tätä moraalista romahdusta ei voi voittaa mikään, mitä ihmismieli voi loihtia esiin. Jo nyt himon demoninen henki pyyhkii yli monien kansojen tuoden mukanaan alastomuutta, turmeltuneisuutta ja saastan tulvaa...(13)

Homoseksuaalisuuden hyväksyminen. Wilkerson ennusti, että homoseksuaalisuus tultaisiin hyväksymään sekä yhteiskunnassa että kirkossa. Tämäkin ennustus on osunut oikeaan, koska maallinen media on asettunut tämän asian puolelle kuten myös liberaalit kirkonmiehet. Tämä käänne on tapahtunut vasta reilun kymmenen vuoden aikana. Seuraava ennustus vuodelta 1973 kuvaa hyvin Suomenkin nykyistä tilannetta:

On olemassa kaksi voimaa, jotka estävät homoseksualisteja antautumasta täydellisesti syntiinsä: yhteiskunta ei hyväksy heitä ja kirkko vastustaa heitä opetuksillaan. Mutta nämä esteet häviävät, kun yhteiskunta ei enää vastusta heidän syntiään eikä pidä sitä epänormaalina, vaan rohkaisee heitä siinä, ja kun kirkko ei enää saarnaa heidän synnistään, vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan.

Tulvaportit ovat auki, ja homoseksualisteja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos.

Vainot tulevat. Wilkerson ennusti myös, että vainot tulevat. Kuten itse aiemmin totesin, uskon myös itse näin. Uskonnonvapaus tulee poistumaan länsimaista, ja sen seurauksena tulee olemaan oikeudenkäyntejä yhä enemmän kristillisen uskon edustajia vastaan. Ns. eheytyslaki on toteutuessaan yksi portti tähän. Eli jos puhut ”väärällä tavalla” homoseksuaalisuuden harjoittamisesta syntinä, joudut pian vaikeuksiin. Vielä isovanhempiemme aikana kansan enemmistö, vaikka ei itse ollut uskossa, piti homoseksuaalisuutta vääränä käytöksenä kuten tavallisia heteroseksisuhteita avioliiton ulkopuolella. Tulevaisuudessa samoista asioista puhuminen johtaa oikeudenkäynteihin.

Ennustuksessa mainitaan myös, että tiedotusvälineet kiihdyttävät vainoa. Valitettavasti näin näyttää olevan. Jos ihmiset lukevat Helsingin sanomia tai kuuntelevat YLE:n uutisia, mainitaan niissä toistuvasti perinteinen kristillinen usko pahana asiana (vaikka tuhannet ovat Jumalan puoleen kääntyessään jättäneet taakseen rikollisen elämän, alkoholismin, huumeet, vihan ja monia muita negatiivisia asioita). Tämä saa ihmiset kielteiseksi evankeliumin sanomalle ja Jeesukselle, joka kuitenkin itse oli täydellisen hyvä ja synnitön:

Näen, että tulossa on sellainen vaino, jota ihmiskunta ei ole vielä koskaan nähnyt. Se on todellisten Jeesuksen uskovien vaino, joka nousee hitaasti ja kavalasti aikana, jolloin uskonnollinen vapaus näyttää olevan huipussaan. Se leviää Yhdysvaltain, Kanadan ja koko maailman yli, ja lopulta siitä tulee aivan mieletön.

Antikristillinen henki saa valtaansa henkilöitä, jotka ovat tärkeillä paikoilla hallituksessa ja oikeuslaitoksessa…

… Tiedotusvälineet kiihdyttävät vainoa… Mutta olkaa varuillanne! Vaino ja ahdistus ovat tulossa. Pian on tapahtumassa muutos… Nyt auki olevat ovet sulkeutuvat hitaasti mutta varmasti.

William Booth, Pelastusarmeijan perustaja, sai samantyyppisen ennustuksen aivan elämänsä loppupuolella yli sata vuotta sitten. Siinä mainitaan muutoksesta yhteiskunnan johtajissa ja kirkossa. Se kuvaa kristikunnan tilaa päivää ennen Jeesuksen tulemusta. Mielestäni nykyään ollaan jo aika lähellä tämän ennustuksen toteutumista, kun poliittiset johtajat eivät enää kunnioita Jumalaa ja kun seurakunnissa ei enää saarnata parannuksen teosta tai helvetistä katumattomille ihmisille. Suomen papit varsinkin Helsingin seudulla ovat jo mielestäni hyvin ennustuksen kuvaamassa tilassa:

1. "Silloin on politiikkaa ilman Jumalaa... Tulee päivä, jolloin koko läntisen maailman virallinen valtiopolitiikka on sellaista, että kukaan ei missään hallitsevissa tasoissa enää pelkää Jumalaa... uusi sukupolvi poliittisia johtajia hallitsee Eurooppaa, sukupolvi, joka ei pienessäkään määrässä pelkää enää Jumalaa;

2. Silloin on taivasta ilman helvettiä... Tulee päivä, jolloin tapahtuu suuri irrottautuminen siitä, mitä Raamattu nimittää 'täyden totuuden evankeliumiksi'. Silloin Raamatun profetian mukaisesti, 'korvasyyhyyn' saarnataan. Kuulijat määräävät, mitä saarnatuoleista julistetaan. Ja silloin yleinen määräys saarnatuoleille on tämä: 'puhukaa lempeitä, makeita sanoja; puhukaa taivaasta, jättäkää meidät vapaiksi, jotta emme joutuisi rasittumaan, kun saarnaatte helvetistä.

3. Kristikunta on täynnä anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä. Kristikunnasta katoaa se Raamatun oppi, että anteeksisaamista synnistä ei voi olla ilman, että tehdään parannusta synnistä.

4. Päivä ennen Jeesuksen tuloa on täynnä pelastusiloa, ihmisillä, jotka eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä.

6. Kristikunta ilman Kristusta. Kristus ei ole siellä, missä 'VERI ja TULI' eivät ole voimassa - kieltäkää noista sanoista toinen, ja teillä on kristillisyyden muodot, mutta teillä ei ole Kristusta."

Sitten vähän Suomen kohtalosta. Toivon totisesti, etteivät mitkään negatiiviset ennustukset ja profetiat toteudu, mutta samalla ajattelen, että miksi ne eivät toteutuisi, kun tiedotusvälineillä ja kansan johtajilla on pakkomielle saada Jumala pois yhteiskunnasta (kouluista, päätöksenteosta, tiedotusvälineistä). Uskon kyllä, että hengellinen herätys on tulossa ja se on voimallinen (edellä mainitussa Wilkersonin kirjassa mainitaan mm. ”Suomessa tapahtuvasta Pyhän Hengen suunnattomasta toiminnasta”). Itse olen ajatellut, että tämä herätys edeltää vaikeampia aikoja, mutta se on oma ajatukseni. En ole profeetta, mutta olen tutkaillut herätysten historiaa, ja suurimmat herätykset ovat usein tulleet juuri ennen pahoja aikoja, yleensä muutamia vuosia niitä ennen. Ehkä näin tapahtuu tai sitten ei.

Joka tapauksessa otan lainauksen tunnetulta julistajalta Niilo Yli-Vainiolta. Hänen kauttaan oli hengellinen herätys vuosina 1977-1981, ja tuhannet tulivat kuuntelemaan häntä. Hänen elämänkerrassaan kerrotaan seuraavaa, kuten idästä nousevien synkkien pilvien tulemisesta:

Näin suunnilleen hehtaarin kokoisen viljavainion. Seisoin sen reunassa. Minulla oli halu ruveta sitä leikkaamaan, mutta vainio oli vihreä.

Sitten ilmestyi sama vainio taas. Nyt se näytti kypsältä, mutta kun katsoin sitä, siinä oli ohdakkeita ja juolaa. Taaskin minulla oli tunne, että pitäisi ruveta leikkaamaan.

Mutta tämäkin kuva katosi. Pelto oli muuttunut kullankeltaiseksi. Sellaiseksi kuin pellon pitää leikkuuaikana olla.

Taas kuva katosi ja tuli sitten neljännen kerran. Tuuli nousi idästä, toi synkkiä pilviä, isoja lonkoja, ne laskeutuivat alaspäin. Minulle tuli tunne, että tulossa on hirmumyrsky.

Juuri silloin lähtivät vanhanaikaiset vankkurit liikkeelle. Tuli miehiä, jotka nostivat hirmuisella kiireellä lyhteitä vankkureille, leikattua viljaa, pilvien alla, tuulessa, mustien pilvien alla.

Tässä lopussa käsitellään kristillisen uskon merkitystä. Itse ymmärrän niin, että aito kristillinen usko on paras toivo ja muutosvoima yhteiskunnalle. Se poistaa monia yhteiskunnan ongelmia sekä vähentää turhia kuluja.

Otan tähän esimerkin Afrikasta. Se on Stanley Jonesin elämänkerrasta. Hän kertoi tässä kirjassa kristillisen uskon vaikutuksesta Kongossa. Esimerkki osoittaa, että jos kristillinen usko on aitoa, vaikuttaa se yhteiskuntaan myönteisellä tavalla:

-- Me olemme kiitollisia kristinuskon lehdistä ja hedelmistä - koulutuksesta ja sairaaloista - mutta juurta me todellisuudessa haluaisimme - moraalisen luonteen uudistumista. Tuo lause kannattaisi kiinnittää maailman jokaisen uskonnollisen keskuksen seinään. Ja sen sanoi päällikkö, joka tuli suoraan pakanuudesta...

-- Afrikan ainoa toivo on käsittääkseni kristillinen kirkko. Missä kirkko on vahva, meillä on vain vähän, tuskin ollenkaan, ongelmia; missä kirkko on heikko tai sitä ei ole lainkaan, meillä ei ole muuta kuin ongelmia.

Muuan ulkomaalainen sanoi minulle Kongossa: -- Juuri lähetyssaarnaajat ja kristityt ovat pitäneet Kongon koossa. He ovat rakentaneet hyvän tahdon ja palvelemisen saarekkeita vihan ja itsekkyyden mereen. (15)

Pysytään edelleen Afrikassa. Koulutus (lukutaito) ja sairaalat mainittiin jo edellisessä esimerkissä, ja seuraavatkin esimerkit sivuavat näitä asioita. Missä aito kristillinen usko ja hengelliset herätykset ovat saaneet sijaa, siellä ihmisten asema paranee. Ensimmäisenä on Nelson Mandelan kommentti, toisena brittiläisen ateistin, Matthew Parrisin kommentti.

Kirkossa huolehdittiin tämän puoleisen maailman asioista yhtä lailla kuin tulevankin; näytti siltä, että lähes kaikki se, mitä afrikkalaiset saivat aikaan, sai alkunsa kirkon lähetystyöstä. (Nelson Mandela omaelämäkerrassaan Pitkä tie vapauteen / Long Walk to Freedom)

Matthew Parris: Se inspiroi minua uudistaen hiipuneen uskoni kehitysmaahyväntekeväisyyteen. Malawissa kulkeminen virkisti kuitenkin myös toista käsitystä, sellaista, jota olen koettanut karkottaa koko elämäni, mutta se on havainto, jota en ole voinut välttää Afrikassa viettämästäni lapsuusajasta lähtien. Se hämmentää ideologisia käsityksiäni, itsepäisesti kieltäytyy sopimasta maailmankuvaani ja on saattanut hämilleen kasvavan uskoni siihen, ettei Jumalaa ole.

Nyt piintyneenä ateistina olen vakuuttunut siitä valtavasta vaikutuksesta, jonka kristillinen evankeliumin levittäminen saa aikaan Afrikassa – täysin erottautuen maallisista kansalaisorganisaatioista, hallitusten projekteista ja kansainvälisistä avustuspyrkimyksistä. Nämä eivät pelkästään riitä. Koulutus ja opettaminen eivät yksinään riitä. Afrikassa kristinusko muuttaa ihmisten sydämet. Se tuo hengellisen muutoksen. Uudestisyntyminen on todellista. Muutos on hyvä.

…Sanoisin sen olevan sääli, että pelastus on osa pakettia, mutta niin valkoiset kuin mustat Afrikassa työskentelevät kristityt parantavat sairaita, opettavat ihmisiä lukemaan ja kirjoittamaan; ja vain kovimman luokan maallistunut ihminen pystyisi katsomaan lähetyssairaalaa tai koulua ja sanomaan, että maailma olisi parempi ilman sitä… Kristillisen evankeliumin levittämisen poistaminen Afrikka-yhtälöstä saattaa jättää maanosan Niken, noitatohtorin, kännykän ja viidakkoveitsen pahansuovan yhdistelmän armoille. (16)

Pysytään edelleen Afrikassa. Seuraavassa uutisessa viitataan lähetystyön yhteydestä demokratiaan, lukutaitoon, korruption vähäisyyteen sekä terveystilanteeseen. Esimerkki osoittaa, miten aito kristillinen usko vähentää yhteiskunnan ongelmia ja turhia kuluja:

Texasin yliopiston apulaisprofessori Robert Woodberryn mukaan 1800- ja 1900-luvun alun protestanttisten lähetystyöntekijöiden vaikutus demokratian kehitykseen on ollut luultua merkittävämpi. Lähetystyöntekijät eivät olleetkaan demokratiakehityksen sivuroolissa, vaan he olivat oleellinen osa demokratian kehitystä monissa Afrikan ja Aasian maissa. Asiasta kertoo Christianity Today-lehti.

Robert Woodberry on tutkinut lähetystyöntekijöiden ja demokratiaan vaikuttavien tekijöiden suhdetta lähes viidentoista vuoden ajan. Hänen mukaansa siellä, missä protestanttiset lähetystyöntekijät ovat vaikuttaneet keskeisesti. Siellä talous on tänä päivänä kehittyneempää ja terveystilanne suhteellisesti parempi kuin alueilla, joilla lähetystyöntekijöiden vaikutus on ollut pienempi tai olematon. Lähetystyöntekijöiden historiallisesti vahvoilla alueilla lapsikuolleisuus on tänä päivänä vähäisempää, korruptio alhaisempaa, lukutaito yleisempää ja koulutukseen pääsy helpompaa, erityisesti naisille…

Robert Woodberryn mukaan myönteinen vaikutus oli nimenomaan protestanttisilla herätyskristityillä. Sen sijaan valtioiden palkkaamalla papistolla tai katolisilla lähetystyöntekijöillä ennen 1960-lukua ei ollut samanlaista vaikutusta.

Protestanttiset lähetystyöntekijät olivat riippumattomia valtion kontrollista. ”Yksi keskeinen stereotypia lähetystyössä on, että se liittyi kolonialismiin. - - Mutta protestanttiset työntekijät, jotka eivät olleet valtion rahoittamia, suhtautuivat jatkuvasti hyvin kriittisesti kolonialismiin”, Woodberry sanoo Christianity Todaylle.

Woodberryn pitkäjänteinen työ on saanut kehuja. Muun muassa Baylorin yliopiston tutkimusprofessori Philip Jenkins on todennut Woodberryn tutkimuksesta, että ”yritin vaikka kuinka etsiä siitä aukkoja, mutta teoria kestää. Sillä on tärkeä vaikutus kristinuskon maailmanlaajaan tutkimukseen.” Christianity Today-lehden mukaan jo yli kymmenen tutkimusta on vahvistanut Woodberryn löydöt. (17)

Sitten esimerkki 1800-luvulta. Charles G. Finney kertoo kirjassaan ”Ihmeellisiä herätyksiä”, miten rikollisuus laski suhteellisesti yhdeksänteen osaan siitä, mitä se oli ollut ennen.

Nykyaikanakin rikollisuus aiheuttaa yhteiskunnalle valtavia kuluja. Lisäksi on pimeää työtä, veronkiertoa ja muuta toimintaa, jossa yhteiskunta menettää rahaa. Paras keino vähentää ja ehkäistä rikollisuutta, on se, että Jumala itse saa vaikuttaa ihmisten elämään.

Olen kertonut, että siveellinen tilanne muuttui suuresti tämän herätyksen kautta. Kaupunki oli uusi, aineellisesti kukoistava ja yritteliäs, mutta täynnä syntiä. Väestö oli erikoisen älykästä ja eteenpäin pyrkivää, mutta kun herätys pyyhkäisi läpi kaupungin saattaen suuret joukot sen huomatuimpaa väkeä, miehiä ja naisia kääntymykseen, tapahtui siellä järjestykseen, rauhallisuuteen ja siveellisyyteen nähden vallan ihmeellinen muutos.

Juttelin monta vuotta myöhemmin erään lakimiehen kanssa, joka oli tullut tässä nyt käsiteltävänä olevassa herätyksessä kääntymykseen ja toimi rikosasioissa yleisenä syyttäjänä. Tämän virkansa kautta oli hänelle tämän kaupungin rikostilasto perinpohjin tuttu. Hän sanoi tästä herätyksen ajasta: ”Olen tutkinut rikosoikeuden asiakirjoja ja huomannut sen hämmästyttävän tosiseikan, että sillä välin kuin kaupunkimme on sitten herätyksen aikojen kasvanut kolme kertaa suuremmaksi, ei rikossyytteitä ole ollut edes kolmannesta siitä, mitä niitä oli ollut siihen asti. Näin ihmeellinen vaikutus oli herätyksellä yhteiskuntaamme.” …

… Niin julkinen kuin persoonallinen vastustus väheni asteettain. Rochesterissa en siitä mitään tietänyt. Pelastuksella oli suuri vuoksiaikansa, herätykset olivat niin voimakkaita ja liikkuivat niin laajalti ja ihmiset ennättivät tutustua sekä niihin itseensä ja niiden tuloksiin siksi paljon, että heitä peloitti ryhtyä niitä vastustamaan niin kuin aikaisemmin. Papit niinikään ymmärsivät niitä paremmin, ja jumalattomat tulivat vakuutetuiksi siitä, että ne olivat Jumalan tekoja. Tämä käsitys niistä tuli miltei yleiseksi, niin ilmiselvä oli enimpäin kääntymysten terve luonne, niin todella uudistuneita, ”uusia luomuksia”, olivat kääntyneet, niin perinpohjainen muutos tapahtui sekä yksilöissä että yhteiskunnissa ja niin pysyviä ja epäämättömiä olivat hedelmät.

Entä perheongelmat? Yksi suurimmista syistä, miksi yhteiskuntien kulut ovat kasvaneet, liittyy hajonneisiin perheisiin. Viime vuosisadan alussa Suomessa oli vain reilut sata avioeroa vuodessa, mutta nyt lähes joka toinen avioliitto päättyy eroon. Syy tähän kehitykseen on varmasti se, että yhteiskunnassa on luovuttu yhä enemmän kristillisestä uskosta ja siihen liittyvästä opetuksesta avioliiton elinikäisyydestä. Kuitenkin tämä kehitys lisää koko ajan yhteiskunnan kuluja. Otan ensiksi uutisen siitä, miten avioerot tulevat kalliiksi monille ja koko yhteiskunnalle:

Nordean ekonomisti Pasi Sorjonen ihmettelee, miksi avioerojen taloudellisista vaikutuksista keskustellaan niin vähän, vaikka erot ovat yleisiä ja niiden taloudelliset vaikutukset suuria yksilöiden kannalta.

Pankin tekemä tutkimus antaa viitteitä siitä, että avioero laskee perheiden elintasoa jopa työttömyyttä enemmän. Kyse on erittäin laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, sillä suurin piirtein joka toinen avioliitto päättyy nykyisin eroon.

– Avioerot tulevat kalliiksi yhteiskunnalle, arvioi toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo Yhden vanhemman perheiden liitosta… (Etelä-Suomen Sanomat, 25.01.2011)

Toinen uutinen liittyy asumistukiin (Eräässä toisessa, tuoreessa uutisessa kerrottiin, että valtio maksaa jo kolmanneksen kaikista vuokrista.). Kun perheet hajoavat, joudutaan maksamaan yhä enemmän asumistukia, jotka ovat jatkuvasti kasvaneet. Osasyy tukien kasvuun on myös se, että poliitikot poistivat vuokrasääntelyn Suomesta parikymmentä vuotta sitten:

... Asumistukia maksetaan Suomessa kiihtyvällä vauhdilla. Marraskuussa Kela maksoi yleisiä asumistukia yli 93 miljoonan euron edestä, kun sama summa viime vuoden marraskuussa oli vajaat 87 miljoonaa euroa ja edellisvuonna runsaat 65 miljoonaa euroa. Yleisiin asumistukiin uponnut kokonaissumma on 2000-luvulla kaksinkertaistunut... (Etelä-Suomen Sanomat, 8.1.2017)

Perheiden hajoamisen yksi seuraus on myös se, että lasten ongelmat, mielenterveys- ja muut ongelmat ovat lisääntyneet valtavasti, kuten seuraavat uutiset osoittavat. Tämä maksaa valtavasti yhteiskunnalle rahaa.

Kannattaa lisäksi huomioida, että vielä 1960-luvun lopulla vain 5 % lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella, kun nyt luku on yli 50 %. Pidän tätä yhtenä suurimmista syistä, miksi lasten ongelmat ovat kasvaneet. Eli jos vanhemmat eivät ole kunnolla sitoutuneet ennen seksisuhdetta, on syntyvien lasten asema hankala.

Lisäksi toinen huononnus oli vuoden 1987 avioerolaki, joka teki eroamisen erittäin helpoksi. Tämä lisäsi avioerojen määrää valtavasti, ja moni sellainen avioliitto hajosi, jossa ei ollut suuria ongelmia. Seuraavassa siis uutisia lasten aseman huonontumisesta ja yhteiskunnan kulujen kasvusta:

Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset kasvavat yli kymmenellä prosentilla vuodessa.

Tänä vuonna lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito maksaa noin 670 miljoonaa euroa. Viiden vuoden päästä summa uhkaa ylittää jo miljardin euron rajan.

Laitoksiin sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta. Lasten ongelmat ovat kärjistyneet niin, että suurin osa huostaanotoista tehdään jo kiireellisesti.

… Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa. (Etelä-Suomen Sanomat, 31.10.2010)

Päihteet vievät yhä nuorempia laitoksiin. Ilmoitusten määrä ja laitoshoidon kulut ovat kasvaneet valtavasti. (ESS 7.11.2019)

Nuorten mieli horjuu. Mielenterveys: Lähetteet nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon ovat lisääntyneet rajusti… (Etelä-Suomen Sanomat, 25.9.2018)

Psykiatria: Nuorten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina koko maassa. Päijät-Hämeessä nuorten psykiatrian lähetteiden määrä kasvoi vuodessa 40 prosenttia. (Etelä-Suomen Sanomat, 30.5.2017)

Entä abortti? Yksi Raamatun käskyistä on: ”Älä tapa”, ja se liittyy aborttiin. Mediassa esitetään usein väite, että abortti on naisen oikeutta päättää ruumiistaan, mutta se on valhe, koska abortissa tuhotaan elävä lapsi, jolla on samat ruumiinjäsenet kuin aikuisella. Ihmisen elämä alkaa aina hedelmöityksestä, ja tämä myönnettiin myös äskettäisessä tutkimuksessa, jossa kysyttiin 5577 biologilta ympäri maailmaa, milloin elämä alkaa. Heistä 96 prosenttia sanoi sen alkavan hedelmöityksestä (Erelt, S., Survey asked, 5,577 biologists when human life begins. 96 % said conception; lifenews.com, 11 july 2019). Samoin Maailman lääkäriliiton Geneven julistuksessa vuonna 1948, kun natsilääkärien epäeettinen toiminta oli paljastunut, todettiin ihmiselämän alkavan hedelmöityksestä: ”Pidän ihmiselämää hedelmöityksestä lähtien mitä suurimmassa arvossa, enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan.”.

Ihmisen elämä alkaa siis hedelmöityksestä, ja abortti on murha, vaikka muuta väitettäisiin. Itse näen sen samanlaisena pahuutena, kun kanaanilaiset polttivat lapsiansa tulessa, ja tämä nostatti Jumalan vihan.

Mitkä ovat sitten abortin yhteiskunnalliset seuraukset? Mitä enemmän abortteja tehdään, sitä enemmän valtion veropohja murenee, koska väestöpyramidi vääristyy. Vanhusten määrä kasvaa, mutta nuoria ja työssäkäyviä ihmisiä on yhä vähemmän. Niinpä esim. Suomesta puuttuu ainakin 700 000 työikäistä henkilöä, koska abortti laillistettiin aikanaan.

Sitten aivan toisenlaiseen asiaan eli alkoholin käyttöön, josta aiheutuu paljon kustannuksia yhteiskunnalle (Kauppalehti kertoi 16.9.2011: ”alkoholi aiheuttaa noin miljardin euron suorat kustannukset vuodessa yhteiskunnalle. Epäsuorat kustannukset ovat jopa viisi miljardia euroa”). Miten Raamattu ja kristillinen usko on vaikuttanut tällä alueella? Onko siitä ollut hyötyä yritettäessä päästä irti alkoholiriippuvuudesta? Seuraava lainaus kertoo jotain tästä. Erik Edin oli itse alkoholisti, mutta hän koki muutoksen ja sen seurauksena alkoi auttaa muitakin alkoholisteja. Hänen toimintansa seurauksena arviolta 10 000 alkoholistia vapautui riippuvuudestaan. Se merkitsi Ruotsin yhteiskunnalle valtavia taloudellisia säästöjä:

Erik Edin palkittiin myös mitalilla ja hänet valittiin Ruotsin eduskuntaan. Häntä arvostettiin koko maassa, sillä hänen kauttaan oli pelastunut ja raitistunut eniten alkoholisteja. Mikään muu alkoholistien hoitolaitos ei päässyt lähellekään sellaisia tuloksi kuin Erik Edin. (18)

Entä huumeet? Niiden käyttö Suomessa on koko ajan lisääntynyt ja ne voivat olla erittäin orjuuttavia. Ihminen, joka on niiden orja, ei yleensä kykene pitkäaikaiseen työntekoon. Lisäksi monet ajautuvat rikollisuuteen yrittäessään kustantaa kallista himoaan. Yleisesti ottaen kovat huumeet ovat pahempi ongelma kuin alkoholi.

Miten kristillinen usko ja Raamattu on vaikuttanut tällä alueella? Jos vertaa sitä, miten ihmiset vapautuvat huumeista maallisten menetelmien avulla ja miten he ovat vapautuneet Jumalan avulla, on siinä suhteellisen iso ero. Maalliset menetelmät ovat usein kalliita, hoitotulokset huonoja ja riippuvuus saatetaan korvata toisella riippuvuudella (Huumausaineiden tilalle tarjotaan toista huumausainetta kuten subutexia tai metadonia.) Sen sijaan Jumalan voima voi koskettaa jokaista huumausaineiden käyttäjää, joka tosissaan haluaa sitä ja joka luovuttaa elämänsä Jumalalle. David Wilkerson, joka toimi vuosikaudet New Yorkin narkomaanien parissa, kertoo oman kokemuksensa. Valtio on säästänyt paljon rahaa tällaisen toiminnan kautta, jossa sadat tai tuhannet narkomaanit ovat vapautuneet riippuvuudestaan:

Olemme erikoistuneet epätoivoisiin tapauksiin emmekä torju ketään, vaikka aluksi työskentelimme vain teini-ikäisten parissa. Apua tarvitsevat tulevat vapaaehtoisesti ja he saapuvatkin luoksemme siinä vaiheessa, kun he ovat menettäneet täysin toivonsa…

Meillä on yksinkertainen usko Jumalan voimaan ei vain murtaa tottumusten kahleet vaan myös säilyttää näin saadut voitot uskon kautta. En ole kiinnostunut siitä, hyväksyvätkö esim. muut ammattimaisesti narkomaanien hyväksi toimivat järjestöt toimintamenetelmääni. Tiedän huumausaineiden orjien sen hyväksyvän. Haastan kenet tahansa maailmassa tuomaan esiin samaan tilaisuuteen sata parannettua huumausaineiden orjaa, kuten olemme tehneet. Kukaan ei ole vielä vastannut tähän haasteeseen. Voimme esittää useita tuhansia entisiä narkomaaneja, jotka ovat täydellisesti vapautuneet huumausaineista ja täyttyneet Jumalan voimalla. (19)

Hyvä viestin vastaanottaja! Edelliset esimerkit osoittavat, miten aito kristillinen usko on myönteinen ja hyvä asia. Se vähentää rikollisuutta, päihteiden käyttöä, sosiaalisia ongelmia sekä yhteiskunnan kuluja.

Asiassa on kuitenkin yksi mutta. Jos yhteiskunnan päättävät tahot ja media vastustavat Jumalaa ja kristillistä uskoa, on evankeliumin leviäminen paljon vaikeampaa. Tämän tähden toivonkin, että kaikki ovet pysyisivät avoinna niin, että kouluissa, vankiloissa, mediassa jne. olisi mahdollisuus kristilliselle työlle ja evankeliumin julistukselle. Tämä vähentäisi osaltaan yhteiskunnan ongelmia ja sosiaalisia kuluja, jotka näyttävät koko ajan kasvaneen.

Mitä sitten tapahtuu, jos torjutaan kristillinen usko? Olen aika varma, että yhteiskunta menee suunnilleen samaan suuntaan kuin mitä tapahtui viime vuosisadan natsi-Saksassa ja kommunistimaissa, joissa torjuttiin Jumala. Näen tämän kehityksen hyvin mahdollisena, koska nykyajan arvoliberaalit ovat arvomaailmaltaan ja Jumala-vastaisuudessaan hyvin samanlaisia kuin varhaiset kommunistit ja natsit. Siksi samantyyppinen kehitys on mahdollinen täälläkin.

Kannattaa muistaa, että kommunistinen Neuvostoliitto on ollut rajanaapurimme ja Saksaankin on vain muutamia satoja kilometrejä. Eivät ihmiset siellä ole olleet geneettisesti sen erilaisempia kuin mekään. Lisäksi Suomessakin on ollut jakoa punaisiin ja valkoisiin. Niinpä näen, että negatiivinen kehitys on aika todennäköinen, jos päättäjät ja media asettuvat Jumalaa vastustamaan, kuten tekivät varhaiset kommunistit ja natsit. Itse uskon, että hengelliset herätykset, joissa Jumala muuttaa ihmisten elämän, ovat paras vastalääke anarkiaa ja kaikenlaista laittomuutta vastaan. Aito kristillinen usko, jossa noudatetaan Jeesuksen ja apostolien opetuksia, vähentää monia ongelmia.

1. Lainaus Diogenes Alleni teoksessa Christian Belief in a Postmodern World, s.2

6. Anthony Esolen: Defending Marriage: Twelve Arguments for Sanity (2014), Charlotte, NC: Saint Benedict Press, s. 149

7. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 94

8. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 210

9. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 212

11. Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 44

12. Mark Driscoll: Herätyskutsu (A Call to Resurgence by Mark Driscoll), s 14, 15

13. Walter Trobisch: Rakkaus on tunne, joka on opittava / Love is a feeling to be learned, s. 29

16. Parris, M., As an atheist, I truly believe Africa needs God, The Times Online, www.timesonline.co.uk, 27 December 20088.

18. Carl-Gustav Severin: Rohkeasti täysin raitis (It Is Never Wrong To Be Totally Sober), s. 100

19. David Wilkerson: Kukkaislapsia löytöretkellä (Purple-violet Squish), s. 9

Edelliset osat käsittelivät yhteiskunnan kehitystä ja kristillisen uskon merkitystä yhteiskunnassa. Lisäksi lähetin joillekin median edustajille myös seuraavan kirjoituksen, jossa käsitellään maailmankaikkeuden syntyteorioita, evoluutioteoriaa ja iänmääritystä varsinkin dinosaurusten kohdalla. Syy, miksi käsittelin tätä aihetta, on se, että niin monen ihmisen Jumala-kielteisyyden taustalla on uskomus, että ateistiset syntyteoriat ja miljoonat vuodet ovat totta. Itse pidän niitä nykyään taruina.

- (2 Tim 4:3,4) Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia

Tässä kirjoituksen osassa käsitellään ateistisia käsityksiä maailmankaikkeuden ja elämän alusta, jotka käsitykset esiintyvät totuutena myös mediassa, kun näitä asioita käsitellään. Asiasta voidaan todeta, että myös ateistitiedemiehet myöntävät, miten maailmankaikkeudella ja elämällä on alku. Muuten he eivät uskoisi alkuräjähdysteoriaan, elämän syntyyn itsestään ja että kaikki nykyiset lajit ovat peräisin samasta alkusolusta. Maailmankuvansa mukaisesti he etsivät naturalistista selitystä kaiken olemassaololle. He eivät usko Jumalan luoneen maailmankaikkeutta ja elämää, kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo.

Mutta, mutta. Ovatko ateistiset teoriat totta vai valhetta? Ovatko ateistitiedemiehet oikeassa vai ovatko he kääntyneet taruihin? Itse ajattelen, että jälkimmäinen vaihtoehto on tosi. Tässä kannattaisi pohtia mm. seuraavia asioita. Ne osoittavat, miten on paljon järkevämpää luottaa siihen, että maailmankaikkeuden ja elämän takana on persoonallinen Jumala aivan kuten Raamattu osoittaa. Ensimmäinen Mooseksen kirja on todellista historiaa, mutta ateistitiedemiesten uskomukset ovat mielikuvitusta:

Miten mitään voi syntyä tyhjästä itsestään? Ensinnäkin tulisi pohtia sitä, miten mitään voi syntyä tyhjästä itsestään kuten oletetaan tapahtuneen alkuräjähdyksessä. Tämä teoria on vastoin kaikkea fysiikkaa ja luonnontiedettä, koska tyhjästä ei voi syntyä itsestään mitään. Maailmankaikkeus, jota ei ole olemassa, ei voi luoda itseään. Se on mahdotonta. Useat astronomit ovat hyökänneet tätä käsitystä vastaan ja pitävät sitä terveen järjen ja havaintojen vastaisena, mitä se onkin.

”Turha väittää, että ei mistään syntyy jotakin, kun kuka tahansa matemaatikko ymmärtää sen olevan pelkkää pötyä” (Ron Rosenbaum: ”Is the Big Bang Just a Big Hoax? David Berlinski Challenges Everyone.” New York Observer 7.7.1998)

Uusin tieto eroaa teorian ennusteesta riittävästi tappaakseen big bang-kosmologian (Fred Hoyle, The Big Bang in Astronomy, 92 New Scientist 521, 522-23 / 1981)

Vanhana kosmologina näen nykyisen havaintoaineiston kumoavan teoriat maailmankaikkeuden synnystä, kuten myös useat teoriat aurinkokunnan synnystä. (H. Bondi, Letter, 87 New Scientist 611 / 1980)

Siitä, onko big bang-oletus oikea vai ei, on keskusteltu huomattavan vähän …suuri joukko sen kanssa ristiriidassa olevia havaintoja selitetään lukuisilla perusteettomilla oletuksilla tai yksinkertaisesti sivuutetaan. (nobelisti H. Alfven, Cosmic Plasma 125 / 1981)

Miksi elämän syntyä ei ole ratkaistu? Toiseksi tulisi pohtia, miksi elämän syntyä ei ole ratkaistu. Kaikki yritykset ovat päätyneet umpikujaan, mikä on täysin ymmärrettävää. Vain elämä voi saada aikaan elämää, eikä tähän sääntöön ole löydetty yhtään poikkeusta. Tämä viittaa ensimmäisten elämänmuotojen kohdalla Jumalaan. Itsestään mikään ei niistä ole voinut syntyä elottomasta aineesta.

Luulen, että meidän on mentävä pidemmälle ja myönnettävä, että ainoa hyväksyttävä selitys on luominen. Tiedän, että tämä ajatus on fyysikoiden pannaan julistama, ja itse asiassa minunkin, mutta meidän ei tule torjua sitä vain siksi, ettemme pidä siitä, jos kokeelliset todisteet tukevat sitä. (H. Lipson, ” A Physicist Looks at Evolution”, Physics Bulletin, 31, 1980)

Tiedemiehillä ei ole ainuttakaan todistetta sitä vastaan, että elämä olisi syntynyt luomisen tuloksena. (Robert Jastrow: The Enchanted Loom, Mind in the Universe, 1981)

Miksi luonnonhistoriallisissa museoissa ei ole esimerkkejä lajimuutoksista? Kolmanneksi pitäisi pohtia sitä, miksi fossiileissa ei ole havaittavissa asteittaista kehitystä yksinkertaisesta alkusolusta. Muuntelua lajien sisällä kyllä tapahtuu niiden perinnöllisyyden puitteissa mutta ei sen enempää. Luonnonhistoriallisilla museoilla pitäisi olla parhaat todisteet evoluutiosta, jos Darwinin teoria pitäisi paikkansa, mutta todisteita asteittaisesta kehityksestä yksinkertaisesta alkusolusta ei ole. Tämä viittaa selvästi Jumalan luomistyöhön:

Stephen Jay Gould (American Museum): En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa. (The Panda’s Thumb, 1988, s. 182,183).

Tohtori Ethebridge, British Museumin paleontologi: Yhdeksän kymmenesosaa evolutionistien puheista on pelkkää hölynpölyä, joka ei perustu havaintoihin ja jota tosiasiat eivät ollenkaan tue. Tämä museo on täynnä todisteita heidän näkemyksensä äärimmäisestä virheellisyydestä. Koko tässä valtavassa museossa ei ole ainuttakaan todistuskappaletta lajien muuttumisesta. (1)

Yksikään viiden suuren paleontologisen museon virkailijoista ei voi esittää edes yksinkertaista esimerkkiä sellaisesta organismista, joka voisi olla todiste lajin asteittaisesta kehittymisestä toiseksi lajiksi. (Tri Luther Sunderlandin yhteenveto kirjassaan "Darwin's enigma”. Hän haastatteli useiden luonnonhistoriallisten museoiden edustajia ja oli näihin kirjeyhteydessä, jotta saisi selville, minkälainen todistuspohja museoilla oli evoluutio-opin puolesta. [2)

Samaa asiaa voidaan katsoa toisesta näkökulmasta. Onko fossiiliset lajit ja nykylajit tavattu valmiina ja täydellisinä kuten voisi odottaa luomisen perusteella, vai onko löydetty vasta kehittymäisillään olevia, aisteja, käsiä, jalkoja tai muita ruumiinosien alkuja kuten voisi odottaa evoluutioteorian perusteella?

Tästä asiasta ei ole mitään epäselvyyttä, vaan aikuisten yksilöiden ruumiinosat ovat valmiita ja toimivia. Jopa Richard Dawkins, tunnettu jumalankieltäjä, myöntää, että jokainen laji ja jokainen jokaisessa lajissa oleva elin, jota on tähän mennessä tutkittu, on hyvä siinä, mitä se tekee. Tällainen havainto sopii huonosti evoluutioteoriaan, mutta hyvin luomismalliin:

Havaintoihin perustuva tosiasia on, että jokainen laji ja jokainen jokaisessa lajissa oleva elin, jota on tähän mennessä tutkittu, on hyvä siinä, mitä se tekee. Lintujen, mehiläisten ja lepakoiden siivet ovat hyviä lentämisessä. Silmät ovat hyviä näkemisessä. Lehdet ovat hyviä yhteyttämisessä. Elämme planeetalla, jossa ympärillämme on kenties kymmenenmiljoonaa lajia, joista jokainen ilmaisee itsenäisesti vahvan harhan näennäisestä suunnittelusta. Kukin laji sopii hyvin erityiseen elämäntapaansa. (3)

Mistä seitsenpäiväinen viikko johtuu? Neljänneksi olisi hyvä pohtia seitsenpäiväistä viikkoa, joka on tuttu eri puolilla eläville kansoille jo ammoisista ajoista asti. Se on esiintynyt vuosituhansien ajan ja maailmanlaajuisesti, joten sen syntyä on vaikea selittää muutoin kuin sillä, että se on varhaista perintöä yhteisiltä esi-isiltä. Se viittaa siihen, miten ihmiset muinoin olivat tietoisia Jumalan luomistyöstä, joka tapahtui yhden viikon aikana ja vain joitakin vuosituhansia sitten. Tämä on paras lähtökohta tämän asian olemassaoloon:

Me havaitsemme ammoisista ajoista tiedon seitsenpäiväisestä viikosta kaikkien kansojen tietoisuudessa - etiopialaisten, arabialaisten, intialaisten keskuudessa - sanalla sanoen kaikki kansat idässä ovat kaikkina aikoina käyttäneet tätä seitsenpäiväistä viikkoa, mikä on vaikeata selittää myöntämättä, että tämä tieto on saatu ihmiskunnan yhteisiltä esi-isiltä. (4)

Miksi äskettäin kiteytyneet tuliperäiset kivet antavat liian pitkiä ikiä? Viidenneksi kannattaisi pohtia sitä, miksi vain muutamia vuosia tai vuosikymmeniä sitten kiteytyneet tuliperäiset kivet antavat miljoonien tai jopa miljardien vuosien ikiä. Yksi esimerkki tästä ovat Ngauruhoe-vuoren (Uudessa Seelannissa) tuliperäiset kivet, joiden tiedettiin varmasti kiteytyneen laavasta vain 25-50 vuotta sitten tulivuorenpurkauksen seurauksena. Sen takana olivat siis silminnäkijöiden havainnot.

Näytteet näistä kivistä lähetettiin iänmääritystä varten laboratorioon, joka on yksi arvostetuimmista kaupallisista ajoituslaboratorioista (Geochron Laboratories, Cambridge, Massachusetts). Mitkä olivat tulokset? Kalium-argon-menetelmässä näytteiden ikä vaihteli 270 000 – 3,5 miljoonan vuoden välillä, vaikka kivien tiedettiin kiteytyneen laavasta vain 25-50 vuotta sitten. Lyijy-lyijy-isokroni antoi iäksi 3,9 miljardia vuotta, rubidium-strontium-isokroni 133 miljoonaa vuotta ja samarium-neodyymi-isokroni 197 miljoonaa vuotta. Esimerkki osoittaa radioaktiivisten menetelmien epäluotettavuuden ja miten kivissä saattaa olla tytäralkuaineita alusta alkaen. Jos menetelmät antavat tällaisia vääriä lukemia, kun kivien kiteytymishetki tiedetään, miten voidaan luottaa niihin mittauksiin, joissa kiteytymishetki ei ole tiedossa?

Miksi luonto-ohjelmissa viitataan selviin todisteisiin vedenpaisumuksesta? Otetaan esille myös vedenpaisumus, johon ateistitutkijat eivät yleensä usko, koska heillä on naturalistinen maailmankuva ja evoluutiosilmälasit, joiden läpi he tarkkailevat maailmaa. Kuitenkin monissa TV:n luonto-ohjelmissa on toistuvasti tullut esille epäsuoria viittauksia vedenpaisumukseen. Tällaisia luonto-ohjelmia, joita on esitetty Suomen TV:ssä ja joita olen sattunut katsomaan viimeisen parin vuoden aikana, on useita (mm. seuraavat viisi YLE:n ohjelmaa: ”Dinosaurusten tuho”, Dinosaurusten hautausmaa”, ”Jääkauden salaisuudet”, ”Euroopan jääkausi”, ”Maa -elämän planeetta”.) Niissä kerrotaan hyviä esimerkkejä ja viittauksia vedenpaisumuksen kaltaiseen katastrofiin. Ohjelmien tekijät ovat oikeilla jäljillä, mutta maailmankuvansa takia he eivät osaa yhdistää selviä todisteita vedenpaisumukseen.

Otan tähän esimerkkejä ohjelmasta ”Dinosaurusten tuho”, jonka YLE esitti (Dinosaur Apocalypset. Tuotanto: BBC/PBS/France Télévisions, Iso-Britannia, 2022.). Siinä viitataan dinosaurusten tuhoon ja miten vesi vaikutti siihen. Ohjelmassa, joka liittyy Hell Creekin tunnettuun dinosaurusesiintymään, viitataan mm. siihen, miten merieläimiä kuten ammoniitteja ja kaloja löytyi puiden ja dinosaurusten kanssa samoista kerrostumista. Miten tämä on mahdollista? Miten kalat, isot maaeläimet sekä puut voivat esiintyä yhdessä ja samassa kerrostumassa? Ainut selitys on, että laaja tsunami on aiheuttanut tämän ilmiön, kuten ohjelmassa esitettiin. Millään muulla tavalla ei voida myöskään selittää dinosaurus- eikä muiden fossiilien olemassaoloa, koska fossiileja ei synny normaaleissa luonnonolosuhteissa. Ohjelmassa jopa todettiin tsunamin suuruudesta, että ”Sen korkeus oli ainakin kilometrin verran.”

Tässä on Hell Creek -muodostuman makean veden ympäristöä. Neonpunaisen ja -vihreän sävyissä hohtava sirpale on peräisin spiraalimaisen merieläimen, ammoniitin, kuoresta. Tämä meriorganismi on joutunut makean veden ympäristöön, jonne se ei kuulu. Ammoniittien päätyminen tänne on arvoitus.

Kivikerrostuma on siis huokoinen ja noin metrin paksuinen. Se ja muut epätavalliset piirteet viittaavat Robertin mielestä poikkeukselliseen tapahtumaan. Täällä sattui ehkä tulva tai mutavyöry, joka hautasi hetkessä kaiken alleen.

Robertin tiimi seuraa houkuttelevaa johtolankaketjua. Ensimmäinen johtolanka ovat joukkokuoleman kokeneiden kalojen fossiilit.

Tässä on kalafossiileja sikin sokin. Tässä on yksi ja sen vieressä toinen sampi näin päin. Lampisammen alla on toinen sampi. Sen ruumis menee puunrungon alle ja tulee näkyviin toiselta puolelta.

Robertin teorian mukaan puunrunkojen sumaan jääneet ja pallosten ympäröimät kalat tempautuivat kuolemaan jouduttuaan jonkinlaiseen tulvaan ja hautautuivat nopeasti sedimenttiin. Siksi ne ovat säilyneet niin hyvin. Mikä tulva-aallon aiheutti? Yhden hypoteesin mukaan mereen iskeytynyt asteroidi aiheutti tsunamin. Nyt puhutaan ihan eri luokan tsunamista. Se oli paljon korkeampi ja isompi kuin nykyajan tsunamit. … Sen korkeus oli ainakin kilometrin verran.

Siinäpä oli siis asiaa dinosauruksista ja niiden tuhosta. Ohjelmassa puhuttiin tsunamista ja että sen korkeus oli ainakin kilometrin verran. Jos tämä ei viittaa vedenpaisumukseen, niin mikä sitten? Ateistitiedemiehillä on hengellistä sokeutta, kun he eivät näe selviä viittauksia historialliseen tapahtumaan, josta on kerrottu Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkusivuilla ja sadoissa vedenpaisumuskuvauksissa. Ensimmäinen Mooseksen kirja on todellista historiaa, kuten koko Raamattu on todellista historiaa. Arkeologia on toistuvasti vahvistanut Raamatussa kuvatut tapahtumat paikkansapitäviksi.

Mutta mennään vielä dinosaurusaiheeseen. Dinosaurukset ovat mielenkiintoisia sukupuuttoon kuolleita eläimiä, ja evoluutionistit ottavat ne yleensä ensimmäisenä esiin, kun puhutaan pitkistä ajanjaksoista eli miljoonista vuosista. Ne ovat evoluutionistien lempilapsia. Kuitenkin dinosaurusfossiileissa ja historiassa on lukuisia viittauksia siihen, että nämä kookkaat eläimet eivät voineet mitenkään elää miljoonia vuosia sitten. Katsomme lopuksi näitä todisteita ja mikä oli todennäköisin syy dinosaurusten kuolemalle. Seuraava kirjoitukseni kertoo aiheesta lisää. Sen nimi on Viesti Tiede-lehden toimitukselle. Siinä otin kantaa Tiede-lehdessä olleeseen artikkeliin, jossa käsiteltiin dinosaurusten tuhoa ”65 miljoonaa vuotta sitten”.

Seuraavassa on viesti, jonka lähetin Tiede-lehden toimitukselle. Aiheena on miljoonat vuodet ja dinosaurukset. Itse uskoin niihin aiemmin, mutta nykyään en. Pidän paljon järkevämpänä sitä näkemystä, että Jumala loi elämän ja koko maailmankaikkeuden, eikä siitä ole miljoonia vuosia. Perusteluja tälle näkemykselle esiintyy mm. seuraavassa viestissäni.

Satuin saamaan käsiini Tiede-lehden numeron 12/2021. Tässä lehdessä huomasin artikkelin dinosaurusten tuhosta (”Dinosaurusten viimeinen päivä”), jonka uskotaan tapahtuneen noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Koska olen ollut kiinnostunut aiheesta, ajattelin ottaa hiukan kantaa asiaan.

Ensinnäkin ajatus siitä, että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. Mistä tämä tiedetään? Ei mistään. Ei dinosaurusten fossiileissa ole mitään lappuja siitä, että ne elivät yli 65 miljoonaa vuotta sitten. Tämän voi päätellä jokainen, joka katselee dinosauruksen fossiilia. Kuitenkin dinosaurusten fossiileissa on lukuisia sisäisiä mittareita siitä, että ne eivät missään tapauksessa ole eläneet kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Syyt ovat seuraavat:

• Dinosauruksista on löydetty radiohiiltä, jonka virallinen puoliintumisaika on vain 5730 vuotta. Esim. saksalainen tutkijaryhmä raportoi vuoden 2012 elokuussa geofyysikkojen kokouksessa hiili-14-mittaustuloksista, jotka oli tehty monista dinosauruksen fossiloituneista luunäytteistä (http://newgeology.us/presentation48.html). Tulosten mukaan luunäytteet olivat 22 000-39 000 vuotta vanhoja, joka kumoaa ajatukset miljoonista vuosista.

• Dinosaurusfossiileista on löydetty DNA:ta [Sarfati, J. DNA and bone cells found in dinosaur bone, J. Creation(1):10-12, 2013; creation.com/dino-dna, 11 december 2012], jonka puoliintumisajaksi on laskettu vain 521 vuotta (Luku 521 vuotta kerrottiin Ylen uutisissa v. 2012: yle.fi > Uutiset > Tiede, 13.10.2012, DNA:n säilyvyyden takaraja selvisi – haaveet dinosaurusten kloonaamisesta raukesivat). DNA:ta ei aina löydy edes vanhoista ihmismuumioista tai mammuteista, joten niiden löytyminen dinosaurusten fossiileista ei sovi ajatukseen miljoonista vuosista. Toisaalta jos esim. mammutin ja dinosaurusten fossiilit ovat yhtä hyväkuntoisia – kuten ne usein ovat – miten voidaan perustella se, että mammutit elivät vain kymmenen tuhatta vuotta sitten mutta dinosaurukset yli 65 miljoonaa vuotta sitten? Tälle ei ole mitään tieteellisiä perusteita, vaan kyseessä on uskomus, joka perustuu 1800-luvulla laadittuun geologiseen taulukkoon.

• Dinosauruksista on löydetty myös verisoluja [Morell, V., Dino DNA: The Hunt and the Hype, Science 261 (5118): 160-162, 1993], pehmytkudoksia ja proteiineja [Schweitzer, M. and 6 others, Biomolecular characterization and protein sequences of the Campanian hadrosaur B. canadensis, Science 324 (5927): 626-631, 2009], joiden ei pitäisi säilyä yli 100 000 vuotta (Bada, J et al. 1999. Preservation of key biomolecules in the fossil record: current knowledge and future challenges. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences. 354, [1379]). Nämä ovat mittareita, joihin miljoonat vuodet eivät sovi. Niinpä on turha puhua miljoonista vuosista, kun fossiilit itse viittaavat päinvastaiseen. Tutkijoiden pitää katsoa enemmän näihin sisäisiin mittareihin kuin 1800-luvulla laadittuun geologiseen taulukkoon, joka on osoitettu useita kertoja virheelliseksi.

• Yksi osoitus siitä, että dinosaurukset ovat eläneet melko lähimenneisyydessä, ovat lohikäärmeisiin liittyvät kuvaukset ja kertomukset. (Dinosaurus-nimitys keksittiin vasta 1841 Darwinin aikalaisen, Richard Owenin, toimesta, mutta lohikäärmenimitys on paljon vanhempi.) Mitä vanhempia nämä kuvaukset ovat, sen todenmukaisempia ne ovat. Näitä kuvauksia, joiden pohjana voi olla vanha muistitieto, löytyy useiden eri kansojen keskuudesta, niin että mm. englantilaisessa, irlantilaisessa, tanskalaisessa, norjalaisessa, saksalaisessa, kreikkalaisessa, roomalaisessa, egyptiläisessä ja babylonialaisessa kirjallisuudessa mainitaan niistä. Seuraavat lainaukset kertovat lohikäärmekuvausten yleisyydestä.

Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan. (The World Book Encyclopedia, vol. 5, 1973, s. 265)

Suomalainen geologi Pentti Eskola kertoi jo vuosikymmeniä sitten kirjassaan Muuttuva maa, miten lohikäärmeiden kuvaukset muistuttavat dinosauruksia:

Liskoeläinten vaihtelevat muodot tuntuvat meistä niin huvittavilta sen vuoksi, että moni niistä etäisesti ja usein irvikuvamaisesti muistuttaa nykyajan vastaavanlaisissa olosuhteissa eläviä nisäkkäitä. Hirmuliskot kumminkin olivat yleensä niin peräti poikkeavia nykyajan elämänmuodoista, että niiden lähimmät vastineet ovat löydettävissä tarustojen lohikäärmeiden kuvauksista. Kumma kyllä, että niin on laita, sillä noiden tarujen laatijat eivät tietenkään olleet tutkineet kivettymiä eivätkä edes niistä mitään tienneet.

Hyvä esimerkki siitä, miten dinosaurukset ovat saattaneet olla tosiasiassa lohikäärmeitä, on kiinalainen kuukalenteri ja horoskooppi, jonka tiedetään olevan vuosisatoja vanha. Niinpä kun kiinalainen horoskooppi perustuu 12 eläinmerkkiin, jotka toistuvat 12 vuoden sykleissä, on mukana 12 eläintä. Niistä 11 on nykyaikanakin tuttuja: rotta, härkä, tiikeri, jänis, käärme, hevonen, lammas, apina, kukko, koira ja sika. Sen sijaan 12. eläin on lohikäärme, jota ei nykyään ole. Hyvä kysymys on, että jos 11 eläintä ovat olleet todellisia eläimiä, miksi lohikäärme olisi poikkeus ja taruolento? Eikö ole järkevämpi olettaa, että se eli muinoin samanaikaisesti ihmisten kanssa, mutta on kuollut sukupuuttoon kuten lukuisat muut eläimet? On hyvä jälleen muistaa, että dinosaurus-nimitys keksittiin vasta 1800-luvulla Richard Owenin toimesta. Sitä ennen käytettiin vuosisatojen ajan lohikäärme-nimitystä.

• Marco Polo on kertonut Intiassa näkemistään valtavista eläimistä, joita pidettiin jumalina. Mitä nämä eläimet olivat? Jos kyseessä olivat norsut, olisi hän varmasti sen tiennyt.

Mielenkiintoista on, että eräästä 800 vuotta vanhasta, Kambodzan viidakosta olevasta temppelistä on löydetty kaiverrus, joka näyttää stegosaurukselta. Se on eräs dinosauruslaji. (Ta Prohmin temppelistä. Maier, C., The fantastic creatures of Angkor, www.unexplainedearth.com/angkor.php, 9 February 2006.)

• Kiinassa kuvaukset ja kertomukset lohikäärmeistä ovat hyvin tavallisia; niitä tunnetaan tuhansia. Niissä kerrotaan, miten lohikäärmeet munivat, miten niillä joskus oli siivet ja miten suomut peittivät niitä. Eräässä kiinalaisessa tarinassa kerrotaan Yu-nimisestä miehestä, joka kohtasi lohikäärmeitä, kun hän ojitti soita. Tämä tapahtui suuren maailmanlaajuisen tulvan jälkeen.

Kiinassa dinosaurusten luita on käytetty vuosisatoja perinteisiksi lääkkeiksi ja palohaavojen hauteiksi. Kiinalainen nimi dinosauruksille (kong long) merkitsee yksinkertaisesti ”lohikäärmeen luita” (Don Lessem, Dinosaurs rediscovered s. 128-129. Touchstone 1992.). Kiinalaisten kerrotaan myös käyttäneen lohikäärmeitä kotieläiminä ja keisarillisissa paraateissa (Molen G, Forntidens vidunder, Genesis 4, 1990, s. 23-26.)

• Egyptiläiset ovat kuvanneet Apophis-lohikäärmettä Re-kuninkaan vihollisena. Samoin Babylonialaisessa kirjallisuudessa liikkuu kuvauksia lohikäärmeistä. Tunnetun Gilgameshin kerrotaan tappaneen lohikäärmeen, valtavan matelijamaisen olennon, setrimetsässä. (Encyclopedia Britannica, 1962, Vol. 10, p. 359)

• Kreikkalaisen Apollonin kerrotaan tappaneen Delfin-lähteellä Python-lohikäärmeen. Merkittävin antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten lohikäärmeen surmaajista oli Perseus-niminen henkilö.

• Runomuotoon taltioitu kertomus ajalta 500-600 jKr. kertoo Beowulf-nimisestä urhosta, joka sai tehtäväksi puhdistaa Tanskan salmet sekä lentävistä että vedessä elävistä hirviöistä. Hänen sankaritekonaan pidettiin Grendel-hirviön surmaamista. Tällä eläimellä sanottiin olleen suuret takaraajat ja pienet eturaajat, se kesti miekanlyöntejä ja se oli jonkin verran ihmistä suurempi. Se liikkui pystyasennossa hyvin nopeasti.

• Roomalainen kirjailija Lucanus on maininnut lohikäärmeistä. Hän osoitti sanansa etiopialaiselle lohikäärmeelle: ”Sinä kullalle kimalteleva lohikäärme, panet ilman liikkumaan korkealle ja surmaat suuria härkiä.

• Kreikkalaisella Herodotokselta (n. 484-425 eKr.) on säilynyt kuvauksia Arabian lentävistä käärmeistä. Hänen kuvauksensa sopivat hyvin eräisiin lentoliskoihin. (Rein, E., Herodotoksen III-VI Kirja, s. 58 ja VII-IX Kirja, s. 239, WSOY, 1910)

• Plinius mainitsi (Natural History) ensimmäisellä vuosisadalla eKr., miten lohikäärme on ”jatkuvassa sodassa norsun kanssa, ja se on itse kooltaan niin valtavan suuri, että käärii norsun poimuihinsa ja kietoo sen keränsä sisään.”

• Vanha tietokirja Historia Animalium mainitsee, miten "lohikäärmeitä" oli vielä 1500-luvulla, mutta ne olivat silloin jo harvinaisia ja niiden kokokin oli pienentynyt.

• Eräässä englantilaisessa vuodelta 1405 olevassa kronikassa on viitattu lohikäärmeeseen: "Buresin kaupungin lähellä, Sudburyn paikkeilla, on hiljattain havaittu maaseudulle suureksi vahingoksi oleva lohikäärme. Se on valtavan kokoinen, sen päälaella on harja, sen hampaat ovat kuin sahanterät ja sen häntä on suunnattoman pitkä. Teurastettuaan lauman paimenen, se ahmi suuhunsa monta lammasta." (Cooper, B., After the Flood-The early post-Flood histort of Europe traced back to Noah, New Wine Press, West Sussex, UK, pp. 130-161)

• Italialainen tiedemies Ulysses Aldrovanus on 1500-luvulla kuvannut eräässä julkaisussaan tarkasti pientä lohikäärmettä. Edward Topsell kirjoitti vielä vuonna 1608: ”On olemassa monia erityyppisiä lohikäärmeitä. Eri tyypit erotellaan osaksi maansa, osaksi kokonsa, osaksi tuntomerkkiensä perusteella.”

• Lohikäärmetunnukset olivat yleisiä monilla sotajoukoilla. Sitä käyttivät mm. itäisen Rooman keisarit ja englantilaiset kuninkaat (Uther Pendragon, kuningas Arthurin isä, Rikhard I vuoden 1191 sotaretkellä ja Henry III sotiessaan walesilaisia vastaan vuonna 1245) kuten myös Kiinassa lohikäärme oli kansallissymboli kuninkaallisen perheen tunnuksessa.

• Hirmuliskot ja lohikäärmeet kuuluvat useiden kansojen kansanperinteeseen. Kiinan lisäksi Etelä-Amerikan kansojen keskuudessa tämä on ollut yleistä. Lisäksi lohikäärmeet esiintyvät vanhassa taiteessa (www.dinoglyphs.fi). Kuvia lohikäärmeistä on taltioitu mm. sotakilpiin (Sutton Hoo) ja kirkkojen seinäornamentteihin (mm. SS Mary and Hardulph, Englanti). Muinaisen Babylonin kaupungin Ishtarin portissa on kuvattu härkien ja leijonien lisäksi lohikäärmeitä. Varhaisissa Mesopotamialaisissa sylinterisineteissä esiintyy toisiaan kaulailevia lohikäärmeitä, joilla on lähes yhtä pitkät hännät kuin kaulat (Moortgat, A., The art of ancient Mesopotamia, Phaidon Press, London 1969, pp. 1,9,10 and Plate A.). Vance Nelsonin kirja ”Dire Dragons” kertoo lisää esimerkkejä. Merkittävää tässä kirjassa on, että siinä on vanhoja taideteoksia lohikäärmeistä / dinosauruksista sekä nykyevolutionistien itsensä laatimia piirroksia dinosaurusten luiden perusteella. Lukijat voivat itse vertailla vanhojen taideteosten sekä luiden perusteella laadittujen piirrosten samankaltaisuutta, joka on aivan ilmeinen.

• Johannes Damaskolainen, viimeinen kreikkalaisista kirkkoisistä, joka syntyi vuonna 676 jKr., kertoo lohikäärmeistä (The Works of St. John Damascene, Martis Publishing House, Moscow, 1997) seuraavaan tapaan:

”Roomalainen Dio Cassius (155-236 jKr.), joka kirjoitti Rooman keisarikunnan ja tasavallan historian, kertoo roomalaisen konsulin Reguluksen taistelusta Karthagossa. Taistelun yhteydessä surmattiin lohikäärme. Se nyljettiin ja nahka lähetettiin senaattiin. Nahka mitattiin senaatin käskystä ja sen pituus oli 120 jalkaa (noin 37 metriä). Nahkaa säilytettiin erään Rooman kukkulan temppelissä aina vuoteen 133 eKr., jolloin se katosi Iberian kelttien vallatessa Rooman (Plinius, Natural History. Kirja 8, luku 14. Plinius kertoo itse nähneensä kyseiset voitonmerkit Roomassa).

Raamatussa, Jobin kirjassa mainitut Behemot ja Leviatan tuntuvat viittaavan sukupuuttoon kuolleisiin eläimiin eli dinosauruksiin. Behemotista siinä sanotaan, että sen häntä on kuin setripuu, että sillä on lujaksi punotut jänteet ja vaskiputken kaltaiset luut. Nämä kuvaukset sopivat hyvin määrättyihin dinosauruseläimiin, kuten sauropodit, jotka saattoivat kasvaa yli 20 metriä pitkiksi. Samoin Behemotin olinpaikka ruovikon ja rämeen kätkössä sopii dinosauruksiin, koska useat niistä elivät rantojen lähettyvillä.

Mitä tulee nimenomaan setripuiseen häntään, jonka Behemot ojentaa, on mielenkiintoista, ettei nykyään tunneta mitään suurta eläintä, jolla voisi olla sellaista häntää. Kasvissyöjädinosauruksen häntä saattoi olla 10-15 metriä pitkä ja painaa 1-2 tonnia, eikä samanlaisia eläimiä tunneta nykyaikana. Joissakin Raamatun käännöksissä Behemot on käännetty virtahevoksi (ja Leviatan krokotiiliksi), mutta kuvaukset setripuisesta hännästä eivät sovi millään muotoa virtahepoon.

Eräs mielenkiintoinen kommentti aiheesta löytyy arvostetulta edesmenneeltä fossiilitutkija Stephen Jay Gouldilta, joka oli marxilainen ateisti. Hän totesi, että kun Jobin kirjassa puhutaan Behemotista, niin ainoa eläin, mihin tämä kuvaus sopii, on dinosaurus (Pandans Tumme, s. 221, Ordfrontsförlag, 1987). Evolutionistina hän uskoi, että Jobin kirjan kirjoittajan on täytynyt saada tietonsa löydetyistä fossiileista. Kuitenkin tässä yhdessä Raamatun vanhimmassa kirjassa viitataan selvästi elävään eläimeen (Job 40:10-12: Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin…).

- (Job 40:10-14) Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.

12. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.

13. Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.

18. Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.

Leviatan on toinen mielenkiintoinen eläin, josta Jobin kirja puhuu. Se mainitaan eläinten kuninkaaksi (Job 41:25), ja viitataan siihen, miten sen suusta lähtee tulisoihtuja (Eläinmaailmassa tunnetaan myös ns. pommittajakuoriainen, joka voi pamauttaa kuumaa, sata-asteista kaasua, suoraan hyökkääjän päälle.). On mahdollista, että juuri näistä eläimistä ovat saaneet alkunsa monet tarinat tultasyöksevistä lohikäärmeistä.

Joissakin Raamatun käännöksissä Leviatan on käännetty krokotiiliksi, mutta kuka on nähnyt krokotiilin, jonka näkemisestä sortuu maahan, jolle rauta on kuin oljenkorsi ja joka on kaikkien ylväitten eläinten kuningas? Todennäköisesti tässäkin on kyseessä sukupuuttoon kuollut eläin, jota ei nykyaikana ole, mutta joka tunnettiin Jobin aikana. Jobin kirjan kuvaus kertoo siitä:

- (Job 40:20,21,28, 41:4-25) 20. Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

21. Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

4. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

5. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

6. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

9. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

11. Sen sieraimista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

14. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

15. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

17. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

19. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

21. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

22. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

25. Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."

Entä Raamatun kuvaukset lohikäärmeistä? Raamattu puhuu toistuvasti ja vertauskuvallisesti puhtaista kyyhkysistä, julmista susista, ovelista käärmeistä, lampaista ja vuohista, ja nämä eläimet löytyvät luonnosta. Miksi lohikäärme, joka mainitaan monta kertaa Vanhan ja Uuden testamentin sivuilla sekä eri kansojen kirjallisuudessa, muodostaisi poikkeuksen? Kun Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, että Jumala loi suuret merieläimet (1 Moos 1:21 Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.), on kyseessä alkukielellä sama sana ”tannin”, joka tarkoittaa lohikäärmettä muualla Raamatussa. Mm. seuraavat jakeet viittaavat lohikäärmeisiin:

- (Job 7:12) Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?

- (Job 3:7,8) Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.

- (Ps 104:26) Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

- (Job 26:12,13) Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.

13. Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.

- (Ps 74:13,14) Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.

14. Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.

- (Ps 91:13) Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä.

- (Jes 30:6) Ennustus Eteläisen maan Behemotia vastaan. Halki ahdingon ja ahdistuksen maan, halki naarasleijonan ja jalopeuran maan, kyykäärmeen ja lentävän käärmeen maan he kuljettavat aasinvarsojen selässä rikkautensa ja kamelien kyttyrällä aarteensa kansan tykö, josta ei hyötyä ole.

- (5 Moos 32:32,33) Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa, se on kotoisin Gomorran viinitarhoista; heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas.

33. Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheata myrkkyä.

- (Neh 2:13) Ja minä lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle päin ja Lantaportille ja tarkastelin Jerusalemin maahanrevittyjä muureja ja sen tulella poltettuja portteja.

- (Jes 51:9) Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?

- (Jes 27:1) Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle, ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle, ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä.

- (Jer 51:34) Nebukadressar, Baabelin kuningas, on minut syönyt, hävittänyt minut, pannut syrjään kuin tyhjän astian; hän on niellyt minut niinkuin lohikäärme, täyttänyt vatsansa minun herkuillani ja huuhtonut minut pois.

Vanhan testamentin apokryfikirjat ja lohikäärmeet. Entä Vanhan testamentin apokryfikirjat? Niissäkin viitataan useita kertoja lohikäärmeisiin, joita pidetään todellisina eläiminä eikä taruolentoina. Siirakin kirjassa kirjoittaja kertoo, että asuisi mieluummin leijonan ja lohikäärmeen kanssa kuin yhdessä pahan vaimon kanssa. Lisäyksiä Esterin kirjassa kerrotaan Mardokain (Raamatun Mordokai) unesta, kun hän näki kaksi suurta lohikäärmettä. Myös Daniel kohtasi suuren lohikäärmeen, jota babylonialaiset palvelivat. Tämä osoittaa, että nämä eläimet saattoivat kasvaa suurikokoisiksi.

- (Siirak 25:16) Ennemmin asuisin yhdessä leijonan ja lohikäärmeen kanssa, kuin asuisin yhdessä pahan vaimon kanssa.

- (Viis 16:10) mutta sinun lapsiasi eivät voittaneet edes myrkkyä syöksevien lohikäärmeiden hampaat, sillä sinun laupeutesi tuli väliin ja paransi heidät.

- (Siirak 43:25) Ja siinä on käsittämättömiä ja ihmeteltäviä luomuksia: kirjava moninaisuus kaikkinaisia eläviä, luotuja merihirviöitä.

- (Lisäyksiä Esterin kirjaan 1:1,4,5) Suuren kuninkaan Artakserkseen toisena hallitusvuotena, niisan-kuun ensimmäisenä päivänä, näki Mardokai unen. Hän oli Jaairin poika, joka oli Siimein poika, joka Kiisin poika, Benjaminin sukukuntaa.

4. Ja hänen unensa oli tällainen: Katso oli jylinä ja melu, ukkonen ja maanjäristys, hämminki maassa.

5. Ja katso, tuli kaksi suurta lohikäärmettä, molemmat valmiina taisteluun. Ja niillä oli suuri ääni.

- (Lisäyksiä Danielin kirjaan, Beel ja lohikäärme 1:23-30) Oli myös suuri lohikäärme, ja babylonilaiset palvelivat sitä.
24. Ja kuningas sanoi Danielille: Et kai sinä väitä, että tämäkin on vaskea? Katso, se elää, syö ja juo. Sinä et voi väittää, ettei se ole elävä Jumala. Siis rukoile sitä”.

25. Mutta Daniel sanoi: Herraa, Jumalaani, minä rukoilen, sillä hän on elävä Jumala.

26. Mutta anna sinä, kuningas, minulle valta, niin minä tapan lohikäärmeen ilman miekkaa ja sauvaa.” Kuningas sanoi: ”Minä annan sinulle vallan”.

27. Niin Daniel otti pikeä ja rasvaa ja karvoja, keitti ne sekaisin ja teki kakkuja ja heitti ne lohikäärmeen kitaan. Ne syötyään lohikäärme pakahtui kahtia. Ja Daniel sanoi: ”Katsokaa jumalianne!”

28. Kun babylonialaiset sen kuulivat, närkästyivät he ja ryhtyivät kapinaan kuningasta vastaan ja sanoivat: ”Kuningas on tullut juutalaiseksi: Beelin hän on kukistanut, lohikäärmeen tappanut ja papit teurastanut”.

29. Ja he tulivat kuninkaan eteen ja sanoivat: ”Luovuta meille Daniel; mutta ellet, niin me tapamme sinut ja perheesi”.

30. Kun kuningas näki, että he kovasti ahdistivat häntä, niin hän taipui pakkoon ja luovutti heille Danielin.

Entä dinosaurusten tuho? Tiede-lehden artikkelissa viitattiin niiden tuhoon. Itsekin ymmärrän, että suurin osa näistä otuksista tuhoutui katastrofissa (vaikka osa niistä säilyikin, koska niistä mainitaan ihmisten perimätiedossa), mutta tämä katastrofi oli Raamatun kuvaama vedenpaisumus. Eräiden arvioiden mukaan on olemassa noin puolisen tuhatta vedenpaisumuskertomusta, joissa vesi mainitaan tuhon aiheuttajana. Monet kertomuksista ovat värittyneet ja muuttuneet matkan varrella, mutta olennaista kaikissa on, että vesi mainitaan tuhon aiheuttajana. Monissa niistä mainitaan myös aiemmin vallinneesta kulta-ajasta, syntiinlankeemuksesta sekä Baabelissa tapahtuneesta kielten sekoituksesta - asioista, joista Raamattukin puhuu.

Kertomuksia esiintyy hyvin erilaisten kansanheimojen parissa: babylonialaisten, Australian alkuasukkaiden, Kiinan Miao-kansanheimon, afrikkalaisten efe-kääpiöiden, Amerikan hopi-intiaanien Pohjois-Amerikan padago-heimon parissa sekä lukuisten muiden kansojen parissa. Vedenpaisumuskertomusten yleismaailmallisuus viittaa tämän tapahtuman historiallisuuteen:

Maailmasta tunnetaan puolisen tuhatta eri kulttuuria, muiden muassa Kreikan, Kiinan, Perun sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen joukosta, joiden legendojen ja myyttien kirjoon liittyy väkevä kertomus suuresta tulvasta, joka on muuttanut kansan historian kulkua. Monissa tarinoissa selviytyjiä on harvalukuinen joukko, aivan kuin Ukko-Nooan tapauksessa. Monesti tulvan aiheuttajina pidettiin jumalia, jotka olivat syystä tai toisesta kyllästyneet ihmiskuntaan. Väki oli kenties turmeltunutta, kuten Nooan aikana ja Pohjois-Amerikan lounaisosien hopi-intiaanien tarussa tai oli käynyt liian monilukuiseksi ja meluisaksi, kuten Gilgamesh-eepoksessa. (Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 78)

Jollei yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa. Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes vastaansanomattomat. (Earth-teos)

Miten sitten voi päätellä, että dinosaurukset kuolivat vedenpaisumuksen kaltaisessa katastrofissa? Syy on ilmeinen. Mitkään muut teoriat eivät voi selittää sitä, miten nykyisin voidaan löytää dinosaurusten fossiileja sekä kallioiden että vuorten sisältä. (Niiden irrottamiseen kalliosta saattaa kulua pari vuotta). Niitä tavataan eri puolilta maailmaa kovien kallioiden sisältä, joka on merkillistä. Se on merkillistä, koska eihän mikään suuri eläin – ehkä 20 metriä pitkä - voi mitenkään mennä kovan kallion sisälle. Aikakaan ei auta asiaa, koska jos odotettaisiin miljoonia vuosia jonkun eläimen hautautumista maan sisään ja fossiloitumista, mätänisi se sitä ennen kunnolla tai muut eläimet söisivät sen. Itse asiassa aina kun tapaamme dinosaurus- ja muita fossiileja, on niiden täytynyt nopeasti hautautua liejun ja mudan alle. Muulla tavalla niitä ei voi syntyä:

"On ilmeistä, että jos kerrostumien muodostuminen tapahtuisi tällaisessa hitaassa tahdissa, mitään fossiileja ei saattaisi säilyä, koskapa ne eivät hautautuisi sedimentteihin ennen veden happojen vaikutuksesta tapahtuvaa hajoamista, tai ennenkuin ne tuhoutuisivat ja särkyisivät kappaleiksi hankautuessaan ja iskeytyessään matalien merten pohjaan. Ne voivat peittyä sedimentteihin vain onnettomuudessa, missä ne hautaantuvat äkkiä." (Geochronology or the Age of the Earth on the Basis of Sediments and Life", Bulletin of the National Recearch Council No. 80, Washington D. C., 1931, s. 14)

Johtopäätös on, että näiden ympäri maailmaa tavattavien dinosaurusten on täytynyt tulla nopeasti muta- ja liejuvyöryjen hautaamiksi. Pehmeä lieju on aluksi tullut niiden ympärille ja kovettunut sitten kovaksi samalla tavalla kuin sementti. Vain tällä tavalla voidaan selittää dinosaurusten, mammuttien ja muiden eläinten fossiilien synty. Vedenpaisumuksessa sellaista voisi varmasti tapahtua.

Katsomme kuvausta, joka antaa oikean käsityksen asiasta. Siinä osoitetaan dinosaurusten löytyminen kovien kallioiden sisältä, mikä osoittaa, että niiden on täytynyt tulla pehmeän liejun peittämäksi. Lieju on sitten kovettunut niiden ympärille. Vain vedenpaisumuksessa, mutta ei normaalissa luonnon kiertokulussa, voisimme odottaa tapahtuvan jotain sellaista (kirjoituksessa on viittaus myös siihen, miten vesipyörteet ovat voineet kasata dinosaurusten luita). Kirjoitukseen on jälkeenpäin lisätty lihavoinnit, jotta asia tulisi selvemmäksi:

Hän meni Etelä-Dakotan autiomaihin, joissa on kirkkaanvärisiä punaisia, keltaisia ja oranssisia kallioseinämiä ja kallionlohkareita. Jo muutamassa päivässä hän löysi kallionseinämästä joitakin luita, joiden hän arvioi olevan sellaisia, joita hän oli lähtenyt etsimään. Kun hän kaivoi kalliota luiden ympäriltä, hän totesi, että luut olivat eläimen rakenteen mukaisessa järjestyksessä. Ne eivät olleet kasassa kuten dinosauruksien luut usein ovat. Monet tällaiset kasat olivat ikäänkuin voimakkaan veden pyörteen tekemiä.

Nyt nämä luut olivat sinisessä hiekkakivessä, joka on hyvin kovaa. Hiekkakivi oli poistettava tiehöylällä ja irrotettava räjäyttämällä. Brown ja hänen apulaisensa tekivät melkein seitsemän ja puoli metriä syvän kuopan luiden irti saamiseksi. Yhden suuren luurangon irrottaminen vei heiltä kaksi kesää. He eivät suinkaan poistaneet luita kivestä. He kuljettivat kivenlohkareet rautateitse museoon, missä tiedemiehet pystyivät veistämään kiviaineksen pois ja kokoamaan luurangon. Tämä tyrannilisko seisoo nyt museon näyttelyhallissa. (s. 72, "Dinosaurus" / Ruth Wheeler ja Harold G. Coffin)

Tosiasia siis on, että dinosaurusten jäänteet löytyvät kovien kallioiden sisältä, joista niitä on vaikea irrottaa. Ainut mahdollisuus, miten ne ovat joutuneet tähän tilaan, on se, että pehmeä lieju on tullut nopeasti niiden ympärille ja sitten kovettunut kallioksi. Vedenpaisumuksen kaltaisessa tapahtumassa näin on saattanut tapahtua.

Entä vedenpaisumuksen muut todisteet? Tässä otetaan esille vain muutamia niistä. Se, mikä geologisessa taulukossa selitetään miljoonilla vuosilla tai ehkä monilla katastrofeilla, voivat kaikki johtua yhdestä ja samasta katastrofista: vedenpaisumuksesta. Sillä voidaan selittää dinosaurusten tuho kuten monet muut maaperässä havaitut piirteet.

Yksi vahva todiste vedenpaisumuksesta on mm. se, että merelliset sedimentit ovat yleisiä kaikkialla maailmassa, kuten seuraavat lainaukset osoittavat. Ensimmäinen kommenteista on geologian isäksi mainitun James Huttonin kirjasta yli 200 vuoden takaa:

Joudumme päättelemään, että kaikki maan kerrostumat - - ovat syntyneet meren pohjalle kasaantuneesta hiekasta ja sorasta, äyriäisten kuorista ja koralliaineista, maasta ja savesta. (J. Hutton, The Theory of the Earth l, 26. 1785)

J.S. Shelton: Mantereilla merelliset sedimenttikalliot ovat paljon yleisempiä ja laaja-alaisempia kuin mitkään muut sedimenttikalliot yhteensä. Tämä on eräs niistä yksinkertaisista tosiasioista, joka vaatii selitystä ollen kaiken sen ytimessä, joka liittyy ihmisen jatkuviin pyrkimyksiin ymmärtää geologisen menneisyyden muuttuvaa geografiaa. (J.S. Shelton: Geology illustrated)

Toinen osoitus vedenpaisumuksesta ovat ympäri maailmaa olevat hiilikerrostumat, joiden tiedetään olevan vedestä kerrostuneita. Lisäksi merifossiilien ja kalojen esiintyminen osoittaa, että kerrostumat eivät voi olla hitaan turvettumisen tulosta jossakin määrätyssä suossa. Sen sijaan parempi selitys on, että vesi kuljettanut kasvit niihin paikkoihin, missä kivihiiltä on muodostunut. Vesi on irrottanut kasvit ja puut juuriltaan, kasannut ne suuriksi röykkiöiksi sekä tuonut merieläimiä maakasvien sekaan. Sellainen on mahdollista ainoastaan suuressa tulvassa kuten vedenpaisumuksessa.

Metsien jostain syystä hautauduttua lietteisiin syntyivät kivihiilikerrostumat, joihin osaltaan perustuu nykyinen konekulttuurimme. (Rauno Mattila, Teuvo Nyberg, Olavi Vestelin: Koulun biologia 9, s. 91)

"Kivihiilijuonteiden alla ja päällä on, kuten sanottu, säännöllisesti savikiviä, ja näiden rakenteesta näkyy, että ne ovat vedestä kerrostuneita." (Pentti Eskola: Muuttuva maa, s. 114)

Todisteet viittaavat ylivoimaisesti kivihiilen nopeaan muodostumiseen, kun valtavat metsät tuhoutuivat, kerrostuivat ja sitten hautautuivat nopeasti. Yallournissa, Victoriassa (Australiassa) on valtavia ruskohiilikerrostumia, jotka sisältävät paljon mäntypuiden runkoja, sellaisten, jotka eivät nykyään kasva soilla.

Lajittuneet, paksut, jopa 50 % puhdasta siitepölyä sisältävät kerrokset valtavan suurilla alueilla osoittavat selvästi, että nämä ruskohiilikerrostumat ovat veden aikaansaamia. (Carl Wieland: Kiviä ja luita (Stones and Bones), s. 11)

Kouluissa opetetaan, että hiili syntyy vähitellen turpeesta, vaikka missään ei voida havaita näin tapahtuvan. Kun ottaa huomioon hiilikenttien laajuuden, erilaiset kasvityypit ja pystyssä olevat monikerroksiset rungot, näyttää siltä, että hiilikerrostumat ovat muodostuneet valtavista ajelehtivista kasvillisuuslautoista, joiden aiheuttajana on ollut todella mittava tulva. Näissä hiiltyneissä kasvifossiileissa tavataan myös runsaasti meren eliöiden kaivertamia käytäviä. Hiilikerrostumista on löydetty myös merieläinten fossiileja (“A note on the Occurrence of Marine Animal Remains in a Lancashire Coal Ball”, Geological Magazine, 118:307,1981)… Hiilikerrostumista voidaan löytää huomattaviakin merieläinten kuorikerrostumia ja merissä elävän Spirorbiksen fossiileja. (Weir, J., ”Recent Studies of Shells of the Coal Measures”, Science Progress, 38:445,1950). (Pekka Reinikainen: Unohdettu Genesis, s. 179, 224)

Prof. Price esittää tapauksia, jolloin 50 – 100 kivihiilikerrostumaa ovat toistensa päällä siten, että juuri näitä syvänmeren fossiileja sisältäviä kerrostumia on niiden välissä. Hän pitää tätä todistusta niin voimakkaana ja vakuuttavana, ettei ole koskaan havainnut mitään järjellistä yritystä selittää näitä tosiasioita Lyellin yhdenmukaisuusteorian pohjalta. (Wiljam Aittala: Kaikkeuden sanoma, s. 198)

Kolmas osoitus vedenpaisumuksesta ovat merifossiilien esiintyminen korkeissa vuoristoissa kuten Himalajalla, Alpeilla ja Andeilla. Seuraavassa muutamia esimerkkejä tiedemiesten ja geologien omista kirjoista:

Beaglella matkatessaan Darwin itse löysi korkealta Andeilta fossiloituneita simpukankuoria. Ne osoittivat, että se, mikä on nyt vuori, oli kerran veden alla. (Jerry A. Coyne: Miksi evoluutio on totta, s. 127)

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 Pentti Eskola: Muuttuva maa)

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. (Maapallo ihmeiden planeetta, s. 55)

Siinäpä siis todisteita vedenpaisumuksesta, ja miksi on järkevää uskoa dinosaurusten olleen osallisena samassa joukkotuhossa. Mielestäni todisteet ovat erittäin selvät. On turha puhua miljoonista vuosista, kun vedenpaisumuksen kaltainen katastrofi selittää useimmat miljooniksi vuosiksi tulkitut tapahtumat. Kerrostumien syntyyn ei ole tarvinnut kulua miljoonia vuosia, vaan suurin osa niistä on saattanut syntyä vedenpaisumuksen yhteydessä. Nykyaikanakin on havaittu kerrostumien muodostuneen nopeasti katastrofeissa. Esim. St. Helenan tulivuoren purkauksen yhteydessä v. 1980 tapahtui, että muodostui päällekkäisten kerrostumien sarja paksuudeltaan lähes toistasataa metriä, ja vain muutaman viikon aikana. Siihen ei tarvittu miljoonia vuosia, vaan vain muutamissa päivissä erilaatuisia kerrostumia kasautui päällekkäin. Samassa katastrofissa syntyi myös kanjoneita, joissa alkoi pian vesi virrata.

Otan vielä kantaa toiseen Tiede-lehden kirjoitukseen numerossa 12/2021. Kirjoituksessa ”Amerikan asutushistoria varhentui” kerrottiin, miten pääteltiin ihmisten jalanjälkien olevan 21 000 – 23 000 vuotta vanhoja. Tulokseen päädyttiin, kun mitattiin samoissa maakerrostumissa olleita siemeniä radiohiiliajoituksella.

Mutta, mutta. En yhtään epäile näitä mittauksia. Ne on varmasti tehty oikein ja tieteellisesti. Kuitenkin ongelmana on, että samanlaisia pitoisuuksia radiohiiltä löytyy ikivanhoiksikin luulluista näytteistä. Edellä mainitsin, miten saksalainen tutkijaryhmä löysi dinosauruksista radiohiiltä, jotka osoittivat lukuja 22 000 – 39 000 vuotta eli hyvin lähellä Tiede-lehden artikkelissa mainittuja lukuja, joita tehtiin siementen perusteella.

Radiohiiltä löytyy myös kivihiilikerrostumista, joita on pidetty 300 miljoonaa vuotta vanhoina. Itse asiassa ei ole löydetty yhtään sellaista kivihiilikerrostumaa, josta puuttuisi radiohiiltä (Lowe, D.C., Problems associated with use of coal as a source of ¹⁴C free background material, Radiocarbon 31(2):117-120,1989). Tämän ei pitäisi olla mahdollista, jos kerrostumat ovat sataatuhatta vuotta vanhempia, koska siinä ajassa kaiken radiohiilen olisi pitänyt jo kadota. Miljoonien tai 300 miljoonan vuoden ikäiset kerrostumat ovat mahdottomia, jos niissä on edelleen jäljellä radiohiiltä.

Mitä edellisestä voidaan päätellä? On turha puhua elämästä maan päällä miljoonien vuosien ajan, kun käytännön todisteet viittaavat vain tuhansiin vuosiin. On hyvä syy uskoa, että miljoonat vuodet ovat satukertomuksia ja poikkeamista todellisesta tieteestä.

Jk. Jos kiinnostaa, olen kirjoittanut näistä aiheista myös kotisivulleni (löytyy Googlen hausta nimelläni Jari Iivanainen). Olen kirjoittanut myös kirjan “Raamattu ja historia”, jossa tuon esille, miten Raamattu kuvaa todellista historiaa, mutta ateistiset syntyteoriat ovat mielikuvitukseen perustuvia. Olin aiemmin ateisti ja evoluutiouskova, mutta hylkäsin nämä näkemykset, koska en enää usko niihin. Pidän omaa entistä ajattelutapaani täysin järjettömänä. Kuvittelin olevani järkevä, mutta en ollut kovinkaan hyvin perehtynyt vastakkaisiin todisteisiin.

Lopuksi asiaa suhteesta Jumalaan. Ensinnäkin jokainen meistä on ollut syyllinen jollakin alueella Jumalan edessä. En ole tästä poikkeus, eikä ole kukaan muukaan. Ihmisten synnit ovat erilaisia, mutta silti jokainen on syyllistynyt synteihin.

Haluaako Jumala, että me kuolemme synneissämme ja menemme helvettiin? Ei halua, vaan hänen tahtonsa on, että me pelastumme ja pääsemme taivaaseen. Sitä varten Jeesus tuli maailmaan:

- (Joh 3:16,17) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

- (Luuk 19:9,10) Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika;

10 sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".

Mitä on sitten ihmisen osuus pelastuksessa? Asia on yksinkertainen. Meidän tulee kääntyä Jumalan puoleen sekä toivottaa Jeesus Kristus vapahtajaksemme ja herraksemme, koska vain hän on tie Jumalan yhteyteen. Jeesus itse lausui seuraavasti:

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

1. Gordon Lindsay: Evolution – The Incredible Hoax, Christ for the Nations, Dallas, Texas, 1977, p. 16

2. Sit. kirjasta "Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan", Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä, s. 19

4. Tri John Kitto kirjassa Encyclopedia of Biblical Literature, II, hakusana "Sabbath", s. 655