|
|
|
Viesti kirkon työntekijälle; minkä puolesta marssitaan?
Modernit papit haluavat esiintyä suvaitsevaisina ja edistyksellisinä, mutta samalla he antavat tukensa vääryydelle
Arvoisa viestin vastaanottaja ja kirkon työntekijä! Tämä teksti on tähdätty pääasiassa sellaiselle henkilölle, joka ajaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä kirkkoon, vaikka voi sitä lukea muutkin. Itse myönnän edustavani perinteistä näkemystä, jossa pyritään kunnioittamaan Raamatun tekstejä, varsinkin Jeesuksen ja apostolien opetuksia, sellaisenaan. Tämä pätee mm. opetukseen seksuaalisuudesta, jonka mukaan avioliitto on oikein vain miehen ja naisen välillä (1 Kor 7:2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.). Siksi pidän Raamatun valossa vääränä sitä ajatusta, että vihittäisiin samaa sukupuolta olevia pareja mutta myös sitä, että harjoitetaan tavallista heteroseksiä miehen ja vaimon avioliiton ulkopuolella. Miksi sitten käsitellä tätä aihetta? Se johtuu tietysti siitä, että asia on ajankohtainen ja vaikuttaa kirkon elämään syvällisesti. Kirkko on tässä asiassa jakautunut, koska mm. Tulkaa kaikki-liikkeen edustajat ajavat tätä asiaa innokkaasti, kun taas perinteisen näkemyksen edustajat näkevät tällaisen toiminnan haitalliseksi. Joka tapauksessa tämä teksti on pääasiassa tähdätty sellaiselle henkilölle, joka ajaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Tällainen ihminen ajaa tätä asiaa usein rakkauden ja tasa-arvon nimissä sekä osoituksena suvaitsevaisuudesta, mutta onko hän ajatellut asiaa tarkemmin? Onko hän ajatellut, mitä hän todellisuudessa ”rakkaudellaan” ja tasa-arvopuheellaan puolustaa? Tätä ja muita asioita käsitellään kirjoittamassani tekstissä. Aloitan käsittelyn siitä, miten ”modernit” papit todellisuudessa puolustavat lasten ja nuorten kaltoinkohtelua.
”Modernit” papit puolustavat lasten ja nuorten kaltoinkohtelua. Kun yrittää ymmärtää, miksi monet nyky-yhteiskunnassa puolustavat homoseksuaalista käytöstä, on tärkeimpänä syynä ilmeisesti se, että monet pitävät homoseksuaalista taipumusta synnynnäisenä ominaisuutena, aivan kuin ihonväriä. Ajatellaan, että jos kyseessä on synnynnäinen ominaisuus kuten ihonväri tai vasenkätisyys, eikö silloin ole oikein puolustaa homoseksuaalista elämäntapaa ja ihmisiä, jotka ovat saaneet sellaisen ominaisuuden? Eikö ole oikein tukea ihmisiä heidän seksuaalisissa valinnoissaan? Homoseksuaalisuuden synnynnäisyyteen ovat vedonneet myös monet ns. kristillisen homoliikkeen edustajat (täällä Suomessa mm. Yhteys-liike sekä Tulkaa kaikki-liike). Yhteys-liikkeen johtaja rovasti Liisa Tuovinen toi esille tämän yleisen käsityksen eräässä TV-keskustelussa jo v. 2002:
Eihän Paavalilla ole käsitystä homoseksuaalisuudesta, joka on sillä tavoin ihmisen myötäsyntynyt ominaisuus, että sitä ei käy vaihtaminen. (1)
Mutta mikä on totuus aiheesta? Monet homoseksuaalit itse kieltävät asian synnynnäisyyden. Jotkut voivat väittää asiaa synnynnäiseksi, mutta useat myöntävät, että saman sukupuolen seksuaalisella viettelyllä ja olosuhteilla on ollut merkitystä heidän taipumustensa synnyssä. Nämä olivat yleisiä käsityksiä myös psykologiassa muutamia vuosikymmeniä sitten. Seuraavassa lainauksia, joissa on haastateltu homoseksuaaleja (lihavoinnit lisätty jälkikäteen):
‘Ole ei kuitenkaan usko, että olisi olemassa jonkinlainen ”homogeeni”. Hän uskoo, että homoseksuaalisten tunteiden syyt ovat monimutkaisemmat, ja viittaa muun muassa siihen, että hän tuntee monia identtisiä kaksosia, joista toinen on homoseksuaali mutta toinen ei. Omalla kohdallaankin Ole uskoo vaikuttaneita tekijöitä olleen useita. Merkitystä on ollut muun muassa lapsuuden mutkikkaalla ja huonolla isäsuhteella. Ole ei säästele sanojaan, kun hän kertoo lapsuudenaikaisesta isäsuhteestaan. Lapsena hän koki isän poissaolevaksi. Lisäksi Ole pelkäsi isää. Isä saattoi saada voimakkaita raivokohtauksia, ja jokusen kerran Ole koki isän nöyryyttävän häntä julkisesti. Ole sanoo kiertelemättä, että hän inhosi isää. (2)
Harri on kiinnostunut tiedotusvälineissä käytävästä homokeskustelusta, samoin kuin homoseksuaalisuutta koskevasta tutkimuksesta. Hän on vakuuttunut siitä, ettei homoudella juuri ole tekemistä synnynnäisten seikkojen kanssa. Hän perustelee kantaansa muun muassa sillä, että on usein helppo saada selville, miksi ihmisillä on homoseksuaalisia tunteita. Yleensä he ovat seksuaalisen väkivallan uhreja tai heillä on vaikea suhde vanhempiinsa tai ikätovereihinsa. ”Se on vakuuttanut minut siitä, ettei ensi sijassa ole kysymys geeneistä. Ei se minusta silti mahdotonta ole, että joillakin ihmisillä voi olla geenejä, joiden takia he saavat helpommin homoseksuaaleja tunteita”, Harri sanoo. (3)
Omalla kohdallaan Tepi uskoo homoseksuaalisuuden johtuvan siitä, että hänellä on jonkinlainen tunnevajaus, jota hän yrittää täyttää. Tepi sanoo pelänneensä lapsena isää ja hänellä on vieläkin ”semmonen kammo miehiä kohtaan”. Tepi sanoo etsivänsä naisista äitiä. Vaikka Tepi miettii syitä lesbouteensa, hän kuitenkin samassa yhteydessä toteaa naisiin ihastumisestaan: ”ku se on niinku menny jotenki järisyttävän luonnollisesti, mä oon joskus oikein ihmetelly, et miten se voi mennä silleen. Toisaalta hän uskoo, että tähänkin on olemassa jokin syy. Tepi ei usko, että homoseksuaalisuus johtuisi geeneistä tai että ihminen voisi olla syntymästään asti homo tai lesbo. Hänen mielestään ihminen kasvaa homoksi tai lesboksi, myös ilman mitään erityisiä häiriöitä. (4)
Minua niin kuin monia homoja tietysti askarruttaa, mistä homoseksuaalisuus johtuu. Olen sitä mieltä, että lapsen persoonallisuus muotoutuu kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana, myös seksuaalisesti. Tähän vaikuttavat sekä ympäristö että ihmisen biologia. En usko lainkaan siihen, että homoseksuaalisuus olisi periytyvää. Sukulaismiehelleni homouteni on kova pala nimenomaan siksi, että he pelkäävät sen periytyvyyttä. (5)
Bill Hybels: Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä. Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (6)
Arvoisa viestin lukija! Jos homoseksuaalisuus ei ole synnynnäinen ominaisuus, mikä se sitten on? Se kävi ilmi viimeisestä lainauksesta. Siinä viitattiin, miten suurin osa homoseksuaaleista koki, että kodin tuhoisa vaikutus ja toisen ihmisen kohdistama viettelys olivat suurimpia syitä. Kyseessä on usein siis henkinen väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö ja isän tai äidin puuttuminen lapselta (isän ja äidin puuttumiseen viittaa eräs laaja tutkimus. Sen mukaan 27 % lesboista ja 2 % heteronaisista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Suhdeluku taustoissa on siten yli kymmenkertainen). Kaikki nämä viittaavat olosuhteiden vaikutukseen ja ihmisen reagoimiseen niihin. Mitä edellinen sitten merkitsee? Kun monet puolustavat homoseksuaalista käytöstä ja ovat Pride-marsseilla, tukevat he todellisuudessa sitä, että lapsia ja nuoria on kohdeltu kaltoin tai käytetty jopa seksuaalisesti hyväksi. Eikö asia ole näin? Eli jos kyse ei ole synnynnäisestä ominaisuudesta vaan traumaattisista kokemuksista, antavat nämä ihmiset epäsuorasti tukensa ihmisten kaltoinkohtelulle. Ei varmaankaan kukaan tue suoraan lasten ja nuorten kaltoinkohtelua, mutta epäsuorasti he kuitenkin tukevat sitä liputtaessaan homoseksuaalisen elämäntavan puolesta. Ihmisen menneisyys voi siis vaikuttaa hänen nykyisiin asenteisiinsa ja elämäänsä, kuten se ilmenee homoseksuaalien elämässä. Samoin on todettu, että rikolliset, prostituoidut tai esim. alkoholistit omaavat usein rikkinäisen taustan ja kasvuolosuhteet. He tulevat yleensä vaikeista olosuhteista, mutta eivät olosuhteet itsessään aiheuta heidän käytöstään, vaan heidän omat valintansa ja miten he reagoivat menneisyyteen. Niinpä kenenkään ei tulisi puolustella väärää käytöstään menneillä olosuhteilla. Jeesuksen opetus meille kaikille on: ”ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte” (Luuk 13:3). Tämä koskee homoseksuaalien harjoittajia, prostituoituja, rikollisia mutta myös muita syntisiä ihmisiä, jollaisia me kaikki olemme luonnostaan.
Ennustettu kehitys. Nykyaikana puhutaan suvaitsevaisuuden lisääntymisestä, mutta tämä ei näyttäisi pitävän paikkaansa. Sen sijaan on siirretty vain oikean ja väärän rajaa moraalin alueella. Näin on tapahtunut sellaisissa asioissa kuin esiaviolliset sukupuolisuhteet, avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet, abortti mutta myös homoseksuaalisuus. Ennen kaikkia niitä pidettiin siveettömänä ja vääränä käytöksenä jopa sekulaarien ihmisten parissa, mutta nyt niihin suhtaudutaan yhä myönteisemmin, myös kirkon piirissä. Kuitenkin on mielenkiintoista, että nykyisestä kehityksestä kirkoissa on ennustettu jo vuosikymmeniä sitten. Tunnettu David Wilkerson profetoi jo 1970-luvun alkupuolella kirjassaan ”Näky” siitä, miten homoseksuaalisuus tullaan hyväksymään kirkoissa, aivan kuten jo aiemmin monet ovat suhtautuneet suopeasti esiaviollisiin sukupuolisuhteisiin ja avoliittoon. Emme voi kiistää, etteikö kehitys olisi kulkenut kirjassa mainittuun suuntaan. Onko se merkki Jeesuksen pikaisesta tulemuksesta? Oletko sinä, arvoisa lukija, sellainen henkilö, jonka toiminnasta on ennustettu jo vuosikymmeniä sitten? Seuraavassa siis otteet Wilkersonin kirjasta 47 vuoden takaa, jolloin tämä asia ei ollut lainkaan ajankohtainen. Nyt se on sitä.
Näen tämän ylikirkon ”ymmärtämyksen” valepuvussa hyväksyvän homoseksualistit ja lesbolaiset jäsenikseen. Kirkon johtajat puolustavat homoseksualistista ja lesbolaista rakkautta eivätkä vain toivota sitä tervetulleeksi, vaan rohkaisevat harjoittamaan sitä. Homoseksualisti- ja lesbolaispappeja asetetaan virkoihin ja heille annetaan vaikutusvaltaisia paikkoja tässä kirkkounionissa, ja heitä tervehditään uudenlaisina uranuurtajina, jotka esittävät uusia käsityksiä rakkaudesta ja evankeliumista.
On olemassa kaksi voimaa, jotka estävät homoseksualisteja antautumasta täydellisesti syntiinsä: yhteiskunta ei hyväksy heitä ja kirkko vastustaa heitä opetuksillaan. Mutta nämä esteet häviävät, kun yhteiskunta ei enää vastusta heidän syntiään eikä pidä sitä epänormaalina, vaan rohkaisee heitä siinä, ja kun kirkko ei enää saarnaa heidän synnistään, vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan. Tulvaportit ovat auki, ja homoseksualisteja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos.
Oletko uskossa ja pelastunut? Arvoisa viestin lukija! Nyt siirrytään kaikkein tärkeimpään asiaan eli pelastukseen. Minulla on aina epäilys siitä, onko sellainen ihminen pelastunut, joka hylkää selvän Raamatun opetuksen, kuten opetukset homoseksuaalisuuden harjoittamisesta tai avioliiton ulkopuolisista seksisuhteista - asiat, jotka kaikkialla Raamatussa mainitaan synniksi. En väitä, etteikö tällainen ihminen voisi olla pelastunut, mutta minulla on epäilykseni. Ainakin olen sitä mieltä, että monet tällaiset ihmiset, vaikka he olisivat pappeja, eivät ole koskaan uudestisyntyneet ja tulleet todelliseen pelastukseen. He eivät ole koskaan olleet koko olemuksellaan Jumalan lain edessä, eivät nähneet syntejään ja miten he itsessään ovat kadotettuja. Kaikki on jäänyt pinnalliseksi heidän kohdallaan ja he luulevat olevansa hyvissä väleissä Jumalan kanssa, vaikka asia on päinvastoin. He ovat kuin tyhmät neitsyet, joilla oli kristillisyyden ulkomuoto, mutta he eivät koskaan olleet päässeet sisälle todelliseen pelastukseen. Mistä sitten tunnistaa tällaisen tekouskon? Yksi selkeimpiä merkkejä on se, miten ihminen suhtautuu Raamatun opetukseen, myös opetukseen seksuaalisuudesta. Pitääkö hän Jeesuksen ja apostolien opetuksia arvossa vai asettuuko hän niiden yläpuolelle, halveksien niitä? Otan muutamia lainauksia, jossa kerrotaan tarkemmin näiden ihmisten ylimielisestä asenteesta:
Toiseksi, näiden ihmisten todellinen ongelma on siinä, etteivät he pysty täysin hyväksymään Raamatun opetuksia ja auktoriteettia. Uskoisin, että tämä on perimmäinen syy. He eivät lähesty Raamattua auktoriteettina eivätkä antaudu ehdottomasti ja lopullisesti sen opetuksille. Jos lähestyisimme Raamattua pienten lasten tavoin, ottaisimme sen täydestä ja antaisimme sen puhua meille, tällaista ongelmaa ei koskaan syntyisi. Mutta nämä ihmiset sekoittavat hengelliseen totuuteen omia ajatuksiaan. He väittävät tietysti, että pohjimmiltaan he ottavat kaiken Raamatusta, mutta – tämä on kohtalokas virhe – he välittömästi muokkaavat sanomaa. He hyväksyvät tiettyjä ajatuksia, mutta haluavat silti säilyttää joitakin ajatuksia ja filosofioita vanhasta elämästään. He sekoittavat luonnollisia ajatuksia hengellisiin. He sanovat pitävänsä Vuorisaarnasta ja 1 Korinttolaiskirjeen 13. luvusta. He sanovat uskovansa Kristukseen Pelastajana, mutta ovat sitä mieltä, ettei tulisi edetä liian pitkälle vaan pysyä kohtuudessa. Siitä alkaa sanoman muokkaus. He kieltäytyvät hyväksymästä Raamattua auktoriteettina niin saarnassa kuin elämässä, niin opissa ja suhteessa maailmaan. ”Olosuhteet ovat muuttuneet”, he sanovat, ”eikä elämä ole entisensä. Elämme nyt kahdennellakymmenellä vuosisadalla.” He muokkaavat Raamattua sieltä täältä sopimaan omiin ajatuksiinsa. Raamattu on kuitenkin Jumalan sana, joka on ajaton, ja koska se on Jumalan sana, meidän tulee olla sille alamaisia ja luottaa Jumalaan, että hän käyttää omia työtapojaan omalla tavallaan. (7)
Mutta aina syy ei ole tässä; ehkä yhtä usein se on ihmisissä itsessään. Ensinnäkin, nämä ihmiset yleensä vastustavat selviä määritelmiä; he eivät pidä selkeydestä ja varmuudesta. Uskonto on mukavaa, kun se on heikkoa, epämääräistä ja epävarmaa ja täynnä muotoja ja rituaaleja. En ole ollenkaan hämmästynyt, että roomalaiskatolisuus viehättää tiettyjä ihmisiä. Mitä heikompi ja epämääräisempi uskontosi on, sitä mukavampi se on. Mikään ei ole epämukavampaa kuin selvät raamatulliset totuudet, jotka vaativat ratkaisuja. Siksi nämä ihmiset sanovat: ”Olet liian tarkka, olet liian legalistinen. En pidä tästä ollenkaan. Uskon kyllä kristinuskoon, mutta sinä olet liian joustamaton ja ahdasmielinen käsityksissäsi.” (8)
Otan vielä esille John Beveren näyn. Siinä kerrotaan lukemattomista ihmisistä, jotka odottavat pääsevänsä taivaaseen, mutta jotka eivät ole sisimmässään muuttuneet. Tämä on ymmärtääkseni monen papin ja hengellisen työn tekijän tila, koska he eivät ole koskaan olleet Jumalan lain valossa eli nähneet todellista tilaansa, ja jotka eivät ole koskaan uudestisyntyneet. Heiltä puuttuu halu olla kuuliainen Isän tahdolle:
Sain rukouksessa pysäyttävän hengellisen näyn, joka muutti elämäni ja palvelutyöni suunnan. Näin suuren kansanjoukon, lukemattoman väkipaljouden, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Nuo ihmiset olivat kokoontuneet taivaan porttien ulkopuolelle ja odottivat pääsevänsä sisään ja kuulevansa Mestarin sanovan: ” 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt 25:34). Sen sijaan he kuulivatkin Mestarin sanovan: ” 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut [laittomuuden tekijät, engl. käännös].” Näin heidän kasvoillaan hirvittävän järkytyksen, tuskan ja kauhun. He todella uskoivat olevansa menossa taivaaseen, koska he tunnustivat uskoa ja Jeesusta herranaan. He eivät kuitenkaan olleet ymmärtäneet synnin todellista merkitystä. Vaikka he halusivat taivaaseen, heiltä puuttui palava halu olla kuuliainen Isän tahdolle. (9)
Arvoisa viestin lukija! Kuten totesin, en ole varma jokaisen ihmisen hengellisestä tilasta; onko hän todella pelastunut vai onko hän vain teoreettisessa uskossa, enkä haluakaan olla kenenkään tuomari. En kuitenkaan tässä enempää käsittele tätä aihetta, vaan jos asia kiinnostaa sinua, voit mennä kotisivulleni (www.jariiivanainen.net tai Googlen hakuun nimeni Jari Iivanainen). Siellä olen kirjoittanut tästä aiheesta mm. kirjoituksissa ”Uskonnollisuus vai usko?", "Teoreettinen usko" sekä "Oletko tyhmä neitsyt?”. Toivon, että mietit tätä asiaa eli suhdetta Jumalaan ja kysymystä siitä, oletko todella pelastunut ja saanut syntisi anteeksi.
Teitä kunnioittaen ja siunaten Terveisin Jari Iivanainen
Viittaukset:
1. Liisa Tuovinen, ”Synti vai siunaus?” Inhimillinen tekijä. TV2, 2.11.2004, klo 22.05. 2. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 104 3. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 131 4. Lesboidentiteetti ja kristillisyys, s. 87, Seta julkaisut 5. Sinikka Pellinen: Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko, s. 77, Teron kertomus 6. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132 7. D. Martyn Lloyd-Jones: Terve usko, Raamatun apu masennukseen (Spiritual Depression. Its Causes and Cure), s. 45,46 8. D. Martyn Lloyd-Jones: Terve usko, Raamatun apu masennukseen (Spiritual Depression. Its Causes and Cure), s. 45 9. John Bevere: Turvapaikka (Under Cover), s. 47,48
Lisää aiheesta:
Mistä homoseksuaalisuus johtuu, sen taustatekijät ja voiko siitä vapautua?
Kirkon päättäjät ja Jumala; missä ollaan kristillisen uskon ulkopuolella?
Lue lisää evoluutioteoriasta, dinosauruksista ja miksi miljoonat vuodet ovat valhetta
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
Mistä homoseksuaalisuus johtuu, sen taustatekijät ja voiko siitä vapautua?
Lue lisää evoluutioteoriasta, dinosauruksista ja miksi miljoonat vuodet ovat valhetta
|
