|
|
|
Millainen Jumala on?
Lue, miksi ei kannata uskoa hindulaiseen ja panteistiseen (kaiken jumaluus) käsitykseen jumalasta
Aiemmissa luvuissa on käsitelty niitä käsityseroja, joita vallitsee sen suhteen, synnymmekö tänne uudelleen ja uudelleen sekä mitä tapahtuu rajan taakse mentyämme. On todettu, että Uuden testamentin ja Raamatun opetus poikkeaa huomattavan paljon siitä käsityksestä, joka itämaisissa uskonnoissa ja Uuden aikakauden liikkeessä vallitsee. Mutta millainen on Uuden aikakauden ihmisen ja hindulaisuuden jumalakuva? Onko se kovin erilainen ja poikkeaako se paljon siitä, joka länsimaissa on vallinnut vuosisatoja? Tähän asiaan koetetaan perehtyä tulevilla riveillä.
Kaiken jumaluus. Jos yritetään lyhyesti selostaa hindulaista jumalakäsitystä, voidaan se tiivistää muotoon: Jumala (tai hindulaisittain Brahman) on sama kuin maailma. Hindulaisuudessa uskotaan oppiin kaiken jumaluudesta (panteismi) ja että kaikkien asioiden sekä kasvien, eläinten, luonnon että ihmiskunnan uskotaan olevan osallisia yhdestä samasta jumalallisesta olemuksesta. Tämä tarkoittaa, että ihmiset ovat jumalia tai osa jumalaa, mutta myös lehmät, apinat, käärmeet ja norsut, ja niitä kaikkia palvotaan. Jumala on kaikki, mitä on olemassa, eikä ole mitään sellaista, mikä ei olisi Jumala. Ainut asia, joka voi estää meitä tajuamasta jumalallista olemustamme, on maya, harhakuva, jonka vallassa useimmat ovat. Sama asia tulee hyvin esille seuraavasta lainauksesta. Siinä Rabi Maharaj, entinen hinduguru ja tunnettu joogi, joka aloitti mietiskelyn jo viisivuotiaana, selostaa tätä käsitystä ja miten hänelle "Jumala oli kaikki ja kaikki oli Jumala". Hän tiivistää siinä sen tavallisen uskomuksen, johon miljoonat hindut tänä päivänä uskovat:
"Hindulle käärmeet ovat jumalia. Pidin itse elävää, loistavaa macajuel-käärmettä huoneessani ja palvoin sitä. Samoin palvoin myös apinajumalaa, norsujumalaa ja ennen kaikkea lehmäjumalaa. Minulle Jumala oli kaikki ja kaikki oli Jumala - paitsi tietenkin onnettomat kastittomat ihmiset. Maailmani oli täynnä henkiä, jumalia ja okkulttisia voimia. Lapsuudesta saakka päämääräni oli antaa näille kaikille se, mikä niille kuului." (1)
Rabi jatkaa siitä, miten hän piti itseäänkin jumalana - asia, joka tietysti on looginen johtopäätös edellisestä näkemyksestä, kaiken jumaluudesta. Hän palvoi itseään ja otti päämääräkseen opettaa muille hinduille saman näkemyksen. Sen hän teki sitä varten, että ihmiset, oivallettuaan asian, voisivat vapautua jälleensyntymisen kiertokulusta:
"Istuin todella peilin edessä ja palvoin itseäni. Ja miksi ei? Minä olin Jumala. Ihanassa ja kauniissa Bhagavad-Gitassa Krishna oli luvannut tämän jumallallisen tiedon kaikille, jotka harjoittivat joogaa. Tämä oli nektari, jota mietiskelijät joivat. Tässä ei ollut kyse jumalaksi tulemisesta, vaan yksinkertaisesti sen tajuamisesta, kuka todella olin ja olin ollut kaiken aikaa. Kaduilla kulkiessani tunsin, että olin maailmankaikkeuden Herra ja että minun luotuni kumarsivat minua... Suureksi päämääräkseni tuli opettaa lahjakkaille hinduille totuus heidän tosi jumaluudestaan, vapauttaa heidät tietämättömyyden kahleista. Minusta tulisi guru, sillä guru on opettaja, ja ilman hänen apuaan hindulla ei ole mitään toivoa vapautua jälleensyntymisen pyörästä." (2)
Panteismin ongelmia. Panteismi, oppi kaiken jumaluudesta, on siis yleistä hindulaisuudessa. Se on sen toinen peruspylväs jälleensyntymisen ohella, ja ihmisillä on tavoitteena irtautua jälleensyntymisen kiertokulusta sitä kautta, että he ymmärtävät oman jumaluutensa ja yhteytensä Brahmaniin; sen ymmärtämistä nimitetään valaistuksen kokemiseksi. Lyhyesti sanoen nämä kaksi aluetta, jälleensyntyminen ja oppi kaiken jumaluudesta, kuuluvat hindulaisuudessa kiinteästi yhteen. Mutta opissa kaiken jumaluudesta, panteismissä on lukuisia ongelmia. Niitä ovat mm. seuraavat asiat, joita jokaista aiotaan katsoa erikseen:
• Miksi emme muista menneisyyttä? • Panteismi ei selitä kaiken alkua • Se on valheellista • Se hävittää eron hyvän ja pahan väliltä • Se on ristiriidassa karman lain kanssa • Maya - eli mikä todella on harhaa?
Miksi emme muista menneisyyttä? Ensimmäinen ongelma panteismissä on sama kuin jälleensyntymisajatuksessa; siinäkään emme muista menneisyyttä. Jos kaikki on yhtä Brahmanin kanssa - myös me itse - niin tulisi jokaisen tietää ja muistaa koko historian kulku ja asioita ennen ruumiissa oloaan; sen ei pitäisi olla mikään ongelma. Ongelma on kuitenkin siinä, miksi emme muista tätä elämää edeltäviä tapahtumia, jos olemme yhtä Brahmanin kanssa ja iankaikkisia? Jos Brahman, jonka pitäisi käsittää itsemme, on ollut olemassa aina tai ainakin luomakunnan alusta asti, niin pitäisi jokaisen muistaa hyvin nämä varhaiset ajanjaksot; mutta eikö tosiasia ole, ettei meillä ole niistä ajoista pienintäkään muistikuvaa? Ne puuttuvat täysin ja sen pitäisi todistaa siitä, ettei yhteytemme Brahmanin kanssa, ja sitä kautta iankaikkisuutemme, voi pitää paikkaansa. Jos se pitäisi paikkansa, varmasti muistaisimme näistä menneistä ajoista. Samaan asiaan viittaa seuraava keskustelu. Se, mikä oli totta Jobin kohdalla, on totta myös meidän kohdallamme. Hänkään ei voinut sanoa maan perustamisesta mitään, koska häntä ei ollut silloin vielä olemassa. Hän syntyi ja hänen tietoisuutensa heräsi paljon myöhemmin maapallon ilmaantumisen jälkeen. Tämä asia on selvästi ristiriidassa panteismin kanssa:
- (Job 38:1-4) Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: 2. "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? 3. Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. 4. Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
Panteismi ei selitä kaiken alkua. Toinen ongelma muistamattomuutemme lisäksi on se, mitä oli alussa ja miten kaikki alkoi. Mikä oli alkutilanne, kun ei vielä ollut luomakuntaa eikä mitään elämää maan päällä, koska jossakinhan täytyy olla hetki, jolloin Branham (kaikki) tuli olevaksi ja näkyväksi? Ikuisia mitkään näistä asioista eivät voi olla, koska muuten tähtien sekä auringon energiavarastojen, ja sitä kautta maapallon elämän, olisi täytynyt loppua jo ajat sitten. Niiden on täytynyt ilmaantua jossain vaiheessa, koska nyt ne ovat olemassa. Rabi Maharaj viittaa alun ongelmaan kirjassaan "Gurun kuolema" (s. 45). Hän toteaa, että panteistinen käsitys on ristiriitainen, koska Branhamin ilmaantumista tyhjästä on vaikea selittää ja koska se on ristiriidassa myös hindujen omien kirjoitusten kanssa:
Olin aina selvästi tajunnut, että Jumala oli ollut aina olemassa ja että hän oli luonut kaiken. Kuitenkin Vedat opettivat, että oli ollut aika, jolloin ei ollut mitään - ja että Brahman oli tullut tyhjästä. Gosinekaan ei voinut saada tätä sopimaan Gitassa olevaan Krishnan lauseeseen: "Se, mikä ei ole, ei voi koskaan tulla olevaksi." Tämä pysyi arvoituksena.
Käsitys alun olemattomuudesta saa tukea myös hindujen muista pyhistä kirjoituksista, joissa viitataan samaan asiaan. Rigveda toteaa alun tilanteesta, jolloin ei ollut elämää eikä taivaan laajoja asuinsijojakaan. Samoin toisessa kirjoituksessa viitataan siihen, miten alkutila oli ei-olevainen ja näkymätön; siitä tilasta Brahman sitten loi itsensä:
"Silloin elämää ei ollut, eikä elottomuutta, ei laajaa ilmojen tilaa, eikä sen takana taivaan laajoja asuinsijoja. Oliko vesiä, valtameren pohjatonta syvyyttä? Kuka silloin tietää, ken voi nyt julistaa, mistä luominen seurasi: Hän, alkusyy, jonka silmä valvoo kaikkea, hän yksin sen tietää, tai ehkä hänkään ei tiedä!" (Rigveda)
"Ennen luomakunnan syntyä brahman oli olemassa manifestoitumattomana ei-olevaisena. Tästä näkymättömästä hän antoi virrata esiin näkyväisen. Itsestään hän loi itsensä." (Taittira-upanishad)
Hyvä kysymys on, että jos uskotaan panteismiin, niin miten voidaan selittää se, että Brahman loi itse itsensä ja tyhjästä? Kun edelliset kirjoitukset osoittivat selvästi, ettei alussa ollut mitään ja että oli vain tyhjyyttä, niin mikä aiheutti Brahmanin ja luomakunnan ilmaantumisen tästä tyhjyydestä ja miten se loi itse itsensä? Sillä voidakseen aiheuttaa oman olemassaolonsa on jotakin ensin oltava olemassa. On oltava jotain, joka saa aikaan itse olemassaolon; on oltava syy ja seuraus. Mutta juuri se, että jotakin voisi olla olemassa ennen olemassaoloaan, on mahdotonta! Se on vastoin logiikan lakeja, koska eiväthän jonkun olemassaolo ja olemattomuus voi koskaan olla samanaikaisesti voimassa. Se on yhtä mahdotonta kuin että esim. joku kirja olisi samanaikaisesti olemassa ja ei-olemassa. Samoin se on yhtä mahdotonta kuin ihmisen on yhtä mahdollista olla samanaikaisesti nukuksissa ja hereillä tai lentää ja olla maassa samanaikaisesti. Sinun, joka uskot kyseiseen oppiin, joka on ristiriitainen alun suhteen, tulisikin ottaa huomioon myös se mahdollisuus, ettei luomakunta ole ilmaantunut itsestään käsin, vaan Jumala on sen luonut. Jumala, joka ei ole yhtä luomakunnan kanssa, vaan on siitä erillään. Tähän tärkeään asiaan viittaavat seuraavat jakeet. Ne osoittavat Jumalan olevan erillinen luomastaan, mutta myös sen, miten hän on luonut kaiken:
- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
- (Jes 66:1,2) Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani? 2. Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.
- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet."
Se on valheellista. Panteismin valheellisuus käy ilmi myös siitä, että kun tämän opin mukaisesti monet kuvittelevat itsensä eräänlaisiksi pikkujumaliksi (joka on tietysti luonnollinen seuraus jos ajatellaan kaiken olevan jumalaa), eivät he kuitenkaan kykene luomaan esim. tähteä, planeettaa tai kuun kokoista kappaletta taivaalle. Tämänhän ei pitäisi olla mikään ongelma, jos todella olemme Jumalan vertaisia ja kaikkivaltaisia. Miksi tähän ei kuitenkaan pystytä? Eikö tämä käsitys, joka on niin selvästi ristiriidassa todellisuuden kanssa, vain todista siitä, että se on aivan ilmeistä valhetta? Seuraava keskustelu viittaa samaan asiaan. Siinä Rabi Maharaj kertoo, miten hänen oli vaikea puolustaa sitä panteististä käsitystä, että kaikki olisi osa jumalaa. Poikien hankalat kysymykset saivat hänet hämilleen ja hän joutui puolustuskannalle. Hän kuvailee kirjassaan ongelmatilannetta, joka osoittaa hyvin panteismin valheellisuuden:
"Onko totta, että hindut uskovat, että kaikki on Jumalaa?" Nyökkäsin. Katsahdin levottomasti kyselijästä eri rotuja ja uskontoja edustaviin poikiin, jotka olivat kerääntyneet puhumaan minua pussiin. Siitä alkoi tulla säännöllinen tapa, ja toiset hindupojat välttivät huolellisesti antamasta minulle minkäänlaista tukea. He vaikuttivat suorastaan pelästyneiltä tai häpeileviltä. "Tarkoitatko, että kärpänen on Jumala, tai muurahainen, tai sontiainen?" Pieni ympärilläni seisova joukko rämähti nauramaan. Te nauratte, koska ette ymmärrä", sanoin ylpeästi. "Te näette vain harhakuvan, mutta ette näe Yhtä Tosiolevaa - Brahmania." "Oletko sinä Jumala?" kysyi portugalilainen poika epäuskoisesti. En uskaltanut epäröidä tai vetäytyä - silloin olisin vaikuttanut vielä naurettavammalta. "Olen", vastasin lujasti, "ja niin ovat kaikki hindut. Heidän on vain tiedostettava se." "Miten voi tiedostaa semmoista, mikä ei ole totta?" hän letkautti halveksivasti tuhahtaen. "Ethän sinä luonut maailmaa!" (3)
Se hävittää eron hyvän ja pahan väliltä. Eräs ongelma panteistisessä käsityksessä on, että se tekee turhaksi eron hyvän ja pahan välillä. Sillä kun Brahman, kaiken sisäänsä kattava jumaluus käsittää nämä molemmat alueet, jää tämä ero puuttumaan. Eroa pidetään enää vain illuusiona ja moraali tulee suhteelliseksi, koska vastakohdathan ovat todellisuudessa yhtä. Käsitys hyvän ja pahan eron katoamisesta tulee esille hinduopettajien omista kirjoituksistakin. Swami Vivekananda on viitannut siihen, miten hyvä ja paha on sama:
"Hyvä ja paha ovat yksi ja sama" (4) sekä "Myös murha on Jumala" (5)
Samoin guru Bagwan Shree Rajneesh, selittäessään hindujen pyhää kirjaa Bhagavad Gita'a, on viitannut siihen, ettei tekemillämme teoilla ole mitään merkitystä:
"Tapa, murhaa, täysin tietoisesti tietäen, ettei ketään ole murhattu ja ettei ketään ole tapettu." (6)
Mihin johtaa? Se että ei tehdä eroa hyvän ja pahan välillä, saa kuitenkin kysymään, mihin tällainen katsantokanta johtaa, jos sitä toteutetaan käytännössä. Jos tätä opetusta todella toteutetaan, eikö se johda vain kärsimyksen lisääntymiseen? Se saa aikaan anarkiaa yhteiskunnassa ja ihmisen pahanolon lisääntymistä, koska eihän julmuudella ja ei-julmuudella tai rakkaudella ja vihalla ole silloin enää merkitystä. Oppi kaiken ykseydestä ei siis ole hyödyllinen, vaan aiheuttaa vahinkoa. Siihen viittaavat osuvasti seuraavat Jeesuksen sanat, jotka hän aikanaan lausui:
- (Joh 10:10) Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Niinpä sinun, joka uskot tähän oppiin, tulisi kysyä itseltäsi, onko se todella paikkansapitävä ja mistä lähteestä se on? Jos se käytännössä toteutettuna saa aikaan vain vahinkoa muita kohtaan, eikö se silloin ole pahasta lähteestä? Eikö se silloin ole sielunvihollisesta, kuten edelliset Jeesuksen sanat osoittavat, koska tämä oppi käytännössä toteutettuna ei saa mitään positiivista aikaan? Lisäksi sinun kannattaa ottaa huomioon seuraavat Jesajan kirjan sanat, joissa puhutaan samasta asiasta. Niissäkin viitataan siihen, ettei meidän pitäisi sanoa hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi, johon tämä oppi johtaa. Sillä eikö juuri tähän, pahan väittämiseen hyväksi, edellinen käsitys meidät vie, jos todella uskomme siihen?
- (Jes 5:20) Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
Se on ristiriidassa karman lain kanssa. Jos jatketaan hyvän ja pahan ongelmaa eli edellistä oppia (Brahmanissa hyvä ja paha ovat sama), on se ristiriidassa hindulaisuudessa tärkeän asian eli karman lain kanssa. Ristiriita syntyy sen takia, että karman lain mukaan ihmisten pahat teot seuraavat heitä aina seuraavaan elämään: heitä rangaistaan seuraavissa elämissä niistä pahoista teoista, joita he ovat aiemmin tehneet. Rauni-Leena Luukasen tunnetusta kirjasta "Kuolemaa ei ole" (s. 186) tämä käsitys käy hyvin ilmi:
Tärkeä oppi on: sitä ihminen niittää, mitä hän on kylvänyt. Kaikesta tekemästämme joudumme edesvastuuseen... Tämän karman lain merkitystä ihmiset eivät yleisesti tajua.
Sen tähden, jos uskotaan edellä olevaan oppiin, tulisi aiheellisesti kysyä, miten nämä kaksi asiaa: karman laki, jonka seurauksia yritetään välttää tekemällä hyviä tekoja, sekä Brahman, jossa ei kuitenkaan ole eroa hyvän ja pahan välillä, voivat olla samanaikaisesti voimassa? Jos ihmisillä on tavoitteena päästä yhteyteen Brahmanin kanssa välttämällä karman lain seurauksia, miten se voi onnistua, koska nämä kaksi asiaahan ovat aivan toistensa vastakohtia ja ainakin niiden välillä vallitsee ilmeinen ristiriita. (Kyseessä on samanlainen vastakohtapari, kuin jos yritettäisiin olla valveilla ja hereillä samanaikaisesti. Se ei varmaankaan onnistuisi.) Eikö jouduta sovittamattomiin ristiriitoihin, jos yritetään soveltaa näitä kahta asiaa - panteistista jumalakuvaa, jossa hyvä ja paha ovat sama sekä karman lakia, jossa ne ovat vastakohtia - samanaikaisesti yhteen? Miten siinä voidaan onnistua?
Maya - eli mikä todella on harhaa? Asia, joka on yhdistetty panteistiseen käsitykseen, on myös se, että olemme harhakuvan, mayan, vallassa, joka estää meitä näkemästä yhteyttämme Brahmanin kanssa. On sanottu, että vain harhakuva, maya, estää meitä näkemästä todellista asemaamme ja ettemme voi luottaa järkeemme ja havaintoihimme. Tämän takia monet pyrkivät eroon harhakuvasta ja voidakseen vapautua jälleensyntymisen kiertokulusta. Hyvä kysymys kuitenkin on, mistä voidaan tietää, mikä on harhaa ja mikä ei ole sitä? Sillä jos järkemme on harhaa, voimmeko silloin luottaa edes siihen oppiin, että kaikki on harhaa ja vain edellä olevat asiat todellisuutta? Erehtymisen mahdollisuushan on ilmeinen, koska järkemme on voinut pettää meidät jo siinä vaiheessa, kun olemme uskoneet kyseiseen oppiin kaiken harhasta. Meitä voidaan pettää jo alkuvaiheessa tässä yksinkertaisessa pienessä seikassa. Toiseksi on syytä kysyä, että jos kaikki havainnot ovat osa harhaa, niin miten voidaan olla varmoja, ettei tavoiteltu valaistuminen ja tästä mielentilasta johtuvat tiedot ole myös osa harhanäkyä - samanlaisia kuin esim. monien mielisairaiden näyt, joissa harha ja todellisuus ovat menneet sekaisin? Eikö tämä mahdollisuus ole olemassa? Samaa mahdollisuutta selostaa Rabi Maharaj kirjassaan "Gurun kuolema" (s. 97). Hän ottaa esille juuri sen vaihtoehdon, että ehkäpä hänen tavoittelemansa autuuskin voi olla vain harhakuva, koska hän ei voi luottaa omaan järkeensä ja havaintoihinsa. Tämä mahdollisuus kannattaa siis ottaa huomioon, kuin myös se, että ehkäpä panteistinen käsitys, johon saatetaan uskoa, on itsessään "maya", harhaa tai valhetta:
Jos järkikin oli mayaa niin kuin Vedat opettivat, miten voisin silloin luottaa mihinkään oppiin? Miten voisin edes uskoa, että kaikki oli mayaa ja vain Brahman todellinen? Miten voisin olla varma, ettei myös tavoittelemani Autuus ollut harhakuva, jos kerran en voinut luottaa havaintoihini enkä päättelyihini? Hyväksyäkseni sen, mitä uskontoni opetti, minun oli kiellettävä se, mitä järki sanoi. Mutta entä muut uskonnot? Jos kaikki oli Yksi, silloin ne kaikki olivat samaa. Tästä näytti seuraavan, että sekavuus oli jumala, koska se oli Tosin Todellisuus. Ajatukseni olivat sekaisin.
Raamatun kuvaus jumalasta. Jos otetaan tähän väliin Raamatun kuvaus Jumalasta, poikkeaa se paljon panteistisestä jumalakuvasta. Eroja ovat ainakin sellaiset asiat kuin että Raamatun Jumala on persoonallinen Jumala, hän on ainoa Jumala, hän on iankaikkinen, ja hän on luonut kaiken ja on erillään luomastaan. Katsomme joitakin Raamatun paikkoja tältä alueelta:
Jumala on iankaikkinen Jumala, joka on ollut aina olemassa:
- (1 Moos 21:33) Ja Aabraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja huusi siinä avuksi Herran, iankaikkisen Jumalan nimeä.
- (Jes 40:28) Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.
Jumala on luonut kaiken ja on erillään luomastaan:
- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."
- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti 6. ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,
- (Mark 13:19) Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule.
- (Apt 17:16,22-27,29,30) Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. 22. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. 23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan. 24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, 25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. 26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, 27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; 29. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. 30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
On vain yksi Jumala:
- (1 Tim 1:17) Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.
- (Jes 45:21) Ilmoittakaa ja esiin tuokaa - neuvotelkoot keskenänsä - kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Herra! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä.
- (Jes 46:9) Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.
Muita jakeita samalta alueelta:
- (2 Moos 20:2,3) "Minä olen Herra, sinun Jumalasi... Älä pidä muita jumalia minun rinnallani."
- (Jes 14:13,14) Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. 14. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'
- (Hes 28:2) "Ihmislapsi, sano Tyyron ruhtinaalle: Näin sanoo Herra, Herra: Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: 'Minä olen jumala, jumalain istuimella minä istun merten sydämessä', ja olet kuitenkin ihminen, et jumala, vaikka omasta mielestäsi olet jumalan vertainen
- (Room 1:22,23,25) Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet 23. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. 25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
- (Apt 12:21-24) Niin Herodes määrättynä päivänä pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen; 22. siihen kansa huusi: "Jumalan ääni, eikä ihmisen!" 23. Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sentähden ettei hän antanut kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä. 24. Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi.
Epäjumalankuvien ja epäjumalanpalveluksen turhuus
- (Ps 115:3-8) Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. 4. Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. 5. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. 6. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne. 7. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta. 8. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
- (Jes 44:9-20) Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään. 10. Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta. 11. Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt! 12. Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy. 13. Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimella, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan. 14. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi. 15. Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen. 16. Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean". 17. Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani". 18. Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. 19. Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!" 20. Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: "Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?"
- (Jer 10:3-5) Sillä kansat noudattavat turhia jumalia; sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä, puusepän kätten tekemiä, työaseella tehtyjä. 4. Ne koristetaan hopealla ja kullalla sekä kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla, niin etteivät ne horju. 5. Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla, eivät ne voi puhua; kantamalla täytyy niitä kantaa, sillä eivät ne voi astua. Älkää peljätkö niitä, sillä eivät ne voi pahaa tehdä; mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää.
- (Jer 10:8-11,14.15) He ovat kaikki tyynni järjettömiä, tyhmiä. Turhain jumalien opettamista! Ne ovat puuta, 9. ohueksi taottua hopeata, joka tuodaan Tarsiista, ja Uufaan kultaa, taiturin ja kultasepän kätten tekoa. Punasinistä ja punaista purppuraa on niiden puku. Taitajain tekoa ovat ne kaikki. 10. Mutta Herra on totinen Jumala; hän on elävä Jumala ja iankaikkinen kuningas. Hänen vihastansa vapisee maa, ja kansat eivät kestä hänen suuttumustansa. 11. Sanokaa heille näin: Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata, ne katoavat maan päältä ja taivaan alta. 14. Järjetön on jokainen ihminen, tietoa vailla, häpeän saa jokainen kultaseppä veistetystä kuvasta, petosta on hänen valamansa kuva, eikä niissä henkeä ole. 15. Turhuutta ne ovat, naurettavia tekeleitä; kun niiden rangaistus tulee, ne hukkuvat.
- (Gal 5:19-21) Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, 20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
- (Ilm 21:8) Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
- (Ilm 22:14,15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! 15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Käsitys yhdestä jumalasta. Kun on tutkittu käsitystä kaiken jumaluudesta tai monista jumalista, on hyvä ymmärtää, etteivät ne ole alkuperäistä ihmiskunnan perintöä, vaan ne ovat vääristymiä. Ne ovat seuranneet siitä, kun ihmiset ovat luopuneet yhden Jumalan palvonnasta ja alkuperäisestä perinnöstään. Niinpä yhden ainoan, kaikkivaltiaan Jumalan, palvonta on paljon vanhempi käsitys ihmiskunnassa ja ensimmäisiltä esi-isiltä peräin oleva perintö. Se ei suinkaan ole mitään länsimaalaisuutta, vaan tämä asia on peräisin jo ihmiskunnan alkuhistoriasta. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on osuva viittaus siihen:
- (1 Moos 4:26) Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.
Kun lähdetään etsimään todisteita yhden Jumalan palvonnasta kansojen historiassa, voidaan niitä löytää useita. Kuvaavaa asialle on, että 1868-1954 elänyt Wilhelm Schmid kokosi 4500-sivuisen teossarjan, johon on koottu todisteita "alkukantaisten" heimojen monoteistisistä jumalakäsityksistä. Hänen kokoelmansa jälkeen on löydetty ainakin 1000 vastaavaa esimerkkiä. Niinpä monilla luonnonkansoilla on säilynyt perimätietona alkuperäistä tietoa Taivasjumalasta sekä korkeimmasta, aidosta ja todellisesta Jumalasta. Usein, mitä primitiivisempi kulttuuri on kyseessä, sitä paremmin tiedot ovat säilyneet. Tämä ei ole mikään harvinaisuus, vaan lähes kaikilla kansoilla on ollut käsitys yhdestä Jumalasta, jonka palvonnasta he ovat kuitenkin luopuneet ja siirtyneet palvomaan muita jumalia. Suunta on ollut yhdestä jumalasta moniin jumaliin.
Mutta toinenkin tosiseikka, voimakkaampi, ja mielestämme myös ratkaisevampi, todistaa nykyisen fetishismin ja polyteismin puhtaamman uskontomuodon rappeutumiksi. Kaiken fetishismin ja polyteismin takana on monoteismi. Siksi ei ihmissuvun historiassa monoteismiä, uskoa yhteen Jumalaan, saavutettukaan lukemattomia vuosisatoja kestäneen kehityskulun jälkeen, vaan monoteismi oli kerran kaikkien kansojen uskonto. Tämä ei ole arvailua, vaan tosiseikkojen todistama ja siis tieteellinen totuus. Maailman historiassa on runsaasti todistuksia siitä, että uskonto on rappeutuen turmeltunut. Maailman suuret uskonnot osoittavat, että niiden alkuperäinen puhtaus on turmeltunut. …Vielä suurempi on oppineiden ja vakavien tutkijoiden työn tulosten todistus siitä, että suuret muinaiset, Egyptin, Assyrian, Kaldean, Babylonian, Intian, Persian ja Kiinan uskonnot, samoin kuin nykyiset itämaiset uskonnotkin, alkoivat kaikki monoteistisenä uskona ja rappeutuivat aikojen kuluessa polyteismiksi ja myös fetishi-palvonnaksi. Tästä meillä on lukematon joukko etevien tiedemiesten luotettavia todistuksia, henkilöiden, jotka ovat tulkinneet muinaisuuden vanhoja asiakirjoja, sumerilaisten, akkaadien ja muiden nuolenpääkirjoituksia ja Egyptin hieroglyfejä. (7)
Lisäksi monilla idän heimoilla, joissa nyt esiintyy monijumalaisuutta, esim. Intiassa, Thaimaassa, Burmassa (Burmassa esim. karenit, kachinit, lahut, wa-heimo ja kui-heimo), on säilynyt perimätietona kertomuksia yhdestä Jumalasta, kuten myös syntiinlankeemuksesta, vedenpaisumuksesta ja kieltensekoituksesta - asioista, joista Raamattukin puhuu. Samoin Kiinassa on Sang Tin eli Taivaan Herran palvonta ollut yleistä jo satoja vuosia ennen konfutselaisuuden, taolaisuuden ja buddhalaisuuden syntyä, ja Sang Ti on ollut pääasiallinen uskon kohde:
Kiinalaiset kutsuvat häntä nimellä Sang Ti – Taivaan Herra. Jotkut tutkijat arvelevat, että Sang Ti saattaa jopa olla kielitieteellistä sukua hepreankieliselle sanalle Shaddai – El Shaddai, Kaikkivaltias. Koreassa hänet tunnetaan nimellä Hanamin – Suuri. Usko Sang Tihin/Hanaminimiin on ollut olemassa jo ties kuinka monta vuosisataa ennen konfutselaisuuden, taolaisuuden ja buddhalaisuuden syntyä. Itse asiassa tietosanakirja Encyclopedia of Religion and Ethics mainitsee, että ensimmäinen uskontoon viittaava merkintä Kiinan historiassa kertoo Sang Tin olevan yksin uskon kohde. On arvioitu, että viittaus on peräisin suunnilleen ajalta 2600 eKr. – siis kolmattatuhatta vuotta ennen konfutselaisuuden tai jonkin muun järjestäytyneen uskonnon nousua Kiinassa. (8)
Katsomme lainausta, joka liittyy Intiaan ja siellä vallitseviin uskomuksiin. Merkittävää on, että tässäkin maassa on aikanaan vallinnut usko yhteen Jumalaan, josta sitten on vähitellen luovuttu. Monoteismistä on vähitellen ajauduttu monien jumalien palvontaan:
Mutta vanhat Veda-kirjat, Veda-laulut antavat ratkaisevan todistuksen. On totta, että jo varhaisimpana veda-kautena mainitaan monia jumalia, kuten sateen jumala Indra, tuulen jumala Vayu, myrskyn jumala Marut, aurinkojumala Surya, aamunkoiton jumalatar Ushas ja tulen jumala Agni. Mutta näitä pidettiin yhden ainoan, korkeimman Olennon eri ilmestyksinä. Professori Max Muller kuvaa tämän varhaisen veda-uskonnon ilmiöitä seuraavin sanoin: "Vedan polyteismia edeltää monoteismi; ja näitä lukemattomia jumalia rukoiltaessakin häämöttää epäjumalisten lausuntojen sumusta yhden suuren, äärettömän Jumalan muisto kuten sinitaivas pilvenhattaroiden takaa". Tänä varhaisena veda-uskonnon aikana oli hindulaisuus uskonnollisesti ja siveellisesti turmeltumaton. Ei tiedetty silloin kastilaitoksesta eikä sielunvaelluksesta; kuvainpalvelusta, laillisia lapsimurhia, leskenpolttoa, paholaisten palvontaa, mieletöntä filosofista mietiskelyä ei silloin ollut. Sensijaan on varhaisissa Veda-lauluissa useita yleviä kohtia; monista niistä kaikuu yleisesti tunnettu perimätieto luomisesta, ihmisen lankeemuksesta ja vedenpaisumuksesta, jotka kuuluvat ihmiskunnan ensikäsitteisiin. … Sellainen oli indo-arjalaisten alkuperäinen monoteistinen usko. Polyteismiä ja fetishi-palvontaa ei silloin tunnettu. Jos tutkisimme tietä alaspäin tästä alkuperäisestä jumalkäsitteestä, kuten sitä esim. voi tutkia monien vuosisatojen halki Intiassa, niin tutkielmasta syntyisi monisatasivuinen kirja. Intiassa on nyt paljon henkien- ja esineiden palvontaa, arjalaisten hindujenkin parissa. Se on tulos samasta kehityksestä, jonka kautta Egypti, seemiläiset heimot ja muut kansat ovat kehittyneet, ei ylöspäin, vaan alaspäin. (9)
Viittaukset:
1. Rabindranath R. Maharaj: "Gurun kuolema", s. 21 2. Sama, s. 59 3. Sama, s. 81 4. Vivekananda in Swami Nikhilanda, (käännösohjelma) "Viveekananda the yogas and other works" (New York: Ramabrishna-Vivekananda center, 1953) julk., s. 530 5. Sama 6. Rajneesh "The book of secrets", osa 1, s. 399. Rajneesh selittää hengellistä viisautta Arjuna'lle Bhagavad Gita'n soturille. 7. Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, s. 19,22 8. Don Richardson: Iankaikkisuus heidän sydämissään (Eternity in their Hearts), s. 78 9. Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, s. 26,27 / sekä lainaus Max Mullerin teoksesta: "History of Sanskrit Literature, s. 559
Lisää aiheesta:
Buddhalaisuuden opit tarkastelussa. Pitävätkö ne paikkansa vai ei?
Jälleensyntyminen, sielunvaellus, reinkarnaatio. Lue, miksi ei ole järkevää uskoa jälleensyntymiseen
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
Buddhalaisuuden opit tarkastelussa. Pitävätkö ne paikkansa vai ei?
Jälleensyntyminen, sielunvaellus, reinkarnaatio. Lue, miksi ei ole järkevää uskoa jälleensyntymiseen
|
