|
|
Uskonnollisuus vai usko?
Tämän kirjoituksen aiheena ovat uskonnolliset ihmiset. Se tarkoittaa henkilöitä, jotka voivat olla jopa kirkon työntekijöitä tai tekemisissä hengellisten asioiden kanssa, mutta jotka käytännössä torjuvat Kristuksen, eivät ole uskossa tai eivät ymmärrä, mitä kristinusko merkitsee. Siinä on kysymys järjestelmästä, joka on kristillisyyden sisäpuolella, mutta joka käytännöltään ja opeiltaan on Kristusta vastaan. Seuraavilla riveillä tuodaan esille, joitakin piirteitä, jotka liittyvät näihin ihmisiin. Tarkoitus ei ole hyökätä ketään vastaan, vaan asioita käsitellään, jotta eksyksissä oleva ihminen tunnistaisi oman tilansa Jumalan edessä. Sitä kautta hän voi päästä totuuden tuntemiseen ja pelastukseen, joka on Jumalan tahto meihin nähden.
- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, 4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
Hän ei voi sanoa, onko uskossa. Hyvin tavallinen uskonnollisen ihmisen piirre on, ettei hän voi varmuudella sanoa, onko hän uskossa ja pelastunut. Hän ei voi antaa siihen suoraa vastausta, koska häneltä puuttuu henkilökohtainen kokemus. Hän pitää tällaista kysymystä yleensä kiusallisena. Hän saattaa sanoa, että se on henkilökohtainen asia tai ei ole hänen kristillisen perinteensä mukaista tai antaa jonkun muun epämääräisen selityksen siihen. Tunnettu julistaja Niilo Yli-Vainio kirjoitti aikanaan tällaisista ihmisistä, jotka kyllä haluavat kantaa kristityn nimeä, mutta jotka kieltävät uskon ja varmuuden. He eivät voi antaa suoraa vastausta tähän kysymykseen. Ominaista ja vakavaa heidän tilalleen on, että he eivät edes etsi ja kaipaa varmuutta. Silloin sitä ei tietenkään voi edes löytää.
Olen toimintani aikana varmaan tuhansilta kysynyt, ovatko he uskovia. Tavallinen syntinen sanoo suoraan: - Eihän sitä vielä. Mutta käännynnäinen kiertelee ja kaartelee eikä anna suoraa vastausta suoraan kysymykseen. Hän haluaa käydä kristitystä, mutta sisäinen kokemus puuttuu kokonaan. Siksi hän ei oikein osaa valehdellakaan. Ei hän halua kieltää, mutta ei voi myöntääkään, kun jokin sisimmässä sanoo, että ei ole sitä varmuutta, josta on puhuttu. (1)
Toinen lainaus puhuu samanlaisista uskonnollisista ihmisistä. He ovat saattaneet mieltyä nöyryyteen, hiljaisuuteen tai joihinkin kristillisen uskon piirteisiin, mutta haluavat säilyttää kaiken epämääräisenä ja epävarmana. Paavali tarkoitti varmasti juuri tällaisia ihmisiä, kun hän sanoi, että ”heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta” (2 Tim 3:5).
Mutta aina syy ei ole tässä; ehkä yhtä usein se on ihmisissä itsessään. Ensinnäkin, nämä ihmiset yleensä vastustavat selviä määritelmiä; he eivät pidä selkeydestä ja varmuudesta. Uskonto on mukavaa, kun se on heikkoa, epämääräistä ja epävarmaa ja täynnä muotoja ja rituaaleja. En ole ollenkaan hämmästynyt, että roomalaiskatolisuus viehättää tiettyjä ihmisiä. Mitä heikompi ja epämääräisempi uskontosi on, sitä mukavampi se on. Mikään ei ole epämukavampaa kuin selvät raamatulliset totuudet, jotka vaativat ratkaisuja. Siksi nämä ihmiset sanovat: ”Olet liian tarkka, olet liian legalistinen. En pidä tästä ollenkaan. Uskon kyllä kristinuskoon, mutta sinä olet liian joustamaton ja ahdasmielinen käsityksissäsi.” (2)
Onko epäusko hyve? Kun ihminen on edellisenkaltaisessa tilassa, löytyy sille myös toinen nimi: epäusko. Se tarkoittaa, että ihminen pitää Jumalaa ja hänen lupauksiaan Jeesuksessa Kristuksessa epäluotettavina eikä usko, että hän voi saada pelastuksen ja myös varmuuden Jumalalta. Hän väittää valheeksi näitä asioita tai ei välitä niistä. Mutta on hyvä ymmärtää epäuskon olevan paha asia Jumalan silmissä. Siinä on kysymys ihmisen vastahakoisuudesta ja kapinallisesta mielestä – mielestä, joka taistelee Jumalaa vastaan ja väittää, ettei häneen voi luottaa. Se on hänen vastustamistaan ja kadottava synti. Katsomme jakeita, jotka tuovat tämän asian esille:
- (Hebr 3:12) Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
- (Ilm 21:8) Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
- (Hebr 11:6) Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
- (1 Joh 5:10) Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
- (Hebr 4:2) Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
- (Room 14:23) mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
- (2 Kor 13:5) Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
- (Joh 20:31) mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
Entä mikä neuvoksi sellaiselle ihmiselle, joka pitää epäuskoa hyveenä ja hienona asiana eikä ymmärrä, että se on kadottava synti? Vastaus on, että hänen tulee nöyrtyä sekä tunnustaa kapinallinen mielensä Jumalalle. Hänen täytyy käsittää, että jokainen voi kyllä päästä varmuuteen ja saada uskon, koska Jeesus lupasi, että ”etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan”. Me voimme varmasti luottaa hänen sanaansa:
- (Matt 7:8) Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
- (Joh 7:17) Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
- (1 Piet 5:6) Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
Valmis suhteessaan jumalaan. Yksi uskonnollisen ihmisen ja käännynnäisen piirre on, että hän on valmis suhteessaan Jumalaan. Se ilmenee seuraavilla tavoilla:
Jumala on hänen elämässään eristetyssä osastossaan. Se tarkoittaa, että Jumala on suljettu ikään kuin karsinaan, josta häneltä voidaan pyytää mukavia asioita, mutta joka ei saa olla Herra ihmisen elämässä. Ominaista tällaiselle kuolleelle uskolle on, että jos se kokee helvetin- ja kuolemanpelkoa tai joutuu suuriin vaikeuksiin, se huutaa Jumalaa avuksi kaikin voimin. Mutta heti kun elämä palautuu rauhallisiin olosuhteisiin, kaikki unohtuu (Jer 2:27: … Sillä he ovat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä kasvojansa; mutta onnettomuutensa aikana he sanovat: 'Nouse ja pelasta meidät).
Hän pysyy samanlaisena. Jos ihmisellä on kuollut usko, voi hän pysyä vuosi vuodelta samanlaisena: hänellä on sama itsekäs elämä, samat luonteenviat ja syntitavat. Hän ei elä Jumalalle ja Kristukselle nykyajassa, vaan elää ehkä menneessä kääntymyksessään. Pahinta on, ettei hän edes kaipaa muutosta ja pyhyyttä elämäänsä. Sen seurauksena Jumala ei tietenkään pääse vaikuttamaan hänessä. Hän ei ole hengellisesti köyhä tai sellainen, joka janoaa vanhurskautta elämäänsä (Matt 5:3,6). Hän ei ole aktiivinen Jumalan etsimisessään. Sen sijaan, kun ihminen uudestisyntyy ja saa uuden elämän Jeesuksen Kristuksen kautta, pitäisi hänen elämässään ja luonteessaan näkyä tasaista muutosta parempaan päin. Ainakin näin on kirjoitettu seuraavissa jakeissa. Jos tätä ei tapahdu, on syytä kysyä, olemmeko lainkaan kristittyjä.
- (2 Kor 3:18) Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
- (Gal 5:22) Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Häneltä puuttuu Jumalan antama uusi mieli. Syy siihen, miksi kuollut usko ei saa aikaan muutosta ihmisessä, on se, että ihminen ei ole pelastunut ja saanut Jumalalta uutta mieltä. Silloin muutoksen on vaikea toteutua. Sen sijaan todelliseen kääntymykseen kuuluu, että tulemme jumalallisesta luonnosta osalliseksi (2 Piet 1:4) ja että ihminen haluaa tehdä Jumalan tahdon. Sen seurauksena hän alkaa vihata niitä syntejä, joita ennen eniten rakasti. C.O. Rosenius kirjoitti aikanaan lihan ja Hengen taistelusta meissä sekä miten ihminen muuttuu suhteessaan niihin synteihin, joihin on ennen mieltynyt:
Kristitty ei ole vain uusi ihminen vaan samalla kertaa myös vanha. Kristityn elämää jakaa ja raastaa alituinen taistelu lihan ja meissä asuvan Hengen välillä… Tärkein merkki puhtaasta mielestä on, että vihaat eniten niitä syntejä, joita eniten rakastat. Monet kääntymättömät voivat vihata niitä syntejä, joita he eivät rakasta. Mutta sen synnin vihaaminen, jota eniten rakastan, todistaa uudesta ja puhtaasta mielestä. Opetuslasten keskustellessa siitä kuka heistä oli suurin, he eivät liene tunteneet, että he vihasivat itserakkauttaan. Mutta kun he ajattelivat asiaa, he vihasivat sitä varmasti. Toisena hetkenä Pietari sanoi: ”En tunne sitä miestä.” Seuraavana hetkenä hän meni ulos ja itki katkerasti. (3)
Hän ei rukoile ihmisten pelastumisen puolesta. Hän ei välitä siitä, koska on välinpitämätön myös omasta pelastuksestaan. Kun Paavali kirjoitti, miten hän oli huolestunut omista kansalaisistaan ja rukoili heidän puolestaan, on tämä vierasta uskonnolliselle henkilölle.
- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - 2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. 3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
Hän suhtautuu välinpitämättömästi syntiin. Yksi ominaisuus on se, että hän suhtautuu välinpitämättömästi syntiin. Siihen voi joutua myös kristitty, jos hän etääntyy Jumalasta ja paaduttaa itsensä, mutta kuolleelle uskolle se on tyypillistä. Tällainen ihminen puolustelee syntejään, ei halua luopua niistä tai sitten hän voi ajatella: Jumalahan on Kristuksen tähden armollinen, joten ei niin väliä, miten me elämme. Seuraava lainaus puhuu tästä:
En koskaan unohda, millaisen järkytyksen koin, kun erään seurakunnan vanhemmiston jäsen kertoi minulle, että eräs nuori pari heidän seurakunnastaan oli harjoittanut haureutta. Nuori mies oli kutsuttu vanhimpien eteen, ja nämä olivat kysyneet, eikö mies tiennyt näin tekevänsä syntiä Jumalaa vastaan. ”Tiesinhän minä”, oli hänen huoleton ja häpeämätön vastauksensa. ”Mutta tiesin myös, että minun tarvitsi vain tunnustaa se Jumalalle jälkeenpäin ja hän antaisi minulle anteeksi.” Miksi sinä nimittäisit hänen asennettaan? Se ei missään nimessä osoita uskoa tai luottamusta Jumalaan, vaan se on Jumalan armon halveksimista. (4)
Hän ei tunne tilansa vakavuutta.- (Room 3:19,20) Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; 20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Yksi uskonnollisen ihmisen ominaisuus on, että laki ei ole koskaan saanut tehdä häntä puolustuskyvyttömäksi ja syylliseksi Jumalan edessä. Kun yllä olevissa jakeissa osoitetaan, miten lain tarkoitus on saattaa meidät tähän tilaan, se puuttuu tällaiselta henkilöltä. Hän ei ole koskaan ollut koko olemuksellaan Jumalan lain edessä eikä tunne syntisyyttään ja vastahakoista mieltään Jumalaa kohtaan. Hän voi vertailla itseään muihin, mutta ei ymmärrä, että on syyllinen Jumalan edessä ja syyllistynyt kaikkein suurimpaan syntiin. Sillä kun suurin käsky on rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä yli kaiken, niin suurin synti on se, ettei ole noudattanut tätä käskyä. Siihen on syyllistynyt uskonnollinen ihminen kuten jokainen meistä.
Tärkeintä on, ettei itsensä syntiseksi tunteminen merkitse vertailua toisten kanssa. Se merkitsee joutumista kasvoista kasvoihin Jumalan lain kanssa. Mitä Jumalan laki sitten on? Älä tapa, älä varasta? ”En ole koskaan tehnyt sitä, siksi en ole syntinen.” – Ystäväni, tämä ei ole koko Jumalan laki. Mitä se sitten on? Se on kaksiosainen käsky: "Ensimmäinen on tämä: rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'...” (Mark 12:29-31). Unohda alkoholistit ja heidän kaltaisensa, unohda rikosuutiset, joita nykyään luet sanomalehdistä. Todellinen koetus on tämä: Rakastatko Jumalaa koko olemuksellasi? Ellet rakasta, olet syntinen. ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (5)
Sen sijaan ominaista tällaisen ihmisen hengelliselle tilalle on itsetyytyväisyys, väärä varmuus ja omavanhurskaus, ja että hän puolustelee ja selittelee syntejään, mutta ei halua luopua niistä. Hän ei ole koskaan tullut tuntemaan todellista tilaansa, miten hän itsessään on kadotettu, paha, syntinen, erossa Jumalasta ja vastustaen hänen tahtoaan. Saman asian johdosta, koska hän on vielä tyytyväinen tilaansa, hän ei ymmärrä etsiä pelastusta ulkopuolelta Jeesuksesta ja evankeliumin lupauksista. Hän ei välitä niistä. Käytännössä tilansa havaitseminen voidaan esittää seuraavilla esimerkeillä elävästä elämästä. Ne esittävät vajavaisella tavalla, miten tilansa havaitseminen liittyy pelastukseen.
• Kun huone on pimeä, ei siellä voi nähdä hämähäkinseittejä, pölyä tai likaisuutta. Vasta kun valo tulee, nämä asiat voidaan havaita. Samoin on hengellisessä elämässä. Kun Jumala paljastaa ihmiselle hänen tilansa, – laki osoittaa synnin – tulee ihminen tietoiseksi omasta tilastaan. • Toinen esimerkki on henkilöstä, joka huomaa joutuneensa haaksirikkoon merellä eikä voi tehdä mitään pelastumisensa eteen. Hän huomaa ainoan toivonsa olevan siinä, että pelastus ja apu tulevat ulkopuolelta. Jonkun täytyy auttaa häntä. Samoin on hengellisessä elämässä. Kun ihminen on huomannut lain valossa, ettei voi pelastaa itseään, että hän on kadotettu, Jumalan vihan alainen ja erossa hänestä, on avun tultava ulkopuolelta. Se tarkoittaa tietysti Jeesusta Kristusta ja evankeliumin lupauksia hänestä.
Miten sitten tietää, että ihmisen synnintunto on riittävä ja laki on saanut tehdä tehtävänsä hänessä? Onko siinä olemassa jotain rajaa? Vastaus on, että kun ihminen ei ole enää tyytyväinen itseensä eikä löydä rauhaa ennen kuin on pelastettu Kristuksessa, siinä on riittävä määrä. Enempää ei tarvita. Jos ihminen saa vielä jotain lohtua itsestään Jumalan edessä tai tyydytystä siitä, että on hiukan parempi kuin muut, ei hän todellisuudessa ole ollut Jumalan lain valossa. Hän ei ole vielä nähnyt todellista huonoa tilaansa ja miten se erottaa hänet Jumalasta. Tietoisuus synnistä ei ole sellainen, että se saisi ihmisen epätoivoiseksi omasta tilastaan ja etsimään pelastusta ulkopuolelta. C.O. Rosenius kirjoitti aikanaan, miten tärkeää ihmisen on tunnistaa oikea tilansa:
Kun tietoisuutesi synnistä on oikea, se ei koskaan ole sellainen kuin tahdot sen olevan. Sillä jos se olisi sellainen, silloin saisit lohdutuksen jostakin itsessäsi. Mutta kaiken sellaisen lohdutuksen täytyy loppua. Oikea parannuksen tekeminen on siis tyytymättömyyttä omaan parannuksen tekemiseen. Silloin tunnet itsesi kovaksi, varmaksi ja turmeltuneeksi. Sinun täytyy tuomita itsesi jumalattomaksi ja kirotuksi. Vasta silloin Kristuksen veri saa koko kunnian pelastuksestasi. Jos siis kysyt, miten suuri tuska synnistä sinulla täytyy olla, niin vastaamme ettei ole kysymys mistään tietystä määrästä. Tarvitset sitä vain niin paljon, ettet voi elää ilman Kristusta, ettet voi löytää rauhaa ennen kuin olet pelastettu hänessä. Enempää ei tarvita mutta ei myöskään vähempää. On erehdys luulla, että ensin on jonkin aikaa surtava syntiä ja sitten saa uskoa. Ei, ala vain uskoa Kristukseen ja seuraa häntä sitten jokapäiväisessä parannuksessa, niin saat kyllä tuntea synnin yhä selvemmin. (6)
Hän hylkää sanan. Hyvin tavallinen uskonnollisen ihmisen piirre on, että hän hylkää Jumalan sanan. Tällainen ihminen voi kyllä lukea Raamattua usein, mutta lukiessaan Sanaa hän väistää sitä, että Jumala on sellainen ja vain sellainen kuin tämä Sana julistaa. Tällainen uskonnollisuus veisaa aina samaa virttä: ”Onko Jumala todellakin sanonut” (1 Moos 3:1). Onko Jeesus todella Jumalan Poika? Onko hän ylösnoussut? Voidaanko puhua aidosta Jumalan ilmoituksesta? Tai joutuvatko katumattomat ihmiset todella iankaikkiseen kadotukseen, josta ei ole poispääsyä? Näitä kysymyksiä riittää loputtomiin, koska tällainen ihminen ei ota Raamattua sellaisenaan vaan esittää siihen omia verukkeitaan. Hän saattaa hyväksyä siitä vain häntä miellyttäviä asioita kuten Jumalan rakkaus ja Vuorisaarnan eettinen opetus, mutta hylkää opetuksen mm. kadotuksesta, vaikka sekin mainitaan Vuorisaarnassa ja Jeesuksen opetuksessa. D. Martyn Lloyd-Jones on selostanut tällaisten ihmisten asennetta ja miten he lähestyvät Raamatun kirjoituksia:
Toiseksi, näiden ihmisten todellinen ongelma on siinä, etteivät he pysty täysin hyväksymään Raamatun opetuksia ja auktoriteettia. Uskoisin, että tämä on perimmäinen syy. He eivät lähesty Raamattua auktoriteettina eivätkä antaudu ehdottomasti ja lopullisesti sen opetuksille. Jos lähestyisimme Raamattua pienten lasten tavoin, ottaisimme sen täydestä ja antaisimme sen puhua meille, tällaista ongelmaa ei koskaan syntyisi. Mutta nämä ihmiset sekoittavat hengelliseen totuuteen omia ajatuksiaan. He väittävät tietysti, että pohjimmiltaan he ottavat kaiken Raamatusta, mutta – tämä on kohtalokas virhe – he välittömästi muokkaavat sanomaa. He hyväksyvät tiettyjä ajatuksia, mutta haluavat silti säilyttää joitakin ajatuksia ja filosofioita vanhasta elämästään. He sekoittavat luonnollisia ajatuksia hengellisiin. He sanovat pitävänsä Vuorisaarnasta ja 1 Korinttolaiskirjeen 13. luvusta. He sanovat uskovansa Kristukseen Pelastajana, mutta ovat sitä mieltä, ettei tulisi edetä liian pitkälle vaan pysyä kohtuudessa. Siitä alkaa sanoman muokkaus. He kieltäytyvät hyväksymästä Raamattua auktoriteettina niin saarnassa kuin elämässä, niin opissa ja suhteessa maailmaan. ”Olosuhteet ovat muuttuneet”, he sanovat, ”eikä elämä ole entisensä. Elämme nyt kahdennellakymmenellä vuosisadalla.” He muokkaavat Raamattua sieltä täältä sopimaan omiin ajatuksiinsa. Raamattu on kuitenkin Jumalan sana, joka on ajaton, ja koska se on Jumalan sana, meidän tulee olla sille alamaisia ja luottaa Jumalaan, että hän käyttää omia työtapojaan omalla tavallaan. (7)
Kun ihmisillä on edellisenkaltainen kriittinen asenne Raamattuun, on se läheistä sukua deismille. Se tarkoittaa maailmankatsomusta, jossa Raamattu päätietolähteenä on hylätty ja sen sekä Jumalan tilalle on tullut ihmisäly, joka asetetaan lopulliseksi tuomariksi. Ei enää uskota, että Jumala on voinut ilmoittaa itsestään inkarnaatiossa tai Raamatun ilmoituksessa, vaan sen tilalle on tullut ihmisjärki, joka hylkää asiat, jotka tuntuvat epätodennäköisiltä: kadotus, taivas, ihmeet, neitseestäsyntyminen… Pidetään mahdottomana, jos Jumala on olemassa, että hän on voinut lähestyä ihmistä ja puuttua tämän maailman kulkuun. Maailmankaikkeutta pidetään suljettuna Jumalan vaikutukselta, koska hän ei ole siitä kiinnostunut. Siksi ei voi tapahtua ihmeitä tai muuta sellaista, joka osoittaisi Jumalan erityistä kiinnostusta. Näille ihmisille Jumala on vain arkkitehti, mutta ei historiassa toimiva Jumala, rakastaja, tuomari eikä mitään muuta persoonallista. Saman asenteen takia, koska Raamattua ei pidetä Jumalan ilmoituksena, kohtaavat nämä ihmiset siinä itsensä. Heidän mielestään Raamattu on osoitus ihmisen uskonnollisuudesta. Se ei ole Jumalan sanaa vaan siinä uskonnolliset ihmiset esittävät omia mielipiteitään ja käsityksiään Jumalasta, Jumalan sanasta ja hengellisestä elämästä. He kohtaavat kaikessa vain ihmisen ajatuksia ja mielipiteitä Jumalasta ja hengellisestä elämästä, mutta ei Jumalaa sellaisena, kuin hän on. Seuraava lainaus tuo hyvin esille saman asenteen. Kirjoittaja itse oli uskonnollisuuden vallassa, kunnes hän ymmärsi, mistä kaikessa oli kysymys:
Aikaisemmin luulin, että kristinusko oli yksi maailman monista uskonnoista. Sitten kohtasin Jeesuksen. Silloin ymmärsin, ettei kristinusko ollutkaan mikään uskonto, vaan meidän maailmaamme tullut Jumala. Kaikki muu oli uskontoa, ihmisten ajatuksia Jumalasta. Kaiken pohjana oli ihmisen syntinen luonto. Kristinusko sen sijaan oli Jumalan itseilmoitusta meidän maailmassamme, hänen ajatuksiaan meistä ja hänen tekojaan meidän puolestamme ja hyväksemme. Koska olin uskonnollisuuden vallassa, luin Raamattuakin aina uskonnollisesti. Minulle oli tärkeää se, että Raamatun eri kirjoittajat saarnasivat omalle ajalleen ja heillä oli omat ajatuksensa Jumalasta. He toivoivat ja uskoivat, ajattelivat ja mietiskelivät kukin omalla tavallaan ja omine kuvitelmineen totuudesta. Niinpä Vanhan testamentin profeetat ajattelivat Jumalasta omiaan, Matteus omiaan ja Paavali omiaan. He olivat hyviä, uskonnollisia ihmisiä. He olivat lähellä Jumalaa ja palvelivat häntä. Kaikessa tässä he ruokkivat minun ajatuksiani Jumalasta. Kun käännyin, näin kaiken toisin. Silloin profeettojen ja apostolien sanasta tuli Jumalan sanaa. He puhuivat sen, mitä Jumala käski heidän puhua. Heillä ei ollut mielipiteitä Jumalasta, vaan se mitä he sanoivat, lankesi yksiin sen kanssa, mitä Jumalan Henki antoi heille ajateltavaksi Jumalasta. Näin heidän Jumalaa koskevista ajatuksistaan tulikin Jumalan ajatuksia, Jumalan innoittamaa sanaa, niin että kaiken keskuksena oli Jeesus Kristus. Kaikessa oli ensimmäiseksi ja viimeiseksi kysymys hänestä. (8)
Johtaa muita harhaan.
- (Ps 50:16,17) Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? 17. Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
- (Ilm 3:8) Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.
Yksi uskonnollisen ihmisen piirre siis on, että hän ei usko Sanaan vaan pitää sitä halpana. Hän hylkää Sanan eikä etsi johdatusta siitä, vaan joutuu turvautumaan muihin lähteisiin kuten omaan ymmärrykseensä tai gallupkyselyihin, joille hän antaa suuremman arvon kuin Jeesuksen sanoille tai apostolien kirjoituksille. Hän pitää itseään ja gallupkyselyitä suurempana auktoriteettina kuin Jeesuksen ja apostolien sanoja. Hän asettuu heidän yläpuolelleen eikä ota Sanasta vaaria. Näin voi ilmetä hänen suhtautumisessaan Raamatun opetuksiin tuomiosta, kadotuksesta tai että homoseksuaalisuuden ja muiden syntien harjoittaminen vie tähän paikkaan (1 Kor 6:9,10 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.). Vaikka meille on annettu lukuisia varoituksia näistä asioista, ei hän ota niitä vakavasti. Hän torjuu ne, koska ei usko niihin tai koska haluaa esiintyä avaramielisenä. Näin saattaa tapahtua ja on tapahtunut esim. piispaehdokkaiden vaalitenteissä (täällä Suomessa). Kun tarkkailee näiden henkilöiden puheita, saa hyvin pian nähdä, että useat heistä eivät etsi johdatusta kirjoitetusta Sanasta, vaan pitävät suuremmassa arvossaan itseään, omia mielipiteitään tai gallupeja. Sen seurauksena heistä tulee sokeita sokeiden taluttajia, kuten Jeesus sanoi oman aikansa uskonnollisista johtajista – johtajista, jotka tekivät turhaksi Jumalan käskyn ja sanan perinnäissääntönsä tähden.
- (Matt 15:6-14) Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. 7. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 8. 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, 9. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'." 10. Ja hän kutsui kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää. 11. Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen." 12. Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?" 13. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. 14. Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."
Vakavin ongelma, mikäli Jeesuksen ja apostolien sanat pitävät paikkansa, on, että uskonnollinen ihminen johtaa muita harhaan ja kadotukseen – näin tapahtuu, mikäli hän toimii vastuullisissa tehtävissä. Se on väistämätön seuraus, jos nämä 2000 vuotta vanhat opetukset ovat totta ja ovat Jumalan ilmoitus meille, mutta ihminen nyt opettaa eri tavalla. Tällaisen ihmisen vastuulla ovat silloin ne ihmiset, joille hän opettaa väärin ja joita hän saattaa eroon Jumalasta ja hänen tarjoamastaan pelastuksesta. Katsomme lainausta, joka puhuu samasta aiheesta. Siinä on kysymys saarnaajasta tuonelassa. Olemmeko samanlaisia opettajia, jotka emme käännä ihmisten katsetta Jumalan ja Kristuksen puoleen vaan eroon hänestä?
Pysähdyimme jälleen erään tuli- ja tulikivionkalon luo. Onkalossa oli isokokoinen mies, jonka kuulin saarnaavan evankeliumia! Nyt en enää kysynyt mitään. Katsoin vain hämmästyneenä Jeesusta saadakseni vastauksen, sillä Hän tiesi aina ajatukseni. Ja Herrani vastasi: ”Kun hän oli maassa, hän oli evankeliumin saarnaaja.” Ihmettelin, mitä tämä mies teki tuonelassa… Mies levitti kätensä kuin olisi pidellyt kirjaa ja alkoi lukea sitä ikään kuin Raamattua. Mies luki kirjoituksen toisensa jälkeen, ja minä ajattelin, että se on hyvä. Jeesus sanoi miehelle suurta rakkautta äänessään: ”Rauha, ole hiljaa.” Välittömästi mies lopetti puhumisen ja kääntyi hitaasti katsomaan Jeesusta. Näin miehen sielun luisen hahmon sisällä. Hän sanoi Jeesukselle: ”Herra, nyt saarnaan totuuden kaikille ihmisille. Nyt, Herra, olen valmis menemään ja kertomaan kaikille tästä paikasta. Ollessani maassa en uskonut kadotuksen olemassaoloon – enkä myöskään Sinun toiseen tulemiseesi. Puhuin, mitä ihmiset halusivat kuulla ja muutin totuuden ihmiselle mieleiseksi julistukseksi. Laadin omat sääntöni taivaasta, oikeasta ja väärästä. Johdin monia harhaan ja aiheutin monien hairahtumisen Pyhästä Sanastasi. Monien luopuminen Sinusta on minun syytäni.” ”Mutta, Herra, nyt olen tehnyt parannuksen. Päästä minut pois, sitten menettelen Sinun tahtosi mukaan.” Jeesus vastasi saarnaajalle:
Et ainoastaan vääristänyt Jumalan Pyhää Sanaa, vaan valehtelit, ettet tiennyt totuutta. Elämän ilot olivat sinulle tärkeämpiä kuin totuus. Kävin itse luonasi ja yritin käännyttää sinua, mutta sinä käänsit selkäsi. Menit omaa tietäsi ja pidit paholaista herranasi. Sinä tiesit totuuden, mutta et kääntynyt takaisin minun luokseni. Olin olemassa kaiken aikaa. Odotin sinua. Kutsuin sinua. Halusin sinun tulevan takaisin luokseni, mutta sinä et suostunut. Ja nyt tuomio on annettu.
Jeesuksen kasvoista näkyi sääli. Tiesin, että jos mies olisi kuunnellut Pelastajan kutsua, hän ei olisi nyt täällä. Jeesus puhui taas:
Sinun olisi pitänyt kertoa totuus, niin olisit kääntänyt monia uskoon Jumalan Sanalla. Minun Sanani on kokonaan totta. Sinä tiesit ristin tien. Sinä tiesit vanhurskauden tien. Sinä tiesit, että olisi pitänyt puhua totuutta. Mutta saatana täytti sydämesi valheilla, ja sinä käännyit syntiin. Sinun olisi pitänyt katua vilpittömästi, ei puolittain. Nyt se on myöhäistä. (9)
On mahdollista olla porttien ulkopuolella. Kuten todettiin, on mahdollista, että voimme pitää itseämme kristittyinä ja pelastuneena, mutta olla pelastuksen ja taivaan porttien ulkopuolella. Ihminen on ehkä kasvanut kristillisyyden parissa, mutta ei ole koskaan Jumalan lain valossa nähnyt todellista tilaansa, tullut siitä epätoivoiseksi ja siksi Kristuksenkin merkitys on jäänyt hänelle epäselväksi. Tai ehkä hän on herännyt, mutta ei ole koskaan ymmärtänyt uudestisyntymisen ja mielenmuutoksen merkitystä. Kun Jeesus ja apostolit aina painottivat mielenmuutosta ja että ihmisen tulee luovuttaa koko elämänsä Jumalalle ilman ehtoja, hän ei ole ehkä koskaan ymmärtänyt sitä. Hän ei ole ymmärtänyt, että katumaton ihminen, joka ei tee parannusta synneistään, ei voi periä Jumalan valtakuntaa (Luuk 13:2-5: Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille …mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte):
- (Ilm 21:5-8) Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet". 6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. 7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. 8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
- (Ilm 22:14, 15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! 15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Yksi syy, miksi ihmiset voivat pitää itseään kristittyinä, vaikka ovat taivaan porttien ja pelastuksen ulkopuolella, on vääränlainen julistus. Se tarkoittaa, että julistuksemme keskittyy nykyaikana hyvin paljon Jumalan rakkauteen – ”Jumala rakastaa sinua sellaisena kuin olet” – mutta ei hänen vanhurskauteensa ja pyhyyteensä. Ihmisille kerrotaan, miten Jumala rakastaa heitä (mikä tietysti on totta, koska Jeesus ilmestyi maailmaan), mutta ei ensin kerrota, miten hän vihaa syntiä ja miten synti erottaa meidät hänestä. Ei kerrota hänen täydellisyydestään ja pyhyydestään ja että ihmiset joutuvat tilille tekemisistään, jos pysyvät katumattomina. Annetaan ihmisten ymmärtää, että he ovat pelastuneita ja Jumalan rakkauden kohteena ilman että he koskaan ovat olleet Jumalan lain valossa ja nähneet todellista tilaansa. Sen seurauksena he saattavat pitää itseään pelastettuina, vaikka eivät sitä ole. Saadaksemme paremman kuvan asiaan, katsomme John Beveren näkyä. Se osoittaa, miten ihminen voi pitää itseään kristittynä ja pelastuneena, mutta olla silti pelastuksen ja taivaan porttien ulkopuolella. Syynä näiden ihmisten tilaan on varmasti se, että he eivät ole koskaan katuneet syntejään ja halunneet muuttua sisimmässään. He eivät ole antaneet Jumalan toimia elämässään tai ehkä he jossain vaiheessa ovat vähitellen erkaantuneet hänestä.
Sain rukouksessa pysäyttävän hengellisen näyn, joka muutti elämäni ja palvelutyöni suunnan. Näin suuren kansanjoukon, lukemattoman väkipaljouden, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Nuo ihmiset olivat kokoontuneet taivaan porttien ulkopuolelle ja odottivat pääsevänsä sisään ja kuulevansa Mestarin sanovan: ” 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt 25:34). Sen sijaan he kuulivatkin Mestarin sanovan: ” 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut [laittomuuden tekijät, engl. käännös].” Näin heidän kasvoillaan hirvittävän järkytyksen, tuskan ja kauhun. He todella uskoivat olevansa menossa taivaaseen, koska he tunnustivat uskoa ja Jeesusta herranaan. He eivät kuitenkaan olleet ymmärtäneet synnin todellista merkitystä. Vaikka he halusivat taivaaseen, heiltä puuttui palava halu olla kuuliainen Isän tahdolle. (10)
Käänny Jeesuksen puoleen! Edellä on tuotu esille, miten voimme täyttää elämämme kristillisyydellä, mutta Jeesus Kristus voi olla elämämme ulkopuolella. Monet voivat olla hengellisessä sokeudessa niin, että he eivät halua luopua synneistään, ovat kovasydämisiä, ylimielisiä, itseriittoisia tai ajattelevat asioidensa olevan hyvin, vaikka he todellisuudessa ovat erossa Jumalasta. He luulevat palvelevansa Jumalaa ja kuuluvansa hänelle, mutta ovat kaukana hänestä. Ilmestyskirjassa olevat jakeet kuvaavat hyvin tällaisia ihmisiä. He eivät ole kylmiä eivätkä palavia vaan penseitä, ja siksi heitä on paljon vaikeampi saavuttaa kuin täysin syntisiä ihmisiä. Nämä tietävät olevansa erossa Jumalasta, mutta penseät eivät ole siitä tietoisia, ja siksi heidän on paljon vaikeampi pelastua. Jeesus on heidän sydämensä ulkopuolella. Oletko sinä tällainen ihminen?
- (Ilm 3:14-20) Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: 15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. 17. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. 18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. 19. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. 20. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
Jotta sinä henkilökohtaisesti et jäisi taivaan porttien ulkopuolelle, tee sen tähden parannus kapinallisesta mielestäsi ja käänny Jeesuksen Kristuksen puoleen. Hän sanoi aikanaan:
- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; 40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Joh 10:9-11) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
Niinpä, jos olet kääntynyt Jeesuksen Kristuksen puoleen ja pyytänyt häntä elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus, iankaikkinen elämä ja olet uudestisyntynyt - riippumatta tunteistasi - kuten seuraavat jakeet osoittavat:
- (Joh 1:12,13) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, 13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. 12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. 13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
Pelastusrukous. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
Viittaukset:
1. Niilo Yli-Vainio: Kristitty vai käännynnäinen, s. 21 2. D. Martyn Lloyd-Jones: Terve usko, Raamatun apu masennukseen (Spiritual Depression. Its Causes and Cure), s. 45 3. C.O. Rosenius: Tie rauhaan (Vägledning till frid), s. 71,72 4. Denis Clark: Herkkäuskoisten harharetket, s. 44 5. D. Martyn Lloyd-Jones: Terve usko, Raamatun apu masennukseen (Spiritual Depression. Its Causes and Cure), s. 30 6. C.O. Rosenius: Tie rauhaan (Vägledning till frid), s. 62 7. D. Martyn Lloyd-Jones: Terve usko, Raamatun apu masennukseen (Spiritual Depression. Its Causes and Cure), s. 45,46 8. Aksel Valen-Sendstad: Jäähyväiset uskonnolle (FARVEL TIL RELIGIONEN), s. 125,126 9. Mary Baxter: Jumalan ilmoitus kadotuksesta (A Divine Revelation of Hell), s. 37-39 10. John Bevere: Turvapaikka (Under Cover), s. 47,48
Lisää aiheesta:
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
|
