|
|
Teoreettinen usko
Monilla on usko Jumalaan, kristillisyyden ulkonaiset muodot, ja jotkut ovat jopa seurakuntien työntekijöitä, mutta he eivät silti tunne pelastuksen asiaa
Vakavin ja maailman tärkein asia on ihmisen sielun pelastuminen. Jos olemme iankaikkisuusolentoja ja elämämme jatkuu iankaikkisessa helvetissä tai taivaassa, olisi meidän hyvä olla selvillä, minne olemme menossa. Olemmeko todella pelastuneita vai onko meillä vain teoreettinen usko, joka ei sittenkään vie Jumalan yhteyteen ja taivaaseen? Tämä asia on hyvä ottaa esille, koska itsepetoksen vaara on aina olemassa. Seurakunnissa on varmasti tuhansia ihmisiä, jotka saattavat olla suuressa hengellisessä pimeydessä kuten pakanat kaukaisissa maissa. Heillä saattaa olla kristillisyyden ulkonaiset muodot, mutta he eivät kunnolla tiedä kristillisen uskon perusasioita ja syytä taivastoivolleen. He saattavat olla jopa seurakuntien työntekijöitä tai toimihenkilöitä mutta pelastumattomia. Siksi tätä aihetta on syytä tutkia tarkemmin. Kirjoitus on tähdätty nimenomaan sellaisille henkilöille, jotka ovat kasvaneet kristillisten asioiden parissa, mutta jotka eivät vielä tunne pelastuksen asiaa. Meidän kannattaa kiinnittää huomiota myös Jeesuksen sanoihin. Vertaus kymmenestä neitsyestä sekä seuraavat Jeesuksen sanat osoittavat, miten ihminen voi yllättyä viimeisellä tuomiolla. Hän saattaa itse kuvitella olevansa hyvissä väleissä Jumalan kanssa, mutta Jeesus ei tunne näitä ihmisiä:
- (Matt 25:1-12) "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. 2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. 3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. 4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. 5. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. 6. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.' 7. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. 8. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'. 9. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.' 10. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. 11. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' 12. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.
- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' 23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
- (Luuk 13:23-28) Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: 24. "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. 25. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'. 26. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. 27. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.' 28. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.
Mitkä asiat ovat sitten ominaisia sellaiselle henkilölle eli käännynnäiselle (käytämme tulevilla riveillä tätä nimitystä), joka ulkonaisesti näyttää kristityltä, mutta joka ei ole tullut vielä Jumalan yhteyteen? Sitä tutkimme seuraavaksi useampien esimerkkien kautta.
Oletko uskossa?
- (2 Kor 13:5) Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
Yksi käännynnäisen ja teoreettisen uskon tunnusmerkeistä on, ettei henkilö voi sanoa, onko hän uskossa. Tämä kysymys nimittäin tehtiin muutamille tunnetuille kirkon jäsenille ja vaikuttajille (Kotimaa 26. 7. 2007) eivätkä kaikki voineet antaa siihen selvää vastausta. Se osoittaa, että uskon asiat olivat näille ihmisille sittenkin vielä hämärän peitossa. Mutta miten kukaan voi toimia hengellisen työn tekijänä, jos ei pysty vastaamaan myönteisesti edes tähän perusasiaan? Esim. herännäisyys ja muut herätysliikkeet Suomessa syntyivät juuri siitä, että ihmiset halusivat saada henkilökohtaisen selvyyden asiaan. Paavo Ruotsalainen ja muut herännäisyyden johtajat eivät varmastikaan nyt olisi tunnettuja, jos he olisivat jättäneet asian puolitiehen. He halusivat tietää, miten pelastua ja olla uskossa, koska onhan kirjoitettu: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa (2 Kor 13:5). Entä jos tällaiselta henkilöltä kysyy hänen toivonsa perustusta? Usein hän saattaa sanoa, että se on epähienoa ja sopimatonta, koska kyseessä on henkilökohtainen asia. Tai hän saattaa selittää, ettei sielun ja iäisyyden asioista voi sanoa mitään varmaa. Varmuutta tällaiset ihmiset saattavat pitää ylpeytenä ja farisealaisuutena mutta epävarmuutta pelastuksen asiassa he saattavat pitää nöyryytenä. Olav Valen-Sendstad kertoo lisää tällaisten ihmisten asenteesta:
Yleensä tällaiset ihmiset saattavat olla hyvinkin uskonnollisia. He eivät ole vain uskonnollisia, vaan he uskovat usein olevansa myös erityisen ”syvällisiä” ja ”herkkiä”. He eivät halua antaa tutkia liian ”kovasti” ja ”tunkeilevasti” Jumala-suhdettaan, jota he mielellään sanovat ”henkilökohtaiseksi asiaksi”. ”Jumala-suhteesta ei puhuta kenen kanssa tahansa.” Katkera totuus on, että nämä teeskentelijät nukkuvat synnin unta. He eivät ollenkaan halua kuulla puhetta mielenmuutoksesta, kääntymisestä, uskosta ja uudestisyntymisestä, vaan vastustavat, halveksivat ja suorastaan vihaavat sitä. (1)
Pelastusvarmuuden kieltäminen on jatkoa edelliselle. Tavalliset ihmiset sanovat yleensä suoraan, ettei heillä ole pelastusvarmuutta ja yhteyttä Jumalaan. Sen sijaan käännynnäinen ja teoreettisen uskon omaava henkilö kiertelee ja kaartelee asian kanssa. Hän haluaa käydä kristitystä, mutta kun häneltä puuttuu sisäinen kokemus, ei hän voi antaa selvää vastausta. Niinpä käännynnäinen yleensä kieltää pelastusvarmuuden ja pitää nöyryytenä tilaa, jossa hän on epävarma asiasta. Tunnettu julistaja Niilo Yli-Vainio on selostanut asiaa:
Olen toimintani aikana varmaan tuhansilta kysynyt, ovatko he uskovia. Tavallinen syntinen sanoo suoraan: - Eihän sitä vielä. Mutta käännynnäinen kiertelee ja kaartelee eikä anna suoraa vastausta suoraan kysymykseen. Hän haluaa käydä kristitystä, mutta sisäinen kokemus puuttuu kokonaan. Siksi hän ei oikein osaa valehdellakaan. Ei hän halua kieltää, mutta ei voi myöntääkään, kun jokin sisimmässä sanoo, että ei ole sitä varmuutta, josta on puhuttu. (2)
Entä jos katsomme Raamattua ja mitä se mainitsee tästä asiasta. Sen mukaan me voimme olla varmoja pelastuksesta. Jeesus mm. kehotti opetuslapsia iloitsemaan siitä, että näiden nimet olivat kirjoitettuna taivaan kirjoissa. Opetuslasten oli mahdotonta iloita tästä asiasta, elleivät he olleet siitä varmoja. Tämä siitä huolimatta, että he olivat hyvin epätäydellisiä:
- (Luuk 10:20) Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
- (1 Joh 5:11) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
- (Fil 4:3) Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.
- (Tiit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
- (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut."
- (Room 8:15,16) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" 16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
- (Kol 3:13) kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
On tärkeää kuitenkin painottaa, ettei pelastusvarmuus itsessään pelasta vaan usko Jeesukseen. Monet voivat todella olla pelastuneita, mutta heillä ei ole vielä täyttä varmuutta omasta pelastuksestaan. He voivat kamppailla asian kanssa. Erona käännynnäiseen on kuitenkin se, että käännynnäiset ovat tyytyväisiä tilaansa eivätkä edes kaipaa varmuutta. He eivät ole sellaisia etsijöitä, jotka tahtovat päästä perille ja selvyyteen tästä asiasta. Heille riittää nykyinen tila, jossa he elävät epävarmuudessa. Mistä sitten johtuu, että monilta puuttuu pelastusvarmuus? Tärkein syy on, että he katsovat omiin tunteisiinsa ja muuttumiseensa eivätkä Jeesukseen Kristukseen, joka on jo kantanut synnit heidän edestään. Tästä on kirjoitettu hyvin seuraavissa jakeissa:
- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Tärkein pelastusvarmuuden tuntomerkki ei olekaan se, että ihmisellä on iloisia ja riehakkaita tunteita, vaan että hän lepää Sanassa ja sen lupauksissa. Hän luottaa itsensä ulkopuolella oleviin Sanan lupauksiin eikä omaan muuttumiseensa. Tämä on ainoa tapa, miten pelastusvarmuus voidaan kokea.
Hän suhtautuu kriittisesti herätyskristillisyyteen
- (Luuk 7:29,30) Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. 30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
- (Jes 63:10) Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä; ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa, hän itse soti heitä vastaan.
Jos katsotaan Raamattua, niin olivat Jeesuksen ja apostolien aktiivisimpia vastustajia uskonnolliset ihmiset. Nämä toistuvasti torjuivat sen sanoman, että syntien anteeksiantamus voidaan saada lahjaksi Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Sen sijaan tavalliset ihmiset olivat paljon myönteisempiä evankeliumin sanomalle. Nykyaikana monet käännynnäiset ovat samanlaisia evankeliumin ja herätyskristillisyyden vastustajia kuin Jeesuksen aikaiset uskonnolliset ihmiset. Heille kaikenlainen herätyskristillisyys on aina pahennus; se on "lahkolaisuutta", "hurmahenkisyyttä", "väärää uskoa" tai "ulkomaalaista", kun taas heillä itsellään on "oikea oppi" ja "isien usko". Ja jos ihmisiä alkaa herätä synnin unesta, saattavat he pitää sitä seurakunnan rauhan häiritsemisenä. He ovat silloin kuin eräs mies, jonka kautta paha henki sanoi: "Älä vaivaa minua" (Mark 5:7). Samoin nämä ihmiset ovat saattaneet mieltyä nöyryyteen, hiljaisuuteen ja kristillisyyden ulkonaisiin muotoihin, mutta todellisuudessa he hylkäävät kääntymisen Jumalan puoleen, mielenmuutoksen ja Jeesuksen vastaanottamisen. Seuraava esimerkki kuvaa hyvin tällaisten ihmisten asennetta. Heidän on vaikea ymmärtää ihmisten kääntymistä ja Jumalan työtä:
Vihollinen maalaa usein valkoisen mustaksi ja mustan valkoiseksi. Kun jokin paikkakunta on hengellisen kuoleman ja pimeyden vallassa, kun paimenet nukkuvat ja lampaat nukkuvat, silloin tavallisesti luullaan asiantilan olevan hyvin. Luullaan että ollaan oikeassa uskossa ja opissa. Jos sitten sellaisella paikkakunnalla syttyy herätys, niin monet ovat ilman muuta valmiit tuomitsemaan sen lahkolaisuudeksi ja väärän uskon vaikutukseksi, joka on saatava estetyksi. Monet uskoon tulleet ovat silloin kärsineet veretöntä marttyyriutta sen tähden, että heidän uskoaan on pidetty vääränä villiuskona. Eräälläkin paikkakunnalla, kun Herra pelasti muutamia, otti yksi mies huolekseen käydä jokaisen kääntyneen luona varoittamassa heitä, kehottaen kääntymään pois "väärästä uskosta". Sain kerran tilaisuuden sanoa tuolle miehelle: "Se on merkillistä, että Teille on nyt tullut hätä näistä, jotka ovat pelastuneet. Ettepäs silloin käynyt varoittamassa heitä, kun he kaiket yöt juoksivat synnin teillä." (3)
Toinen lainaus puhuu samanlaisista uskonnollisista ihmisistä. Heidän uskonnossaan voi olla muotoja ja rituaaleja mutta he haluavat säilyttää kaiken epämääräisenä ja epävarmana. Paavali tarkoitti varmasti juuri tällaisia ihmisiä, kun hän sanoi, että ”heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta” (2 Tim 3:5).
Mutta aina syy ei ole tässä; ehkä yhtä usein se on ihmisissä itsessään. Ensinnäkin, nämä ihmiset yleensä vastustavat selviä määritelmiä; he eivät pidä selkeydestä ja varmuudesta. Uskonto on mukavaa, kun se on heikkoa, epämääräistä ja epävarmaa ja täynnä muotoja ja rituaaleja. En ole ollenkaan hämmästynyt, että roomalaiskatolisuus viehättää tiettyjä ihmisiä. Mitä heikompi ja epämääräisempi uskontosi on, sitä mukavampi se on. Mikään ei ole epämukavampaa kuin selvät raamatulliset totuudet, jotka vaativat ratkaisuja. Siksi nämä ihmiset sanovat: ”Olet liian tarkka, olet liian legalistinen. En pidä tästä ollenkaan. Uskon kyllä kristinuskoon, mutta sinä olet liian joustamaton ja ahdasmielinen käsityksissäsi.” (4)
Kun käännynnäinen ei usko herätykseen ja torjuu herätyskristillisyyden, ei hän ota myöskään huomioon historiaa. Hän ei ota huomioon – vaikka saattaa olla jonkin kirkon ja seurakunnan jäsen – että itse asiassa kaikki kristilliset seurakunnat ja kirkot ovat aikanaan syntyneet herätyksen kautta. Niin on syntynyt katolinen kirkko, episkopaalinen kirkko, herännäisyys Suomessa ja kaikki kristilliset seurakunnat. Vaikka ne nykyään ovat vain varjo siitä, mitä ne aikanaan olivat, syntyivät ne lähetystyön, evankeliumin julistuksen ja herätyksen kautta. Syynä hengellisten liikkeiden ja herätysten syntymiselle oli, että oli ensin julistettu evankeliumia, kuten Jeesus kehotti:
- (Mark 16:15,16) Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Suhtautuminen Sanaan
- (Matt 15:6-9) Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. 7. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 8. 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; 9. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'"
Kun on kyseessä käännynnäisten suhtautuminen Jumalan sanaan, on todettava, että he voivat jonkin verran kunnioittaa sitä. He voivat pitää sitä jopa Jumalan sanana ja uskoa niissä olevien asioiden tapahtuneen historiallisesti. Mutta kun mennään käytännön elämään, on myös todettava, että tällainen uskonnollisuus esittää Jumalan sanaan aina omat tulkintansa. Sille ei riitä, mitä "kirjoitettu on", vaan sillä on omat perinnäissääntönsä ja mielipiteensä joka asiaan. Tämä tulee hyvin esille mm. suhtautumisessa seksuaalikysymyksiin. Käännynnäinen ei ota ohjeita kirjoitetusta sanasta vaan nyky-yhteiskunnan vaihtelevista trendeistä. Hän ei usko, että Jeesuksen ja apostolien opetukset seksuaalietiikasta ovat nykyihmisiä sitovia. Osa käännynnäisistä asettaa kyseenalaiseksi myös Raamatun alkukertomukset ja luomisen. He ajattelevat, että tiede ja Darwinin evoluutioteoria ovat osoittaneet luomisen mahdottomaksi. Tässä nämä käännynnäiset ovat kuitenkin erehtyneet. Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan maailmankaikkeuden syntyä tyhjästä, elämän syntyä itsestään tai jonkin lajin muuttumista toiseksi lajiksi. Nämä ovat todistamattomia teorioita. Ne hallitsevat ihmisten mieliä, mutta niitä ei ole voitu havaita ja todistaa, kuten luomistakin on mahdotonta todistaa jälkeenpäin. Tässä asiassa olemme kaikki uskon ihmisiä. Uskomme joko luomiseen tai kaiken syntyyn itsestään. Paljon järkevämpää on kuitenkin otaksua, että kaikella on tekijänsä eli Luoja, kuten Raamattu osoittaa. Käännynnäisen ominaispiirre siis on, että hän alentaa Jumalan sanan oman inhimillisen ymmärryksensä tasolle. Hän suhtautuu kriittisesti kaikkeen, mikä ei ole sopusoinnussa hänen järkensä kanssa, tai sitten hän etsii ohjeet esim. seksuaalikäytökselle ympäröivän yhteiskunnan virtauksista eikä Jeesuksen ja apostolien opetuksista. D. Martyn Lloyd-Jones on selostanut tällaisten ihmisten asennetta ja miten he lähestyvät Raamatun kirjoituksia:
Toiseksi, näiden ihmisten todellinen ongelma on siinä, etteivät he pysty täysin hyväksymään Raamatun opetuksia ja auktoriteettia. Uskoisin, että tämä on perimmäinen syy. He eivät lähesty Raamattua auktoriteettina eivätkä antaudu ehdottomasti ja lopullisesti sen opetuksille. Jos lähestyisimme Raamattua pienten lasten tavoin, ottaisimme sen täydestä ja antaisimme sen puhua meille, tällaista ongelmaa ei koskaan syntyisi. Mutta nämä ihmiset sekoittavat hengelliseen totuuteen omia ajatuksiaan. He väittävät tietysti, että pohjimmiltaan he ottavat kaiken Raamatusta, mutta – tämä on kohtalokas virhe – he välittömästi muokkaavat sanomaa. He hyväksyvät tiettyjä ajatuksia, mutta haluavat silti säilyttää joitakin ajatuksia ja filosofioita vanhasta elämästään. He sekoittavat luonnollisia ajatuksia hengellisiin. He sanovat pitävänsä Vuorisaarnasta ja 1 Korinttolaiskirjeen 13. luvusta. He sanovat uskovansa Kristukseen Pelastajana, mutta ovat sitä mieltä, ettei tulisi edetä liian pitkälle vaan pysyä kohtuudessa. Siitä alkaa sanoman muokkaus. He kieltäytyvät hyväksymästä Raamattua auktoriteettina niin saarnassa kuin elämässä, niin opissa ja suhteessa maailmaan. ”Olosuhteet ovat muuttuneet”, he sanovat, ”eikä elämä ole entisensä. Elämme nyt kahdennellakymmenellä vuosisadalla.” He muokkaavat Raamattua sieltä täältä sopimaan omiin ajatuksiinsa. Raamattu on kuitenkin Jumalan sana, joka on ajaton, ja koska se on Jumalan sana, meidän tulee olla sille alamaisia ja luottaa Jumalaan, että hän käyttää omia työtapojaan omalla tavallaan. (5)
Kun tavallinen käännynnäinen lukee Raamattua, ei hän myöskään pidä sitä Jumalalta meille tulleena ilmoituksena. Sen sijaan hän ajattelee Raamatussa olevan ihmisten mielipiteitä ja tulkintoja Jumalan sanasta ja Jumalasta. Hän näkee kaikessa vain ihmisen – mitä ihmiset ajattelevat ja pohtivat Jumalasta – mutta ei Jumalaa sellaisena kuin Hän todella on. Uskonnollisuudessa elänyt henkilö kertoo, miten hänellä oli tällainen näkemys kääntymykseensä asti:
Aikaisemmin luulin, että kristinusko oli yksi maailman monista uskonnoista. Sitten kohtasin Jeesuksen. Silloin ymmärsin, ettei kristinusko ollutkaan mikään uskonto, vaan meidän maailmaamme tullut Jumala. Kaikki muu oli uskontoa, ihmisten ajatuksia Jumalasta. Kaiken pohjana oli ihmisen syntinen luonto. Kristinusko sen sijaan oli Jumalan itseilmoitusta meidän maailmassamme, hänen ajatuksiaan meistä ja hänen tekojaan meidän puolestamme ja hyväksemme. Koska olin uskonnollisuuden vallassa, luin Raamattuakin aina uskonnollisesti. Minulle oli tärkeää se, että Raamatun eri kirjoittajat saarnasivat omalle ajalleen ja heillä oli omat ajatuksensa Jumalasta. He toivoivat ja uskoivat, ajattelivat ja mietiskelivät kukin omalla tavallaan ja omine kuvitelmineen totuudesta. Niinpä Vanhan testamentin profeetat ajattelivat Jumalasta omiaan, Matteus omiaan ja Paavali omiaan. He olivat hyviä, uskonnollisia ihmisiä. He olivat lähellä Jumalaa ja palvelivat häntä. Kaikessa tässä he ruokkivat minun ajatuksiani Jumalasta. Kun käännyin, näin kaiken toisin. Silloin profeettojen ja apostolien sanasta tuli Jumalan sanaa. He puhuivat sen, mitä Jumala käski heidän puhua. Heillä ei ollut mielipiteitä Jumalasta, vaan se mitä he sanoivat, lankesi yksiin sen kanssa, mitä Jumalan Henki antoi heille ajateltavaksi Jumalasta. Näin heidän Jumalaa koskevista ajatuksistaan tulikin Jumalan ajatuksia, Jumalan innoittamaa sanaa, niin että kaiken keskuksena oli Jeesus Kristus. Kaikessa oli ensimmäiseksi ja viimeiseksi kysymys hänestä. (6)
”Minun jumalani”. Kun ovat kyseessä käännynnäiset ja teoreettisen uskon omaavat ihmiset, on tärkeä painottaa, etteivät he ole mikään yhtenäinen ryhmä. Heidän keskuudessaan on hyvinkin erilaisia painotuksia suhteessa pelastusasiaan ja Jumalan olemukseen. Jotkut saattavat puhua voimakkaasti tekojen merkityksestä pelastuksessa, mutta toiset saattavat selittää, että Jumala hyväksyy kaikki ihmiset sellaisenaan, ja piste. Tämä jälkimmäinen ryhmä uskoo, että Jumala ei tuomitse ketään ihmistä helvettiin. Ihminen, joka kuuluu tällä tavalla ajatteleviin, saattaa sanoa: ”Minun Jumalani on niin hyvä, ettei hän tuomitse ketään helvettiin, vaan kaikki pääsevät taivaaseen.”Jos käsitellään pelkästään jälkimmäistä ryhmää, on heillä kummallisen persoonaton Jumala, joka ei reagoi mihinkään. Hän ei rakasta, tai voi ehkä rakastaa, mutta ei reagoi muihin asioihin. Hän ei välitä siitä, tekevätkö ihmiset pahaa vai hyvää, vaan kaikki on hänelle yhdentekevää. Siksi tämän ryhmän ihmiset eivät usko tuomioon tämän elämän jälkeen vaan ajattelevat Jumalan olevan välinpitämätön myös sen suhteen. Kysyä kuitenkin voidaan, miksi Jumalan pitäisi olla persoonaton? Jos ihmiset ovat persoonia, joilla on tunteita ja jotka reagoivat asioihin, miksi ei myös Jumala voisi olla sitä? Esim. perheenäiti voi kokea erilaisia tunteita lastensa parissa. Mm. seuraavat tunteet voivat olla tavallisia:
- Äiti rakastaa lapsiaan. - Hän voi olla huolissaan lapsista ja näiden terveydestä. - Hän voi kokea iloa lasten menestyksestä. - Äiti vihaa sitä, mikäli joku yrittää vahingoittaa hänen lapsiaan. Eli äidissä on viha syntiä kohtaan – tässä tapauksessa sitä syntiä kohtaan, joka kohdistuu hänen lapsiinsa.
Kysyä siis voidaan, mistä tämän ryhmän ihmiset tietävät, ettei Jumala reagoi pahaan, ja ettei rajan takana ole tuomiota ja helvettiä? Sillä kun heillä ei ole mitään henkilökohtaista tietoa rajantakaisista oloista, eivätkä he usko Jeesuksen ja apostolien opetukseen aiheesta, jää jäljelle heidän oma puhdas mielikuvituksensa. He ovat täysin mielikuvituksensa varassa, koska heillä ei ole kokemusta näistä asioista. Sellaiseen tietoon ei kannata luottaa. Tai jos heidän näkemyksiinsä luotetaan, on kyseessä samanlainen asia kuin jos kysytään opastusta New Yorkin kaupungista kiinalaiselta tai afrikkalaiselta maanviljelijältä, joka ei ole koskaan siellä käynyt. Sellainen henkilö ei voi antaa oikeaa tietoa, koska hän ei tunne näitä seutuja. Toisaalta sellainen Jumala, joka ei reagoi pahaan, vaan on välinpitämätön sen suhteen, on itse paha. Jos hän hyväksyy kaiken pahuuden eikä tuomitse väärintekijöitä, asettuu hän väistämättä pahan puolelle. Ts. jos Jumala on olemassa ja hänen valtakuntaansa pääsevät katumattomatkin henkilöt, kuten tämän ryhmän ihmiset uskovat, ei sellaista Jumalaa voi pitää hyvänä. Tähän kannattaa ottaa jälleen esiin vertaus lasten äidistä. Kun monet hyväksyvät Jumalan rakkauden, mutta eivät Jumalan vihaa syntiä ja vääryyttä kohtaan, voi tavallinen perheen äiti kuitenkin kokea samoin: äiti rakastaa lapsiaan ja hän vihaa sitä, mikäli joku yrittää vahingoittaa hänen lapsiaan. Eli äidissä on kaksi erilaista piirrettä, jotka eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa. Miksi tätä samaa asiaa on vaikeaa yhdistää Jumalaan? Myös hänellä on rakkaus ihmisiin sekä pyhyys eli viha syntiä kohtaan. Niissä ei ole mitään ristiriitaa kuten seuraavat jakeet osoittavat:
- (1 Joh 4:8-10) Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 9. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
- (Room 1:18,19) Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, 19. sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Käännynnäisen hengellinen tila. Seuraavaksi tutkitaan käännynnäisen ja teoreettisen uskon omaavan ihmisen hengellistä tilaa. Tällainen ihminen saattaa itse ajatella oman hengellisen tilansa hyväksi, mutta ongelmana on, että hän käyttää ihmisten mittapuita, ei Jumalan. Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
Vertailu muihin. Yksi käännynnäisen ja teoreettisen uskon omaavan henkilön piirre on, että hän vertailee itseään muihin. Tästä hyvä esimerkki on Jeesuksen vertaus publikaanista ja fariseuksesta. Fariseus kyllä kiitti kaikesta Jumalaa, mutta vertaili itseään muihin kuten syntiseen publikaaniin. Hän näki olevansa paljon parempi kuin publikaani ja muut syntiset:
- (Luuk 18-9-14) Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: 10. "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. 11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. 12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' 13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. 14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Mutta onko Jumalan edessä hyötyä siitä, ettei ole niin paha kuin muut tai että on muita parempi? Suora vastaus on, ettei se hyödytä pelastuksen kannalta yhtään, ”sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room 3:23). Jotkut ihmiset voivat kyllä olla muita parempia, mutta jos käytetään Jumalan mittapuuta, ovat kaikki kaukana täydellisyydestä ja synnittömyydestä. Kukaan meistä ei ole täydellinen. David Pawson kertoo eräässä kirjassaan, miten hyödytöntä vertailu on.
Niin kauan kuin vertaat itseäsi toisiin ihmisiin, ajattelet olevasi vanhurskas, mutta se on omavanhurskautta. Kävin leikkauttamassa tukkani parturissa ja ajattelin, että minun on aika puhua parturini kanssa. Leikatessaan hiuksiani hän sanoi tuosta noin vain: ”Olen yhtä hyvä kuin kuka tahansa, joka käy kirkossasi.” Sanoin: ”En usko, että voit sanoa noin, ennen kuin tunnet heidät paremmin; saatat olla oikeassa, mutta se ei auta sinua.” Hän kysyi: ”Miksi ei?” Vastasin: ”Oletko sinä yhtä hyvä kuin Jeesus?” Keskustelu pysähtyi siihen ja hän meni hiljaiseksi, ja sitten hän sanoi: ”No en ehkä aivan.” Se oli alkua sille, että hän näki itsensä sellaisena kuin hän todella on. Hän oli omavanhurskas mies, koska hän ajatteli olevansa hyvä verratessaan itseään toisiin ihmisiin. Niin tekevät todella monet. (7)
Käännynnäisten ongelma onkin se, ettei hän näe omaa syntiään, vaan ainoastaan muiden. Sen tähden publikaanien, porttojen ja muiden julkisyntisten on usein helpompi ottaa vastaan evankeliumi. He tietävät rikkoneensa Jumalaa vastaan ja etteivät itsestään käsin voi mitenkään ansaita pelastusta tai vaikuttaa siihen teoillaan. Tähän sopivat hyvin seuraavat Jeesuksen sanat:
- (Matt 21:28-32) Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani'. 29. Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. 30. Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään. 31. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. 32. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.
Hän puolustelee syntejään
- (Mark 7:6) Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
- (Jer 2:27) … Sillä he ovat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä kasvojansa; mutta onnettomuutensa aikana he sanovat: 'Nouse ja pelasta meidät'.
Käännynnäinen saattaa tehdä myös parannusta, mutta se on lainmukaista parannusta, johon liittyy yleensä tuomion pelko ja että syntiä vältetään vain huonojen seurausten takia kuten häpeä ja maineen menetys tai sairaus. Kuitenkin kun tuomion pelko katoaa tai synnistä ei näytä olevan huonoja seurauksia, saattaa tällainen ihminen elää varsin huolettomasti. Hän ei tunne pelkoa synneistä vaan saattaa puolustella niitä. Tämä osoittaa, ettei hänen sisimpänsä ole muuttunut. Sen sijaan evankeliumin mukaiseen parannukseen liittyy aina synnin tekemisen pelko. Ihminen ei halua tehdä syntiä, koska hän rikkoo Jumalan tahtoa vastaan. Hän pelkää tehdä syntiä Herran takia, eikä vain synnin seurausten takia. Vaikka kukaan ihminen ei ole näkemässä, haluaa hän välttää syntiä yksinomaan Jumalan tähden eikä seurausten takia. Tämä osoittaa, että hänellä on uusi, Jumalan antama mieli. Osoituksena uudesta mielestä myös on, että hän vihaa eniten niitä syntejä, joita hän ennen eniten rakasti. Käännynnäisen ongelma onkin se, ettei hänen sisimpänsä ole koskaan muuttunut. Siksi hän saattaa puolustaa syntejään tai palata niihin heti, kun hänen tuomionpelkonsa on laantunut tai hän arvelee, ettei synnistä ole huonoja seurauksia. Hänellä ei ole Jumalan mielen mukaista murhetta, joka saa aikaan parannuksen ja halun välttää synnin tekemistä.
- (2 Kor 7:10) Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.
Rodney Howard-Brown on hyvin kuvannut kirjassaan "Mitä tarkoittaa uudestisyntyminen" (s.4,5) sellaisten ihmisten tilaa, joiden sisin ei ole muuttunut. Tällaisilla ihmisillä voi olla kristillisyys, sen kehykset ja muotomenoja sekä suhde seurakuntaan – monet heistä ovat kasvaneet kristillisissä piireissä ja ovat uskovien kotien lapsia – mutta he eivät ole vielä kokeneet uudestisyntymistä. Samoin heillä voi olla hengellistä toimintaa, jopa jonkin verran rukousta, mutta he eivät sittenkään ymmärrä, mitä todellinen pelastus on. He eivät ymmärrä uudestisyntymistä eivätkä ole sisimmässään muuttuneet. Sen seurauksena heidän ulkonainen elämänsä pysyy samanlaisena.
Herra sanoi minulle: "Monet eivät ole edes uudestisyntyneitä. He eivät ole koskaan kokeneet uudestisyntymistä. He eivät ole koskaan tulleet ristin juureen. He ovat seisoneet rivissä ja sanoneet: 'Jeesus, tunnustan sinut Herrakseni ja Vapahtajakseni', mutta sydämessään he eivät ole muuttuneet." Uudestisyntyminen ei ole ulkonaista. Pelastuminen ei tapahdu järjen avulla. Se tapahtuu sydämessä, kun ihminen hyväksyy Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Silloin hän muuttuu. Hänestä tulee uusi luomus. Juuri tämä innostaa uudestisyntymisessä... Älä tule selittämään minulle, että olet uudestisyntynyt ja silti elät niin kuin ennen. En usko sinua. En välitä, vaikka käyt missä tahansa seurakunnassa. En välitä, vaikka isäsi olisi diakoni. En välitä, vaikka olisit vanhimmiston johtaja. En välitä, vaikka kuuluisit kaikkiin lautakuntiin aina kyllästymiseen saakka. Kun uudestisynnyt, sinä muutut. Sinusta tulee uusi. Ihmiset, jotka luulevat voivansa uudestisyntyä ja jatkaa elämäänsä entiseen malliin, pettävät itseään. Heidän suhteensa Jumalaan ei ole kunnossa, ja he peittävät sen niin hyvin, etteivät edes itse tunnista sitä. He eivät ole koskaan tulleet parannuksen paikalle. Itse asiassa on ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa Jumalalle hyväkin kauppa. He ajattelevat Jumalan olleen heille pelastuksen velkaa.
Mistä sitten tuntee todellisen herätyksen? Yksi tärkeimpiä tuntomerkkejä on todellinen synnin suru eli Jumalan mielen mukainen murhe. Asiat, jotka eivät ennen vaivanneet omaatuntoa, alkavat painaa mieltä. Ihminen näkee kadotetun tilansa ja miten hän on erossa Jumalasta. Hän ymmärtää, ettei hän itsestään käsin voi ansaita pelastusta. Sen seurauksena ihminen haluaa tehdä parannusta sekä etsiä anteeksiantamusta synneilleen. Luther on selostanut tätä eräässä saarnassaan:
Oikea katumus alkaa, kun omatunto kiivaasti syyttää sinua ja sydän tosissaan pelkää Jumalan vihaa ja tuomiota – ei vain karkeita ja ilmeisiä syntejä vaan myös epäuskoa, halveksuntaa ja tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan… Kaiken tämän takia olet syyllinen Jumalan edessä ja tiedät, että olet ansainnut hänen vihansa niin, että sinut pitäisi iankaikkisesti heittää pois hänen kasvojensa edestä ja sinun pitäisi palaa helvetin tulessa. Tämä katumus ei siis koske yksityisiä tekoja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan kymmenen käskyn kanssa niin, että ihminen kaikesta huolimansa luulee voivansa löytää jotakin hyvää itsestään. Ei, katumus koskee koko persoonaasi, koko olemustasi. Se tahtoo näyttää sinulle, että olet Jumalan vihan alainen ja helvettiin tuomittu. Katumus voi alkaa määrätystä synnistä, kuten Daavidin omatunto syytti häntä murhasta ja aviorikoksesta. Mutta oikea katumus tulee sitten käsittämään koko elämäsi ja sanomaan sinulle, että olet Jumalan vihan alainen ja helvetin lapsi. Silloin sydämesi pelästyy niin, että koko maailma tulee liian ahtaaksi sinulle. (8)
Hän ei tunne itseään. Yksi käännynnäisen tunnuspiirre on, ettei hän tunne tehneensä mitään pahaa tai väärää kenellekään. Hän vertaa itseään muihin, mutta ei näe omaa hengellistä sokeuttaan. Hän ei tajua, että synti asuu hänen sydämessään ja kuuluu hänen olemukseensa. Hän ei tunne itseään. Niilo Yli-Vainio on hyvin kuvannut tällaisten ihmisten tilaa:
Ihmissilmällä katsottuna näyttää joskus täysin mahdottomalta, että tällaiset "suuret", minäkeskeiset ihmiset ollenkaan voisivat pelastua. Joskus tuntuu suorastaan mahdottomalta saada heitä mistään synnistä "kiinni", kun useimmissa tapauksissa he eivät itse näe tehneensä mitään pahaa tai väärää kenellekään. Sitä ovat aina toiset tehneet heidän ajattelunsa mukaan. Olen työssäni lukemattomat kerrat epäonnistunut sataprosenttisesti, kun olen yrittänyt näyttää käännynnäiselle ja uskonnolliselle ihmiselle, että hän on syntinen ja tarvitsee pelastusta. Joskus olen sydänjuuriani myöten kiusaantunut siitä, kun ihmiset eivät ymmärrä, että he ovat syntisiä Jumalan edessä ja tarvitsevat Jeesusta pelastajana. Mutta Jumalalle kiitos, että Raamatussa on eräs ihmeellinen Sana: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista" Matt. 19:26. (9)
Mistä sitten johtuu, että käännynnäinen näkee vain muiden synnit mutta ei itsessään olevaa syntiä? Suora vastaus on, että Pyhän Hengen valo ei ole saanut paljastaa hänen sisimmässään olevia epäpuhtauksia. Sillä kun Pyhän Hengen valo tulee, alkaa ihminen nähdä yhä tarkemmin itsessään olevia vääriä asenteita: ylpeys, ärtyisyys, himot, omahyväisyys, itsekeskeisyys, kiitoksenkipeys, turhat puheet jne. Kyseessä on samanlainen asia kuin jos valo alkaa tulla pimeään huoneeseen ja sieltä alkaa paljastua pölyä ja muuta likaa, jota ei ole ennen havaittu. Raamatun kielellä voidaan puhua siitä, että laki tukkii ihmisen suun. Laki osoittaa, miten kaukana ihminen on täydellisyydestä ja miten hän itsessään on kadotettu ja erossa Jumalasta. Laki on syytös siitä, että ihminen on rikkonut Jumalan tahtoa vastaan eikä voi itsestään käsin ansaita pelastusta. Hän on kuin haaksirikkoinen, joka tarvitsee pelastusta ulkopuolelta. Roomalaiskirjeessä ja Galatalaiskirjeessä on kirjoitettu aiheesta:
- (Room 3:19,20: Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
- (Gal 3:19-22) Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. 20. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. 21. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. 22. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
Yksi käännynnäisen ominaisuus on, että laki ei ole koskaan saanut tehdä häntä puolustuskyvyttömäksi ja syylliseksi Jumalan edessä. Kun edellisissä jakeissa osoitetaan, miten lain tarkoitus on saattaa meidät tähän tilaan, se puuttuu tällaiselta henkilöltä. Hän ei ole koskaan ollut koko olemuksellaan Jumalan lain edessä eikä tunne syntisyyttään ja vastahakoista mieltään Jumalaa kohtaan. Hän voi vertailla itseään muihin, mutta ei ymmärrä, että on syyllinen Jumalan edessä. Käännynnäisen ongelma on juuri siinä, ettei hän tunne todellista tilaansa Jumalan edessä. Hän ei tunne syntisyyttään, viheliäisyyttään (Room 7:24: Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?), kadotuksen alaista tilaansa ja miten hän on erossa Jumalasta. Laki ei ole saanut tehdä häntä syylliseksi ja syntiseksi Jumalan edessä ja siksi kaikki on jäänyt vaillinaiseksi ja pinnalliseksi. Sillä vasta kun ymmärrämme todellisen tilamme ja ettemme saa lohtua mistään itsestämme, teoistamme ja muuttumisestamme, vasta silloin ymmärrämme katsoa ulkopuolelle eli Kristukseen, joka on tehnyt kaiken puolestamme ja voi yksin pelastaa meidät aivan kuin haaksirikossa olevan ihmisen. Järjestys on aina tämä ja sen puuttumisesta johtuu, että toiset eivät ole käsittäneet koko asiaa. Charles H. Spurgeon on selostanut asiaa:
Tosin saamme näinä aikoina kuulla puhuttavan ihmisistä, jotka paranevat ennen haavoittumistaan ja jotka saavat varmuuden vanhurskautuksestaan, vaikka eivät milloinkaan ole itkeneet kadotettua tilaansa. Me kuitenkin epäilemme tuollaisten paranemisten ja vanhurskautusten arvoa. Sillä tämä asian järjestys ei pidä yhtä totuuden kanssa. Jumala ei milloinkaan pue ihmistä, ennen kuin hän on ensin riisunut heidät. Ei hän myöskään virvoita heitä evankeliumilla, ennen kuin hän ensin on lyönyt heitä lailla. Kun siis tapaat henkilöitä, joissa et voi nähdä merkkiäkään synnin toteennäyttämisestä, niin voit olla aivan varma, että Pyhä Henki ei ole vaikuttanut heihin, sillä ”kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion”. …Ette voi nähdä voittaneenne sielua Jeesukselle, ennen kuin hän on lakannut luottamasta itseensä ja omiin ansioihinsa ja on tullut Jeesuksen luo. On tarkasti katsottava, että hän uskon kautta omistaa Jeesuksen täydelliseksi pelastukseksi eikä vain osittain. (10)
Väärät pelastustiet. Jos tutkitaan sitä, mistä käännynnäinen saa lohtua ja mihin hän panee toivonsa, voi niitä olla useampia asioita. Hänellä voi kyllä olla usko Jumalaan ja että Jeesus on Vapahtaja, mutta käytännössä hän panee toivonsa sellaisiin asioihin kuten synninsuru, pyhimykset, teot ja siveellinen elämä. Käsittelemme muutamia näistä vääristä pelastusteistä.
Synninsuru. Monet käännynnäiset saavat lohtua synninsurustaan. He ajattelevat, että synninsuru, kelvottomuuden tunne ja huonouden tunne itsessään ovat riittäviä. Tässä opetuksessa ja käsityksessä ”syntivalo” riittää pelastukseen, eikä sen lisäksi tarvita muuta. Ominaista näiden ihmisten tilalle on, että he voivat vuosikausia jatkaa siinä ja sopeutua siihen melko hyvin. He voivat syödä, juoda ja elää normaalia elämää, jopa laskea leikkiä tilastaan, mutta heillä ei ole pakottavaa tarvetta lähteä etsimään pelastusta ja apua, joka tulee yksin Jeesuksen Kristuksen kautta. Jos heille puhuu ansaitsemattomasta armosta, joka voidaan heti ottaa vastaan, he kummallisen nöyrästi torjuvat sen. Eiväthän he voi olla niin röyhkeitä, että uskaltautuisivat sellaiseen. He saattavat myös rukoilla ”Pyhä Jumala, armahda meitä”, mutta samalla torjuvat armon ja pelastusvarmuuden. He ovat kuin haaksirikkoisia, jotka huutavat apua, mutta samalla torjuvat sen, jos sitä heille tarjotaan. He eivät usko, että ihminen voi saada pelastusvarmuuden ja ilon, vaikka esim. Jeesus kehotti opetuslapsia iloitsemaan siitä, että näiden nimet olivat kirjoitettuna taivaissa:
- (Luuk 10:20) Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
Mikä on sitten näiden ihmisten ongelma? Syynä ei suinkaan ole tarpeeksi suuri synnintunto, vaan liian pieni synnintunto. Sillä vain sellainen synnintunto on aitoa ja todellista, missä ihminen ei kestä nykyistä tilaansa. Sen seurauksena hän lähtee etsimään pelastusta ja apua – ei itsestään, vaan ulkopuolelta eli Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä. Vasta silloin hän löytää rauhan. Synninhätämme tarkoitus ei olekaan se, että Jumala taivutettaisiin antamaan armonsa meille vaan että me taipuisimme ottamaan sen vastaan. C.O. Rosenius on selostanut asiaa:
Kun tietoisuutesi synnistä on oikea, se ei koskaan ole sellainen kuin tahdot sen olevan. Sillä jos se olisi sellainen, silloin saisit lohdutuksen jostakin itsessäsi. Mutta kaiken sellaisen lohdutuksen täytyy loppua. Oikea parannuksen tekeminen on siis tyytymättömyyttä omaan parannuksen tekemiseen. Silloin tunnet itsesi kovaksi, varmaksi ja turmeltuneeksi. Sinun täytyy tuomita itsesi jumalattomaksi ja kirotuksi. Vasta silloin Kristuksen veri saa koko kunnian pelastuksestasi. Jos siis kysyt, miten suuri tuska synnistä sinulla täytyy olla, niin vastaamme ettei ole kysymys mistään tietystä määrästä. Tarvitset sitä vain niin paljon, ettet voi elää ilman Kristusta, ettet voi löytää rauhaa ennen kuin olet pelastettu hänessä. Enempää ei tarvita mutta ei myöskään vähempää. On erehdys luulla, että ensin on jonkin aikaa surtava syntiä ja sitten saa uskoa. Ei, ala vain uskoa Kristukseen ja seuraa häntä sitten jokapäiväisessä parannuksessa, niin saat kyllä tuntea synnin yhä selvemmin. (11)
Toinen ongelma ihmisillä, jotka saavat lohtua synninsurustaan, on se, että he katsovat itseensä. Vasta kun he siirtävät katseensa yksin Jeesukseen Kristukseen, voivat he pelastua. Hyvä esimerkki on Apostolien tekojen 16. luvussa. Paavali ei kehottanut vanginvartijaa kokemaan synninsurua tai tekemään ensin joitakin katumusharjoituksia vaan uskomaan eli panemaan luottamuksensa Jeesukseen. Pelastus tapahtuu näin yksinkertaisesti:
- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" 31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
Teot. Kuten todettiin, on käännynnäisten joukossa erilaisia painotuksia ja ryhmiä. He eivät ole mikään yhtenäinen joukko vaan heidän näkemyksensä vaihtelevat. Näin on myös suhteessa pelastukseen. Toiset saattavat olla armopainotteisia, toiset lakipainotteisia. C.O. Rosenius on selostanut tätä:
Monet ihmiset ovat omaksuneet selkeän evankelisen uskonkäsityksen. Mutta heillä ei ole henkeä, joka pelkäisi Jumalaa. Heidän on helppo uskoa Jumalan armoon, vaikka he jatkuvasti elävät oman mielensä mukaan. He ovat lähteneet arveluttavalle tielle ja ovat vaarassa joutua kadotukseen. Toiset taas puhuvat paljon laista mutta suhtautuvat siihen vilpillisesti ja pinnallisesti. He eivät koskaan murru vaan ovat varsin tyytyväisiä hurskauteensa ja pyhitykseensä. Se on yhtä paha asia. (12)
Jos käsitellään lakipainotteista käsitystä, voivat myös tällaiset ihmiset puhua Jumalan armosta. He voivat sanoa, että parhainkin vaellus on Jumalan armoa. He voivat myös selittää, että meidän on uskottava Kristukseen tullaksemme vanhurskaiksi. He eivät suoraan sano, että pelastumme tekojen ansiosta. Sen sijaan nämä ihmiset sotkevat armon ja teot toisiinsa. He ymmärtävät, että kun ihminen ensin tekee parhaansa, niin Jumala Kristuksen sovitustyön tähden antaa sitten armonsa. Armo on toisin sanoen se hyväntahtoinen lisä, mikä puuttuu ihmisen vaelluksesta. Vaikka ihminen ei ole täydellinen, riittää, että hän tekee voitavansa ja Jumala lopulta antaa hänelle anteeksi Kristuksen tähden. Tämä näkemys, jossa sotketaan laki ja armo sekä usko ja teot toisiinsa, tulee hyvin ilmi mormonien 3. uskonkappaleesta:
Me uskomme, että kaikki ihmiset voivat pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta olemalla kuuliaiset evankeliumin laeille ja toimituksille.
Niinikään on Luther selostanut Galatalaiskirjeen selityksessään näkemystä, jossa ihminen ensin tekee voitavansa ja Jumala sitten antaa armonsa:
Oikea vanhurskautustapa ei siis ole se, että alat tehdä voitavaasi, - tätä puheenpartta sofistit ja skolastiset opettajat näet käyttävät. Jos ihminen, he sanovat, tekee voitavansa, niin Jumala ehdottomasti antaa hänelle armonsa. Tämä sanonta on sofistien tärkeimpiä ja aivan uskonkohdan veroinen. Kuitenkin he selvästi osoittaakseen, etteivät ymmärrä rahtustakaan Paavalin opista ja hänen evankeliumistaan, miedontavat tätä lausumaa seuraavasti: Sitä, että ihminen tekee voitavansa, ei saa käsittää ehdottomasti, matemaattiseen tapaan, vaan sopusoinnussa ihmisluonnon kanssa, toisin sanoen, riittää, jos ihminen toteuttaa sitä, minkä nuhteettomat ihmiset pitävät hyväksyttävänä; ei ole kysymys ehdottomasta tavasta, koska sellaista ei voi olla olemassa; on tarpeeksi, kun hipoo tuota ehdotonta, toisin sanoen, riittää, kun joku tekee sen verran – paastoaa tai tekee jotakin samantapaista – että se nuhteettomien ihmisten arvostelun mukaan saatetaan sanoa hyväksi; silloin on varmaan tuloksena armo, ei tosin kohtuudenmukaisuuteen perustuva sinänsä, vaan Jumalan pettämättömän hyvyyden perustuksella: hän on niin hyvä ja vanhurskas, ettei voi olla antamatta armoa vilpittömyyden palkaksi. Tästä on syntynyt tuo sananparsi: Ultra posse viri non vult Deus ulla requiri (Jumala ei vaadi ihmiseltä enempää kuin tämä voi tehdä).
Tämä on aito kristillinen oppi: meidät vanhurskautetaan uskosta Kristukseen eikä lain teoista. Älköön sinua tässä asiassa vähääkään järkähdyttäkö sofistien jumalaton selitys, he kun sanovat uskon vanhurskaudeksi vasta silloin, kun sen lisäksi tulevat rakkaus ja hyvät teot. Tällä vahingollisella selityksellä he ovat pimentäneet ja turmelleet kaikkein parhaimmat raamatunkohdat. …Sitä siis on vältettävä kuin helvetillistä myrkkyä ja on pääteltävä Paavalin kanssa: me tulemme vanhurskaiksi yksinomaan uskosta, emme rakkauden ilmentämästä uskosta. Vanhurskautuksen tehoa ei näin ollen ole omistettava tuolle kelvollistavalle ilmentymälle, vaan uskolle, joka tarttuu Vapahtajaan, Kristukseen ja omistaa hänet sydämessään. Tämä usko vanhurskauttaa ilman ja ennen rakkautta.
Kun sitten lähdetään tutkimaan edellistä näkemystä, on siinä lukuisia ongelmia. Tässä kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
Pelastus on lahja. Ensinnäkin pelastus on lahja, joten jos kyseessä on lahja, ei siihen voi sekoittaa tekoja. Jos mukana on vähänkin tekoja ja ihminen ensin tekee voitavansa, ei kyseessä ole mikään lahja vaan ansio. Lisäksi kun pelastus on lahja, ei sen vastaanottaminen kestä vuosikausia, kuukausia, viikkoja tai edes tuntia vaan ihminen voi yhdessä hetkessä saada sen, aivan kuten me vastaanotamme muitakin lahjoja.
- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja – 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
Mennyt aikamuoto. Lakipainotteiset käännynnäiset pitävät pelastusta prosessina. Tässä he kuitenkin sotkevat pyhityksen ja pelastuksen toisiinsa. Pyhitys on kyllä koko elämän kestävä prosessi, mutta pelastus ja Jumalan lapseksi tuleminen tapahtuu yhdessä hetkessä. Se tapahtuu sillä hetkellä, kun ihminen kääntyy sydämessään Jeesuksen Kristuksen puoleen ja toivottaa hänet Vapahtajakseen ja Herrakseen:
- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
Seuraavissa jakeissa kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota siihen, miten pelastuksesta, uudestisyntymästä ja armon vastaanottamisesta puhutaan uskovien kohdalla menneessä aikamuodossa. Se tarkoittaa, että he olivat jo pelastuneet, uudestisyntyneet ja vastaanottaneet armon aikaisemmin. Näin on myös nykyaikana. Jokainen voi kokea nämä asiat heti sillä hetkellä, kun hän kääntyy sydämestään Jeesuksen Kristuksen puoleen:
- (1 Joh 5:11) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
- (Tiit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
- (2 Tim 1:9) hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,
- (Kol 1:13) häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
- (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut."
- (1 Piet 1:23) te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
- (Jaak 1:18) Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.
Lain vaatimuksia ei voi alentaa. Luther kertoi edellisessä lainauksessa, miten lakipainotteiset käännynnäiset saattavat alentaa lain vaatimuksia. He saattavat tinkiä laista ja panna päämäärän niin matalalle, että sen voi saavuttaa. Tästä seurauksena saattaa luonnollisesti olla itsetyytyväisyys, omavanhurskaus ja väärä varmuus. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä, että laki ilmaisee Jumalan täydellistä, pyhää ja synnitöntä olemusta. Laki osoittaa, miten kaukana olemme täydellisyydestä ja synnittömyydestä. Laki ei anna elämää vaan sen tarkoitus on tukkia jokainen suu ja osoittaa meidät syyllisiksi kuten aiemmin todettiin (Room 3:19,20 ja Gal 3:19-22). Laki osoittaa, miten itsessämme olemme kadotettuja ja erossa Jumalasta:
- (Jaak 2:10) Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.
- (Gal 3:10,11) Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee". 11. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta".
Miten sitten Jumala voi pelastaa meidät, jos kukaan meistä ei täytä lakia? Tähän on yksinkertainen vastaus. Meidän täytyy laittaa luottamuksemme siihen, että Jumalan Poika Jeesus Kristus tuli lain alaiseksi ja täytti lain puolestamme. Jumala käytti lakia Jeesukseen, joka eli synnittömän ja täydellisen elämän edestämme ja lopuksi kuoli puolestamme. Hän oli kaikessa sijaisemme. Kun panemme luottamuksemme yksinomaan tähän Jumalan tekoon Jeesuksessa Kristuksessa, eikä osittain omiin tekoihimme, me voimme pelastua:
- (Matt 5:17) Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
- (Gal 4:4,5) Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, 5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".
- (Room 8:3) Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
Seuraavissa jakeissa kannattaa kiinnittää huomiota myös sanoihin edestämme ja puolestamme. Jeesuksesta tuli sijainen, joka täytti Jumalan lain vaatimukset edestämme. Kun uskomme eli panemme luottamuksemme tähän, me voimme pelastua:
- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
- (Room 8:32) Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
- (Gal 2:20) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -
- (1 Tess 5:10) joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.
- (Tiit 2:14) hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
- (1 Joh 3:16) Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
- (1 Tim 2:6) joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,
- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
- (Hebr 6:20) jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.
- (Jes 53:5,6) mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. 6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
- (Room 4:25) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Mihin tekoja tarvitaan? Kun lukee Uutta testamenttia, tulee mm. seuraavissa jakeissa hyvin esille, miten pelastumme ilman tekoja:
- (Room 3:28) Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
- (Room 4:5,6) mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; 6. niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja – 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (Gal 2:16) mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
- (Tiit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Mihin sitten tekoja tarvitaan? On tärkeää painottaa, että ne eivät ole pelastuksen ehto vaan sen seuraus. Kun Uuden testamentin kirjeissä puhutaan teoista, ovat nämä kirjeet kirjoitetut uskoville. Heidän tulee harjoittaa tekoja, ei siksi että pelastuisivat, vaan koska ovat pelastuneita. Kyseessä ovat uskon vaikuttamat teot. Järjestys on aina tämä, ja jos se käännetään päinvastaiseksi, ei kukaan ihminen löydä rauhaa tunnolleen ja pelastusvarmuutta. Esim. Paavali, joka kaikkein voimakkaimmin painotti pelastusta yksin uskon kautta, myös eniten puhui hyvistä teoista. Ne ovat seurausta uskosta:
- (2 Tess 1:11) Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot,
- (Room 1:5) jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,
Hänellä on teoreettinen usko. Käännynnäisellä on teoreettinen usko. Hän on saattanut olla kristillisen opetuksen parissa eikä yhtään epäile Raamatun opetuksia ja historiallisuutta, mutta hänellä ei ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. Hän voi pitää totena kaikkea mitä Raamattuun on kirjoitettu, myös Jeesuksen sovitustyötä ja ylösnousemusta, koska isä ja äitikin ovat tehneet niin, mutta hän ei ole koskaan itse kääntynyt. Pari esimerkkiä tuo hyvin esille tämäntyyppisen älyllisen ja teoreettisen uskon. Siinä puhuvat tunnetut hengelliset vaikuttajat Charles G. Finney ja Niilo Yli-Vainio:
Charles G. Finney: Olen joutunut kohtaamaan tämän virheellisen käsityksen kristillisen uskon luonteesta usein sen jälkeen, kun sain saarnaoikeudet. Erityisesti varhaisina palveluvuosinani panin merkille, että ”uskonkappaleiden” uskomista painotettiin todella valtavasti, ja väitettiin, että usko oli Kristusta käsittelevien oppien uskomista horjumattomalla vakaudella. Tämän vuoksi uskon edellytyksenä vaadittiin evankeliumien oppien, oppien, OPPIEN hyväksymistä. Mutta minut oli johdatettu hyväksymään nämä opit älyllisesti ja vakaasti ennen kääntymystäni. Ja kun minulle sanottiin, että minun tuli uskoa, vastasin, että minä uskon – eikä mikään väite tai vakuutus voinut vakuuttaa minua siitä, etten olisi uskonut evankeliumia. Enkä kääntymykseni hetkeen saakka ollut enkä voinutkaan olla vakuuttunut virheestäni. Kääntymykseni hetkellä tai kun ensimmäisen kerran harjoitin uskoa, näin tuhoisan erehdykseni. Havaitsin, että usko ei ole älyllinen vakaumus siitä, että Raamatun vakuuttamat totuudet Kristuksessa pitävät paikkansa, vaan että se on sydämen luottamusta Kristuksen persoonaan. Opin, että Jumalan todistuksen Kristuksesta täytyi johtaa minut luottamaan Kristukseen, uskomaan häneen Vapahtajanani, ja että pelkkä Kristuksen oppeihin uskominen oli kohtalokas virhe, joka väistämättä jätti minut synteihini. …Hänen halukkuuteensa ja kyvykkyyteensä kohdistuvan lujan älyllisen vakaumuksen lisäksi olisi oleellisen tärkeää mennä hänen luokseen, kääntyä hänen puoleensa, luottaa häneen…(13)
Niilo Yli-Vainio: Minä tulin pelastukseen 25-vuotiaana, mutta niin pitkälti kuin voin muistaa, olin uskonut Jumalaan. Olin uskonut kaiken, mitä Hänestä vain sanottiin. Uskoin, että Jeesus on kuollut ristillä ja että Hän on ylösnoussut. Uskoin, että on olemassa taivas ja helvetti. Kaiken lisäksi olin kuulunut kirkkoonkin 25 vuotta ja käynyt ehtoollisella ja vieläpä yrittänyt olla tosissani. Kunnioitin Jumalaa enemmän kuin mitään muuta. Ja kaikesta tästä ”uskostani” huolimatta olin pelastumaton, aivan kuten riivaajatkin. Mikä tässä ”uskossani” oli vikana? Se oli järjellistä, älyllistä uskoa, joka oli minun päässäni mutta ei sydämessäni. (14)
Mitä sitten elävä usko on? Se ei ole vain älyllistä totena pitämistä, vaan siinä ihminen kääntyy Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen puoleen sekä luovuttaa itsensä ja koko elämänsä Jumalan käsiin. Se on Jeesuksen Kristuksen tykö tulemista, koska hän on sanonut:
- (Matt 11:28) Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; 40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
Lisäksi elävä usko on sitä, että ihminen laittaa kaiken luottamuksensa pelastuksen asiassa yksin Jeesukseen Kristukseen eikä mihinkään itsessään olevaan. Hän siirtää katseensa itsestään ja omista teoistaan Jeesukseen, joka on jo kantanut kaikki hänen syntinsä sekä laittanut välit kuntoon Jumalan kanssa:
- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" 31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
Niinpä sinä, jolla on teoreettinen usko, älä jätä asiaa puolitiehen, vaan käänny Jeesuksen Kristuksen puoleen, luovuta itsesi hänelle ja ota pelastus vastaan. Raamatun mukaan, jos olet vastaanottanut Jeesuksen ja kääntynyt hänen puoleensa, on sinulla Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä:
- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. 12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. 13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
Tärkeitä kysymyksiä. Tässä lopussa on muutamia tärkeitä kysymyksiä, joita voit kysyä itseltäsi. Ne antavat jotain osviittaa siitä, mikä on oma hengellinen tilasi.
1. Miten ymmärrät uudestisyntymisen? Oletko itse uudestisyntynyt ja milloin se tapahtui? Jos et ole uudestisyntynyt, et voi Jeesuksen sanojen mukaan nähdä Jumalan valtakuntaa. Uudestisyntymisessä on tärkeää ymmärtää, ettei se tarkoita uutta elämäntapaa, ulkonaisia kristillisiä tapoja tai yritystä pelastaa itseänsä. Uudestisyntyminen ei ole myöskään prosessi vaan hetkessä tapahtuva asia kuten luonnollinen syntymä. Uudestisyntyminen tapahtuu, kun ihminen sydämessään kääntyy Jeesuksen Kristuksen puoleen, luovuttaa itsensä Jumalalle sekä vastaanottaa ja toivottaa Jeesuksen elämäänsä.
- (Joh 3:2,3,7) Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa." 3. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". 7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
2. Ajatteletko kristillisyyden siten, että ihminen tekee parhaansa ja Jumala sen jälkeen antaa armonsa Jeesuksen Kristuksen tähden? Jos ajattelet tällä tavalla, olet ymmärtänyt kristillisyyden ja pelastuksen väärin. Pelastus otetaan lahjana vastaan eikä sitä saada pitkän pyhityskamppailun päätteeksi. Teot ja pyhitys ovat tärkeitä asioita, mutta ne ovat myönteisiä seurauksia pelastuksen lahjan vastaanottamisesta.
3. Janoatko muutosta omaan elämääsi, kuten Jeesus sanoi? Vai oletko tyytyväinen nykyiseen hengellisyyteesi, kuten Ilmestyskirjassa kuvataan Laodikean seurakunnan tilaa? Yksi selvimmistä hengellisen kuoleman merkeistä on, että ihminen ei janoa muutosta elämäänsä.
- (Matt 5:2,3,6) Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi: 3. "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. 6. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
- (Ilm 3:14-19) Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: 15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. 17. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. 18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. 19. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
4. Onko sinulla halu tehdä Jumalan tahto? Tämä on yksi selvimmistä merkeistä aidosta kääntymyksestä. Ihminen ei ehkä kykene sitä aina noudattamaan ja hänellä voi olla kamppailu sen johdosta, mutta jos hänellä ei ole kiinnostustakaan asiaan, ei hän ole vielä pelastunut:
- (Room 7:22) sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
- (Room 6:17) Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
5. Kaipaatko ihmisten sielujen pelastusta kuten se oli Paavalin voimakkaana haluna? Rukoiletko ihmisten pelastumista? Hätä muiden sielujen pelastuksesta on yksi tärkeimmistä pelastuksen merkeistä. Kun ihminen on tullut itse pelastetuksi, tulee hänelle välittömästi hätä muiden sielujen kohtalosta. Jos meillä ei ole huolta muiden kohtalosta, emme varmastikaan ole pelastuneita:
- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - 2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. 3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
6. Jos kuolisit tänä päivänä, oletko sataprosenttisen varma, että Jumala on antanut anteeksi kaikki syntisi ja että hän toivottaa sinut taivaaseen? Jos olet sataprosenttisen varma asiasta, niin miten perustelet sen? Tai jos et ole varma asiasta, niin miten perustelet sen? Ainoa tapa, miten voimme saada varmuuden, on se, että käännymme Jeesuksen Kristuksen puoleen sekä laitamme luottamuksemme häneen ja Sanan lupauksiin, jotka kertovat hänen sovitustyöstään.
7. Mistä saat lohtua hengellisessä mielessä Jumalan edessä? Oletko iloinen, ettet ole niin paha kuin muut, että käyt silloin tällöin hengellisissä kokouksissa tai että olet tehnyt joitakin hyviä tekoja? Jos saat lohtua tällaisista asioista etkä siitä, mitä Jumala teki Jeesuksen kautta puolestamme, on sinulla väärät lohdutuksen aiheet. Kukaan ei saa varmuutta tekojen kautta, käymällä kokouksissa tai että on muita parempi.
8. Rukoiletko koskaan? Jos rukoilet, niin mitä rukoilet? Oletko rukoillut ihmisten sielujen pelastusta ja Jumalan työn edistymistä vai mitä olet rukoillut? Käännynnäinen ja teoreettisen uskon omaava henkilö rukoilee yleensä vain omien asioiden puolesta, mutta ei sielujen pelastumisen ja Jumalan työn puolesta.
- (Matt 9:37,38) Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. 38. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."
- (2 Tess 3:1) Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne,
- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
9. Miten suhtaudut Raamattuun? Ajatteletko sen olevan ihmisen ajatuksia Jumalasta vai Jumalan ilmoitus meille? Halu lukea Raamattua ja pitää sitä Jumalan sanana kuuluu aidon kääntymyksen yhteyteen. Me voimme saada ikäänkuin sisäisen ymmärryksen asiasta, vaikka ennen olisimme ajatelleet aivan toisin. Meille voi tulla myös murhe siitä, jos Raamatun arvovaltaa murennetaan tai Jumalan tahto yhteiskunnassa ei toteudu:
- (Ps 119:103-105) Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. 104. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. 105. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
- (1 Tess 2:9,13) Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia. 13. Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.
- (1 Joh 2:14) Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha
10. Oletko antanut vähintään kymmenykset tuloistasi hengelliseen työhön? Mm. Jeesus kehotti tähän.
- (Matt 23:23) Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.
11. Oletko tuntenut oman viheliäisyytesi ja miten olet läpikotaisin paha ja itsekäs kuten Paavali kuvasi Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa omaa tilaansa? Jos et ole yhtään kokenut tätä, et todennäköisesti ole vielä pelastunut. Aina kun ihminen tulee Jumalan yhteyteen, hän huomaa itsessään yhä enemmän puutteita ja vääriä asenteita.
- (Jes 6:5) Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.
- (Hebr 4:12,13) Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; 13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
- (Room 7:14-24) Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. 15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. 16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. 17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. 18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; 19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. 21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; 22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, 23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. 24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
12. Jeesuksen opetuksen mukaan suurin käsky on rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään kaikesta sydämestään ja voimastaan (Matt 22:35-40, Mark 12:28-31). Oletko mielestäsi noudattanut tätä joka ainoa elämäsi hetki? Jos siten suurin käsky on edellisen noudattaminen, niin eikö silloin suurin synti ole se, ettemme ole noudattaneet sitä? Käännynnäisen ja teoreettisen uskon omaavan henkilön ongelma on juuri se, ettei hän näe tehneensä mitään suuria syntejä ja että hän vertailee itseään muihin, mutta Jeesuksen opetuksen mukaan hän on syyllistynyt suurimman käskyn rikkomiseen eli suurimpaan syntiin. Jos ihminen ei rakasta Jumalaa ja lähimmäistään koko olemuksellaan joka ainoa hetki, elää hän koko ajan suuren syntisen tilassa. Vain sellainen ihminen ymmärtää etsiä syntien anteeksiantamusta, joka on ensin havainnut oman huonon tilansa ja eronsa Jumalasta.
- (Matt 22:35-40) ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: 36. "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" 37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' 38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' 40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
Lopuksi otamme esille John Beveren näyn, joka liittyy aiheeseen. Näky osoittaa, miten ihminen voi pitää itseään kristittynä ja pelastuneena, mutta olla silti pelastuksen ja taivaan porttien ulkopuolella. Syynä näiden ihmisten tilaan on varmasti se, että he eivät ole koskaan katuneet syntejään ja halunneet muuttua sisimmässään. He eivät ole antaneet Jumalan toimia elämässään tai ehkä he jossain vaiheessa ovat vähitellen erkaantuneet hänestä. Yksi syy, miksi ihmiset voivat pitää itseään kristittyinä, vaikka ovat taivaan porttien ja pelastuksen ulkopuolella, voi olla myös vääränlainen julistus. Se tarkoittaa, että julistuksemme keskittyy nykyaikana hyvin paljon Jumalan rakkauteen – ”Jumala rakastaa sinua sellaisena kuin olet” – mutta ei hänen vanhurskauteensa ja pyhyyteensä. Ihmisille kerrotaan, miten Jumala rakastaa heitä (mikä tietysti on totta, koska Jeesus ilmestyi maailmaan), mutta ei ensin kerrota, miten hän vihaa syntiä ja miten synti erottaa meidät hänestä. Ei kerrota hänen täydellisyydestään ja pyhyydestään ja että ihmiset joutuvat tilille tekemisistään, jos pysyvät katumattomina. Annetaan ihmisten ymmärtää, että he ovat pelastuneita ja Jumalan rakkauden kohteena ilman että he koskaan ovat olleet Jumalan lain valossa ja nähneet todellista tilaansa. Sen seurauksena he saattavat pitää itseään pelastettuina vaikka eivät sitä ole. Seuraavassa siis vilkaisu John Beveren näkyyn. Siinä kerrotaan lukemattomista ihmisistä, jotka odottavat pääsevänsä taivaaseen, mutta jotka eivät ole sisimmässään muuttuneet. Näky on yhteneväinen kirjoituksen alussa mainittujen Jeesuksen sanojen kanssa (mm. vertaus kymmenestä neitsyestä):
Sain rukouksessa pysäyttävän hengellisen näyn, joka muutti elämäni ja palvelutyöni suunnan. Näin suuren kansanjoukon, lukemattoman väkipaljouden, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Nuo ihmiset olivat kokoontuneet taivaan porttien ulkopuolelle ja odottivat pääsevänsä sisään ja kuulevansa Mestarin sanovan: ” 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt 25:34). Sen sijaan he kuulivatkin Mestarin sanovan: ” 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut [laittomuuden tekijät, engl. käännös].” Näin heidän kasvoillaan hirvittävän järkytyksen, tuskan ja kauhun. He todella uskoivat olevansa menossa taivaaseen, koska he tunnustivat uskoa ja Jeesusta herranaan. He eivät kuitenkaan olleet ymmärtäneet synnin todellista merkitystä. Vaikka he halusivat taivaaseen, heiltä puuttui palava halu olla kuuliainen Isän tahdolle. (15)
Lopuksi, jos olet epävarma omasta hengellisestä tilastasi, käänny Jumalan puoleen ja pyydä häneltä ymmärrystä tilaasi. Voit kertoa Jumalalle, että haluat löytää hänet ja päästä selvyyteen pelastuksen asiasta. Seuraavat Sanan lupaukset liittyvät aiheeseen:
- (Matt 7:8-10) Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. 9. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, 10. taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?
- (Joh 7:17) Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
Viittaukset:
1. Olav Valen-Sendstad: Sovinto Jumalan kanssa (Forsonet Med Gud), s. 31 2. Niilo Yli-Vainio: Kristitty vai käännynnäinen, s. 21 3. Lauri Hokkanen: mikä usko on oikea?, s. 4 4. D. Martyn Lloyd-Jones: Terve usko, Raamatun apu masennukseen (Spiritual Depression. Its Causes and Cure), s. 45 5. D. Martyn Lloyd-Jones: Terve usko, Raamatun apu masennukseen (Spiritual Depression. Its Causes and Cure), s. 45,46 6. Aksel Valen-Sendstad: Jäähyväiset uskonnolle (FARVEL TIL RELIGIONEN), s. 125,126 7. David Pawson: Vanhurskas Jumala ja vanhurskauden evankeliumi (The God and the Gospel of Righteousness), s. 50,51 8. C.O. Rosenius, Tie rauhaan (Vägledning till frid), s. 30 9. Niilo Yli-Vainio: Kristitty vai käännynnäinen, s. 101,102 10. Charles H. Spurgeon: Sielujenvoittaja (The Soul-Winner), s. 20,21 11. C.O. Rosenius: Tie rauhaan (Vägledning till frid), s. 62 12. C.O. Rosenius: Vanhurskaana Jeesuksessa (Rättfärdig i Jesus), s. 10 13. Charles G. Finney: Voima korkeudesta (Power from on High), s. 126, 127 14. Niilo Yli-Vainio: Miten voisin pelastua, s. 34 15. John Bevere: Turvapaikka (Under Cover), s. 47,48
Lisää aiheesta:
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
|
