1. Onko perustus kunnossa?

Tässä kirjoituksessa käsitellään kristityssä tapahtuvaa muutosta, pyhityselämää ja synnistä vapautumista. Se on Uudessa testamentissa yksi tärkeimmistä aiheista, johon Paavali ja muut apostolit viittasivat usein. Seuraavassa on muutamia aiheeseen liittyviä jakeita. Ne osoittavat, miten pyhitys on Jumalan tahto:

- (Hebr 12:14) Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

- (2 Kor 7:1) Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

- (1 Tess 4:3,7) Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,

7. Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.

- (1 Tim 4:7.8) Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen.

8. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.

- (1 Piet 1:14,15) Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,

15. vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.

- (Room 12:1,2) Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

2. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Ennen kuin käsitellään muuttumista, on hyvä tietää, että olemme itse pelastuneet. Meidän täytyy kokea uudestisyntyminen, pelastuminen ja saada syntimme anteeksi, koska emme voi puhua pyhityksestä ja hengellisestä kasvusta sitä ennen. Perustuksen (pelastus) on ensin oltava kunnossa ennen kuin sen päälle voidaan rakentaa.

   Valitettavasti seurakunnassa on tuhansia sellaisia ihmisiä, jotka näyttävät kristityiltä ja uskovilta mutta eivät sitä ole. Heillä voi olla kristillisyys, sen kehykset ja muotomenoja sekä suhde seurakuntaan – monet heistä ovat kasvaneet kristillisissä piireissä ja ovat uskovien kotien lapsia. Samoin heillä voi olla hengellistä toimintaa, jopa jonkin verran rukousta, mutta he eivät sittenkään ymmärrä, mitä todellinen pelastus on. He eivät ymmärrä uudestisyntymistä eivätkä ole sisimmässään muuttuneet ja sen seurauksena heidän ulkonainen elämänsä pysyy samanlaisena.

   Jos ajatus siitä, että kristillisessä toiminnassa mukana oleva ihminen on taivaanporttien ulkopuolella, tuntuu sinusta oudolta, kannattaa kiinnittää huomiota Jeesuksen sanoihin. Hänen mukaansa viimeisellä tuomiolla on monia, jotka tunnustavat hänet Herrakseen, mutta eivät sittenkään ole pelastuneet. Jeesus ei tunne heitä eikä päästä taivaaseen. Niin tapahtuu, vaikka nämä ihmiset eivät ole kieltäneet Jeesuksen herruutta ja ovat tehneet jopa ihmetekoja hänen nimessään. Myös Paavali kehotti meitä koettelemaan, olemmeko uskossa:

- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

- (2 Kor 13:5) Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Lähes toinen samanlainen kuvaus on kertomus kymmenestä neitsyestä. Siinä tulee ilmi sama asia kuin edellisessä Jeesuksen kuvauksessa. Kymmenestä neitsyestä viisi oli tyhmää, vaikka hekin odottivat Jeesusta palaavaksi ja tunnustivat hänet Herrakseen. Jeesus ei tuntenut heitä:

- (Matt 25:1-12) "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.

2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.

3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.

4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.

5. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.

6. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'

7. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.

8. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.

9. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'

10. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.

11. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'

12. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.

Saadaksemme paremman selvyyden käsiteltyyn aiheeseen, katsomme edesmenneen julistajan, Frank Mangsin, 91-vuotiaana saamaa näkyä. Se osoittaa, miten ihminen voi pitää itseään kristittynä ja pelastuneena, mutta olla silti pelastuksen ja taivaan porttien ulkopuolella. Syynä näiden ihmisten tilaan on varmasti se, että he eivät ole koskaan katuneet syntejään ja halunneet muuttua sisimmässään. He eivät ole antaneet Jumalan toimia elämässään tai ehkä he jossain vaiheessa ovat vähitellen erkaantuneet hänestä. Mangs kertoo näystään:

Olisin mielelläni halunnut silmilläni seurata näiden ihmisten kulkua aina kotiin asti. Mutta en saanut. Minun oli pakko kääntää katseeni tien alkuun ja ahtaaseen porttiin. Ja siellä näin seisomassa suuren joukon. he olivat pysähtyneet aivan portin eteen. Ja merkillistä oli se, että monet heistä näyttivät olevan iloisia. He olivat iloisia siksi, että luulivat olevansa tiellä. Vaikka he eivät olleet koskaan menneet todelliseen kääntymykseen ahtaan portin kautta.

   …Olemme taanneet ihmisille heidän iankaikkisuutensa siksi, että heidät on kerran kastettu. Olemme taanneet, että etsivät sielut ovat syntyneet Hengestä, vaikka he ovat syntyneet vain ihmisen vaikutuksesta. Olemme sanoneet, että he ovat Jumalan lapsia vain siitä syystä, että he ovat ”kilttejä”. Meistä on tullut uskonnollisia puoskareita, jotka olemme etukäteen vakuuttaneet hengellisille etsijöille, että he ovat syntyneet Jumalasta. Vaikka he ovat vasta heränneet. ja me olemme joskus juuri tämän kautta rikkoneet hengellisen syntymäprosessin.

   Tämän tuloksena löytyy tänään joukoittain ihmisiä, jotka luulevat olevansa matkalla taivaaseen, vaikkeivät he sitä olekaan. Mutta Jeesus sanoi, että niin tulisi olemaan tämän aikakauden iltana.

 - Taivaan valtakunnassa tulee olemaan niin kuin kymmenen neitsyen kohdalla, jotka lähtivät vastaanottamaan ylkää. Viisi heistä oli ymmärtämätöntä. He eivät ottaneet öljyä mukaansa.

   Ei öljyä! Ei Henkeä! Ei myöskään toimivaa uskonelämää. Nimi ja tunnustus. Ja he luulivat, että se riittäisi.

   Mutta näin vielä enemmän. Näin ihmisiä, jotka olivat menneet portista, kokeneet uudestisyntymisen ihmeen ja lähteneet kulkemaan tietä, mutta jotka sitten olivat muuttaneet tien joksikin muuksi kuin se oli tarkoitettu. he olivat pysähtyneet ja tehneet tiestä lepopaikan sen sijaan, että olisivat pitäneet sitä matkareittinä. He eivät olleet pysähtyneet vanhuuden vuoksi. He olivat vain pysähtyneet kasvussa ja kehityksessään. He olivat pysähtyneet ja alkaneet elää muistoissa. Ja jotkut olivat vain pysähtyneet. Ja nukahtaneet. Mutta kaikki he olivat unohtaneet paavalilaisen käskyn: ”Vaikka olemme jo edistyneet matkassamme, vaeltakaamme yhä eteenpäin samaa tietä!”  …Siinä missä Paavalia hallitsi pyhä köyhyys, siinä näitä ihmisiä hallitsee laodikealainen tyytyväisyys: - Meillä on kylliksi.

   Näin vielä muutakin. Näin ihmisiä, jotka olivat vetäytyneet pois keskellä tietä loistavan yliluonnollisen valon piiristä. He olivat vetäytyneet tien kummallakin puolella olevaan hämärään. Hämärään, jossa näky sekä synnistä että autuudesta oli pimeyden peitossa. Kaikki oli hämärää ja harmaata ja epätodellista. Ja tuo harmaa epätodellisuus teki mahdolliseksi sellaisen, mikä ei ollut mahdollista tien keskellä: leikittelyn sekä synnillä, puheella että teoilla.

   Ja näin tien kummallakin puolen olevasta pimeydestä tuleekin heidän suurin mielenkiinnon kohteensa. Heille on käynyt samoin kuin Israelille, joka alkoi uudestaan kuunnella Egyptin lihapatojen kutsua. Kuuntelemisesta kasvoi himo. Nälkä, joka vangitsi heidän ajatuksensa ja tunteensa. Se valtasi heidän unensa ja mielikuvansa. Ja niin he nyt kulkivat tien syrjässä, vaikka näyttivätkin edelleen olevan tiellä.

   Sitten tapahtui jotakin kammottavaa. Hiljaa kuin varjot he luisuivat pois tieltä, jossa ei ollut ojia eikä aitaa. Pois tieltä, jolle he kerran kyynelin ja rukouksin olivat pyrkineet. Pois valosta ja sisälle pimeyteen. Pois elämästä ja sisälle kuolemaan. Pois elävästä toivosta ja sisälle toivottomuuteen. Toivottomuuteen, jota he eivät tunteneet. Sillä he olivat kuolleita. He olivat kadottaneet kyvyn tajuta ja reagoida. He olivat kadottaneet kyvyn kokea hengellinen kriisi.

   Kun olin nähnyt kaiken tämän, vajosin hiljaa polvilleni ja puhkesin itkuun. Toivoin, että olisin edes puoli vuosisataa nuorempi kuin olin. Ja että minulla olisi mahdollisuus, paremmin kuin olin tehnyt, panostaa kaikkeni, jotta Jumalan Pyhä Henki saisi vapauden käyttää minua vielä enemmän kuin oli tapahtunut. (1)

Otamme esille joitakin oleellisempia asioita, jotka todistavat kääntymyksen aitoudesta. Jos et huomaa omassa elämässäsi mitään näistä merkeistä, on sinun syytä olla huolissasi ja tutkia pelastuksen perustusta. Älä jää nykyiseen tilaasi, vaan anna Jumalan muuttaa sinut ja koskettaa elämääsi. Käänny Jeesuksen Kristuksen puoleen ja tunnusta, miten olet ollut erossa hänestä, mutta nyt haluat hänen olevan Herrasi ja Vapahtajasi. Hänen kauttaan sinä voit pelastua. (Joh 14:6: Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.)

Halu tehdä Jumalan tahto on selvin merkki aidosta kääntymyksestä. Ihminen ei ehkä kykene sitä aina noudattamaan ja hänellä voi olla kamppailu sen johdosta, mutta jos hänellä ei ole kiinnostustakaan asiaan, ei hän ole vielä pelastunut:

- (Room 7:22) sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

Kaipuu pyhempään elämään on periaatteessa sama asia kuin edellinen. Ihminen haluaa olla puhtaampi elämässään ja päästä voitolle elämässään vallitsevista vajavaisuuksista.

   Erona tähän voidaan mainita väärän varmuuden omaavat henkilöt, jotka ovat tyytyväisiä itseensä ja nykyiseen tilaansa. He saattavat elää menneisyydessä tapahtuneessa kääntymyksessään, mutta eivät elä Jumalalle nykyajassa. He luottavat Kristukseen pelastajanaan synneistä, mutta eivät kaipaa vapautusta elämässään olevista synneistä.

- (Matt 5:3) "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

- (Matt 5:6) Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

Ihminen muuttuu jatkuvasti ja kantaa Hengen hedelmää on eräs merkki. Se ei tarkoita, että muutos voitaisiin helposti havaita muutaman päivän sisällä, mutta pitemmissä ajanjaksoissa ero entiseen pitäisi olla selvillä. Jos 5-10 vuoden kuluttua olemme aivan samanlaisia kuin kääntymyksemme hetkellä, emme ole silloin pelastuneita:

- (2 Kor 4:16) Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

Tarkempi väärien asenteiden havaitseminen ja niistä luopuminen omassa elämässä kuuluu siihen prosessiin, jossa Pyhä Henki paljastaa ihmiselle hänen sisimmässään olevia vääriä asenteita sekä mielenlaatua ja auttaa ihmistä myös luopumaan niistä. Tässä prosessissa ihminen voi tuntea itsensä hyvinkin viheliäiseksi ja läpikotaisin syntiä täynnä olevaksi kuten Paavali koki:

- (Jes 6:5) Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.

- (Hebr 4:12,13) Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;

13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

- (Room 7:24,25) Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Hätä muiden sielujen pelastuksesta on yksi tärkeimmistä merkeistä. Kun ihminen on tullut itse pelastetuksi, tulee hänelle välittömästi hätä muiden sielujen kohtalosta. Jos meillä ei ole huolta muiden kohtalosta, emme varmastikaan ole pelastuneita:

- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -

2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.

3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

Halu rukoilla, erityisesti muiden ihmisten pelastumisen puolesta, johtuu edellisestä asiasta. Kun ihmiselle on selvinnyt, että muut ovat menossa kadotukseen, alkaa hän välittömästi rukoilla näiden puolesta, ettei niin kävisi ja että Jumalan työ edistyisi. Rukous ja halu lisätä sitä edelleen on yksi aidon kääntymyksen merkkejä:

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

Halu lukea Raamattua ja pitää sitä Jumalan sanana kuuluu aidon kääntymyksen yhteyteen. Me voimme saada ikään kuin sisäisen ymmärryksen asiasta, vaikka ennen olisimme ajatelleet aivan toisin. Meille voi tulla myös murhe siitä, jos Raamatun arvovaltaa murennetaan tai Jumalan tahto yhteiskunnassa ei toteudu:

- (1 Tess 2:9,13) Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.

 13. Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

Mistä sitten johtuu, että ihmiset luulevat olevansa pelastuneita, vaikka eivät sitä ole? Ehkä yksi syy edelliseen voi olla, että julistus keskittyy nykyaikana hyvin paljon Jumalan rakkauteen – ”Jumala rakastaa sinua sellaisena kuin olet” – mutta ei hänen vanhurskauteensa ja pyhyyteensä. Ihmisille kerrotaan, miten Jumala rakastaa heitä (mikä tietysti on totta, koska Jeesus ilmestyi maailmaan), mutta ei ensin kerrota, miten hän vihaa syntiä ja miten synti erottaa meidät hänestä. Ei kerrota hänen täydellisyydestään ja pyhyydestään ja että ihmiset joutuvat tilille tekemisistään, jos pysyvät katumattomina. Annetaan ihmisten ymmärtää, että he ovat pelastuneita ja Jumalan rakkauden kohteena ilman että he koskaan ovat olleet Jumalan lain valossa ja nähneet todellista tilaansa. Raamatun kielellä laki ei ole saanut tukkia heidän suutaan, tehdä syyllisiksi ja syntisiksi Jumalan edessä ja siksi kaikki on jäänyt vaillinaiseksi ja pinnalliseksi. Sillä vasta kun ymmärrämme todellisen tilamme ja ettemme saa lohtua mistään itsestämme, teoistamme ja muuttumisestamme, vasta silloin ymmärrämme katsoa ulkopuolelle eli Kristukseen, joka on tehnyt kaiken puolestamme ja voi yksin pelastaa meidät aivan kuin haaksirikossa olevan ihmisen. Järjestys on aina tämä ja sen puuttumisesta johtuu, että toiset eivät ole käsittäneet koko asiaa. Paavali kirjoitti aiheesta:

- (Room 3:19,20: Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.

Tai sitten olemme saattaneet painottaa, että kun ihminen tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja lausuu syntisen rukouksen, niin siinä on kaikki. Ihminen ehkä tekee nämä toimenpiteet, koska häneltä sitä odotetaan, mutta jälleen ongelmana saattaa olla, ettei Jumala ole saanut osoittaa ihmiselle hänen todellista tilaansa ja että kaikki on jäänyt pinnalliseksi. On kiirehditty synnytystä ennen kuin ihminen on ollut siihen valmis. Jeesus on ehkä osittain tullut heidän elämäänsä, mutta ei saa olla koko elämän Herra.

  Charles H. Spurgeon jatkaa samasta aiheesta. Hän osoittaa, että kun Pyhä Henki tulee, hän näyttää todeksi synnin ja vanhurskauden. Se tarkoittaa, että ihminen näkee syntisyytensä Jumalan edessä (koko ajan yhä tarkemmin) ja ettei täytä Jumalan mittaa. Hän näkee, miten viheliäinen hän on itsessään ja tarvitsee siksi Kristuksen ansiota. Jos hän ei ole ensin nähnyt todellista ja kadotettua tilaansa, hän tuskin on pelastunut. Jumala toimii aina niin, että hän ensin osoittaa tämän ihmiselle, ja vasta sitten evankeliumi voi tulla lohdutukseksi. Ne, joita Jeesus ei tunne tuomioistuimen edessä (Matt 7:21-23) ovat sellaisia, joilta tämä on jäänyt kokematta.

Tosin saamme näinä aikoina kuulla puhuttavan ihmisistä, jotka paranevat ennen haavoittumistaan ja jotka saavat varmuuden vanhurskautuksestaan, vaikka eivät milloinkaan ole itkeneet kadotettua tilaansa. Me kuitenkin epäilemme tuollaisten paranemisten ja vanhurskautusten arvoa. Sillä tämä asian järjestys ei pidä yhtä totuuden kanssa. Jumala ei milloinkaan pue ihmistä, ennen kuin hän on ensin riisunut heidät. Ei hän myöskään virvoita heitä evankeliumilla, ennen kuin hän ensin on lyönyt heitä lailla. Kun siis tapaat henkilöitä, joissa et voi nähdä merkkiäkään synnin toteennäyttämisestä, niin voit olla aivan varma, että Pyhä Henki ei ole vaikuttanut heihin, sillä ”kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion”.

   …Ette voi nähdä voittaneenne sielua Jeesukselle, ennen kuin hän on lakannut luottamasta itseensä ja omiin ansioihinsa ja on tullut Jeesuksen luo. On tarkasti katsottava, että hän uskon kautta omistaa Jeesuksen täydelliseksi pelastukseksi eikä vain osittain. (2)

Vanhurskauden ja armon ymmärtäminen. Kun halutaan päästä eteenpäin hengellisessä elämässä, on oleellisen tärkeää ymmärtää, mitä ihminen on kokenut sillä hetkellä, kun hän on kääntynyt Jeesuksen Kristuksen puoleen ja vastaanottanut hänet elämäänsä. Valitettavasti monet eivät ymmärrä sitä asemaa, minkä he ovat saaneet Kristuksen kautta. He epäilevät omaa pelastustaan ja sitä, hyväksyykö Jumala todella heidät ja rakastaako hän heitä. Heidän on vaikea uskoa, että he ovat Kristuksen kautta vanhurskaita, syyttömiä ja armahdettuja Jumalan edessä, ja juuri tämä väärä uskomus estää heitä edistymästä hengellisessä elämässään. A.B. Simpson kirjoitti n. 100 vuotta sitten:

Muutamia vuosia sitten tohtori Jones Albanysta kirjoitti Armo armosta -nimisen kirjan, jota lukivat melkein kaikki vakavamieliset kristityt koko Englannissa. Hän oli presbyteeripappi ja oli päässyt vähän lähemmäksi Herraa kuin veljensä. Elämänsä viimeisinä vuosina hän antoi opetusta kristillisestä elämästä. Vähää ennen kotiinlähtöänsä hän kirjoitti edellä mainitun kirjan, jossa hän toi julki kokemuksensa sielunhoidosta. Hän oli havainnut, että melkein kaikissa niissä tapauksissa, joissa ihmisillä oli vaikeuksia päästä syvempään hengelliseen elämään, syynä oli se, ettei heillä ollut selvää varmuutta omasta vanhurskauttamisestaan. He eivät olleet kokonaan vanhurskautetut uskosta, vaan osaksi uskosta, osaksi töistä ja osaksi tunteista. Mutta niin pian kuin tunteet vaihtelivat ja hyvät päätökset vähän laimenivat, heidän varmuutensa oli kadonnut. Niinpä he eivät edistyneet; he eivät tunteneet Kristusta sellaisena, joka jokaisena hetkenä oli heidän Vapahtajansa heidän omista vaihtelevista tunteistaan huolimatta. (3)

Mistä johtuu, että ihmiset epäilevät pelastustaan ja omaa asemaansa Kristuksen kautta? Suurin syy on, että he katsovat itseensä ja ovatko he tarpeeksi muuttuneet kuin siihen, mitä Jeesus Kristus on tehnyt heidän puolestaan. He ovat yrittäneet saada varmuutta itsensä eikä Kristuksen kautta, ja se on aivan väärä perustus. Varmuus löytyy vasta, kun he lopettavat itsensä tuijottelun pelastuksen asiassa ja laittavat toivonsa ulkopuolelle Kristukseen, aivan kuten laivan ankkuri heitetään aina laivan ulkopuolelle, eikä laivaan itseensä:

- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

- (Hebr 12:2) silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välimättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

Pelastuksen perusta on Kristuksen veressä. Kun hän ensin eli synnittömän elämän ja sen jälkeen vuodatti verensä, tapahtui kaikki siksi, että voisimme saada syntimme anteeksi. Kristuksen veri riittää Jumalalle aivan kuten vanhan liiton aikana israelilaiset pelastuivat karitsan veren kautta. Kun he voitelivat sitä ovenreunuksiin, Jumala sanoi silloin:

- (2 Moos 12:13) Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata.

Luota siis siihen, että Kristuksen täydellinen elämä ja hänen sen jälkeen vuodattamansa veri riittää syntien anteeksisaamiseksi. Se riittää Jumalalle ja sinulle. Älä katso itseesi vaan Kristukseen ja siihen, mitä hän on tehnyt. Me voimme lähestyä Jumalaa ja olla armahdetut Kristuksen ja hänen sovitusverensä kautta emmekä oman hyvyytemme tai tekojemme kautta:

- (Matt 26:28) sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

- (Room 3:25) jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit

- (Ef 1:7) jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

- (Ef 2:13) mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.

- (Kol 1:19,20) Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi

20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.

- (Hebr 10:19) Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

- (1 Piet 1:18,19) tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,

19 vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,

- (1 Joh 1:7) Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

- (Ilm 1:5) ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä

2. Mitä ristillä tapahtui?

Oma tahto ei riitä. Kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja lähtee seuraamaan Jeesusta, on hänellä tavallisesti tavoitteena päästä irti kaikista sitovista synneistä. Sen takia hän saattaa tehdä lupauksia, päätöksiä elää Jumalan tahdon mukaan sekä pinnistää tahdon voimansa, että noudattaisi Raamatun ohjeita ja käyttäytymissääntöjä. Hän saattaa tehdä parhaansa, että eläisi pyhää elämää.

   Ongelmana tahdon päätöksissä ja lupauksissa kuitenkin on, että ne eivät yleensä pidä. Ne itsessään eivät anna voimaa Jumalan tahdon tekemiseen. Ihminen ehkä tekee parhaansa, mutta huomaa pian, että hänen hyvät päätöksensä kestävät vain vähän aikaa – aivan kuten ilmaan heitetty kivi pysyy ilmassa hetken, mutta palaa pian painovoiman vaikutuksesta takaisin maan pinnalle.

   Myös Paavali koki saman ongelman. Hän huomasi, että vaikka hän tahtoi tehdä Jumalan tahdon, hän ei pystynyt siihen. Se kuvaa tilannetta, jossa monet kristityt nykypäivänä elävät.

- (Room 7:14-25) Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.

15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.

16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.

17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.

18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.

20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Paavali antaa myös syyn siihen, miksi ihminen ei kykene elämään Jumalan tahdon mukaan. Ensinnäkin hän mainitsee, ettei ihmisen lihassa asu mitään hyvää ja muualla hän jatkaa, ettei liha alistu Jumalan lain alle eikä se voikaan. On mahdotonta, että kukaan voisi itsestään käsin noudattaa Jumalan tahtoa:

- (Room 7:18) Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

- (Room 8:6,7) Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;

7. sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.

Seuraava lainaus kuvaa sitä taistelua, joka monilla on elämässään. He tahtovat elää pyhää elämää, mutta huomaavat sen olevan mahdotonta. Hyvät päätökset eivät yksinään riitä muuttamaan heitä:

Kaikki on kurjasti. Minusta tuntuu, etten onnistu tulemaan sellaiseksi kuin minun pitäisi. Yritän elää Jumalan tahdon mukaisesti. Mutta se ei ole helppoa. Toisten silmissä näyttää menevän hyvin, mutta todellisuus on toinen.

   Olen alkanut eritellä vaikuttimiani, ja tulos on musertava. Minussa on hyvin paljon syntiä… näkisivätpä ihmiset minut sisältä! Haistaisivatpa he, kuinka pahalta lemuan! Minä rukoilen ja huudan Jumalaa, mutta siitä ei ole apua. Synti on merkillisen sitkeää massaa, josta en pääse irti. Saatan joutua aivan epätoivoon ja huutaa: Enkö koskaan voi tulla puhtaaksi? Enkö koskaan voi tulla pyhäksi? Onko tarkoitus, että näin on oltava?

   Minusta tuntuu, ettei hyödytä lainkaan rukoilla. Olen huutanut Jumalan puoleen ja pyytänyt apua, mutta hän ei vastaa minulle. Olen auttamattomasti kurjuuteeni juuttunut. Tässä olen sitten puhumassa toisille siitä, kuinka suurenmoista on olla kristitty ja millaisen voiman Pyhä Henki antaa, ja sitten kuitenkin oman elämäni yllä on kirjoitettuna: toivotonta!

   Alussa luulin, että apu olisi siitä, että olisin antanut itseni kokonaan Jumalalle ja vihkiytynyt uudelleen hänelle ja uhrannut kaiken hänen alttarilleen pitämättä mitään itselläni. Olen yrittänyt tätä. Olen sanonut Jumalalle: ”Annan kaiken sinulle. Sinä saat olla ainoa herrani ja hallitsijani. En halua koko elämässäni tietää mistään muusta kuin sinusta.

   Tämä ei kuitenkaan ole auttanut hiukkaakaan. Synti on minussa jatkuvasti, enkä ole päässyt siitä vapaaksi. Tunnen olevani kuin suossa, johon vaivun sitä syvemmälle, mitä enemmän yritän päästä ylös. Suo suorastaan imaisee minut. (4)

Mitä ristillä tapahtui? Kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, ovat hänen ongelmanaan yleensä tekosynnit. Hän etsii anteeksiantamusta menneisyyden synneille, mutta yrittää myös uudessa elämässään elää sellaisella tavalla, ettei hän enää harjoittaisi samoja synnin tekoja kuin mitä hänellä aikaisemmin oli.

   Jossain vaiheessa ihminen tekee kuitenkin uuden havainnon: hänen ongelmanaan eivät ole ainoastaan tekosynnit vaan synti, joka hänessä asuu. Hän huomaa, että hänen sisäinen syntinen luontonsa on pohjimmainen syy tekosynneille. Ongelma on hänen olemuksessaan, joka ei tahdo tehdä Jumalan tahtoa eikä luopua synnistä. Tämä tulee hyvin ilmi seuraavissa jakeissa:

- (Jer 17:9) Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

- (Mark 7:21-23) Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,

22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.

23. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."

- (Joh 2:24,25) Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki

25. eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.

Mikä on Jumalan ratkaisu ihmisessä olevaan syntiin? Monien on helppo käsittää se tosiasia, että Jeesus kantoi maailman kaikkien ihmisten synnit, ja että luottamalla ja uskomalla tähän tosiasiaan jokaisen on mahdollista saada syntinsä anteeksi. Tätä ei yleensä epäillä, koska olemme saaneet siitä hyvää opetusta ja sitä on toistettu jatkuvasti saarnoissa.

   Raamattu puhuu kuitenkin ratkaisusta myös ihmisessä olevaan syntiin. Sillä samanaikaisesti kuin Jeesus kantoi maailman synnit ja sairaudet, otti hän mukaansa myös syntisen ihmiskunnan. Meidän vanha ihmisemme, syntinen luontomme, oli ristillä samanaikaisesti hänen kanssaan. Monien on tätä vaikea käsittää, mutta kuten Jeesus kantoi etukäteen kaikki syntimme – ennen kuin olimme niitä tehneet – teki hän samoin syntiselle olemuksellemme. Kyseessä on uskon tosiasia. Se pitää omaksua uskon kautta.

   Katsomme aiheeseen liittyviä Raamatun jakeita. Niistä tulee ilmi, miten meidät yhdistettiin Kristukseen hänen kuolemassaan mutta myös ylösnousemuksessaan ja taivaaseenastumisessaan. Kun Kristus koki nämä tosiasiat, olimme myös me hänessä, koska Jumala on asettanut meidät Kristukseen (1 Kor 1:30: Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi). Merkillepantavaa kaikissa jakeissa on mennyt aikamuoto. Ne viittaavat siihen, mitä tapahtui jo 2000 vuotta sitten:

- (Room 6:1-8) Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?

2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?

4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,

6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;

7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,

- (Room 6:10-13) Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.

11. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,

13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

- (2 Kor 5:14,15) Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;

15. ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

- (Gal 2:19,20) Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,

20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

- (Gal 5:24) Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

- (Gal 6:14) Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!

- (Kol 2:12,13) ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

13. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,

- (Kol 2:20) Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:

- (Kol 3:1-4) Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.

2. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

3. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;

4. kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.

- (2 Tim 2:11) Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää

- (Room 8:29,30) Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;

30. mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

- (Ef 1:20 / 2:6) jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,

6. ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,

Watchman Nee kertoo, miten hän huomasi sen tosiasian, että meidät on yhdistetty Kristukseen hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Hän oli vuosikausia yrittänyt omaksua tämän totuuden, mutta näki vanhan ihmisensä elävän voimakkaasti. Lopulta hänelle kirkastui se tosiasia, mitä ristillä tapahtui lähes 2000 vuotta sitten:

Minulle oli kääntymiseni jälkeen vuosikausia opetettu, että vapautuakseni synnistä minun oli pidettävä itseäni kuolleena synnille ja elävänä Jumalalle (Room 6:11). Minä uskoin näin vuodesta 1920 vuoteen 1927, mutta vaikeutena oli, että mitä enemmän uskoin tähän, sitä selvemmin koin eläväni synnille. En kerta kaikkiaan pystynyt uskomaan itseäni kuolleeksi enkä pystynyt kuolettamaan itseäni. Kärsin jatkuvasti tappioita synnin kourissa ja ymmärsin jonkin perustavan asian olevan vinossa. Niin sitten pyysin Jumalaa osoittamaan minulle, mitä merkitsee ilmaus ”Minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa”.

   …Muistan erään aamun – kuinka voisinkaan sitä koskaan unohtaa! Istuin yläkerrassa lukemassa Roomalaiskirjettä ja tulin seuraaviin sanoihin: ”Kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi.” Kun tiedämme sen! Miten minä voisin tietää sen? Rukoilin sitten: ”Herra, avaa minun silmäni!” ja yhtäkkiä ymmärsin. Olin aikaisemmin lukenut 1. Kor. 1:30: ”Teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Etsin tämän lauseen ja katsoin sitä uudelleen. ”Teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa on Jumalan teko.” Se oli ällistyttävää! Jos Kristus kuoli – ja se on varma tosiasia – ja jos Jumala on asettanut minut Häneen, silloin minunkin on täytynyt kuolla. Yhtäkkiä näin olevani yhtä Kristuksen kanssa. Näin että olin Hänessä ja että Hänen kuollessaan minäkin kuolin. Minun kuolemani synnille oli menneisyyteen eikä tulevaisuuteen kuuluva asia. Minulle oli selvinnyt jumalallinen tosiasia. Hyppäsin riemun vallassa tuoliltani ja juoksin alakertaan keittiössä työskentelevän nuoren miehen luo: ”Veli”, minä sanoin tarttuen häntä kädestä, ”tiedätkö, että minä olen kuollut?” Myönnän, että hän näytti hämmentyneeltä. Hän huudahti: ”Mitä sinä tarkoitat?” ja minä jatkoin: ”Etkö tiedä, että Kristus on kuollut? Etkö tiedä, että minä kuolin yhdessä Hänen kanssaan? Etkö tiedä, että minun kuolemani ei ole sen vähemmän totta kuin Hänenkään?” Voi miten todellista se olikaan minulle! Olisin halunnut huutaa löydöstäni Shanghain kaduilla. Sen päivän jälkeen en ole koskaan epäillyt seuraavien sanojen lopullisuutta: ”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.” (5)

Aadamista Kristukseen. Kuten todettiin, on suurin ongelmamme meissä asuva synti eli perisynti, joka sai alkunsa jo syntiinlankeemuksesta. Kun Aadam lankesi, se ei koskenut vain häntä, vaan koko ihmiskunta oli piilevänä hänessä, koska Aadam on koko ihmiskunnan kantaisä. Olemme syntisiä, koska olemme syntyneet Aadamin sukuun ja perineet hänen syntisen luontonsa:

- (Room 5:12) Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet

- (Apt 17:26) Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

Käsitys siitä, miten jälkeläiset voivat olla piilevänä esivanhemmissa, tulee ilmi seuraavista Raamatun esimerkeistä. Ensimmäisessä niistä kerrotaan, miten Leevi, vaikka ei ollut vielä syntynyt, oli Aabrahamissa antamassa kymmenyksiä Melkisedekille. Leevi oli Aabrahamissa tekemässä niin, koska ilman esi-isäänsä häntä ei olisi edes syntynyt.

   Samalla tavoin koko ihmiskunnan voidaan katsoa olleen Aadamissa, koska hän on ihmiskunnan kantaisä. Jos Aadamia ei olisi ollut, ei olisi hänestä periytyvää ihmiskuntaakaan:

- (Hebr 7:9,10) Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä;

10. sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek meni tätä vastaan.

- (1 Moos 4:20) Ja Aada synnytti Jaabalin; hänestä tuli niiden kantaisä, jotka teltoissa asuvat ja karjanhoitoa harjoittavat.

- (1 Moos 25:23) Ja Herra sanoi hänelle: "Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa".

Vaikka olemme syntyneet Aadamin sukuun ja perineet syntisen olemuksen, kertoo Raamattu siitä, miten voimme vapautua Aadamin ja synnin vallasta. Se tapahtuu tietysti Kristuksen kautta, joka oli ja on ihmiskunnan toinen edusmies. Kun koko ihmiskunta oli piilevänä Aadamissa, on meidät yhtä lailla kätketty Kristukseen, toiseen edustajaamme. Meidät liitettiin häneen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen yhteydessä (Room 6:5: Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa). Aadamin ja Kristuksen asemat ihmiskunnan edustajina tulevat ilmi mm. seuraavissa Raamatun kohdissa:

- (1 Kor 15:45-47) Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.

46. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.

47. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.

- (1 Kor 15:21,22) Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.

22. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,

- (Room 5:14,15) kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.

15. Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.

- (Room 5:17-19) Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -

18. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;

19. sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.

Ongelmana monien kristittyjen elämässä on, että he näkevät itsensä ristin väärällä puolella. He eivät ole ymmärtäneet tai sisäistäneet sitä, että emme ole Aadamilta tulleen perintömme varassa vaan Kristuksen ristintyön ja hänen ylösnousemuksensa varassa. Risti erottaa meidät kaikesta siitä perinnöstä, joka on tullut Aadamin kautta. Ristille vietiin mm. seuraavat asiat:

Laki vaatimuksineen

- (Kol 2 :13,14) ... teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,

14. ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

- (Room 7:4,6) Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.

6. mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

Kaikki synnit ja syntivelkamme

- (Jes 53:6) Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

- (Jes 53:11) Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. 

- (Jes 53:12) Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

- (1 Piet 2:24) joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut."

Sairaudet

- (Jes 53:4) Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

- (Matt 8:16,17) Mutta illan tultua tuotiin hänen tykönsä monta riivattua. Ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi;

17. että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme."

Vanha ihminen syntisine olemuksineen ja sielunhaavoineen. Risti erottaa menneestä.

- (Room 6:6-8) kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;

7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,

- (Kol 3:9,10) Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa

10. ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.Myös saatana voitettiin ristillä

Myös saatana voitettiin ristillä

- (Kol 2:15) Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.

- (1 Joh 3:8) Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.

Katsomme luetteloa siitä, mitä olemme Aadamin ja Kristuksen kautta. Ylempi sarake kuvaa sitä, mitä olemme Aadamissa ja alempi sarake sitä, mitä olemme Kristuksessa. Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta on tapahtunut siirtyminen sarakkeesta toiseen. Me voimme kokea näiden asioiden voimaa jo nyt, kun käännymme Jeesuksen Kristuksen puoleen. Täydellisesti nämä asiat toteutuvat iankaikkisuudessa:

• Aadamissa lain alla

• Kristuksessa armon alla

- (Room 6:14) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

• Aadamissa vanha luomus

• Kristuksessa uusi luomus

- (2 Kor 5:17) Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

• Aadamissa tuomittu

• Kristuksessa vapaa tuomiosta

- (Room 8:1) Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

• Aadamissa syntinen

• Kristuksessa vanhurskas

- (Room 5:1) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

• Aadamissa ilman iankaikkista perintöä

• Kristuksen kanssaperillinen

- (Room 8:17) Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

• Aadamissa pimeyden vallassa

• Kristuksessa siirretty Jumalan valtakuntaan

- (Kol 1:13) häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.

• Aadamissa sairas

• Terveys Jeesuksen haavojen kautta

- (1 Piet 2:24) joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".

• Aadamissa lunastamaton

• Kristuksessa lunastettu

- (1 Piet 1:18,19) tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,

• Aadamissa pelon henki

• Kristuksessa saanut voiman, rakkauden ja raittiuden hengen

- (2 Tim 1:7) Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.

• Aadamissa synnin orja

• Kristuksessa vapautettu synnistä

- (Room 6:6,7,22) kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;

7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

22. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

• Aadamissa hengellisesti kuollut

• Kristuksessa saanut iankaikkisen elämän

- (1 Joh 5:13) Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

Asetettu Kristukseen. Monet ymmärtävät, että voima synnin voittamiseen ja hengelliseen elämään tapahtuu Kristuksen kautta. Käsitetään, että omassa voimassa on mahdotonta päästä synnistä eroon, mutta Kristuksen kautta se on mahdollista. Tämä ymmärrys tulee yleensä jossain vaiheessa pelastuksen jälkeen.

   Miten sitten voimme päästä Kristukseen, josta tulee voima synnin voittamiseen? Miten yhteys häneen toteutuu?

   Vastausta käsiteltiin jo edellisissä kappaleissa. Sillä meidän ei tarvitse yhdistää itseämme Kristukseen, vaan se toteutui jo 2000 vuotta sitten. Meidät liitettiin häneen hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan, koska Raamattu niin sanoo. Roomalaiskirje opettaa aiheesta:

- (Room 6:5) Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa

Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä puhutaan samasta aiheesta. Siinä osoitetaan, että Jumala on jo laittanut meidät Kristukseen. Se ei ole oma tekomme vaan tapahtunut tosiasia:

- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi

Jeesus itse puhui myös siitä, miten me olemme jo oksia hänessä. Meidän ei tarvitse rukoilla, että pääsisimme hänestä osalliseksi, koska meidät on jo liitetty hänen elämäänsä. Jos rukoilemme sen toteutumista, että pääsisimme Kristuksesta osalliseksi, on se aivan sama kuin Helsingissä oleva henkilö haluaisi päästä Helsinkiin. Siinä ei ole mitään järkeä, koska hän on jo siellä.

   Niinpä meidän tulee omaksua olemisemme Kristuksessa uskon, ei tunteiden kautta. Meidät on liitetty Kristukseen ja hänen elämäänsä jo 2000 vuotta sitten. Siksi olemme yhtä vanhurskaita ja puhtaita Jumalan edessä kuin hänkin on. Me olemme jopa hänen ruumiinsa jäseniä, vaikka emme tuntisi sitä. Katsomme aiheeseen liittyviä jakeita, jotka puhuvat yhteydestä Kristukseen:

- (Room 6:5) Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa

- (Joh 15:1-5) "Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.

2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

3 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

- (Ef 1:22,23) Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,

23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

- (Ef 5:30-32) sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.

31. "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."

32. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

- (Kol 1:18,24) Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.

24. Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta,

- (Room 11:16-18) Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.

17 Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,

18 niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.

- (1 Kor 12:27) Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.

- (2 Kor 1:21) Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,

- (1 Kor 6:15) Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se!

- (Kol 2:6,7) Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,

7 juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.

- (Kol 2:9,10) Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,

10 ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,

- (Kol 2:19,20) eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
20. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä

- (2 Piet 1:4) joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,

Opetus siitä, että olemme Kristuksessa, on yksi Raamatun tärkeimmistä aiheista. Se esiintyy Raamatussa eri muodossaan n. 160 kertaa. Meidän ei tarvitse olla Aadamilta tulleen perinnön varassa, vaan voimme uskoa uuteen asemaamme Kristuksen kautta:

- (Joh 14:20) Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.

- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,

- (2 Kor 5:17) Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

- (1 Joh 5:20) Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.

- (Ef 2:13) mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.

- (1 Kor 1:2) Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.

- (Room 8:1) Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Muutamat esimerkkitapaukset tunnettujen hengellisten vaikuttajien elämänkerroista havainnollistavat edellistä asiaa. Esimerkit osoittavat, miten nämä henkilöt edistyivät hengellisessä elämässään, kun he ymmärsivät asemansa Kristuksen kautta:

Eräänä päivänä Bunyanille avautui vanhurskauttamisen armo, joka Lutherin Galatalaiskirjeen selityksessä on keskeisin asia. Oli kuin hän olisi nähnyt Jeesuksen Kristuksen Jumalan oikealla puolella. ”Siellä… oli vanhurskauteni;… Jumala ei siis voinut sanoa vaativansa minulta minun omaa vanhurskauttani, koskapa se (vanhurskaus) oli hänen edessään. Samalla käsitin, että sydämeni hyvä laatu ei tehnyt vanhurskauttani paremmaksi, eikä pahuuteni tehnyt sitä huonommaksi; vanhurskauteni on näet itse Jeesus Kristus, joka on ’sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti’ (Hebr 13:8).”

   …Bunyanille tuli nyt ”suloiseksi sanaksi” myös Ef. 5:30: ”Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.” Hän kertoo: ”Herra johti minut käsittämään myös sen salaisuuden, mitä merkitsee yhteys Jumalan Pojan kanssa… Tämä vahvisti uskoani Häneen vanhurskautenani; sillä jos Hän ja minä olemme yhtä, niin Hänen vanhurskautensa on minun, Hänen ansionsa on minun, ja Hänen voittonsa on minun. Nyt voin nähdä itseni samalla kertaa taivaassa ja maan päällä; taivaassa Kristukseni, Pääni, vanhurskauteni ja elämäni kautta, vaikka olenkin ruumiini ja persoonani puolesta maan päällä.” (6)

Catherine Booth: Pari viikkoa sitten puhuin Bethesdassa pyhityksestä, ja meillä oli todella ihanaa. William on saarnannut siitä kahdesti, ja ihmisten parissa on loistavaa heräämistä… Minulla on rakkaassa puolisossani paljon kiitoksen aihetta. Herra on siunannut häntä runsaasti viime aikoina… Hän kurkottaa nyt kaikessa pyhitykseen. Hämmästyisitte hänessä tapahtunutta muutosta. Menisi koko ilta sen kuvailemiseen…

   Kun olimme nousseet polviltamme, menin sohvalle pitkäkseni, päivän kiihtymyksestä ja ponnistuksista uupuneena. William sanoi: ”Etkö sinä pane kaikkea alttarille?” Vastasin: ”Aivan varmasti niin teen!” Sitten hän sanoi: ”Eikö alttari ole pyhä?” Vastasin Pyhän Hengen antamalla kielellä: ”Alttari on pyhä, ja kaikki, mikä sitä koskettaa, tulee pyhäksi.” Sitten William sanoi: ”Etkö sinäkin siis ole pyhä?” Vastasin sydän täynnä tunnetta ja uskoakin: ”Oi, uskon että olen.” Välittömästi minulle annettiin uskoni vakuudeksi nämä sanat: ”Nyt te siis olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.” Ja minä tartuin vapisevin käsin tähän totuuteen enkä antanut kiusaajan häiritä, vaan pidin kiinni alkavasta luottamuksestani, ja se kasvoi vahvemmaksi. Ja tuosta hetkestä lähtien olen rohjennut pitää itseäni synnille kuolleena, mutta Jumalalle elävänä Jeesuksen Kristuksen, minun Herrani, kautta. En kokenut kovin suurta riemastuttavaa iloa, mutta koin täydellistä rauhaa, suloista lepoa, jonka Jeesus on luvannut raskautetuille. (7)

Palattuaan Jangtshouhun katsomaan potilastaan lähetyssaarnaaja Taylor toi mukanaan ilosanoman.

   ”Mennessäni häntä vastaan”, kertoi lähetyssaarnaaja Judd, ”hän oli niin täynnä riemua, että tuskin voi puhua. Sisään astuttuaan hän kulki edestakaisin huoneessa kädet selän takana, toistaen:

   ’Jumala on tehnyt minusta uuden ihmisen. Jumala on tehnyt minusta uuden ihmisen.’

   Muutos lähetyksen johtajassa ja puoliyöhön jatkuva keskustelu nuoremman työtoverin kanssa tekivät tähän syvän vaikutuksen. Hänkin oli nähnyt totuuden tietopuolisesti, mutta ei tuntenut niiden elävää voimaa.

   ”Minun ei tarvitse tehdä itsestäni oksaa”, Hudson taylor lausui – eikä lähetyssaarnaaja Judd voinut koskaan unohtaa niitä sanoja – ”Herra Jeesus sanoo, että minä olen oksa, olen osa Hänestä, ja saan uskossa toimia sen mukaan. Kristuksen jäsenenä saan Hänen täyteydestään omaksua kaiken, mitä tarvitsen. Kauan olen nähnyt tämän Raamatussa, mutta nyt uskon sen elävänä todellisuutena.”

   Niin yksinkertainen kuin uusi näkökanta olikin, se aikaansai Taylorissa mullistavan muutoksen. (8)

Prosessi.

- (2 Kor 3:18) Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

- (2 Kor 4:16) Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

- (Ilm 22:10,11) Ja hän sanoi minulle: "Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä.

11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.

Kun ihminen ymmärtää asemansa Kristuksen kautta ja miten hänet on liitetty oksaksi Kristus-puuhun, voi se kohottaa hänen hengellistä elämäänsä. Hän voi päästä uudelle tasolle aivan kuten edellä mainitut tunnetut hengelliset vaikuttajat. Hän voi vapautua asioista, jotka ovat häntä sitoneet.

   Tärkeätä on kuitenkin ymmärtää, että muuttuminen on koko elämän kestävä prosessi. Me voimme ymmärtää asemamme Kristuksen kautta yhdessä hetkessä, mutta se on vasta alku uudelle, ei päätepiste. Me voimme edelleen langeta ja olla epätäydellisiä kuten Pietari, joka pelkäsi ympärileikattuja ja lankesi ulkokultaisuuteen. Niin tapahtui, vaikka hän oli ollut jo vuosikausia uskossa ja vastaanottanut helluntaina voimakkaan Pyhän Hengen täyteyden:

- (Gal 2:11-13) Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.

12. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,

13. ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.

Hyvän kuvan siitä, miten pyhitys on jatkuva prosessi, saamme muutamista lainauksista hengellisten vaikuttajien elämästä. Ensimmäisenä opettaa Watchman Nee. Hän kertoi aiemmin, miten hän tuli ymmärtämään asemansa Kristuksen kautta, eli miten hänet oli liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Mutta seuraavassa hän kertoo, että saman asian ymmärtäminen on vasta ensimmäinen voittoisan elämän askel. Se antaa ihmiselle varmuuden siitä, että muita voittoja on vielä tulossa. Kuitenkaan ihminen itse ei ole vielä läheskään täydellinen:

Oltuaan kauan synnin sitomana Jumalan lapsi pitää helposti sen vallasta vapautumista mitä ihmeellisimpänä elämänä. Juuri tässä piilee suurin vaara tällaisen ihmisen tulevaisuuden kannalta. Hän tekee nyt sen johtopäätöksen, että kaikki hänessä olevat turmiolliset vaikutukset on kitketty pois. Hän ei tiedosta, että vaikka vanha ihminen onkin kuollut synnille ja synnin ruumis nujerrettu, ”synti” ei ole kuitenkaan kuollut. Siitä on tullut vain syrjäytetty itsevaltias, joka tilaisuuden tullen yrittää parhaansa mukaan saada valtaistuimensa takaisin. Uskova voi jopa edelleen kokea vapautta synnistä, mutta hänestä ei ole silti tullut täydellistä. Hänen on kuitenkin väsymättä käsiteltävä ”omaa minäänsä”.

   On valitettavaa, jos kristityt pitävät itseään täysin pyhitettyinä, kun he pyhitystä tavoiteltuaan ovat kokeneet vapautumisen. He eivät tiedä sitä totuutta, että synnistä vapautuminen on vasta ensimmäinen askel. Se on vain Jumalan antama ensimmäinen voitto, joka antaa heille varmuuden siitä, että monia muita voittoja on tulossa. Synnin voittaminen on kuin ovi; yhden askeleen otettuasi olet sisäpuolella. Oman minän voittaminen on kuin polku; kävelet sitä pitkin koko loppuelämäsi. Kun olemme kukistaneet synnin, meidät kutsutaan voittamaan itsemme – jopa parhaimman, innokkaimman ja uskonnollisimman minämme – päivittäin. (9)

Toinen esimerkki löytyy Pelastusarmeijan perustajan William Boothin elämästä. Katsoimme aiemmin, miten hän oli kokenut Jumalan siunauksen ja muutoksen niin kuin hänen vaimonsa kuvaili. Kuitenkin pari vuotta myöhemmin hänellä oli elämässään hetkellinen kuiva kausi eikä hän tuntenut pääsevänsä eteenpäin. Tämä osoittaa, että vaikka Jumala antaa siunauksia ja muuttaa ihmisiä, hän voi sallia heille kuivuutta, että he eläisivät uskosta eikä voimakkaista kokemuksista:

Toivoisin, että olisin tyydyttävämmässä tilassa hengellisesti. Tunnen itseni melkein kuolleeksi, voimattomaksi. Sen seurauksena julkisella saarnaamisellani ja rukouksellani näyttää olevan vain vähäinen vaikutus ihmisiin. Mutta pelkkä toivominen ei asiaa paranna. Oi, kunpa Jumala tulisi ja antaisi minulle uutta valoa ja uutta voimaa. Rukoilethan puolestani? En ole koskaan ennen tuntenut itseäni näin tunteettomaksi ja voimattomaksi rukouksessani. Enkä tiedä, mitä tehdä…(10)

Kolmas hyvä esimerkki on Charles G. Finney. On merkillepantavaa, että kun hän pelastui, hän sai välittömästi voimakkaan Pyhän Hengen kasteen. Sen seurauksena hän alkoi saarnata heti pelastuksensa jälkeen, ja ilmeisesti kymmenettuhannet ihmiset pelastuivat hänen julistuksensa kautta. Useimmat heistä pelastuivat heti Finneyn kääntymyksen jälkeisinä vuosina.

   Kaikesta huolimatta myös Finney oli samassa prosessissa kuin muutkin kristityt. Hän kertoo kirjassaan Ihmeellisiä herätyksiä, miten hän koki uudistuksen oltuaan uskossa n. 20 vuotta ja kun tuhannet ihmiset olivat jo pelastuneet. Hän näki kristityn kokemuksensa eri asteet ja pääsi korkeammalle tasolle hengellisessä elämässään. Katsomme sitä ennen kuitenkin hänen kääntymiskokemustaan ja miten hän sai Pyhän Hengen kasteen heti sen jälkeen:

Koin voimakkaan kääntymyksen aamulla 10. lokakuuta. Saman päivän iltana, ja seuraavan päivän aamuna, sain valtavan Pyhän Hengen kasteen, joka kulki, niin kuin minusta tuntui, sekä sieluni että ruumiini läpi. Huomasin välittömästi olevani varustettu sellaisella voimalla ylhäältä, että lausuessani vain muutaman sanan siellä ja täällä joillekin yksilöille, nuo sanat johtivat välittömään kääntymykseen. Sanani tuntuivat takertuvan kuin väkäiset nuolet ihmisten sieluun. Ne leikkasivat kuin miekka. Ne mursivat sydämen kuin vasara. Lukemattomat voivat todistaa tämän. Joskus lausahtamani sana, vaikka en sitä edes muistanutkaan itse, saattoi lujittaa vakaumuksen, ja usein tuloksena oli melkein välitön kääntymys. (11)

Kun tämän ajanjakson suuri mielenkuohu asettui ja sydämeni tyyntyi, näin selvemmin kristitynkokemusteni eri asteet ja huomasin asiain sisäisen yhteyden, ne kun olivat kaikki Jumalan työtä alusta loppuun. Mutta siitä lähtien ei minulla ole ollut noita kovia taisteluita ja tuskaisen rukouksen pitkiä aikoja, joita minulla oli ennen useasti. Oman kokemukseni mukaan on nyt aivan toista ”taivuttaa Jumalaa” rukouksellani. Voin tulla Jumalan eteen tyynempänä, koska luottamukseni on täydempi. Hän saa minut nyt lepäämään Hänessä ja sallimaan kaiken vaipua Hänen täydelliseen tahtoonsa paljon alttiimmalla mielellä kuin milloinkaan ennen tämän talven kokemuksiani.

   Olen siitä lähtien tuntenut sellaista hengellistä avorohkeutta, kantovoimaa ja iloa Jumalassa ja Hänen sanassaan, sellaista uskonlujuutta, kristityn vapautta ja ylitsevuotavaa rakkautta, että sitä olin ennen kokenut vain tilapäisesti. En tarkoita, että se olisi ennen ollut minulle harvinaista, sillä olin kokenut sitä usein ja uudistuvasti, mutta en niin syvästi kuin sittemmin. Kahleeni tuntuivat katkenneen ja siitä pitäen olen ollut vapaa kuin lapsi rakastavan vanhempansa seurassa. Minusta tuntuu, että tapaan Jumalan omassa olemuksessani siinä mielessä, että voin levätä Hänessä ja olla rauhallinen, laskea sydämeni Hänen käsiinsä ja löytää tyyssijani Hänen täydellisessä tahdossaan, huolimatta, tuskailematta.

   Mainitsin näiden kokemusten olleen elämässäni tuosta ajasta lähtien tavallista; en voi kuitenkaan sanoa niiden jatkuneen kokonaan keskeytymättä, sillä 1860 elin sairauteni aikana suuren masentumuksen ja ihmeellisen nöyryytyksen kauden. Mutta Herra vei minut siitä ulos rakentaen jälleen rauhani ja leponi lujalle perustalle. (12)

3. Elämän hengen laki

Monilla ihmisillä on se käsitys, että kun vanhurskautus on Jumalan työtä uskon kautta Kristukseen, niin pyhitys on asia, joka on itsestämme kiinni. Tässä käsityksessä pyhitystä pidetään tekona, jonka suoritamme kiitollisuuden vaikutuksesta, koska olemme pelastuneet. Ajatellaan, että oma tahto on riittävä muuttamaan meidät.

   Pyhityksessä on kuitenkin samoin kuin vanhurskauttamisessa: molemmissa olemme kuolleet laille ja sen vaatimuksille. Käytännössä se tarkoittaa, että Jumala ei enää vaadi meiltä mitään, vaan hän on tehnyt ja tekee kaiken itse Kristuksen kautta. Niin kauan kuin luulemme itse voivamme pelastaa itsemme, ei Kristus voi tulla vanhurskaudeksemme. Ja niin kauan kuin luulemme, että voimme muuttaa itsemme sisäisesti, ei Kristus voi tulla pyhitykseksemme. Sen tähden oikea tapa pyhityksessä ja sisäisessä muutoksessa ei ole kovempi yrittäminen tulla paremmaksi ihmiseksi, vaan että Kristus asuu meissä ja muuttaa asenteemme. Se voi tapahtua vasta sitten, kun ymmärrämme, että olemme kuolleet laille ja sen vaatimuksille ja ettemme voi muuttaa itseämme. Pyhitys täytyy ottaa lahjana vastaan kuten vanhurskaus.

- (Room 7:4,6) Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.

6. mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

- (Gal 2:19,20) Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,

20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Laki naulittu ristille

- (Kol 2:13,14) Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,

14. ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

- (Ef 2:13-15) mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.

14. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,

15. kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,

Seuraava käytännön esimerkki osoittaa, mitä vapaus laista tarkoittaa. Kun emme itse pysty muuttamaan itseämme, voimme katsoa toiseen, joka voi sen tehdä puolestamme ja meissä. Hänelle on mahdollista se, mikä ihmisille on mahdotonta:

Eräs suuressa länsimaisessa kaupungissa asuva insinööri lähti kotimaastaan Kaukoitään. Hän oli poissa kotoa pari kolme vuotta. Sillä välin hänen vaimonsa oli uskoton ja lähti miehensä parhaisiin ystäviin kuuluneen miehen mukaan. Palattuaan kotiinsa insinööri totesi, että hän oli menettänyt vaimonsa, kaksi lastaan ja parhaan ystävänsä. Olin puhujana eräässä kokouksessa, jonka jälkeen tämä murheen murtama mies uskoutui minulle. ”Sydämeni on ollut kaksi kokonaista vuotta yötä päivää täynnä vihaa”, hän sanoi. ”Olen uskova ja tiedän, että minun pitäisi antaa anteeksi vaimolleni ja ystävälleni, mutta en kerta kaikkiaan pysty siihen vaikka kuinka yrittäisin. Joka päivä päätän rakastaa heitä ja joka päivä epäonnistun. Mitä voin tehdä?” ”Älä tee yhtään mitään”, vastasin. ”Mitä tarkoitat?” hän kysyi yllättyneenä. ”Onko minun vihattava heitä edelleenkin?” Selitin hänelle: ”Ongelman ratkaisu on siinä, että kuollessaan ristillä Herra Jeesus otti omakseen sinun syntisi, mutta sen lisäksi Hän otti sinutkin kokonaan omakseen. Kun Hänet ristiinnaulittiin, sinun vanha ihmisesi ristiinnaulittiin Hänessä. Niinpä sinun anteeksiantamiseen kykenemätön ’oma minäsi’, joka ei voi rakastaa niitä, jotka ovat tehneet sinulle vääryyttä, on otettu pois Hänen kuolemassaan. Jumala on selvittänyt koko tilanteen ristillä, eikä sinulla ole enää mitään selvitettävää. Sano vain hänelle: ’Herra, en minä pysty rakastamaan ja lakkaan yrittämästäkin, mutta luotan Sinun täydelliseen rakkauteesi. Minä en kykene antamaan anteeksi, mutta luotan siihen, että minun sijastani Sinä annat anteeksi ja toteutat sen minussa.’”

   Mies istui aivan hämmästyksissään ja sanoi: ”Tuo kaikki on niin uutta; minusta tuntuu että minun on tehtävä jotakin asian hyväksi.” Sitten hän jatkoi: ”Mutta mitä minä voin tehdä?” ”Jumala odottaa niin kauan, että sinä lakkaat tekemästä”, vastasin. ”Kun olet lakannut tekemästä, silloin Jumala aloittaa. Oletko koskaan yrittänyt pelastaa hukkuvaa ihmistä? Vaikeinta hengen pelastamisessa on se, että hukkuva pelkää kovasti eikä uskalla jättäytyä pelastajan varaan. Sellaisessa tilanteessa on vain kaksi mahdollisuutta. Hänet on joko iskettävä tajuttomaksi ja raahattava sitten rantaan tai hänen on annettava ponnistella ja huutaa niin kauan, että hänen voimansa loppuvat, ja mentävä vasta sitten hänen avukseen. Jos yrität pelastaa hukkuvaa, jolla on vielä vähänkin voimia jäljellä, hän tarrautuu kauhuissaan pelastajaansa ja kiskoo tämän veden alle, ja silloin molemmat ovat hukassa. Jumala odottaa niin kauan, että olet käyttänyt kaikki voimavarasi loppuun; vasta sitten Hän voi vapauttaa sinut. Mutta kun olet lakannut ponnistelemasta itse, Hän on valmis tekemään kaiken. Jumala odottaa, että joutuisit epätoivoon.”

   Insinööriystäväni hypähti seisaalleen. ”Veli”, hän sanoi, nyt ymmärrän. Kiitos Jumalalle, minulla ei ole enää mitään hätää! Minun ei tarvitsekaan tehdä mitään. Hän on jo tehnyt kaiken!” Mies lähti luotani säteilevin kasvoin ja riemuiten. (13)

Kristuksessa kaikki ominaisuudet. Kun ihminen kääntyy Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen puoleen, saa hän pian ymmärryksen, että hänen lihansa on turmeltunut. Hän oppii tuntemaan yhä selvemmin omia vikojaan ja puutteitaan, varsinkin mielen alueen syntejä, joita hän ei aikaisemmin havainnut. Hän alkaa huomata omissa puheissaan ylpeyttä, ärtyisyyttä ja muita vääriä asenteita, jotka hänelle ennen olivat tuntemattomia.

   Tässä tilanteessa me alamme tavallisesti toimia määrätyllä tavalla. Alamme rukoilla Herralta vapautusta: ”Herra, vapauta minut kiivaudestani, ärtyisyydestäni, ylpeydestäni, likaisista ajatuksistani, peloistani… Ota minulta pois nämä asiat, jotka vaivaavat minua!”

   Raamatun opetus on kuitenkin se, että Kristus on jo annettu meille pyhitykseksi ja elämäksi. Hänessä ovat kaikki ne ominaisuudet, joita etsimme. Hänessä on nöyryys, rakkaus, puhtaus ja kaikki se, mitä tarvitsemme. Jumala ei anna näitä hyviä ominaisuuksia irrallisina asioina, vaan hän on antanut Kristuksen, joka kykenee vastaamaan kaikkiin tarpeisiin. Mitä enemmän havaitsemme itsessämme puutteita ja opimme tuntemaan itseämme, sitä enemmän meissä on tilaa hänelle.

- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi

- (Fil 1:21) Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.

- (Kol 3:3,4) Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;

4 kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.

- (Ef 1:3) Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,

Seuraavat jakeet puhuvat Kristuksen elämästä meissä. Kysymys ei ole siitä, että me yritämme jäljitellä hänen esimerkkiään, vaan että hän todella elää ja vaikuttaa ihmisissä. Meidät on jo laitettu oksiksi häneen, ja voimme vain luottaa siihen, että hän itse saa aikaan meissä hyviä ominaisuuksia. Oksan tehtävä on ainoastaan vastaanottaminen. Kun se vastaanottaa elämän rungolta, se tuottaa automaattisesti niitä hedelmiä, jotka ovat puulle ominaisia:

- (2 Kor 13:5) Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

- (Joh 15:4,5) Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
5. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

- (Joh 14:18,20,23,28) En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.

20. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.

23. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.

28. Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.

- (Joh 17:23,26) minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.

26. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."

- (Ef 3:16,17) että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
17. ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne

- (Gal 2:19,20) Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,

20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

- (Gal 4:19) Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä,

- (Kol 1:27) joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.

- (1 Joh 5:12) Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

- (1 Joh 4:4,13,15) Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
13. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.

15. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.

- (Room 8:10) Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

- (2 Kor 4:7) Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

Watchman Nee kertoo, miten hän huomasi Kristuksen olevan vastaus kaikkiin Jumalan vaatimuksiin. Kun hänelle annetaan mahdollisuus vaikuttaa elämässämme, alkaa hän vähitellen tuoda ilmi niitä ominaisuuksia, jotka itseltämme puuttuvat. Tämä on koko elämän kestävä prosessi.

Kun olin nuori kristitty, monet pitivät elämääni Kristuksen kaltaisena. Muutamia vuosia myöhemmin havaitsin tyrmistyksekseni, että menetin malttini varsin usein. Silloinkin kun onnistuin hillitsemään tunteeni, niin ettei varsinaista purkausta tapahtunut, sisälläni kiehui… Haparoin tässä pimeydessä kokonaista kaksi vuotta ja yritin hankkia omakseni niitä hyviä ominaisuuksia, joista kristityn elämän minun mielestäni tuli koostua (hiukan samaan tapaan kuin perin ennen kääntymystäni kokoamaan tämän maailman hyvyyttä). Ponnistukseni eivät johtaneet mihinkään. Vaikeutena oli se, että olin kerännyt tavaraa, hengellistä tavaraa, ja Jumala oli nyt alkanut irrottaa minua siitä, jotta Hänen Poikansa elämä olisi voinut päästä minuun.

   Ja sitten eräänä päivänä vuonna 1933 minulle säteili valo taivaasta. Olin jälleen lukemassa 1. Kor 1:30, kun yhtäkkiä näin, että Jumala on antanut Kristuksen minulle koko täyteydessään. Miten valtava ero! Miten tyhjiä olivatkaan ’tavarat’. Jos meillä on niitä irrallaan suhteessamme Häneen, ne ovat kuolleita, sillä Jumala ei pyri siihen, että meidän kristuksenkaltaisuutemme näkyisi, vaan että Hänen Kristuksensa tulisi esiin. Tämän nähtyäni minulle alkoi uusi elämä. Jeesus itse on kaiken jumalallisen täyttymys, näin ollen Hän oli minulle vastaus kaikkiin Jumalan vaatimuksiin, ei ainoastaan tulevaisuudessa, vaan sillä hetkellä. Sen jälkeen minun päivittäistä elämääni kristittynä voisi kuvata yksi sana: ”vastaanottaminen.” (14)

Poika tekee vapaaksi

- (Matt 11:28-30) Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

Kun luemme Raamattua, voimme nähdä, miten Poika eli Jeesus tekee vapaaksi. Vain hän voi poistaa ne väärät asenteet, himot ja tavat, jotka sitovat meitä. Hän on synnin voittamisessa edusmiehemme, jonka puoleen voimme kääntyä. Kyse on vähän samanlaisesta asiasta kuin se, miten Daavid voitti Goljatin. Silloin yksi mies edusti koko kansaa. Israelilaiset laittoivat toivonsa Daavidiin, joka taisteli heidän puolestaan. Heidän itsensä ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu. He saivat nauttia voiton hedelmistä.

   Sen tähden tärkeintä on ymmärtää, että Jumalan tehtävä on muuttaa sisäiset asenteemme, joista emme itse pääse vapaaksi. Meidän tulee ikään kuin astua syrjään ja sanoa: ”Tämä on sinun tehtäväsi, en halua sekaantua siihen. Luotan siihen, että sinä teet sen, mikä minulle on mahdotonta.”

- (Joh 8: 36) Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

- (Hebr 7:22,25) niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.

25. jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.

- (1 Joh 3:5) Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.

- (Matt 1:21) Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."

- (Fil 1:11) täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.

- (1 Kor 15:57) Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!

- (1 Tim 4:10) Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.

- (Room 8:2) Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

- (Ef 5:25,26) Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

26. että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,

- (Fil 2:13) sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

- (3 Moos 20:7,8) Pyhittäkää siis itsenne ja olkaa pyhät; sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.

8 Ja noudattakaa minun käskyjäni ja pitäkää ne. Minä olen Herra, joka pyhitän teidät.

- (Hes 36:26,27) Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
27. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

Tunnetut hengelliset vaikuttajat ovat viitanneet samaan aiheeseen, eli miten Jumalan ja Kristuksen tehtävä on vapauttaa ihmiset synnistä. Heidän tulee laittaa luottamuksensa Jumalaan ja Kristukseen eikä omiin päätöksiinsä, niin he voivat kokea vapautta.

John Wesley: Useita vuosia sitten minä näin, että ilman ”pyhitystä ei kukaan voi nähdä Herraa”. Minä aloin tavoitella sitä, kehotin kaikkia, joiden kanssa tulin kosketuksiin, tekemään samoin. Kymmenen vuotta myöhemmin Jumala antoi minulle selvemmän käsityksen tavasta, jolla tämä siunaus saavutetaan, että se tapahtuu uskon kautta Jumalan Poikaan. Ja heti tämän jälkeen julistin kaikille: Uskon kautta pelastumme synnistä ja uskon kautta tulemme pyhitetyiksi. Tätä esitin yksityisesti ja julkisesti, ja Jumala vahvisti sen tuhansien todistusten kautta. Minä olen jatkuvasti esittänyt tätä kolmenkymmenen vuoden aikana, ja Jumala on jatkuvasti vahvistanut tämän armotyönsä. (15)

R.A. Torrey: Jumala tarjoaa meille Jeesuksen Vapahtajaksi synnin vallasta. Jeesus ei ainoastaan kuollut, hän myöskin nousi kuolleista. Hän on vielä tänäänkin elävä Vapahtaja, hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hänellä on valta varjella heikointakin syntistä lankeamasta… Tässä on jokapäiväisten voittojen salaisuus taistelussa syntiä vastaan. Jos omassa voimassamme koetamme synnin voittaa, täytyy meidän langeta. Jos vain yksinkertaisesti katsomme ylösnousseeseen Kristukseen, että hän varjelisi meitä päivä päivältä, niin on hän sen tekevä. Ristiinnaulittu Kristus vapahtaa meidät synnin velasta, syntimme ovat pois pestyt, olemme laista vapaat; mutta ylösnoussut Kristus antaa meille voiton joka päivä synnin vallasta. Monet vastaanottavat Jeesuksen synnin poisottajana ja löytävät sovinnon – mutta eivät tule pitemmälle, ja niin on heidän elämänsä alituista tappiota. Toiset vastaanottavat hänet myöskin ylösnousseena Vapahtajana, lunastajamme, vapauttajana synnin vallasta ja suojelijanamme sitä vastaan. Täten alamme oikein. Silloin pääsemme joka päivä synnin voittajiksi. (16)

Hannah Whitall Smith: Silloin me uskoimme, että Jeesus oli meidän Vapahtajamme synnin velasta, ja meille tapahtui uskomme mukaan. Nyt meidän tulee uskoa, että Hän on meidän Vapahtajamme synnin vallasta, ja meille tapahtuu uskomme mukaan.

   …Silloin hänestä tuli meidän Pelastajamme syntiä seuraavasta rangaistuksesta, nyt meidän tulee vastaanottaa Hänet Pelastajanamme synnin orjuudesta.

   Silloin Hän oli meidän Lunastajamme, nyt Hän tahtoo tulla meidän elämäksemme. (17)

Oswald J. Smith: Kun tappiolle joutunut ihminen tulee luokseni apua saamaan, on ohjeenani seuraavat sanat: ”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1 Kor 15:57). Huomaat kai, että tässä ei ole sanottu ”meidän ponnistustemme ja yritystemme kautta”. Voitto annetaan Kristuksen kautta. Se on lahja, jota emme itse voi ansaita. Jumala lahjoittaa sen lapsilleen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.

   …Saanko tehdä sinulle erään kysymyksen? Kauan sitten sinä otit Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanasi. Mutta onko elämässäsi koskaan ollut sellainen aika, jolloin olet ottanut Hänet vastaan Voittajanasi? Olen sitä mieltä, että nämä kaksi päätöstä ovat aivan yhtä tärkeät. Sinun on otettava Hänet vastaan Vapahtajanasi, mutta sinun on otettava Hänet vastaan myös Voittajanasi. Oletko tehnyt niin? Tuhannet ja tuhannet ovat vuosien mittaan tulleet sielunhoitajansa luo ja polvistuneet yhdessä Jeesuksen, Vapahtajan eteen ja ottaneet Hänet vastaan myös omana Voittajanaan. Sen jälkeen he ovat lähteneet elämään voittoisina kristittyinä. Jeesus Kristus on synnin voittaja, ja Hän on tekevä meistäkin voittajia. (18)

Hengessä vaeltaminen. Peruslähtökohta pyhityksessä on, että Jumala pyhittää ihmisen. Vain hän kykenee muuttamaan sisäisen elämän ja väärät asenteet, joista emme itse pääse eroon. Jokaisen oma osuus on antaa itsensä Jumalalle, mutta muutosvoima tulee häneltä. Hän on ikään kuin taiteilija, joka haluaa muokata meitä oman kuvansa mukaiseksi. Sen sijaan, jos itse ajattelemme voivamme muuttaa väärät sisäiset asenteemme, on se sekaantumista taiteilijan työhön. Meidän tulee antaa hänen tehdä tehtävänsä rauhassa ja luottaa siihen, että hän tekee hyvää työtä.

- (Fil 1:6) varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Kun Raamattu puhuu Hengessä vaeltamisesta, on kyseessä sama asia. Se ei yleensä ole mikään silmänräpäyksellinen tapahtuma – toki on mahdollista, että Jumala voi muuttaa ihmisen perusteellisesti hetkessä – vaan koko elämän kestävä prosessi. Siinä ihminen tulee havaitsemaan yhä enemmän omia vikojaan ja puutteitaan, mutta samalla Jumala vapauttaa häntä niistä. Usein henkilö saa huomata jälkeenpäin, että tilanteet, joissa hän aikaisemmin menetti malttinsa, ärsyyntyi tai ylpistyi, eivät enää saa aikaan samanlaisia reaktioita. Hän voi kyllä edelleenkin langeta samoihin synteihin, mutta jos Pyhä Henki vaikuttaa hänessä, edistyy hän koko ajan. Elämän hengen laki, joka on synnin lakia voimakkaampi, tekee sen mahdolliseksi.

- (Room 8:2-13) Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,

4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.

5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.

6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;

7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.

8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.

13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.

- (Gal 5:16-18) Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.

17. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.

18. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

- (Gal 5:22-25) Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

23 Sellaista vastaan ei ole laki.

24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.

- (2 Tess 2:13) Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.

- (1 Piet 1:2) ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.

- (Hes 36:26,27) Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
27. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

- (Room 15:30) Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa,

Kun lankeemuksia tapahtuu. Joillakin ihmisillä on se käsitys, että he eivät koe tappioita enää tämän elämän aikana. He voivat ajautua tällaiseen ajatustapaan varsinkin silloin, kun Jumala vuodattaa armoaan heille ja heillä on voimakkaita tunteita. Tässä yltäkylläisyyden tilassa heidän on vaikea uskoa, että he lankeavat.

   Tosiasia kuitenkin on, että emme saavuta täydellisen synnittömyyden tilaa tämän elämän aikana. Sitä eivät saavuttaneet apostolit, eikä kukaan muu heidän jälkeensä. Se on varmasti mahdollista, että monet elävät korkeata pyhityselämää vuosikymmenten uskossa olon jälkeen, mutta eivät hekään saavuta synnittömyyden tilaa. Aina löytyy asioita, joissa on korjaamisen varaa. Apostoli Johannes kirjoitti:

- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

Entä sitten, jos ihmisellä on edelleen vaikeuksia synnin kanssa, vaikka hän on omaksunut Raamatun totuudet synnistä vapautumisessa? Mitä silloin pitää tehdä? Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin.

Kiusaukset jäljellä. Kun puhutaan synnistä vapautumisesta, on tärkeää huomata, ettei se ole sama kuin kiusauksista vapautuminen. Sillä kiusaukset voivat edelleen vaivata ihmistä, vaikka hän olisi ollut vuosikymmeniä uskossa. Niiden voima on suurimmillaan varsinkin silloin, kun ihminen on väsynyt, yksinäinen tai masentunut. Silloin hän antaa helpoimmin periksi.

   Osoitus siitä, että synti ja kiusaus ovat eri asia, on Jeesuksen elämä. Häntäkin kiusattiin syntiin ja tekemään vääriä valintoja, mutta hän ei langennut. Me voimme langeta, mutta hän toimi aina oikein:

- (Hebr 4:15) Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Kiusausten välttäminen. Jotkut kiusaukset johtuvat siitä, että ihminen ei tee kunnon pesäeroa niihin. Jos kiusausten lähde on esim. TV tai tietokone (internet), ja henkilöllä on mahdollisuus vaikuttaa niiden olemassaoloon kodissaan, miksi säilyttää näitä välineitä? On parempi pyrkiä eroon kiusausten lähteestä ja välttää sitä kuin olla jatkuvasti kiusattuna. Haureellisuus ja muut väärät ajatustavat tulevat helposti tiedotusvälineiden kautta.

- (1 Kor 6:18-20) Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.

19. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?

20. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

- (Ilm 2:21) Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.

Mistä kiusaukset tulevat? Kun ihminen kokee kiusauksia, on hänen hyvä ymmärtää, että monet niistä tulevat ulkopuolelta, perkeleeltä. Se on Raamatun mukaan kiusaaja, syyttäjä ja valehtelija. Se voi ensin kiusata ja houkutella ihmistä syntiin, ja sitten syyttää ihmistä samasta synnistä. Se voi sanoa ihmiselle: ”Et ole pelastunut, Jumala ei välitä sinusta, et ole vapautunut synnistä…” Kiusaus, syytökset ja valheet ovat sen voimakkain ase ihmisiä vastaan. Näistä valheista päästään irti, kun vastustetaan niitä ja korvataan ne totuudella.

- (Matt 4:3) Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi".

- (1 Tess 3:5) Sentähden minä, kun en enää jaksanut kestää kauemmin, lähetinkin tiedustelemaan teidän uskoanne, ettei vain kiusaaja liene teitä kiusannut ja meidän vaivannäkömme mennyt hukkaan.

- (Joh 8:44) Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

- (Ilm 12:10) Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.

- (Luuk 8:11,12) Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.

12. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.

Käytännön esimerkki osoittaa sen, miten tärkeää on tunnistaa, että monet ajatukset ja syytökset ovat sielunvihollisen aikaansaamia. Kun ne tunnistetaan, niitä vastustetaan ja korvataan totuudella, kokee ihminen vapautta:

Meitä voidaan kiusata tuhat kertaa samana päivänä ilman, että me teemme syntiä. Mutta jos alamme pitää kiusattuna olemista syntinä, silloin on taistelu kohdaltamme miltei menetetty; silloin on tuskin luultavaa, että voimme pitää puolemme kiusauksia vastaan.

   Tunnen erään naisen, joka joutui suureen pimeyteen sen tähden, ettei hän ollut selvillä tästä asiasta. Hän oli jonkin aikaa ollut onnellinen uskossaan, ja tuskin hänellä oli ollut kiusauksia lainkaan. Sen tähden hän ajatteli, ettei hänen enää koskaan tarvitse kohdata niitä. Mutta yhtäkkiä kiusaaja hyökkäsi hänen kimppuunsa eräässä kohdin, ja hän kauhistui kerrassaan.

   Heti, kun hän alkoi rukoilla, alkoivat kaikki mahdolliset pahat ajatukset risteillä hänen aivoissaan. Hän oli elänyt puhdasta ja viatonta elämää, ja nämä ajatukset vaikuttivat hänestä niin inhottavilta, että hän katsoi olevansa hirveän suuri syntinen, koskapa hänellä saattoi olla sellaisia ajatuksia. Hän alkoi uskoa, ettei hän koskaan ollut päässyt lepoon Jumalassa, ja se johti vähitellen siihen, ettei hän uskonut edes uudestisyntyneensä. Hän joutui kauheaan sieluntuskaan.

   Minä yritin selittää hänelle, että kaikki nämä kauheat ajatukset olivat yksinkertaisesti kiusauksia ja ettei johtunut hänestä itsestään, että hänellä oli niitä. Kehotin häntä pitämään niitä kiusauksina ja rukoilemaan Herraa ottamaan ne hoitoonsa. Osoitin hänelle, mitä etua vihollisella on ollut siitä, että on saanut uskomaan, että nämä ajatukset ovat syntyneet hänen omassa sydämessään, sillä seurauksella, että hänestä oli tullut masentunut ja alakuloinen. Vakuutin, että hän nopeasti saisi voiton niistä, kunhan hän vain ei välittäisi niistä. Hänen tuli vain kääntää niille selkänsä ja katsoa Kristukseen.

   Nyt hän ymmärsi, kuinka asia oli, ja seuraavalla kerralla, kun herjaavat ajatukset tulivat hänelle, hän sanoi kiusaajalle:

– Ei! Nyt minä tiedän, miten asia on. Sinähän se tuot näitä hirveitä ajatuksia, ja minä inhoan niitä; minä en tahdo olla missään tekemisissä niiden kanssa. Jeesus Kristus on minun auttajani. Mene tiehesi Hänen nimessään, Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä.

   Kun kiusaaja tuli tällä tavoin paljastetuksi, hän pakeni. Ja nainen tuli onnelliseksi ja vapautui. Vetoaminen Kristuksen nimeen karkotti kiusaajan.

   Vielä yksi asia.

   Meitä kiusaavat pimeyden henget tietävät, että jos uskovainen ymmärtää pahan mielijohteen tulevan niistä, silloin hän taistelee tarmokkaammin kuin jos hänet saatettaisiin uskomaan, että se on syntynyt hänen omassa sydämessään.

    Jos paholainen tulisi ja esittäisi itsensä näin: Minä olen perkele, sinun vannoutunut vihollisesi, ja nyt olen tässä saadakseni sinut tekemään syntiä, silloin tuskin sinä tuntisit halua antaa hänelle periksi. Hänen täytyy pysytellä piilossa, jotta hänen syöttinsä voisivat tuhota meitä. (19)

Jos lankeemuksia tapahtuu, on tärkeää, ettei anna sen masentaa itseään. Ihminen kuuntelee helposti saatanan syytöksiä ja ajattelee, ettei hän koskaan vapaudu. Hän syyttää itseään ja pitää tilannettaan toivottomana.

   Jos olet tässä tilanteessa, nouse kuitenkin heti ylös! Tunnusta lankeemuksesi, mutta jatka heti eteenpäin Jumalan seurassa! Kiitä häntä siitä, että hän on antanut sinulle anteeksi ja että hän edelleen tekee työtään sinussa! Älä anna tappion ja masennuksen ajatusten muodostua mieleesi! Totuus on se, että synninluonto on kukistettu jo 2000 vuotta sitten Jeesuksen kautta ristillä ja että Jumala jatkaa työtään sinussa. Pidä kiinni tästä totuudesta, niin se vähitellen muodostuu kokemukseksi arkielämässä!

Ajatusmaailma. Kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, oppii hän yhä enemmän tuntemaan omaa lihallista mieltään ja vääriä asenteitaan. Hän ei ennen huomannut esim. kielen syntejä, mutta nyt huomaa, miten vaikea hänen on hillitä puheitaan. Kun Jaakob kirjoitti, että ”kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä” (Jaak 3:8), pitää se paikkansa hänen elämässään.

   Samanlainen ongelma on ajatusmaailma. Paha lähtee aina liikkeelle ajatuksista ja siitä, että haudomme vääriä asioita. Ne voivat olla ihmisten vikojen pohtimista, ylpeitä ajatuksia tai esim. seksuaalisia mielikuvia. Emme heti torju näitä asioita mielestämme, ja ne saavat sijaa meissä. Emme noudata Paavalin opetusta siitä, että meidän tulee vangita ajatukset kuuliaiseksi Kristukselle:

- (2 Kor 10:3-5) Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi;

4. sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.

5. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle

Esimerkki käytännön elämästä osoittaa, miten kaikki alkaa pienestä ajatuksesta. Ne valinnat, joita teemme nyt, vaikuttavat siihen, mitä meistä myöhemmin tulee. Järjestys ihmisen luonteen ja iankaikkisuuden kehityksessä on yleensä samanlainen. Se on:

   - Ajatus – teko – tottumus – luonne – ja ikuinen kohtalo. Ajatus on ikään kuin tien alku, ikuinen kohtalo sen loppupää. Esim. Hitler ja muut pahat diktaattorit eivät heti muuttuneet sellaisiksi, vaan he aloittivat pienestä ajatuksesta, kunnes heistä lopulta tuli sellaisia.

Tunsin kerran erään sananjulistajan, joka antoi paholaisen houkutella hänet katsomaan televisioesitystä, jossa oli hieman seksiä. Pian tuon ohjelman katsominen ei riittänyt. Mies meni ostamaan tietynlaisia viikkolehtiä. Kun sekään ei tyydyttänyt hänen kasvavaa himoaan, hän hankki kotiinsa videolaitteen ja rupesi tuomaan sinne pornoelokuvia. Kun sekään ei riittänyt, hän päätti käytännössä kokeilla, mitä oli katsellut.

   Nyt mies on menettänyt seurakuntansa, vaimonsa ja perheensä. Kaikki alkoi pienestä ajatuksesta, josta mies ei puhdistautunut.

   Sillä tavalla kaikki synnit saavat alkunsa, pienestä ajatuksesta, josta ei puhdistauduta. Kasvaaksemme pyhityksessä meidän täytyy jatkuvasti valvoa itseämme pysyäksemme vapaina maailman synnistä. (20)

Kun ajatukset ovat useimpien ihmisten ongelma, löytyy niiden voittamiseen vain yksi apu: Jumalan kosketus. Meidän tulee yhä uudelleen kääntyä hänen puoleensa ja sanoa hänelle esim. seuraavalla tavalla: ”En kykene poistamaan vääriä ajatuksia mielestäni, mutta sinä pystyt siihen. Kiitos, että vaikutat mielessäni niin, että en haudo näitä ajatuksia. Sinulle on kaikki mahdollista ja laitan luottamukseni sinuun, että sinä voitat tämän ongelman.”

- (2 Moos 14:14) Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa."

- (Ps 141:3) Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.

Varoituksen sana. Kun ovat kyseessä Pyhän Hengen kaste, johdatus ja pyhitysasia, on tärkeätä ymmärtää Jumalan toimintatavat. Sillä Jumala ei halua koskaan ihmiseltä mielen ja ruumiin passiivisuutta, sisäänpäin kääntymistä ja että hänen ymmärryksensä on toimeton. Tällaiset asiat ovat ominaisia meedioiden toiminnalle, kun he vaipuvat transsiin ja pahat henget toimivat heidän kauttaan, mutta se on täysi vastakohta Jumalan toimintatavalle. Hän ei koskaan tahdo tuhota persoonallisuuttamme ja syrjäyttää sitä tai että ihminen on kuin automaatti, vaan että me itse ajattelemme, päätämme, tunnemme, puhumme ja tahdomme. Hän kyllä haluaa, että toimimme hänen tahtonsa mukaisesti, ja hän voi antaa siihen voiman, mutta väärä toimettomuus ja passiivisuus ovat sielunvihollisesta ja pahoista hengistä. Nämä valheelliset voimat voivat eksyttää ihmistä niin, että ihminen kuvittelee mm. olevansa aivan erikoisessa johdatuksessa, erikoisen lähellä Jumalaa ja korkeammalla hengellisellä tasolla kuin muut (ihminen ei tässä tilanteessa yleensä kuuntele muita, koska hän ajattelee olevansa ”suorassa” johdatuksessa). Toinen tavallinen eksytys on, että ihminen ajautuu äänien vaikutuksesta tuomioon ja epätoivoon suhteessa Jumalaan.

   Jessie Penn-Lewis kertoo niistä vääristä ajatustavoista, joita ihmisillä voi olla kristillisestä elämästä. Nämä väärät käsitykset on hyvä tunnistaa, jotta ymmärtää vastustaa vihollisen eksytyksiä.

Monet vaarat piilevät uskovien sepittämissä fraaseissa ja sanontatavoissa. Monet niistä ovat täysin epäraamatullisia ja harhaanjohtavia.

   Vaihtelevat ennakkomielipiteet Jumalan toiminnasta antavat myös pahoille hengille tilaisuutensa. Sellaisia ovat esim. käsitykset, että kun uskovainen on yliluonnollisesti pakotettu toimimaan, se on erikoinen merkki siitä, että Jumala on ohjaamassa häntä tai että, jos Jumala saattaa kaikki asiat “muistiimme”, meidän ei tarvitse lainkaan käyttää muistiamme.

   Seuraavassa luettelemme joitakin sellaisia harhaluuloja ja vääriä päätelmiä, jotka johtavat uskovan passiiviseen mielentilaan:

   (1) "Kristus elää minussa", s.o. minä en nyt elä ollenkaan itse.

   (2) "Kristus elää minussa", t.s. olen kadottanut persoonallisuuteni, koska Kristus on nyt persoonallisesti minussa, (väärä johtopäätös Gal 2:20:sta).

   (3) "Jumala toimii minussa", s.o. minun ei tarvitse toimia, ainoastaan luovuttautua ja totella (Fil 2:13).

   (4) "Jumala tahtoo minun sijastani", t.s. minä en saa lainkaan käyttää tahtoani.

   (5) "Jumala yksin on tuomari", s.o. minä en saa käyttää arvostelukykyäni.

   (6) "Minulla on Kristuksen mieli", t.s. minulla ei saa olla mitään omaa mielipidettä (1 Kor 2:16).

   (7) "Jumala puhuu minulle", joten minä en saa "ajatella" tai "päätellä", ainoastaan "totella", mitä hän puhuu minulle.

   (8) "Minä odotan Jumalaa" ja "minä en saa liikkua mihinkään, ennenkuin hän liikuttaa minua."

   (9) "Jumala paljastaa minulle tahtonsa ilmestyksessä", joten minun ei tarvitse päättää tai käyttää järkeäni ja omaatuntoani.

   (10) "Minä olen ristiinnaulittu Kristuksen kanssa", senvuoksi "minä olen kuollut" ja minun on "harjoiteltava" kuolemaa, jonka minä kuvittelen olevan tunteitten ja ajatusten ym. passiivisuutta.

   Saattaakseen käytännössä toteen nämä erilaiset käsitykset totuudesta, uskovainen tukahduttaa kaikki ymmärryksen, arvostelukyvyn, päättelykyvyn ja tahdon toiminnat antaakseen “jumalallisen elämän virrata” itsensä läpi. Hän ei ymmärrä, että Jumala tarvitsee ihmisen kykyjen täydellistä vapautumista ja ihmisen tahdon aktiivista ja järjellistä yhteistoimintaa saattaakseen kaikki hengelliset totuudet toimimaan käytännössä. (21)

4. Muuttumisesta

Kun ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen, on heillä tavallisesti lukuisia epätäydellisyyksiä ja epäpuhtauksia, joista monet liittyvät itserakkauteen. He voivat arvostaa älykkyyttään, pitää mielipiteitään parhaimpana, ajatella olevansa tarkkanäköisiä hengellisissä asioissa tai sitten he voivat vertailla kaunopuheisuuttaan, lahjojaan ja toimintaripeyttään muihin ajatellen olevansa etevämpiä.

   Epäpuhtaus vaikuttaa myös hengelliseen työhön. Mitä vähemmän Jumala on käsitellyt ylpeyttämme, vääriä asenteitamme ja vahvoja puoliamme, sitä enemmän ne sotkevat Jumalan työtä. Ihmiset voivat nähdä Jumalan voiman, mutta saada myös sekavan vaikutelman, koska vahvat puolemme eivät ole vielä olleet Jumalan käsittelyssä. Watchman Nee opettaa:

Kuinka harvoin nykyaikana tapaakaan puhtaan hengen. Kun henkemme joskus pääsee ilmenemään, niin tavallisesti sielukin on siinä mukana; ne ovat sekoittuneet. Siksi ensimmäinen vaatimus Jumalan työssä ei niinkään ole hengen voima kuin sen puhtaus. Ne, jotka kieltävät tämän, huomaavat voimassa tehdyn työnsä tuhoutuvan puhtauden puutteeseen. Vaikka heillä todella onkin Jumalan voimaa, he tuhoavat rakentamansa sen vuoksi, että heidän henkensä on sekoittunut. Mitenkä tämä on ymmärrettävä?

   …Jos todella haluatte vapautua, Jumalan täytyy käsitellä teidän vahvaa kohtaanne perustavalla tavalla, ei vain pintapuolisesti. Vasta Jumalan murrettua teidät tässä kohdassa, henkenne voi ilmetä ilman lähimmäisiänne rasittavia epäpuhtauksia.

   Epäpuhtaus on suurin ongelma Jumalan palvelijoiden elämässä. Tavan takaa me kosketamme sekä elämää että kuolemaa veljissämme. Me löydämme Jumalan mutta myös minäelämän, nöyrän hengen, mutta myös itsenäisyyden, Pyhän Hengen, mutta myös lihan – kaiken samassa henkilössä. Kun hän nousee puhumaan, hän vaikuttaa toisiin sekoittuneella epäpuhtaalla hengellä… Herran nimi ei kärsi sen vuoksi, että teiltä puuttuu elämä, vaan teistä virtaavan epäpuhtauden vuoksi. Samoin kärsii seurakunta. (22)

Kun Jumala tekee meistä käyttökelpoisempia, käyttää hän siihen pääasiassa kahta keinoa: Pyhän Hengen kuria ja Hengen ilmestystä (Watchman Neen kirja Hengen vapautus käsittelee syvemmin ja erinomaisesti tätä aihetta. Se kannattaa lukea.). Katsomme molempia Jumalan käyttämiä tapoja.

1. Pyhän Hengen kuri eli Jumalan sallimat asiat elämäämme, jotta hän kukistaisi ulkonaisen ihmisen ylpeyden, itseriittoisuuden ja kovuuden. Tässä koulussa Jumala sallii ihmisten kokea epäonnistumisia ja vaikeuksia, jotta he eivät ylpeilisi ja luottaisi itseensä vaan Jumalaan. Hän ottaa pois heidän väärän itserakkautensa, itsevarmuutensa ja ylpeytensä, mutta samalla Kristuksen elämä pääsee heissä esiin. Mitä enemmän he kokevat kuria, sitä vähemmän heissä on niitä epäpuhtaita piirteitä, jotka haittaavat hengellistä työtä.

- (Hebr 12:5-11) ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;

6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".

7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?

8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.

9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?

10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.

11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

- (2 Kor 4:8-11) Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,

9. vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.

10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.

11. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.

2. Hengen ilmestys on toinen Jumalan käyttämä tapa vapauttaa meidät vääristä asenteista. Monet asiat ovat meiltä salassa – ikään kuin pinnan alla oleva jäävuori – mutta kun Pyhä Henki paljastaa sisäisen tilamme, huomaamme oman saastaisuutemme ja puutteellisuutemme. Näemme asiat niin kuin Jumala on ne aina nähnyt, mutta jota emme itse ole havainneet.

   Kun Pyhä Henki näyttää synnin, on kyseessä samanlainen asia kuin se, että valo paljastaa pölyn. Pimeässä huoneessa pölyä ei huomaa, mutta kun aurinko paistaa huoneeseen, tulee pöly näkyviin. Mitä voimakkaammin valo tulee huoneeseen, sitä selvemmin pöly näkyy. Tämä asia ja syntiensä havaitseminen tulee esille useissa Raamatun kohdissa:

- (Jes 6:5) Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."

- (Hebr 4:12,13) Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;

13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

- (1 Kor 4:5) Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.

Tämä asia, jossa ihminen kokee itsensä syntiseksi ja epäpuhtaaksi, tapahtuu jo uskonelämän alkuvaiheissa jossain määrin, mutta sitä tapahtuu myös koko elämän ajan. Sellainen ihminen, joka puhuu vitsaillen synnistä, ei ole sitä vielä kokenut, mutta kun valo tulee, muuttuu tällaisenkin ihmisen asenne asiaan. Ennen hän ymmärsi asian vain teoriassa, mutta nyt hän todella näkee olevansa sisäisesti epäpuhdas ja että hän tarvitsee muutosta.

   Etuna tässä prosessissa, jossa Jumala paljastaa meille sisäistä tilaamme, on, että alamme vapautua vääristä asenteistamme yhä enemmän. Sinne, minne valo tulee, lakkaa lihan toiminta. Mitä enemmän näemme väärät sisäiset asenteemme, sitä enemmän vapaudumme niistä. Toinen hyvä puoli on, että kun näemme oman syntisyytemme ja väärät asenteemme, on meidän vaikea tuomita ja purra lähimmäisiämme. Omissa virheissä on riittävästi tehtävää.

Mitä jumalan kasvatus saa aikaan? Kun ihminen on Jumalan koulussa ja Jumala kasvattaa häntä, on siitä hyviä seurauksia. Niistä tärkeimpiä ovat:

Itsetuntemus

- (5 Moos 8:2) Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö.

Ihminen oppii Jumalan koulussa itsetuntemusta. Hän oppii vaikeiden ihmissuhteiden ja Jumalan valon kautta, miten hänen oma minänsä hallitsee kaikkea: miten hän on viheliäinen, itsekäs, ylpeä, kateellinen, ärtyisä tai hänellä on muita huonoja ominaisuuksia. Aiemmin hän ei huomannut näitä asioita, mutta nyt hän havaitsee ne yhä tarkemmin. Tapio Nousiainen kertoo, miten näin tapahtui hänen elämässään:

Nyt tullaan tärkeään vaiheeseen, oikein taitekohtaan.

   Kaikella kärsimyksellä Jumala on pyrkinyt yhteen päämäärään: että me näkisimme itsemme niin kuin Pyhä Henki näkee meidät. Tietysti me täällä ajassa ja lihassa emme kestäisi nähdä todellista minäämme. Niin saastainen ja läpikotaisin viheliäinen se on, kun pääsee kurkistamaan julkisivun taakse. Mutta sen minkä siedämme, Pyhä Henki näyttää.

   Kun tekijä pääsi tähän vaiheeseen, hän tunsi, kuinka Jumalan kaira porasi yhä syvemmälle. Vähitellen mies alkoi nähdä itseään. Kuinka pöyhkeä, kunnianhimoinen, kiitoksenkipeä, vallanhimoinen, saastainen, ohutnahkainen. ärtyisä, kaksimielinen, katkeroituva, juonittelija, himokas, hengellinen laiskuri, fariseus, panettelija, lahkolainen, vakoilija, valheellinen, saarnatautinen ja kateellinen mies olikaan.

   Varmasti Jumalan kaira syvemmältä olisi paljastanut uusia asioita, mutta mies ei olisi sitä kestänyt. Tekijä heittäytyi pyhän Jumalan eteen ja huusi tuskissaan: ”Voi, Jumala, millainen minä olenkaan? Miten olet saattanut pelastaa minut ja sietää minua vuosikymmeniä? Olen aivan toivoton. En voi parantaa itseäni.”

   Tekijään sopi hyvin Jesajan huuto Raamatussa (Jes. 6:5): Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."

   Jumalan on vietävä asiat tähän pisteeseen, ennen kuin koulunkäynnistä on todellista hyötyä. Kaikki jatkossa on nousua nollapisteestä. (23)

Nöyrtyminen

- (Dan 4:34) Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat. Ja hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat."

- (Dan 5:20) Mutta kun hänen sydämensä paisui ja hänen henkensä kävi korskeaksi ja ylpeäksi, syöstiin hänet kuninkaalliselta valtaistuimeltansa, ja hänen kunniansa otettiin häneltä pois.

- (Job 33:14-17) Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.

15. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,

16. silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,

17. kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,

- (Ps 119:67) Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.

Nöyrtyminen on yksi seuraus Jumalan koulussa. Kun kaikki tiet ovat tukossa, ja ihminen kokee toistuvia kuivia kausia, koetuksia ja epäonnistumisia, alkaa hän vähitellen ymmärtää, ettei ole muita parempi. Sen sijaan hän alkaa pitää muita parempana eikä enää arvosta omaa hengellisyyttään korkealle. Hän huomaa, että kaikki hyvä perustuu armoon ja ettei hän itse saa mitään aikaan. Menestyksen ja yltäkylläisyyden aikana hän ei ajatellut näin, vaan oli itsevarma ja tunsi salaista ylpeyttä hengellisyydestään. Enää hän ei saa mitään tyydytystä siitä.

- (Fil 2:3) ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

Ylpeys, itseriittoisuus ja itsevarmuus ovat vaarallisia myös hengellisessä työssä. Jos Jumala antaa siunauksiaan, mutta meillä on väärä asenne, voimme turmella kaiken ja eksyä. Siksi siunaukset voivat muodostaa vaaratilanteen, mikäli emme ole oppineet nöyryyttä ja ettemme itse saa mitään aikaiseksi. Niilo Yli-Vainio, joka oli herätyksen välikappaleena elämänsä loppupuolella, on kirjoittanut:

Jumalan aseeksi ei voi kouluttautua, eikä valmistua yliopistoissa tai raamattukouluissa. Minä olen siitä hyvä esimerkki. Jumala alkoi köyttää minua näin, Suomessa ja eri puolilla maailmaa, sellaisessa tilanteessa, joka oli jo ihmisjärjelle mahdoton. Kukaan järjissään oleva seurakunnan johtaja ei olisi voinut suunnitella tätä herätystä eikä edes unissaan kuvitella, että sairas, kuollut Niilo siihen nousee keulaksi.

   Yksi syy on se, ettei Jumala jaa kunniaansa.

   Jos sinä haluat tietää, kenet Jumala valitsee, niin tämä on yksi lähtökohta.

   Ihminen ottaisi Jumalan kuin hevosen, valjastaisi sen rekensä eteen – ja hoi! Miten mennään! Ja miten komeaa se on, miten lumi vain pöllyää ja ihmisjoukot katsovat ihaillen, silmät pyöreinä.

   Jumala vetää, ihminen ajaa! Ihminen ajaa Jumalalla!

   Se on yksi asia. Ja toinen siihen liittyvä on tämä:

   Jumala näkee senkin, mitä ei näe mies itse, ei näe vaimo, eivät vanhimmiston veljet, ei näe pappi, ei piispa. Näkee miehen sydämen, ja sen miten miehelle käy, kestääkö se.

   Voi miten monta asiaa mies kestää paremmin kuin sen, että Jumala sitä käyttää!

   Kuule, se kestää ennemmin rahaa ja menestystä. Se kestää helpommin lottovoiton ja ministerihatun kuin sen, että Jumala tekee siitä työkalun. Tämän vuoksi moni henkilö tulee mahdottomaksi, ja tämän vuoksi moni mies sortuu, eikä todellista herätystä tule.

   …Minä uskon, että tämän hetken ajaksi Jumala halusi tällaisen raakin, koska näki, että tuohon mieheen ei kukaan voi uskoa – se on niin loppuun palanut, niin karrella jo ettei kukaan sen varaan laske. Ja että se ehkä sen vuoksi kestää pienen hetken sitä, että Jumala sitä käyttää. Kestää jonkun resuisen vuoden sitä että sen kautta kulkee hitunen Jumalan voimaa.

   Kestää, kestää… Että se on niin monta kertaa erehtynyt ja niin palasiksi hakkautunut, niin monesti kärsä savessa ollut, että se jo sen verran tietää, ettei heti mene sekaisin.

   …Saarnaaja tarvitsee ollakseen Jumalan käytössä itselleen sen varman tiedon, että hän ei ihmisenä mihinkään pysty, ei mihinkään siihen, mitä hän Jumalan avulla Jumalalle tekee. Jos se piikki puuttuu, eli – jos elämä ei sellaista ole työntänyt niin syvälle että se pysyy ja pistää koko ajan, ei ole toivoa kestää yhtään päivää Jumalan työkaluna. (24)

Ymmärtää muita

- (2 Kor 1:3,4) Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Kun ihminen näkee oman syntisyytensä, vapautuu hän muiden tuomitsemisesta. Ennen hän saattoi tuomita ja paheksua muiden huonoa käytöstä (joka yleensä pitää ihmiset edelleen sidottuina ja kaukana Jumalasta. He torjuvat hengelliset asiat, jos emme arvosta heitä), mutta kun Jumalan valo tulee, tuntee hän oman viheliäisyytensä. Mitä enemmän valoa tulee, sitä helpompi hänen on arvostaa muita.

   Ymmärrys muita kohtaan on myös Jumalan koulun hyöty. Niillä alueilla, missä ihminen on itse ensin nähnyt omat vikansa ja puutteensa, voi hän auttaa muita. Mitä enemmän hän on oppinut tuntemaan vikojaan ja vapautumaan niistä, sitä enemmän hänellä on ihmistuntemusta ja kykyä auttaa samoista ongelmista kärsiviä ihmisiä. Sen sijaan ne alueet, jotka jäävät koskemattomiksi hänessä, jäävät sitä myös muissa. Jos hän ei ole ensin nähnyt omaa ylpeyttään, ärtyisyyttään ja muita vikojaan, ei hän voi opettaa toisiakaan samoilla alueilla.

   Eräs etu Jumalan koulussa myös on, että ihminen oppii ymmärtämään kärsiviä ihmisiä – ainakin niillä alueilla, missä henkilö itse on kokenut samanlaisia vaikeuksia. Hänen on helppo asettua toisen asemaan, koska hän on kokenut samoja asioita. Sen sijaan jos hän on elänyt vain myötätuulessa, on hänen asenteensa kärsiviä kohtaan usein puutteellinen. Hän voi antaa yksinkertaistettuja patenttivastauksia – mikset rukoile enemmän, mikset lue enemmän Raamattua, sinun täytyy ryhdistäytyä – tai jopa syyttää lähimmäistään. Hän toimii kuten kolme Jobin ystävää, jotka yrittivät etsiä syitä Jobin kärsimykseen. Erik Ewalds kertoo niistä patenttivastauksista, joihin helposti syyllistymme lähimmäisiä kohdatessamme:

Sellaisen ihmisen lohdutus, joka ei itse ole kärsinyt tarpeeksi, on aika omituinen. Ensinnäkin hän yrittää vähätellä toisen tuskaa. Sitten hän yrittää löytää siihen jonkin halpamaisen ratkaisun, jonka hän tyrkyttää tälle ihmiselle. Kolmas mahdollisuus on se, ettei hän yksinkertaisesti kuuntele. (25)

Synnistä lakkaaminen

- (1 Piet 4:1,2) Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä -

2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.

Eräs myönteinen puoli Jumalan kasvattavassa työssä on synnistä lakkaaminen. Se ei tarkoita synnittömäksi ja täydelliseksi tulemista, mutta kuitenkin edistymistä siihen nähden, mitä ihminen oli alkuvaiheissa. Hän vapautuu yhä enemmän häntä sitovista asioista ja himoista. Ne eivät vaivaa häntä samalla tavalla kuin aiemmin. Madame Guyon, joka eli 1600-luvulla, kertoo, miten hän koki tällaisen prosessin:

Näissä olosuhteissa sain kokea todeksi, oi Jumalani, sanasi, että sinä tuomitset meidän vanhurskautemme. Oi, kuinka puhdas, kuinka pyhä sinä olet. Kuka voi sen käsittää? Minut johdettiin näkemään yksi toisensa perästä niistä salaisista siteistä, jotka kiinnittivät minut maailmaan ja jotka Jumala sen mukaan katkaisi, kuin hän oli saattanut ne tietoisuuteeni. Kaikki väärä mielenkiinto, jota olin tuntenut maallisia asioita ja esineitä kohtaan, otettiin vähitellen pois. Täten jatkui keskeytymättä sisäinen ristiinnaulitseminen, joka usein tuntui raskaalta koettelemukselta. (26)

Vapaus väärästä itsevarmuudesta ja kärsivällisyys. Monet ihmiset ovat luonnostaan hyvin ailahtelevia tunteiltaan. Kun he ovat masentuneita, he eivät saa mitään lohtua, ja kun asiat luistavat hyvin, he ovat riehakkaita ja itsevarmoja. He luisuvat äärimmäisyydestä toiseen, koska heidän tunteitaan ei ole käsitelty.

   Miten Jumala puuttuu ailahteleviin tunteisiimme? Tavallisin tapa on, että hän sallii toistuvia kuivia kausia ja niiden jälkeen tulevaa virvoitusta. Kun ihminen on itsevarma ja ajattelee jumalallisen suosion loistavan yhä kirkkaammin, joutuu hän kokemaan kuivuutta. Vastaavasti, kun hän on masentunut, voi Jumala virvoittaa häntä. Hän joutuu yhä uudelleen käymään läpi näitä kausia, kunnes hän oppii olemaan varovaisempi tunteissaan. Hän ei enää ole riehakas ja itsevarma kokiessaan Jumalan siunauksia ja hyviä aikoja. Ja silloin, kun hän on masentunut, hän ymmärtää, että tilanteesta on mahdollista päästä pois. Raamatun kielellä ihminen on oppinut kärsivällisyyttä. Negatiiviset tunteet eivät hallitse ja ole pääosassa hänen elämässään samalla tavalla kuin aiemmin:

- (Room 5:3-5) Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,

4. mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;

5. mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

- (Jaak 1:2-4) Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,

3. tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.

4. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.

Koetukset ja jumalan käsi. Kun ovat kyseessä koetukset, on sillä alueella kaksi väärinkäsitystä. Toinen on se, ettei sellaisen ihmisen elämässä ole lainkaan koetuksia, jolla on vahva usko ja joka vaeltaa Jumalan yhteydessä. Toinen käsitys on, että Jumala sallii meille vaikeita koettelemuksia alituisesti. Molemmat käsitykset ovat vääriä, koska Jumala voi antaa sekä koetusten aikoja että siunausten aikoja. Kumpikaan niistä ei ole osoitus uskon vahvuudesta tai heikkoudesta, vaan asioista, joita Jumala sallii meille tapahtuvan.

   Entä sitten, jos koetuksia tapahtuu? Miten niihin tulee suhtautua?

   Varmasti suurin ongelma tällä alueella on, että emme ota niitä Jumalan kädestä ja kiitä häntä näissä tilanteissa, vaan näemme ja katsomme ainoastaan ympärillämme olevia asioita. Syytämme toisia ihmisiä ja napisemme olosuhteista, mutta emme ymmärrä, että Jumala käsittelee meitä näiden asioiden kautta. Emme huomaa hänen kättään olosuhteiden ja ihmisten takana, ja siksi vaellamme edelleen sokeudessa.

   On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että Jumala on Isä, joka kasvattaa meitä olosuhteiden kautta (Hebr 12:5-11). Päivittäiset tapahtumat ovat asioita, joita hän on sallinut elämäämme, jotta oppisimme suhtautumaan niihin oikein. Niin kauan kuin napisemme ja syyttelemme muita ihmisiä, emme ole oppineet paljoakaan, mutta kun ymmärrämme Jumalan olevan olosuhteidemme takana, olemme päässeet eteenpäin. Madame Guyon opettaa tästä tärkeästä aiheesta, jossa vajavaisuutemme tulee ilmi:

Kuinka sinun tulisi reagoida siihen, kun Herra tekee työtään elämässäsi jonkin ristin kautta? Kun elämääsi tulee jokin asia, jota kohtaan lihasi, oma minäsi, tuntee vastenmielisyyttä, antaudu heti Jumalalle. Hyväksy tuo asia. Anna itsesi sinä hetkenä Hänelle uhriksi.

   Näin menetellen teet lopulta valtavan löydön: kun risti tulee elämääsi, se ei ole läheskään niin raskas, kuin ensin pelkäsit. Ota se vastaan Jumalan kädestä, olipa se mitä tahansa. Taakka on tällä tavoin paljon kevyempi. Taakka kevenee siksi, että olet hyväksynyt sen mielelläsi.

   Älä ymmärrä näitä sanoja väärin. En ole kuvaillut sinulle, miten päästä ristin kantamisesta eroon. Vaikka jättäisitkin itsesi täysin Jumalan varaan ja rakastaisit ristiäsi, se ei estä sinua tuntemasta sen tuottamaa tuskaa. Tuskan tunteminen on yksi kärsimyksen olennaisimmista puolista. Kärsimys on punoutunut ristin olemukseen. Muista, että Herrasi otti kestääkseen ristin antaman äärimmäisimmän kärsimyksen. (27)

Voima, lahjat, hengen täyteys ja pyhitys. Kun ovat kyseessä armolahjat ja voima, on hyvä ymmärtää niiden olevan eri asia kuin pyhitys. Ihminen voi olla vielä hengellisesti lapsi, vaikka hänellä olisi voimallisia armolahjoja. Esim. Korintton seurakunnassa olivat kaikki armolahjat käytössä, mutta silti Paavali piti seurakuntalaisia pieninä lapsina Kristuksessa. Voima ja lahjat eivät olleet yhteydessä pyhyyteen ja hedelmään. Paras ihanne tietysti olisi, että lahjat ja hedelmä esiintyisivät aina yhdessä. Silloin niillä yhdessä olisi syvempi ja pysyvämpi vaikutus ihmisiin. Näin tapahtui mm. Jeesuksen elämässä, joka oli täydellinen esimerkki tasapainosta. Hänessä esiintyivät sekä hedelmä että lahjat yhdessä.

- (1 Kor 1:4-7) Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,

5. että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,

6. sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu,

7. niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.

- (1 Kor 3:1-3) Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.

2. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;

3. olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?

Entä Pyhän Hengen kaste ja Hengellä täyttyminen? Miten se liittyy pyhitykseen?

   Tällä alueella kaikki riippuu kokemusten syvyydestä. Valitettava tosiasia on, että varsinkin länsimaissa ihmisten kokemukset ovat hyvin pinnallisia ja lyhytaikaisia. He voivat saada Hengen kasteen ja puhua kielillä, mutta se ei paljoa muuta heidän sisäistä elämäänsä, vaan he jäävät lähes samanlaisiksi. Veikko Lähde huomasi tämän kehityksen ja kirjoitti siitä:

Tässä yhteydessä en malta olla vertaamatta toisiinsa apostolisen ajan Hengen vuodatuksesta osallistuneiden ja meidän aikamme Pyhän Hengen kasteesta osallistuneiden kokemuksia. Vaikka kummallakin perusmielessä on sama kokemus, meidän on myönnettävä, ettei sen voimakkuus ole meidän aikanamme päässyt samaksi täyteydeksi kuin se oli alussa. Henkikasteiden voimattomuuden syyn uskon ensiksikin olevan herätyksen voimattomuudessa. Elämme seurakunnan aikaa, seurakunnan, jolle Herra sanoo: ”Tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin.” Pyhän Hengen kasteen voimakkuus riippuu siis paljon siitä, millä voimalla Jumala on päässyt herätyksen täyttämään. Muistaessani herätyksemme alkuaikojen Pyhän Hengen kasteen kokemuksia ja verratessani niitä nykyisiin Hengen kasteen kokemuksiin, en voi olla huomaamatta nykyisten jäävän heikommiksi. Sekä herätyksen että yksilön kokeman Hengen kasteen voimattomuus johtuu mielestäni siitä, etteivät kummatkaan ole tulleet tarpeeksi syvästi tyhjennetyiksi ja murretuiksi astioiksi, niin että olisivat voineet syvemmin ja kokonaisemmin täyttyä Pyhällä Hengellä. Kun joku nykypäivänä täyttyy Pyhällä Hengellä, niin tuskinpa tuosta siunauksesta monestikaan jää jäljelle muuta kuin kielillä puhuminen. Kasteen saaneissa ei ollut tilaa Hengen syvemmälle täyteydelle. Ei siis ihme, ettei Pyhän Hengen kaste vienyt siihen tyydytykseen ja iloon, joka alkuperäisessä kokemuksessa oli silmiinpistävä. (28)

Päinvastaisia tapauksia ovat seuraavat kaksi esimerkkiä tunnettujen hengellisten vaikuttajien Dwight L. Moodyn ja helluntaiapostoli T.B. Barrattin elämästä – Barrattin kertomuksessa käy selville myös se, miten hän oppi tuntemaan omat väärät taipumuksensa juuri ennen Hengen kastetta. He todella muuttuivat voimakkaasti myös sisäisesti. He saivat uuden rakkauden ihmisiin, mikä osoittaa heidän päässeen pyhityksessä uudelle tasolle, mutta he saivat myös uuden voiman palvelustyöhönsä niin, että ihmiset alkoivat pelastua suuremmassa määrin kuin ennen. Rakkaus ja voima palvelustyöhön esiintyivät yhdessä kuten Jeesuksen ja apostolien elämässä:

Moody: Siunaus tuli päälleni kuin salaman välähdys. Muistan, miten kävelin New Yorkin kaduilla, ja aivan siellä kadulla Jumalan voima tuntui tulevan päälleni niin ihmeellisellä tavalla, että minun oli pyydettävä Jumalaa pidättelemään kättään. Minut täytettiin Jumalan hyvyyden tunteella, ja tunsin kuin olisin voinut ottaa koko maailman sydämelleni. (29)

Barratt: Se tapahtui eilen, sunnuntaina, 7:ntenä lokakuuta klo 5:n ja 6:n välillä iltapäivällä, ja nyt te saatte kuulla, mikä on johtanut tähän. Minun sielussani palaa! Minusta tuntuu, että olen maailman onnellisin mies. Kaikki on tullut uudeksi. Olen täynnä iloa ja rauhaa ja rakkautta Jumalaan ja ihmisiin! Kaikkina päivinä Hän on johtanut minua, ja sisimpäni on jatkuvasti huutanut: Eteenpäin! Eteenpäin! Aina vaikeasta sairaudestani lähtien, yli 20 vuotta sitten, on ollut voimia, hyviä voimia, jotka ovat ajaneet minua eteenpäin. Pyhityskysymys on ollut minun rakkain aiheeni; ja olen taistellut pyhyysajatuksen puolesta, vaikka en itse ole sitä kokenut.

   Mutta kuinka pahaksi tunsinkaan itseni omissa silmissäni Jumalan puhtauden ja pyhyyden edessä! Näin kunnianhimoni, itsekkyyteni, omapäisyyteni, lihallisuuteni. Oi Jumalani, minä näin niin paljon, niin paljon sellaista, minkä täytyi murehduttaa Pyhää Henkeä! Minut murrettiin ja taivutettiin maahan kerta toisensa jälkeen. (30)

Kun Moody ja Barratt saivat kokemuksensa ja muuttuivat, olivat he olleet jo vuosikausia uskossa ja tehneet hengellistä työtä. Monet olivat jo sitä ennen pelastuneet heidän kauttaan.

   Jumala voi kuitenkin antaa samanlaisen siunauksen jo uskonelämän alkuvaiheissa. Aiemmin kerrottiin Charles G. Finneystä, joka sai voimakkaan henkikasteen jo samana päivänä kuin pelastui. Hän ei edes osannut odottaa sitä eikä tiennyt sellaista olevan olemassa, mutta silti hän koki sen. Jumala antoi tämän kokemuksen hänelle. Sen seurauksena tuhannet ihmiset pelastuivat pian hänen kääntymyksensä jälkeisinä vuosina.

   Mutta kuten todettiin, sai Finney kokea uudistuksen n. 20 vuotta myöhemmin. Sen seurauksena hän huomasi kristityn vaelluksensa eri asteet ja havaitsi päässeensä eteenpäin hengellisessä kasvussaan. Suurimmat hengelliset herätykset, joissa Finney oli mukana, olivat siihen mennessä jo takanapäin. Uuden kokemuksensa seurauksena Finney alkoi saarnata Kristuksen voimasta pyhittää ihminen. Hän saarnasi pääasiassa seurakuntalaisille sinä talvena, jolloin hän koki uudistuksen:

Tähän loppui kova taisteluni, joka oli pitänyt minua niin kauan vallassaan, ja minä aloin saarnata tämän uuden, laajentuneen kokemukseni mukaisesti. Moni seurakuntalainen ja saarnojeni kuulija ymmärsi minua, ja he näkivät saarnoistani, mitä oli tapahtunut ja parhaillaan tapahtui mielessäni. Luulen, että ihmiset tunsivat herkemmin kuin minä itse saarnatavassani tapahtuneen suuren muutoksen. Niinpä olikin mieleni tosiaan liian tulvillaan saarnatakseni mistään muusta kuin täydestä, läsnä olevasta pelastuksesta Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.

   …Koko lopun talvea, ennen kuin minun oli palattava kotiin, käytin opettaakseni ihmisille sitä täyteyttä, mikä on Kristuksessa. Mutta huomasin, että saarnani meni useimpien ihmisten ”päitten yli”. He eivät ymmärtäneet minua. Oli sentään varsin monta niitäkin, jotka ymmärsivät, ja he saivat sielulleen suuren siunauksen, ja Jumala-elämä edistyi heissä niin kuin ei koskaan sitä ennen, kuten minulla on täysi syy uskoa. (31)

Viittaukset:

1. Frank Mangsin taivastestamentti, s. 143-145

2. Charles H. Spurgeon: Sielujenvoittaja (The Soul-Winner), s. 20,21

3. A.B. Simpson: Pyhityksen salaisuus, s. 57

4. Hans Erik Nissen: Christian, s. 35,36

5. Agnus I. Kinnear: Vastavirtaan (Against the Tide), s. 108,109

6. Uuras Saarnivaara: He elivät Jumalan voimassa, s. 275,276

7. John Larsson: Hengellinen läpimurto (Spiritual Breakthrough), s. 46,47

8. Howard Taylor: Hudson Taylor ja Kiinan sisämaalähetys eli mies joka uskoi Jumalaan, s. 115,116

9. Watchman Nee: Hengellinen ihminen, osa 1 (The Spiritual Man), s. 158 

10. John Larsson: Hengellinen läpimurto (Spiritual Breakthrough), s. 48

11. Charles G. Finney: Voima korkeudesta (Power from on High)

12. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 309,310

13. Watchman Nee: Istu, vaella, seiso (Sit,  Walk, Stand), s. 20-22

14. Agnus I. Kinnear: Vastavirtaan (Against the Tide), s. 138,139

15. Theodor Arvidson: Metodistit, s. 12

16. R.A. Torrey: Kuinka kasvaisin kristillisyydessä?, s. 8,9

17. Hannah Whitall Smith: Kristityn onnellisen elämän salaisuus (The Christian’s Secret of A Happy Life), s. 54

18. Oswald J. Smith: Tuska sieluista (The Passion for Souls), s. 79

19. Hannah Whitall Smith: Kristityn onnellisen elämän salaisuus (The Christian’s Secret of A Happy Life), s. 131,132

20. Jerry Savelle: Jumalan rakkaus vetää pyhitykseen (Drawn By His Love: The Life of Holiness), s. 125

21. Jessie Penn-Lewis: Pyhien sota (War on the saints), s. 43, 44

22. Watchman Nee: Hengen vapautus (The Release of the Spirit), s. 96,99

23. Tapio Nousiainen: Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa, s. 99

24. Mauno Saari: Saarnaaja, s. 273-275

25. Erik Ewalds: Isän hoidossa, s. 48

26. Helmi Pekkola: Kilvoittelija ja todistaja, s. 57

27. Madame Guyon: Syvempään Jumalan tuntemiseen (Moyen court et tres-facile de faire oraison), s. 63,64

28. Veikko Lähde: Kristuksen täydellinen siunaus ja sen rajoittaminen, s. 32,33

29. Dwight L. Moody – elämäkerta

30. Martin Ski: T.B. Barratt - Helluntaiapostoli, S. 108-110

31. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 306,308

Lisää aiheesta:

Mielen alueella käydään taistelua. Mikä osuus valheella ja totuudella sekä lihalla ja paholaisella on tässä taistelussa?

Totuuden ymmärtäminen on avaintekijä jumalasuhteessa. Kun ihminen ymmärtää totuuden asemastaan Kristuksessa, tuo se vapautta hänen elämäänsä

Menneisyyden raskaat kokemukset ja muistot ohjaavat ihmisten elämää ja minäkuvaa. Lue, mitä askeleita liittyy vapautumiseen menneisyyden taakoista

Kun ihminen pelastuu, ei hän aina vapaudu kaikista siteistä. Saatana voi edelleen häiritä häntä, ja häneltä voi puuttua Jeesuksen lupaama rauha

Pelastusvarmuus; miksi se puuttuu ja miten sen saa? Jos joku tuijottaa itseensä ja omiin tekoihinsa, eikä Jeesukseen, ei hän koskaan saa varmuutta

Synti, kiusaukset ja pyhitys. Mikä on niiden suhde toisiinsa? Jokainen voi langeta, mutta suuri vaara on itsensä paaduttaminen ja synnin hyväksyminen

Kristillisellä uskolla, kun ihminen ymmärtää Jumalan rakkauden ja armon itseään kohtaan, on myönteinen vaikutus mielenterveydelle