Synti, kiusaus, pyhitys

Synti, kiusaukset ja pyhitys. Mikä on niiden suhde toisiinsa? Jokainen voi langeta, mutta suuri vaara on itsensä paaduttaminen ja synnin hyväksyminen

Aihe tähän kirjoitukseen syntyi, kun luin hyvin tunnetusta evankeliumin julistajasta. Hän oli mies, joka oli naimisissa naisen kanssa, mutta ajautui sitten homoseksuaaliseen suhteeseen. Hän kertoi myöhemmin mediassa hyvin avoimesti siitä, miten hän oli kamppaillut vuosikausia seksuaalisuutensa kanssa (hän oli kertonut aiemmin myös kokemastaan koulukiusaamisesta). Hän oli käynyt mm. ns. eheytyshoidossa ja yrittänyt päästä irti taipumuksestaan, mutta ei onnistunut siinä. Häntä painoi myös syyllisyys ja häpeä omasta homoseksuaalisesta taipumuksestaan, joka häntä vaivasi.

Mitä sitten lopulta tapahtui? Tämä mies päätyi hyväksymään ajatuksen, ettei ihminen voi muuttua seksuaalisuudeltaan. Tänään hän ajatteleekin, ettei homoseksuaalisten halujen toteuttaminen ole syntiä ja Jumalan tahtoa vastaan, vaikka hän ennen ajatteli ja opetti toisin.

Mitä sanoa tästä vaikeasta aiheesta? Ainakaan emme voi asettua kenenkään yläpuolelle ja nostaa syyttävää sormea ketään vastaan. Jokaisen tulisi ensin etsiä malkaa omasta elämästään, vasta sitten voi ottaa mahdollisen rikan veljen silmästä. Jeesushan totesi seuraavasti:

- (Matt 7:1-5) "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;

2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?

4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?

5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.

Asialla on kuitenkin myös toinen puoli. Jos olemme iankaikkisuusolentoja, kannattaa asioita katsoa siltä puolelta. Siksi perehdymme enemmän tähän tärkeään aiheeseen. Aluksi katsomme syntiä ja sen yleisyyttä.

Synti asuu jokaisessa ihmisessä. Ensiksi on hyvä kiinnittää huomiota synnin yleisyyteen. Kun Jeesus kohtasi aikanaan fariseuksia, jotka toivat häneen eteensä aviorikoksesta kiinniotetun naisen, niin Jeesus sanoi heille (Joh 8:7): "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä…".

Tämä on edelleen totta tänä päivänä. Kukaan meistä ei ole synnitön, ”sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room 3:23). Eli voi olla suuria ja pieniä syntisiä, mutta silti kaikki ovat itsessään syntisiä Jumalan edessä. Sellaista ihmistä ei löydy, joka olisi täysin vapaa synnistä. Raamatun mukaan ainoastaan Jeesus, Jumalan Poika oli maan päällä ollessaan täydellisen pyhä ja synnitön, mutta me muut olemme syyllistyneet syntiin ja olemme vajavaisia itsessämme. Mm. seuraavat jakeet osoittavat puutteellisuutemme:

- (Matt 5:27,28) Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'.

28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

- (1 Joh 3:15) Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

- (Jaak 4:17) Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.

Mihin tällä alueella sijoittuu sitten homoseksuaalisuuden harjoittaminen? Tästä asiasta on sekä maailman mielipide että Jumalan mielipide, jonka kristityt ymmärtävät nousevan Raamatusta.

Maailman mielipiteen mukaan homoseksuaalisuus on synnynnäinen asia, eikä sillä ole mitään tekemistä synnin kanssa. Sillä maailmassa ei yleensä myönnetä, että olemme tilivelvollisia Jumalalle – mikäli häntä ylipäänsä on olemassa – ja että juuri homoseksuaalisuuden harjoittaminen olisi väärin. Monet voivat kyllä vielä myöntää murhan ja varkauden olevan väärin ja syntiä, mutta tätä asiaa ei enää pidetä vääränä eikä syntinä. Samalla tavalla maailmassa ajatellaan tavallisista heteroseksuaalisista seksisuhteista avioliiton ulkopuolella tai ennen sitä; ennen niitä pidettiin vääränä, mutta ei enää. Tässä suhteessa yhteiskunnassa on tapahtunut asenteiden muutosta.

Entä Raamatun pohjalta nouseva näkemys? Jos se on totta, niin sen mukaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen on yksi monista synneistä, joka erottaa meidät Jumalasta ja iankaikkisesta elämästä. Se ei ole ainoa synti, joka vie eroon Jumalasta, eikä välttämättä edes pahin synti, mutta jos ihminen ei halua siitä luopua, ei hän tule perimään Jumalan valtakuntaa. Näin on tietysti kaikkien syntien kohdalla, joita ihminen harjoittaa eikä halua luopua niistä:

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Mitä sitten, jos ihminen alkaa ajatella, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen tai esim. jokin edellisessä jaelistassa olevista asioista ei ole synti? Mitä jos hän ajattelee Jumalan hyväksyvän elämäntapansa, jossa hän jatkuvasti ja ilman katumusta harjoittaa näitä asioita?

Tähän ei voi muuta sanoa kuin, että tällaisella ihmisellä on mielikuvitusjumala. Kyseessä ei ole Jumala, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja Jeesuksen persoonassa, vaan jumala, joka on ihmisen mielikuvituksen tuotetta.

Tällaiselta ihmiseltä voikin kysyä, mistä Jumalasta puhut? Puhutko mielikuvitusjumalasta ja uskotko tähän mielikuvitusjumalaasi vai todelliseen Jumalaan, joka tuli ihmiseksi Jeesuksen kautta? Nämä ovat aiheellisia kysymyksiä, koska ihmisen mielikuvilla ei välttämättä ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa. Paavali kirjoittikin edellisissä jakeissa: ”Älkää eksykö”, joten kannattaa olla varovainen sen suhteen, mihin uskoo. Uskon pitäisi perustua tosiasioihin eikä mielikuvitukseen.

Onko todellinen Jumala sitten armollinen syntisille ihmisille, jotka kääntyvät hänen puoleensa? Kun kerran olemme kaikki tehneet väärin ja syyllistyneet mm. edellisessä jaelistassa olleisiin asioihin, mitä toivoa meillä on?

Tässä tulemme juuri Raamatun perusasioiden äärelle. Jumalalla on rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan, myös niitä kohtaan, jotka ovat eläneet homoseksuaalisuudessa. Hän ei halua, ”että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen” (2 Piet 3:9). Ainut asia, mikä meidän tulee myöntää, on juuri se, että olemme tehneet väärin ja että nyt haluamme kääntyä koko sydämestämme Jumalan puoleen. Jeesuksen tuhlaajapoikavertaus on hyvä vertaus tästä. Tämä poika oli elänyt syvällä irstaudessa, mutta hän kääntyi koko sydämestään isänsä puoleen, tunnusti syntinsä, ja sen seurauksena isä armahti poikaa ja otti hänet syleillen vastaan. Näin tekee myös taivaallinen Isä, kun käännymme koko sydämestämme hänen puoleensa ja tunnustamme pahat tekomme hänelle. Anna tämän toteutua elämässäsi:

- (Luuk 15:11-20) Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.

12 Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.

13 Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.

14 Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.

15 Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.

16 Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.

17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

- (1 Joh 1:8,9) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Kiusaukset jäljellä. Tässä kirjoituksessa lähdettiin liikkeelle siitä, miten tunnettu julistaja oli kamppaillut homoseksuaalisen taipumuksensa kanssa eikä ollut päässyt siitä kokonaan eroon. Lopulta hän päätyi siihen johtopäätökseen, ettei ihminen voi muuttaa seksuaalisuuttaan.

Mutta miten asia on Raamatun valossa? On tärkeää painottaa eroa kahden asian, kiusauksen ja synnin välillä. Raamatun mukaan monet asiat, kuten homoseksuaaliset seksisuhteet, ovat syntiä, mutta lisäksi on kiusauksia.

Mitä tämä tarkoittaa? Meidän ei tulisi koskaan tehdä tahallamme syntiä, mutta käännyttyämme Jumalan puoleen meillä on edelleen kiusauksia jäljellä. Ne ovat voimakkaimmat juuri niillä alueilla, missä ihminen on ollut heikko ennen uskoon tuloaan. Jos joku on ollut esim. pornografiassa kiinni, todennäköisesti hänellä on edelleen kiusauksia samalla alueella. Tai jos joku on ollut vihaan taipuvainen, on hän edelleen kiusattu samaan syntiin. Tai jos joku on elänyt homoseksuaalisuudessa, on hän edelleen kiusattu samaan syntiin. Nämä väärät taipumukset ja himot eivät yleensä lakkaa, vaikka ihminen olisi kääntynyt Jumalan puoleen. Ajoittain ihminen saattaa myös langeta samaan syntiin, missä hän oli kiinni aikaisemmin. Lopulta maan päällä on ollut vain yksi ihminen, eli Jumalan poika Jeesus Kristus, joka ei kiusausten tullessa antanut periksi ja tehnyt koskaan väärin. Hebrealaiskirjeessä on kirjoitettu asiasta:

- (Hebr 4:15) Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Mitä tämä siis merkitsee? On mahdollista, että Jumala voi vapauttaa jonkun ihmisen kokonaan jostakin himosta ja kiusauksesta yhdessä hetkessä, mutta yleensä niin ei tapahdu. Kiusaukset ovat edelleen jäljellä ja se pätee myös kirjoituksen alussa mainittuun julistajaan. Hän ei ole poikkeus vaan kyseessä on normaali tilanne. Kiusauksia on jokaisella jäljellä, koska meillä on synnin ruumis ja taipumus väärin tekemiseen. Sen takia mm. Paavali kirjoitti seuraavalla tavalla, kehottaen pysymään erossa synnistä. Samoin Jeesus opetti, että jollemme tee parannusta, me hukumme:

- (Room 6:12-14,23) Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,

13 Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

- (Luuk 13:3) Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

Olennaista kaikessa on ihmisen asenne: Tekeekö hän ikään kuin ”liiton” synnin kanssa vai asettuuko hän sitä vastaan? Onko hän jatkuvasti myötämielinen asialle, joka on selvästi syntiä Raamatun valossa vai haluaako hän päästä siitä eroon? Hän voi kyllä kiusauksen tullessa langeta ja olla myötämielinen synnille, mutta olennaista on, mihin suuntaan hänen tahtonsa on suuntautunut.

Niinpä ihminen liikkuu vaarallisilla vesillä, jos sanoo Jumalan hyväksyvän hänen synnillisen elämäntapansa, josta hän ei enää tunne katumusta. Hän ottaa suuren riskin jumalasuhteessaan ja joutuessaan kerran tuomioistuimen eteen. Sen takia meidän pitäisi suuntautua pyhempään elämään päin, vaikka emme olisi sitä vielä saavuttaneet.

Tässä asiassa onkin kaksi ojaa, mihin ihminen voi ajautua ja mennä pois tieltä. Toinen on laittomuus eli tahallinen synnin tekeminen, ja toinen on lain alla oleminen eli tila, jossa ihminen mittaa vaellustaan tekojen kautta. Kumpikin on väärä tila. Eli toisaalta meidän tulee tehdä parannus synneistämme ja tunnustaa syntimme Jumalalle. Toisaalta meidän täytyy ymmärtää, että olemme koko ajan armon alla puutteellisuudestamme huolimatta. Emme saa ajautua laittomuuteen mutta emme myöskään saa menettää rohkeuttamme Jumalan edessä. Meidän täytyy olla varovainen synnin suhteen, mutta myös ymmärtää katsoa koko ajan Kristuksen täytettyyn työhön puutteellisuudessamme. Vain tällä tavalla voimme pysyä oikeassa suhteessa Jumalaan.

Asiaa voidaan katsoa myös Paavalin kirjeiden valossa. Paavali varoitti nimenomaan korinttolaisia ajautumasta syntiin, koska hän kirjoitti: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö…” (1 Kor 6:9). Kuitenkin galatalaisille hän kirjoitti aivan eri tavalla, koska nämä olivat ruvenneet ajattelemaan, että heidän tekonsa voisivat vaikuttaa heidän pelastukseensa. Paavali varoitti heitä tästä, koska ei tekojen kautta voi koskaan saavuttaa Jumalan hyväksyntää. Kaikki perustuu Jumalan armoon, joka tuli Jeesuksen Kristuksen kautta. Siksi Paavali kehotti galatalaisia uudelleen kiinnittämään katseensa Jeesukseen Kristukseen eikä omiin tekoihinsa:

- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

”Mutta se on synnynnäistä”. Tämä kirjoitus alkoi siitä, kun kerrottiin miehestä, joka lopulta päätyi siihen, ettei voi muuttaa homoseksuaalista taipumustaan. Hän esiintyi tiedotusvälineissä ja sai myös avoimen tuen niiltä, koska hän kertoi rehellisesti kamppailustaan ja epäonnistumisestaan siinä.

Miksi sitten nyky-yhteiskunnassa suhtaudutaan myönteisesti homoseksuaalisuuteen? Eräs syy on juuri se, että sitä pidetään synnynnäisenä ominaisuutena. Ajatellaan, että kyseessä on kuin ihonväriin verrattava ominaisuus, joka on tullut syntymän myötä. Tähän näkemykseen uskotaan, vaikka teoria synnynnäisyydestä on toistuvasti kumottu asiaa käsittelevissä konferensseissa, kaksostutkimuksissa ja vaikka monet homoseksuaalit itse eivät usko tähän teoriaan.

Eräs esimerkki on Kanadassa tehty kaksostutkimus, jossa tutkittavia oli noin 20 000. Identtisillä kaksosilla on täysin samat geenit ja äidin hormonit ovat molemmille samanlaiset. Samoin epäidenttisillä kaksosilla 50 % geeneistä ja kasvuympäristö kohdussa ovat samoja. Tässä kanadalaisessa tutkimuksessa kävi selville, että perimällä ei ole vaikutusta. Jos toinen identtisistä kaksosista oli homo tai lesbo, oli sisaruksella 6,7 prosentin todennäköisyys samanlaiseen suuntautumiseen. Epäidenttisten kaksosten kohdalla luku oli 7,2 % ja tavallisilla sisaruksilla luku oli 5,5 %, joten luvut ovat selvästi synnynnäisyyskäsitettä vastaan.

Yksi hyvä esimerkki on myös Marcel T. Saghirin ja Eli Robinsin (1973) tutkimus. Sen mukaan 27 % lesboista ja 2 % heteronaisista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Tällainen suhde puhuu paljon olosuhteiden vaikutuksesta ja tunnevajauksesta, koska suhdeluku on yli kymmenkertainen.

Itse olen vakuuttunut, että homoseksuaalisuudessa on yleensä kysymys tunnevajauksesta, jota ihminen yrittää täyttää. Monilla on takanaan vaikea suhde vanhempiinsa tai ikätovereihinsa, mutta myös seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut yleistä. Tämä on havaittu lukuisissa haastattelututkimuksissa, joita on tehty homoseksuaalien parissa. (Tässä mielessä ne tuhannet, jotka marssivat kulkueissa, joissa kannatetaan homoseksuaalista elämäntapaa, antavat epäsuorasti hyväksyntänsä sille, että lapsia käytetään seksuaalisesti hyväksi – vai eikö asia ole näin?).

Melko tuore uutinen liittyy aiheeseen. Siinä kerrottiin seksuaalirikollisista, jotka olivat syyllistyneet lasten hyväksikäyttöön. Uutisessa kerrottiin, että suuri osa seksuaalirikollisista oli itse ollut lapsena seksuaalirikoksen uhrina. Tämä osoittaa, että homoseksuaalinen käytös voi usein saada alkunsa aikuisten hyväksikäytöstä lasta kohtaan. Kierre jatkuu, kun lapsena hyväksikäytetyt syyllistyvät samaan:

Paatunuttakaan rikollista ei voi pakottaa hoitoon

…Käräjillä syytetyn penkillä istui torstaina… mies, joka veti istunnon aluksi vankilan paidan päälle piiloutuakseen kameroilta.

Viisikymppistä miestä syytetään liki kolmenkymmenen lapsen hyväksikäytöstä, eikä kyseessä ole ensimmäinen kerta. Hänet on tuomittu kymmenien poikien hyväksikäytöstä ainakin kolme kertaa aiemminkin. Viimeksi vuonna 2012.

… Lauerma ei ota kantaa yksittäistapauksiin, ei myöskään tähän. Hän kertoo yleisellä tasolla, että yksi lapsiin kohdistuvalle seksuaalirikokselle altistava tekijä on seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen.

- Aika suuri osa on ollut lapsena itse seksuaalirikoksen uhreja. Arviot vaihtelevat 30 prosentista 80 prosenttiin, eli se on hyvin tarttuvaa käytöstä. Sen takia siihen vaikuttaminen olisi tärkeää, koska kerrannaisvaikutukset ovat ylisukupolvisia. (Etelä-Suomen sanomat, 12.10.2018)

Mutta miten asia on Raamatun valossa? Eli vaikka voitaisiin osoittaa, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä tai muut ominaisuudet synnynnäisiä, muuttaako se asiaa? Joku voi olla ahneuteen, toinen heteroseksuaaliseen himoon tai joku henkilö vihaan taipuvainen. Kuitenkin moraali, ihmisen maailmankuva ja usko lopulta vaikuttavat sen, miten hän käyttäytyy.

Niinpä ahneuteen taipuvainen voi pyrkiä tukahduttamaan väärän taipumuksensa, eikä esim. varasta muilta. Heteroseksuaaliseen himoon taipuvainen voi päättää, onko hän sukupuoliyhteydessä vain puolisonsa kanssa tai pettääkö hän puolisoaan muiden seksisuhteiden kautta. Samoin vihaan taipuvainen voi valita, mihin suuntaan hän menee. Hänestä voi tulla entistä vihaisempi tai hän voi oppia rakastamaan muita. Siksi emme voi synnynnäisyysargumentilla mennä kovin pitkälle. Silloinhan voisimme perustella kaikkia vääryyksiä sillä, että olemme syntyneet sellaisiksi, emmekä voi käytöksellemme mitään.

Raamattu ei kuitenkaan opeta tällaista, vaan meitä kehotetaan luopumaan vääryydestä ja vääristä asenteista, oli sitten kyseessä syntymässä tai myöhemmin saatu ominaisuus. Kannattaa jälleen muistaa Jeesuksen sanat tästä aiheesta:

- (Luuk 13:3) Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

Pyhitys on prosessi. Jo edellä tuotiin esille, että harvoin ihminen on täysin vapaa kaikesta menneisyydestään kääntyessään Jumalan puoleen. Hän voi edelleen olla jossakin määrin riippuvainen himoista, joissa hän on ennen elänyt. Emme tässä mielessä ole vielä kokonaan vapaita synnistä, ja meidän on myönnettävä puutteellisuutemme. Siitä on kuitenkin se hyöty, että emme niin herkästi tuomitse muita ihmisiä, kun huomaamme omassa elämässämme puutteita. Se tuo myös nöyryyttä elämäämme.

Kaikesta huolimatta Jumalan tahto on jokaisen ihmisen pyhitys ja muuttuminen yhä enemmän Jeesuksen kaltaiseksi. Tämä on koko elämän kestävä prosessi, mutta meidän pitäisi myös itse ojentautua siihen suuntaan. Jeesus itse opetti seuraavasti. Lisäksi hän lupasi, että ne, jotka isoavat ja janoaavat vanhurskautta, tulevat ravituiksi:

- (Matt 5:48) Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

- (Matt 5:6) Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

Joskus Jumala voi uudistaa ihmisen, kun tämä on ollut jo pitkään uskossa. Hyvä esimerkki on T.B. Barratt, joka on tunnettu Euroopan helluntaiapostolina. Hän oli ollut jo vuosikymmeniä uskossa ennen kuin hän sai helluntaikasteen ylhäältä. Tämä kokemus vaikutti sen, että hän uudistui perusteellisesti tullen täyteen iloa, rauhaa ja rakkautta sekä ihmisiä että Jumalaa kohtaan. Varmasti hän pääsi myös uudelle pyhityksen asteelle kokemuksensa myötä. Kuitenkin juuri ennen tätä kokemusta hän näki syvästi omat virheellisyytensä ja puutteensa.

Se tapahtui eilen, sunnuntaina, 7:ntenä lokakuuta klo 5:n ja 6:n välillä iltapäivällä, ja nyt te saatte kuulla, mikä on johtanut tähän. Minun sielussani palaa! Minusta tuntuu, että olen maailman onnellisin mies. Kaikki on tullut uudeksi. Olen täynnä iloa ja rauhaa ja rakkautta Jumalaan ja ihmisiin! Kaikkina päivinä Hän on johtanut minua, ja sisimpäni on jatkuvasti huutanut: Eteenpäin! Eteenpäin! Aina vaikeasta sairaudestani lähtien, yli 20 vuotta sitten, on ollut voimia, hyviä voimia, jotka ovat ajaneet minua eteenpäin. Pyhityskysymys on ollut minun rakkain aiheeni; ja olen taistellut pyhyysajatuksen puolesta, vaikka en itse ole sitä kokenut.

Mutta kuinka pahaksi tunsinkaan itseni omissa silmissäni Jumalan puhtauden ja pyhyyden edessä! Näin kunnianhimoni, itsekkyyteni, omapäisyyteni, lihallisuuteni. Oi Jumalani, minä näin niin paljon, niin paljon sellaista, minkä täytyi murehduttaa Pyhää Henkeä! Minut murrettiin ja taivutettiin maahan kerta toisensa jälkeen. (1)

Ns. eheytyshoidot. Tämän kirjoituksen alussa viitattiin ns. eheytyshoitoihin, joka on mediassa esiintyvä termi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Raamattu puhuu pikemminkin pyhityksestä sekä synnistä ja kiusauksista kuten edellä todettiin. Niinpä jokaisella on taipumus syntiin ja kiusaukset ovat jäljellä, vaikka olisimme kääntyneet Jumalan puoleen. Tämä on tosiasia, jota ei voi kieltää.

Sielun eheytyminen raskaista menneistä kokemuksista on kuitenkin mahdollista. Niitä on homoseksuaalisuudessa eläneillä ja niitä on muillakin. Jumalan lupaus on, että ”Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa” (Ps 147:3). Tähän voimme luottaa. Yleensä Jumala tekee eheyttävän työn prosessin kautta ja hyvien ihmissuhteiden kautta, mutta hän voi toimia myös suoraan. Seuraava lainaus osoittaa, miten Jumala voi toimia myös suoraan ja nopeasti koskettaen ihmisen sisintä:

Nuo ulkoiset ilmiöt ovat vain jäävuoren pintaa – tässä herätyksessä Jumala uudistaa ja eheyttää ihmisiä syvältä, olivatpa he kuinka rikkinäisiä tai haavoitettuja hyvänsä!

Olin kyllä aina uskonut, että Jumala voi parantaa fyysisiä sairauksia ja kasvattaa vaikka uusia jäseniä. Mutta sitä, että rikkinäinen tai sairas psyyke voisi eheytyä samalla tavalla, en rehellisesti sanoen jaksanut uskoa. Ajattelin, että sellaiseen tarvittaisiin aina pitkällinen sielunhoidollinen prosessi.

Mutta tässä se nyt oli: Eheytymisherätys! …Erityisesti sisäinen eheytyminen ja sielunelämän haavojen parantuminen on mitä kallisarvoisin ihme nykyajan stressaantuneelle ihmiselle. Erilaiset fyysiset liikehdinnät näyttäisivät liittyvän juuri tähän vapautumisprosessiin. Tämäntapaiset sielunmaailman patoutumien ja lukkojen avautumiseen liittyvät reaktiot ovat tuttuja ilmiöitä psykologian ammattilaisille erilaisissa terapiatilanteissa.

Jumalan Henki saa kiistatta muutamissa hetkissä aikaan sellaisia tuloksia, joiden saavuttamiseksi ihmisten on usein läpikäytävä pitkiä sielunhoidollisia prosesseja. (2)

Termi eheytyshoidot on siis pääasiassa median käyttämä termi. Parempi nimi saattaisi olla esim. muutosterapia, jossa ihminen käy muiden ihmisten kanssa läpi syitä, miksi hän on ajautunut homoseksuaalisuuteen, alkoholismiin, peliriippuvuuteen, riippuvuuteen pornografiasta tai joihinkin muihin käytöstapoihin. Tällaista terapiaa on tarjottu vuosikymmenien ajan myös maallisissa piireissä, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Miksi sitten vain yhdestä terapian muodosta on noussut kohu? Yksi syy on valitettavasti homoaktivistien toiminta ja heidän vaikutuksensa mediaan. He eivät halua hyväksyä sitä, että joku jättää homoseksuaalisen elämäntavan ja haluaa muutosta elämäänsä, vaikka se tapahtuisi ihmisen omasta tahdosta. Siksi he leimaavat sen epätieteelliseksi tai loukkaukseksi homojen oikeuksia kohtaan. Henkilö, jolla itsellään on homoseksuaalinen tausta, kertoo kokemuksistaan jo vuosikausia sitten:

On selvää, että kaikki homoseksuaalit eivät etsi seksuaalisuuden muutosta eikä heitä pidä missään nimessä siihen pakottaa. Ongelma on enemmänkin nykyään toisenlainen: ennen 1970-lukua homoille tarjottiin vain muutosterapiaa, nyt sitä ei suostuta antamaan edes niille, jotka sitä itse haluaisivat. Suurin muutosterapian vastustaja ja eheyttä etsivien homojen sortaja on homoliike, joka yrittää järjestelmällisesti estää muutosterapiaa koskevan keskustelun akateemisissa ja psykoterapeuttisissa piireissä. Sorretuista on tullut sortajia.

Taktiikkana on ollut muutosterapeuttien luentojen sabotointi ja ulkomaisilla painostuskeinoilla uhkaaminen. Vapaa keskustelu asiasta on vaikeaa, koska monet pelkäävät homoaktivistien painostusta ja mustamaalausta. (3)

Sinä, joka osallistut panetteluun, ota kuitenkin huomioon kaksi asiaa. Ensinnäkin Jumala rakastaa sinua ja toiseksi sinun tulee tehdä parannus panettelustasi. Molemmat asiat ovat tärkeitä. Älä siksi torju Jumalan rakkautta, vaan käänny hänen puoleensa ja tunnusta hänelle syntisi. Älä jatka samalla tiellä, joka vie sinut kadotukseen ja eroon Jumalasta!

Rukous. Jos et ole vielä kääntynyt Jumalan puoleen, on sinun syytä tehdä se mahdollisimman pian. Älä torju Jumalan rakkautta, vaan käänny hänen puoleensa koko sydämestäsi syntisi tunnustaen! Vastaanota ennen kaikkea Jeesus Kristus omaksi Herraksi ja Vapahtajaksesi sekä lähde pyhitysprosessiin, johon Jumala sinua kutsuu. Voit rukoilla esim. seuraavalla tavalla:

Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Viittaukset:

1. Martin Ski: T.B. Barratt - Helluntaiapostoli, p. 108-110

2. Veikko Pekki: Lisää, lisää!, p. 9,16

3. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, p. 130

Lisää aiheesta:

Kristityssä tapahtuu tai pitäisi tapahtua jatkuvaa muutosta hänen pelastuttuaan. Tässä kirjoituksessa paneudutaan tähän aiheeseen

Totuuden ymmärtäminen on avaintekijä jumalasuhteessa. Kun ihminen ymmärtää totuuden asemastaan Kristuksessa, tuo se vapautta hänen elämäänsä

Menneisyyden raskaat kokemukset ja muistot ohjaavat ihmisten elämää ja minäkuvaa. Lue, mitä askeleita liittyy vapautumiseen menneisyyden taakoista

Kun ihminen pelastuu, ei hän aina vapaudu kaikista siteistä. Saatana voi edelleen häiritä häntä, ja häneltä voi puuttua Jeesuksen lupaama rauha