Miten löytää sopiva puoliso?

Miten löytää sopiva puoliso ja kumppani? Mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota puolison etsinnässä?

Etsitkö itsellesi puolisoa? Yritätkö löytää itsellesi sopivaa kumppania, mutta et oikein tiedä, millainen henkilö olisi sinulle sopiva tai mihin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota?

Aiomme seuraavilla riveillä käsitellä tätä asiaa, joka on yksi tärkeimpiä - se on ilmeisesti tärkein asia heti jumalasuhteen ja iankaikkisen elämän löytämisen jälkeen. Yritämme osoittaa, mitkä asiat ovat merkityksellisiä suhteen kannalta, ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Monille nämä asiat voivat olla selviä jo ennestään, mutta niitä on hyvä käydä lävitse kertauksen vuoksi.

Kauppoja tekemässä. Auton hankinnassa on tavallista, että etsimme hyvin tarkkaan tietoja auton hyvistä ja huonoista puolista, kestävyydestä sekä tarkoituksenmukaisuudesta omaan käyttöön. Nämä kaikki ovat tavallisesti niitä asioita, joita halutaan tarkistaa, ennen kuin ryhdytään kauppoihin.

Uusi suhde ja puolison etsintä on samanlainen asia. Siinäkin on hyvä etukäteen olla selvillä toisen heikoista ja vahvoista puolista sekä asioista, joilla on merkitystä arkipäivän tasolla. Tai jos niistä ei olla selvillä, voivat monet asiat myöhemmin tulla ikävänä tai joskus tietysti myönteisenäkin yllätyksenä eteen.

Seuraava tarkistuslista auttanee vähän selvittämään niitä seikkoja, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Useimmat niistä ovat sellaisia, jotka ovat olleet kompastuskivenä monessa suhteessa:

Hengellinen elämä

- (2 Kor 6:14) Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa...

Jos olet jo uskossa Herraan Jeesukseen ja uudestisyntynyt, tulisi sinun löytää myös samanlainen kumppani, kuten yllä oleva jae osoittaa. Kun avioliitto on koko eliniän kestävä ja kaikkein pitkäaikaisin yhteinen "ies", on puolisoilla oltava yksimielisyys edes tästä asiasta, koska muuten sitä on vaikea löytää muuallakaan. Kahden uskovan avioliitto ei kylläkään automaattisesti takaa onnea, mutta ainakin se vähentää ristiriitaisuuksia.

Helposti erehdyksiä syntyy juuri siinä, että varsinkin tytöt menevät naimisiin sillä tarkoituksella, että voivat myöhemmin pelastaa ja muuttaa puolisonsa ("liityn häneen johtaakseni hänet uskoon") ymmärtämättä, että se on melko mahdoton tehtävä, kuten Paavali aikanaan kirjoitti:

- (1 Kor 7:16) Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?

1800-luvulla elänyt D.L.Moody on toistuvasti havainnut, mitä ongelmia seuraa siitä, jos mennään avioliittoon tarkoituksena toisen "parantaminen" tai jopa pelastaminen. Hän huomasi, että varsinkin nuoret naiset syyllistyivät tähän ja tekivät itsensä onnettomiksi. Luulisi Moodyn käytännönkokemuksen puhuttelevan jokaista, joka suunnittelee avioliittoa toisen "parantamistarkoituksessa":

On olemassa muuan toinen toivo, jonka luulen olevan petollisimpia ja eksyttävimpiä, mitä milloinkaan on ollut, ja joka särkee monen nuoren tytön onnen. Tarkoitan tuota tavallista erehdystä, että nainen varmimmin voi parantaa miehen menemällä naimisiin hänen kanssaan. Minulle on arvoitus, kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita noille sadoille tapauksille, joita näemme kaikissa yhteiskunnissa, kun horjuvat kodit ovat sortuneet ja syyttömien elämä tehty onnettomaksi, vain siksi, että nuori tyttö on tahtonut mennä naimisiin jonkun heittiön kanssa, toivoen pelastavansa tämän. En ole milloinkaan nähnyt tuollaisen avioliiton johtavan muuhun kuin suruun ja onnettomuuteen - ja minä olen kuitenkin nähnyt sellaisia sadoittain. Älköön kukaan nuori tyttö ajatelko voivansa aikaansaada sellaista, mihin ei ole kyennyt hellä äiti eivätkä osaaottavat sisaret. Jokaista avioliittoa solmittaessa pitäisi olla varmoja todisteita siitä, että on tapahtunut todellinen ja perinpohjainen uudestisyntyminen.

Älköön kukaan kristitty nainen uskoko voivansa väheksyä Paavalin kieltoa: "Älkää kantako vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa" (2 Kor 6:14), sillä sellaisissa tapauksissa olen aina huomannut, että mies kadottaa kunnioituksen vaimoansa kohtaan, ja että vaimokin seuraa Mestariansa "etäältä" tai kokonaan kieltää hänet. (1)

Lisäksi on hyvä huomioida, onko seurustelukumppanisi kääntynyt Jumalan puoleen ja pelastunut jo ennen seurustelun alkamista. Monet seurusteluaikana tapahtuneet kääntymykset - ehkä yli 90 % - eivät ole aitoja, vaan perustuvat enemmänkin siihen, että ihminen kiinnostuu Jumalasta vain siksi, koska toinen on siitä kiinnostunut. Hän ei etsi Jumalaa Jumalan itsensä takia, vaan saadakseen pitää toisen.

Seurauksena tästä asetelmasta on yleensä se, että henkilön kiinnostus hengelliseen asioihin lakkaa. Se laimenee yleensä samanaikaisesti kuin romanttinen huumakin suhteessa laimenee. Kyseessä on samanlainen asia kuin jos alkoholisti rakastuu. Kun alkoholisti rakastuu, voi hän hetkeksi lopettaa alkoholinkäytön, mutta kun hänen tunteensa laimenevat, palaa hän yleensä samanlaiseen elämäntapaan. Hänen ongelmansa syyt ovat paljon syvemmällä eikä hetkellinen ihastuminen saa hänessä pysyvää muutosta aikaan.

Luonne-erot. Yleensä on todettu se mielenkiintoinen seikka, että vastakkaiset temperamentit vetävät toisiaan erityisesti puoleensa - he saattavat kiinnostua toisistaan aivan erityisellä tavalla. Luonteeltaan kylmä voi tuntea vetoa lämmintä kohtaan, hiljainen puheliasta kohtaan, rauhallinen toimeliasta kohtaan, ärtyisä lempeätä kohtaan jne. Nämä luonteet täydentävät hyvin toisiaan ja suhteesta voi tulla onnistunut.

Edellisenkaltaisessa mielenkiintoisessa asetelmassa piilee kuitenkin myös ongelma. Kun kummallakin on vastakkaiset ja toisiaan täydentävät temperamentit, voi se merkitä myös vastakkainasetelmia kuten saita / tuhlaaja, hutilus / siisti, vetelys / ahkera jne. Temperamenttien eroista ei ole vain iloa, vaan ne voivat olla myös rasite liitolle ja tehdä suhteesta taistelukentän. Yleensä paras mittari toisen huonojen puolien havaitsemiseksi onkin aika. Se näyttää myös sen, miten ihminen itse pystyy sopeutumaan toisen huonoihin puoliin.

Seuraava esimerkki on hyvä malli siitä, mistä tässä asiassa on kysymys. Kun toisen aivan erilainen persoonallisuus voi herättää henkilön voimakkaan mielenkiinnon, voi se tuoda mukanaan myös huonoja puolia - seikkoja, jotka myöhemmin voivat muodostua ongelmiksi ja rasitteiksi liitolle. Usein tällaiset seikat alkavat tulla esiin ja nousta ongelmiksi siinä vaiheessa, kun avioliiton romanttinen huuma on jo laimennut.

Eräs hiljattain kihlautunut mies selitti, miksi rakasti morsiantaan niin kovasti. "Hän on varsinainen luonnonlapsi", mies sanoi. "Spontaani ja huoleton. Yllätyksiä täynnä. Hänen kanssaan on niin hauskaa!" Muutaman kuukauden kuluttua, kun sama mies oli peruuttanut häänsä, hän sanoi: "Tyttöystäväni teki minut kerta kaikkiaan hulluksi. Hän eli ihan omissa maailmoissaan, oli huolimaton ja vastuuntunnoton, eikä hänellä ollut minkäänlaista itsekuria. Hän ajoi auton tankin tyhjäksi, ylitti jatkuvasti tilinsä ja osteli tavaroita hetken mielijohteesta. Ja minä melkein menin naimisiin hänen kanssaan. Mitähän siitäkin olisi tullut!" (2)

Onko toinen henkilö (tai sinä itse) joustamaton, jyrkät mielipiteet omaava eikä koskaan myönnä virheitään? Tällaiset piirteet, jotka saattavat pysytellä piilossa lyhyen seurustelun aikana, ovat suuria ongelmia suhteelle. "Täydellisen" ihmisen kanssa voi olla vaikeata elää, ja sellaisia hyvin monet meistä ovat. Onneksi, jos olemme Jumalan armon alla, voimme vähitellen kasvaa eroon näistäkin luonteenpiirteistä niin, että ne eivät enää hallitse suhdetta.

Hyvän kuvan henkilön luonteesta antaa se, miten hän suhtautuu vanhempiinsa - erityisesti mies äitiinsä ja nainen isäänsä - sekä henkilöihin, joihin ei tarvitse tehdä vaikutusta. Jos hän on negatiivinen suhteessaan vanhempiin tai kantaa heille edelleen kaunaa, siirtyvät nämä tunteet yleensä avioliittoon. Vastaavasti jos henkilö on ivallinen eikä arvosta kaikkia ihmisiä, siirtyvät nämäkin mallit avioliittoon. Nämäkin piirteet tulevat usein esiin siinä vaiheessa, kun romanttinen huuma alkaa laimeta ja kun puolisot jo saattavat pitää toisiaan itsestäänselvyyksinä.

Vastuullisuus on sekin asia, joka voi kehittyä, jos saamme olla Jumalan armon alaisena. Jos etsit puolisoa, on sinun hyvä kuitenkin kysyä, kuinka vastuuntuntoinen toinen (tai sinä itse) on? Sopiiko hän lasten vanhemmaksi vai onko hän siihen sopimaton ja rakkaudeton? Onko hän holtiton rahan käytössä, työpaikkojen pitämisessä, laskujen maksamisessa ajallaan tai kodin siisteydessä?

Edelliset ovat juuri niitä asioita, joihin liittyvät useimmat suhteen ongelmat. Eräiden tutkimusten mukaan rahan käyttö (velkaantuminen, mihin halutaan rahaa käyttää ja mihin säästää) on ollut syynä eroihin jopa 70 %:ssa tapauksia. Rahankäyttöön ja muihin liittyvät ongelmat voivat tuntua pieniltä, kun tavataan toista vain silloin tällöin, mutta jos joudutaan elämään vuosikausia yhdessä, voi niistä muodostua varsinainen ongelma:

Tiedostamaton todellisuuden kieltäminen. Sitä todella tapahtuu, ja se on vaarallista. Vältyt siltä ainoastaan siten, että analysoit tulevaa puolisoasi armottomasti. Kuinka vastuuntuntoisesti hän hoitaa työnsä? Vaihtaako hän jatkuvasti työpaikkaa? Onko hän tunnollinen ja luotettava? Miten vastuuntuntoisesti hän suhtautuu ihmissuhteisiin? Onko hän lojaali ystävilleen? Ovatko hänen ystävyyssuhteensa kestäneet vuosien koetukset? Millainen hänen taloudellinen tilanteensa on? Suunnitteleeko hän rahankäyttönsä ja säästääkö hän rahaa tulevaisuuden varalle? Maksaako hän laskunsa ajallaan? Millainen hän on fyysisesti? Huolehtiiko hän terveydestään? Pitääkö hän vartalonsa kunnossa? Entä kotityöt? Pitääkö hän tavaroistaan suhteellisen hyvää huolta? Ovatko hänen tavaransa järjestyksessä? Kiertääkö hän lakia? Vitsaileeko hän, että säännöt on tehty rikottavaksi?

Jos nämä kysymykset tuntuvat sinusta kiusallisilta, pidä varasi. Asia, joka seurustelumatkan päästä näyttää vähäpätöiseltä, voi avioliiton näkökulmasta katsottuna osoittautua suureksi ongelmaksi. Pettymykset, jotka on helppo kestää viikottaisilla treffeillä, muuttuvat sietämättömiksi, kun ne tulevat eteen päivittäin. Mikään kysymys ei ole liian pikkumainen. Mikään huolenaihe ei ole liian merkityksetön käsiteltäväksi. (3)

Yhteisillä asioillakin on merkityksensä. Lyhyesti voidaan sanoa, että mitä enemmän parilla on yhteisiä näkemyksiä, tottumuksia, mielipiteitä, tavoitteita, harrastuksia (niidenkin on hyvä olla peräisin jo ennen seurustelun alkua, koska seurustelun aikana - toisen takia - omaksutut harrastukset eivät ole yleensä pysyviä.) sekä yhteisiä ystäviä, on se eduksi liitolle - se tekee yhdessäolon paljon helpommaksi. Kääntäen taas, mitä vähemmän parilla esiintyy yhteisiä asioita tai näkemyksiä, sitä suurempi riski voi olla kommunikaation katkeamiselle liitossa ja sitä enemmän ristiriitoja on odotettavissa. Heillä ei ehkä ole paljoa mielenkiintoista keskusteltavaa tai sitten heillä voi olla liiankin paljon setvittävää heitä vaivaavien erimielisyyksien kanssa - molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Meidän olisi pitänyt hankkia yhteisiä harrastuksia ja ystäviä. Kuljimme kumpikin omia teitämme, eikä meillä lopulta ollut mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja sänky…(4)

Eräs mittapuu yhteisissä asioissa on myös hengellinen työ. Vaikka olisitkin uskossa kumppanisi kanssa, mutta toisella teistä ei ole lähetyskutsua, joka toisella on, on tätä kutsua silloin mahdoton toteuttaa. Monilta on jäänyt kutsu täyttämättä, koska toiselta on puuttunut samanlainen näky. Oswald J. Smith on havainnut tämän seikan useita kertoja:

Voisin kertoa, miten monet keski-ikään ehtineet ovat tulleet luokseni ja sanoneet minulle: "Tohtori Smith, Jumala kutsui kerran minuakin lähtemään lähetyskentille, mutta jouduin avioliittoon miehen kanssa, jolla ei ollut lähetyskutsua, ja nyt meillä on perhe. Me olemme nyt keski-ikäisiä, ja kaikki on liian myöhäistä. Minä olen menettänyt sen parhaan, minkä Jumala oli minulle varannut, ja nyt minun on tyydyttävä lähinnä parhaaseen." Murtunein mielin ja kyynelin he ovat kertoneet minulle näistä.

Nuori ystäväni, jos Jumala on kutsunut sinut lähetystyöhön, sinulla ei ole oikeutta edes seurustella kenenkään muun kuin sellaisen kanssa, jolla on samat aikomukset. Jos tätä sääntöä noudatat, et koskaan ole erehtyvä. (5)

Nuorena avioituminen. Yksi asia, joka kannattaa huomioida, on se, ettei mene liian nuorena avioon. On havaittu, että jos toinen tai molemmat puolisoista on alle 20-vuotiaita tai he pakenevat liittoon ristiriitaisista olosuhteista, muodostaa se riskin. Monet nuorista saattavat herkistyä heti, jos joku ojentaa kätensä ja tarjoaa heille ulospääsyä vaikeista kotioloista, mutta koska he eivät ole kypsiä sekä ovat itsekin muutosvaiheessa, voi suhteesta tulla heille ongelmallinen. Siitä voi tulla heille uusi vankila odotetun vapauden sijasta.

Sen tähden, jos suunnitellaan avioliittoa nuoressa iässä, kannattaa harkita asiaa kahteen kertaan. Ei varmastikaan menetä mitään, jos odottaa vähän kauemmin ja tutustuu kumppaniinsa paremmin:

Jos voisin palata menneisyyteen, opiskelisin rauhassa ja eläisin nuoruutta, ennen kuin muuttaisin yhteen kenenkään kanssa. Lykkäisin myös lapsen hankkimista, enkä ottaisi samaan saumaan vielä talonrakentamista. Kaikkea ei tarvitse hamuta elämäänsä yhtä aikaa, vaan asioita voi tehdä ajan kanssa peräkkäin. (6)

Ei olisi pitänyt alkaa seurustella 17-vuotiaana. Tiesin jollakin tasolla, että teen virheen, ja vuosien kuluessa selvisi, miten iso virhe se oli. Mutta ilman niitä vuosia en olisi se ihminen, mikä olen tänään. Paljon jouduin katsomaan peiliin ja tekemään työtä itseni kanssa, mutta nyt tiedän kuka olen ja mitä haluan ja osaan elää itseni näköistä elämää. (7)

Työn hankkiminen ei koskaan ole pahitteeksi suhteen kannalta. Sananlaskuissa on hyvä neuvo: "Toimita tehtäväsi ulkona ja tee valmista pellollasi; sitten perusta itsellesi perhe." (San 24:27). Toisin sanoen se merkitsee nykypäivänä sitä, että ei ole hyvä perustaa suhdetta puille paljaille. Varsinkin miehellä olisi hyvä olla ensin maallinen työ, jotta voisi elättää perheensä.

Monet ongelmat avioliitossa johtuvat siitä, että nämä perusasiat eivät ole kunnossa tai että nuori pari ehkä aloittaa yhteiselämänsä toisen vanhempien kotona, mitä yleensä ei voi pitää suositeltavana ratkaisuna. Tässäkään ei varmasti menettele tyhmästi, jos odottaa vähän aikaa ja yrittää saada nämä perusasiat kuntoon.

Yhteiskunnallisessa asemassa, koulutuksessa ja kasvatuksessa esiintyviä eroja ei yleensä pidetä suositeltavina. Varsinkin sellaista vaihtoehtoa, jossa nainen on akateeminen ja korkeasti koulutettu sekä mies työläinen, pidetään ongelmallisena. Tosin tällaiset kuten muutkin esteet on mahdollista voittaa.

Tulevaisuus. Ennen kuin vie suhdetta pidemmälle, on hyvä olla selvillä toisen ajatuksista (toiveista, odotuksista, ärtymyksen aiheista sekä huolistakin) ja tulevaisuudensuunnitelmista. Monet eivät koskaan ota näitä asioita esille edes seurustelun aikana ja ne saattavat myöhemmin tulla ongelmiksi suhteessa, koska niitä ei ole aiemmin selvitetty.

Eräitä asioita, joita kannattaa selvittää, ovat mm. rahankäyttösuunnitelmat, vapaa-ajan viettosuunnitelmat, vanhempien luona vieraileminen ja yhteys heihin, opiskelu- ja asuinpaikka-asiat, käyvätkö molemmat töissä ja miten kotityöt jaetaan, lapsen syntyminen ja miten sen jälkeen menetellään (jääkö vaimo kotiin vai miten toimitaan) jne. Samoin lasten lukumäärä, heidän hankkimisensa ajankohta ja ehkäisy on syytä selvittää. Jos toinen teistä haluaa lapsia heti ja talon heitä täyteen, kun toinen toivoo vain muutamaa lasta vähän hitaammassa tahdissa, voi se purkautua ristiriitoina myöhemmin.

En tullut ajatelleeksi, että jokainen ammentaa perhe-elämän mallit lapsuudestaan, ennen kuin yhteiset tavat muovautuvat. Tavoista olisi pitänyt keskustella etukäteen. Minun ja mieheni lapsuudenkodeissa suhtauduttiin merkkipäiviin täysin eri tavoin. Niinpä tuli ensimmäinen äitienpäivä enkä saanut kukkia. Olin niin pöyristynyt, että mies lähti siltä istumalta vihaisena ostamaan ruusuja. Sen jälkeen muistutin ystävällisesti vähän ennen merkkipäivää. Enää ei tarvitse muistuttaa. (8)

Olisi pitänyt ymmärtää, että kotitöiden linjaukset tehdään silloin, kun muutetaan yhteen. Vaikka on kuinka kiva helliä omaa rakasta ja laittaa hyviä ruokia, siitä tulee nopeasti vallitseva käytäntö. Etenkin jos mies on äitinsä passaama. Kotityöt pitää jakaa alusta alkaen. Myöhemmin on monen riidan takana muuttaa käytäntöjä. (9)

Ennenkaikkea seurusteluun on syytä varata aikaa. Monet voivat seurustelussaan olla vielä "hullaantumisvaihe" päällä ja he näkevät kumppaninsa idolina vailla vikoja tai esittävät itsekin jotain tekaistua roolia. Samoin jotkut saattavat olla korviaan myöten rakastuneita, mutta hyvin usein, ehkä vuoden päästä, saatetaan ihmetellä, miksi ihastuttiin juuri kyseiseen henkilöön:

Olisi pitänyt seurustella pitempään ennen yhteen muuttoa. Alkuhuumassa ei nähnyt kumppanissa niitä piirteitä, jotka pitemmän päälle alkoivat ärsyttää. Onhan sitä erilaisia tapoja, mutta jos joku kaivaa nenäänsä vuodesta toiseen telkkaria katsoessaan, niin alkaa oksettaa. (10)

Jos olet tällaisessa tilanteessa, on sinun hyvä hetkeksi pysähtyä ja rauhoittua sekä odottaa, koska ajan kanssa nähdään paremmin, mihin ollaan joutumassa. Vasta kun on käyty "huonot säät" läpi, eli kun toinen nähdään arkisissa tilanteissa, tilanteissa jotka käyvät hermoille, sekä nähdään hänen virheensä realistisesti ja kun vielä on opittu sopimaan erimielisyyksiä, niin vasta sitten suhde on realistisella pohjalla. Sananlaskuissa on hyvä varoitus siitä, miten turha kiire ja ihmisen oma innostus voi tuottaa kommelluksia. Se pätee varmasti myös ihastumisen ja rakkauden alueeseen:

- (San 19:2) Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

Jumalasuhde. Jos olet kokenut jumalasuhteen, hyvä koetinkivi sille, onko seurustelu Jumalasta, on se, että hänellä on edelleen ensimmäinen sija elämässäsi. Jos seurustelu on hänestä, saa se kummatkin etsimään yhdessä Jumalaa. Sen sijaan, jos olet vain rakkautesi lumoissa ja se saa sinut rukoilemaan vähemmän tai etääntymään Jumalasta, on varma, että kyse on päinvastaisesta tilanteesta.

Jaksa odottaa! Kun on kyseessä seksielämä, on monilla kiusaus aloittaa se jo varhaisessa vaiheessa eli ennen avioliittoa. Vetovoima ja kiusaus voi olla niin suuri. Joistakin voi jopa tuntua siltä, kuin he pakahtuisivat haluihinsa. Samoin jotkut voivat puolustella esiaviollisia suhteitaan sillä, että "ei kai siinä mitään väärää ole, jos molemmat rakastavat ja kunnioittavat toisiaan".

Ongelmana edellisessä ajattelussa vain on, että emme ajattele asioita iankaikkisuuden kannalta, vaan ainoastaan lyhytnäköisesti. On totta, että synnistä saa lyhytaikaista nautintoa - esim. seksiaktista ehkä parikymmentä minuuttia kerrallaan - mutta iankaikkisuuden kannalta nämä muutamat minuutit ovat yhtä tyhjän kanssa. Me menettelemme tyhmästi, jos satsaamme ainoastaan tähän elämään ja laitamme siihen panoksemme, emmekä ajattele iankaikkisuutta. Jeesus sanoi:

- (Matt 16;25,26) Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

26. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

Toiseksi meidän ei tule pitää seksuaalisuutta jonain häpeällisenä ja pahana asiana. Sitä se ei ole, vaan se on hyvä asia, joka kuuluu normaaliin ihmisen kehitykseen. Seksi on tosi asiassa niin normaali asia, että sitä on tapahtunut kautta vuosisatojen. Ilman sitä kukaan ei edes olisi tässä maailmassa. Siitä kerskaaminen, aivan kuin se olisi nyt vasta keksitty, on turhaa.

Tällä alueella on hyvä tehdä ero seksuaalisuuden väärinkäytön ja sen oikean käytön välillä. Kuten alkoholi ja ruoka, jotka eivät itsessään ole pahoja, voivat muodostua ongelmiksi väärinkäytön takia (alkoholismi, liikasyöminen), on samoin seksuaalisuuden kohdalla. Sekin voi muodostua ongelmaksi, jos sitä käytetään väärin eli avioliiton ulkopuolella. Paavalin sanat viittaavat tähän asiaan. Niissä myös osoitetaan, että kummankin puolison velvollisuus on täyttää toisen seksuaaliset tarpeet:

- (1 Kor 7:1-5) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;

2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.

3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.

4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.

5. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.

Rukouksen merkitys

- (San 19:14) Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.

Puolison etsintä voi joskus olla vaikeaa. Monet voivat tehdä sen eteen paljonkin etsintätyötä käyden erilaisissa kokouksissa ja tilaisuuksissa, jos ehkä sattuisivat löytämään heille itselleen sopivan henkilön - sellaisen, jonka kanssa he tulisivat toimeen.

Toinen vaihtoehto kuitenkin on puolison rukoileminen Jumalalta. Jos häneltä voidaan pyytää monia pieniä asioita, miksi ei myös suuria asioita, kuten elämänkumppania? Hän varmasti pystyy suorittamaan etsintätyön paremmin kuin kukaan muu, vaikka tässäkin pätee varmasti se sääntö, että "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan" (Matt 6:33).

Tärkeätä kuitenkin on, kun etsit johdatusta tällä alueella, ettet anna kaikenlaisten profetioiden, äänten ja unien johtaa itseäsi harhaan. (Kuten on hyvä huomata, ettei ensimmäinen ihastuksen kohde, johon törmätään, ole välttämättä Jumalan johdattama henkilö!) Tällaiset asiat eivät saisi koskaan olla pääkriteereitä puolison etsinnässä, vaan jokaisen oma arvostelukyky. Monet ovat tehneet harkitsemattomia liikkeitä (On hyvä kuitenkin todeta, että jos ihminen on avioliitossa, on hän varmasti aviossa "sen oikean" kanssa, koska Jumala ei tahdo erottaa puolisoita toisistaan.) joidenkin profetioiden tai vastaavien kautta, koska eivät ole ymmärtäneet, että oma arvostelukykymme on suurin kriteeri tällä alueella. James Dobsonin kertoma tapaus on hyvä esimerkki tältä alueelta. Siinä kumpikaan henkilöistä ei jälkeenpäin uskonut, että kyseessä oleva uni olisi ollut Jumalasta:

En koskaan unohda sitä onnetonta kaveria, joka kertoi minulle heränneensä voimakkaaseen uneen keskellä yötä. Se tuntui merkitsevän: "Mene Susanin kanssa naimisiin." Ralph ei ollut rukoillut Jumalan johdatusta, mutta kuitenkin hän ajatteli, että tämä käsky tuli suoraan Herralta. Seuraavana päivänä hän soitti Susanille (jonka kanssa hänellä oli ollut treffit vain pari kolme kertaa) ja sanoi: "Jumala käski minun naida sinut!" Susan tunsi, ettei hänen tulisi väitellä Kaikkivaltiaan kanssa, ja hän myöntyi siihen. Heidän avioliittonsa on ollut mitä onnettomin, osoittautuen inhimillisesti katsoen erehdykseksi. Kumpikaan osapuoli ei nyt usko, että Jumala todellisuudessa puhui Ralphille keskellä yötä, vaan että hänen oma mielikuvituksensa teki tepposet. (11)

Rukous voi siis olla tärkeä kanava puolison etsinnässä. Seuraavat esimerkit osoittavat hyvin, miten jotkut ovat myös saaneet vastauksen. Ehkä nämä esimerkit antavat rohkaisun sinulle, joka olet vielä "etsintävaiheessa":

Billy graham: Muistan pari kolme kertaa, jolloin luulin olevani rakastunut. Toiset nimittivät sitä "penikkarakkaudeksi", mutta minulle se oli todellista. Sitten eräänä päivänä päätin odottaa Jumalan johdatusta. En tiennyt silloin, että kaukana Kiinassa Jumala oli valmistamassa minulle sopivaa nuorta neitosta. Mutta hän oli sopiva sekä luonteenlaatunsa puolesta että kokemuksiltaan. Kolmetoistavuotiaana hänen täytyi jättää kotinsa ja mennä kouluun Koreaan. Myöhemmin hän sanoi, ettei hän milloinkaan osannut uneksia Jumalan valmistavan häntä ainaisiin hyvästi-jättämisiin. Jumala erikoisesti valmensi Ruthin puolisokseni, soveltumaan niihin olosuhteisiin, joihin minut oli kutsuttu. Jumala on valinnut jonkun juuri sinua varten. Odota Jumalaa. Odota Jumalan valitsemaa henkilöä, silloin ei ole pelkoa avioliittosi epäonnistumisesta. (12)

Viisas äiti kehoitti kerran poikaansa rukoilemaan Herralta vaimoa, jonka Hän on edeskatsonut. - Sinä menet varmaankin naimisiin - sanoi äiti hänelle, kun poika ensimmäistä kertaa 20-vuotiaana oli lähdössä maailmalle. Ota huomioon, että tuleva vaimosi elää, ja ala sen tähden rukoilla hänen puolestaan. Hän totteli, ja suunnilleen seitsemän vuoden kuluttua he tapasivat toisensa. Poika kertoi, ettei hän koskaan kykene kylliksi kiittämään Herraa vaimostaan. Äidin viisas neuvo vaikutti varmasti osaltaan tähän tulokseen. (13)