1. Tieteellinen vai valheellinen maailmankuva?

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi papit ja teologit kieltävät kristillisen uskon perusasioita, on ns. tieteellinen maailmankuva. Sillä he tarkoittavat yleensä näkemystä, joka perustuu Darwinin teoriaan, miljooniin vuosiin ja että kaikki on saanut alkunsa itsestään. He pitäytyvät mieluummin näihin teorioihin kuin siihen historialliseen käsitykseen, että Jumala loi kaiken ja että Raamatun alkuhistoria pitää paikkansa. He ajattelevat, että Raamatun alkuluvut esittävät vanhentunutta ja epätieteellistä maailmankuvaa, kun taas Darwinin teoria ja alkusynty itsestään ovat tieteellinen kuvaus siitä, miten maailma on kehittynyt nykyiseen tilaansa.

   Tunnettu piispa John Shelby Spong on malliesimerkki tällaisesta ajattelutavasta. Hänen mielestään on heitettävä romukoppaan Raamatun alkukuvaukset ja kristinuskon ensimmäisen vuosisadan tulkinnat, koska ne edustavat vanhentunutta näkemystä ja ovat aikaansa sidottuja. Siksi hän hylkää syntiinlankeemuksen, sovituksen ja luomisen, ja uskoo niiden sijaan evoluutioteoriaan. Darwin on Spongin ajattelussa korkealla sijalla, ja se tulee ilmi hänen julkisissa teeseissään. Niissä hän on sanonut:

”Raamatun kertomus täydellisestä ja päättyneestä luomisteosta, jonka piiristä ihmiset lankesivat syntiin, on esi-darwinilaista mytologiaa ja jälki-darwinilaista hölynpölyä.”

John Spong jatkaa samasta aiheesta kirjassaan ”Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla” (Why Christianity Must Change or Die). Hän viittaa Darwiniin, miljooniin vuosiin, galaksien syntyyn ja miten ihminen on kehittynyt alemmista elämänmuodoista. Käytännössä hän uskoo enemmän näihin teorioihin kuin siihen, että Jumala loi kaiken lyhyessä ajassa:

Vuonna 1859 julkaistiin Darwinin merkittävin teos, Lajien synty. Kirjan ilmestymisen myötä alkoi viimeisiltäkin uskonnollisilta selityksiltä inhimillisen elämän synnystä pudota pohja… Väite, että luomakunta on hyvä, edellyttää, että väitämme luomisen olevan päätöksessään. Darwin kuitenkin osoitti, ettei luominen tänä päivänäkään ole päätöksessään. Uusia galakseja syntyy edelleenkin… Näin mitään syntiinlankeemustakaan ei koskaan tapahtunut. Eräällä tavalla jokainen ihminen kuitenkin kamppailee jatkuvasti kyetäkseen olemaan syvimmällä ja todellisemmalla tavalla oma itsensä. Me ihmiset olemme kehittyneet hitaasti mutta varmasti miljardeja vuosia kestäneessä evoluutioprosessissa. Meitä ei luotu Jumalan kuviksi missään kirjaimellisessa mielessä. Me yksinkertaisesti kehityimme alemmista elämänmuodoista, ja meille kehittyi lopulta muita lajeja korkeampi tietoisuus. (1)

Mihin todisteet viittaavat? Monet epäuskoiset papit ja teologit ovat kuten John Spong. He uskovat enemmän edellisiin teorioihin kuin Jumalan nopeaan luomistyöhön. Kuitenkaan he eivät ota huomioon tai eivät ole ajatelleet, että he ovat vaihtaneet yhden uskon toiseen. Sillä molemmissa käsityksissä – Raamatun kuvauksessa sekä sattumanvaraisessa elämänsynnyssä ja kehityksessä – on kysymys uskon asioista. Se johtuu yksinkertaisesta syystä: emme voi todistaa menneisyyden tapahtumia. Maailmankaikkeuden ja elämän alkuperää koskevat kysymykset kuuluvat kaikki uskon alueelle. Kukaan meistä ei ollut todistamassa näiden asioiden syntyä. On vain erilaisia teorioita siitä, miten ne saivat alkunsa, mutta tieteellisesti niiden syntyä on mahdoton todistaa. Emme voi palata menneisyyteen ja sieltä käsin tarkastella asioita, joten jokainen on samassa asemassa ja veneessä.

   Niinpä kun papit ja teologit pitäytyvät edellisiin Spongin mainitsemiin teorioihin, ovat he vaihtaneet yhden uskon toiseen. Kysymys ei ole tieteellisyydestä, vaan sokeasta uskosta todistamattomiin teorioihin. Tällaisia ovat mm. seuraavat asiat. Mitään niistä ei ole havaittu, vaikka jotkut voivat väittää vastaan:

• Alkuräjähdys 15 miljardia vuotta sitten eli ajatus siitä, että nuppineulan kokoisesta tilasta on syntynyt itsestään koko nykyinen maailmankaikkeus: galaksit, aurinko, planeetat, meret, vuoret, ihmiset, kukat, perhoset, madot, kirahvit, linnut, gepardit, norsut ja kaikki mitä on olemassa.   Tätä asiaa voi verrata siihen, että joku ottaa tulitikkurasian (se on paljon suurempi kuin nuppineula) käteensä, ja sanoo sitten, että sen sisältä tulee kaikenlaisia asioita kuten meret, galaksit, ihmiset, elefantit ja kaikki edelliset asiat. Hän väittää, että kyseessä on tieteellinen fakta eikä sitä kannata epäillä, koska kaikki järkevät tiedemiehet uskovat siihen.

   Tämänkaltaista teoriaa kannattaa kuitenkin epäillä. On aivan varma, ettei sitä tule tapahtumaan ja sellaiseen uskominen on hölynpölyä. On ajattelun puutetta, jos uskomme tällaiseen teoriaan. Turhaan ei Paavali kirjoittanut, että tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä.

- (1 Kor 1:19,20) Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi". Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?

• Galaksien synty. John Spong puhui aiemmassa lainauksessa galaksien synnystä, mutta sitä ei ole havaittu:

En halua väittää että todella ymmärtäisimme galaksien syntyprosessin. Galaksien syntyteoria on yksi astrofysiikan suurista ratkaisemattomista ongelmista ja ratkaisu näyttää tänä päivänä olevan kaukana. (Steven Weinberg: Kolme ensimmäistä minuuttia, s. 88)

 On melko noloa, ettei kukaan ole selittänyt niiden (galaksien) syntyä... Useimmat tähtitieteilijät ja kosmologit myöntävät avoimesti, ettei galaksien muodostumisesta ole olemassa tyydyttävää teoriaa. Toisin sanoen eräs maailmankaikkeuden keskeinen piirre on vailla selitystä. (W.R. Corliss: A Catalog of Astronomical Anomalies, Stars, Galaxies, Cosmos, s. 184, Sourcebook Project, 1987)

• Aurinkokunnan synty on arvoitus. Siitä on olemassa lukuisia teorioita, mutta ne ovat pelkkää spekulaatiota, koska kukaan ihminen ei ole ollut havaitsemassa sitä. Ihmiset ovat pakotettuja keksimään kaikenlaisia kummallisia teorioita, koska he tietävät aurinkokunnalla olevan alun, mutta eivät kuitenkaan suostu uskomaan Jumalan luomistyöhön.

• Ei tiedetä, miten elämä sai alkunsa itsestään. Tähän asiaan uskotaan, vaikkei mikään havainto tai luonnontieteellinen tutkimus tue sitä. Tiedemiehet myöntävät, että elämällä on alku, mutta koska he eivät usko luomiseen, ovat he ratkaisemattoman ongelman edessä.

• Entä itse evoluutioteorian paikkansapitävyys? Epäuskoiset teologit uskovat siihen, mutta on mielenkiintoista, että evolutionistit itse ovat kirjoituksissaan tuoneet esille faktoja, jotka kumoavat teorian. Ne riittävät osoittamaan sen valheelliseksi.

   Tällaista aineistoa löytyy myös Darwinin kirjoituksista. Hän itse myönsi tai joutui myöntämään, ettei hänellä ollut suoraa aineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi ja että fossiiliaineisto pani hänen uskonsa teoriaan kovalle koetukselle. Jos Darwinin lausunnot otetaan sellaisenaan, ei hänellä ollut todisteita evoluution puolesta. Hänen tekemänsä havainnot, jotka sinänsä olivat hienoja ja tarkkoja kuvauksia luonnosta, viittaavat vain muunteluun peruslajien puitteissa. Kaikki muut hienot esimerkit, joita evoluutiokirjallisuudessa esiintyy (bakteerien vastustuskyky ym.), liikkuvat samalla alueella. Niissä on kyse eliölajin sopeutumisesta vaihtuvaan ympäristöön, ei uusien lajien synnystä.

Olen itse asiassa väsynyt kertomaan ihmisille, etten väitä esittäväni suoraa todistusaineistoa yhden lajin muuttumisesta toiseksi lajiksi, vaan uskon tämän näkemyksen pääasiallisesti olevan oikea siksi, että niin monia ilmiöitä voidaan sen avulla ryhmitellä ja selittää. (2)

Mutta minä en olisi milloinkaan voinut edes aavistaakaan, kuinka köyhä parhaiten säilyneidenkin geologisten kerrosten antama kertomus on, jollei lukemattomien välimuotojen puuttuminen lajien väliltä, jotka elivät kunkin muodostuman alku- ja loppukaudella, olisi pannut teoriaani niin kovalle koetukselle. (3)

Ne, jotka uskovat, että geologian kertomus on jotakuinkin täydellinen, hylännevät ilman muuta teoriani. (4)

• John Spong toi aiemmassa lainauksessaan esille sen ajatuksen, että ihminen on pitkän evoluutioprosessin tulos. Hän uskoo siihen, että kaiken kehittyminen on vaatinut aikaa satoja miljoonia vuosia.

   Tällaisten ihmisten olisi kuitenkin hyvä kysyä itseltään, eivätkö he tiedä yhtään seikkaa, joka todistaisi satoja miljoonia vuosia vastaan? Ovatko he yrittäneet edes ottaa asioista selvää? Näyttää siltä, että he ovat omaksuneet kritiikittömästi vuosimiljoonat ja vuosimiljardit, eivätkä ymmärrä, että ne ovat todistamattomia väitteitä. Ovatko he pohtineet esim. seuraavia asioita, jotka ovat geologista taulukkoa ja yleisiä aikalaskelmia vastaan?

• Miksi ihmisen ja dinosaurusten jalanjälkiä voidaan löytää samoista kerrostumista mm. Meksikosta, Uudesta Meksikosta, Arizonasta, Missourista, Kentuckysta, Illinoisista ja muualta Yhdysvalloista?

• Miksi ihmisten jalanjälkien alta on löydetty trilobiitteja? Yleisen näkemyksen mukaan trilobiitit elivät 600-250 miljoonaa vuotta sitten eli kauan ennen dinosauruksia.

• Miksi nykyihmisen luurankoja ja ihmiselle kuuluvia tavaroita on löydetty hiilikerrostumista ”300 miljoonan vuoden” takaa?

• Miksi radioaktiivisuusmittaukset voivat antaa tuoreille laavapitoisille kiville miljoonien tai jopa satojen miljoonien vuosien ikiä?

• Miksi radiohiiltä tavataan jopa kambrikauden fossiileissa sekä dinosauruksissa, joita on pidetty kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia vanhoina? Radiohiilen puoliintumisaika on vain n. 5700 vuotta, eikä sitä pitäisi olla yhtään jäljellä 100 000 – 200 000 vuoden jälkeen.

Kun John Spong ja lukuisat muut papit uskovat kritiikittömästi kaiken syntyyn itsestään, elämän syntyyn itsestään, evoluutioon ja miljooniin vuosiin, eivät he myöskään ota huomioon, että useimmat tiedemiehet ovat hengellisen sokeuden vallassa ja erehtyväisiä. Tiedemiehet voivat pitää itseään viisaina, mutta todellisuudessa he ovat ymmärtämättömiä hengellisissä asioissa. Sen takia he uskovat myös edellisiin täysin todistamattomiin ja hulluihin teorioihin. Sokea luottamus heihin ei ole viisasta. Nämä voivat tuntua kovilta sanoilta, mutta se on Raamatun todistus luonnollisesta ihmisestä. Jokainen ihminen on ilman Jumalaa ja Kristusta jossakin määrin hengellisen sokeuden vallassa. Ihmisen järki on synnin turmelema. John Spong ja hänen kaltaisensa papit tekevät suuren erehdyksen siinä, kun he luottavat sokeasti tiedemiesten materialistisiin teorioihin, joille ei löydy käytännön todisteita.

- (1 Kor 2:14) Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.

- (2 Kor 4:3,4) Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

4. niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

- (Matt 13:14,15) Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.

15. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'

- (Ef 4:17,18) Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,

18. nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden,

2. "Tieteellinen raamatuntutkimus"

Kun John Spong ja hänen kaltaisensa epäuskoiset teologit uskovat kehitysoppiin ja Darwinin opetuksiin, on luonnollista, että he epäilevät Raamatun kuvausta kaiken alusta. Heidän on vaikea uskoa, että Jumala on luonut kaiken. He pitävät sattumaa sekä persoonatonta ja järjetöntä alkua tieteellisempänä selityksenä kuin sitä perinteistä käsitystä, että persoonallinen ja älykäs Jumala on kaiken takana.

   Sama asenne ilmenee suhteessa kaikkeen raamatuntutkimukseen. John Spong ja hänen kaltaisensa epäuskoiset teologit eivät tunnusta sitä, että Jumala voi puuttua maailman tapahtumiin. He eivät hyväksy neitseestäsyntymistä, Jumalan ihmiseksi tuloa tai Raamatun kertomusta ihmeistä ja profetioista. He pitävät niitä oman aikansa tuotteina. Ne edustavat myyttistä tai vanhaa maailmankuvaa, joka ei päde nykyaikana. Selväjärkinen kriittisyys estää heitä omaksumasta ja pitämästä näitä asioita totena. Tämä näkökanta ilmenee hyvin parista lainauksesta. Niistä ensimmäisenä puhuu David Friedrich Strauss, jota on pidetty naturalistisen raamattututkimuksen yhtenä uranuurtajana. Jälkimmäinen kommentti on John Spongin, joka kertoo, miten tiedon laajentuminen on tehnyt tyhjäksi mm. neitseestäsyntymisen ja taivaaseenastumisen. Kuitenkin Spong myöntää Jeesuksen yleisen historiallisuuden:

Kun siis kohtaamme kertomuksen tietyistä ilmiöistä tai tapahtumista, joista joko selvästi sanotaan tai oletetaan, että ne ovat suoraan Jumalan tai yliluonnollisia voimia omaavan ihmisen vaikuttamia, tällainen kertomus on tältä osin todettava epähistorialliseksi. (5)

Sen lisäksi, että raamatunajan kirjailijat kuvasivat Jeesuksen saapumista maailmaamme yliluonnollisena tapahtumana, uskontunnustuksen mukaan myös Jeesuksen poistuminen tapahtui yliluonnollisella tavalla. Hän astui ylös taivaisiin, me sanomme, kulkien loppuun kotipaikastaan taivaasta alkaneen jumalallisen meno-paluu-matkan. Aivan kuten kertomukset Jeesuksen neitseellisestä syntymisestä, tiedon laajentuminen on tehnyt yhtä lailla tyhjäksi kertomukset hänen kirjaimellisesta taivaaseenastumisestaan.

   … Noiden kahden uskontunnustuksen lauseen väliin, jotka kertovat Jeesuksen legendaarisesta ja ihmeellisestä saapumisesta maailmaan ja hänen aivan yhtä ihmeellisestä poistumisestaan, mahtuu kuitenkin hiven historiallista totuutta, kun lausumme että ”hän kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Tässä on kyse objektiivisista, historiallisesti mitattavissa olevista ja kirjaimellisista faktoista.

   Pontius Pilatus oli todellinen henkilö. Hän palveli Rooman maaherrana Juudeassa vuodesta 26 jKr. vuoteen 36 jKr. Ristiinnaulitseminen oli muinaisten roomalaisten tapa toimeenpanna kuolemantuomio. Historia on todellakin varsin raadollisella tavalla läsnä tässä kohdassa uskontunnustusta. (6)

Tieteellisyys vai epäusko? Kun John Spong esittää, että neitseestäsyntyminen, Jumalan ihmiseksi tulo ja ihmeet ovat mahdottomia, on tämä helppo kumota yhdellä seikalla: jos kaikkivaltias Jumala on olemassa, edellä mainitut asiat eivät ole mikään ongelma. Ne ovat mahdollisia ja todennäköisiä, koska sellaista voi odottaa kaikkivaltiaalta olennolta. Siksi kysymys on viime kädessä hänen olemassaolostaan. Jos se ratkeaa, eivät edelliset asiat ole yllättäviä.

   Mistä sitten johtuu, että John Spong ja muut papit eivät pidä Raamatun kuvauksia uskottavina? Yksi tärkeimmistä syistä on naturalistinen maailmankuva. Tässä näkemyksessä maailma on suljettu Jumalan ja yliluonnollisen vaikutukselta. Kaikki lausunnot, jotka menevät tämän ulkopuolelle, ovat epätieteellisiä ja mahdottomia. Niitä ei voi ottaa todesta. Siksi evankeliumien kuvaukset esim. neitseestäsyntymisestä ovat mahdottomia hyväksyä tällaisille henkilöille. Tällainen näkemys esiintyy usein nykypappien koulutuksessa, joten ei ole kummallista, jos hekin omaksuvat saman näkemyksen.

   Mielenkiintoista on, että Uudessa testamentissa esiintyy lähes samanlainen ryhmä kuin nykyajan epäuskoiset teologit: saddukeukset. Heidän käsityksensä ei paljoa poikennut nykyajan epäuskoisista, koska heillä oli suljettu maailmankaikkeus. He sanoivat, ettei ollut ylösnousemusta, enkeliä eikä henkeä. Heitä esiintyi sekä Jeesuksen aikana että myöhemmin Paavalin toiminnan yhteydessä:

- (Matt 22:23-30) Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä

24. sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'.

25. Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.

26. Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.

27. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.

28. Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."

29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

30. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

- (Apt 23:6-11) Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana".

7. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.

8. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.

9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"

10. Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.

11. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa".

Suurin ongelma monien epäuskoisten teologien esittämissä tutkimuksissa on se, että ne ovat ristiriidassa tärkeimpien lähteiden, evankeliumien kanssa. Eli jos käsitellään pelkästään Jeesuksen elämää, viitataan häneen kristillisissä, roomalaisissa ja juutalaisissa teksteissä. Näistä Uuden testamentin tekstit ovat tärkeimpiä, koska ne ovat varhaisimpia, niiden kirjoittajat tunnetaan ja niissä on eniten tietoa. Ulkopuoliset tekstit yleensä vahvistavat sen, mitä evankeliumeissa kerrotaan, mutta niissä ei varsinaisesti ole mitään uutta.

   Niinpä kun verrataan John Spongin ja liberaalien pappien mielipiteitä Uuteen testamenttiin, ei heidän käsityksillään ole luotettavaa pohjaa. Ne perustuvat luulotteluun, eivät varmoihin tosiasioihin. Kun jokaisella on käytettävissään täsmälleen samat lähteet – Uuden testamentin tekstit – eivät ne tue heidän näkemyksiään. Niissä mainitaan ylösnousemuksesta, ihmeistä tai esim. neitseestäsyntymisestä, joten näiden pappien käsitykset perustuvat vain heidän omaan mielikuvitukseensa, jota on vaikea todistaa todeksi.

   Entä Uuden testamentin ulkopuoliset lähteet? Kuten todettiin, niissä ei ole varsinaisesti mitään uutta, mutta ne vahvistavat tärkeimmät piirteet siitä, mitä evankeliumeissa ja kirjeissä kerrotaan Jeesuksesta. Niissä tulee esiin seuraavia mainintoja Jeesuksesta. On huomioitavaa, että niissä mainitaan Jeesuksen ja apostolien tekemistä ihmeistä sekä parantumisista. Samoin niissä mainitaan, miten Jeesuksen seuraajat pitivät häntä Jumalana ja Messiaana. Mm. John Spong on sitä mieltä, että Jeesuksen jumaluus on myöhempää perua ja ettei ihmeitä tai ylösnousemusta todellisuudessa tapahtunut, mutta nämä varhaiset lähteet ovat vastoin hänen näkemyksiään.

• Jeesus oli viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua (Josefus).

• Jeesus tunnettiin nimellä Jeesus Nasaretilainen (Talmud).

• Hän sanoi, ettei ollut tullut kumoamaan, vaan täyttämään lain (Talmud).

• Hän oli opettaja (Josefus, Talmud).

• Hänellä oli opetuslapsia (Talmud).

• Hän teki ihmeitä (Josefus, Talmud).

• Hänen opetuslapsensa paransivat sairaita ja tekivät ihmeitä (Talmud).

• Pilatus (26-36 jKr) tuomitsi hänet kuolemaan (Tacitus, Josefus) vaikutusvaltaisten juutalaisten miesten yllytyksestä (Josefus) ja keisari Tiberiuksen (14-37 jKr) hallituskaudella (Tacitus).

• Hänet tuomittiin kuolemaan ristillä (Josefus, Tacitus, Thallus, Talmud).

• Hänen ristiinnaulitsemisensa yhteydessä vallitsi pimeys (Thallus).

• Hänet ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä (Talmud).

• Hän nousi ylös (Josefus).

• Jeesuksen seuraajat pitivät häntä Jumalana ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle (Plinius nuorempi).

• Hänellä oli juutalaisia ja kreikkalaisia seuraajia (Josefus).

• Usko Kristukseen oli kotoisin Juudeasta (Tacitus, Josefus), josta se oli levinnyt Roomaan asti (Tacitus).

• Jeesuksen seuraajia nimitettiin kristityiksi (Josefus, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi).

• Jeesuksella oli Jaakob-niminen veli (Josefus).

• Jeesusta kutsuttiin Kristukseksi eli Messiaaksi (Josefus).

Se, että Uuden testamentin ja Raamatun tapahtumat ovat totta, saa siis vahvistusta muista lähteistä. Arkeologia, historioitsijoiden muistiinpanot sekä kirkkoisien maininnat ovat toistuvasti tukeneet Raamatun historiallisuutta. Niissä mainitaan kymmenien hallitsijoiden, muiden henkilöiden ja paikkakuntien nimiä, joista useat on aluksi tiedetty vain Raamatun perusteella. Se on vahva todistus siitä, että nämä asiat ovat todella tapahtuneet.

   Seuraava lainaus viittaa Luukkaan tarkkuuteen historioitsijana (muut evankeliumit kertovat samoista asioista). Jos hän oli tarkka kuvatessaan suhteellisen merkityksettömiä yksityiskohtia – joiden paikkansapitävyys voidaan vahvistaa muista lähteistä – miksi hän ei olisi ollut tarkka myös ihmeiden tai niiden asioiden kuvaamisessa, joille ei saada ulkopuolista vahvistusta? Ainoastaan naturalistinen ennakkoasenne, jollainen epäuskoisella teologilla on, estää hyväksymästä tätä käsitystä.

Arkeologia tekee eräässä mielessä juuri sitä. Jos muinaiset historialliset yksityiskohdat ovat osoittautuneet kerta kerran jälkeen oikeiksi, se lisää luottamustamme myös niihin kyseisen historioitsijan kirjoituksiin, joita ei voi samalla tavalla tarkastaa.

   Pyysin, että McRay kertoisi asiantuntijan mielipiteensä. – Vahvistaako vai heikentääkö arkeologia Uuden testamentin luotettavuutta, kun arkeologian tutkijat tarkastavat kirjoitusten sisältämiä yksityiskohtia?

   Mcrayn vastaus tuli ilman aikailua. – Uuden testamentin luotettavuus kasvaa tutkimusten myötä, siitä ei ole epäilystäkään. Aivan niin kuin minkä tahansa muinaisen dokumentin luotettavuutta edistää se, kun kaivausten edetessä todetaan, että kirjoittaja on antanut oikeita tietoja jostakin paikasta tai tapahtumasta…

   – Sekä liberaalien että konservatiivisten tutkijoiden yleinen mielipide on, että Luukas oli historiankirjoittajana hyvin tarkka, vastasi McRay. – Hän oli oppinut, hän oli kaunopuheinen, hänen kreikkansa lähenteli klassista tasoa, hän kirjoitti kuten koulutettu mies, ja arkeologiset löydöt ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että Luukas oli tarkka siinä, mitä kirjoitti.

   McRay lisäsi, että monissa satamatarinaa vastaavissa tapauksissa tutkijat olivat aluksi luulleet joitakin Luukkaan viittauksia vääriksi, mutta myöhemmät löydöt ovat vahvistaneet, että hän on kirjoittanut tiedot oikein… Eräs etevä arkeologi tutki huolellisesti Luukkaan maininnat kolmestakymmenestäkahdesta maasta, viidestäkymmenestäneljästä kaupungista ja yhdeksästä saaresta eikä löytänyt yhtään virhettä. (7)

Taruihin kääntyminen. John Spongin kaltaiset papit uskovat yleensä olevansa tieteellisiä ja järkeviä. Sen seurauksena he hylkäävät kaikki sellaiset näkemykset, jotka viittaavat toteutuneisiin profetioihin, yliluonnolliseen tai Jumalan toimintaan tässä maailmassa. He pitävät niitä mahdottomina ja epäuskottavina. Saman katsantokantansa takia he joutuvat arvailemaan, miksi Uuden testamentin kirjoitukset kaikesta huolimatta syntyivät siinä muodossa kuin ne ovat. He luulevat tietävänsä jälkeenpäin, 2000 vuotta myöhemmin, ”mitä todellisuudessa tapahtui”, mutta se on aivan järjetön oletus. He eivät siihen pysty vaan joutuvat turvautumaan ainoastaan arvauksiin ja mielikuvitukseen, koska heillä ovat samat lähteet käytettävissä kuin muillakin. Nämä varhaiset lähteet eivät ole yhtäpitäviä heidän oletustensa kanssa.

   Eräs seuraus Spongin kaltaisten tutkijoiden elämässä onkin se, että he kääntyvät herkästi taruihin. (2 Tim 4:3,4: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.). Kun he eivät usko Uuden testamentin kertomuksiin sellaisenaan, alkavat he keksiä omia tarinoita siitä, mitä Jeesus todella teki ja puhui. Tällaista historian uudelleen kirjoitusta ja vääristelyä esiintyy toistuvasti liberaalien pappien kirjoituksessa kuten maallisessa mediassakin (Da vinci-koodi ym.), eikä John Spong ole mikään poikkeus. Niinpä Spong on esittänyt mm. sellaisen näkemyksen. että Jeesus oli naimisissa. Vaikkei hänellä ole mitään varhaisia lähteitä tukenaan, on hän keksinyt tällaisen ajatuksen:

…Kenen häät nämä olivat? Sitä tarina ei kerro, mutta se kuitenkin kerrotaan, että Jeesuksen äiti oli huolissaan siitä, että viini oli loppumaisillaan… Hätääntyvätkö häävieraat tällaisista yksityiskohdista? Eivät, mutta sulhasen äiti, joka toimii hääjuhlien emäntänä, menettäisi kyllä malttinsa. Todellakin, Marian käyttäytyminen tässä nimenomaisessa tapauksessa olisi täysin sopimatonta, ellei hänen osakseen olisi langennut juuri tuo rooli. Näemmekö tässä vilauksen Jeesuksen omista häistä, traditiosta, josta ei ole kyetty täysin vaikenemaan. (8)

Puuttumatta sen enempää liberaalien pappien mielikuvitukseen ja keksittyihin tarinoihin, on erittäin hyviä syitä uskoa Uuden testamentin historialliseen perustaan. Seuraavassa on kolme syytä:

Silminnäkijähavainnot tai silminnäkijöiden haastattelut ovat tärkein syy uskoa tapahtumien historiallisuuteen. Uuden testamentin kuvauksissa tämä ehto toteutuu hyvin, koska kirjoittajat itse olivat nähneet tapahtumat tai haastatelleet silminnäkijöitä:

- (Joh 1:14) Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

- (1 Joh 1:1-3) Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -

2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -

3. minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.

- (Luuk 1:1-4) Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,

2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,

3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,

4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

Totuuden puhuminen. Toinen seikka on se, että kirjoittajat väittivät puhuvansa totta. Monet nykyteologit voivat tämän kiistää, mutta heidän on otettava huomioon, että suuri osa opetuslapsista joutui kokemaan marttyyrikuoleman uskomustensa tähden. Kukaan tuskin on valmis kuolemaan tietoisen valheen takia:

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

- (Joh 19:35) Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

Suuret julkiset tapahtumat ja tunnetut henkilöt. Kun Uudessa testamentissa mainitaan suurista julkisista tapahtumista ja tunnetuista henkilöistä kuten ylipapeista ja hallitsijoista, viittaa se tapahtumien historiallisuuteen. Apostolit saattoivat myös vedota julkisissa puheissaan (Apt 2:14-36, 3:12-26, 7:2-53, 13:16-41, 17: 22-31, 22:3-21, 24:10-21, 26:2-23) siihen, että kuulijat itsekin tiesivät asiat ja etteivät ne olleet tapahtuneet missään syrjäsopessa.

- (Matt 4:24, 25) Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät.

25. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.

- (Matt 16:9-11) Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen,

10. ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen?

11. Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."

- (Apt 2:22, 40, 41) Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

40. Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."

41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

- (Apt 26:24-26) Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut."

25. Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja.

26. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet.

3. Ihmisen alkuperä ja syntiinlankeemus

Kun jotkut papit uskovat evoluutioteoriaan ja miljooniin vuosiin, on heidän vastaavasti vaikea uskoa syntiinlankeemukseen. John Spong on yksi esimerkki tällaisesta ajattelusta. Hän uskoo, että elämä kehittyi 4,5 – 5 miljardin vuoden evoluutioprosessin tuloksena, etteivät Aadam ja Eeva olleet ihmissuvun ensimmäiset vanhemmat ja ettei syntiinlankeemusta tapahtunut. Hän on kirjoittanut:

Tiedämme nykyään, että inhimillinen elämä kehittyi 4,5-5 miljardia vuotta kestäneen evoluutioprosessin tuloksena. Mitään ensimmäisiä vanhempia ei ollut olemassakaan, eikä ensimmäisten ihmisten tottelemattomuus ole näin ollen mitenkään voinut vaikuttaa kaikkiin ihmislajin edustajiin… Näin mitään syntiinlankeemustakaan ei koskaan tapahtunut. Eräällä tavalla jokainen ihminen kuitenkin kamppailee jatkuvasti kyetäkseen olemaan syvimmällä ja todellisemmalla tavalla oma itsensä. Me ihmiset olemme kehittyneet hitaasti mutta varmasti miljardeja vuosia kestäneessä evoluutioprosessissa… Me ihmiset emme elä synnissä. Emme myöskään synny syntisinä… Olemme pikemminkin pitkän evoluutioprosessin tuotteita ja kehitymme edelleenkin. (9)

Jos pohditaan Spongin esittämiä ajatuksia tarkemmin, ovat ne vastoin Raamattua, mutta lisäksi ne näyttävät olevan vastoin käytännön havaintoja. Muutamat esimerkit osoittavat sen:

• Kuten aiemmin todettiin, evoluutioprosessia, joka olisi tuottanut kaikki nykyiset lajit alun perin yhdestä alkusolusta vuosimiljoonien aikana, ei ole todistettu fossiilien perusteella. Edesmenneen ateistipaleontologin Stephen Jay Gouldin lausunto fossiiliaineistosta osoittaa, miten sellaista ei ole havaittu. John Spongin ajatus pitkistä evoluutioprosesseista lepää tyhjän päällä. Paljon järkevämpää on uskoa, että lajit luotiin suunnilleen nykyisessä muodossaan, eikä siitä tarvitse olla miljoonia vuosia. Fossiilit tukevat ajatusta, että lajit ovat olleet erillisiä alusta alkaen.

Välittävien muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa. Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta - - En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa… (10)

• Kun John Spong ja lukuisat hänen kaltaisensa papit lähtevät liikkeelle siitä, ettei syntiinlankeemusta ole ollut eikä syntiä ole, ajautuvat he loogiseen ristiriitaisuuteen: He joutuvat selittämään pahuuden ilman syntiä. Jos väkivalta, ahneus, petos, varkaudet, seksuaalinen hyväksikäyttö tai Hitlerin ja diktaattorien vääryydet muita kohtaan eivät ole syntiä, niin mitä ne ovat? Vain ihmisen vajavaisuuttako? Usko ihmisen hyvyyteen ei vastaa ympäröivän maailman todellisuutta. On paljon loogisempaa uskoa Raamatun ilmoitukseen, että syntiinlankeemus on tapahtunut ja ihmiset ovat syntisiä. Se on realistinen kuvaus nykymaailmasta. Lisäksi syntiinlankeemuskertomus esiintyy useiden kansojen perimätiedossa, joten sitä on syytä pitää historiallisena tosiasiana.

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

Entä voiko pahuutta ja kärsimystä maailmassa vähentää? John Spong ja lukuisat hänen kaltaisensa papit eivät ota todesta Jeesuksen ja apostolien opetuksia, mutta niissä on hyvä neuvo kärsimyksen vähentämiseen: kaikkien ihmisten tulee tehdä parannus, kääntyä Jumalan puoleen ja antaa pelastaa itsensä. Jos tätä asiaa noudatettaisiin, vähentyisi pahuus ja kärsimys maailmassa radikaalisti:

- (Apt 17:29,30) Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

- (Apt 26:19,20) Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,

20. vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.

4. Käsitys synnistä

- (Luuk 13:2,3) Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?

3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

- (Apt 17:29,30) Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Jos luemme Raamattua ja yllä olevia jakeita, voimme nähdä, miten Jeesus ja apostolit julistivat parannusta ja uskoa evankeliumiin. Se tarkoitti, ettei katumaton ihminen, joka haluaa pysyä muuttumattomana ja synneissään, voi päästä Jumalan yhteyteen. Väärät eivät peri Jumalan valtakuntaa niin kuin Korinttolaiskirjeessä on kirjoitettu. Tai jos Jumala antaisi anteeksi katumattomille, toimisi hän vastoin olemustaan. Se olisi sama kuin että hän antaisi hyväksyntänsä vääryydelle. Sellaista ei voisi odottaa hyvältä Jumalalta.

   Jotkut nykypapit ajattelevat toisin. He väittävät, ettei edellisillä opetuksilla ole mitään merkitystä, ja ettei ole niin väliä, miten ihminen elää. Esim. tunnettu piispa John T. Robinson kirjoitti aikanaan eräässä kirjassaan, miten ei ole olemassa mitään ’valmiiksi pakattuja’ moraalisia ratkaisuja. Ei ole mitään kerta kaikkiaan väärää. Hän ei usko, että moraali on aina sama ja lähtöisin Jumalasta:

Ei ole mitään kerta kaikkiaan väärää. Emme voi esimerkiksi lähteä väitteestä, että suhteet ennen avioliittoa tai avioerot olisivat sellaisinaan vääriä tai syntisiä. - -  - Kristityllä ei ole olemassa mitään ’valmiiksi pakattuja’ moraalisia ratkaisuja. (11)

Alue, johon Robinson viittasi, on seksuaalisuus. Juuri sillä alueella jotkut nykypapit hylkäävät Raamatun etiikan. He väittävät tietävänsä, että ihmiselle käy hyvin iankaikkisuudessa, elää hän miten tahansa (Kysymys kuuluu, mistä he ovat saaneet sellaisen tiedon?). He pitävät avioliiton ulkopuolisia suhteita hyväksyttävinä kuten Robinson tai sitten he puolustavat homoseksuaalisia suhteita ”tasa-arvon ja ihmisoikeuksien” nimissä. Kyseiset asiat ovat tulleet hyväksytyiksi, koska nämä papit seuraavat yhteiskunnassa esiintyviä virtauksia. Myös John Spong, jonka käsityksiä on tutkittu tässä kirjoituksessa, kuuluu tällaisten ihmisten joukkoon. Tällaiset henkilöt eivät usko, että on mitään pysyvää moraalia, joka olisi Jumalasta lähtöisin. He eivät pidä järkevänä sitä ajatusta, että Jeesuksen ja apostolien opetukset ovat ajankohtaisia ja nykyihmisiä koskevia. He asettavat itsensä Jeesuksen ja apostolien yläpuolelle. Kuitenkaan he eivät ota huomioon seuraavia seikkoja:

• Mitä on rakkaus? Ensinnäkin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä on rakkaus syntisiä kohtaan. Onko se sitä, että heitä halataan ja kehotetaan jatkamaan synnissä elämistä vai että heitä varoitetaan vääristä valinnoista, aivan kuten jotakuta varoitetaan heikoista jäistä: ”Minulla on huoli sinusta. Älä ihmeessä mene heikoille jäille, ettet vain hukkuisi. Sinulle voi käydä huonosti.”

   Niinpä asia muuttuu toiseksi, jos esim. edelliset jakeet, varsinkin 1 Kor 6:9,10, pitävät paikkansa. Siinä tapauksessa, jos puolustamme ihmisten vääriä valintoja rakkauden nimissä, johdamme muita helvettiin. Mikäli puolustamme ihmisten syntejä, käännämme heitä pois elämän tieltä. Niinpä kun monet papit haluavat esiintyä syntisten ystävinä, he käytännössä hukuttavat ihmisiä, koska heidän opetuksensa ei ota iankaikkisuutta ja Jumalan tuomiota huomioon. Heistä on tullut eksyttäjiä, jotka saattavat suuria ihmisjoukkoja iankaikkiseen eroon Jumalasta. He kääntävät myös Jumalan armon irstaudeksi sanoessaan synnillisiä asioita hyviksi (Jes 5:20: Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!).

- (Hes 33:8.9) Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

9. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.

- (Juuda 1:4) Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.

• Mistä johtuu? Syy, miksi jotkut papit puolustavat voimakkaasti homoseksuaalista käytöstä, on siinä, että he pitävät tällaista taipumusta synnynnäisenä, aivan kuin ihonväriä, joka on saatu syntymässä. Sen takia he suhtautuvat kielteisesti seksuaaliterapioihin, joissa jotkut itse vapaaehtoisesti haluavat päästä eroon tästä asiasta. He torjuvat sellaisen kokonaan aivan kuten Jeesuksen ajan fariseukset käänsivät ihmisiä pois Jumalasta. (Luuk 11:52: Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.).

   Kuitenkin monet homoseksualistit ovat eri mieltä asian synnynnäisyydestä. Jotkut voivat uskoa siihen, mutta monet ovat eri mieltä ja ajattelevat taipumuksensa johtuvan kasvuolosuhteista ja reagoimisesta niihin. Tämä oli yleinen käsitys myös psykologisissa piireissä muutamia vuosikymmeniä sitten. Eikö tämä muuta asian toiseksi? Toisaalta jokaisella meistä voi olla vääriä ja oikeasti synnynnäisiä taipumuksia, mutta Jumalan armo on voimallinen vapauttamaan niistäkin. Oli kyseessä synnynnäinen tai elämänkokemusten myötä syntynyt taipumus ja riippuvuus, haluaa hän vapauttaa meidät niistä. Joskus se käy nopeasti, joskus hitaammin. Muuttuminen on koko elämän kestävä prosessi.

Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä.

   Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (12)

• Ennustettu kehitys. Kun jotkut papit kieltävät synnin todellisuuden tai ehkä opettavat universalismia (oppia kaikkien pelastumisesta), on tällainen kehitys ennustettu. William Booth, Pelastusarmeijan perustaja, sai elämänsä loppuvaiheessa ilmestyksen siitä, millainen on maailman ja kristikunnan tila päivää ennen Jeesuksen tulemusta. Siinä puhutaan, miten tullaan korvasyyhyyn saarnaamaan, ettei puhuta helvetistä eikä vastuunalaisuudestamme, sekä miten kristikunta on täynnä anteeksiantoa ilman parannuksen tekoa. On vaikea kiistää, etteikö kehitys olisi kulkenut Boothin saaman profetian suuntaan, sillä monet nykypapit kieltävät synnin ja helvetin sekä opettavat anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä kuten Boothin saamassa ilmestyksessä ennustettiin. Tämän kaltaisesta nykytilasta voidaan varmaan päätellä, ettei Jeesuksen tulemus voi olla kaukana. Olemme yhteiskunnassa, jossa olemme ajautuneet yhä kauemmas perinteisestä kristillisestä julistuksesta ja käytöksestä.

   1. "Silloin on politiikkaa ilman Jumalaa... Tulee päivä, jolloin koko läntisen maailman virallinen valtiopolitiikka on sellaista, että kukaan ei missään hallitsevissa tasoissa enää pelkää Jumalaa... uusi sukupolvi poliittisia johtajia hallitsee Eurooppaa, sukupolvi, joka ei pienessäkään määrässä pelkää enää Jumalaa;

   2. Silloin on taivasta ilman helvettiä... Tulee päivä, jolloin tapahtuu suuri irrottautuminen siitä, mitä Raamattu nimittää 'täyden totuuden evankeliumiksi'. Silloin Raamatun profetian mukaisesti, 'korvasyyhyyn' saarnataan. Kuulijat määräävät, mitä saarnatuoleista julistetaan. Ja silloin yleinen määräys saarnatuoleille on tämä: 'puhukaa lempeitä, makeita sanoja; puhukaa taivaasta, jättäkää meidät vapaiksi, jotta emme joutuisi rasittumaan, kun saarnaatte helvetistä.

   3. Kristikunta on täynnä anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä. Kristikunnasta katoaa se Raamatun oppi, että anteeksisaamista synnistä ei voi olla ilman, että tehdään parannusta synnistä.

   4. Päivä ennen Jeesuksen tuloa on täynnä pelastusiloa, ihmisillä, jotka eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä.

   5. On paljon uskontoa ilman Pyhää Henkeä (2 Tim 3:5 Juuda 18,19)

   6. Kristikunta ilman Kristusta. Kristus ei ole siellä, missä 'VERI ja TULI' eivät ole voimassa - kieltäkää noista sanoista toinen, ja teillä on kristillisyyden muodot, mutta teillä ei ole Kristusta."

Toinen profetia liittyy myös kirkon kehitykseen. Kun jotkut nykypapit voimakkaasti ajavat homoseksuaalisen käytöksen siunaamista, on heidän toiminnastaan ennustettu mm. David Wilkersonin tunnetussa Näky-kirjassa jo 1970-luvun alkupuolella. Emme voi kiistää, etteikö kehitys olisi kulkenut kirjassa mainittuun suuntaan. Onko sekin merkki Jeesuksen pikaisesta tulemuksesta:

"On olemassa kaksi voimaa, jotka estävät homoseksualisteja antautumasta täydellisesti syntiinsä: yhteiskunta ei hyväksy heitä ja kirkko vastustaa heitä opetuksillaan. Mutta nämä esteet häviävät, kun yhteiskunta ei enää vastusta heidän syntiään eikä pidä sitä epänormaalina, vaan rohkaisee heitä siinä, ja kun kirkko ei enää saarnaa heidän synnistään, vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan. Tulvaportit ovat auki, ja homoseksualisteja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos."(13).

5. Jeesuksen merkityksen kieltäminen

Kun luemme Uutta testamenttia, näemme, miten jo alkuseurakunnan aikana esiintyi vääristynyttä opetusta. Oli mm. lakihenkistä opetusta, jotkut kielsivät ylösnousemuksen ja jotkut saarnasivat toisenlaista Jeesusta ja evankeliumia. Siksi Paavali kirjoitti mm. korinttolaisille, etteivät he antaisi väärien opetusten ja valheapostolien vietellä itseään. Vääristyneet opetukset, joihin kuului mm. toisenlaisen Jeesuksen saarnaaminen, veisivät heidät harhaan:

- (2 Kor 11:3,4) Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.

Jeesuksen merkityksen kieltäminen on ominaista myös John Spongin kaltaisille papeille ja teologeille. He väittävät tietävänsä 2000 vuotta myöhemmin, ettei Jeesus syntynyt neitseestä, ettei hän ole ihmiseksi tullut Jumalan Poika, ettei hän tehnyt ihmeitä tai noussut ylös. Syynä tähän ei ole se, että Spong tai hänen kaltaisensa papit voisivat todistaa näkemystään oikeaksi, vaan kyse on ainoastaan naturalistisesta ennakkoasenteesta ja siitä, mitä heidän mielestään voi tapahtua ja mitä ei. Spong on kirjoittanut:

Pelastaja, joka palauttaa meidät lankeemusta edeltäneeseen tilaan, on näin ollen esidarwinilaista taikauskoa ja jälkidarwinistista höpinää. Yliluonnollinen vapahtaja, joka astuu langenneeseen maailmaamme palauttaen luomakunnan alkuperäiseen täydellisyyteensä, on teistinen myytti. Meidän on siis vapautettava Jeesus pelastajan roolista. (14)

Mikä on Raamatun kanta asiaan? Kun Spongin kaltaiset liberaalit papit asettuvat Uuden testamentin tekstin yläpuolelle tässä asiassa, otetaan vaihteeksi toinen näkökulma asiaan. Katsotaan, mitä Uusi testamentti mainitsee tällaisista ihmisistä. Seuraavassa on muutamia mainintoja, jotka ovat lähes 2000 vuoden takaa:

- (2 Joh 7) Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.

- (1 Joh 4:1-3) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;

3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

- (1 Joh 2:22,23,26) Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.

23. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

26. Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.

- (Matt 10:33) Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

- (2 Piet 2:1) Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.

Kun liberaalit teologit ja papit kieltävät Jeesuksen merkityksen, he luonnollisesti kieltävät myös sovituksen. He voivat pitää sitä marttyyrin kuolemana, joka todistaa myötätunnosta kärsiviä kohtaan, mutta ei missään tapauksessa kuolemana syntien sovitukseksi. Tätä sanomaa he halveksivat. Se tulee esille mm. seuraavissa lainauksissa. Sana rististä on hullutus näille opettajille, kuten Paavali kirjoitti jo lähes 2000 vuotta sitten. Kyseessä ei ole mikään uusi asia vaan vanhan toistoa:

Heikki Räisänen: On turha vaatia nykypäivän lukijaa odottamaan Ihmisen Poikaa, joka tulee pilvissä, mitä jokainen sukupolvi 2000 vuoden ajan on merkkejä tulkiten odottanut omana aikanaan. On turha vaatia häntä uskomaan, että taivaallinen jumalolento tuli ihmiseksi ja kävi maan päällä vuodattamassa verensä uhrina ihmisten synneistä palatakseen kohta taivaalliseen kotiinsa. (15)

Antti Kylliäinen: Sovitusopin varsinainen ongelma on kuitenkin sen sisältämä kuva Jumalasta. Sovitusopin jumalakuva muistuttaa enemmän antiikin tarujen kaksipäisiä hirviöitä kuin sitä armon ja rakkauden Jumalaa, jota Jeesus Nasaretilainen julisti. (16)

John Spong: Henkilökohtaisesti halveksisin pikemminkin kuin palvoisin sellaista jumaluutta, joka vaatii oman poikansa uhraamista. (17)

Jeesuksen sovituksen hylkääminen ei siis ole uusi ilmiö. Paavali murehti ja itki samaa jo omana aikanaan. Arvokkain ihmisille oleva asia, eli yhteys Jumalaan ja syntien anteeksianto, saadaan sitä kautta. Kuitenkin jos pidämme tätä tärkeätä lahjaa halpana ja torjumme sen, menetämme pelastuksen:

- (Fil 3:18,19) Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;

19. heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

- (1 Kor 1:18) Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Mistä sitten johtuu, että nämä papit ja teologit pitävät halpana Jeesuksen tekemän työn puolestamme? Luultavasti seuraavat kaksi seikkaa ovat tärkeimmät syyt heidän nurjaan suhtautumiseensa. He eivät ymmärrä oman tilansa vakavuutta eivätkä Jumalan olemusta. Kumpikin vaikeuttaa sen käsittämistä, miksi Jeesuksen sovitus oli tarpeellinen. Jos ihminen ei tiedä olevansa kadotettu syntinen ja erossa Jumalasta, miksi hän välittäisi sovituksesta ja anteeksiantamuksesta? Monet papit ja teologit ovat tässä tilassa.

He eivät ymmärrä oman tilansa vakavuutta

- (Luuk 18: 9-14) Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:

10. "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.

11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.

12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'

13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.

14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Kun luemme edellä olevaa Jeesuksen vertausta, on siinä kaksi henkilöä: fariseus ja publikaani. Toinen heistä, publikaani, näki itsensä syntisenä, joka tarvitsi Jumalalta anteeksiantamusta. Fariseus oli sen sijaan tyytyväinen tilaansa eikä nähnyt Jumalan edessä olevansa muita huonompi.

   Monien pappien ja teologien tila muistuttaa Jeesuksen vertauksen fariseusta. He voivat pitää itseään viisaina, maltillisina, edistyksellisinä ja suvaitsevaisina. Samoin he voivat katsoa ylimielisesti niitä, jotka eivät ole yhtä tarkkanäköisiä ja edistyksellisiä kuin he ovat. Heidän perustuntomerkkinsä on nimenomaan se, että he vertaavat helposti itseään muihin, mutta eivät ole koskaan nähneet itseään syntisinä ja kadotettuina. He eivät näe syntinsä vakavuutta, miten se erottaa heidät pelastuksesta ja Jumalasta, ja siksi he eivät myöskään ymmärrä evankeliumia. He pitävät evankeliumia vähäpätöisenä asiana.

   Myöskään he eivät ymmärrä, että he nykyisessä tilassaan ja väärine opetuksineen ovat Jumalan vihan ja tuomion alla. He tekevät Jumalan hyvät ja rakastavat aivoitukset itseään kohtaan turhiksi kapinallisuudellaan. Kuitenkin he voivat saada heti kaiken anteeksi, jos he sitä Jumalalta pyytävät ja laittavat luottamuksensa Jeesukseen. Kuitenkin se on usein vaikeaa, koska he ovat niin itseriittoisia, että myöntyvät tähän:

- (Room 1:18-22) Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

19. sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

- (Luuk 7:29,30) Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella.

30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.

He eivät ymmärrä Jumalan olemusta. Toiseksi monet papit ja teologit eivät ymmärrä Jumalan olemusta. He näkevät yleensä Jumalan vain rakkautena, mutta eivät ymmärrä hänen pyhyyttään. Heillä on eräänlainen mielikuvitusjumala – ”Minun jumalani” – joka on heidän ajatustensa tuote, mutta joka ei ole koskaan toiminut historiassa. Tämä heidän mielikuvitusjumalansa ei tuomitse katumattomia syntisiä helvettiin ja ummistaa silmänsä kaikelta pahalta. Kuitenkin, jos heiltä kysytään, mistä he ovat saaneet jumalakäsityksensä, eivät he voi antaa siihen selvää vastausta. Se on ymmärrettävää, koska heillä on mielikuvitusjumala.

   Joka tapauksessa Jumalassa on Raamatun mukaan molemmat ominaisuudet. Hän rakastaa ihmisiä, mutta vihaa syntiä ja vääryyttä. Monet eivät tahdo ymmärtää tätä yksinkertaista asiaa, mutta esim. perheen äiti voi kokea samoin:

• Äiti rakastaa lapsiaan.

• Äiti vihaa sitä, mikäli joku yrittää vahingoittaa hänen lapsiaan. Eli äidissä on viha syntiä kohtaan – tässä tapauksessa sitä syntiä kohtaan, joka kohdistuu hänen lapsiinsa.

Niinpä kun perheen äidissä voi olla kaksi erilaista piirrettä, jotka eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa, miksi tätä samaa asiaa on vaikea yhdistää Jumalaan? Myös hänellä on pyhyys eli viha syntiä kohtaan sekä rakkaus ihmisiin kuten seuraavat jakeet osoittavat. Niissä ei ole mitään ristiriitaa:

- (1 Joh 1:5) Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.

- (1 Joh 4:8) Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Käytännössä Jumalan pyhyys eli viha syntiä ja vääryyttä kohtaan ilmenee siinä, että hän tuomitsee katumattomat synnintekijät helvettiin. Kyse on nimenomaan katumattomista henkilöistä, jotka tahallaan tekevät vääryyttä, eivät halua muuttua, eivätkä välitä anteeksiantamuksesta. Jumala on valmis antamaan jokaiselle anteeksi, mutta ihmisen itsensä on tunnustettava syntinsä. Tai jos Jumala antaisi anteeksi katumattomille vääryydentekijöille, jotka nauttivat pahuudestaan eivätkä halua muuttua, toimisi hän vastoin omaa olemustaan. Hän hyväksyisi vääryyden, eikä sellaista voisi odottaa hyvältä Jumalalta. Vääryyden hyväksyvä Jumala olisi paha.

- (Rom 3:5,6) Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla.

6. Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

- (San 28:13) Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Rakkaus ihmisiä kohtaan. Jumalan toinen piirre on rakkaus, jonka melkein kaikki hyväksyvät, ja se onkin hieno asia. Mutta miten hänen rakkautensa on tullut esiin? Kun John Spong ja lukuisat hänen kaltaisensa papit hylkäävät sovituksen, eivät he ymmärrä, että Jumalan rakkaus on ilmennyt nimenomaan sitä kautta – eli sitä kautta, mitä Jumala Jeesuksessa Kristuksessa teki edestämme, että voisimme saada synnit anteeksi. Seuraavat asiat liittyvät siihen:

1. Jeesus Kristus, Jumalan Poika tuli maan päälle ja eli synnittömän elämän. Kun kukaan ihmisistä ei kyennyt eikä kykene siihen, tuli Jumala itse Jeesuksen Kristuksen hahmossa maan päälle ja täytti kaikki vaatimukset pyhyyteen ja synnittömyyteen nähden. Hän teki sen mihin me emme pystyneet:

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

- (Gal 4:4,5) Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,

5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.

2. Toiseksi kaikki synnit vietiin ristille – sekä menneet että tulevat – niin etteivät ne enää ole ihmisten ja Jumalan välillä. Kyse ei ollut siitä, että Jumala heitti ne jonkin kolmannen henkilön, syyttömän Jeesuksen päälle kuten John Spong esitti, vaan ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2 Kor 5:19). Jumala otti vastuulleen koko asian niin, että kaikki voivat päästä hänen yhteyteensä ja saada syntien anteeksiantamuksen:

- (2 Kor 5:19-21) Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

21. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

- (Apt 13:38) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

3. Kolmanneksi pelastus perustuu armoon. Se on lahja, joka voidaan vastaanottaa. Kaikki on jo tehty ihmisten puolesta niin, että he voivat saada pelastuksen lahjaksi. Sen he kokevat kääntyessään Jumalan puoleen, tunnustaessaan syntinsä ja laittaessaan luottamuksensa Jeesukseen Kristukseen (Apt 16:31: Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".)

- (Joh 1:17) Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja –

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Entä jos torjumme Jumalan armon ja lahjan? Sekin on mahdollista. Jos teemme näin, emme kuitenkaan menettele viisaasti. Joudumme silloin itse sovittamaan syntimme kadotuksessa. Jos emme ota vastaan sitä, mitä Jumala on tehnyt puolestamme ja minkä voimme saada lahjaksi, ei jäljelle jää muuta vaihtoehtoa:

Vuonna 1892 Wilson ja Porter tuomittiin hirtettäviksi postiryöstöstä. Porter teloitettiin, mutta Wilson armahdettiin. Hän hylkäsi armahduksensa, ja korkeimman oikeuden ylituomari John Marshall jätti jälkimaailmalle tämän päätöksen: Armahdus on teko, jonka laillistumiseksi vapauttaminen on välttämätön, eikä vapauttaminen ole täydellinen ilman sen vastaanottamista. Sen voi silloin torjua se henkilö, jolle se on tarjottu; ja jos se torjutaan, me emme ole havainneet tuomioistuimella olevan valtaa panna sitä pakolla täytäntöön hänen suhteensa.”

   Vastuu, kuten näet, on sinun. Jos et hyväksy Jumalan armahdusta, Hän ei pakota sinua tekemään sitä. ”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta?” (Hebr 2:3) (18)

Ystäväni, jos olet kadotettu, ei se tapahdu syntiesi vuoksi, vaan se johtuu siitä, ettet ole ottanut vastaan sitä armahdusta, jota Jumala tarjoaa sinulle Poikansa kautta. Sen vuoksi se on oikeudenmukaista. Sillä jos hylkäät Jeesuksen, mitä Jumala voi tehdä? Sinähän työnnät syrjään ainoan pelastustoivosi. (19)

6. Papit eksyttäjinä

Tähän loppuun voidaan laatia yhteenveto muutamista perususkomuksista, joihin epäuskoiset papit ja teologit pitäytyvät. Kysymys on ajatusmalleista, jotka poikkeavat perinteisestä kristillisestä uskosta, joten todellisuudessa nämä papit eivät ole kristittyjä muuta kuin kulttuurimielessä. Heidän käsityksensä eroavat siitä, mitä Jeesus ja apostolit opettivat.

   Vakavampaa on, että jos Uuteen testamenttiin talletetut Jeesuksen ja apostolien opetukset ovat totta (mm. taivas ja helvetti), niin johtavat nämä papit ja teologit ihmisiä poispäin Jumalasta ja pelastuksesta. Käytännössä heistä on tullut helvetin asiamiehiä, koska kaksi täysin toisistaan poikkeavaa väitettä eivät voi olla samanaikaisesti totta.

- (Matt 18:6,7) Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

7. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!

- (Jaak 3:1) Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.

1. Luominen ei ole totta, vaan kaikki on kehittynyt itsestään alkusolusta vuosimiljardien aikana.

   Tämä näkemys on helppo kumota fossiilien avulla, koska niistä ei löydy välimuotoja. Elämän syntyä itsestään ei ole myöskään todistettu. Kolmas asia, joka romuttaa tämän näkemyksen, on se, että jopa kambrikauden (”600-400 miljoonaa vuotta sitten”) fossiileista on löydetty radiohiiltä (puoliintumisaika n. 5700 vuotta). Näiden fossiilien ikä täytyy mitata vain tuhansissa vuosissa. Se ei ole sama kuin sadat miljoonat vuodet.

2. Neitseestäsyntymistä, ylösnousemusta ja ihmeitä Jeesuksen aikana ei tapahtunut.

   Tämä näkemys perustuu naturalistiseen maailmankuvaan, jossa kaikki yritetään selittää materialistisista lähtökohdista käsin. Se on ristiriidassa Uuden testamentin mutta myös historian kanssa, koska esim. apostoliset isät, Josefus ja Talmud ovat viitanneet ihmeisiin, jotka tapahtuivat Jeesuksen tai apostolien kautta.

3. Ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Ei ole tapahtunut syntiinlankeemusta eikä ole syntiä.

   Tämä näkemys on täysin ristiriidassa ympäröivän todellisuuden ja historian kanssa. Jeesus, Jumalan Poika, tuli sovittamaan todellisia syntejä, ei vain vajavaisuuksia. Hänen kauttaan jokaisen on mahdollista saada syntinsä anteeksi, jos niitä katuu. Evankeliumi on hyvä sanoma syntien anteeksisaamisesta.

4. Raamattu ei ole Jumalan erityinen ilmoitus vaan eräs osoitus ihmisten uskonnollisista ajatuksista.

   Tämä näkemys esiintyy sellaisilla ihmisillä, jotka eivät pidä Jeesusta jumalallisena. Nämä asiat kulkevat tavallisesti rinnakkain.

5. Kristillinen usko ei olemukseltaan eroa muista uskonnoista.

   Tämä näkemys ei kunnioita uskontojen omia opetuksia. Se ei voi pitää paikkaansa, koska eroja todella on esim. kuolemanjälkeisen elämän ja jumalakäsitysten suhteen. Jokaista näkemystä ja ihmistä heidän takanaan tulee tietysti kunnioittaa, mutta kaikki näkemykset eivät voi olla totta samanaikaisesti.

6. Jumala on yksinomaan hyvätahtoinen niin, ettei ole tuomiota ja helvettiä.

   Kuten todettiin, perustuu tämä näkemys mielikuvitukseen ja sellaiseen mielikuvitusjumalaan, joka ei ole koskaan toiminut historiassa.

7. Jeesus on vain hyvä opettaja ja ihminen mutta ei missään nimessä jumalallinen.

   Tämä on loogisesti huonoin vaihtoehto, koska kukaan hyvä opettaja ei voi esittää sellaisia väitteitä itsestään (Jumalan Poika, Messias, tie, totuus ja elämä, tullut taivaasta Isän tyköä) kuin mitä Jeesus esitti, elleivät ne todella pidä paikkaansa. Jos hänen väitteensä ovat valheellisia, ei hän voi olla hyvä opettaja. Toisaalta jos hänen väitteensä ovat totta, on hänen oltava jumalallinen.

Katsomme lopuksi kuvausta siitä, miten voi käydä sellaisille hengellisille opettajille, jotka johtavat muita harhaan. Heidän vastuullaan ovat myös harhaanjohdetut ihmiset. Jumalan tahto ei tietenkään ole, että nämä ihmiset toimivat näin, vaan että he pelastuvat ja saattavat myös muita Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan. Kuvauksessa on kysymys saarnaajasta tuonelassa.

Pysähdyimme jälleen erään tuli- ja tulikivionkalon luo. Onkalossa oli isokokoinen mies, jonka kuulin saarnaavan evankeliumia! Nyt en enää kysynyt mitään. Katsoin vain hämmästyneenä Jeesusta saadakseni vastauksen, sillä Hän tiesi aina ajatukseni. Ja Herrani vastasi: ”Kun hän oli maassa, hän oli evankeliumin saarnaaja.”

   Ihmettelin, mitä tämä mies teki tuonelassa… Mies levitti kätensä kuin olisi pidellyt kirjaa ja alkoi lukea sitä ikään kuin Raamattua.

   Mies luki kirjoituksen toisensa jälkeen, ja minä ajattelin, että se on hyvä. Jeesus sanoi miehelle suurta rakkautta äänessään: ”Rauha, ole hiljaa.” Välittömästi mies lopetti puhumisen ja kääntyi hitaasti katsomaan Jeesusta.

   Näin miehen sielun luisen hahmon sisällä. Hän sanoi Jeesukselle: ”Herra, nyt saarnaan totuuden kaikille ihmisille. Nyt, Herra, olen valmis menemään ja kertomaan kaikille tästä paikasta. Ollessani maassa en uskonut kadotuksen olemassaoloon – enkä myöskään Sinun toiseen tulemiseesi. Puhuin, mitä ihmiset halusivat kuulla ja muutin totuuden ihmiselle mieleiseksi julistukseksi. Laadin omat sääntöni taivaasta, oikeasta ja väärästä. Johdin monia harhaan ja aiheutin monien hairahtumisen Pyhästä Sanastasi. Monien luopuminen Sinusta on minun syytäni.”

   ”Mutta, Herra, nyt olen tehnyt parannuksen. Päästä minut pois, sitten menettelen Sinun tahtosi mukaan.”

   Jeesus vastasi saarnaajalle:

Et ainoastaan vääristänyt Jumalan Pyhää Sanaa, vaan valehtelit, ettet tiennyt totuutta. Elämän ilot olivat sinulle tärkeämpiä kuin totuus. Kävin itse luonasi ja yritin käännyttää sinua, mutta sinä käänsit selkäsi. Menit omaa tietäsi ja pidit paholaista herranasi. Sinä tiesit totuuden, mutta et kääntynyt takaisin minun luokseni. Olin olemassa kaiken aikaa. Odotin sinua. Kutsuin sinua. Halusin sinun tulevan takaisin luokseni, mutta sinä et suostunut.

   Ja nyt tuomio on annettu.

Jeesuksen kasvoista näkyi sääli.

   Tiesin, että jos mies olisi kuunnellut Pelastajan kutsua, hän ei olisi nyt täällä.

   Jeesus puhui taas:

Sinun olisi pitänyt kertoa totuus, niin olisit kääntänyt monia uskoon Jumalan Sanalla. Minun Sanani on kokonaan totta. Sinä tiesit ristin tien. Sinä tiesit vanhurskauden tien. Sinä tiesit, että olisi pitänyt puhua totuutta. Mutta saatana täytti sydämesi valheilla, ja sinä käännyit syntiin. Sinun olisi pitänyt katua vilpittömästi, ei puolittain. Nyt se on myöhäistä. (20)  

Viittaukset:

1. John Shelby Spong: ”Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla” (Why Christianity Must Change or Die), s. 59,130

2. Darwin, F & Seward A. C. toim. (1903, 1: 184): More letters of Charles Darwin. 2 vols. London: John Murray.

3. Charles Darwin: Lajien synty (The origin of species), s. 446

4. Charles Darwin: Lajien synty (The origin of species), s. 457

5. David Friedrich Strauss: The Life of Jesus Critically Examined. London: SCM, 1973

6. John Shelby Spong: ”Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla” (Why Christianity Must Change or Die), s. 34,35

7. Lee Strobel: Tapaus Kristus (The Case for Christ), s. 132-134,136

8. John Shelby Spong: Born of Woman: A Bishop Rethinks the Birth of Jesus

9. John Shelby Spong: ”Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla” (Why Christianity Must Change or Die), s. 128,130,131

10. Stephen Jay Gould: The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.

11. John T. Robinson: Rehellinen Jumalan edessä (Honest to God)

12. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132

13. David Wilkerson: Näky, s. 48

14. John Shelby Spong: ”Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla” (Why Christianity Must Change or Die), s. 132

15. Heikki Räisänen: Raamattunäkemystä etsimässä

16. Antti Kylliäinen: Kaikki pääsevät taivaaseen, s. 100

17. John Shelby Spong: ”Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla” (Why Christianity Must Change or Die), s. 128

18. Oswald J. Smith: Jumalan pelastus, s. 35

19. Oswald J. Smith:Maa johon kaipaan, s. 89

20. Mary Baxter: Jumalan ilmoitus kadotuksesta (A Divine Revelation of Hell), s. 37-39

Lisää aiheesta:

Kirkon päättäjät ja Jumala; eli miten monet papit ja piispat ovat ajautuneet kristillisen uskon ulkopuolelle

Modernit papit haluavat esiintyä suvaitsevaisina ja edistyksellisinä, mutta samalla he antavat tukensa vääryydelle

Uskonnollisuus vai usko? Mitä eroa on uskonnollisuudella ja pelastavalla uskolla Jeesukseen ja Jumalaan? Ne eivät ole sama asia

Monilla on usko Jumalaan, kristillisyyden ulkonaiset muodot, ja jotkut ovat jopa seurakuntien  työntekijöitä, mutta he eivät silti tunne pelastuksen asiaa

On mahdollista olla seurakunnan jäsen ja käydä kirkossa, mutta silti olla Jeesuksen vertauksen tyhmä neitsyt eli pelastumaton henkilö. Mitä piirteitä tällaisen uskonnollisuuteen liittyy?

Miten mormonit ja Jehovan todistajat ymmärtävät pelastuksen, ja miten heidän käsityksensä poikkeaa perinteisestä kristillisestä ja Raamatun opetuksesta?

Maria, pyhimysten ansiot, hyvitysteot ja sakramentit ovat syrjäyttäneet katolisessa kirkossa Jeesuksen. Siksi useimmilta puuttuu pelastus ja varmuus

Lue lisää evoluutioteoriasta, dinosauruksista ja miksi miljoonat vuodet ovat valhetta