Onko Koraani luotettava?

Muslimit uskovat Koraanin luotettavuuteen, mutta Koraanista on ollut useita versioita, muutamat kohdat ovat muuttuneet, ja se on ristiriidassa Raamatun kanssa

Kun on kyseessä Koraanin luotettavuus ja sisältö, eivät monet muslimit yleensä pohdi tätä asiaa. He eivät mieti sen syvemmin tämän kirjan alkuperää, vaan ajattelevat vilpittömästi, että Muhammed, islamin tärkein profeetta, sai sen aikanaan suoraan Jumalan enkeliltä, Gabrielilta. He saattavat myös ajatella, että Koraanin alkuperäiskappale on taivaassa ja että nykyinen arabiankielinen versio on tarkka jäljennös tästä taivaallisesta mallista. Sen tukena he saattavat käyttää seuraavaa Koraanin kohtaa, jossa viitataan asiaan:

Kautta selkeän Kirjan! Me olemme tehneet tämän arabiankieliseksi Koraaniksi, jotta te ymmärtäisitte. Sen sanat ovat luonamme olevassa Alkukirjassa ylhäisiä ja viisaita. (43:2-4)

Aiomme seuraavassa tutkia sitä, onko Koraani, jonka Muhammed vastaanotti, alkuperältään ja varsinkin sisällöltään sittenkään luotettava. Sillä jos tutkimme tätä kirjaa, joka lepää Muhammedin arvovallan ja ilmestysten perustalla, tulee eteen lukuisia kysymysmerkkejä ja asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Niistä voidaan ottaa esille seuraavia seikkoja:

Oliko Muhammed luku- ja kirjoitustaidoton? Yhtenä perusteena Koraanin arvovallalle on pidetty sitä, ettei Muhammed ollut luku- ja kirjoitustaitoinen. On sanottu, “miten muuten hän olisi voinut tuottaa niin ihmeellistä tekstiä, ellei Jumala olisi antanut sitä hänelle?” Hänen luku- ja kirjoitustaidottomuuttaan pidetään todisteena siitä, että Koraanin täytyy olla Jumalan lähettämä ilmoitus.

Seuraava tutkimus, jonka teki islamilaisessa ääriliikkeessä elänyt henkilö, viittaa toiseen suuntaan. Hän huomasi, että on sittenkin olemassa perusteita uskoa siihen, että Muhammed osasi kirjoittaa ja lukea:

Halusin keskittyä tutkimaan, oliko Muhammed profeetta vai ei. Sain selville kaksi eri perustetta sille, että Muhammed oli profeetta: hän oli lukutaidoton, mutta vastaanotti Koraanin. Toiseksi hän oli synnitön eikä hän tehnyt ainuttakaan syntiä ennen profeetaksi tulemistaan.

Aloin etsimään todisteita Muhammedin lukutaidottomuudesta. Mielestäni oli sula mahdottomuus löytää todisteita, että Muhammed olisikin osannut lukea ja kirjoittaa. Luin taas kerran Muhammedin elämäkerrat. Nyt löysinkin hämmästyksekseni monia asioita, joita en aiemmin ollut huomannut. Luin kirjoista, että Muhammed kävi samassa paikassa kuin EI-Nadr Ibn EI-Hareth, Waraka Ibn Nofal ja tunnettu pappi Ibn Sa’eda. Luin myös, että Muhammed hoiti rikkaan Khadidja-lesken liiketoimia ja suurta omaisuutta, ja hän solmi useita sopimuksia ja kauppakirjoja Jemenin ja Syyrian kauppiaiden kanssa.

…Löysin elämäkertakirjoista myös tiedon, että Al-Hudaibijan paikkakunnan kanssa solmitun rauhansopimuksen jälkeen Muhammed kirjoitti sopimuskirjan omin käsin. Muhammed ja hänen serkkunsa Ali olivat Abu Taleb-setänsä holhouksessa, ja Muhammed oli vanhempi kuin Ali. Alin tiedetään osanneen lukea ja kirjoittaa ja minusta oli mahdotonta, etteikö Muhammedillekin olisi opetettu ainakin luku- ja kirjoitustaidon alkeita.

Tiedonhakuni edetessä sain tietää, että Muhammedilla oli ollut tapana istua kristityn Yassar Al-Nusranin kanssa ja kuulla tältä Raamatun tekstejä ja myös itse lukea Raamattua. Tajusin, että enkeli Gabrielin tullessa Muhammedin luo ja käskiessä tämän lukea, ei olisi ollut mitään järkeä, jos Gabriel olisi käskenyt lukutaidotonta miestä lukemaan! Nämä löydöt ja aiemmat tutkimustulokseni Muhammedin profeetankutsumuksen aitoudesta pakottivat minut tekemään sen johtopäätöksen, että Muhammed ei voinut olla profeetta eikä edes hurskas mies. (Kaikesta tästä olen kirjoittanut yksityiskohtaisemmin kirjassani Muhammed Raamatussa) (1)

Koraanin tausta. Muslimit ajattelevat, että Koraani on täysin Jumalalta tullut kirja, jonka sisältöön Muhammedilla ei ollut vaikutusta. Hän vain sanansaattajana välitti eteenpäin sen, mikä oli hänelle välitetty.

Kuitenkin on voitu havaita, että Koraanissa on vaikutteita muista lähteistä. On todettu, että esim. naaraskamelin profeetaksi tuleminen ja seitsemän miehen ja heidän eläintensä nukkuminen luolassa 309 vuoden ajan ovat arabialaisia legendoja. Jeesuksen puhuminen kehdossa ja savilintujen herättäminen eloon ovat peräisin väärennetyistä gnostilaisista evankeliumeista, eivät Raamatusta. Samoin on todettu, että Koraanissa on samoja kertomuksia kuin Talmudissa ja Persian muinaisuskonnossa.

Tärkein lähde on kuitenkin Raamattu. On arvioitu, että 2/3 Koraanin sisällöstä on raamatullista alkuperää. Kyseessä eivät kuitenkaan ole suorat lainaukset, vaan jaksot, joissa esiintyy Raamatusta tuttuja henkilöitä ja tapahtumia:

Joskus mietin, kuinka paljon Koraanista jäisi jäljelle, jos siitä poistettaisiin kaikki Raamatun kertomukset ja viittaukset Raamattuun. Juutalaiset ja kristityt löytävät Koraanista hyvin paljon sellaista, mikä on tuttua heille heidän oman perinteensä kautta. Kuinka tähän olisi suhtauduttava? (2)

Kun ihmiset kuulivat Muhammedin puhuvan, totesivat he saman. He sanoivat Muhammedin esittävän muinaisia ja vanhoja tarinoita. He olivat kuulleet tai lukeneet niistä jo aikaisemmin:

Uskottomat sanovat: ”Tämä on vain hänen sepittämänsä valhe, jossa muut ovat auttaneet häntä.” He puhuvat väärin ja valheellisesti! He sanovat myös: ”Nämä ovat muinaisia tarinoita, joita hän kirjoittaa muistiin aamuin ja illoin sanelun mukaan.” (25:4,5)

Kun heille luetaan meidän merkkejämme, he sanovat: ”Kyllähän me kuulemme, ja jos me tahtoisimme, osaisimme mekin puhua tuollaista. Nämähän ovat vain muinaisia tarinoita.” (8:31)

Onhan meitä ja isiämme uhattu tällä ennenkin. Nämä ovat vain vanhoja tarinoita.” (23:83)

Onko koraani taivaasta? On siis esitetty se vaihtoehto, että Muhammed aikanaan sai Koraanin suoraan taivaasta enkeli Gabrielilta. Sen takia vietetään ns. (luomis-) voiman yötä (lailat al qadr) muslimien pyhän kuukauden ramadanin aikana. Jumalan uskotaan silloin laskeneen Koraanin alas taivaasta. Sinä yönä, muslimit ympäri maailmaa lausuvat Koraanin kohtia tai seuraavat sen toistoa esim. televisiosta tai radiosta.

Mutta onko Koraani todella saatu yhdellä kertaa taivaasta valmiina ja yhtenäisenä niteenä? Katsomme tätä asiaa seuraavien seikkojen valossa:

Ilmestykset reilun 20 vuoden ajalta. Kun Muhammed vastaanotti ilmestyksensä, joista Koraani koostuu, tapahtui se n. 20 vuoden aikana ja aina hänen kuolemaansa asti (610 - 632), eikä suinkaan yhdessä hetkessä. Koraani on kokoelma näistä erillisistä ilmoituksista, jotka profeetta sanallisesti eri tilanteissa välitti. Se on näiden ilmoitusten summa, mutta on väärin ajatella, että se olisi yhdellä kertaa saatu taivaasta valmiina, koska eihän 20 vuotta voi merkitä samaa kuin yksi yö.

Muhammedin ilmestykset liittyivät yleensä määrättyihin tilanteisiin, joita esiintyi Muhammedin ja muiden elämässä. Hän sai mm. ilmoituksen siitä, että hänen on luvallista avioitua ottopoikansa vaimon kanssa (33:37-38) tai pitää useampia vaimoja kuin muut miehet (muut muslimimiehet saavat pitää enintään neljä vaimoa, mutta Muhammedille sallittiin enemmän vaimoja ”ennen muita uskovia” 33:50). Samoin hän sai muita ilmoituksia kiistoihin mekkalaisten, juutalaisten, kristittyjen tai muiden ryhmien kanssa. Hän ei saanut niitä yhdellä kertaa vaan sitä mukaa kuin tapahtumat tulivat ajankohtaisiksi hänen elämässään.

Seuraavat Koraanin kohdat viittaavat samaan suuntaan. Niissä osoitetaan, että jos Koraani on taivaasta, miksi Muhammed ei vastaanottanut sitä yhdellä kertaa vaan vähitellen:

Uskottomat kysyvät: "Miksi hänelle ei lähetetä koko Koraania kerralla?" Näin me teemme vahvistaaksemme sillä sydäntäsi ja lähetämme sen osa kerrallaan. (25:32)

Me olemme tosiaan Koraanin lähettäneet ja se on tosiaan tullut. Me olemme lähettäneet sinut vain julistamaan ilosanomaa ja varoittamaan. Koraanin me olemme jakaneet osiin, jotta voisit lukea sitä ihmisille kaikessa rauhassa. Me olemme sen tosiaan lähettäneet alas. Sano: Uskokaa siihen tai älkää... (17:105-107)

Koottiin kuoleman jälkeen useista versioista. Myös se seikka, että ilmoitukset koottiin yhteen kirjaksi, Koraaniksi vasta n. 20 vuotta profeetan kuoleman jälkeen, vieläpä useista eri versioista, osoittaa sen, ettei kyseessä ollut mikään taivaasta lähetetty yhtenäinen nide, vaan vähitellen saadut ilmoitukset. Kirjassa Islam / Fadhlalla Haeri kerrotaan [s. 64], että toisistaan poikkeavia versioita oli ainakin seitsemän tärkeimmillä heimo- tai aluemurteilla. Niistä kolmas kalifi, Uthman, valitsi yhden virallisen version ja määräsi muut poltettavaksi. Eri versioita on kuitenkin säilynyt todisteena alkuperäistilanteesta.

Seuraava lainaus viittaa ongelmiin Koraanin kokoamisessa. Koraani ei suinkaan tullut yhtenä niteenä taivaasta, vaan se koottiin yksittäisistä jakeista palmunlehviltä ja nahanpaloista. Koraanin erilaiset versiot ja lukutavat aiheuttivat ristiriitoja muslimien keskuudessa, eikä Muhammed itsekään tuntunut olevan kovin tarkka siitä, mikä jakeiden lausumistapa oli oikea:

…Koraanin kokoamista joudutti jakeita muistaneiden monien muslimisotureiden kuolema uskonsodissa, joita käytiin islamista luopuneita heimoja vastaan vuosina 632-634, kun Muhammed oli jo kuollut. Kuolleiden mukana hautaan meni arvokasta tietoa. Kun vielä osa palmunlehdille kirjoitetuista jakeista joutui kamelien suuhun, pelättiin, että Muhammedin ilmestyksistä kertynyt aineisto katoaa.

…Koraanin toisistaan poikkeavia versioita oli muistissa ja kirjoitettuna useilla henkilöillä. Perimätiedosta käy ilmi, että ihmiset muistivat asioita eri tavalla ja väittelivät keskenään.

… Muhammed ei vaikuta olleen kovin tarkka Koraanin sanamuodoista. Islamin perimätieto kertoo seuraavanlaisen tapauksen: ”Omar ibn al-Khattab kuuli Hisham ibn Hakimin lausuvan Koraanin jakeita eri tavalla kuin itse oli oppinut. Hisham kertoi kuitenkin kuulleensa ne Muhammedilta. Kun miehet menivät kysymään asiaa profeetalta, tämä vastasi: ’Koraani ilmoitettiin seitsemällä murteella. Lukekoon kukin itselleen sopivalla tavalla.’” (Sahih Muslim 2:390:1787.)

Toisen kerran eräs muslimi kertoi Muhammedille, että ibn Mas’ud ja Ubayy ibn Ka’b lausuivat Koraania eri tavalla. Kumpiko niistä oli oikein? Muslimioppinut ibn al-Jawzi on tallentanut teokseensa Funan al-Afnan Muhammedin vastauksen: ”Lausukoon jokainen niin kuin hänelle on opetettu. Kaikki tavat ovat hyviä ja kauniita.”

… Kun erilaiset lukutavat herättivät laajalti ristiriitoja, kolmas kalifi Uthman ibn Affan (644-656) päätti laatia oman, ainoan hyväksyttävän ja lopullisen versionsa vuosina 647-652. Häntä häiritsi se, että erilaisten Koraanin versioiden vuoksi muslimiyhteisö oli vaarassa hajota riitoihin.

…Uthmanin teksti on herättänyt kysymyksiä Koraanin taivaallisesta alkuperästä:

• Jos Koraani on taivaallista alkuperää ja se annettiin Muhammedille suoraan taivaasta, miksi siitä oli useita versioita, jotka Uthman poltti ja jätti jäljelle vain omansa?

• Miksi Uthman uhkasi perimätiedon mukaan kuolemalla jokaista, joka ei hyväksyisi hänen tekstiään?

• Mistä Uthman osasi päätellä, että muissa Koraanin versioissa oli virheitä, ja että vain hänellä oli tieto taivaallisesta Koraanista?

• Miksi shiiamuslimit katsoivat Uthmanin jättäneen Koraanista pois osia, jotka liittyivät heidän mukaansa Alin johtajuuteen? Myös länsimaiset islamin tutkijat ovat todenneet, että Uthmanin tekstistä on todellakin jätetty pois muissa versioissa olevia kohtia. (3)

Muutokset Koraanissa. Useimmat muslimit eivät hyväksy sitä ajatusta, että Koraani olisi kokenut muutoksia. Kun he ajattelevat, että Koraani on täydellinen kopio taivaassa olevasta mallista ja suoraan Muhammedille lähetetty, pidetään muutosten esiintymistä mahdottomana ajatuksena.

Kuitenkin muutamat Koraanin omat kohdat viittaavat muutokseen tässä kirjassa. Ne osoittavat, että Muhammedin vastaanottamaan tekstiin tuli myöhemmin muutoksia. Hän vastaanotti tekstin alun perin eri muodossa kuin mitä se myöhemmin oli:

Jos me pyyhimme pois jonkin jakeen tai annamme sen unohtua, annamme tilalle samanlaisen tai paremman. Etkö tiedä, että Jumalan on Kaikkivaltias? (2:106)

Jumala pyyhkii pois mitä tahtoo ja säilyttää mitä tahtoo. Hänen luonaan on alkuperäinen Kirja. (13:39)

Jos me vaihdamme jakeen tilalle toisen, tietää Jumala kyllä parhaiten, mitä Hän lähettää. He väittävät: "Sinähän vain sepität!" Ei! Mutta useimmat heistä eivät tiedä. (16:101)

Islamin perimätiedossa viitataan muutoksiin Koraanissa. Seuraavassa yksi esimerkki:

Vaikka islamilaiset apologeetikot yleensä väittävätkin ylpeinä, ettei Koraanin tekstiä ole koskaan muutettu tai korjattu, eikä ole olemassa vaihtoehtoisia tekstejä, jopa islamilaisessa perinteessä on merkkejä siitä, ettei asianlaita ole oikeasti näin. Eräs varhainen muslimi, Anas bin Malik kertoo erään taistelun, jossa kuoli paljon muslimeja, jälkeen sijoittuvassa yhteydessä, että Koraani sisälsi alun perin sanoman tapetuilta muslimeilta heidän elossa oleville uskonveljilleen: ”Sitten me luimme Koraanissa pitkään olleen jakeen, joka myöhemmin poistettiin tai unohdettiin. (Se oli): välitä viesti kansallemme, että me tapasimme Herramme, joka oli tyytyväinen meihin, ja me Häneen.” (4)

Ehkä tunnetuin Koraanin kohta, jonka uskotaan kokeneen muutoksen, on 53:19,20 eli ns. saatanalliset säkeet. Perimätiedon mukaan nämä jakeet, joissa puhutaan kolmesta arabien palvomasta jumalattaresta - Allat, al-Uzza ja Manat - sisälsivät alun perin viittauksen siihen, että nämä jumalattaret voisivat toimia jonkinlaisessa välittäjän asemassa. Näissä jakeissa, jotka Muhammed vastaanotti, tuettiin siis kääntymistä epäjumalien puoleen. Jakeiden, joiden seurauksena Mekkan asukkaat olivat valmiit tunnustamaan Muhammedin profeetaksi, uskotaan alun perin olleen seuraavassa muodossa. Poisjäänyt kohta on merkitty lihavoinnilla:

Oletteko te nähneet Allatin ja al-Uzzan ja Manatin, kolmannen? "Nämä ovat yleviä olentoja ja niiden esirukousta voi toivoa."

Samaa asiaa selostaa seuraava lainaus, jossa viitataan erään imaamin Koraanin kommentaariin. Siitä käy selville, miten tämä Koraanin kohta muutettiin koska Muhammed sai pian uuden vastakkaisen ilmestyksen. Se myös osoittaa sen tosiasian, miten Koraani täysin perustuu Muhammedin saamiin ilmestyksiin ja sanoihin. Merkittävää on, että entiset opetuslapset eivät voineet hyväksyä Muhammedin ensimmäistä ilmoitusta ja siksi he alkoivat boikotoida häntä.

Imaami El-Syouty selittää Koraanin kommentaarissaan Suuraa 17:74 seuraavasti: "Muhammed, Kaabin pojan, Karzin heimolaisen, mukaan profeetta Muhammed luki suuraa 53 kunnes tuli kohtaan, jossa sanotaan: 'Oletteko nähneet Allatin ja Al-Uzzan (epäjumalia)...' Juuri tässä kohdassa itse paholainen sai Muhammedin sanomaan, että muslimit voivat palvoa näitä epäjumalia ja pyytää niiltä esirukousta." Ja niin Muhammedin sanoista tehtiin jae Koraaniin.

Profeetta Muhammed oli sanoistaan hyvin surullinen, kunnes Jumala rohkaisi häntä uudella jakeella: "Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas." (Suura 22:52.)

Tämän vuoksi Suura 17:73-74 sanoo: "Vähällä he olivatkin saada sinut houkutelluksi pois siitä, mitä olemme ilmoittaneet sinulle, ja sepittämään meistä muuta. Silloin he olisivat ottaneet sinut ystäväkseen. Ellemme olisi sinua vahvistaneet, olisit melkein taipunut heidän puoleensa hiukan." (5)

Mistä sitten johtuu, että saatana, ei Allah, puhui Muhammedin suun kautta? Mikä sai Muhammedin antamaan väärän ilmoituksen?

Tärkein syy on varmastikin Muhammedin inhimillisyys ja taipuminen paineen alla. Kun hän oli turhautunut yrittäessään saada mekkalaisia kääntymään islamiin, taipui hän ja antoi ilmoituksen, jossa suositeltiin näiden kolmen arabialaisen jumalattaren kunnioittamista ja esirukouksiin turvautumista. Siitä syntyivät saatanalliset säkeet.

Perimätiedossa kerrotaan myös, että kun Muhammed oli lausunut kyseisen kohdan, mekkalaiset kumartuivat maahan tämän kuullessaan. Sen sijaan jotkut Muhammedin opetuslapset alkoivat karttaa häntä.

Tämä kompromissi mahdollisti sen, että Etiopiaan menneet muslimit voisivat palata Mekkaan. Kuitenkin enkeli Gabriel ilmoitti myöhemmin, että kyseiset säkeet olivat saatanalta. Ne kumottiin. Varsinkin Koraanin seuraavien kohtien uskotaan kuvaavan Muhammedin lankeemusta ja miten hän oli erehtyväinen:

Vähällä he olivatkin saada sinut houkutelluksi pois siitä, mitä olemme ilmoittaneet sinulle, ja sepittämään meistä muuta. Silloin he olisivat ottaneet sinut ystäväkseen. Ellemme olisi sinua vahvistaneet, olisit melkein taipunut heidän puoleensa hiukan." (17:73,74)

Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas. (22:52)

Seuraava lainaus puhuu samasta aiheesta, saatanallisista säkeistä. Se osoittaa, ettei tämä asia ole ulkopuolisten keksintöä, vaan Islamin omat varhaiset lähteet ovat viitanneet siihen. Kirjoittajat eivät kieltäneet Muhammedin arvoa profeettana:

Saatanallisten säkeiden tapaus on luonnollisesti ollut voimakkaan kiusaantuneisuuden aihe muslimeille halki vuosisatojen. Todellakin, se varjostaa koko Muhammadin väitettä siitä, että hän oli profeetta. Jos Saatana kerran pystyi panemaan sanoja Muhammadin suuhun yhden kerran, ja sai hänet luulemaan niiden olevan ilmoituksia Allahilta, kuka voi sanoa, ettei Saatana käyttänyt Muhammadia äänitorvenaan muulloinkin?

… On vaikea ymmärtää, miten ja miksi sellainen kertomus olisi sepitetty, ja miten ja miksi sellaiset hurskaat muslimit kuten Ibn Ishag, Ibn Sa’d ja Tabari, kuten myös myöhäisempi Koraanin kommentaarin kirjoittaja Zamakhshari (1047-1143) – josta on hyvin vaikea uskoa, että hän olisi kertonut sen, jollei hän luottanut lähteisiin – pitivät sitä aitona. Tässä kohdin, kuten myös muillakin alueilla, varhaisten islamilaisten lähteiden todistusvoima on vastustamattoman voimakas. Vaikka tapahtumia voidaan selittää toisinkin, ne, jotka toivoisivat voivansa taikoa Saatanallisten säkeiden tapauksen olemattomiin, eivät pysty kiertämään sitä tosiasiaa, että nämä Muhammedin elämän elementit eivät olleet hänen vihollistensa keksintöjä, vaan tiedon niistä välittivät ihmiset, jotka uskoivat hänen todella olevan Allahin profeetta. (6)

Muhammedin vai Allahin puhetta? Kuten todettiin, uskovat muslimit Koraanin tulleen suoraan taivaasta Jumalalta. He uskovat, että koko Koraani on Allahin puhetta. Jos kuitenkin tutkitaan Koraania tarkemmin, löytyy siitä kohtia, jotka eivät voi olla Allahin puhetta vaan ihmisen eli Muhammedin omia lausumia. Heti ensimmäisessä suurassa löytyy yksi tällaisista esimerkeistä.

Kunnia Jumalalle, maailman Herralle, Armeliaalle Armahtajalle, Tuomiopäivän Ruhtinaalle. Sinua me palvomme, Sinua me huudamme avuksi. Johdata meidät oikealle tielle, niiden tielle, joille Sinä olet suosiollinen, ei niiden, joiden päälle Sinun vihasi lankeaa ja jotka vaeltavat eksyksissä. (1:1-7)

Minun on käsketty palvoa tämän paikan Herraa, joka on julistanut sen pyhäksi. Kaikki kuuluu Hänelle. Minun on myös käsketty alistua ja lukea Koraania. (27:91,92)

Mistä kiistelettekin, on ratkaisu Jumalan kädessä. Tällainen on Jumala, teidän Herranne. Häneen minä luotan ja Hänen puoleensa käännyn. (42:10)

Älkää palvoko muita kuin Jumalaa. Hän on lähettänyt minut varoittamaan ja tuomaan ilosanomaa. (11:2)

Historiallinen aines. Jos luemme Koraania, voimme tehdä mielenkiintoisen havainnon; siinä esiintyy samoja henkilöitä kuin Raamatussa. Sellaiset henkilöt kuin Nooa, Aabraham, Loot, Ismael, Iisak, Jaakob, Joosef, Mooses, Aaron, Job, Saul, Daavid, Salomo, Jeesus, Maria esiintyvät myös Koraanin sivuilla - he seikkailevat siellä ja vieläpä esittävät puheita ja puheenvuoroja. Muhammedia syytettiin aikanaan juuri siitä, että hän esitti ikivanhoja tarinoita Jumalalta saaminaan ilmestyksinä:

Uskottomat sanovat: "Tämä on vain hänen sepittämänsä valhe, jossa muut ovat auttaneet häntä." He puhuvat väärin ja valheellisesti! He sanovat myös: "Nämä ovat muinaisia tarinoita, joita hän kirjoittaa muistiin aamuin ja illoin sanelun mukaan." (25:4,5)

Edellisenkaltaisessa historiallisessa aineksessa piilee eräs Koraanin suurin ongelma. Se on se, miten Muhammed, joka eli 600-luvulla, on voinut tietää, mitä häntä vuosisatoja aiemmin eläneet ihmiset ovat puhuneet ja tehneet. Kuinka kukaan niin myöhään elänyt henkilö on voinut välittää luotettavaa tietoa häntä paljon varhemmin eläneistä ihmisistä? Kun Koraanissa mainitaan n. viidentoista historiallisen henkilön puheita ja puheenvuoroja (Nooa [esim. 11:25-49], Aabraham [esim. 2:124-133], Joosef [Suura 12], Saul [2:249], Loot [7:80,81], Aaron [7:150], Mooses [18:60-77], Salomo [27:17-28], Job [38:41], Daavid [38:24], Jeesus [19:30-34], Maria [19:18-20]...) - myös sellaisia puheenvuoroja, joita ei mainita Raamatussa - on melko ihmeellistä, jos 600-3000 vuotta myöhemmin elänyt henkilö voi tietää niin tarkasti näiden henkilöiden puheiden sisällöstä ja elämästä, vaikkei ole itse heitä koskaan nähnyt tai kuullut. Mistä Muhammed on saanut puheiden sisällöt ja miten luotettavia ne ovat? Yleensä muslimit eivät vaivaa päätään tällaisilla asioilla, mutta on hyvä miettiä, kuinka varmaa sellainen historiallinen aines voi olla, joka ei lainkaan perustu silminnäkijähavaintoihin tai haastatteluihin.

Miten koraani ja muslimien perimätieto poikkeaa raamatusta? Edellisessä kappaleessa todettiin, miten Koraanin historiallinen aines lepää pääosin Muhammedin saamien ilmestysten varassa. Lisäksi Koraanissa viitataan moniin sellaisiin tapahtumiin ja henkilöihin, joista Raamatussa on jo aiemmin, vuosisatoja sitä ennen, mainittu.

Kun ovat kyseessä nämä kaksi kirjaa, voimme havaita lukuisia eroja niiden välillä. Niitä esiintyy sekä historiallisen aineksen että opillisen aineksen alueella. Katsomme esimerkkejä kummaltakin alueelta:

• Koraanissa kerrotaan yhden Nooan pojista hukkuneen vedenpaisumuksessa (11:42,43). Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan kaikki Nooan pojat olivat mukana arkissa ja pelastuivat. (1 Moos 6:10 ja 10:1: Ja Nooalle syntyi kolme poikaa, Seem, Haam ja Jaafet... Tämä on kertomus Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvusta. Heille syntyi poikia vedenpaisumuksen jälkeen.)

• Koraani mainitsee Nooan arkin ajautuneen Dzudi-vuorelle (11:44). Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa sen kerrotaan ajautuneen Araratin vuorille (1 Moos 8:4: Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille.).

• Nooan aikalaiset puhuivat Koraanin kohdassa 71:21-23 jumalistaan (... ja sanoivat: "Älkää jättäkö jumalianne, älkää Waddia, Suwa'ia, Jaghuthia, Ja'uqia älkääkä Nasria."), jotka todellisuudessa olivat Muhammedin aikaisia arabialaisia jumalia.

• Sodoman päälle satoi Koraanin mukaan tiiliskiviä (15:74) eikä tulikiveä ja tulta (1 Moos 19:24: Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta).

• Koraani kertoo Aabrahamin asuneen Mekkassa (22:26). Raamattu ei puhu Mekasta mitään.

• Muslimit uskovat yleisesti, että Aabraham oli aikeissa uhrata poikansa Ismaelin, vaikka Raamattu osoittaa kyseessä olleen Iisakin (1 Moos 22 ja Hebr 11:17-19: Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut ja jolle oli sanottu: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen", sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.), ja vaikka Koraanikin tuntuu viittaavan selvästi Iisakkiin (Ks. 11:69-74 ja 37:100-113).

• Koraani kertoo faaraon palvelijan tulleen ristiinnaulituksi (12:41) eikä hirsipuuhun ripustetuksi (1 Moos 40:18,19,22: Joosef vastasi ja sanoi: "Tämä on sen selitys: kolme koria merkitsee kolmea päivää. Kolmen päivän kuluttua farao korottaa sinun pääsi ripustamalla sinut hirsipuuhun, ja taivaan linnut syövät sinun lihasi." ... mutta ylimmäisen leipojan hän hirtätti, niinkuin Joosef oli heille selityksessään sanonut.). Tämä tapa, ristiinnaulitseminen, tuli yleiseksi vasta vuosisatoja myöhemmin roomalaisten toimesta.

• Koraanissa kerrotaan faaraon puolison ottaneen Mooseksen hoitoon (28:8,9). Raamattu puhuu faaraon tyttärestä (2 Moos 2:5-10: ...Mutta kun lapsi oli kasvanut, toi hän sen faraon tyttärelle, ja tämä otti sen pojaksensa ja antoi hänelle nimen Mooses, sillä hän sanoi: "Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä.").

• Haamania kutsutaan Koraanissa faaraon hovimieheksi (28:6,38 ja 40:36), vaikka Esterin kirjan mukaan tämä oli persialainen hovimies kuningas Ahasveroksen palveluksessa ja eli vasta 5. vuosisadalla (Ester 3:1 Näiden tapausten jälkeen kuningas Ahasveros korotti agagilaisen Haamanin, Hammedatan pojan, ylensi hänet ja antoi hänelle ylimmän sijan kaikkien ruhtinasten joukossa, jotka olivat hänen luonansa.).

• Kultaisen vasikan teki Koraanin mukaan joku samarialainen (20:87,88), Raamatun mukaan kyseessä oli Aaron (2 Moos 32). Samarialaisista tiedetään, että he tulivat pyhään maahan vasta vuosisatoja myöhemmin eli Babylonian pakkosiirtolaisuuden yhteydessä.

• Marian sukupuuksi Koraanissa mainitaan, että hän oli Aaronin sisar (19:27,28) ja Amramin tytär (3:35,36 ja 66:12). Todellisuudessa hänen olisi täytynyt elää vuosisatoja aikaisemmin ja olla Mirjam, Aaronin ja Mooseksen sisar.

• Marian lapsuuteen liittyvät tapahtumat (3:33-37), Jeesuksen puhuminen kehdossa (3:46 ja 19:29,30) ja että Jeesus teki savesta lintuja (5:110), ovat asioita, joista Raamattu ei mainitse mitään. Sen sijaan myöhään syntyneessä apokryfikirjallisuudessa (Tuomaan lapsuusevankeliumi ja arabialainen lapsuusevankeliumi) voim-me löytää samoja asioita.

• Muslimit eivät yleisesti usko Jeesuksen kuolleen ristillä. Koraanin kohdan 4:156-158 uskotaan viittaavan tähän asiaan.

Lapseus. Koraanin opetuksen mukaan Jumala ei ota itselleen lapsia (5:18 ja 19:88-92). Sitä pidetään mahdottomana.

Sen sijaan Raamattu puhuu useissa kohdissa lapseudesta, jonka jokainen meistä voi kokea, kunhan vastaanotamme Jeesuksen Kristuksen vapahtajaksemme ja saamme Jumalan Hengen sisimpäämme. Sitä voidaan verrata kuin adoptioon, jossa Jumala ottaa meidät lapsikseen. Voimme silloin rukouksessa puhutella Jumalaa Isäksemme ja yksinkertaisesti kertoa hänelle asiamme - aivan kuten maalliselle isälle.

Juuri tässä on monien muslimien ongelma, kun he rukoilevat. Kun he rukoilevat, eivät he tunne Jumalaa Isänään, ja yrittävät lähestyä häntä ikään kuin suuren kuilun takaa; kuilun, joka estää heitä rukoilemasta luottavaisesti. Samoin heidän rukouksissaan esiintyy usein turhaa hokemista, josta Jeesus varoitti. He voivat lausua tarkan kaavan mukaisia arabialaisia lauseita, jota kieltä kaikki eivät edes ymmärrä:

- (1 Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

- Gal 3:26) Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa

- (1 Joh 3:1) Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.

- (Matt 6:5-9) Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.

8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

- (Matt 7:11) Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!

- (Room 8:15) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

Moniavioisuus on asia, jossa Uuden testamentin opetus poikkeaa Muhammedin saamasta opetuksesta (Muhammedilla oli itsellään todennäköisesti ainakin kaksitoista vaimoa ja myös muutamia jalkavaimoja.) Sillä vaikka voimme nähdä vanhan liiton aikana joillakin ihmisillä olleen useampia vaimoja, ei moniavioisuus ole Jumalan alkuperäinen tahto, vaan sitä on ainoastaan yksi mies ja vaimo - aivan kuten Aadam ja Eeva alun perin olivat. Tämän asian vahvistivat Jeesus ja apostolit:

- (Matt 19:4-6) Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'

5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?

6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

- (1 Kor 7:1-3) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;

2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.

3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.

- (1 Tim 3:1-4) Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.

2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,

3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,

4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;

Suhtautuminen vihamiehiin. Kun tutkitaan Muhammedin elämää ja sitä, mihin perustui hänen valtansa, kuului siihen oleellisena osana miekan käyttö ja että hän surmautti vastustajansa. Historiallisista lähteistä voimme nähdä, että hän oli osallisena arviolta 27 sotaretkessä, lähetti 38 pienempää sotaretkeä muiden alaisuudessa ja lisäksi surmasi useita pilkkaajiaan (Profeetta Muhammedin elämäkerta / Ibn Hisham, s. 452, 390 ja 416). Samoin Koraani, jonka Muhammed välitti ihmisille, sisältää useita senkaltaisia kohtia, joissa kehotetaan taisteluun vastustajia vastaan. Arabian kielellä useissa tällaisissa jakeissa puhutaan tappamisesta. Islamin tutkija Moorthy Muthuswamyn on todennut: ”Yli kuusikymmentä prosenttia Koraanin sisällöstä puhuu pahaa niistä, jotka eivät ole muslimeja, ja kutsuu väkivaltaiseen taisteluun heitä kohtaan. Korkeintaan vajaa kolme prosenttia Koraanin jakeista puhuu hyväntahtoisesti ihmiskunnasta. Kolme neljännestä Muhammedin elämäkerrasta [Siratista] kertoo taisteluista toisuskoisia kohtaan.” (7)

Pyhä kuukausi korvatkoon pyhän kuukauden, sillä myös pyhistä asioista on säädetty korvaus. Taistelkaa niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan... (2:194)

Varustautukaa heitä vastaan niin suurin voimin ja niin monin hevosin kuin pystytte, jotta pelottaisitte niillä Jumalan ja itsenne vihollisia ja muita... (8:60)

Taistelkaa heitä vastaan, niin Jumala rankaisee heitä teidän kättenne kautta, saattaa heidät häpeään, auttaa teitä heitä vastaan, lääkitsee uskovien mielen (9:14)

Taistelkaa niitä Kirjan ihmisiä vastaan, jotka eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään... (9:29)

Profeetta, taistele uskottomia ja teeskentelijöitä vastaan ja ole heille kova. He saavat sijansa Helvetistä. Siinä on huono määränpää! (9:73)

Herrasi antoi enkeleille ilmoituksen: ”Minä olen teidän kanssanne. Vahvistakaa niitä, jotka uskovat. Minä asetan pelon uskottomien sydämeen. Hakatkaa poikki heidän kaulansa ja raajansa!” (8:2)

Kun kohtaatte uskottomia, taistelkaa heitä vastaan!... (47:4)

Entä Koraanin rauhanomaiset jakeet? Jotkut muslimit voivat käyttää sellaisia jakeita, joissa puhutaan sovinnollisesta käyttäytymisestä ei-muslimeja kohtaan. Tällaisia ovat mm. seuraavat Koraanin kohdat:

Ei uskontoon pakoteta, vaan hurskaus ja harha ovat selvästi erillään… (2:256)

Väitelkää Kirjan saaneiden kanssa sovinnollisesti – tämä ei koske niitä, jotka tekevät pahaa – ja sanokaa: ”Me uskomme siihen, mitä meille on lähetetty ja mitä teille on lähetetty. Meidän Jumalanne ja teidän Jumalanne on yksi, ja me alistumme Hänelle.” (29:46)

Useimmat islamin oppineet ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että Koraanin myöhemmin syntyneet kohdat – Medinaan muuton jälkeiset ilmoitukset – korvaavat varhaisemmat eli Mekassa saadut ilmoitukset. Yksi merkittävä kohta on varsinkin suura 9:5, niin sanottu miekkajae, joka korvaa rauhanomaiset jakeet ei-muslimeja kohtaan:

Kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet, taistelkaa uskottomia vastaan missä heitä tapaattekin, vangitkaa ja saartakaa heidät ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he katuvat, pitävät rukouksensa ja antavat almuja, antakaa heidän mennä rauhassa. Jumala on Anteeksiantava, Armelias. (9:5)

Jeesuksen ja hänen ensimmäisten seuraajiensa opetus perustui aivan päinvastaiseen asenteeseen ja siihen, että Jeesus itse antoi henkensä edestämme (Matt 20:28: niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."). Seuraavat jakeet, joissa ovat mukana Jeesuksen omat sanat sekä Paavalin, Pietarin ja Johanneksen kirjoitukset, kuvaavat tätä asiaa. Ne osoittavat, miten täysin vastakkaista Jeesuksen ja hänen ensimmäisten seuraajiensa opetus oli Muhammedin opetukselle:

Jeesus: (Matt 5:43-48) Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.'

44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

48. Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

- (Matt 26:52) Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.

Apostoli Paavali: (Room 12:14, 17-21) Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.

17. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.

18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra."

20. Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."

21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.

Apostoli Pietari: (1 Piet 3:9,17) Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.

17. Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.

Apostoli Johannes: (1 Joh 4:18-21) Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

19. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.

20. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.

21. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.

Kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan. Kun etsitään eroavaisuuksia muslimien opetuksen eli Koraanin sekä Uuden testamentin opetuksen välillä, on yksi suurin ero suhtautumisessa Jeesuksen asemaan ja mitä hän on tehnyt puolestamme. Kun Uuden testamentin perusajatus on siinä, että synnit on sovitettu Jeesuksen Kristuksen kautta, on juuri tämä asia sekä Jeesuksen jumaluus muslimeille hullutus. He yleensä vastustavat sitä. He vastustavat sitä voimakkaasti eivätkä ota sitä vastaan.

Kun muslimit tällä tavalla vastustavat Jeesusta ja evankeliumia hänestä, on se samanlaista kuin Jeesuksen ja Paavalin aikaisten uskonnollisten ihmisten vastustus. Heilläkin oli kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan. Lisäksi he ajattelivat toimivansa Jumalan asialla, vaikka vastustivat koko ajan hänen tahtoaan ja omaa pelastumistaan. Voidaan rehellisesti todeta, että seuraavat Raamatun jakeet ovat usein toistuneet historian aikana myös monien muslimien elämässä:

- (Room 10:1-4) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

2. Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;

3. sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

4. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

- (Matt 23:13) Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.

- (Fil 3:18,19) Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;

19. heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä

- (Joh 16:1-4) "Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.

2. He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.

3. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.

4. Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kanssanne.

Tapahtuivatko alkuperäiset tapahtumat todella Mekassa? Koraani ja muslimien perimätieto poikkeaa useissa kohdin Raamatusta. Niin on myös niiden paikkojen suhteen, joihin muslimit suorittavat pyhiinvaelluksen. Kun monet muslimit uskovat vilpittömästi siihen käsitykseen, että Mekkan pyhät paikat liittyvät läheisesti Aabrahamin, Ismaelin ja Haagarin elämään, on tälle vaikea löytää todisteita Raamatusta. Katsomme asiaa muutamien esimerkkien valossa:

Mekka ja Kaaban temppeli. Monet vilpittömät muslimit ovat siinä käsityksessä, että Aabraham yhdessä poikansa Ismaelin kanssa olisi rakentanut Kaaban temppelin.

Raamattu ei kuitenkaan anna mitään tukea tälle käsitykselle. Vaikka 1 Mooseksen kirjassa mainitaan useita paikkoja, joissa Aabraham asui - Kaldean Uur entisen Mesopotamian ja nykyisen Irakin alueelta, ja josta Aabraham lähti (1 Moos 11:31), Harran (1 Moos 12:4), Egypti (1 Moos 12:14), Beetel (1 Moos 13:3), Hebron (1 Moos 13:18), Gerar (1 Moos 20:1), Beerseba (1 Moos 22:19) - ei Mekasta ole kuitenkaan pienintäkään mainintaa. Siitä ei ole mainintaa, vaikka niin sopisi olettaa, jos Kaaban temppeli on Aabrahamin perustama ja nykyisen islamilaisen jumalanpalveluksen alkukoti. Miksi tästä asiasta vaietaan ja miksi ei myöskään puhuta Aabrahamin vuotuisista pyhiinvaelluksista tähän reilun tuhannen kilometrin päässä olevaan kaupunkiin? Vai johtuuko se siitä, ettei näitä asioita ole koskaan edes tapahtunut?

Lisäksi on hyvä panna merkille, että Raamattu osoittaa Aabrahamin pojan, Ismaelin asuneen Paaranin erämaassa. Sen tiedetään kuuluneen nykyiseen Siinain niemimaahan (Katso vanhoja karttoja!). Se on alue, joka on lähes tuhannen kilometrin päässä Mekasta. Seuraavat jakeet viittaavat tähän erämaahan sekä myös siihen, miten Ismael sai vaimon Egyptistä, joka oli lähellä samaa aluetta:

- (1 Moos 21:17-21) Silloin Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli huusi taivaasta Haagarille sanoen: "Mikä sinun on, Haagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan valituksen, siinä missä hän makaa.

18. Nouse, nosta poika maasta ja tartu hänen käteensä, sillä minä teen hänestä suuren kansan."

19. Ja Jumala avasi hänen silmänsä, niin että hän huomasi vesikaivon. Ja hän meni ja täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

20. Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi ja asui erämaassa, ja hänestä tuli jousimies.

21. Ja hän asui Paaranin erämaassa; ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta.

- (4 Moos 10:12) Silloin israelilaiset lähtivät liikkeelle, leiri leirin jälkeen, Siinain erämaasta; ja pilvi pysähtyi Paaranin erämaassa.

Arafat. Islamilaisen uskomuksen mukaan Aabraham oli aikeissa uhrata Ismaelin (Raamattu puhuu Iisakista) Arafatin vuorella, joka on n. 11 kilometrin päässä Mekasta. Sen sijaan, jos katsomme 1. Mooseksen kirjaa, sijoittuvat nämä tapahtumat koko ajan Pyhän maan alueelle. Ne sijoittuvat Moorian seudulle - alueelle, joka oli kolmen päivänmatkan päässä Aabrahamin asuinpaikasta, ja joka oli ilmeisesti sama vuori Jerusalemissa, jolla Jeesus antoi henkensä, ja jolle Salomo aikanaan rakensi temppelin. Se on varmasti kaikkein todennäköisin tapahtumien sijaintipaikka:

- (1 Moos 22:1-4) Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen."

2. Ja hän sanoi: "Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon."

3. Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut.

4. Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa.

- (2. Aikak 3:1) Sitten Salomo alkoi rakentaa Herran temppeliä Jerusalemiin, Moorian vuorelle, jossa Herra oli ilmestynyt hänen isällensä Daavidille, siihen paikkaan, jonka Daavid oli valmistanut, jebusilaisen Ornanin puimatantereelle.

Safan ja Marwan kukkulat sekä Zamzamin lähde ovat myös pyhiä paikkoja Mekkassa ja paikkoja, joihin pyhiinvaellus tapahtuu. Muslimit uskovat, että ne liittyvät Haagarin ja Ismaelin veden hakuun sen jälkeen, kun he olivat lähteneet Aabrahamin luota.

Sen sijaan, jos katsomme 1. Mooseksen kirjaa, sijoittuvat nämä tapahtumat - Haagarin ja Ismaelin vedenhaku - edelleen Pyhän maan alueelle, Beerseban erämaahan, joka oli lähellä Kuollutta merta. Raamatun maininta ei ole yhtäpitävä muslimien uskomuksen kanssa:

- (1 Moos 21:14,19) Varhain seuraavana aamuna Aabraham otti leipää ja vesileilin ja antoi ne Haagarille, pannen ne hänen olalleen, sekä pojan, ja lähetti hänet menemään. Hän lähti ja harhaili Beerseban erämaassa.

19. Ja Jumala avasi hänen silmänsä, niin että hän huomasi vesikaivon. Ja hän meni ja täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

Paratiisi eli taivas. Kun katsotaan Uuden testamentin opetusta paratiisista, on se sen mukaan paikka, jossa maanpäälliset asiat unohdetaan. Silloin ei enää ole sairautta, nälkää, kärsimystä, syntiä, eikä myöskään aviollista kanssakäymistä kuten Jeesus sanoi. Kaikenkaltainen vajavaisuus ja vaivat ovat silloin kadonneet:

- (Matt 22:29,30) Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

30. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

- (Ilm 21-3-8) Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet."

6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Sen sijaan Muhammedin saama ilmoitus taivaasta poikkeaa täysin Raamatun kuvauksesta. Muhammedin ilmoituksen mukaan taivas on ennen kaikkea paikka, jossa tulevat luvallisiksi ne asiat, joista nyt pidättäydytään eli neidot ja viini (nämä ovat niitä asioita, joita monet itsemurhapommittajat uskovat kokevansa pian rajan ylitettyään, vaikka esim. edelläolevan listan viimeinen Raamatun jae osoitti, että murhaajat jäävät taivaan ulkopuolelle - he joutuvat kadotukseen.). Siellä ihmisillä on myös puolisoita niin kuin maan päällä, ja he lepäilevät vuoteilla yllään silkki- ja brokadivaatteita:

Hurskaat ovat turvallisessa paikassa, puutarhassa lähteiden partaalla pukeutuneena silkkiin ja brokadiin, toinen toisensa vieressä. Me annamme heille puolisoiksi tummasilmäisiä neitoja. (44:51-54)

He saavat makailla silkkityynyin pehmustetuilla vuoteilla hedelmien riippuessä käden ulottuvilla... Siellä on kainoja neitoja, joihin ihminen tai dzinni ei ole koskenut ennen heitä... kuin rubiineja tai koralleja. (55:54,56,58)

Sinä päivänä Paratiisin asukkaat nauttivat toimistaan: he makailevat puolisoineen vuoteella katoksen alla ja saavat hedelmiä ja kaikkea, mitä vain pyytävät. (36:55-57)

He makailevat vuoteilla, jotka on järjestetty riveiksi, ja me annamme heille puolisoiksi tummasilmäisiä tyttöjä. (52:20)

Mutta hurskaita odottaa mainio voitto: yrtti- ja rypäletarhat, pyöreärintaiset nuoret tytöt ja täydet maljat. (78:31-34)

Hurskaat saavat asua autuudessa, maata vuoteilla katsellen ympärilleen. Heidän kasvoillaan voi nähdä autuuden loiston. Heille annetaan viiniä myskillä sinetöidystä ruukusta. Tätä ihmiset tavoitelkoot. (83:22-26)

Muutamissa muissa lähteissä viitataan Muhammedin käsitykseen paratiisista. Muhammedin mukaan paratiisi on seksuaalisuuden kyllästämä paikka. Tämä on täysin ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa, koska Jeesus sanoi: “Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.” (Matt 22:29,30):

Ali kertoi Allahin apostolin sanoneen: ”Paratiisissa on tori, jossa ei osteta eikä myydä, vaan siellä on miehiä ja naisia. Kun mies haluaa jotakuta kaunista, hän saa olla sukupuoliyhteydessä tämän kanssa. ” Tirmizi vahvisti tämän. (Al Hadis, kirja 4, luku 42, nro 36.)

Abu Sayeed kertoi Allahin lähettilään sanoneen: ”Jokaiselle miehelle on paratiisissa kaksi vaimoa, ja jokaisen vaimon yllä seitsemänkymmentä huntua, joiden läpi voi nähdä hänen sääriensä ytimen.” Tämän vahvisti Tirmizi. (Al Hadis, kirja 4, luku 42, nro 23, 652.)

Anas kertoi profeetan sanoneen: ”Paratiisissa miehille annetaan sellainen ja sellainen voima seksuaalista kanssakäymistä varten.” Kun häneltä kysyttiin, olisimmeko kykeneviä sellaiseen, hän vastasi, että hänelle annetaan sadan miehen voimat. Tirmidhi kertoi tämän. (Mishkat al-Masabih osa 3, sivu 1200.)