pelastuksen tuntomerkit, onko ihminen todella pelastunut vai ei?

Oletko pelastunut? Oletko uskossa?

Mistä voi päätellä, onko ihminen todella pelastunut ja elävässä uskossa? Lue tästä kaikkein tärkeimmästä asiasta!

Mitä tulee rajantakaiseen elämään, monet eivät ota tätä asiaa vakavasti. He eivät mieti iankaikkisen elämän mahdollisuutta tai joutumista helvettiin. He ajattelevat, että parempi olla pohtimatta lainkaan kyseistä aihetta ja sittenhän sen kuoleman jälkeen näkee, mitä todella tapahtuu. Miksi vaivata päätään asialla, josta ei kuitenkaan ole niin suurta varmuutta?

Kuitenkin koko Uusi testamentti perustuu siihen, että elämä jatkuu tämän elämän jälkeen; jokainen ihminen joutuu tuomiolle teoistaan, ja hänen päämääränsä on lopulta taivas tai helvetti. Jos hänen nimensä ei ole elämänkirjassa, joutuu hän helvettiin kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

- (Matt 16:26) Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

Voit saada kaiken anteeksi. Raamatun opetus siis on, että ihminen voi joutua helvettiin. Kysymys kuitenkin kuuluu, kuka joutuu helvettiin ja voiko siitä pelastua?

Ensinnäkin kysymys siitä, kuka joutuu helvettiin. Vastaus tähän on yksinkertainen. Sinne joutuu jokainen katumaton ihminen; eli sellainen henkilö, joka ei kadu syntejään ja pahuuttaan, ja joka ei halua kääntyä Jumalan puoleen. Seuraavat jakeet osoittavat, että väärät eivät peri Jumalan valtakuntaa:

- 1 (Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

- (Ilm 22:14,15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

Vaikka ihminen on tehnyt vääryyksiä ja elänyt pahuudessa, tai jos hän on ollut vain ns. siivosyntinen, voi hän kuitenkin saada anteeksi. Itse asiassa koko Uuden testamentin tärkein opetus on, että jokainen ihminen voi saada anteeksi tekemänsä väärät teot ja synnit. Anteeksiannosta kertovat mm. seuraavat jakeet:

- (Matt 6:12) ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

- (Luuk 7:42) Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"

- (Apt 26:18) avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'

- (Room 4:7) "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!

- (Ef 1:7) 7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

- (Kol 2:13) Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,

Jumala on siis valmis antamaan jokaiselle syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän, mutta miten se tapahtuu? Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

Katumus. Kuten todettiin, katumaton henkilö ei saa anteeksi. Siksi Jumala haluaa meidän tekevän parannuksen, johon liittyy kääntyminen hänen puoleensa sekä mielenmuutos syntiin nähden. Jeesus jopa opetti, että jos ihminen ei halua tehdä parannusta, ei hän tule pelastumaan, vaan hukkuu. Asialla on näin suuri vaikutus iankaikkisuuteen. Emme tietenkään voi tulla synnittömiksi ja voimme toisinaan tai usein langeta, mutta on aina vaarallista, jos ihminen rupeaa puolustelemaan syntejään.

- (Luuk 13:3) Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

Hyvä esimerkki katumuksesta on Jeesuksen opetus tuhlaajapojasta. Tämä poika eli syvällä irstaudessa, mutta sitten hän kääntyi isänsä puoleen ja tunnusti syntinsä. Isä otti hänet armahtaen vastaan.

- (Luuk 15:11-20) Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.

12 Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.

13 Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.

14 Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.

15 Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.

16 Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.

17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

- (San 28:13) Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Et voi pelastaa itseäsi. Kääntyminen rukouksessa Jumalan puoleen on siis ensimmäinen askel pelastukseen. Jumala ei pelasta ketään automaattisesti, vaan ihmisen itsensä täytyy kääntyä Jumalan puoleen.

Kuitenkaan ihmistä ei sellaisenaan pelasta katumus, katumusharjoitukset tai mitkään teot, joilla ihminen yrittää lähestyä Jumalaa. Niiden kautta emme voi saada pelastusta, koska olemme kaukana täydellisyydestä. Siksi jokaisen on syytä ymmärtää, että ihminen itsessään on pelastukseen nähden kuin hukkuva, joka ei voi auttaa itseään. Hänellä ei ole mitään mahdollisuutta auttaa itseään, vaan pelastuksen ja avun on tultava ulkopuolelta.

Miten tämä asia sitten ratkeaa? Vastaus on yksinkertainen. Kun ihminen on huomannut, ettei hän voi pelastaa itseään, tulee avuksi evankeliumi siitä, miten Jeesuksessa, Jumalan Pojassa, on syntien anteeksiantamus (Kol 1: 14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen) ja iankaikkinen elämä. Kun käännymme hänen puoleensa rukouksessa ja toivotamme hänet elämäämme, voimme saada syntien anteeksiantamuksen. Mm. seuraavat jakeet osoittavat, miten pelastus on Jeesuksessa. Hän on ainoa tie Jumalan yhteyteen, koska hän on kantanut syntimme ristille. Jos torjumme hänet, joka on ikään kuin pelastusvene hukkuvalle sielulle, joudumme itse maksamaan synneistämme helvetissä. Älä siis torju Jeesusta, vaan toivota hänet tervetulleeksi elämääsi.

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

Jos olet toivottanut Jeesuksen elämääsi ja laitat uskosi eli luottamuksesi pelastuksen asiassa häneen (Apt 16:31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi"), voit rukoilla esim. seuraavalla tavalla:

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Olet armon alla. Kun olet kääntynyt Jumalan puoleen ja toivottanut Jeesuksen elämääsi, on tärkeää painottaa, että olet siitä hetkestä alkaen koko ajan armon alla. Se tulee ilmi mm. seuraavista jakeista:

- (1 Piet 5:12) Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta - jona häntä pidän - olen lyhyesti teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.

- (Room 5:1,2) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

Mitä edellinen tarkoittaa? Se tarkoittaa, että vaikka epäonnistut ja lankeat, et mene pois Jumalan armosta. Saat koko ajan olla hänen rakkautensa ja armonsa kohteena. Eli jokainen meistä voi langeta takaisin syntiin, mutta silloin parasta on heti tunnustaa syntinsä Jumalalle ja tehdä jälleen parannusta. Tämä on hyvä tehdä heti lankeemusten jälkeen ja uskoa uudelleen siihen, että kaikki syntimme ovat anteeksiannetut. Kuitenkin meidän on hyvä varoa, että emme tahallamme paaduta itseämme ja elä jatkuvasti synnissä. Siitä Raamattu varoittaa hyvin monissa paikoissa.

Oletko uskossa?

- (2 Kor 13: 5) Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Edellä käytiin lävitse pelastuksen aakkoset. Kysymys on koko ajan siitä, miten ihminen suhtautuu Jeesukseen, jossa ainoassa on pelastus (Apt 4:12: Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.). Jos ihminen torjuu Jeesuksen, hän joutuu itse maksamaan synneistään helvetissä. Sen sijaan, jos ihminen toivottaa Jeesuksen elämänsä herraksi, silloin hänellä on iankaikkinen elämä ja syntien anteeksiantamus kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13 Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

Mutta ovatko kaikki ihmiset seurakunnassa todella pelastuneita ja iankaikkisen elämän sisällä? Tätä asiaa kannattaa pohtia vakavasti, koska on mahdollista, että monet ovat omaksuneet vain kristillisen elämän kulissit, mutta Jeesus ei ole koskaan saanut tulla heidän elämäänsä. Kyseessä voi olla seurakunnan työntekijä, pappi tai kuka tahansa, joka on mukana kristillisessä toiminnassa.

Seuraava lainaus kertoo jotain tästä. Kirjoittaja kuvaa, miten hän oli mukana kristillisessä toiminnassa, mutta Jeesus oli koko ajan seissyt hänen sydämensä ulkopuolella. Myöhemmin hän tuli elävään uskoon ja pelastukseen:

Ajattelin varhaisnuoruuteni vuosia, kun olin aktiivisesti mukana kristillisessä toiminnassa. Oikeastaan en ollut tuntenut Jeesusta. En ainakaan loppuaikoina. Olin ollut vain osa kristillistä kulttuuria ja muotomenoa, mikä pikkuhiljaa oli alkanut tuntua petollisen mukavalta. Elin sellaisessa, mikä on paljon satanismia vaarallisempaa: penseässä kristinuskossa. Minua sanottiin uskovaiseksi, ja minulla oli oikeanlainen kristillinen kasvatus. Mutta minulla ei ollut minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen Kristukseen.

Uskoni ei siihen aikaan perustunut suhteeseen HÄNEN kanssaan, vaan suhteeseen seurakuntaan, hengelliseen toimintaan ja kristilliseen elinympäristön. En tuonut Jumalan eteen sydäntäni, vaan hyvin harjoitellun esityksen. (1)

Kannattaa huomata myös Uuden testamentin opetus. Lukuisat jakeet osoittavat, ettei hengellisessä toiminnassa mukana oleminen takaa pelastusta. Vertaus kymmenestä neitsyestä ja muut esimerkit osoittavat, että hengellinen toiminta ja siinä mukana oleminen ei ole merkki pelastuksesta:

- (Matt 25:1-12) Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.

2 Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.

3 Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.

4 Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.

5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.

6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'

7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.

8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.

9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'

10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.

11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'

12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.

- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

- (Luuk 13:23-25) Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille:

24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.

25 Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'.

- (Ilm 3:1) "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.

Toinen vaihtoehto on, että ihminen on ollut todella pelastunut, mutta on sitten vähitellen ajautunut eroon Jumalasta. Näin on saattanut tapahtua monien kohdalla. Sillä kristillinen vaellus ei ole vain sitä, että ihminen yhden kerran kääntyy Jumalan puoleen, ja siinä sitten on kaikki. Sen sijaan on kyse koko elämän kestävästä Jeesuksen seuraamisesta ja valintojen tekemisestä. Pelastus on tietysti koko ajan Jeesuksessa ja ihminen saa olla kokoaikaisesti armon alla, mutta jos hän luopuu Jeesuksesta ja hänen seuraamisestaan, ajautuu hän pois pelastuksesta. Ihmisen nimi voidaan pyyhkiä pois elämän kirjasta. Useat jakeet varoittavat meitä tästä:

- (Hebr 10:38,39) mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen".

39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

- (Ilm 3: 5 Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.

- (Matt 24:13) Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

- (Luuk 8:13,14) Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.

14 Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.

- (Luuk 12:45,46) Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,

46 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.

- (Joh 15:4-6) Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

- (Room 11:20-22) Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.

21 Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.

22 Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.

- (2 Kor 11:3,4) Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.

4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.

- (Gal 5:4) Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.

- (Gal 6:7,8) Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.

- (1 Tim 1:18,19) Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun,

19 säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.

- (1 Tim 6:20,21) Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä,

21 johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!

- (Hebr 3:12-14) Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,

13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;

14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

- (1 Joh 2:19) Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

- (2 Piet 2:20-22) Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.

21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.

22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".

Edellä oli voimakkaita jakeita, jotka viittasivat siihen, miten uskosta voidaan luopua. Näin voi helposti käydä, jos emme valvo tilaamme ja alamme leikitellä synnillä. Paha kyllä riippuu meissä kiinni, ja voimme toisinaan langeta lihamme heikkouden tähden, mutta oleellista on tahtomme suunta. Lisäksi, jos lankeamme, on meidän heti uudelleen käännyttävä Jumalan puoleen ja pyydettävä anteeksi tekojamme. Jumala antaa anteeksi jokaiselle katuvalle henkilölle.

Saadaksemme paremman selvyyden käsiteltyyn aiheeseen, katsomme vielä edesmenneen julistajan, Frank Mangsin, 91-vuotiaana saamaa näkyä. Se osoittaa, miten ihminen voi pitää itseään kristittynä ja pelastuneena, mutta olla silti pelastuksen ja taivaan porttien ulkopuolella. Syynä näiden ihmisten tilaan on varmasti se, että he eivät ole koskaan katuneet syntejään ja halunneet muuttua sisimmässään. He eivät ole antaneet Jumalan toimia elämässään tai ehkä he jossain vaiheessa ovat vähitellen erkaantuneet hänestä. Mangs kertoo näystään:

Olisin mielelläni halunnut silmilläni seurata näiden ihmisten kulkua aina kotiin asti. Mutta en saanut. Minun oli pakko kääntää katseeni tien alkuun ja ahtaaseen porttiin. Ja siellä näin seisomassa suuren joukon. he olivat pysähtyneet aivan portin eteen. Ja merkillistä oli se, että monet heistä näyttivät olevan iloisia. He olivat iloisia siksi, että luulivat olevansa tiellä. Vaikka he eivät olleet koskaan menneet todelliseen kääntymykseen ahtaan portin kautta.

…Olemme taanneet ihmisille heidän iankaikkisuutensa siksi, että heidät on kerran kastettu. Olemme taanneet, että etsivät sielut ovat syntyneet Hengestä, vaikka he ovat syntyneet vain ihmisen vaikutuksesta. Olemme sanoneet, että he ovat Jumalan lapsia vain siitä syystä, että he ovat ”kilttejä”. Meistä on tullut uskonnollisia puoskareita, jotka olemme etukäteen vakuuttaneet hengellisille etsijöille, että he ovat syntyneet Jumalasta. Vaikka he ovat vasta heränneet. ja me olemme joskus juuri tämän kautta rikkoneet hengellisen syntymäprosessin.

Tämän tuloksena löytyy tänään joukoittain ihmisiä, jotka luulevat olevansa matkalla taivaaseen, vaikkeivät he sitä olekaan. Mutta Jeesus sanoi, että niin tulisi olemaan tämän aikakauden iltana.

- Taivaan valtakunnassa tulee olemaan niin kuin kymmenen neitsyen kohdalla, jotka lähtivät vastaanottamaan ylkää. Viisi heistä oli ymmärtämätöntä. He eivät ottaneet öljyä mukaansa.

Ei öljyä! Ei Henkeä! Ei myöskään toimivaa uskonelämää. Nimi ja tunnustus. Ja he luulivat, että se riittäisi.

Mutta näin vielä enemmän. Näin ihmisiä, jotka olivat menneet portista, kokeneet uudestisyntymisen ihmeen ja lähteneet kulkemaan tietä, mutta jotka sitten olivat muuttaneet tien joksikin muuksi kuin se oli tarkoitettu. he olivat pysähtyneet ja tehneet tiestä lepopaikan sen sijaan, että olisivat pitäneet sitä matkareittinä. He eivät olleet pysähtyneet vanhuuden vuoksi. He olivat vain pysähtyneet kasvussa ja kehityksessään. He olivat pysähtyneet ja alkaneet elää muistoissa. Ja jotkut olivat vain pysähtyneet. Ja nukahtaneet. Mutta kaikki he olivat unohtaneet paavalilaisen käskyn: ”Vaikka olemme jo edistyneet matkassamme, vaeltakaamme yhä eteenpäin samaa tietä!” …Siinä missä Paavalia hallitsi pyhä köyhyys, siinä näitä ihmisiä hallitsee laodikealainen tyytyväisyys: - Meillä on kylliksi.

Näin vielä muutakin. Näin ihmisiä, jotka olivat vetäytyneet pois keskellä tietä loistavan yliluonnollisen valon piiristä. He olivat vetäytyneet tien kummallakin puolella olevaan hämärään. Hämärään, jossa näky sekä synnistä että autuudesta oli pimeyden peitossa. Kaikki oli hämärää ja harmaata ja epätodellista. Ja tuo harmaa epätodellisuus teki mahdolliseksi sellaisen, mikä ei ollut mahdollista tien keskellä: leikittelyn sekä synnillä, puheella että teoilla.

Ja näin tien kummallakin puolen olevasta pimeydestä tuleekin heidän suurin mielenkiinnon kohteensa. Heille on käynyt samoin kuin Israelille, joka alkoi uudestaan kuunnella Egyptin lihapatojen kutsua. Kuuntelemisesta kasvoi himo. Nälkä, joka vangitsi heidän ajatuksensa ja tunteensa. Se valtasi heidän unensa ja mielikuvansa. Ja niin he nyt kulkivat tien syrjässä, vaikka näyttivätkin edelleen olevan tiellä.

Sitten tapahtui jotakin kammottavaa. Hiljaa kuin varjot he luisuivat pois tieltä, jossa ei ollut ojia eikä aitaa. Pois tieltä, jolle he kerran kyynelin ja rukouksin olivat pyrkineet. Pois valosta ja sisälle pimeyteen. Pois elämästä ja sisälle kuolemaan. Pois elävästä toivosta ja sisälle toivottomuuteen. Toivottomuuteen, jota he eivät tunteneet. Sillä he olivat kuolleita. He olivat kadottaneet kyvyn tajuta ja reagoida. He olivat kadottaneet kyvyn kokea hengellinen kriisi.

Kun olin nähnyt kaiken tämän, vajosin hiljaa polvilleni ja puhkesin itkuun. Toivoin, että olisin edes puoli vuosisataa nuorempi kuin olin. Ja että minulla olisi mahdollisuus, paremmin kuin olin tehnyt, panostaa kaikkeni, jotta Jumalan Pyhä Henki saisi vapauden käyttää minua vielä enemmän kuin oli tapahtunut. (2)

Mistä voi päätellä, ettei ihminen ole vastaanottanut pelastusta? Ihmisten sisäisen tilan arvioiminen voi joskus olla todella vaikeaa, mutta on joitakin asioita, joiden perusteella voidaan päätellä, onko kyse vain uskonnollisuudesta vai pelastavasta uskosta. Seuraavaksi yritämme ottaa esille muutamia tällaisia seikkoja.

Suhtautuminen Sanaan ja väärä käsitys Jumalasta

- (Matt 15:6-9) Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.

7. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:

8. 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;

9. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'"

Suhtautuminen Sanaan eli Raamattuun osoittaa usein ihmisen hengellisen tilan. Monet eivät kunnioita Jeesuksen ja apostolien opetuksia sellaisenaan, vaan toimivat oman päänsä mukaan. Ihminen itse päättää miten asiat ovat ja asettuu suuremmaksi auktoriteetiksi kuin Raamatun kirjoitukset, Jeesus ja apostolit. Se ilmenee mm. sellaisessa asiassa kuin että kielletään Jumalan luomistyö ja uskotaan evoluutioon sekä miljooniin vuosiin. Jumala pienennetään niin, ettei hänellä ollut juuri mitään osuutta maailmankaikkeuden ja elämän synnyssä. Näin tehdään, vaikka kukaan ei ole pystynyt osoittamaan elämän syntyä itsestään tapahtuneeksi. Samoin välimuodot puuttuvat edelleen, vaikka maasta on kaivettu jo satoja miljoonia fossiileja. Välimuotoja ei löydy paleontologisista museoista eikä muualtakaan. Todisteet viittaavat selvästi Jumalan luomistyöhön.

Entä miljoonat vuodet? Kun radiohiiltä, jonka virallinen puoliintumisaika on vain 5730 vuotta, löytyy toistuvasti hiilikerrostumista (Radiocarbon-lehden mukaan ei ole löydetty yhtään sellaista kivihiiltä, josta puuttuisi radiohiiltä. / Lowe, D.C., Problems associated with use of coal as a source of ¹⁴C free background material, Radiocarbon 31(2):117-120,1989), dinosauruksista (http://newgeology.us/presentation48.html) ja ikivanhoina pidetyistä eliöistä, eivät kyseessä voi olla miljoonat vuodet vaan korkeintaan tuhannet vuodet. Löydöt viittaavat selvästi lyhyisiin ajanjaksoihin, vaikka ateistitiedemiehet muuta väittäisivät.

Toiseksi ylimielisyys Jeesuksen ja apostolien opetuksia kohtaan ilmenee nykyaikana siinä, että kielletään Raamatun seksuaaliopetus eli että seksi on oikein vain miehen ja vaimon välillä avioliitossa (Hebr 13:4: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.”) Siksi monet suhtautuvat myönteisesti avosuhteisiin, avioeroihin tai esim. homoseksuaalisiin suhteisiin. Nämä ihmiset sanovat, että Raamattu on vain oman aikansa kulttuurisidonnainen kirja, jonka opetus ei koske meidän aikaamme. Ei haluta uskoa, että Jeesuksen ja apostolien opetukset ovat ajankohtaisia ja totuus kaikkina aikoina.

Yksi osoitus ylimielisyydestä on myös väärä käsitys Jumalasta. Monilla käännynnäisillä ja uskonnollisilla ihmisillä, jotka eivät ole tulleet pelastuksesta osalliseksi, on omanlaisensa jumala, ”Minun jumalani”. He eivät halua hyväksyä sitä Jumalaa, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa. Erityisesti tämä ilmenee suhteessa Jumalan vihaan ja helvettiin, jonka monet kieltävät, vaikka Jeesus siitä opetti ja varoitti toistuvasti. Siksi monet näistä ihmisistä uskovat universalismiin eli oppiin kaikkien pelastuksesta.

Mutta, mutta. Jos Jumala on hyvä, miten hän voisi antaa anteeksi katumattomalle ihmiselle? Ei hyvä Jumala voisi sellaista tehdä, koska muuten hän antaisi hyväksyntänsä diktaattorien ja muiden ihmisten vääryydelle, eikä Raamattu opetakaan tällaista oppia. Sen sijaan Raamattu opettaa toistuvasti Jumalan vihasta katumattomia syntisiä kohtaan. ”Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin” (Hebr 10:31), ”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa” (Room 1:18), ”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha” (Kol 3:5,6), ”Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?” (Room 3:5,6).

Tottakai Jumala on myös rakkaus (1 Joh 4:8). Sitä varten Jeesus tuli maailmaan ja Jumala oli Kristuksessa sovittaen kaikki syntimme hänen kauttaan (2 Kor 5:19). Me saamme pelastuksen ja iankaikkisen elämän lahjaksi, kun vain käännymme Jumalan puoleen syntimme tunnustaen. Ongelma on kuitenkin siinä, että useimmat ihmiset eivät ota tätä askelta.

Entä mitä käy sellaisille hengellisille opettajille, jotka johtavat muita harhaan? Heidän vastuullaan ovat myös harhaanjohdetut ihmiset. Jumalan tahto ei tietenkään ole, että nämä ihmiset toimivat näin, vaan että he pelastuvat ja saattavat myös muita Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan. Seuraava kuvaus liittyy aiheeseen. Siinä on kysymys saarnaajasta tuonelassa.

Pysähdyimme jälleen erään tuli- ja tulikivionkalon luo. Onkalossa oli isokokoinen mies, jonka kuulin saarnaavan evankeliumia! Nyt en enää kysynyt mitään. Katsoin vain hämmästyneenä Jeesusta saadakseni vastauksen, sillä Hän tiesi aina ajatukseni. Ja Herrani vastasi: ”Kun hän oli maassa, hän oli evankeliumin saarnaaja.”

Ihmettelin, mitä tämä mies teki tuonelassa… Mies levitti kätensä kuin olisi pidellyt kirjaa ja alkoi lukea sitä ikään kuin Raamattua.

Mies luki kirjoituksen toisensa jälkeen, ja minä ajattelin, että se on hyvä. Jeesus sanoi miehelle suurta rakkautta äänessään: ”Rauha, ole hiljaa.” Välittömästi mies lopetti puhumisen ja kääntyi hitaasti katsomaan Jeesusta.

Näin miehen sielun luisen hahmon sisällä. Hän sanoi Jeesukselle: ”Herra, nyt saarnaan totuuden kaikille ihmisille. Nyt, Herra, olen valmis menemään ja kertomaan kaikille tästä paikasta. Ollessani maassa en uskonut kadotuksen olemassaoloon – enkä myöskään Sinun toiseen tulemiseesi. Puhuin, mitä ihmiset halusivat kuulla ja muutin totuuden ihmiselle mieleiseksi julistukseksi. Laadin omat sääntöni taivaasta, oikeasta ja väärästä. Johdin monia harhaan ja aiheutin monien hairahtumisen Pyhästä Sanastasi. Monien luopuminen Sinusta on minun syytäni.”

”Mutta, Herra, nyt olen tehnyt parannuksen. Päästä minut pois, sitten menettelen Sinun tahtosi mukaan.”

Jeesus vastasi saarnaajalle:

Et ainoastaan vääristänyt Jumalan Pyhää Sanaa, vaan valehtelit, ettet tiennyt totuutta. Elämän ilot olivat sinulle tärkeämpiä kuin totuus. Kävin itse luonasi ja yritin käännyttää sinua, mutta sinä käänsit selkäsi. Menit omaa tietäsi ja pidit paholaista herranasi. Sinä tiesit totuuden, mutta et kääntynyt takaisin minun luokseni. Olin olemassa kaiken aikaa. Odotin sinua. Kutsuin sinua. Halusin sinun tulevan takaisin luokseni, mutta sinä et suostunut.

Ja nyt tuomio on annettu.

Jeesuksen kasvoista näkyi sääli.

Tiesin, että jos mies olisi kuunnellut Pelastajan kutsua, hän ei olisi nyt täällä.

Jeesus puhui taas:

Sinun olisi pitänyt kertoa totuus, niin olisit kääntänyt monia uskoon Jumalan Sanalla. Minun Sanani on kokonaan totta. Sinä tiesit ristin tien. Sinä tiesit vanhurskauden tien. Sinä tiesit, että olisi pitänyt puhua totuutta. Mutta saatana täytti sydämesi valheilla, ja sinä käännyit syntiin. Sinun olisi pitänyt katua vilpittömästi, ei puolittain. Nyt se on myöhäistä. (3)

Hedelmälläkin on merkitystä – onko kaipuuta pyhempään elämään?

- (Matt 7:20-23) Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Kun ihminen kääntyy Jumalan ja Jeesuksen puoleen syntinsä tunnustaen, on hänen tehtävä jatkuvasti valintoja sen suhteen, miten hän elää. Nykypäivänä on monenlaisia kiusauksen lähteitä, mitä ei ennen ollut samassa määrin. Tällaisia asioita ovat porno, pelit, sosiaalinen media, Internet yleensä ja TV. Jokainen niistä voi sitoa meitä, viedä turhaa aikaa ja lopulta viedä ihmisen kokonaan eroon Jumalasta ja helvettiin. Siksi Raamattu varoittaakin, ettemme ajautuisi turhiin siteisiin ja synteihin. Se tulee esille seuraavissa jakeissa:

- (Hebr 12:1) Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,

- (Hebr 10:26) Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,

- (Ef 5:5) Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.

On tosiaan erittäin mahdollista, että lankeamme edellisiin asioihin ja turhaan ajankäyttöön tai turhiin puheisiin, vihaan, kateuteen, ylpeyteen, itserakkauteen ja muihin asioihin. Jokainen voi kylmetä uskossaan ja antautua kiusausten edessä. Ihmisen luonne vaikuttaa lopulta sen, mitkä asiat ovat hänen heikkouksiaan. Toisilla se voi olla seksuaalinen himo, toisilla kiivaus, ihmispelko, ahneus, ylpeys ja toisilla joku muu alue. Toisaalta on sellaisia tasaisia ja leppoisia luonteita, jotka eivät välttämättä lankea edellisiin asioihin, mutta heillä on taipumus laiskuuteen ja he ovat velttoja jumalasuhteessaan ja kaikessa tekemisessään. Kullakin on omat heikkoutensa.

Mistä sitten voi tietää, onko usko aitoa vai vain kuvitelmaa? Yksi esimerkki on ihmisen asenne syntiin. Jos ihminen on todella uudestisyntynyt ja tullut Jumalan yhteyteen, ei hän halua tahallaan tehdä syntiä. Hän voi kyllä langeta usein syntiin, mutta hän tuntee heti perään murhetta siitä, että niin on tapahtunut. Esim. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa tästä lihan ja hengen välisestä taistelusta, jossa ihminen haluaisi tehdä Jumalan tahdon, mutta epäonnistuu siinä. Niinpä Paavali sanoi, että ”sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room 7:22-24). Toisin sanoen Paavalilla oli halu Jumalan tahdon tekemiseen, mutta hän huomasi, ettei aina pysty siihen. Tämä on totta useimpien uskovien elämässä.

Kuitenkin aitoon uskoon kuuluu aina se, että ihmisellä on kaipuu pyhempään ja puhtaampaan elämään. Jos tätä halua ei ole, ei usko varmastikaan ole aitoa. Valhekristitty näyttää usein puhtaalta ja kirkkaalta omissa silmissään, eikä hän kaipaa muutosta elämäänsä ja puolustelee syntejään, mutta todellinen usko saa aina aikaan kaipuun synnistä ja heikkouksista vapautumiseen omassa elämässä, että myös yleisemmin yhteiskunnassa. Todelliseen uskoon kuuluu myös jatkuva Jumalan etsiminen. Jeesus sanoi:

- (Matt 5:6) Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

- (Matt 5:3) Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

- (Matt 6:33) Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Hyvän esimerkin todellisesta uskosta näemme Euroopan helluntaiapostoliksi kutsutun T.B. Barrattin kuvauksessa. Hän eli viime vuosisadan alkupuolella ja hän kertoo, miten ennen helluntaikastettaan hän oli voimakkaasti kokenut oman puutteellisuuteensa ja murehti sitä. Pyhityskysymys oli ollut hänen rakkain aiheensa, vaikkei hän ollut sitä kokenut kunnolla ennen uudistumistaan:

Barratt: Se tapahtui eilen, sunnuntaina, 7:ntenä lokakuuta klo 5:n ja 6:n välillä iltapäivällä, ja nyt te saatte kuulla, mikä on johtanut tähän. Minun sielussani palaa! Minusta tuntuu, että olen maailman onnellisin mies. Kaikki on tullut uudeksi. Olen täynnä iloa ja rauhaa ja rakkautta Jumalaan ja ihmisiin! Kaikkina päivinä Hän on johtanut minua, ja sisimpäni on jatkuvasti huutanut: Eteenpäin! Eteenpäin! Aina vaikeasta sairaudestani lähtien, yli 20 vuotta sitten, on ollut voimia, hyviä voimia, jotka ovat ajaneet minua eteenpäin. Pyhityskysymys on ollut minun rakkain aiheeni; ja olen taistellut pyhyysajatuksen puolesta, vaikka en itse ole sitä kokenut.

Mutta kuinka pahaksi tunsinkaan itseni omissa silmissäni Jumalan puhtauden ja pyhyyden edessä! Näin kunnianhimoni, itsekkyyteni, omapäisyyteni, lihallisuuteni. Oi Jumalani, minä näin niin paljon, niin paljon sellaista, minkä täytyi murehduttaa Pyhää Henkeä! Minut murrettiin ja taivutettiin maahan kerta toisensa jälkeen. (4)

Halu pyhempään elämään ja synnistä vapautumiseen on siis yksi tärkeimmistä merkeistä liittyen elävään uskoon. Jos ihmisellä ei ole tätä halua, ei hän varmastikaan ole elävässä uskossa.

Miten sitten elävän uskon hedelmä ilmenee muulla tavoin ihmisen elämässä? Monet käännynnäiset, jotka eivät ole pelastuneet, vetoavat usein siihen, etteivät he ole tehneet mitään pahaa. Kuitenkaan se, ettei ihminen ole varas, juoppo, kiroilija, valehtelija, jumalanpilkkaaja, seksuaalisesti moraaliton tai ole tehnyt muille pahaa, todista siitä, että ihminen on todellinen kristitty. Myös uskomaton ihminen voi olla syyllistymättä edellisiin asioihin. Lisäksi monet uskomattomat ihmiset voivat olla rehellisiä, oikeudenmukaisia tai anteliaita ja heillä on lempeä luonne.

Sen sijaan elävä usko ilmenee myös siinä, että ihminen on positiivisesti Jumalaa pelkäävä, armollinen ja anteeksiantava, helposti virheensä tunnustava, rauhallinen, myötätuntoinen, nöyrä, muita kunnioittava jne. Jos ihmisessä ei ilmene yhtään näitä piirteitä, ja hänellä on itsekäs, vihainen, riitelevä ja ylpeä henki tai hän tekee suuren numeron rakkaudestaan ja nöyryydestään, on syytä epäillä tällaisen ihmisen uskoa. Edellinen ei tarkoita, etteikö ihminen voisi langeta näillä alueilla. Kyllä jokainen voi, mutta jatkuva Jumalan etsintä ja kaipuu vääristä piirteistä luopumiseen kuuluu elävään uskoon. Jos tätä piirrettä ei esiinny, ei kyseessä varmastikaan ole elävä usko.

Saadaksemme paremman kuvan asiaan, katsomme John Beveren näkyä. Se osoittaa, miten ihminen voi pitää itseään kristittynä ja pelastuneena, mutta olla silti pelastuksen ja taivaan porttien ulkopuolella. Syynä näiden ihmisten tilaan on varmasti se, että he eivät ole koskaan katuneet syntejään ja halunneet muuttua sisimmässään. He eivät ole antaneet Jumalan toimia elämässään tai ehkä he jossain vaiheessa ovat vähitellen erkaantuneet hänestä.

Sain rukouksessa pysäyttävän hengellisen näyn, joka muutti elämäni ja palvelutyöni suunnan. Näin suuren kansanjoukon, lukemattoman väkipaljouden, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Nuo ihmiset olivat kokoontuneet taivaan porttien ulkopuolelle ja odottivat pääsevänsä sisään ja kuulevansa Mestarin sanovan: ” 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt 25:34). Sen sijaan he kuulivatkin Mestarin sanovan: ” 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut [laittomuuden tekijät, engl. käännös].” Näin heidän kasvoillaan hirvittävän järkytyksen, tuskan ja kauhun. He todella uskoivat olevansa menossa taivaaseen, koska he tunnustivat uskoa ja Jeesusta herranaan. He eivät kuitenkaan olleet ymmärtäneet synnin todellista merkitystä. Vaikka he halusivat taivaaseen, heiltä puuttui palava halu olla kuuliainen Isän tahdolle. (5)

Kysymys pelastusvarmuudesta. Kun uskonpudistus aikanaan syntyi, oli siinä keskeinen kysymys se, miten saadaan syntien anteeksiantamus eli Jumalan hyväksyntä, ja miten ihminen voi olla varma Jumalan hyväksynnästä. Mm. Lutherin Galatalaiskirjeen selitys käsittelee aihetta laajalti.

Kysymys pelastusvarmuudesta on edelleen ajankohtainen, ja sen pitäisi olla ihmisille kaikkein tärkein asia. Paavalikin kirjoitti edellä olevissa jakeissa ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa” (2 Kor 13:5), joten tätä asiaa ei pitäisi ohittaa.

Mutta, mutta. Monien kirkoissa olevien ihmisten ongelma on juuri se, etteivät he ole selvillä tästä asiasta, ja mikä vielä pahempaa, he eivät edes ole huolissaan siitä.

Tunnettu saarnaaja Niilo Yli-Vainio, joka oli tuhansien ihmisten kanssa tekemisissä, törmäsi usein tällaisiin ihmisiin, ns. käännynnäisiin. Yleensä tavalliset syntiset sanoivat suoraan, ettei heillä vielä ollut kokemusta pelastuksesta, mutta käännynnäiset kiertelivät ja kaartelivat asian ympärillä:

Olen toimintani aikana varmaan tuhansilta kysynyt, ovatko he uskovia. Tavallinen syntinen sanoo suoraan: - Eihän sitä vielä. Mutta käännynnäinen kiertelee ja kaartelee eikä anna suoraa vastausta suoraan kysymykseen. Hän haluaa käydä kristitystä, mutta sisäinen kokemus puuttuu kokonaan. Siksi hän ei oikein osaa valehdellakaan. Ei hän halua kieltää, mutta ei voi myöntääkään, kun jokin sisimmässä sanoo, että ei ole sitä varmuutta, josta on puhuttu. (6)

Monien tällaisten käännynnäisten ongelma on siis se, etteivät he halua päästä selvyyteen, vaan tyytyvät epämääräisyyteen. He saattavat sanoa, että kyseessä on heidän henkilökohtainen asiansa, että on sopimatonta keskustella tällaisesta aiheesta tai että

on ylpeyttä puhua henkilökohtaisesta varmuudesta.

Kuitenkin Raamatun selvä opetus on, että pelastuksesta voidaan olla varmoja. Esim. Jeesus kehotti opetuslapsia iloitsemaan siitä, että heidän nimensä ovat kirjoitettuina taivaissa (Luuk 10:20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.). Tällainen iloitseminen olisi mahdotonta, jos ei olisi varma asiasta. Samoin tunnettu suomalainen julistaja Urho Muroma on todennut kirjassaan Kuka on kristitty?, että ”Todella pelastunut ihminen tietää aina kertoa miten hän on pelastunut.” Muroma vertaa tätä tulipalosta pelastumiseen tai miten monet välttivät varmalta näyttävän kuoleman viime sotien aikana ja säilyivät hengissä. Tosin aina ei kaikille ole selvillä heidän tarkka pelastumisensa hetki ja päivä. Esim. tunnettu herätyssaarnaaja Frank Magns saattoi ainoastaan todeta, että hän siirtyi pimeydestä valkeuteen ’sen ja sen’ kevään aikana.

Toisaalta jos joku väittää, että pelastuksesta ei voi koskaan päästä varmuuteen, tekee tällainen ihminen epäuskollaan tyhjäksi kaikki Raamatun lupaukset syntien anteeksisaamisesta (esim. Apt 16:31: Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".). Tällaisesta epäuskoisesta asenteesta Jeesus opetti seuraavasti: ”Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen” (Joh 3:18).

Miksi sitten ihmisiltä puuttuu pelastusvarmuus? Suurin syy on itseensä katsominen. Todella pelastunutkin ihminen voi joutua pelastuksensa suhteen epävarmuuteen, mutta hän vapautuu siitä heti, kun katsoo Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön eikä omaan puutteellisuuteensa. Esim. seuraavat jakeet viittaavat tähän:

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

On tärkeää painottaa, että pelastusvarmuus ei ole pelastuksen ehto, vaan sen pitäisi olla yksi seuraus siitä, että ihminen itsensä sijasta laittaa luottamuksensa Jeesukseen Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä ristillä. Kun ihminen on nähnyt toivottomuutensa pelastaa itsensä ja laittaa luottamuksensa Jeesukseen, saa hän tätä kautta rauhan.

Mikä on sitten ongelma niiden ihmisten kohdalla, jotka saattavat olla mukana jopa kirkon toiminnassa, mutta eivät ole vielä pelastuneet? Ongelma on siinä, että he eivät ymmärrä lain ja evankeliumin välistä eroa. Laki ei ole koskaan saanut osoittaa heitä helvettiin tuomituksi, Jumalan vihan alaiseksi ja syyllisiksi. Lain tarkoitus on osoittaa, että ihminen itsessään on hukassa ja kykenemätön pelastamaan itseään, mutta he eivät ole tätä koskaan kokeneet (Room 3:19,20 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.). Jeesus Kristus voi olla Vapahtaja vain sellaiselle henkilölle, joka tietää sen, ettei voi pelastaa itseänsä, ja joka laittaa kaiken toivonsa Jeesuksen sovitustyöhön, eikä mihinkään itsessään olevaan.

Katsomme lainausta, jossa ihminen on kokenut ”kääntymyksen”, mutta kaikki on jäänyt kuitenkin pinnalliseksi ja Jeesus on jäänyt kaiken ulkopuolelle. Näin pääsee helposti tapahtumaan, jos laki ei ole ensin saanut paljastaa ihmiselle hänen tilaansa. Kuitenkin sama henkilö koki myöhemmin todellisen kääntymyksen ja lain valossa näki oman tilansa sellaisena kuin se todella on.

Aiemmin usko oli minulle ennen kaikkea tahdon asia. Talvileirillä annoin elämäni Jeesukselle ja tehdessäni sen koin valtavan vapautuksen. Arvelin tuon vapautuksen olevan pelastusvarmuutta ja niin aloin elää kuin kristitty. Nuorten piirissä olin ollut käännyttämässä toisia samanlaisiksi kristityiksi kuin itse olin.

Ymmärrän nyt, että olen itsekin kuulunut siihen joukkoon, joka uskollisesti kulki Jeesuksen mukana kun hän vaelsi maan päällä. He näkivät hänen tekonsa ja kuulivat hänen puhuvan... Mutta koskaan heistä ei tullut opetuslapsia...

... Mutta nyt tajuan, että juuri sellainen olen ollut kaikki nämä vuodet.

Kun annoin talvileirillä elämäni Jeesukselle, tein niin, koska ihmisten tulee tehdä niin tullakseen kristityiksi. Sen jälkeen olikin vain alettava elää niin kuin kristityn kuuluu. Sen vaatimuksen uskoin täyttäväni olemalla mukana nuorten piirissä.

Nyt ymmärrän, että koko sinä pitkänä aikana, joka on kulunut leiristä tähän päivään, en ole missään vaiheessa kunnolla saanut Jeesusta elämääni.

Minusta on merkillistä, että ennen kuin aloin uudelleen etsiä Jumalaa, en tuntenut itseäni kadotetuksi enkä avuttomaksi. Tosin tiesin, ettei kaikki ollut kohdallani niin kuin pitäisi, mutta se ei huolestuttanut minua. Minähän olin kristitty; olin tehnyt kaiken sen, mitä ihmisen täytyykin tullakseen kristityksi. Jo ajatuskin siitä, etten olisi pelastunut, tuntui minusta mahdottomalta.

... Nykyään en yksinkertaisesti tiedä, olenko Jumalan lapsi. Ymmärrän nyt täysin Marttia. On tosiaankin aihetta kysyä, olenko lainkaan kristitty.

…Kerroin hänelle keskustelustani Martin kanssa ja siitä, kuinka hirvittävää minulla oli ollut seuraavana syksynä. Silloin olin alkanut nähdä, että olin läpikotaisin täynnä syntiä ja kurjuutta. Minua ihmetytti, ettei Jaakko ollut koskaan kokenut sellaista. Tai jos olikin, niin siitä oli jo monta vuotta. Enää hän ei pitänyt itseään minään erityisen suurena syntisenä. Hän kyllä tiesi olevansa sellainen, mutta mitään henkilökohtaista tuntemusta hänellä ei siitä ollut.

... Rohkenin sanoa, että hänen puutteenaan oli se, ettei hän tuntenut Jumalaa sellaisena kuin hän todella on. Laki ei ollut koskaan saanut tehdä häntä puolustuskyvyttömäksi eikä tuntemaan itseänsä syylliseksi Jumalan edessä. Sen tähden hän ei myöskään tarvinnut evankeliumia. (7)

C.O. Rosenius on myös selvitellyt väärän kääntymyksen taustoja. Hän toteaa, että tällainen käännynnäinen asettaa Jumalan lain vaatimusten riman tarpeeksi matalalle, ettei vain olisi syyllinen Jumalan edessä. Hän saattaa ajatella, ettei Jumala vaadi kohtuuttomia, ja kun ihminen tekee parhaansa, niin Jumala lopulta antaa hyväksyntänsä. Hän ei myöskään ymmärrä lain ja evankeliumin välistä eroa ja saattaa saada lohtunsa siitä, että on tullut paremmaksi:

Tämä voi johtaa vain onnettomuuteen. Toisista tulee karkeita fariseuksia, jotka tuntee helposti. Toisista tulee fariseuksia hienommalla tavalla.

Nämä tietävät sangen hyvin, ettei kukaan tule vanhurskaaksi lain teoista, kuten Paavali sanoo. Heidän tarkoituksensa ei myöskään ollut valita sitä tietä, mutta kuitenkin he ovat joutuneet sille. Se alkoi siten että he heräsivät etsimään pelastusta. He lukivat Jumalan sanaa, rukoilivat, pakenivat maailmaa ja syntiä. He huomasivat, että he todellakin tulivat toisenlaisiksi kuin he olivat aikaisemmin olleet, ja he kiittivät Jumalaa siitä. Heillä oli onneton onni saada lohdutus ja rauha siitä, että he olivat tulleet paremmiksi. Mutta miten oikeastaan kävi niin?

Ehkä he eivät koskaan heränneet tosissaan? He vakuuttuivat vain lavean tien vaeltamisen vaarasta ja valitsivat toisen tien. He pitivät varmana, että kun he nyt kulkivat toista tietä kuin maailma yleensä, niin kaiken täytyi olla järjestyksessä. He panivat pois muutamia syntejä ja muuttivat elämäntapansa mutta eivät ymmärtäneet Jumalan katsovan sydämeen. He eivät myöskään ymmärtäneet, mitä uudestisyntyminen on, vaan tyytyivät muuttamaan elämäänsä joissakin kohdin. Ja kun he eivät olleet oikein tyytyväisiä itseensä, he ajattelivat: kristityilläkin on vikansa, mutta Jumalahan on armollinen.

Siellä täällä he alkoivat myös tinkiä laista: eihän Jumala voi vaatia kohtuutonta! Tällä tavoin he järjestivät tien itse ja panivat päämäärän niin matalalle, että he pääsivät "olemasta syyllisiä Jumalan edessä". Jos he nyt ottivat huomioon jotenkin, että lain tarkoitus kuitenkin on saada aikaan katumusta ja masennusta, niin he luulivat, että kaikki oli niin kuin pitikin, jos he tunsivat tunnontuskia jostakin synnistä. Mutta he eivät ole koskaan olleet koko olemuksellaan Jumalan tuomion ja vihan alaisina.

Tämä on lyhyesti sanottuna väärä kääntyminen. On mahdotonta mennä yksityiskohtiin, mutta lyhyesti voidaan sanoa näin: se joka ei koskaan ole menettänyt väärää toivoa Jumalan armosta, se joka ei koskaan ole epäonnistunut kääntymisessään, se joka ei koskaan ole koko olemuksellaan ollut Jumalan tuomion alainen, ei ole myöskään kääntynyt. (8)

Miten käsität pelastuksen? Kun ovat kyseessä uskonnolliset ihmiset, jotka luulevat olevansa taivastiellä, mutta eivät kuitenkaan ole pelastuneet, on heitä erilaisia ryhmiä. Toiset ovat omaksuneet uskonkäsityksen, jossa heidän on helppo uskoa Jumalan armoon ja rakkauteen, vaikka he jatkuvasti elävät täysin oman mielensä mukaan.

Toinen ryhmä taas painottaa tekoja ja lakia, mutta he eivät koskaan menetä toivoaan oman itsensä suhteen, mikä on lain tarkoitus (Room 3:19,20). He ovat tyytyväisiä hurskauteensa ja pyhitykseensä, niin että saavat lohtunsa teoistaan, kasteestaan, synninsurustaan, katumuksestaan tai että ovat parempia kuin muut. He eivät nojaa yksin Jeesuksen sovitustyöhön ja Sanan lupauksiin vaan katsovat kaikessa itseensä. He voivat kyllä nimellisesti sanoa uskovansa Jeesukseen, mutta ajattelevat, että heidän on ensin tehtävä parhaansa, ja Jumala sitten lopulta antaa armonsa ”Jeesuksen sovitustyön tähden”. Tässä näkemyksessä sotketaan siten laki ja evankeliumi keskenään. Ei haluta kuulla täyttä totuutta siitä, että ihminen on kaikkine tekoineen ja yrityksineen täysin kadotettu ja erossa Jumalasta, kuten laki osoittaa, eikä myöskään totuutta siitä, että Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa jo tehnyt kaiken puolestamme (2 Kor 5:19,20: Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.). Pelastus muutetaan tieksi, jossa ihminen ensin tekee parhaansa ja saa Jumalalta lopun – eli sen mihin ei itse pystytä.

Mutta miten pelastus tapahtuu? Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

Luottamuksen laittaminen Jeesukseen. Monilla on usko Raamatun luotettavuuteen. He voivat uskoa kaiken, mitä on kirjoitettu Raamatussa, että Jeesus on kuollut ihmisten puolesta ja että Jumala rakastaa ihmisiä. Tällainen historiaan perustuva usko on sinänsä hyvä asia, mutta se ei ole pelastavaa uskoa. Riivaajatkin uskovat samojen asioiden olevan totta (Jaak 2:19).

Sen sijaan pelastava usko merkitsee enemmän. Se ei merkitse vain uskoa siihen, mitä Jeesus on tehnyt historiassa ja hänestä esitettyihin väitteisiin, vaan se merkitsee oman luottamuksen laittamista yksin Jeesukseen. Kun ihminen on huomannut olevansa kadotettu ja erossa jumalasta, hän kääntyy Jeesuksen puoleen ainoana toivonaan pelastua. Hän ei pane luottamusta eli uskoa itseensä ja muuttumiseensa vaan yksin Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Tämä asia tulee hyvin esille Apostolien tekojen kohdassa, jossa Paavali neuvoo vanginvartijaa uskomaan eli laittamaan luottamuksensa Jeesukseen pelastuksen asiassa:

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

Kun ihminen uskoo Jeesukseen pelastuksen asiassa, tämä sulkee pois teot ja yrittämisen. Usko ulkopuolella olevaan Jeesukseen on vastakohta ihmisen yrityksille vaikuttaa pelastukseen. Niinpä esim. Paavali kirjoitti tekojen ja uskon välisestä suhteesta ja miten pelastumme armosta ja uskon kautta, eikä itsemme ja tekojemme kautta. Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan, eikä sen eteen voi tehdä mitään. Muuten kyseessä ei olisi lahja:

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja –

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

Mikä on tekojen osuus pelastuksessa? On tärkeää painottaa, että ne eivät pelasta ketään, mutta niitä voi tehdä pelastuksen jälkeen. Tämä tulee toistuvasti esille esim. Paavalin opetuksessa. Hän puhui uskon vaikuttamista teoista mm. seuraavassa kohdassa. Uskon Jeesukseen tulisi aina kulkea tekojen edellä ja olla pelastuksen perusta; teot ovat vain seurauksia:

- (2 Tess1:11) Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot,

Pelastus tapahtuu yhdessä hetkessä. Tähän viittaa mm. se, että kaikki kääntymykset Raamatussa tapahtuivat yhdessä hetkessä. Samoin uudestisyntyminen, josta Jeesus kertoi (Joh 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".), viittaa nopeaan tapahtumaan. Sillä kuten tavallinen syntymä tapahtuu hetkessä, ja ihmisillä on syntymäpäivä kerran vuodessa eikä vuoden jokaisena päivänä, on samoin uudestisyntymän suhteen. Kyse ei ole vuosikausien prosessista vaan ihminen pelastuu ja uudestisyntyy heti siinä hetkessä, kun hän vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä - havaittuaan sitä ennen, ettei voi itse pelastaa itseään ja että ainoa toivo on Jeesuksessa. Johanneksen evankeliumissa on kirjoitettu tästä:

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä

Jumala vanhurskauttaa jumalattoman eikä sellaista ihmistä, joka osittain luottaa tekoihinsa. Mitä tulee vanhurskauttamiseen, joka on uudestisyntymän toinen puoli, viittaa sekin nopeaan pelastumiseen ja ettemme pelastu tekojemme tähden. Eli Jumala vanhurskauttaa jumalattoman – ihmisen, jolla ei taatusti ole mitään ansioita. Hän ei julista vanhurskaaksi ihmistä, joka luulee voivansa vaikuttaa teoillaan pelastukseen, vaan hän julistaa vanhurskaaksi jumalattoman, joka kääntyy Jeesuksen puoleen ja saa samassa hetkessä kaiken anteeksi.

- (Room 4:4,5) Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,

5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

Tässä on yksi syy, miksi Jeesus sanoi publikaanien ja porttojen menevän taivasten valtakuntaan ennen uskonnollisia fariseuksia. Uskonnolliset fariseukset luottivat liikaa tekoihinsa, eivätkä he ymmärtäneet lain merkitystä, joka on osoittaa ihminen itsessään kadotetuksi ja hukkuvaksi sieluksi, joka ei voi pelastaa itseänsä. Publikaanien ja porttojen on helpompi ymmärtää tämä, koska he eivät voi luottaa mihinkään hyvään itsessään:

- (Matt 21:31: 31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.

Katsomme vielä lainausta, joka liittyy aiheeseen. Urho Muroma kertoo, miten monet tekevät ratkaisun ja ratkaisuja, tekevät parhaansa ja sitten odottavat Jumalan lopulta antavan armonsa ”Jeesuksen sovitustyön tähden”. Kuitenkin tämä on täysin väärä ja mahdoton tapa pelastua. Nämä ihmiset eivät ole ymmärtäneet lain merkitystä, joka on tukkia suu eli saada ihminen ymmärtämään, ettei hän mitenkään voi pelastaa itseään (Room 3:19,20 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.). Lain tulisi olla kasvattaja Jeesuksen Kristuksen luo, että me tulisimme vanhurskaiksi uskosta häneen, eikä teoistamme (Gal 3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.)

Toiseksi on mahdotonta saada pelastusvarmuutta, jos laittaa toivonsa osittain itseensä, muuttumiseensa tai jopa synninsuruunsa. (Eli synnintunto, johon ollaan tyytyväisiä, ei ole todellista synnintuntoa. Synnintunnon tarkoitus pitäisi aina olla se, ettei ihminen saa mitään lohtua itsestään eikä enää kestä nykyistä tilaansa, vaan etsii apua ulkopuolelta, Jeesuksen sovitustyöstä). Ainoa mahdollisuus saada varmuus on laittaa toivonsa ja luottamuksensa ulkopuolella olevaan Jeesukseen Kristukseen, joka on jo täyttänyt lain puolestamme (Joh 19:30 Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.) Älä sen tähden katso itseesi, vaan ulkopuolella olevaan Jeesukseen Kristukseen, muuten et saa ikinä varmuutta.

Seuraavassa siis lainaus Urho Muroman tekstistä, ja miten ihmiset voivat käsittää väärin pelastuksen:

- Oletteko koskaan erehtynyt pitämään pelastusta Jumalan ja teidän yhteistyönne tuloksena, nimittäin niin, että kun ensin teette parhaanne, niin sitten Herra armossaan antaa anteeksi sen, mihin ette kykene?

Hän ei vastannut mitään, mutta huomasin, että ajatus teki voimakasta työtä hänessä.

- Katsokaapas, monet luovat itsellensä tällaisen pelastuksen tien:

Ensin he itse käännyttävät itsensä, tekevät ratkaisun ja ratkaisuja, antavat itsensä Herralle, kerta toisensa jälkeen, panevat pois syntejä minkä voivat, tunnustavat syntejänsä, alkavat rukoilla, lukea Raamattua, pitää aamuvartiota, käydä kirkossa ja kokouksissa, harrastaa Jumalan valtakunnan työtä, sosiaalista työtä, hyväntekeväisyyttä j.n.e. Ja kun he sitten ovat näin omasta puolestaan tehneet kaikkensa, odottavat he, että Jumala puolestaan tekee kaikkensa: antaa heille armon, s.o. lukee heille Kristuksen tähden hyväksi sen, mikä puuttuu.

- Niin juuri minä olen ajatellut, hän nopeasti sanoi.

- Mutta, hyvä neiti, eihän tämä ole mikään armon tie. Tämähän on ansion tie. Tässähän ihminen tekee, minkä hän voi, ja odottaa ponnistustensa palkaksi Jumalan hyväntahtoista suhtautumista hänen pyrintöjensä vakavuuteen. Tämähän on n.s. synergismiä, Jumalan ja ihmisen yhteistyötä sielun pelastukseksi. Ei kukaan voi tällä tiellä löytää rauhaa ja pelastusvarmuutta, sillä sillä tiellä ei ole mitään lupausta. Se ei ole Jumalan pelastustie. Luther yritti aikoinaan löytää Jumalan juuri tällä tiellä, mutta päätyi täydelliseen epätoivoon. Monet muut ovat hänen tavallaan yrittäneet ja aina yhtä huonoin tuloksin. Koko katolinen kirkko kulkee tällä tiellä ja lukemattomat protestantit... (9)

Tunteet eivät sellaisenaan todista uskoa aidoksi. Lopuksi pieni sana tunteista, jotka ovat osa hengellistä elämää. Elävä usko on ”vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” (Room 14:17). Samoin suurimpaan käskyyn sisältyy oletus rakkaudesta Jumalaan ja ihmisiin. Kyllä tämän käskyn noudattamiseen tunteet jossakin määrin liittyvät, muuten on aika vaikeaa rakastaa: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'” (Matt 22:36-39).

Mutta todistavatko tunteet tai kokemukset aidosta uskosta? Jonathan Edwards on ottanut kantaa tähän aiheeseen merkittävässä kirjassaan Oikea hengellinen kokemus (Treatise concerning religious affections). Tämä kirja syntyi suuren herätyksen seurauksena, joka oli Yhdysvalloissa 1700-luvulla. Edwards totesi, että suurten uskonnollisten herätysten jälkeen voi usein syntyä vastavaikutus, jossa torjutaan tunteet täysin, ja pitäydytään vain kylmään, kuivaan oikeaoppisuuteen.

Mikä on sitten oikea painotus? Edwards opetti, että tunteita ei tule torjua, koska ne kuuluvat kristilliseen elämään, mutta kaikki on arvioitava Raamatun valossa, varsinkin sen valossa, onko pitkäaikainen hedelmä hyvä ja näkyykö se käytännöllisessä tottelevaisuudessa. Ihmisten näyt, hurmiotilat, voimakkaat tunteet, kokemukset tai puhe kristillisistä asioista eivät sellaisenaan todista aidosta kääntymyksestä. Sen sijaan kristillinen kuuliaisuus, rakkaus lähimmäisiin ja positiiviseen suuntaan muuttunut käytännön elämä todistavat paremmin aidosta kääntymyksestä. Muuten mennään pahasti harhaan:

Kirjoitukset painottavat käytäntöä enemmän kuin mitään muuta pelastuksen todistetta. Toivon tämän olevan selvää tähän mennessä. Meidän on pysyttävä tässä painotuksessa. On vaarallista painottaa asioita, joita Raamattu ei painota. Olemme menettäneet raamatullisen tasapainon, jos kiinnitämme päähuomion tunteisiin ja kokemuksiin, jotka eivät näy käytännöllisessä tottelevaisuudessa. Jumala tietää, mikä on parasta meille, ja hän on alleviivannut tiettyjä asioita, koska ne tarvitsevat alleviivausta. Jos me hylkäämme Jumalan selvän painotuksen kristillisessä käytännössä, ja painotamme muita asioita vilpittömyyden koettelemisessa, olemme petoksen ja tekopyhyyden tiellä. (10)

Hedelmän pitäisi siis todistaa, onko jokin asia Jumalasta. Valitettavasti tätä ei kuitenkaan aina oteta huomioon, vaan leimataan jotkin asiat heti Jumalasta tai saatanasta lähtöisin olevaksi. Jos joku esim. kaatuu hengellisessä kokouksessa tai näkee näyn Kristuksesta, joka riippuu ristillä, saatetaan heti selittää sen olevan peräisin jommastakummasta lähteestä. Samoin joku voi tulla väärään pelastusvarmuuteen nähtyään jonkin hengelliseltä vaikuttavan näyn tai unen. Tällaisesta tapauksesta kertoo 1800-luvulla elänyt Charles G. Finney kirjassaan Ihmeellisiä herätyksiä. Kyse on naisesta, joka perusti varmuuteensa nuorena tyttönä näkemäänsä uneen - sen perusteella hän uskoi syntinsä olevan anteeksiannetut. Kuitenkaan hänen elämänsä hedelmä ei ollut hyvä, mikä viittasi siihen, ettei hän ollut todellisessa uskossa. Finney kertoo:

Herätyksen aikana kiintyi huomioni erääseen sairaaseen naiseen, joka oli ollut baptistiseurakunnan jäsen ja oli hyvin tunnettu paikkakunnalla, mutta ihmiset eivät oikein luottaneet hänen hurskauteensa. Keuhkotauti riudutti häntä nopeasti, ja minut kutsuttiin häntä tervehtimään. Menin siis, ja minulla oli pitkä keskustelu hänen kanssaan. Hän kertoi minulle tyttönä näkemänsä unen, joka sai hänet ajattelemaan, että hänen syntinsä olivat anteeksi annetut. Siihen hän sitten perustui, eivätkä mitkään todistelut voineet häntä siitä järkyttää. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei tuo uni suinkaan ollut merkkinä hänen kääntymyksestään. Sanoin hänelle suoraan hänen tuttaviensa vakuuttaneen, ettei hän ollut koskaan viettänyt kristillistä elämää eikä osoittanut kristillistä mielenlaatua. Minä olin tullut koettaakseni saada hänet luopumaan väärästä toivostaan ja tutkiakseni, eikö hän haluaisi ottaa vastaan Jeesusta Kristusta pelastuksekseen. Suhtauduin häneen hyvin ystävällisesti, mutta tein silti tarkoitukseni hänelle selväksi. Hän loukkautui kuitenkin suuresti ja minun lähdettyäni valitti, että minä olin tahtonut riistää häneltä hänen toivonsa ja saattaa hänen mielensä ahdistukseen, sekä, että oli julmaa näin ahdistaa sairasta ihmistä ja häiritä hänen mielensä rauhaa. Pian sen jälkeen hän kuoli. Kuoleman lähestyessä hän sai sellaisen näkemyksen Jumalasta ja siitä pyhyydestä, joka sen asukkailla täytyy olla, että hän huusi tuskasta sanoen olevansa menossa helvettiin. Tässä tilassa hän kuulemani mukaan kuoli. (11)

Kuten edellä todettiin, voivat näyt, unet ja kokemukset tulla eri lähteistä: Jumalasta, ihmisestä itsestään ja paholaisesta. Jälkimmäiset ovat erittäin mahdollisia, jos ennestään sidottu uskomaton tulee kokoukseen, ja saatana sitten näyttää hänelle näyn ristillä riippuvasta Kristuksesta tai hän kuulee jonkin äänen. Sen seurauksena hän saattaa pitää itseään pelastettuna, vaikkei Jumala ole päässyt ollenkaan koskettamaan hänen elämäänsä. Mm. Jonathan Edwards kertoo tällaisista kokemuksista, jotka tapahtuivat 300 vuotta sitten herätyksen aikana. Hän totesi, ettei kokemuksen ja tunteen perusteella voi aina päätellä, mistä lähteestä se on, koska samanlainen kokemus voi olla eri lähteistä. Vasta aika, sisäinen muutos ja hedelmä todistavat, onko se Jumalasta.

Ihminen, myös uudestisyntynyt kristitty, voi siis joutua petetyksi, ja siksi kannattaa suhtautua varauksella ihmeellisiin kertomuksiin, näkyihin, uniin, ääniin ja kokemuksiin. Sellaisen, joka saa niitä, tulisi kysyä muilta neuvoa, koska toiset saattavat nähdä tilanteen selvemmin (erehtymättömyys ja ettei kuuntele muiden neuvoja, on yksi selvempiä merkkejä petoksesta, joka johtaa väärille poluille ja fanaattisuuteen). Seurakunnassa ovat myös opettajat ja paimenet, jotka voivat ohjata oikeaan suuntaan.

Jos kokemukset ovat Jumalasta, on niiden tärkein seuraus sisäinen muutos, hedelmä ja uudistunut elämä. Se tulee esille seuraavantyyppisissä asioissa:

• ymmärrys Kristuksen ja hänen ristin työnsä merkityksestä

• halu lukea Raamattua

• vapautuminen syntitottumuksista, katkeruudesta ja himoista

• ihminen tuntee oman turmeluksensa ja syntisyytensä: ylpeys, ärtyisyys, rakkaudettomuus, himo…

• ihminen nöyrtyy eikä pidä itseään muita parempana

• hätä muiden pelastuksesta

• rukouselämä voimistuu

• syvempi rakkaus Jumalaa ja ihmisiä kohtaan

• halu tehdä kaikessa Jumalan tahto (Room 7:22: sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin)

• armollisuus, anteeksiantavaisuus, myötätunto ja ettei ihminen korota itseään ovat asioita, joiden tulisi seurata aitoa uskoa

Oletko vastaanottanut Jeesuksen elämääsi? Edellä todettiin, että ihminen voi pettää itsensä ja luulla olevansa taivastiellä, vaikka hän on matkalla helvettiin. Se on erittäin mahdollista ja tästä varoittavat useat Raamatun jakeet.

Mitä sitten ihmisen on tehtävä pelastuakseen? Vastaus on yksinkertainen; ihmisen on toivotettava Jeesus elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi. Raamatun mukaan hän jo seisoo sydämemme oven ulkopuolella, saadakseen astua elämäämme:

- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Niinpä jos et ole vielä vastaanottanut Jeesusta elämääsi, voit toivottaa hänet elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi nyt. Raamatun mukaan, jos olet vastaanottanut hänet elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus, iankaikkinen elämä ja olet uudestisyntynyt - riippumatta tunteistasi - kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (Joh 1:12,13) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Viittaukset:

1. David Åleskjær: Ennen sataa lunta helvetissä (Snø i helvete), s. 98,99

2. Frank Mangsin taivastestamentti, s. 143-145

3. Mary Baxter: Jumalan ilmoitus kadotuksesta (A Divine Revelation of Hell), s. 37-39

4. Martin Ski: T.B. Barratt - Helluntaiapostoli, p. 108-110

5. John Bevere: Turvapaikka (Under Cover), s. 47,48

6. Niilo Yli-Vainio: Kristitty vai käännynnäinen, S. 21

7. Hans Erik Nissen: Enkö koskaan tule paremmaksi, S. 47, 48, 38, 39, 99, 100

8. C.O. Rosenius: Tie rauhaan, S. 29,30.

9. Urho Muroma: Oletko pelastettu?, s. 56,57

10. Jonathan Edwards: Oikea hengellinen kokemus (A Treatise concerning religious affections), s. 74,75

11. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, S. 59,60.