|
|
Muutokset yhteiskunnassa
Yhteiskunnan moraali ja ihmisten maailmankuvat ovat jatkuvassa muutoksessa. Mikä on kristillisen uskon asema kaiken keskellä?
Tässä kirjoituksessa tuodaan esille joitakin yhteiskunnassa esiintyviä virtauksia ja käytösmalleja. Tarkoitus on selvittää, mitä muutoksia on tapahtunut yleisessä ajattelussa, ja miten se on vaikuttanut ihmisten arkielämään ja yhteiskuntaan. Tilanne ei ole sama kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, jolloin elettiin yhtenäiskulttuurissa ja arvot olivat kaikilla lähes samansuuntaisia. Varsinkin kristillistä opetusta kunnioitettiin silloin ja pidettiin tärkeänä, mutta nyt siitä on erkaannuttu yhä kauemmas. Siksi on hyvä tutkia muutoksia ihmisten ajattelussa ja miten ne ovat vaikuttaneet elämäämme. Aloitamme evoluutioteoriasta.
Evoluutioteoria. Jos pitäisi nimetä jokin teoria ja opetus, joka on muuttanut ihmisten ajattelua eniten, on yksi hyvä vaihtoehto evoluutioteoria, jonka Darwin teki tunnetuksi kirjassaan Lajien synty v. 1859. Kirjan julkaisemisesta ei kestänyt kuin 10-20 vuotta, kun tämä teoria tuli yleisesti hyväksytyksi. Sitä ennen pidettiin itsestään selvänä, että Jumala on kaiken takana ja että lajit olivat suunnilleen siinä muodossa kuin ne luotiin. Tätä opetettiin yleisesti kouluissa ja ihmiset pitivät Raamatun kuvausta kaiken alusta historiallisena ja luotettavana. Mikä on evoluution hedelmä? Jos ei oteta lukuun tieteellistä aluetta, on se luultavasti vaikuttanut eniten kahteen asiaan: ihmisarvon aleneminen ja moraali.
Ihmisarvon aleneminen on luonnollinen seuraus evoluutiosta. Jos uskotaan, ettei ihminen ole Jumalan kuva kuten Raamattu osoittaa vaan periytynyt eläimistä, silloin ei juuri ole eroa ihmisellä ja muulla luomakunnalla. Tai sitten pidetään joitakin rotuja ja ihmisryhmiä muita kehittyneempinä ja parempina. Kumpikin alentaa ihmisen tai joidenkin ihmisryhmien arvoa. Hyvä esimerkki jälkimmäisestä ajattelusta on natsismi. Johtavat natsit uskoivat evoluutioteoriaan. He saivat siitä tieteellisen oikeutuksen rasismilleen, rotuopeilleen ja tiettyjen ihmisryhmien kuten vammaisten surmaamiselle. Esim. Adolf Eichmann, joka oli suoraan tai epäsuorasti vastuussa tuhansien kuolemasta, ei nähnyt toimissaan mitään väärää. Oikeudenkäynnissä hän perusteli tekojaan evoluutioteorialla. Darwin ei itse kannattanut samanlaisia oppeja, mutta natsit päätyivät sellaiseen johtopäätökseen hänen teoriansa pohjalta. Pahoja filosofioita oli toki olemassa ennen Darwinia, mutta natsien toiminta oli yksi looginen seuraus evoluutioteoriaan uskomisesta. Jos he olisivat uskoneet päinvastoin - miten ihminen on arvokas Jumalan kuva ja että lähimmäistä tulee rakastaa kuin itseään - eivät he olisi toimineet niin kuin toimivat. He ovat äärimmäinen esimerkki uskomusten merkityksestä käytökseen. Se mitä ajattelemme alkuperästämme, vaikuttaa kaikkeen toimintaamme. Se vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme muihin.
- (1 Moos 1:27) Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
- (Matt 7:12) Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
- (Matt 22:36-39) "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" 37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. 38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
Suhteellinen moraali on toinen seuraus evoluutio-opista, joka on vaikuttanut yhteiskuntaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Se johtuu siitä, että jos ihminen on kehittynyt pelkästä elottomasta aineesta ja hänen alkuperänsä on persoonaton, silloin on vaikea selittää moraalisten arvojen merkitystä. Jos ei ole Luojaa, silloin ei ole elämän tarkoitusta eikä ketään, jolle olisimme eräänä päivänä vastuussa teoistamme. Ei ole mitään absoluuttia eikä moraalilla ole kiinteää pistettä, mihin ankkuroitua. Luomme itse omat arvomme ja silloin kenen tahansa mielipide on samanarvoinen kuin toisten. Moraali vaihtelee ihmisestä toiseen. Jos asiaa kysytään pedofiililtä, playboylta, prostituoidulta, Saddam Husseinilta, murhamieheltä tai tavalliselta ihmiseltä, antaa jokainen erilaisen vastauksen. Jokainen voi puolustella tekojaan ja pitää niitä järkevinä, vaikka muut olisivat eri mieltä. Suhteellinen moraali, jossa ei ole mitään absoluuttista auktoriteettia, saa aikaan tällaisen mielipiteiden kirjon. Evoluutio on uskonto, joka oikeuttaa sen, että jokainen voi itse keksiä omat sääntönsä. Tämä uskomus on vaikuttanut yhteiskunnassa olevaan moraaliin ja etiikkaan, ja sitä kautta ihmisten käytökseen.
Tämä liittyy siihen tosiasiaan, että se mitä ajattelet alkuperästämme vaikuttaa koko maailmankatsomukseesi, elämän tarkoitukseen jne. Jos ei ole Jumalaa ja olemme vain tulosta sattumanvaraisista prosesseista, se tarkoittaa, ettei ole mitään absoluuttista auktoriteettia. Ja jos ei ole ketään, joka asettaa säännöt, silloin kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa ja vain toivoa, ettei jää kiinni teoistaan. Evoluutio on uskonto, joka oikeuttaa sen, että ihmiset voivat itse keksiä omat sääntönsä. … Jos sinusta on vaikea uskoa evoluution liittyvän yllämainittuihin asioihin, muutama historian perusesimerkki osoittaa tämän yhteyden selvästi. Itse asiassa en ole vielä tavannut yhtäkään asioista perillä olevaa evolutionistia, joka olisi kanssani eri mieltä näiden moraalikysymysten ja evoluution välisestä yhteydestä. He eivät välttämättä ole sitä mieltä, että näin olisi kuulunut tapahtua, mutta he myöntävät ihmisten soveltaneen evoluutiota tällä tavoin. On tärkeää, ettet käsitä väärin mitä olen nyt sanomassa. Toki pahoja ja Jumalan vastaisia filosofioita oli olemassa jo ennen darvinistista evoluutiota. Ihmiset tekivät abortteja ennen kuin Darwin kansantajuisti näkemyksensä evoluutiosta. Kuitenkin se mitä ihmiset uskovat alkuperästään vaikuttaa heidän maailmankatsomukseensa. Kun ihmiset hylkäävät luomistyön tehneen Jumalan, se vaikuttaa siihen, kuinka he suhtautuvat itseensä, muihin ja maailmaamme. (1)
Feminismi ja perhe-elämä. Kun yhteiskunnassa on viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtunut muutoksia, liittyvät monet niistä perhe-elämään. Yksi näistä muutoksen aikaansaajista on ollut feministiliike, joka löi itsensä läpi 1960-luvulla. Silloin pieni ryhmä naisia alkoi vaatia miehen ja naisen tasa-arvoa työelämässä sekä yhteiskunnan vastuuta lasten hoidossa. Samoin vähäteltiin miehen ja naisen erilaisuutta sekä kotiäitiyden merkitystä. Haluttiin murtaa ne perinteiset naisen ja myös miehen mallit, joihin oli totuttu yhteiskunnassa vuosikymmenien ja vuosisatojen ajan. Ajateltiin, että nainen ei voi olla tasa-arvoinen, jos hän ei ole kaikessa miehen kaltainen. Eikä kehitys jäänyt vain siihen. Samoihin aikoihin tulivat vaatimukset vapaasta abortista sekä vapaista sukupuolisuhteista ilman avioliittoa. Ne tulivat voimakkaasti esiin yleisessä keskustelussa feministiliikkeen vaatimusten ohella. Matti Joensuu kertoo, miten kehitys yleisessä keskustelussa eteni 1960-luvulla:
Syksyllä 1965 oli alkanut Ryhmä 9:n toiminta; seuraavana vuonna ryhmästä oli sitten muodostunut Yhdistys 9. Tämä joukko, joka näytti koostuvan pääasiallisesti nuorista yliopistollisen loppututkinnon suorittaneista henkilöistä ja opiskelijoista, esiintyi tarmokkaasti tiedotusvälineissä. Televisiossa tuskin oli keskustelua, jossa ei olisi ollut mukana Yhdistys 9:n edustajia. He korostivat naisen ja miehen tasa-arvoisuutta, yrittivät osoittaa, että naisen ja miehen erilaisuutta on liioiteltu, käsittelivät sitä, miten turvattomaan asemaan nainen lapsinensa joutuu leskeyden tai avioeron sattuessa, samoin kuin aviottomien lasten ja äitien asemaa, isän osuutta lasten hoidossa ja yhteiskunnan vastuuta lasten päivähoidon kehittämiseksi. Tyypillistä heille oli tutkimustuloksiin vetoaminen väitteidensä ja vaatimustensa perusteluksi. Ylioppilasmaailmassa puhalsivat suuriäänisesti pasuunaan ne henkilöt, jotka vaativat vapaiden sukupuolisuhteiden tulemista oikeutetuiksi muun muassa siten, että ylioppilasasuntoloissa poikien ja tyttöjen täytyy saada julkisesti asua yhdessä, vaikka he eivät olekaan keskenään naimisissa. Näytti siltä, että Teiniliiton olivat vallanneet uudet johtajat, jotka julistivat paitsi sosialismia ja kouludemokratiaa myös vapaiden sukupuolisuhteiden aatetta. Kaiken kaikkiaan tilanteessa oli uutta se, että oli muodostunut viiteryhmiä, jotka puhuivat sukupuolikysymyksistä paljon avoimemmin kuin julkisuudessa aikaisemmin oli ollut tapana ja syyttivät yhteiskuntaa ja kirkkoa kaksinaismoraalista… Asetettiin jopa vastakkain avioliittoinstituutio ja todellinen aito rakkaus. Laillistamatonta yhdyselämää pariskuntia haastateltiin julkisuudessa jonkinlaisen uuden moraalin sankareina, jotka ovat uskaltaneet nousta rappeutuneen porvarillisen yhteiskunnan moraalia vastaan. Samoin haastateltiin homoseksualisteja ja vaadittiin vapaata aborttia. (2)
Seuraavaksi tutkimme edellisiä muutoksia ja niiden merkitystä yhteiskunnassa. Lisäksi pohdimme sitä, kuinka hyvin perusteltuja nämä näkökannat ovat.
Miehen ja naisen erilaisuus. Yksi feministiliikkeen päämääristä on ollut tasa-arvo, millä yleensä tarkoitetaan, että nainen olisi itsenäinen, työssäkäyvä, taloudellisesti riippumaton ja lapsensa yhteiskunnan hoitoon jättävä. Ajateltiin, että naiset eivät olisi tasavertaisia, elleivät he tekisi samoja asioita kuin miehet ja että miehen ja naisen erot eivät ole kovin suuria. Ei haluta hyväksyä sitä, että miehellä ja naisella voisi olla erilaisia rooleja yhteiskunnassa mutta varsinkin kotona. Kaikesta huolimatta erot ovat edelleen tallella. Kun on tutkittu avioliiton tarpeita, ovat ne erityyppiset miehillä ja naisilla. Tietysti on yhteisiäkin tarpeita, kuten tarve tulla hyväksytyksi sellaisenaan, mutta on myös erilaisia tarpeita. Seuraava luettelo, johon on päädytty avioliittotyön yhteydessä, kuvaa asiaa. Tarpeet on kuvattu tärkeysjärjestyksessä:
Naisen tarpeet1. Huomaavaisuus mieheltä 2. Keskusteleva aviomies 3. Että mies olisi rehellinen ja avoin 4. Että mies kantaisi vastuuta taloudesta 5. Että mies sitoutuu perheeseensä ja on hyvä isä
Miehen tarpeet1. Seksuaalinen täyttymys 2. Oman vaimon seura ja toveruus vapaa-ajassa 3. Viehättävä vaimo, että vaimo huolehtii itsestään 4. Hyvin hoidettu koti 5. Oman vaimon ihailu ja arvostus
Miehen ja naisen ero tulee ilmi myös siinä, että mies määrittelee itsensä yleensä tekemisen ja työn kautta, mutta nainen ihmissuhteiden kautta. Miehille työttömyys voi olla kovempi paikka kuin naisille, kun taas naiset pitävät ihmissuhteita omaa uraa tärkeämpinä. Seuraavat kaksi esimerkkiä viittaavat tähän suuntaan. Niistä ensimmäinen on Carol Cilliganin lausunto. Hän haastatteli ammatillisesti menestyneitä naisia ja totesi heistä, miten he arvostivat hyviä suhteita muihin enemmän kuin menestynyttä uraansa. Akateemiset saavutukset eivät olleet heidän arvoasteikossaan samalla tasolla ihmissuhteiden kanssa. Toinen lainaus viittaa miehen toiveisiin ja haluun kantaa taloudellista vastuuta perheestä. Siksi moni mies kokee pelkän kotona olemisen ja työttömyyden vaikeaksi taakaksi. Se on paljon vaikeampaa miehille kuin naisille:
”Pyytäessäni naisia kuvailemaan itseään kaikki ottivat mukaan ihmissuhteet. He kuvailivat identiteettiään tulevana äitinä, nykyisenä vaimona, adoptoituna lapsena tai entisenä rakastettuna, siis suhteessa johonkin toiseen henkilöön. Nämä korkeasti koulutetut ja urallaan menestyneet naiset eivät edes mainitse akateemisia tai ammatillisia saavutuksiaan kuvaillessaan itseään. He jopa arvelevat ammatillisen toimintansa vaarantavan heidän itsensä tiedostamista… Identiteetti määritellään suhteessa toisiin.” (3)
Kolmas olettamus liittyy elättäjyyteen, sillä Suomessa on pyritty sinnikkäästi tasa-arvoon sen suhteen. Teologian tohtori Sari Kokkonen teki väitöskirjatutkimuksen aiheesta ”Työttömänä isänä perheessä ja yhteiskunnassa” ja hän yllättyi siitä, kuinka vahvana kuva perheen taloudesta huolehtivasta mieselättäjästä elää. Osalla hänen haastattelemistaan miehistä isyyskokemus rakentui elättäjyyden pohjalle ja heidän työttömyytensä aiheutti kokemuksen oman aseman epävakaudesta sekä perheen sisällä että yhteiskunnassa. Heidän oli erityisen vaikea sopeutua kotona olemiseen. Tutkija hämmästelee sitä, miten hänen tutkimustuloksensa heijastelevat erilaisiin rooleihin jakautunutta perhekulttuuria, jossa isän tehtävät nähdään enemmän taloudellisen vastuun kautta. Miesten korkeamman palkkatason on todettu tukevan asetelman pysyvyyttä. (4)
Kolmas lainaus tuo edelleen ilmi miehen ja naisen erot. Nuori toimittajanainen huomasi, että miehet eivät sittenkään ole samanlaisia kuin naiset. Hänelle se oli järkytys. Tällainen erilaisuus viittaa siihen rikkauteen ja eroon, mikä on miesten ja naisten välillä. Kummallakin sukupuolella on hyvät ominaisuutensa. Toisissa asioissa naiset ovat miehiä parempia ja taitavampia, kun taas toisissa miehet. Heidän mielenkiintonsa kohteet vaihtelevat myös jonkun verran. Tietysti on myös yksilöllisiä eroja eri ihmisten kesken.
Nuori toimittajanainen oli lukenut Vauva-lehden keskustelupalstaa netistä ja havainnut, että siellä oli isienkin oma palsta. Toimittaja ällistyi siitä, mistä miehet keskustelivat ja vaihtoivat kokemuksia: ei suinkaan vauvoista ja synnytyksessä mukana olemisesta vaan autoista. Japanilaisten tila-autojen vertailussa irtosi mielipiteitä ja analyysiä, mutta kyselyyn synnytyksessä mukana olemisesta monikaan ei ollut vaivautunut vastaamaan. Toimittajan ihmetystä lisäsi se, että hänen tuttavapiiriinsä kuului huomattavan monta miestä, joilla ei ole ajokorttia. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että lapsen saaminen synnyttäisi miehissä suurta halua puhua vertaistukiryhmänsä kanssa autoista! Järkytys miesten erilaisista kiinnostuksen kohteista oli suuri. (5)
Feminismi ja kotiäitiys- (Tiit 2:4,5) voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, 5. olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.
- (1 Tim 5:9,10,14,15) Luetteloon otettakoon ainoastaan semmoinen leski, joka ei ole kuuttakymmentä vuotta nuorempi ja joka on ollut yhden miehen vaimo, 10. josta on todistettu, että hän on tehnyt hyviä töitä, on lapsia kasvattanut, vieraita holhonnut, pyhien jalkoja pessyt, ahdistettuja auttanut ja kaiken hyvän tekemistä harrastanut. 14. Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen. 15. Sillä muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa.
Lähtökohta feministiliikkeessä on ollut, että kun miehet ja naiset ovat samanlaisia ja tekevät samanlaisia asioita, he ovat tasa-arvoisia. Ei myönnetä miehen ja naisen erilaisuutta sekä eri rooleja, jotka ovat arvokkaita ja joissa kumpikin täydentää toisiaan. Sen sijaan yritetään laittaa molemmat sukupuolet samaan muottiin, mikä ei varmastikaan ole oikea malli. Mies ei voi esim. synnyttää ja imettää lasta kuten naiset tekevät. Lisäksi kautta vuosisatojen pienten lasten hoito on aina ollut naisten vastuulla. Sellaisia kulttuureja ei tunneta, missä päävastuu lastenhoidosta olisi ollut miehellä. Hän voi sitä väliaikaisesti tehdä, mutta yleisesti ottaen naiset ovat siinä parempia. Yksi osa feministiliikkeen kehitystä on myös ollut, että on ihannoitu uranaisen mallia tavallisen kotiäitiyden rinnalla. On ajateltu, että se on tasa-arvoa ja siinä on jotain hohdokasta. Kodissa olevaa äitiä on pidetty liian tavanomaisena. Kotiäitiyden vähättely on kuitenkin verrattain uusi trendi. Vielä 1960-luvun alkupuolella niin ei juuri ajateltu kuten kuvaus kuusikymmentäluvulta osoittaa.
Yhteiskunnallisessa arvomaailmassa on tapahtunut selvä muutos, sillä vielä kuusikymmentäluvulla joidenkin suomalaisten yritysten kunnia-asia oli maksaa toimihenkilöilleen niin hyvää palkkaa, ettei vaimojen tarvinnut mennä ansiotyöhön. Ajattelun lähtökohtana oli perhekeskeisyys, jossa miehellä ja naisella on erilaiset roolit ja kummatkin ovat yhtä tärkeitä. Tänään se torjuttaisiin epätasa-arvoisena toimintana. (6)
On tietysti totta, että jotkut naiset voivat kokea kotiin jäämisen ahdistavaksi ja ikään kuin pakoksi, ja silloin voi olla parempi, että he ovat ansiotyössä. Toinen syy työssäkäyntiin voi olla raha. Monet haluaisivat jäädä kotiinsa hoitamaan lapsia, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista, mikä on valitettavaa. Esim. Suomessa n. 40 prosenttia päiväkotilasten vanhemmista on ilmaissut halukkuutensa tehdä niin, mutta raha on ollut esteenä. Mikä on kotihoidon vähenemisen merkitys ollut yhteiskunnallisesti? Monien tutkimusten mukaan se voi olla haitallista varsinkin pienemmille lapsille, jotka joutuvat siitä maksamaan. Jos he joutuvat liian varhain erotetuksi vanhemmistaan, voi se vaikuttaa haitallisesti heidän emotionaaliseen kehitykseensä. Laitoshoito harvoin pystyy korvaamaan kotihoitoa:
Suomalaiset naiset eivät ole ainoita, jotka painiskelevat uran ja kodin välillä, sillä samaa keskustelua on käyty muuallakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lehdissä on ollut juttuja huippu-uraa luoneista äideistä, jotka ovat palanneet kotiin hoitamaan lapsiaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. He ovat alkaneet kyseenalaistaa kunnianhimoisia ammatillisia tavoitteitaan ja etsiä vaihtoehtoisia tapoja elämälle ja työlle. Heille ei ole riittänyt lasikaton murtaminen omalla urallaan, vaan he ovat jättäneet oravanpyörässä juoksemisen miehensä huoleksi ja omistaneet lahjansa lasten ja kodin hoitoon. Siihen ovat omalta osaltaan vaikuttaneet sellaisten lapsipsykologien kuten edellä mainitun John Bowlbyn, Donald Wiinicottin ja Penelope Leahin tutkimustulokset, jotka ovat varoittaneet niistä vaaroista, joita lasten kotihoidon väheneminen aiheuttaa. Tutkimuksissa on tuotu esiin edellä selvittämääni kiintymyssuhdeteoriaa sekä lasten emotionaalista ja älyllistä kehitystä. Esillä on ollut myös selvityksiä päivähoidon haitallisesta vaikutuksesta hyvin pieniin lapsiin. Vuonna 2003 Yhdysvalloissa julkaistu laaja tutkimus viittaa siihen, että ryhmähoito on alle kolmivuotiaille lapsille rankaisevampi kuin mikään muu hoitomuoto. Se saa aikaan aggressioita ja muita emotionaalisia häiriöitä. Vaikutukset ovat pitkäikäisiä. (7)
David Wilkerson, tunnettu julistaja puhuu samasta aiheesta; äidin läsnäolosta ja sen tärkeydestä. Tietysti myös isän merkitys on tärkeä, koska molempia vanhempia tarvitaan lasten tasapainoiseen kasvuun. Äiti ei voi korvata isää eikä isä äitiä:
Kysyin Davelta tästä. ”Aioin kirjoittaa kirjan lastenkasvatuksesta”, Dave kertoi minulle nauraen. ”Tämä tapahtui vuosia sitten. Kokosin lapset ympärilleni ja sanoin: ’Haluan, että kerrotte, missä teimme oikein. Palvelette kaikki Herraa ja olen hyvin ylpeä teistä ja siitä mitä Herra on teistä tehnyt.’ ”Ajattelin heidän sanovan: ’Isä, kaikki on ollut kanssamme käymiesi pitkien keskustelujen ansiota.’ Kun jollakulla lapsistani oli ongelmia, rukoilin niiden puolesta ja pyysin Herraa paljastamaan ongelmien syyn. ”Istuimme lattialla ja avasimme Raamatun ja minä kerroin, mitä Pyhä Henki oli kertonut minulle. Ja melkein aina se osui kohdalleen ja aina saimme jotakin Pyhältä Hengeltä. Ja oli hyvä, että he tiesivät minun huolehtivan. ”Niinpä ajattelin, että he kertoisivat minulle kaiken olevan noiden keskustelujen ansiota. Järkytyin, kun he sanoivatkin kuin yhdestä suusta: ’Äiti oli aina kotona, kun tulimme koulusta. Hän oli aina paikalla.’ David virnisti minulle kuivasti. ”He eivät sanoneet sanaakaan pitkistä puheistani. Mutta he sanoivat totuuden. Yksi syy siihen, että heistä tuli noin suurenmoisia, on se että Gwen oli aina paikalla heitä varten. He tulivat kotiin koulusta ja hän oli siellä. Minä olin aina poissa, mutta heillä oli varmuus, että äiti oli heidän kanssaan kaiken aikaa. ”He tulivat kotiin huutaen: ’Äiti’, ja saivat maitolasinsa ja piparkakkunsa ja lähtivät sitten ulos leikkimään. Gwen oli aina siellä heitä varten. ”Luulen, että tässä on syy, miksi niin monilla lapsilla on vaikeaa tänään. Kukaan ei ole ottamassa heitä vastaan, kun he tulevat koulusta kotiin. ”He tarvitsevat äitiä, joka odottaa heitä.” (8)
Avioero- (Room 7:1-3) Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? 2. Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. 3. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
- (1 Kor 7:39) Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.
- (Mal 2:14-16) Mutta te sanotte: "Minkätähden niin?" Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. 15. Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä... Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle. 16. Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.
- (Mark 10:11,12) Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. 12. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."
- (Luuk 16:18) Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.
- (Ilm 2:21) Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.
- (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.
- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
Eräs suuntaus nyky-yhteiskunnassa on avioerojen yleistyminen. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten ja ennen sotaa ne olivat suhteellisen harvinaisia, mutta nyt ne ovat tulleet yhä tavallisemmiksi. Syynä eroihin ovat yleensä uskottomuus, alkoholismi, väkivalta, talousriidat sekä tavallinen eripuraisuus. Kynnys ottaa ero edellisten tai muiden syiden takia on tullut yhä matalammaksi, koska yhteiskunnassa esiintyy hyväksyvä suhtautuminen eroihin. Mikä on erojen vaikutus yhteiskunnalle? Yksi seuraus ovat taloudelliset vaikutukset. Kun ero tapahtuu, ei se ole ilmainen asia vaan niiden on todettu tulevan kalliiksi yhteiskunnalle. Pahin ongelma tietysti on, että ihmissuhteet hajoavat ja lapset ottavat eron useimmiten erittäin raskaasti, mutta ei rahallistakaan puolta voi unohtaa. (On todettu, että vain 10 prosenttia lapsista kokee eron helpotuksena. Silloin perheessä on yleensä esiintynyt jatkuvaa väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja muita vakavia ongelmia.). Kaksi lehtiartikkelia kuvaa ongelmaa ja mikä on seuraus nykyisestä kehityksestä:
Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardiLasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset kasvavat yli kymmenellä prosentilla vuodessa. Tänä vuonna lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito maksaa noin 670 miljoonaa euroa. Viiden vuoden päästä summa uhkaa ylittää jo miljardin euron rajan. Laitoksiin sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta. Lasten ongelmat ovat kärjistyneet niin, että suurin osa huostaanotoista tehdään jo kiireellisesti. Laitoshoidon lisääntymiseen on monia syitä: päihteet, rikoskierre, mielenterveysongelmat ja työttömyys. Yhteiskunnan eriarvoistuminen on kasvanut ja lapsiperheiden köyhyys kolminkertaistunut. Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa. Ennaltaehkäiseviä avohuollon tukitoimia voitaisiin tarjota jo muutamalla tuhannella eurolla. Lastensuojelun avohuolto ajettiin alas edellisen laman aikana. (Etelä-Suomen Sanomat, 31.10.2010)
Avioerot tulevat kalliiksi monilleNordean ekonomisti Pasi Sorjonen ihmettelee, miksi avioerojen taloudellisista vaikutuksista keskustellaan niin vähän, vaikka erot ovat yleisiä ja niiden taloudelliset vaikutukset suuria yksilöiden kannalta. Pankin tekemä tutkimus antaa viitteitä siitä, että avioero laskee perheiden elintasoa jopa työttömyyttä enemmän. Kyse on erittäin laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, sillä suurin piirtein joka toinen avioliitto päättyy nykyisin eroon. – Avioerot tulevat kalliiksi yhteiskunnalle, arvioi toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo Yhden vanhemman perheiden liitosta. Hänen mukaansa peräti neljäsosa yksinhuoltajista joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Koko väestöstä luku on alle 10 prosenttia ja kahden vanhemman perheissä vielä vähemmän. Nordean viime vuonna tekemän kyselytutkimuksen mukaan lapsiperheistä vain hieman yli kolmannes arvioi pystyvänsä pitämään vanhan asuntonsa, kun toinen vanhemmista lähtee omille teilleen. Lasten kanssa yksin jäävän vanhemman tilantarve ei olennaisesti vähene, sillä makuuhuoneita pitää olla yhtä monta kuin ennenkin… – Kiinteät kustannukset nousevat, Sorjonen toteaa. Hän kiinnittää huomiota myös ajankäyttöön. Lasten viemiset ja hakemiset pitää hoitaa yksin, kun aiemmin vanhemmat pystyivät jakamaan vastuun keskenään. Se laskee arjen elintasoa ja uhkaa hänen mukaansa jopa työntekokykyä, kun päiväkotien aukioloajat eivät jousta työaikojen mukaisesti. (Etelä-Suomen Sanomat, 25.01.2011)
Voiko avioeroja ehkäistä? Se on usein aika vaikeaa, jos puolisot itse eivät sitä halua, mutta ehkä siihen voidaan vaikuttaa lainsäädännöllisin keinoin tai henkilökohtaisella tuella. Monet avio-ongelmat voivat ratketa itsestään ja monet myös katuvat jälkeenpäin eroaan, joten ennaltaehkäisevät toimet voivat olla hyödyksi. On aina parempi ja halvempaa hoitaa syitä kuin seurauksia. Ongelma on, että eroaminen on tehty liian helpoksi. Ei ole sovittelua eikä toimia, joilla pyrittäisiin pitämään liitto koossa. Yhteiskunnassa esiintyvä asenne, jossa avioeroa ei enää pidetä vääränä ja häpeällisenä asiana, on johtanut siihen, että yhä useammat eroavat yhä pienempien syiden takia.
Erään tutkimuksen mukaan noin 30 prosenttia eronneista katuu eroaan kolmen vuoden kuluttua. Jopa 80 prosenttia eroista voitaisiin ehkäistä oikein kohdennetun tuen avulla avioliiton kriisiytyessä. Ehkä aina ei ymmärretä, että muutokset kuuluvat suhteeseen. On surullista, jos muutosten paineissa ruvetaan heti pohtimaan eroa, sillä muitakin keinoja päästä eteenpäin voisi löytyä… Avioliittolakia voisi uudistaa niin, että siihen palautettaisiin pakollinen sovittelu ennen eron myöntämistä. Kun sovittelusta avioeron ehtona luovuttiin vuonna 1988, avioerojen määrä kasvoi noin 30 prosenttia. Uusi avioliittolaki sisälsi käsitteen ”perheasian sovittelu”, mutta tässä yhteydessä sitä ei liitetty avioeroprosessiin, vaan se merkitsi vapaaehtoista tuen ja avun etsimistä. Sovittelun tärkein päämäärä olisi ehkäistä turhat avioerot. Sovittelu tulisi ottaa käyttöön pakollisena ainakin niissä tapauksissa, joissa aviopuolisot ovat erimielisiä eroanomuksessa tai joissa heillä on alaikäisiä lapsia huollettavana. Näin säästettäisiin sekä taloudellisia että inhimillisiä kustannuksia. (9)
Seksuaalisuus. Jo edellä todettiin, miten on tapahtunut muutos suhteessa seksuaalisuuteen. Avosuhteet ja esiaviollinen seksi ovat tulleet hyväksytyiksi käyttäytymismuodoiksi, kun niitä ennen pidettiin selvästi väärinä ja tuomittavina. Tämä muutos, seksuaalinen vallankumous tapahtui lähes samaan aikaan kuin feminismin nousu, 1960-luvun loppupuolella. Se levisi voimakkaasti tiedotusvälineiden kautta, kun uuden moraalin kannattajat toivat sitä voimakkaasti esille. Kuvaus neljänkymmenen vuoden takaa osoittaa silloisen kehityksen:Vaikuttaa miltei siltä, että Suomeen olisi viime vuosina muodostunut jonkinlainen laillista avioliittoa inhoavien puolue. Tähän ei mahdollisesti kuulu kovin paljon jäseniä, mutta he ovat sitäkin suuriäänisempiä. Puoluetta on hyvin vaikea määritellä. Jotkut ilmoittavat olevansa vasemmistolaisia. Toiset taas ovat selvästi oikeistolaisia. Molemmat kieliryhmätkin tuntuvat olevan hyvin edustettuina. Saa vaikutelman eräänlaisesta uskovaisten ryhmästä, joka uskoo jotenkin epämääräisesti siihen, että laillinen avioliitto ei ole ainakaan kovin tarpeellinen. Ilman sitä voisivat ihmiset paremmin rakastaa toisiaan ja yhteiskunta muutenkin tulisi onnellisemmaksi. Joiltain osin on myös Yhdistys 9 halunnut puuttua avioliiton asemaan. (10)
Mitä seurauksia ja mitä merkitystä on sukupuolimoraalin muuttumisella ja mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta? Sitä lähdemme seuraavaksi tutkimaan. Aloitamme Raamatun opetuksesta.
Raamattu ja seksuaalisuus. Kun lukee Raamattua, tulee selväksi, ettei seksuaalisuus itsessään ole huono asia. Jumala loi miehen ja naisen seksuaalisiksi olennoiksi, täydentämään toisiaan, ja Jumala piti sitä hyvänä kuten kaikkea luomistyötä (1 Moos 1:31). Ainoa rajoitus seksuaalisuuden suhteen on, että sen tulisi tapahtua avioliitossa. Ns. seksuaalinen vallankumous, joka tuli esiin 1960-luvun loppupuolella, ei tässä mielessä ollut mikään seksuaalinen vapautuminen, koska aina oltiin harrastettu seksiä. Ainut ero oli, että 1960-luvun radikaalit ajattelivat, ettei avioliitto ollut välttämätön seksuaalisuuden harjoittamiselle. He pitivät halpana Raamatun ohjeita eivätkä ymmärtäneet, että kyseessä oli haureuden synti:
- (1 Kor 7:1-5) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä; 2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. 3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. 4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. 5. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.
- (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.
Seuraukset. Kun sukupuolimoraali on muuttunut ja avoliitot ja avioerot ovat tulleet yhä hyväksytymmäksi, on sillä ollut suuria vaikutuksia. Yksi seuraus on ollut yksinhuoltajaperheiden yleistyminen. Kun on tavoiteltu vapautta, on se käytännössä sitonut ihmisiä enemmän. Lasten kannalta tilanne on myös huonompi, koska heidän ongelmansa ovat kärjistyneet (Etelä-Suomen Sanomat raportoi 31.10.2010: ”Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun”). Vapaus on käytännössä johtanut pahoinvoinnin lisääntymiseen yhteiskunnassa.
Näyttelijä-kirjailija Eppu Nuotio ja tutkija Tommi Hoikkala pohtivat yhdessä miehen ja naisen välisen suhteen hämmennystä. Hoikkala kummastelee, miten naisten oikeuksien lisääntyessä ydinperhe aloitti hajoamisen. Hän arvelee, että meille käy kohta samoin kuin Ruotsissa, jossa yksi lapsi ja yksinhuoltajaäiti ovat yleisin perhemuoto. Naiset halusivat pois asemasta, jossa he eivät voineet valita ja ovat päätyneet tilanteeseen, jossa he eivät voi valita… Useimmiten kotityöt, opiskelu ja pätkätyöt rasittavat naisia, jotka uupuvat taakkojen alla. Parisuhteen ongelmat kertovat Hoikkalan mielestä siitä, että mies ei kestä menestyviä naisia. Sitä mukaa kun ihmisen sietokynnys laskee, kynnys erota madaltuu. Suomeen on syntynyt eroamiskulttuuri. (11)
Itsekkyys. Kuten todettiin, ei seksuaalisuus itsessään ole paha asia vaan ainoastaan sen väärinkäyttö on sitä. Kyseessä on samanlainen asia kuin väärä isänmaallisuus, jossa halveksitaan muita kansoja ja ulkomaalaisia sekä korotetaan oman kansan arvoa. Tai sitten kyseessä on samanlainen asia kuin ruuan väärinkäyttö, josta on seurauksena liikasyöminen ja -lihominen. Kumpikaan niistä, kuten seksuaalisuuskaan, ei ole itsessään väärin, mutta niissä voidaan toimia vahingollisilla tavoilla. Itsekkyys on erittäin ominaista esiaviollisissa ja avioliiton ulkopuolisissa suhteissa. Halutaan vain toisesta saatavaa nautintoa, mutta ei olla valmiita sitoutumaan tai olemaan uskollisia omalle puolisolle. Tällainen ihminen ei myöskään ajattele kovin pitkälle tulevaisuuteen. Hän ei pohdi asioita iankaikkisuuden valossa tai edes 20-30 vuoden perspektiivillä. Onko hän silloin naimisissa ja mikä on hänen lastensa asema ja miten he suhtautuvat häneen, onko hän playboy, jolla on takanaan monia pinnallisia suhteita, onko hän yksinhuoltaja vai mikä on hänen tilanteensa? Näitä asioita ihminen harvoin pohtii, mutta ne kannattaa ottaa huomioon. Iankaikkisuus on tietysti tärkein asia. Jos todella pitää paikkansa, että joudumme tekemään tiliä tästä elämästä, emme toimi kovin viisaasti, jos laiminlyömme sen. Itsekkyys ja pelkkä omien etujen ajaminen ovat tyhmintä, mitä voimme tehdä. Raamatun mukaan olemme vastuussa jokaisesta valinnastamme ja teoistamme tässä elämässä (Hebr 9:27: Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio).
Ajattelehan, miten tarkasti Jumala tuomitsee jokaisen uskomattoman! Jokaisen elämän jokainen päivä analysoidaan yksityiskohtaisesti. Jokaisen hetken salaiset ajatukset ja motiivit käydään uudestaan läpi, samoin kuin kaikki teot ja asenteet. Salassa puhutut sanat julkistetaan, sydämen aikomukset esitetään kaikkien nähtäväksi. Ei ole asianajajaa jonka puoleen kääntyä, ei verukkeita joilla puolustautua. Ovat vain paljaat, kiistämättömät tosiasiat. Uskon, että oikeuden tasapaino on niin tarkka, että pornografian tuottaja toivoo, ettei olisi koskaan julkaissut sellaista aineistoa; varas toivoo, että olisi ansainnut elatuksensa rehellisesti; ja avionrikkoja katuu moraalitonta elämäänsä. Uskollisuus avioliittovalalle ei olisi tuonut miehelle paikkaa taivaassa, mutta se olisi tehnyt hänen olonsa helvetissä hiukkasen siedettävämmäksi. Jumalan edessä ei motiiveja tulkita väärin eikä lieventäviä asianhaaroja jätetä huomioon ottamatta. Nainen, joka vietteli miehen, saa asianmukaisen rangaistuksen, ja mies joka antoi vietellä itsensä saa oman osuutensa rangaistuksesta. Kaikki syytteet ovat tarkasti oikeassa suhteessa tekoihin. (12)
Homoseksuaalisuus. Kun yhteiskunnassa on tapahtunut muutoksia, liittyvät monet niistä seksuaalisuuteen kuten feminismi ja miehen ja naisen erilaisuuden vähättely, avioerot sekä esiaviolliset sukupuolisuhteet. Nämä asiat tulivat yleisesti hyväksytyiksi tai yleiseen tietoisuuteen 1960-luvulta alkaen, vaikka samaa käytöstä on esiintynyt koko ajan. Näiden asioiden vanavedessä tuli myös homoseksuaalisuus. Asia, joka ennen ei paljoa esiintynyt otsikoissa, tuli ihmisten tietoisuuteen marssien ja tätä asiaa ajavien aktivistien kautta. Tapahtui, kuten aiemmin oli tapahtunut feminismin nousun ja seksuaalisen vallankumouksen kanssa: monet alkoivat suhtautua suopeasti asiaan eivätkä enää pitäneet sitä vääränä käytöksenä. Mitä sitten nykytilanteessa on uutta ja mitä muutosta on tapahtunut entiseen, sitä pohdimme muutamien seikkojen valossa. Kysymys on pienistä näkemyseroista tässä asiassa.
”Synnynnäinen asia”. Ensimmäinen ero entiseen on, että nykyään homoseksuaalisuutta pidetään synnynnäisenä asiana, aivan kuin ihonväriä, jonka ihminen on saanut perintönä. Sitä ei enää pidetä syntinä ja vääränä käytöksenä vaan asiana, joka henkilön itsensä ja muiden täytyy hyväksyä. Esimerkkinä tästä on, että ennen psykologiassa tarjottiin muutosterapiaa homoseksuaaleille, koska uskottiin tämän asian johtuvan olosuhteista ja että siitä voidaan eheytyä. Mutta nyt trendi on, että sitä ei paljoakaan tarjota, koska ajatellaan kyseessä olevan synnynnäinen ominaisuus kuten ihonväri. Kumpi sitten on lähempänä totuutta, perinteinen vai nykynäkemys? Tästä ollaan tietysti eri mieltä, mutta kyllä perinteinen näkemys on paljon vahvemmilla. Tätä tukevat lukuisat haastattelututkimukset, joita on tehty asian tiimoilta. Monet homoseksualistit itsekin uskovat, ettei kysymys ole synnynnäisestä asiasta. He pitävät olosuhteita tärkeimpinä tekijöinä.
Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä. Kun nykyään tapaan homoseksuaalin, ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (13)
”Siitä ei voi vapautua”. Tämä argumentti saa alkunsa edellisestä uskomuksesta. Kun homoseksuaalisuuden uskotaan olevan synnynnäinen asia kuten ihonväri, pidetään mahdottomana, että siitä voitaisiin vapautua. Ei uskota, että niin voisi tapahtua. Jumala, joka vapautti ihmiset fyysisestä orjuudesta Egyptissä ja näin suhtautui kielteisesti tähän asiaan, voi kuitenkin vapauttaa ihmisen myös synnin orjuudesta, josta tämä asia on yksi muoto. Jeesus ainakin lupasi niin (Joh 8:34-36: Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.) Kun moni alkoholisti, narkomaani tai taparikollinen on vapautunut taipumuksestaan, miksi ei myös homoseksualisti voi kokea samaa, jos hän sitä haluaa? On väärin rajoittaa Jumalan mahdollisuuksia tässä asiassa.
Kun ilmoitin, että aion saarnata homoseksuaalisuudesta, useat seurakuntalaiseni vetivät minut syrjään ja sanoivat, joskus kyyneleet silmissä: ”Tiedätkö, odotan todella saarnaasi homoseksuaalisuudesta.” Sitten he saattoivat lähteä pois mutta jättivät jälkeensä heikon avunhuutonsa. Olen nähnyt Jumalan tekevän ihmeitä tällä alueella ihmisten elämässä. Eräs mies kirjoitti minulle: ”Kolme vuotta sitten, kun saarnasit homoseksuaalisuudesta, tulin kuuntelemaan ja olin pelkkänä korvana. Saarnasi rohkaisi minua lopultakin astumaan esiin varjoista ja kertomaan jollekulle ongelmistani tällä alueella.” Sitten hän kuvasi, miten oli löytänyt avun, ja lopetti kirjeensä sanoihin: ”Nyt, kolme vuotta myöhemmin olen terveempi ja onnellisempi kuin koskaan luulin voivani olla. Jumala on ollut uskollinen. Ja lopulta koen olevani vapaa siteistä, jotka pitivät minua otteessaan. Kerro homoseksuaaleille, että on olemassa toivo. Muistuta heitä, että Jumala välittää heistä.” (14)
Rikollisuus. Kun aiemmassa kappaleessa pohdittiin avioeroa ja sen merkitystä yhteiskunnalle, on sama asia jollakin tavoin yhteydessä myös rikollisuuteen. (Suomessa tilastoitiin 1950-luvun alkupuolella n. 20 000 omaisuusrikosta, mutta 1990-luvun alkupuolella jo yli 200 000 omaisuusrikosta. Samanaikaisesti avioerojen sekä avoerojen määrä on moninkertaistunut, joten rikokset ja perheiden hajoamiset näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa.) On voitu havaita, että huonot ihmissuhteet, vanhempien ero tai lapsen laitoksessa kasvaminen ovat riskitekijöitä rikollisuuteen johtavalla tiellä. Niin ei tapahdu kaikkien kohdalla, mutta ero ehjissä perheissä kasvaneisiin lapsiin on huomattava. Varsinkin isättömyys on nykyajan ongelma, kuten seuraavat esimerkit osoittavat:
Jeesus ei puhu tuhlaajapoikavertauksessaan äidistä vaan isästä. Poika tarvitsee isää! Tyttö tarvitsee isää! Suomen nuorison rikollisuuden ja lankeemuksen takana näen isättömyyden. Isää ei ole tai on vain isän kuva. Ei todellista lämmintä, reilua isähahmoa. On vieras mies, joka käy kotona, joka ei tunne lapsiaan ja jota lapset eivät tunne… On surullista, että turvattomien lasten sijoittaminen laitoksiin, joissa heidän on vaikeata saada läheisiä ihmiskontakteja, on yhä enemmän yleistynyt ja yksityiskoteihin sijoittaminen vähentynyt. Tässäkin on nähtävissä rakkauden kylmentyminen lapsia kohtaan. Kun ei omia lapsia ole, ei haluta ottaa vierastakaan. Ihmisten mukavuuden halu on kasvanut… Kaikki tässä kirjassa kuvatut surmaajat ovat viettäneet jonkin aikaa laitoshoidossa. Se antaa jo jonkinlaista näyttöä siitä, mitä laitoslapsista tulee. He ovat tuomioistuinten asiakkaitten perusjoukkoa. Suurin syy rikoksiin näyttää olevan isättömyys ja äidittömyys, rakkauden puute. (15)
Samanaikaisesti tutkittiin eräässä toisessa tutkimuksessa (Camilla Hagelstam 2002) viidenkymmenen alle 20-vuotiaan henkirikoksen tekijän sosiaaliset taustat… Suurin eroavaisuus henkirikoksen tehneiden ja muiden nuorten välillä oli siinä, että 40 prosenttia rikoksentekijöistä kuului yksinhuoltajaperheeseen, kun sen sijaan vastaava luku kaikkien nuorten kohdalla on vain 16 prosenttia. Kyseinen tutkimus osoitti siis vääjäämättömästi, että lapset tarvitsevat perhettä, jossa on sekä isä että äiti. Ennen kaikkea pojat näyttävät tarvitsevan miehen mallia. Köyhyys ja työttömyys eivät lisää henkirikosten tekemisen riskiä, sen sijaan vanhanaikaisen kasvatuksen ja huolenpidon puuttuminen voi sitä tehdä. Huonoa käytöstä ei pitäisi sallia ajattelemalla, että se kuuluu nuoruuteen ja menee itsestään ohi. Häiriköintiin ja huonotapaisuuteen olisi puututtava heti, mutta huolenpito, valvonta, kasvatus, läsnäolo, keskustelu ja rohkaisu on aloitettava heti jo toisella vuodella. (16)
Kun ehkäistään rikollisuutta, on siihen olemassa erilaisia keinoja, jotka jossakin määrin vaikuttavat siihen. Ainakin seuraavat tavat voivat olla hyödyllisiä:
• Aseiden kieltäminen yksityisiltä henkilöiltä tai niiden käyttömahdollisuuksien rajoittaminen. Esim. Yhdysvalloissa tapahtuu vuosittain n. 30 000 kuolemantapausta, joissa ase on ollut mukana. Lisäksi on satojatuhansia muita tapauksia, joissa on käytetty aseita. D. Rosenbaum on tilastojen perusteella lausunut:
”Vuosittain todetaan arviolta 30 000 kuolemantapausta, joissa ampuma-aseita on käytetty rikoksenteossa, onnettomuudessa tai itsemurhassa. Tämän lisäksi ampuma-ase on ollut paikalla tai sillä on ammuttu tai se on jotenkin liittynyt muulla tavoin tapahtumien kulkuun 900 000 tapauksessa. On pakko kysyä, millaiseksi kokonaiskuva muodostuisi, jos ampuma-aseiden käyttömahdollisuuksia rajoitettaisiin voimakkaasti.” (D. Rosenbaum: Community Crime Prevention: a review and synthesis of the literature. Justice Quarterly, vol. 5, 323-395, 1988) (17)
• Alkoholin hinnan kohottaminen tai saatavuuden rajoittaminen. Esim. Suomessa suuri osa rikoksista ja väkivallanteoista tehdään alkoholin alaisena. Alkoholi on syynä myös lukuisiin liikenneonnettomuuksiin ja perheväkivaltaan. Lukuisat tutkimukset Pohjoismaissa (Lenke, Skog, Björk ja Sirén) ovat osoittaneet, että alkoholin kulutuksen ja väkivaltarikollisuuden välillä vallitsee selvä yhteys. ”Norjaa ajanjaksona 1931-1977 koskevassa analyysissa Skog ja Björk saivat tuloksen, jonka mukaan yhden litran lisäys asukasta kohti lasketussa alkoholin kulutuksessa (puhtaaksi alkoholiksi muutettuna) tuotti 16 prosentin lisäyksen väkivaltaan. Mittarina oli väkivaltarikoksissa tuomittujen määrä.” (Reino Sirén & Martti Lehti: Musta maaliskuu, s. 12) Toiset tutkimukset ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia henki- ja pahoinpitelyrikollisuuden yhteydestä alkoholin kulutukseen. Suomalaisen alkoholimonopolin lakot vuosina 1972 ja 1985 osoittivat alkoholin yhteyden rikollisuuteen. Vuoden 1985 kuukauden kestäneen lakon aikana julkisten tilaisuuksien järjestyshäiriöt, väkivaltarikokset ja rattijuopumus vähenivät noin viidenneksellä ja juopumuspidätykset vähenivät noin kolmanneksen. Vuoden 1972 lakon vaikutukset olivat samantapaiset. Seuraava esimerkki osoittaa, mitä tapahtui, kun keskiolut tuli Suomessa kauppoihin eli alkoholin saatavuus parani entiseen verrattuna. Se johti rikollisuustason huomattavaan nousuun. Sama oli koettu aiemmin 1920-luvulla.
Niin kaksikymmenluvulla kuin vuonna 1969:kin alkoholin kulutuksen kasvuun liittyi samanaikainen raju henkirikollisuuden kasvu. Henkirikoskuolleisuuden asukaslukuun suhteutettu vuotuinen keskitaso oli kaksikymmenluvulla 8,4 uhria 100 000 asukasta kohti, 66 prosenttia korkeampi kuin vuosina 1905-13 ja 166 prosenttia korkeampi kuin 1900-luvun alkuvuosina. Vuonna 1969 rikollisuustaso kohosi 27 prosenttia ja kasvu jatkui seuraavina vuosina. Poliisin rekisteröimät pahoinpitelyrikokset lisääntyivät myös jyrkästi, 38 prosenttia edellisvuodesta. Jyrkkä kasvu alkoholin kulutuksessa jatkui vuoteen 1974 saakka, samoin myös kasvu pahoinpitelyrikollisuudessa, joka tasaantui vasta 1970-luvun puolivälin jälkeen (Sirén 2000). Lisäksi on merkillepantavaa, että vuonna 1969 lisääntyi ikäryhmittäin eniten 18-20-vuotiaiden (siis Alkon uuden potentiaalisen asiakaskunnan) väkivalta (+48 %) (Sirén 2003). (18)
• Televisio ja tiedotusvälineet vaikuttavat ihmisten käytökseen, ja niissä on tapahtunut muutosta huonompaan suuntaan. Kun ne tarjoavat vääriä malleja kuten aviorikosta, avioeroa, seksiä ilman avioliittoa, homoseksuaalisuutta ja muuta väärää käytöstä, on aivan varmaa, että se lisää alttiutta toimia näiden mallien mukaan. Se puolestaan kasvattaa yhteiskunnan taloudellista taakkaa, koska avioerojen seurauksena perheet hajoavat ja myös rikollisuus kasvaa. Sama yhteys on havaittu väkivaltarikollisuuden ja television aineiston välillä. Kun seurataan vuosikausia väkivaltaista aineistoa, on sen todettu pienentävän kynnystä väärintekoihin. Väkivalta- ja seksiviihde turruttaa ihmisen.
Lukemattomat tutkimukset ovat osoittaneet, että säännöllisesti televisiosta ja filmeistä nähty jännittävä ja voimakas väkivalta- ja seksiviihde turruttaa väkivallalle. Väkivaltarikoksia (murha, raiskaus, päällekarkaus) tehneitä nuoria vankeja koskevissa kahdessa kartoituksessa 22-30 % vastaajista ilmoitti matkineensa tietoisesti televisio-ohjelmista opittuja rikostekniikoita. Hollywoodin viihdeteollisuus taas on epätoivoisen riippuvainen voitoista, joita se käärii seksi- ja väkivaltaohjelmien tuottamisella. (19)
Allaoleva lainaus vuosikymmenten takaa osoittaa, mikä merkitys on moraalittomalla aineistolla. Kysymys on sukupuolisuuteen liittyvistä rikollisista toiminnoista. Niihin syyllistyneet henkilöt ovat lähes poikkeuksetta lukeneet tai katsoneet materiaalia, joka on johtanut heidät toimimaan vääristyneillä tavoilla. Se, millä ihminen täyttää mielensä, vaikuttaa lopulta hänen käytökseensä.
Herbert W. Case, entinen detroitilainen poliisitarkastaja, sanoi puhuessaan kidutuksista, sukupuolisista luonnottomuuksista ja murhista: ”Osastomme historia ei tunne ainoatakaan himomurhatapausta, missä murhaaja ei olisi ollut ahnas pornolehtien lukija.” Poliisipäällikkö Paul E. Blubaum Phoenixistä, Arizonasta, sanoi: ”Kaupunkimme on saanut kokea monia sukupuoliseen poikkeavuuteen liittyviä rikoksia, kuten lasten hätyyttelyä ja sopimatonta itsensä paljastelua. Olemme havainneet, että useimmat näistä häiriytyneistä henkilöistä lukevat säädyttömiä julkaisuja ja usein näyttelevät niitä lapsille yrittäen saada uhreissaan aikaan seksuaalista kiihottumista.” (20)
• Asuinalueiden suunnittelu ja asuntopolitiikka, jos se on järkevää, voi vähentää rikollisuutta. On varsinkin huomattu, että jos samalla alueella on paljon lapsia ja vähäosaisia, on se riskitekijä. Järkevällä asuntopolitiikalla voidaan ehkäistä ongelmien syntyä.
• Rangaistusten merkitys. Jos rangaistukset ovat nimellisiä, kiinnijäämisriski pieni tai väärintekoihin ei puututa, lisää se rikollisuutta. On todettu, että mitä nopeammin rikollisuuteen puututaan ja siitä on myös seurauksia, sitä paremmin voidaan ehkäistä rikoskierrettä. Sormien läpi katsominen, jossa voidaan syyllistyä kymmeniin samanlaisiin väärintekoihin ilman seurauksia, sitä vastoin pitää rikoskierrettä yllä.
Lainsäätäjien ja viranomaisten tulisi nykyistä oleellisesti paremmin myös perehtyä kansainvälisiin koeteltuihin ja tehokkaisiin keinoihin rikollisuuden torjumiseksi ja siitä seuraavien kielteisten ilmiöiden vaikutuksen vähentämiseksi. USA:ssa on onnistuttu ratkaisevasti vähentämään rikollisuutta ”nollatoleranssi” -asenteen käyttöönoton myötä: viranomaiset ja muut rikollisuuden kanssa tekemisiin joutuneet tahot ovat kerta kaikkiaan kieltäytyneet katsomasta sormien lävitse ja heti puuttuneet sääntöjen vastaiseen käyttäytymiseen. Meillä kehitys on kaiken aikaa kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Niinpä ”todellinen käytäntö” rangaistuksissa ja viranomaisten muussa rikollisuuteen liittyvässä toiminnassa on täysin erkaantunut ”virallisesta totuudesta”. (21)
• Perhepolitiikka eli perheiden tukeminen ja auttaminen kriisitilanteissa on hyödyllistä. Kun ongelmat perheissä pysyvät pieninä, vähentää se ongelmakäyttäytymistä ja rikollisuutta. Huonot ihmissuhteet, vanhempien ero tai lapsen laitoksessa kasvaminen ovat riskitekijöitä rikollisuuteen johtavalla tiellä, mutta jos näitä ongelmia voidaan ehkäistä perheitä tukemalla, vähentää se todennäköisyyttä ajautua väärille poluille. On järkevämpää yrittää auttaa perheitä siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat vielä suhteellisen pieniä ja lapset kasvuvaiheessa. Myöhemmin sitä on vaikeampi tehdä.
Tutkimuksissa on osoitettu perheen rakenteen ja toimivuuden olevan ratkaisevassa asemassa edistettäessä sosiaalistumista ja yhteiskuntaan sopeutumista, jotka puolestaan vähentävät tai ehkäisevät nuorisorikollisuutta. Jos vanhemmat laiminlyövät lastensa kasvatuksen tai jos vanhemmat rankaisevat lapsiaan epäjohdonmukaisesti taikka jos lapset kokevat perhe-elämänsä häiriintyneeksi ja häiritseväksi, on mahdollista, että lapset tekevät rikoksia nuorina aikuisina. Tämä pitää erityisesti paikkansa, jos jommallakummalla tai kummallakin vanhemmalla on rikollinen menneisyys. Riski on moninkertainen, jos perhe joutuu elämään vakavassa puutteessa, eristäytyneenä tai köyhyydessä. Alttiutta rikoksentekoon vähennetään tai ehkäistään tehokkaimmin parantamalla perheiden suojeluun, valvontaan, kurinpitoon ja hoivaamiseen liittyviä mahdollisuuksia:
1) Ehkäisemällä nuorten raskauksia, 2) tukemalla ja neuvomalla äitejä raskauden aikana ja lasten varhaisiässä, 3) vanhempainneuvonnalla, 4) järjestämällä esikouluopetusta huono-osaisille tai erityisvaikeuksia kohdanneiden perheiden lapsille, 5) tarjoamalla erityisen vaikeina aikoina vanhemmille tukea, 6) kehittämällä strategioita lasten hyväksikäytön ehkäisemiseksi ja perheiden säilyttämiseksi yhdessä sekä 7) ehkäisemällä nuorten kodittomuutta. (22)
Evankeliumin vaikutus. Työmuodot, joissa mukana on evankeliumin julistus eli hengellinen puoli, ovat tehokkaita tapoja rikollisuuden ehkäisemisessä. Evankeliumi voi muuttaa rikollisen, terroristin, narkomaanin tai muulla tavalla Jumalasta erossa olevan ihmisen. Mitä enemmän tällaisia ihmisiä kokee muutoksen, sitä enemmän rikollisuus vähenee. Parasta tietysti olisi, että ihmiset saisivat kosketuksen Jumalasta jo lapsuudessaan esim. pyhäkoulu- ja nuorisotyön kautta, mutta Jumala voi muuttaa ihmisen myöhemmässäkin vaiheessa. Ehtona on, että ihminen itse on altis muutokselle ja valmis vastaamaan evankeliumin kutsuun. Hyödyllisiä ovat olleet mm. työmuodot, joissa on hengellistä opetusta vangeille sekä siihen liittyvää ohjausta ja tukea. Samoin narkomaanien ja alkoholistien auttamiseen keskittyneet työmuodot ovat olleet tuloksellisia. Esim. Teen Challenge -keskuksissa n. 80 % sen ohjelman läpikäyneistä on aloittanut uuden, päihteistä pysyvästi vapaan elämän. Kun Jumala toisinaan vaikuttaa voimakkaammin yhteiskuntaan herätysten kautta, muuttuu myös siinä monien ihmisten elämä. Kyseessä ei ole mikään isoveli-valvontayhteiskunta, joista on esimerkkejä historiassa, vaan siitä, että laajat kansanjoukot ovat sisäisesti muuttuneet. Charles G. Finney kertoo, miten näin tapahtui 1800-luvulla:
Olen kertonut, että siveellinen tilanne muuttui suuresti tämän herätyksen kautta. Kaupunki oli uusi, aineellisesti kukoistava ja yritteliäs, mutta täynnä syntiä. Väestö oli erikoisen älykästä ja eteenpäin pyrkivää, mutta kun herätys pyyhkäisi läpi kaupungin saattaen suuret joukot sen huomatuimpaa väkeä, miehiä ja naisia kääntymykseen, tapahtui siellä järjestykseen, rauhallisuuteen ja siveellisyyteen nähden vallan ihmeellinen muutos. Juttelin monta vuotta myöhemmin erään lakimiehen kanssa, joka oli tullut tässä nyt käsiteltävänä olevassa herätyksessä kääntymykseen ja toimi rikosasioissa yleisenä syyttäjänä. Tämän virkansa kautta oli hänelle tämän kaupungin rikostilasto perinpohjin tuttu. Hän sanoi tästä herätyksen ajasta: ”Olen tutkinut rikosoikeuden asiakirjoja ja huomannut sen hämmästyttävän tosiseikan, että sillä välin kuin kaupunkimme on sitten herätyksen aikojen kasvanut kolme kertaa suuremmaksi, ei rikossyytteitä ole ollut edes kolmannesta siitä, mitä niitä oli ollut siihen asti. Näin ihmeellinen vaikutus oli herätyksellä yhteiskuntaamme.” (23)
Huumeidenkäyttö on verrattain uusi asia yhteiskunnassa kuten muut tässä kirjoituksessa mainitut asiat. Totta kai jokaista niistä on esiintynyt aiemminkin mutta ne ovat yleistyneet erityisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Huumeidenkäyttö lisää rikollisuutta kuten alkoholismi. Se johtuu siitä, että huumeiden alaisina ihmisten harkintakyky pettää ja he syyllistyvät rikoksiin tai aiheuttavat vahinkoa itselleen. Toinen syy on, että hankkiakseen rahaa huumeita varten he turvautuvat rikoksiin, tai sitten he hankkivat lisää huumeiden käyttäjiä näitä aineita myymällä. Jos heillä ei olisi huumausaineongelmaa ja he olisivat tuottavassa työssä, säästäisi yhteiskunta huomattavia summia. Sama on tietysti alkoholin suhteen, joka on vielä yleisempi huume. Pelkästään Suomessa sen aiheuttamiin kuluihin menee satoja miljoonia euroja vuosittain. Entä miedot ja kovat huumeet? Yleensä yritetään erottaa ne toisistaan ja vähätellään edellisten haittoja, mutta se on vaarallista politiikkaa. Siksi katsomme tätä aihetta ja muita aihepiiriin liittyviä asioita.
Tarjonta. Se että yritetään erottaa miedot huumeet voimakkaista, ei päde huumemaailmassa. Siellä samat henkilöt myyvät sekä mietoja että voimakkaita huumeita, joten käyttäjä joutuu varmasti tekemisiin molempien kanssa. Sekakäyttö on tavallista narkomaanien keskuudessa.
Porttiteoria pitää edelleen paikkansa. Noin 80 - 90 % kaikista heroiinin väärinkäyttäjistä on aloittanut miedoilla huumeilla. Kun ne eivät tehoa ja niiden vaikutus pienenee, tulee heille halu saada voimakkaampia aineita. David Wilkerson, joka teki vuosikausia työtä tuhansien narkomaanien parissa New Yorkin keskustassa, kertoo oman kokemuksensa asiasta:
Onko marihuana vaarallista? Vastaus on ehdottomasti myöntävä. Yhdeksänkymmentä viisi prosenttia meidän hoitamistamme narkomaaneista on aloittanut marihuanasta ja siirtynyt vähitellen vahvempiin aineisiin. Me kysymme jokaiselta luoksemme saapuvalta, kuinka he ovat alun perin joutuneet huumausaineiden liukkaalle polulle, ja melkein aina vastaus on tämä: -- Otin kerran marihuanasavukkeen. (24)
Riippuvuus. Kuten alkoholi, tupakka, porno ja monet muut asiat aiheuttavat riippuvuutta, voivat huumeet tehdä samoin. Moni pyrkii eroon edellisistä asioista, koska ne pitemmän päälle vievät elämänilon. Kukaan alkoholisti tai pornoriippuvainen ei ole enää onnellinen siinä vaiheessa, kun hän on koukussa ja tottumus on jatkunut vuosikausia. Siksi on järjetöntä hankkia uusia riippuvuuksia, jos niistä voi pysyä erossa.
Vieressäni istuva nuori nainen kertoi elämästään ja peloistaan. Hän pelkäsi, etteivät hänen hermonsa enää kauan kestäisi. Hän oli käyttänyt huumeita, pääasiassa hasista jo toistakymmentä vuotta. Hän harrasti niin sanottua ”hallittua huumeidenkäyttöä”. Oli tullut kuitenkin aika, jolloin hermot eivät enää kestäneet. Hän pelkäsi kulissiensa luhistuvan. Ne olivat siihen saakka pysyneet pystyssä. Hän asui omakotialueella pääkaupunkiseudulla, eikä kukaan naapureista tiennyt hänen huumeongelmastaan. Siinä häntä kuunnellessani ajattelin, että nyt tässä pitäisi olla kuuntelemassa niiden, jotka puolustavat ”hallittua huumeidenkäyttöä”. (25)
Terveys. Yksi fraaseista on, että miedot huumeet eivät ole sen vaarallisempia kuin tupakka ja alkoholi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska kannabisterva on vahvempaa kuin tupakan terva ja siinä on enemmän syöpää aiheuttavia aineita kuin tupakassa. Kun kansanterveydelliset vaikutukset ovat erittäin kalliit jo nyt – tupakan aiheuttama keuhkosyöpä on useissa maissa kahden tavallisimman syövän joukossa –, on turha hankkia lisää kansanterveydellisiä kustannuksia.
Syntyvät lapset ovat vaarassa alkoholin ja huumeiden käytön takia. Joka vuosi syntyy Suomessa n. 600 - 700 alkoholin vaurioittamaa lasta. Amfetamiinin käytön seurauksena lapsilla on aivovaurioita, sydänvikoja sekä suu- ja kitalakihalkioita. Esim. Norjassa on ollut päihdeäitien tahdosta riippumattoman hoidon mahdollistava laki, josta kokemukset ovat olleet hyviä. Hoitoon määrätyt naiset ovat jälkikäteen pitäneet ratkaisua hyvänä. Heillä itsellään ei ole ollut voimaa päästä irti päihteistä.
Saatavuus. Mitä helpompi on huumeiden saatavuus, sitä enemmän tulee niiden käyttöön liittyviä ongelmia ja riippuvaisuutta. Jo nyt on tarpeeksi nuoria, syrjäytyneitä huumeidenkäyttäjiä. Sama on todettu alkoholipolitiikan kanssa. Aina kun hinta on alentunut ja saatavuus helpottunut, on se lisännyt alkoholinkäyttöön liittyviä ongelmia. Näin tapahtui Suomessa v. 1969 ja Ruotsissa 1955. Rikollisuus, pahoinpitelyt ja muut liikakäyttöön liittyvät ongelmat kasvoivat selvästi. Suomessa rikollisuus kasvoi 27 % v. 1969 ja kasvu jatkui seuraavina vuosina. Syynä oli keskioluen tulo kauppoihin.
Merkki rikollisuudelle. Kun huumelainsäädäntöä höllennetään, on se merkki järjestäytyneelle rikollisuudelle: ”Täällä ei ole lakia eikä pelkoa rangaistuksista”. Sellainen alue vetää paikalle lisää huumeidenmyyntiä sekä lisää rikollisuutta, koska samat henkilöt toimivat useammilla rikollisilla sektoreilla, mm. prostituutiossa, paritustoiminnassa ja asekaupassa.
Liberaali lainsäädäntö. Niissä maissa, joissa on ollut löysä huumepolitiikka ja myönteinen suhtautuminen huumeisiin, on aivan eri luokan ongelmat kuin niissä maissa, joissa ei ole toimittu näin. Ongelmia näissä maissa on yritetty lievittää mm. jakamalla heroiiniriippuvaisille heroiinia, mutta se on äärimmäistä raakuutta. Se sitoo ihmisen elinikäiseen huumeorjuuteen, josta hänen on vaikea päästä irti. Tällainen politiikka johtaa myös siihen, että miedompia huumeita käyttävän on entistä helpompi siirtyä vahvempiin aineisiin. Se madaltaa kynnystä siirtyä niihin.
Tukholmassa kokeiltiin Lindesmithin ja Sorosin oppien mukaista humaania (!) ja liberaalia huumepolitiikkaa vuosina 1965 - 1967. Ruotsin lääkintöhallituksen luvalla lääkärit saivat ruveta kirjoittamaan huumausaineiden käyttäjille amfetamiini- ja morfiinireseptejä. Ja totta lääkärit kirjoittivatkin, oikein sydämensä kyllyydestä – monet jopa kymmeniä tuhansia huumeannoksia. Alkoi hurja meno ja meininki ja sen seurauksena oli skandaali ja katastrofi. Lääkärien kirjoittamat lailliset huumeet virtasivat tuota pikaa laittomaan katukauppaan. Rikollisuus, jonka piti loppua, lisääntyi. Vaikeasti huumeriippuvaisten määrä räjähti kasvuun. Kun Tukholman seudulla alkoi ilmetä satoja lääkärilähtöisiä huumekuolemia, kokeilu jouduttiin lopettamaan häntä koipien välissä, mutta kiireen vilkkaa. Kävi niin kuin kommunismissa: se toimi mainiosti teoriassa, mutta käytännössä ei ollenkaan. (26)
Voittaja vai luuseri? Huumeidenkäytössä tai kannabiksen kasvatuksessa ei ole mitään ihannoitavaa. Se on pakoelämää, johon joutuvat nuoret, joiden itsetunto on heikko ja joilla on vaikeuksia sopeutua elämään. He yrittävät huumeidenkäytöllä poistaa alemmuudentunteita tai paeta haastavaa maailmaa. Alkoholismi on samanlaista käytöstä.
Huumeidenkäyttäjillä on toivoa. Tavallisin tapa hoitaa huumeriippuvuutta ovat olleet korvaushoidot. Huumausaineiden tilalle tarjotaan toista huumausainetta kuten subutexia tai metadonia. Ongelmallista näissä hoidoissa ovat seuraavat seikat:
• Hoitotulokset ovat huonoja • Hoidot maksavat miljoonia euroja vuosittain • Suuri osa korvaavaa huumehoitoa saaneista narkomaaneista käyttää muita huumeita samanaikaisesti • Riippuvuus ei katoa vaan se on korvattu toisenlaisella riippuvuudella • Useat korvikeaineista riippuvaisiksi tulleet henkilöt ovat kuolleet yliannostukseen • Ne tappavat paranemishalun, koska huumeidenkäyttäjät tietävät voivansa turvautua näihin hoitoihin
Vaikka tulokset ovat olleet heikkoja edellisistä hoidoista, on huumeidenkäyttäjillä silti toivoa. Jeesus, joka on Jumalan Poika, voi vapauttaa ihmisen myös huumeiden orjuudesta (Joh 8:36: Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.). David Wilkerson, joka toimi vuosikaudet New Yorkin narkomaanien parissa, kertoo oman kokemuksensa:
Olemme erikoistuneet epätoivoisiin tapauksiin emmekä torju ketään, vaikka aluksi työskentelimme vain teini-ikäisten parissa. Apua tarvitsevat tulevat vapaaehtoisesti ja he saapuvatkin luoksemme siinä vaiheessa, kun he ovat menettäneet täysin toivonsa… Meillä on yksinkertainen usko Jumalan voimaan ei vain murtaa tottumusten kahleet vaan myös säilyttää näin saadut voitot uskon kautta. En ole kiinnostunut siitä, hyväksyvätkö esim. muut ammattimaisesti narkomaanien hyväksi toimivat järjestöt toimintamenetelmääni. Tiedän huumausaineiden orjien sen hyväksyvän. Haastan kenet tahansa maailmassa tuomaan esiin samaan tilaisuuteen sata parannettua huumausaineiden orjaa, kuten olemme tehneet. Kukaan ei ole vielä vastannut tähän haasteeseen. Voimme esittää useita tuhansia entisiä narkomaaneja, jotka ovat täydellisesti vapautuneet huumausaineista ja täyttyneet Jumalan voimalla. (27)
Viittaukset:
1. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 55,112,113 2. Matti Joensuu: avoliitto, avioliitto, perhe, s. 12,13 3. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 54 4. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 126 5. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 123 / Graglia s. 2, 127 6. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 140 7. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 150 8. Nicky Cruz: David Wilkersonin viimeinen varoitus (David Wilkerson: A Final Warning), s. 84,85 9. Päivi Räsänen: Kutsuttu elämään, s. 134 10. Matti Joensuu: avoliitto, avioliitto, perhe, s. 19 11. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 21,22 12. Erwin W. Lutzer: Miksi helvetti on (Coming to Grips with Hell), s. 24 13. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132 14. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 140 15. Paavo Hiltunen: Ja maa tuli täyteen väkivaltaa, s. 20, 72,73 16. Ritva Santavuori: Rouva syyttäjän paluu, s. 26,27 17. John Graham – Trevor Bennett: Rikoksentorjunnan strategioita Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, toimittanut ja uudistanut Mikael Scheinin, s. 85 18. Reino Sirén & Martti Lehti: Musta maaliskuu, s. 15 19. Dada Maheshvarananda: Kapitalismin jälkeen, Proutin näkemys uudenlaisesta yhteiskunnasta (After Capitalism – Prout’s Vision for a New World), s. 154 20. David Wilkerson: Jeesus-kansalaisen kypsymisen käsikirja (Jesus Person Maturity Manual), s. 93 21. Matti Virén, Matti Wiberg: Kallis rikollisuus, järkevät vastatoimet rikollisuudelle, s. 80 22. John Graham – Trevor Bennett: Rikoksentorjunnan strategioita Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, toimittanut ja uudistanut Mikael Scheinin, s. 1,2 23. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 245, 246 24. David Wilkerson: Hei saarnamies, sä pääset läpi (Hey, Preach… You Are Comin’ Through), s. 78 25. Liisa Tallgren: Tarjolla huominen, s. 121 26. Ritva Santavuori: Rouva syyttäjän paluu, s. 208, 209 27. David Wilkerson: Kukkaislapsia löytöretkellä (Purple-violet Squish), s. 9
Lisää aiheesta:
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
|
