Muhammedin elämän hedelmä - hyvä vai huono, Muhammedin ilmestykset tarkastelussa

Muhammedin ilmestykset ja elämä - miksi Muhammed ei voinut olla Jumalan profeetta?

Olivatko Muhammedin saamat ilmestykset Jumalasta vai ei? Miksi Muhammedin elämän hedelmää ei voi pitää hyvänä, ja miksi häntä ei voi pitää Jumalan profeettana?

Tässä kirjoituksessa käsitellään islamin tärkeintä henkilöä, profeetta Muhammedia. Häntä pidetään islamissa profeettojen sinettinä (33:40) ja arvostetaan enemmän kuin ketään muuta. Vaikka muslimit tunnustavat muitakin profeettoja kuten Nooa, Aabraham, Mooses ja Jeesus, on Muhammed heidän listallaan ykkösenä. Se tulee ilmi myös uskontunnustuksessa, jossa lausutaan: ”Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja Muhammed on hänen profeettansa.”

Seuraavilla riveillä tutkimmekin Muhammedin saamia ilmestyksiä ja hänen elämäänsä. Kun islamin ja Koraanin arvovalta lepää pääosin Muhammedin kautta tulleiden ilmestysten ja hänen persoonansa varassa, ei tätä asiaa voi sivuuttaa. Islam liittyy kiinteästi Muhammedin persoonaan. Ilman häntä koko islamin uskoa nykyisessä muodossaan ei olisi edes olemassa, ja siksi aiheeseen on syytä perehtyä. Tutkiskelussa käytetään apuna Koraania ja islamin omia varhaisia lähteitä, koska muslimit antavat niille suuren arvon ja koska niissä kerrotaan Muhammedista.

Ilmestyikö jumalan enkeli Gabriel Muhammedille? Kun ovat kyseessä Muhammedin vastaanottamat ilmestykset, yleinen uskomus islamissa on, että Muhammed sai ne Jumalan enkeli Gabrielilta (Jibril). Itse Muhammed ei aluksi kylläkään pystynyt tunnistamaan, mikä hänelle ilmestyi, vaan hän alkoi vasta myöhemmin pitää ilmoitusten lähteenä enkeli Gabrielia. Tämä käsitys on vakiintunut islamilaiseen maailmaan.

Tosin eräs islamilainen perimätieto (sen on tallentanut muistiin Ibn Sa’d) kertoo, että Muhammedille olisi aluksi ilmestynyt Serafel-niminen enkeli, ja että Gabriel otti hänen paikkansa kolmen vuoden päästä. Tämän perimätiedon monet muslimioppineet ovat tahtoneet kieltää, ja he uskovat, että Muhammedille on koko ajan ilmestynyt ainoastaan enkeli Gabriel. Koraanin luvussa kaksi puhutaan Gabrielista:

Joka teistä vihaa Gabrielia – sillä hän on se, joka on Jumalan luvalla pannut tämän ilmoituksen sydämeesi todistamaan oikeaksi sen, mitä aiemmin on lähetetty, ja johdatukseksi ja ilosanomaksi uskoville – joka vihaa Jumalaa ja Hänen enkeleitään ja profeettojaan ja Gabrielia ja Mikaelia, tietäköön, että Jumala vihaa uskottomia. (2:97,98)

Ristiriitaisuus Raamatun kanssa. Kun muslimit uskovat Muhammedin olleen yhteydessä enkeli Gabrieliin, on mielenkiintoista, että samanniminen enkeli esiintyy Raamatussa.

Kuitenkin on selvä ero Raamatun Gabrielin ja Muhammedille ilmestyneen olennon välillä. Sen voimme nähdä siitä, miten Raamatussa enkeli Gabriel tunnustaa Jeesuksen Korkeimman Pojaksi eli Jumalan Pojaksi, mutta Koraanissa sama asia kielletään.

Hyvä kysymys on, miksi sanomat eroavat täysin toisistaan. Miksi Muhammedille ilmestyneen olennon sanoma on täysin erilainen kuin Raamatun Gabrielin? Jos teemme johtopäätöksen näistä ilmestyksistä, ei kyseessä voi mitenkään olla sama olento. Raamatun perusteella kyseessä täytyy olla pikemminkin pimeältä puolelta tullut enkeli, antikristuksen henki, koska on kirjoitettu: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa (1 Joh 4:1-3).

Koraani

Sano, jos Armollisella olisi poika, olisin minä ensimmäisenä tätä palvomassa (43:81)

Te, joilla on Kirja, älkää menkö liian pitkälle väitteissänne älkääkä puhuko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, oli Jumalan lähettiläs ja hänen Sanansa, jonka Hän antoi Marialle, ja Henki hänen luotansa. Uskokaa Jumalaan ja Hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: “Heitä on kolme”, vaan lopettakaa, se on parasta teille. Jumala on yksi jumala. Jumala meitä varjelkoon! Hänelläkö olisi lapsia? Hänelle kuuluu kaikki, mitä on taivaassa ja maassa. Jumala on riittävä edusmies. (4:171)

Tällainen oli todellakin Jeesus, Marian poika, jota he epäilevät. Ei Jumalan sovi hankkia itselleen lasta. Ylistetty olkoon Hän! Kun Hän päättää asian, Hän sanoo sille: ”Ole!”, ja se on. (19:34,35)

Raamattu

- (Luuk 1:26-35) Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,

27. neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.

28. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."

29. Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.

30. Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.

31. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.

32. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,

33. ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."

34. Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?"

35. Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.

Muhammed epäili ilmestyksiään ja pelkäsi olevansa riivattu. Eräs syy suhtautua kriittisesti Muhammedin saamiin ilmestyksiin, on se, että Muhammed itse epäili ilmestyksiä ja pelkäsi olevansa hullu. Tästä Koraani puhuu muutamissa paikoissa. Muhammedille ilmestynyt olento joutui vakuuttamaan, ettei asia pitänyt paikkaansa.

Hyvä kysymys on, oliko Muhammed alkuperäisissä epäilyksissään oikeassa? Hän aavisti, että jotain saattoi olla pielessä, mutta tukahdutti epäilynsä. Hänen olisi ollut syytä epäillä saamiaan ilmestyksiä myös siksi, että hänelle Gabrielina ilmestynyt olento toi täysin erilaista viestiä kuin Marialle ilmestynyt Gabriel Raamatussa:

Jos epäilet sitä, mitä olemme sinulle lähettäneet, kysy niiltä, jotka ennen sinua ovat saaneet Kirjan. Sinä olet saanut totuuden Herraltasi; älä siis epäile! Älä kuulu niihin, jotka kieltävät Jumalan merkit, ettet joutuisi perikatoon. (10:94,95)

N. Kautta kynän ja sen, mitä kirjoitetaan. Sinä et, kiitos Herrasi, ole hullu, vaan sinua odottaa ansaittu palkka, ja sinulla on ylhäinen luonne. Sinä saat nähdä ja he saavat nähdä, kumpaa teistä on koeteltu. Herrasi tietää parhaiten, kuka on eksynyt Hänen tieltään, ja Hän tuntee parhaiten ne, jotka kulkevat oikealla tiellä. Älä siis tottele kieltäjiä; he toivovat sinun taipuvan heidän puoleensa, ja sitten hekin taipuisivat sinun puoleesi. (68:1-9)

Varoita siis, kiitos Herrasi, sinä et ole ennustaja etkä hullu. Vai sanovatko he: ”Hän on runoilija. Odotetaan; ehkä tulevaisuus tuo hänelle onnettomuuden tullessaan”? (52:29,30)

Sama epäily, mikä Muhammedilla itsellään oli, esiintyi muillakin ihmisillä. Koraani kertoo, miten jotkut pitivät Muhammedia hulluna, riivattuna runoilijana, valehtelevana taikurina tai väittivät hänen sepittäneen kaiken itse. Näitä näkemyksiä esiintyi nimenomaan Muhammedin ilmestysten alkuaikoina. Kun sitten Muhammedista oli tullut muslimien johtaja ja sotapäällikkö, eivät ihmiset enää samalla tavalla uskaltaneet nousta häntä vastaan:

He sanovat: ”Sinä, jolle varoitus on lähetetty, olet hullu! (15:6)

Kuinka he nyt ottavat varoituksen vastaan, vaikka heille tuli jo aiemmin selkeä lähettiläs, mutta he kääntyivät hänestä pois sanoen: ”Hän on vain hullu, jota on opetettu.” (44:13,14)

Uskomattomat ovat murhata sinut katseillaan, kun he kuuntelevat varoitusta, ja he sanovat: ”Hänhän on hullu!” (68:51)

Ei toverinne ole hullu. Hän on nähnyt hänet selvästi taivaanrannassa. Ei hän myöskään ole saita salatun suhteen, eikä tämä ole kirotun saatanan puhetta. (81:22-25)

Kun heille sanottiin: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala”, he olivat kopeita ja sanoivat: ”Olisiko meidän hylättävä jumalamme riivatun runoilijan takia?” (37:35,36)

Uskottomat kummeksuvat, kun heille tulee varoittaja heidän omasta joukostaan. He sanovat: ”Tämähän on vain valehteleva taikuri (38:4)

Kummeksuvatko ihmiset sitä, että me annamme yhdelle heistä ilmoituksen: ”Varoita ihmisiä ja julista uskoville ilosanomaa siitä, että heitä odottaa hyvä asema heidän Herransa luona.” Uskottomat sanovat: ”Hänhän on ilmeinen taikuri!” (10:2)

Väittävätkö he lähettiläämme sepittäneen sen itse? Ei, sinun Herrasi on lähettänyt totuuden, jotta varoittaisit kansaa, jolle ei ole tullut varoittajaa ennen sinua, ja jotta he kulkisivat oikealla tiellä. (32:3)

Emme me aikaisemmassa uskonnossa ole kuulleet tällaisesta. Hän on sen itse keksinyt. (38:7)

Muslimien varhaisissa lähteissä kerrotaan lisää Muhammedin saamista ilmestyksistä, miten hän epäili niitä, miten hän pelkäsi järkensä menettämistä sekä pelkäsi joutuneensa pahan hengen valtaan. Seuraava lainaus kertoo näistä Muhammedin varhaisista kokemuksista. Nämä lainaukset voivat olla kiusallisia muslimeille, mutta entä jos ne ovat totta? Muhammed uskoi nähneensä paholaisen ja puhui dzhinnistä eli pahasta hengestä. Hän ei pitänyt hänelle ilmestynyttä enkeliä hyvänä:

Khadidzha vei Muhammedin ylös vuorille elämään eristyksissä niin, että tämä saisi näyn Jumalalta. Yhtenä päivänä Muhammed tuli alas vuorilta itkien. Jotain valui ulos hänen suustaan. Hänen silmänsä olivat punaiset.

Khadidzha kysyi: ”Mitä sinulle on tapahtunut?” Muhammed sanoi: ”Näin paholaisen ja jouduin dzhinnin [pahan hengen] valtaan.”

Muhammed tunnusti sen. Tämä asia on kirjoitettu myös hänen elämäkertaansa, jonka on kirjoittanut Al Halabi (1 osa, sivu 227).

Mutta Khadidzha sanoi Muhammedille: ”Älä sano noin. Kun taas näet sen olennon, jota nimitit paholaiseksi, kerro minulle ja minä teen sille testin.”

Kun Muhammed taas näki tuon olennon, hän kertoi vaimolleen: ”Hei, tuolla se on.” Sitten Khadidzha paljasti vasemman reitensä ja pyysi Muhammedia istumaan sen päälle. Khadidzha ajatteli, että jos olento on enkeli, se olisi häpeissään nähdessään naisen reiden ja lentäisi pois. Khadidzha sanoi: ”Näetkö hänet?” Muhammed vastasi: ”Kyllä.”

Nainen paljasti oikean reitensä ja kysyi: ”Näetkö hänet?” ”Kyllä”, Muhammed vastasi. Khadidzha otti Muhammedin syliinsä ja kysyi: ”Näetkö sen?” ”Kyllä”, Muhammed vastasi.

Sitten Khadidzha paljasti kasvonsa ja kysyi taas, näkeekö Muhammed olennon. Muhammed sanoi: ”En, se pakeni.” Khadidzha huusi: ”Hei, tämähän on enkeli eikä paholainen!”

Miksi? Koska olento häpesi Khadidzhan kasvoja? Kysyn muslimeilta TV-lähetyksissä: Millainen enkeli häpeää katsoa naisen kasvoja, mutta ei piilossa olevia paikkoja?

Tämä on kirjoitettu muslimien kirjoihin. Siellä on todisteet. Ja Muhammed tunnusti, että se oli paholainen. (1)

Lisää samasta aiheesta. Eräs islamilainen perimätieto näyttää viittaavan siihen, miten Muhammed oli pahan hengen vaikutuksen alaisena. Se kertoo, miten Muhammed pyysi syntejään anteeksi ja vapautumista pahasta hengestä. Tällaiset perimätiedot osoittavat, miten Muhammed oli epätäydellinen kuten muutkin ihmiset ja miten hän epäili yhteyttä pahaan henkeen. Oliko Gabrielina esiintynyt olento sellainen?

Al Hadis, vol.3, s. 786 Abu Azer al Anmari kertoi seuraavaa: Kun profeetta meni nukkumaan, hän sanoi: Allahin nimessä, paneudun maata Allahin vuoksi, Oi Allah! Anna anteeksi syntini ja poista minun paha henkeni (remove my evil spirit)

Toisessa lainauksessa kerrotaan vielä, miten Muhammed ei pitänyt ilmestyksiään ja kohtaamisiaan hengen kanssa positiivisena kokemuksena. Hän koki olevansa paholaisen riivaama ja hautoi jopa itsemurhaa. Hyvä kysymys jälleen on, että jos kyseessä oli Jumalan enkeli Gabriel, miksi Muhammedin kokemukset ovat paljon vaikeampia kuin esim. Marian, joka kohtasi samannimisen enkelin? Ne ovat aivan erilaatuisia luonteeltaan:

Aluksi Muhammad suhtautui huomattavan levottomasti yliluonnolliseen kohtaamiseensa hengen kanssa. Hän ”kärsi paljon kipua ja hänen kasvonsa muuttuivat tuhkanvärisiksi” (2). Hän mietti, että oliko hän paholaisen riivaama, ja hautoi mielessään jopa itsemurhaa:

Menen vuoren huipulle ja heittäydyn alas, jotta saisin itseni hengiltä ja sitä kautta rauhan. Joten ryhdyin tuumasta toimeen, mutta kun olin puolitiessä vuoren huipulle, kuulin äänen taivaasta sanovan: ”Oi Muhammad. Sinä olet Jumalan apostoli, ja minä Olen Gabriel.” Nostin pääni kohti taivasta nähdäkseni (kuka puhui), ja katso, se oli Gabriel miehen muodossa – miehen, jonka jalat levittäytyivät yli horisontin. Ja hän sanoi: Oi Muhammed. Sinä olet Jumalan apostoli, ja minä olen Gabriel.” (3)

Muhammad palasi Khadidzhan luo suunnattoman ahdistuksen vallassa. Aishan mukaan ”Sitten Allahin apostoli palasi se (ilmestys) mukanaan. Hänen sydämensä löi kovaan tahtiin, (ja) hänen hartioidensa ja niskansa väliset lihakset tärisivät, kunnes hän tuli Khadidzan (hänen vaimonsa) luo, ja sanoi: ’Oi Khadidza, mikä minua vaivaa? Pelkäsin, että minulle sattuisi jotain pahaa.’ Sitten hän kertoi Khadidzalle kaiken mitä oli tapahtunut” (4), ja kertasi tälle alkuperäiset pelkonsa: ”Voi minua, olen joko runoilija tai riivattu.” (5) ”Runoilijalla hän tarkoitti tässä yhteydessä ihmistä, joka näki ekstaattisia, ja mahdollisesti demonisia näkyjä. (6)

Kun islamilaisissa lähteissä kerrotaan paljon Muhammedin elämästä, on niissä mainintoja myös hänen lapsuudestaan. Eräs arvostetuimmista lähteistä on Profeetta Muhammadin elämäkerta, jonka on kirjoittanut Ibn Hisham. Siinä on eräs viittaus edelliseen aiheeseen eli pahoihin henkiin. Tällä kertaa Muhammedin imettäjä Halima epäili, että Muhammed-poika oli riivattu. Tällaiset maininnat osoittavat, miten Muhammed saattoi jo lapsuudestaan asti olla saman yliluonnollisen vaikutuksen alainen.

Näin jatkui kaksi vuotta, ja me kiitimme Jumalaa menestyksestämme. Sitten vieroitin pojan maidosta; hän oli varttunut jo reippaaksi pojaksi, isompien poikien veroiseksi. Kaksivuotiaana hän oli jo vahva poika…

Me toimme hänet siis takaisin. Pari kuukautta myöhemmin hän oli kasvattiveljensä kanssa lampaidemme luona takapihalla. Yhtäkkiä hänen veljensä tuli juosten ja huusi meille: ”Kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä on ottanut quraishilaisen veljeni, pannut hänet makaamaan ja avannut hänen vatsansa! He etsivät sieltä jotain!”

Minä ja mieheni lähdimme juoksemaan. Me löysimme pojan seisomasta kalpeana. Otimme hänet syliin ja kysyimme: ”Mikä sinun on lapsikulta?” Hän vastasi: ”Kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä tuli, pani minut makaamaan ja avasi vatsani. He etsivät sieltä jotain, mutta minä en tiedä mitä.” Me veimme hänet takaisin sisälle.

Mieheni sanoi minulle: ”Halima, pelkään, että poika on riivattu. Vie hänet takaisin perheensä luo, ennen kuin tauti puhkeaa.” Me veimme hänet takaisin hänen äidilleen, ja tämä kysyi: ”Mikä tuo sinut takaisin, imettäjä? Vastahan sinä halusit pojan jäävän luoksesi.” Minä vastasin: ”Jumala on sallinut kasvattipoikani varttua ja olen tehnyt velvollisuuteni. Nyt pelkään, että jokin onnettomuus saattaa kohdata häntä, ja palautan hänet sinulle, niin kuin tahdoit.” (7)

Miten Gabriel ilmestyi Muhammedille? Kun Muhammed oli yhteydessä Gabrielina esiintyvään enkeliin, kerrotaan islamilaisessa perimätiedossa erilaisia asioita näistä kohtaamisista. Niissä kerrotaan Gabrielin erikoisista tekemisistä ja miten Muhammed koki ne usein ahdistavina. Tällaiset erikoiset maininnat saavat kysymään, oliko Muhammed todella yhteydessä Jumalan enkeliin. Jokainen voi sitä itse miettiä.

• Gabrielilla oli tapana resitoida Koraania kerran vuodessa; kuolinvuotena niin tapahtui kaksi kertaa (Muslim, Book 31, no. 6005).

• Gabrielin pää oli pölyn peitossa erään taistelun jälkeen (Bukhari, vol.4, book, 56, no. 2813).

• Gabriel tuli Jumalan lähettilään luo silkkiturbaani päässään ratsastaen muulilla (Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta [Sirat Rasul Allah], s. 313)

• Muhammedin taivasmatkan yhteydessä Gabriel tönäisi Muhammedia kantapäähän kolme kertaa (Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta [Sirat Rasul Allah], s. 130). Muslimit uskovat, että samalla matkalla siivekäs olento, muulin ja aasin välimuoto, vei Muhammedin Jerusalemin moskeijaan (Al-Aqsa).

Maininta Jerusalemin moskeijasta ei voi kuitenkaan pitää paikkaansa, koska tämä moskeija rakennettiin vasta 710-720. Se on noin 80 vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen. Siksi Muhammedin on täytynyt erikoisella matkallaan mennä johonkin muuhun paikkaan tai sitten hänen ylimaallinen matkansa ei ole todellisuudessa tapahtunut.

• Kun Muhammed ensimmäisen kerran kohtasi enkeli Gabrielina esiintyneen olennon, kerrotaan perimätiedossa, miten enkeli kuristi häntä ja pakotti lukemaan tai lausumaan muutamia lauseita, jotka esiintyvät nykyisessä Koraanissa. Muhammedille tämä kokemus oli ahdistava, koska hän pelkäsi kuolevansa. Tämäntyyppinen pakkotoiminta on usein tavallista niille ihmisille, jotka ovat toistuvasti yhteydessä henkimaailmaan. Mitä pitempään heidän kokemuksensa jatkuvat, sen enemmän niissä esiintyy pakottamista. UFO-kokemuksissa, jotka monet kokevat ahdistavina, se on tavallista.

Jumalan lähettiläs on itse kertonut näin:

Gabriel tuli luokseni nukkuessani. Hänellä oli mukanaan silkkipeite, jolla oli kirjoitusta. Hän sanoi: ”Lue!” Minä kysyin: ”Mitä?” Silloin Gabriel painoi minua peitteellä, kunnes luulin kuolevani. Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi uudelleen: ”Lue!”

Minä kysyin: ”Mitä?” Silloin Gabriel painoi minua peitteellä, kunnes luulin kuolevani. Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi uudelleen: ”Lue!” Minä kysyin: ”Mitä?” Silloin Gabriel painoi minua peitteellä, kunnes luulin kuolevani. Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi uudelleen: ”Lue!” Minä kysyin: ”Mitä minun pitää lukea?”

Sanoin näin vain, ettei hän tekisi jälleen niin kuin oli tehnyt. Silloin Gabriel sanoi [Kor 96:1-5]:

Lue, kautta Herrasi, joka on luonut,

luonut ihmisen sikiöstä.

Lue; onhan Herrasi jalomielinen,

Herrasi, joka opetti kynällä,

opetti ihmiselle sen, mitä tämä ei tiennyt.

Minä luin sen, ja hän päästi minut ja lähti. Minä heräsin unesta; oli kuin nuo sanat olisi kirjoitettu sydämeeni! (8)

Toisessa lainauksessa kerrotaan, miten Muhammad pelkäsi enkeli Gabrielin ilmestymistä niin, että tahtoi muiden peittävän hänet huovalla. Monet tällaiset Gabrieliin liittyvät maininnat saavat kyselemään, voiko kyseessä todella olla Jumalan lähettämä enkeli. Muhammed itse selitti.

Jumalallinen Inspiraatio viipyi poissa lyhyen aikaa, mutta yhtäkkiä kävellessäni kuulin äänen taivaalta, ja kun katsoin ylös kohti taivasta, näin yllätyksekseni saman enkelin, joka oli ilmestynyt minulle Hiran luolassa, ja hän istui tuolilla taivaan ja maan välillä. Pelästyin hänen ilmestymistään niin, että kaaduin maahan, ja tulin perheeni luo ja sanoin (heille): ”Peittäkää minut! (huovalla) Peittäkää minut! ” (9)

Millä tavalla Muhammed vastaanotti ilmestyksensä? Siitä, miten Muhammed vastaanotti ilmestyksiä, on erilaisia mainintoja islamilaisissa lähteissä. Ibn Hishamin kirjoittamassa elämäkerrassa kerrotaan, miten ilmestyksen tullessa Muhammad kiedottiin vaatteeseen ja hänen päänsä alle laitettiin tyyny. Kesti jonkun aikaa, että Muhammad toipui tästä tilasta. Lisäksi hikihelmet valuivat hänen otsaltaan, vaikka oli kylmä. Fyysisesti kokemus ei varmastikaan ollut kovin miellyttävä:

Kautta Jumalan, Jumalan lähettiläs ei ehtinyt lähteä paikaltaan, kun hänet valtasi se Jumalalta tuleva, mikä hänet tapasi vallata. Hänet kiedottiin vaatteeseen ja hänen päänsä alle laitettiin nahkainen tyyny. Kun näin tämän, en, kautta Jumalan, pelännyt enkä ollut huolissani, sillä minähän tiesin olevani syytön, ja tiesin, ettei Jumala tekisi väärin minua kohtaan, mutta kautta Hänen, jonka kädessä Aishan henki on, vanhempani olivat kuolla ennen kuin Jumalan lähettiläs toipui, sillä he pelkäsivät, että Jumala antaisi ilmoituksen, joka vahvistaisi todeksi sen, mitä ihmiset sanoivat.

Sitten Jumalan lähettiläs toipui. Hikihelmet valuivat hänen otsaltaan, vaikka oli kylmä päivä. Hän pyyhki hikeä otsaltaan ja sanoi: ”Iloitse, Aisha, sillä Jumala on ilmoittanut sinun syyttömyytesi!” ”Kunnia Jumalalle!” minä vastasin. Sitten hän meni ulos, puhui ihmisille ja luki sen Koraanin katkelman, joka oli ilmoitettu minua koskien. (10)

Toiset lähteet kertovat lisää Muhammedin saamista ilmestyksistä. Eräässä niistä kerrotaan, miten ”jumalallinen ilmoitus laskeutui hänen päälleen …profeetan naama oli punainen ja hän hengitti raskaasti jonkun aikaa ja sitten hänen olonsa helpotti” (Bukhari, vol. 6, book 66, no. 4985.0).

Seuraavassa on lisää tietoa samasta aiheesta. Merkillepantavaa niissä kuten edellisissäkin esimerkeissä on, että Muhammed koki olonsa ahdistavaksi. Hän koki rauhattomuutta, tuli sekavaksi ja hänen kasvonsa muuttuivat. Hän nyökytteli päätään ja hänen seuraajansa tekivät samoin. Tällaiset esimerkit, joita on monta, viittaavat ilmestysten olleen Muhammedille vaikeita kokemuksia:

Aisha kysyi kerran Muhammadilta, minkälainen kokemus ilmoitusten vastaanottaminen oli, ja tämä vastasi: ”Joskus se on kuin kello soisi, tämä inspiraation muoto on kaikista vaikein, ja sitten tämä tilaa menee ohi sen jälkeen kun olen ymmärtänyt, mitä on ilmoitettu. Joskus enkeli tulee miehen muodossa ja puhuu minulle, ja minä ymmärrän, mitä tahansa hän sanookin.” (11) Toisella kertaa hän selitti: ”Ilmoitus valkenee minulle kahdella tapaa – Gabriel tuo sen ja välittää sen minulle kuten mies välittää tietoa toiselle, ja se saa minut rauhattomaksi. Ja se valkenee minulle kuin kellon ääni, kunnes se tunkeutuu sisään sydämeeni, ja tämä ei tee minua rauhattomaksi.” (12) Aisha pani merkille: ”Kun ilmoitus laskeutui Allahin sanansaattajan päälle (rauha olkoon hänen päällään), jopa kylminä päivinä hänen otsansa hikoili.” (13) Samaten, kun inspiraatio tuli hänelle ”hän tunsi taakan painavan häntä sen johdosta, ja hänen naamansa väri vaihtui” ja ”hän laski päätään alas, ja niin hänen seuralaisensa laskivat päänsä alas, ja kun (tämä tila) oli ohi, hän nosti päänsä pystyyn.” (14)

Al Hadis, vol 4. s. 360 Obadab-b-Swamet kertoi, että kun ilmestys tuli profeetalle, hän tuli tavattoman sekavaksi ja hänen kasvonsa muuttuivat. Kun hän julisti ilmestystä, hän nyökytteli päätään ja hänen seuraajansa tekivät samoin.

Minkä takia Muhammed alkoi saada ilmestyksiä? Kun on kyse siitä, miksi Muhammed alkoi saada ilmestyksiä, ajattelevat monet muslimit vilpittömästi sen johtuvan siitä, että Jumala oli valinnut Muhammedin tähän tehtävään. He ajattelevat, että hän oli Jumalan erityisesti valtuuttama profeetta, eikä asialle tarvitse olla muuta selitystä. He eivät pidä mahdollisena, että Muhammed olisi voinut saada ilmestyksiään miltään muulta kuin Jumalan enkeli Gabrielilta.

Muhammedin elämässä ja monien meedioiden elämässä on kuitenkin vallinnut yksi yhteinen ominaisuus: passiivinen mietiskely eli meditaatio. He ovat harjoittaneet jotakin passiivisen mietiskelyn muotoa säännöllisesti, kunnes enkeli tai henki on ilmestynyt heille. Muhammedille se oli Gabrielina esiintynyt enkeli, mutta muille henkilöille on voinut ilmestyä jotakin muuta nimeä käyttänyt olento. Niinpä esim. useimmissa Japanin uskonnoissa ilmenee usein sama piirre: ne ovat saaneet alkunsa siitä, kun jollekin ihmiselle on ilmestynyt pitkän mietiskelyn jälkeen joku henkiolento. Ihminen on alkanut kuunnella tämän henkiolennon tai enkelin puhetta, ja niin on syntynyt uusi uskonnollinen liike. Myös mormonit, eräs kristillinen lahko, sai alkunsa siitä, kun Joseph Smithille ilmestyi Moroni-niminen enkeli.

Seuraavat lainaukset tuovat saman asian esille. Ensimmäisessä niistä (lainaus on islaminuskoa puolustavasta kirjasta) todetaan, miten Muhammed oli syvässä meditaation tilassa, kun enkeli ilmestyi hänelle. Toinen lainaus sen sijaan osoittaa, miten Kenneth R. Wade huomasi lähes jokaisen tapaamansa meedion saaneen ensimmäisen kerran yhteyden henkimaailmaan tai henkioppaaseensa harjoittaessaan jotakin itämaisen mietiskelyn muotoa. Näissä lainauksissa on aivan ilmeiset yhtäläisyydet. Muhammedin kokemus ei paljoa poikkea meedioiden kokemuksista:

Tässä vaiheessa Muhammed oli jo lähes 40-vuotias. Hän näki ympärillään konflikteja ja laittomuuksia, nautinnonhalua, julmuutta ja moraalin rappiota, ja se kauhistutti häntä yhä enemmän. Hän alkoi käydä säännöllisesti mietiskelemässä Hiravuoren luolassa muutaman kilometrin päässä Mekasta. Yleensä hän lähti sinne yksin, mutta joskus Khadija ja myös Zaid tulivat hänen mukaansa. Luolassa hän istui koko yön liikkumatta syvässä meditaation tilassa.

…Koettuaan ensimmäisen ilmoituksensa Muhammad kärsi elämäkertojen ja kommentaarien mukaan suurta ahdistusta. Hän kävi kuitenkin yhä Hiran luolassa, ja syvässä meditaation ja melankolian tilassa hän koki toisen ilmestyksen. (15)

"Tutkimistani kanavista ja meedioista lähes jokainen sai ensimmäisen kerran yhteyden henkioppaaseensa harjoittaessaan itämaisen mietiskelyn jotakin muotoa. Myös shamaanit käyttävät yleensä jotakin loitsua tai mantraa päästäkseen transsiin, jossa he voivat saada yhteyden henkimaailmaan." (16)

Miksi Muhammed ei voinut olla Jumalan profeetta? Mitä tulee Muhammedin asemaan profeettana, uskovat muslimit tietysti siihen. Muuten he eivät olisi muslimeja.

Sen sijaan, mitä tulee profeettaan kristillisestä näkökulmasta, ei Muhammad voinut olla profeetta. Hän saattoi olla islamin profeetta, mutta ei häntä voida pitää profeettana Raamatun näkökulmasta. Tähän on useita syitä, joita seuraavaksi tutkimme.

• Hän kielsi Jeesuksen Kristuksen identiteetin olennaisimmat asiat eli hän kielsi Jeesuksen jumaluuden, että hän olisi Jumalan Poika, että hän kantoi syntimme ristille ja että hänen kauttaan voidaan saada iankaikkinen elämä. Raamatun valossa Muhammed onkin väärä profeetta, jossa vaikutti antikristuksen henki:

- (Matt 7:15,16) Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.

16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

- (Matt 24:11) Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.

- (1 Joh 4:1-3) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;

3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

- (1 Joh 2:22,23) Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.

23 Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

- (2 Joh 1:7-9) Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.

8 Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.

9 Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.

- (2 Piet 2:1-3) Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.

2 Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;

3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.

• Kun Muhammed kielsi Jeesuksen ristinkuoleman syntiemme edestä, ei hän voinut olla edes pelastettujen joukossa. Kannattaa muistaa, että nämä jakeet on kirjoitettu satoja vuosia ennen kuin Muhammed eli maan päällä:

- (1 Kor 1:17,18) Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

- (Fil 3:18,19) Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;

19 heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

• Raamatun valossa Muhammedia ei voi pitää Jumalan profeettana, koska hän ei lausunut toteutuneita ennustuksia eikä hänen kauttaan tapahtunut ihmeitä. Hänen vastaanottamansa opetuksensa oli monella alueella myös päinvastaista kuin Jeesuksen ja apostolien, koska hänen viesteissään kehotettiin väkivaltaan islamin vastustajia kohtaan (5:33, 7:4, 8:12-13, 9:5,73). Lisäksi Muhammed vainosi Jeesuksen seuraajia – asia, jonka Jeesus itse oli ennustanut:

- (Matt 5:11,12) Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.

12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

- (Joh 15:20,21) Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.

21 Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.

- (Joh 16:1-4) "Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.

2 He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.

3 Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.

4 Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kansanne.

MuhammEdin elämän huono hedelmä. Yksi kriteeri, millä voi erottaa väärän profeetan oikeasta, on hänen elämänsä hengellisyys tai sen puute. Jeesus opetti, että väärät profeetat voidaan tuntea heidän hedelmistään. Jos olet muslimi, et varmastikaan voi olla eri mieltä tämän Jeesuksen opetuksen kanssa. Lisäksi saman kriteerin pitäisi koskea myös Muhammedia, jota muslimit pitävät profeetoista tärkeimpänä. Hänen pitäisi olla profeetoista hengellisin, nöyrin, rakastavin ja paras esimerkki, jos hän on profeettojen sinetti ja tärkein heistä. Hedelmän merkityksestä puhutaan mm. seuraavissa Raamatun jakeissa:

- (Matt 7:15-20) Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.

16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.

18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.

19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.

20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

- (Gal 5:22,23) Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

23 Sellaista vastaan ei ole laki.

- (Ef 5:9) sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä

Tosiaan, jos Muhammed on profeettojen sinetti (33:40) ja tärkein profeetoista tulisi hänen elämänsä olla esimerkillistä ja ylitse muiden, varsinkin jos hänen tehtävänsä on ollut tärkeämpi kuin kenenkään muun maan päällä.

Tässä kohtaamme kuitenkin ristiriidan. Muhammedin elämän ei voi sanoa olleen esimerkillistä. Se tulee ilmi seuraavista asioista. Useimmat niistä on tallennettu joko haditheihin tai Ibn Hishamin toimittamaan Muhammadin elämänkertaan (Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta [Sirat Rasul Allah]). Sitä pidetään arvovaltaisimpana Muhammadin elämänkerroista. Kirjansa esipuheessa Ibn Hisham mainitsee, että hän ei edes tuonut esille kaikkia asioita, koska ne olivat liian häpeällisiä tai ahdistavia: ”Olen jättänyt pois sellaisia asioita, joista on häpeällistä keskustella, seikkoja, jotka saattaisivat ahdistaa joitakin ihmisiä, ja sellaisia kertomuksia, joita [opettajani] mukaan ei voida pitää luotettavina.” Kuitenkin se, mitä hän ja mitä hadithit tuovat esille, antavat Muhammedin elämästä sellaisen kuvan, ettei häntä voida pitää hyvänä esimerkkinä muille:

Hän surmasi useita vastustajiaan ja niitä, jotka häntä pilkkasivat.

Se on vastoin Jeesuksen sanoja, koska Jeesus opetti rakastamaan myös vihamiehiä. Jeesus myös opetti, että jos rakastamme vain niitä, jotka meitäkin rakastavat, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Muhammed toimi päinvastoin. (Matt 5:44-48): Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Jumalan lähettiläs käski surmata myös Abdallah ibn Khatalin, joka hänkin oli ollut muslimi. Jumalan lähettiläs oli lähettänyt hänet kokoamaan almuveroa erään ansarin kanssa…

Ibn Khatalilla oli kaksi orjatyttöä, Fartana ja eräs toinen. He tapasivat laulaa pilkkalauluja Jumalan lähettiläästä. Jumalan lähettiläs käski surmata myös heidät.

Samoin hän käski surmata al-Huwairith ibn Nuqaidhin, joka oli kiusannut häntä Mekassa … Jumalan lähettiläs käski surmata myös Miquas ibn Subaban, koska tämä oli surmannut kostoksi vahingossa surmansa saaneesta veljestään erään ansarin ja palannut monijumalaisena quraishilaisten luo.

Samoin hän käski surmata Saran, erään Abdalmuttalibin klaaniin kuuluvan naispuolisen maulan, sekä Ikrima ibn Abi Jahlin. Sara oli ollut yksi niistä, jotka olivat kiusanneet Jumalan lähettilästä Mekassa. (Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 390)

Ibn Habanm Sahih vol.14 s. 529 Muhammed sanoi: Vannon hänen kauttaan jolla on minun sieluni käsissään, että en ole tullut luoksenne muuta kuin teurastamaan.

Ikrima kertoi: Ali poltti joitakuita, ja uutiset tästä tavoittivat Ibn Abbasin, joka sanoi: Jos minä olisin ollut tässä paikassa, en olisi polttanut heitä, kuten profeetta sanoi: ”Älkää rangaisko ketään Allahin rangaistuksella”, ilman epäilyksiä minä olisin tappanut heidät, sillä profeetta sanoi: ”Jos joku vaihtaa islamin uskontonsa, tappakaa hänet” (Sahit Bukhari 9:84:57)

Minut on lähetetty mukanani lyhyimmät sanakäänteet, joilla on laajimmat merkitykset ja minut on tehty voitokkaaksi terrorin kautta, ja nukkuessani minulle tuotiin avaimet maailman aarteisiin ja pantiin käteeni. (Bukhari 4:52:220).

Musnad. vol. 2 s. 50 Profeetta sanoi: Minut on lähetetty kohti tuomiopäivää miekan kanssa, ja elantoni on keihääni varjossa, nöyryytys ja alistaminen olkoon niiden osa, jotka eivät tottele minua.

Hän kehotti seuraajiaan valehtelemaan, jotta he voisivat tappaa vastustajiaan.

Ilmestyskirjassa sen sijaan osoitetaan meille, että valehtelijat ja murhaajat ovat Jumalan valtakunnan ulkopuolella: Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät (Ilm 22:14,15).

Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: ”Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin?” Muhammad ibn Maslama vastasi: ”Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet.” ”Tee niin, jos vain pystyt”, sanoi Jumalan lähettiläs.

Muhammad ibn Maslama lähti pois. Kolmeen päivään hän ei syönyt eikä juonut muuta kuin henkensä pitimiksi. Kun tästä kerrottiin Jumalan lähettiläälle, hän kysyi Muhammad ibn Maslamalta: ”Miksi olet jättänyt syömisen ja juomisen?” Muhammad ibn Maslama vastasi: ”Jumalan lähettiläs, minä lupasin sinulle sellaista, josta en tiedä, pystynkö siihen!” Jumalan lähettiläs vastasi: ”Ainakin sinun on yritettävä!” Muhammad ibn Maslama sanoi vielä: ”Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!” ”Sanokaa mitä tahdotte”, vastasi Jumalan lähettiläs, ”te saatte siihen luvan!”

Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka’bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat Abu Na’ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr. (Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 250)

Hän kirosi ihmisiä ja rukoili Jumalaa heitä vastaan.

Se on vastoin sitä, miten esim. Paavali eli ja opetti. Hän kirjoitti: …Meitä herjataan, mutta me siunaamme…(1 Kor 4:12) sekä: Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko… Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä (Room 12:14,21).

Myös Pietari opetti samoin kuin Paavali: Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen (1 Piet 3:9-11).

Jumalan lähettiläs viipyi Tabukissa toistakymmentä päivää ja palasi sitten Medinaan.

Matkan varrella oli Mushaqqaqin joenuomassa paikka, jossa vettä tihkui kalliosta parin ratsumiehen tarpeiksi. Ennen kuin muslimit tulivat sinne, Jumalan lähettiläs sanoi: ”Jos joku ehtii ennen meitä tuohon joenuomaan, hän ei saa juoda pisaraakaan ennen kuin me olemme tulleet.”

Joukko teeskentelijöitä ehti paikalle ennen häntä. He joivat kaiken veden, ja kun Jumalan lähettiläs tuli paikalle, kalliossa ei ollut enää vettä. Jumalan lähettiläs sanoi: ”Enkö kieltänyt heitä juomasta siitä ennen kuin olen tullut!” Hän kirosi heidät ja rukoili Jumalaa heitä vastaan. (Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 425)

Hän ryösti karavaaneja ja möi ihmisiä. Saadulla rahalla ostettiin hevosia ja aseita.

Esim. Paavali kirjoitti: Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle (Ef 4:28). Samoin on kirjoitettu, että varkaat eivät peri Jumalan valtakuntaa: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa (1 Kor 6:9.10).

Tämän jälkeen Jumalan lähettiläs kuuli Abu Sufyan ibn Harbin olevan tulossa Syyriasta suuren quraishilaisen karavaanin kanssa. Karavaanilla oli paljon quraishilaisten omaisuutta ja heidän kauppatavaroitaan mukanaan ja sitä saattoi kolme- tai neljäkymmentä quraishilaista.

Jumalan lähettiläs kutsui muslimit luokseen ja sanoi: ”Quraishin karavaani on vauras. Lähdetään sitä vastaan; ehkäpä Jumala antaa sen meille saaliiksi.” Muslimit vastasivat hänen kutsuunsa, toiset innokkaasti, toiset haluttomasti, sillä he eivät uskoneet Jumalan lähettilään joutuvan sotaan.

…Jumalan lähettiläs jakoi muslimien kesken quraizalaisilta saadun saaliin ja heidän naisensa ja lapsensa. Sinä päivänä hän julisti ratsu- ja jalkamiesten osuudet ja erotti viidenneksen saaliista… Sitten Jumalan lähettiläs lähetti Sa’d ibn Zaidin johdolla Quraizan vangit Najdiin myytäviksi. Sa’d osti saaduilla rahoilla hevosia ja aseita. (Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 209, 324)

Hän lahjoi ihmisiä kääntymään muslimeiksi. Tähän liittyy Koraanin kohta 9:60: Almut kuuluvat köyhille, vähäosaisille, niille, jotka näkevät vaivaa niiden vuoksi, niille, joiden mieli on saatava taipumaan islamille suosiolliseksi…

Jumalan lähettiläs antoi osuuden saaliista niille, joiden sydän oli saatava taipumaan islamille suosiolliseksi. Hän taivutti heitä suosiolliseksi ja heidän kauttaan heidän kansaansa. Hän lahjoitti monille mekkalaisille, kuten Abu Sufyanille, jopa sata kamelia ja toisille vähemmän. (Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 413)

Hän meni naimisiin 9-vuotiaan Aishan kanssa. Muhammed itse oli tuolloin n. 52-vuotias. Yleensä tällaista suhdetta pidetään pedofiliana länsimaissa.

Ursa kertoi: Profeetta pyysi Abu Bakrilta Aishan kättä mennäkseen naimisiin hänen kanssaan. Abu Bakr sanoi: ”Mutta minä olen sinun veljesi.” Profeetta sanoi: ”Sinä olet veljeni Allahin uskonnossa ja hänen Kirjassaan, mutta Aisha on laillinen minulle avioliittoa varten.” (Bukhari osa 7, kirja 62, nro 18.)

Aisha kertoi, että profeetta meni hänen kanssaan naimisiin, hänen ollessaan kuusivuotias, ja kun hän oli yhdeksänvuotias, profeetta saattoi täytäntöön avioliittonsa ja hän [Aisha] pysyi hänen luonaan yhdeksän vuotta [Muhammedin kuolemaan asti]. (Bukhari osa 7, kirja 62, nro 64.) [Aisha oli siis Muhammedin kuollessa kahdeksantoistavuotias. Hän eli kuusikymmentäviisivuotiaaksi.]

Haditheissa kerrotaan myös, miten Muhammed opetti naisia imettämään aikuisia miehiä. Sahih Muslim kertoo parista tällaisesta tapauksesta. Samat asiat voidaan löytää myös muista paikoista (Salim Muslim 8:3427, 3428 / Imam Malik’s Muwattai, kirja 30, nro 30.1.8; kirja 30, nro 30.2.12; kirja 30, nro 30.2.13; kirja 30, nro 30.2.14):

Aisha kertoi, että Sahla bint Suhail tuli Allahin apostolin luo ja sanoi: ”Allahin lähettiläs, minä näen Abu Hudhaifan kasvoista [vastenmielisyyden merkit] Salimin [liittolaisen] saapuessa meidän taloomme”, johon Allahin apostoli vastasi: ”Imetä häntä.” Hän sanoi: ”Kuinka minä voin imettää häntä, kun hän on täysi-ikäinen mies?” Allahin apostoli hymyili ja sanoi: ”Minä tiedän, että hän on nuori mies.” (Sahih Muslim 8:3424)

Aisha kertoi, että Salim, Abu Hudhaifan vapaa orja asui hänen ja hänen perheensä kanssa heidän talossaan. Hän [Suhailin tytär] tuli Allahin apostolin luo ja sanoi: ”Salim on saavuttanut miehen iän niin kuin miehet saavuttavat, ja hän ymmärtää, mitä he ymmärtävät, ja hän saapuu taloon vapaasti.” Minä kuitenkin huomaan, että jokin kalvaa Abu Hudhaifan sydäntä, jonka vuoksi Allahin apostoli sanoi hänelle: ”Imetä häntä ja sinä et tule olemaan laiton hänelle, ja se, mitä Abu Hudhaifa tuntee sydämessään, katoaa.” Hän meni pois ja sanoi: ”Minä imetin häntä ja se, mitä oli Abu Hadhaifan sydämessä, katosi.” (Sahih Muslim 8:3425).

Seuraava haastattelu kertoo lisää Muhammedin elämästä:

Hadith neuvoo naisia imettämään miehiä. Mitä muslimioppineet sanovat tästä?

– Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä äsken sanoin. Kun julkistin islamilaisen käsityksen, että naisten täytyy “imettää” vieraita miehiä ollakseen heidän kanssaan, mikä on ristiriidassa heidän muiden pyhien kirjoitustensa kanssa, papisto hyökkäsi minua vastaan. Miksi? Koska heillä ei ole vastausta. Heidän on paljon helpompi kääntää asia nurin ja panetella minua sen sijaan, että he tarkastelisivat omia tekstejään.

Miksi naisten pitäisi tehdä tätä?

– Koska Muhammed sanoi niin. Kuka loi sellaisen käytännön? Muhammed. Miksi? Kuka tietää. Tekstit sanovat, että hän nauroi käskettyään naisia rintaruokkimaan miehiä.Ehkä hän pilaili yrittäen saada selville, kuinka pitkälle ihmiset pitivät häntä profeettana. Kuullusta hadithin kirjoittajat kirjoittivat sen ylös säilyttäen sen myöhemmille sukupolville. Mitä tarkoitusta tämä palvelee? Sitä voidaan kysyä hyvin monista asioista, joita Muhammed sanoi. Mikä tarkoitus on kamelin virtsan juomisella? Mikä merkitys on musiikin kieltämisellä? Mikä on syy koirien kiroamiseen? Mikä tarkoitus on määräyksellä, että ihmisten tulee syödä vain oikealla kädellään eikä koskaan vasemmalla? Mikä päämäärä on käskyllä nuolla kaikki sormet ruokailun jälkeen? Yksinkertaisesti: sharia-lain totalitaarinen tapa pyrkii aivopesemään muslimit ja tekemään heistä automaatteja, jotka eivät koskaan kyseenalaista uskontoaan. Eli Koraanin sanoin: “Älkää kysykö kysymyksiä, jotka voivat osoittautua vahingollisiksi.”

Millainen ihminen Muhammed oli alkuperäisten islamilaisten dokumenttien mukaan?

– Tämä on minulle hyvin kiusallinen aihe puhua. Teen sen vain rakkaudesta muslimeihin – vaikka tiedän, että se on heille tuskallista kuultavaa. Mutta paraneminen alkaa kivulla ja kärsimyksellä. Lyhyesti sanottuna islamilaisten kirjoitusten mukaan Muhammed oli perverssi. Hänellä oli tapana imeä nuorten poikien ja tyttöjen kieliä. Hän pukeutui naisten vaatteisiin ja sai “näkyjä” tuossa tilassa. Hänellä oli ainakin 66 “vaimoa”. Allah ilmeisesti antoi hänelle “erityisnäkyjä” sallien hänen harrastavan seksiä miniänsä Zainabin kanssa ja salli hänelle enemmän vaimoja kuin muille muslimeille. Hän puhui jatkuvasti seksistä ja oli sen riivaama – hänen ensimmäinen kysymyksensä “puhuvalle aasille” oli, pitikö se seksistä. Muhammed rakasteli kuolleen naisen kanssa. Painotan jälleen, että minä en itse pidä näitä käsityksiä yllä, vaan islamin omat kirjat. Monet arabiaa taitamattomat eivät tiedä näistä asioista, koska niitä ei ole koskaan käännetty. Koraanin mukaan (33:37) Allah antoi Muhammedille oikeuden mennä naimisiin himoitsemansa miniänsä kanssa. Muutamia jakeita myöhemmin (33:50) Allah antoi Muhammedille luvan rakastella kenen tahansa naisen kanssa, joka “tarjosi” itseään hänelle. Tämä etuoikeus sallittiin vain Muhammedille. Nämä “näyt”, jotka antoivat hänelle nämä seksuaaliset halut, olivat usein toistuvia. (17)

Hän sai ilmestyksiä, jotka takasivat hänen mielihalujensa toteuttamisen. Koraanin luku 33 käsittelee paria tällaista tapausta. Toisessa niistä Allah antoi hänelle luvan mennä naimisiin ottopoikansa vaimon, Zainabin kanssa. Hän oli tavannut miniänsä lähes alastomana ja se herätti hänen halunsa. Myös sen aikaisessa arabialaisessa kulttuurissa tällaista tekoa, naimisiinmenoa miniän kanssa, pidettiin yleisesti vääränä.

Toinen saman luvun kohta kertoo, miten Allah antoi Muhammedille luvan ottaa puolisokseen enemmän vaimoja kuin muut muslimimiehet, joilla sai olla ainoastaan neljä puolisoa. Sen seurauksena Muhammedilla oli enemmän puolisoita kuin muilla muslimimiehillä. Tradition mukaan Muhammedin nuoren vaimon Aishan kerrotaankin kerran sanoneen katkeran ivallisesti: "Jumalallapa on kiire täyttää sinun tahtosi!" Lausunnon katsotaan liittyvän siihen, kun Muhammed sai ilmoituksen ja luvan ottaa lisää vaimoja. Aisha koki, että Muhammed sai sopivia ilmestyksiä oikeuttamaan tekojaan.

Sinä sanoit sille, jolle sekä Jumala että sinä olitte osoittaneet suosiotanne: "Pidä vaimosi ja pelkää Jumalaa", mutta pidit sielusi kätkössä sen, minkä Jumala oli paljastava, peläten ihmisiä, vaikka Jumalaa sinun olisi pitänyt pelätä. Kun Zaid sitten oli eronnut vaimostaan, me annoimme tämän sinun puolisoksesi, jottei uskovien tarvitsisi murehtia sitä, että he menevät naimisiin ottopoikiensa vaimojen kanssa näiden erottua puolisoistaan. Jumalan käsky on käynyt toteen. Ei profeetalle lasketa synniksi sitä, minkä Jumala on hänelle säätänyt. Näin on Jumala säätänyt aiemmillekin profeetoille. Jumalan käsky on toteutuva kohtalo. He toivat Jumalan viestejä ja pelkäsivät Häntä eivätkä ketään muuta kuin Häntä. Jumala on riittävä tilinpitäjä. Ei Muhammed ole yhdenkään miehen isä, vaan hän on Jumalan lähettiläs ja profeettojen sinetti. Jumala on kaikkitietävä. (33:37-40)

Profeetta, me olemme julistaneet sinulle sallituiksi puolisosi, joille olet antanut heidän morsiusrahansa, orjattaresi, jotka Jumala on sinulle antanut saaliina, setiesi, enojesi ja tätisi tyttäret, jotka ovat jättäneet kotinsa sinun mukanasi, ja uskovaiset naiset, jotka haluavat antaa itsensä profeetalle, jos profeetta haluaa ottaa heidät puolisoikseen. Nämä kuuluvat erityisesti sinulle ennen muita uskovia. Me kyllä tiedämme, mitä olemme säätäneet heille heidän puolisoistaan ja orjattaristaan. Näin me säädämme, ettei sinun tarvitsisi murehtia. Jumala on Anteeksiantava, Armelias. (33:50)

Hän kehui itseään ja oli ylpeä.

Esim. Paavali kirjoitti (Fil 2:3): ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne. Samoin Raamattu kertoo (Jaak 4:6), että "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

Al Hadis, vol 4. s. 323 Abbaksen kertomana. ”Pyhä profeetta nousi saarnatuoliin ja kysyi kuulijoiltaan: Kuka minä olen? He vastasivat: Sinä olet Allahin sanansaattaja. Siihen Muhammad vastasi: Minä olen Muhammad, Abdullahin poika, Abdullah Muttalibin poika. Allah loi luomisensa ja teki minusta parhaan heistä. Hän jakoi heidät kahteen ryhmään ja asetti minut parhaaseen niistä kahdesta. Sitten hän jakoi heidät heimoihin ja teki minun heimostani parhaan. Sitten hän jakoi heidät perheiksi ja asetti minut parhaaseen perheeseen. Minä olen perheenjäsenenä paras heistä ja minun perheeni on paras perhe.

Sahih Muslim. Kirja 004, nro 1062,1063,1066 ja 1067. Abu Hurairan kertomana: Allahin lähettiläs sanoi: Minulle on annettu ylivertaisuus muihin profeettoihin nähden kuudessa kunnioitettavassa asiassa (respect): Minulle on annettu sanat, vaikka ovat lyhyitä niin kuitenkin ymmärrettäviä ja monipuolisia; minua on autettu kauhulla (terror) vastustajien sydämissä, ryöstösaaliit ovat tehty minulle laillisiksi, maa on tehty minulle puhtaaksi ja palvonnan paikaksi, minut on lähetetty kaikille ihmisille ja profeettojen ketju on lukittu minussa.

Katsomme lopuksi erään äärimuslimin tutkimusta Muhammedin elämästä. Hän kertoo siinä, miten Muhammedin elämä oli puutteellinen ja miten tämä oli kaukana täydellisyydestä. Tällaiset asiat eivät sovi siihen kuvaan, että Muhammedia on pidetty kaikkein tärkeimpänä profeettana.

Lisäksi otamme tämän lainauksen oheen viittauksen Paavalin elämään; henkilön, joka oli apostoli pakanoille. Jos tutkimme Paavalin elämän hedelmää ja vertaamme sitä Muhammedin tuottamaan hedelmään, on todettava Paavalin olleen varsinkin rakkaudessa Muhammedia edellä:

Seuraavaksi kävin tutkimaan Muhammedin erehtymättömyyttä. Siihen liittyen on olemassa sellaisia elämäkertoja kuten Al-Seera AI-Halabija, AI-Tabakaat AI-Kubra ja Seraat Ibn Hisham sekä selitysteoksia, joista voi lukea kommentaareja suurasta 16:67: "Samoin teille on merkki taatelipuiden ja viiniköynnösten hedelmissä: te saatte itsellenne niistä juovuttavaa juomaa ja hyvää ruokaa." Monet luotettavat perimätiedot sanovat selvästi, että Muhammed joi viiniä ja neuvoi ystäviään laimentamaan viiniä vedellä, jos se oli kovin vahvaa. Hänellä oli tapana syödä lihaa, jota Kuraish-heimo oli uhrannut epäjumalille Kaaban kivellä. Hän hyväksyi Jumalan kieltämiä asioita ja kielsi Jumalan sallimia asioita. Hän piti silmäpeliä ystäviensä vaimojen kanssa ja otti epäröimättä heitä vaimoikseen, jos joku miellytti häntä. Kheibarin päivänä (eräs verinen taistelu Mekan lähellä) Safiya, Yehia Ibn Akhtabin tytär, osoitettiin Abdallah Ibn Umarille vaimoksi, mutta Muhammed otti kuitenkin hänet omaksi vaimokseen. Samoin Muhammed otti vaimokseen Gahshin tyttären Zainabin, joka oli Muhammedin Zaid-nimisen kasvattipojan vaimo.

Kaikki nämä tapahtumat häpäisivät Muhammedista annetun pyhän kuvan ja romuttivat sen pyhän aseman, jonka olin mielessäni profeetta Muhammediin liittänyt. Rehellisesti sanottuna jokainen tällainen löytö oli minulle hyvin tuskallista.

Vaikka sain Muhammedista selville monenlaista, toivoin edelleen löytäväni islamin uskonnosta sellaisia hyveitä, joihin voisi tarrautua voidakseni pysyä muslimina. Minun oli vaikeaa luopua lapsuuteni uskonnosta. Oudot pelon, sekaannuksen ja hämmennyksen tunteet täyttivät mieleni leikitellessäni ajatuksella, että hylkäisin islamin. (18)

Viittaus Paavalin elämään

- (2 Kor 12:14,15) Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.

15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?

- (2 Kor 2:3,4) Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.

4. Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.

- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -

2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.

3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,

- (2 Tim 3:10,11) Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,

11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

- (Fil 3:17) Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.