1. Johdatuksen eri puolia

Sana

- (Matt 22:29) Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Johdatuksessa tärkein väline on Raamatun sana ja sen pääperiaatteet. Kun Jumala on antanut meille Sanansa, löytyy siitä hänen tahtonsa ja minkä alaisuudessa ja puitteissa hän haluaa meitä johdattaa. Hän ei halua antaa kenellekään johdatusta Sanansa ulkopuolelta, vaan saattaa meidät siitä ymmärtämään hänen suunnitelmansa ja tahtonsa. Kuitenkin irtitemmattujen Raamatun jakeiden ja peukalopaikkojen kanssa on hyvä olla varovainen.

   Käytännössä tämä tarkoittaa, että Jumala ei koskaan johdata ketään syntiin tai tekemään vastoin tahtoansa, joka on ilmaistu hänen Sanassaan. Hän ei johdata ketään aviorikokseen (Hebr 13:4), rikoksiin, esiaviollisiin sukupuolisuhteisiin (1 Kor 7:1-5), homoseksuaalisuuteen (1 Kor 6:9,10), aborttiin (älä tapa, Room 13:9), vahingoittamaan muita tai itseään (Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, Room 13:10), vastuuttomuuteen tai rikkomaan maallisia lakeja (Sananl 24:21 ja Room 13:1-5), koska näiden asioiden vahingollisuudesta on kerrottu moneen kertaan Raamatussa. Hän ei koskaan puhu, johdata tai anna ihmisten kautta profetioita, jotka ovat vastoin näitä periaatteita. Hän haluaa sen sijaan, että pääsemme eroon synnistä ja oikeaan suhteeseen hänen kanssaan.

   Miten sitten voi käydä, jos edellisestä periaatteesta luovutaan, kertoo siitä seuraava lainaus. Siinä on kyse tilanteesta, jossa ihmiset "profetioiden" seurauksena ajautuivat avioeroihin, koska eivät koetelleet näitä viestejä sanan valossa. Monet harhat ovat syntyneet juuri tätä kautta, kun ei ole koeteltu johdatusta Raamatun pääperiaatteiden ja opetuksen valossa:

"On myös muita tapoja heikentää Sanan arvovaltaa. Muutamilla ystävilläni oli luja evankelinen tausta ja sydän, joka paloi Jumalalle. He alkoivat käydä ryhmässä, jossa armolahjat toimivat. Aluksi profetiat olivat sopusoinnussa Raamatun kanssa, ja heistä oli mahtavaa nähdä Jumalan näin toimivan. Mutta vähitellen profetioihin tuli mukaan sellaista, mikä erosi Raamatun totuuden normaalista ymmärtämisestä. He kuitenkin luottivat sokeasti profetioihin eivätkä uskaltaneet asettaa niitä kyseenalaisiksi. Lopulta ainakin viisi kotia hajosi avioeron seurauksena, "hengen" määräyksestä. Kun asiasta keskusteltiin heidän kanssaan Sanan pohjalta, kukaan ei kuunnellut. Superhengellisyyden valepuvussa Jumalan sanan auktoriteetti oli syrjäytetty. On selvää, ettei käskyjä antanut henki ollut Pyhä Henki." (1)

Elämän luovuttaminen jumalalle. Kun etsitään johdatusta Jumalalta, on yksi pääedellytys se, että olemme pelastuneet ja luovuttaneet elämämme hänelle. Joskus syynä johdatuksen puutteeseen voi olla yksinkertaisesti se, että tämä ei ole toteutunut elämässämme. Meillä voi olla ”epäjumalia”, jotka estävät hänen tahtonsa täydellistä toteutumista. Sellaisia vääriä asioita voivat olla harrastukset, urheilun seuraaminen, aikakauslehdet ja TV. Ne voivat muodostua vääriksi, vaikka eivät kaikki itsessään olisikaan vääriä, sen tähden, että ne täydellisesti varastavat meiltä sen ajan, jonka voisimme käyttää Jumalan etsimiseen. Erityisesti TV ja nykyään myös tietokoneet ovat pahimmasta päästä, koska niiden parissa voi helposti tuhraantua joka päivä useita tunteja kallisarvoista aikaa. Jeesus sanoi tähän liittyen vakavat sanat:

- (Matt 16:25) Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

- (Luuk 17:32,33) Muistakaa Lootin vaimoa!

33. Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen.

Samaan asiaan, vapaa-ajan väärinkäyttöön on viitannut myös David Wilkerson tunnetussa Näky-kirjassaan (s. 54,55,56) jo reilut 30 vuotta sitten. Hän toi tässä kirjassa esille sen, että kristityt, jotka elävät kaikkein lähimpänä Jeesuksen tulemusta, viettäisivät kaikkein vähiten aikaa hänen kanssaan. Tämä kuvaus on totta monien nykykristittyjen elämässä:

Näen, että tulevaisuuden synti on vapaa-ajan väärinkäyttö. Tällä ei ole mitään tekemistä niiden viikkojen kanssa, jotka on vietetty lomalla. Ei ole kysymys ajasta, jonka vietät Euroopassa tai Pyhässä maassa. Ei ole kysymys jostakin metsästys- tai kalastusretkestä. Ei ole kysymys tunneista, jotka on vietetty lainelautaurheilun, veneilyn, vesihiihdon tai ratsastuksen parissa. Ei! Uskon, että kaikki nämä asiat ovat hyviä. Minä puhun kaikesta hukkaan tuhlatusta ajasta; ajasta, joka ihmisellä on käytettävänään valitakseen itse, miten käyttää sen; ajasta, jonka hän voisi käyttää keskustelemiseen taivaallisen Isän kanssa.

   Näen, että saatana tulee jälleen syyttämään viimeisiä kristittyjä:

Katso, lopunajan kristittyä, tuota television orjaa! Katso häntä! Hän kuluttaa tuntikausia aikaansa katsomalla sarjafilmejä, huvinäytelmiä, urheiluotteluita, mutta hänellä ei ole aikaa olla kahden kesken Jumalan kanssa. Hän ei saa Jumalaa mahtumaan aikatauluunsa. Hän metsästää, kalastaa, matkustaa, Hän pelaa golfia, tennistä ja koripalloa. Hän käy elokuvissa ja kutsuilla, ja hänestä on tullut kyläluuta, mutta hänellä ei ole aikaa lukea Raamattua tai rukoilla. Tämäkö on lopunajan kristitty, joka vaeltaa uskossa? Onko tämä se kristitty, jonka usko voittaa maailman? Onko tämä se kristitty, jonka on määrä valmistautua tulevaa aikaa varten, jolloin vaino ja kaaos ovat maailmassa? Ovatko nämä niitä hummarikristittyjä, joiden päälle maailma kaatuu?

Tulevaisuuden suurin synti Jumalaa vastaan ei ole ruumiin väärinkäyttö, ei lihan himojen tyydyttäminen eikä edes Hänen nimensä kiroaminen. Suurin synti Jumalaa vastaan on yksinkertaisesti se, että ihmiset eivät välitä Hänestä silloin, kun Hän selvästi kutsuu. Näen tässä salassa tapahtunutta kehitystä. Lopunajan kristityt, jotka elävät paljon lähempänä Kristuksen tulemusta kuin ensimmäiset kristityt, viettävät kaikkein vähiten aikaa Hänen edessään.

Luonnollisella tavalla. Johdatuksessa on hyvä huomata, ettei Jumala yleensä anna jatkuvasti ja joka päivä yliluonnollisia merkkejä, näkyjä, unia tai ilmestyksiä. Vaikka hän voi antaa yksityiskohtaisia ohjeita, joista Apostolien teoissa on hyviä esimerkkejä (Apt 8:29, 16:9,10), niin tapahtuu suurin osa johdatuksesta melko luonnollisella ja arkisella tasolla. Tämä tarkoittaa, että jos olemme antaneet elämämme Jumalalle ja etsineet hänen tahtoaan, tapahtuu johdatus aina edes tiedostamatta sitä. Ehtona on, että olemme ensin etsineet hänen tahtoaan ja rukoillen kääntyneet hänen puoleensa. Erikoista tällaisessa "luonnollisessa" johdatuksessa on, että voimme huomata ehkä vasta jälkeenpäin, miten Jumala on koko ajan meitä johdattanut, vaikka emme sitä ole havainneet. Voimme ehkä vasta myöhemmin huomata, että olemme koko ajan olleet hänen suunnitelmissaan, vaikkei mitään erikoisia merkkejä ole näkynytkään:

- (Jer 31:9) Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen...

- (Matt 6:33) Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Eräs puoli johdatuksessa on terveen ymmärryksen käyttäminen. Joka tilanteeseen emme saa erikoista johdatusta, vaan joudumme silloin toimimaan inhimillisen ymmärryksen varassa. Yrjö Myller toimi vahvasti tämän periaatteen mukaan. Hän veti ensin paperille viivan. Sitten hän kirjoitti sen eri puolille sekä myönteiset että kielteiset seikat. Hän totesi tästä menetelmästä, että "se ei koskaan vienyt minua harhaan".

   Vielä huomioitavaa on, että sellainen johdatus, jossa ympärillä oleva yliluonnollinen voima on koko ajan ohjaamassa (Esim. kuiske: "Käänny vasemmalle, ylitä tie, käänny oikealle, tee tämä tai tee tuo...") ja jopa pakottamassa ja uhkaamassa sekä antaa yhtä mittaa näkyjä, on ominaista pahojen henkien toiminnalle. Jos ihminen kokee tällaista yliluonnollista kuisketta lähes joka hetki tai jopa näkee henkimaailmaan koko ajan, ei hänen johdatuksensa ole varmastikaan Jumalasta.

Väärä varmuus ja innostus. Yksi pahimpia esteitä johdatukselle voi olla oma innostuksemme, mielikuvituksemme ja itsevarmuutemme. Se tarkoittaa, että ihminen voi innostua jostakin ajatuksesta niin paljon, että ei pysähdy lainkaan kyselemään Jumalan tahtoa tai käytä tervettä arvostelukykyä.

   Rakkauden ja ihastuksen alueella tämä on tavallista. Siinä ihminen voi tehdä suurimmat virheensä, kun hän on niin ihastuksensa lumoissa ja sokea hänen puutteilleen, ettei ehkä lainkaan ota huomioon monia arkisia suhteeseen vaikuttavia asioita (rahan käyttö, onko sama kutsumus jne.). Monet harha-askeleet rakkauden ja ihastuksen alueilla olisi varmasti vältetty, jos ihmisen oma vilkas mielikuvitus, innostus ja itsevarmuus eivät olisi ohjanneet häntä harhaan. Sananlaskuissa on kirjoitettu osuvasti:

- (San 19:2) Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

Samanlainen vilkas mielikuvitus ja itsevarmuus voi ilmetä Jumalan valtakunnan työn alueella. Siinäkin ihmisen oma innostus ja mielikuvitus voi sekoittaa kaiken. Se voi ilmetä siinä, että hän voi olla etukäteen täysin varma Jumalan suunnitelmasta, julistaa ehkä muita terveiksi ennen aikojaan tai luvata ihmeen, mutta ei kysele lainkaan Jumalan suunnitelmaa samassa tilanteessa. Hän ei ota huomioon, ettei Jeesuskaan koskaan ottanut sellaisia askelia, joita Isä ei ollut suunnitellut hänen elämälleen, vaan hän pyrki tekemään vain sen, minkä tiesi Jumalan suunnitelmaksi juuri siinä tilanteessa. Hän sanoi itsestään:

- (Joh 5:19) Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.

Mel Tarin kertoma esimerkki kuvaa asiaa. Siinä on kysymys siitä, miten ihmiset yrittivät tehdä ihmeen, joka ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut Jumalan suunnitelmissa. He sekoittivat omat neronleimauksensa ja innostuksensa Jumalan tahdon kanssa. Esimerkki osoittaa, että meidän on ensin päästävä selville Jumalan suunnitelmasta ja tahdosta, muuten joudumme harhaan. Se on perusasia kaikessa hengellisessä työssä ja sen onnistumisessa:

Yksi asia on varma. Herätyksen alkamisen jälkeen meidän on täytynyt oppia, että on paras olla painostamatta Jumalaa. Älkäämme vaatiko Häntä toimimaan meidän tavallamme, vaikka se tuntuisi meistä viisaalta. Ei tule ottaa "uskonaskelta", ennen kuin on varma siitä, että se on Herran tahto.

   Muuten saamme selvitettäväksemme suuren sekasotkun. Jos yritämme ylittää kolme metriä syvää jokea eikä Herra ole käskenyt meidän tehdä niin, vajoamme varmasti pohjaan ja hukumme, vaikka motiivimme olisivatkin hengellisiä, kuten esimerkiksi todistaa joen partaalla seisoville muslimeille Jeesuksesta.

   Eräät uskovat yrittivät uskossa pyytää Jumalaa herättämään heidän ystävänsä kuolleista, mutta he eivät pysähtyneet kysymään, mitä mieltä Jumala oli asiasta. He olivat niin innostuneita ideastaan, että toistivat Jumalalle, että jos tämä vain tekisi ihmeen, niin Hän saisi nimelleen paljon kunniaa. Herätyskin voisi alkaa tuolla seudulla.

   Mutta Jumalan ei tarvitse puolustella itseään. Hänen ei tarvitse tehdä ihmettä todistaakseen olevansa Jumala. Herra ei herättänyt kuollutta ystävää eloon. Hän tiesi, miten olisi saattanut käydä: Hänen sijastaan kunnian saisikin ihme.

   Jumala näki ystävienikin haluavan nipistää hiukan mainetta itselleen. He eivät olleet vielä kyllin vahvoja laskemaan koko kunniaa yksin Jeesuksen tiliin. Jos joku olisi sanonut heille: - Miten hengellinen sinä oletkaan! Kerro minullekin suuren uskosi salaisuus. He olisivat voineet ylpistyä imartelevista sanoista ja tuhoutua hengellisesti. (2)

Toinen traagisempi esimerkki osoittaa, että ei pidä mennä eteenpäin, jos ei ole aivan varma, että Jumala on toiminnassa mukana. Se kertoo ihmisistä, jotka ottivat “uskonaskeleen”, mutta ilman, että Jumala oli suunnitellut sitä heidän elämäänsä. Esimerkki tuo esille riippuvaisuutemme Jumalasta, ja että ensin täytyy olla selvillä hänen “rema-sanastaan”, muuten mikään ei toimi.

Kuulin eräästä korealaisesta nuorisoryhmästä, joka oli menossa nuorten leirille, kun heidän matkansa näytti päättyvän kesken. Tie oli poikki tulvien tuhottua jokea ylittävän sillan. Nuoret päättivät astua uskossa eteenpäin ja kävellä vettä myöten. Yhdessä he astuivat tulvivaan virtaan, kuten Pietari aikanaan. Muutamaa päivää myöhemmin heidän ruumiinsa löydettiin joen alajuoksulta. Tapahtumasta nousi suuri kohu Koreassa. Eräs pastori käsitteli tuolloin onnettomuuden syitä julkisuudessa selittämällä rema-sanan merkitystä. Noilla nuorilla oli vain logos, ei remaa. Pelkkä suuri usko tai uskottelu ei vielä näissä askelissa riitä, jos ei ole rema-sanaa, johon uskonsa perustaa.

   Kaikkeen me emme missään tapauksessa tarvitse rema-sanaa. Olisi täysin ylihengellistä väittää, että uskon rukouksemme pitäisi perustua aina Jumalan erityiseen ilmoitukseen. Sitä tarvitsemme vain harvoin. Mutta kun on kyse vakavista ja suurista askelista, se on joskus välttämätöntä. Me emme pelkän uskon voimalla kävele vettä myöten, herätä kuolleita ja tee muita voimallisia tekoja. Mutta jos Jumala antaa sinulle rema-sanan, silloin sinun tulee edetä uskossa ja tuo sana täyttyy elämässäsi. Usko on silloin kuuliaisuutta ja Jumala antaa sinulle myös tarvittavan uskon. (3)

Sisäisen todistuksen merkitys. Johdatuksessa yksi tärkeimmistä tekijöistä on sisäinen todistus. Se tarkoittaa, ettei meidän tarvitse etsiä johdatusta ulkopuolelta muiden kautta, vaan Jumala itse antaa jokaiselle häntä seuraavalle ymmärryksen ja varmuuden, mihin suuntaan kulkea ja mihin ei. Kysymys on rauhasta ja rauhattomuudesta sisäisessä elämässämme. Jos kristitty kokee rauhattomuutta, epäröintiä ja on levoton (hätäilyä ja nopeita päätöksiä kannattaa varoa), voidaan sitä pitää varoitusmerkkinä. Sen sijaan sisäinen varmuus, rauha ja pehmeä tunne ovat osoitus siitä, että hän kulkee oikeaan suuntaan. Mitä enemmän hän asiaa miettii, sitä paremmalta hänestä tuntuu, ja sitä voidaan pitää Jumalan antamana vihreänä valona. Rauha ja levollisuus todistavat, että johdatus on Jumalasta. Raamattu puhuu asiasta monissa jakeissa:

- (Kol 3:15) Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.

- (Fil 4:7) ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Jes 48:17,18) Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.

18. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;

- (Room 8:9,16) Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

- (1 Joh 5:10) Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.

- (1 Kor 3:16) Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

- (Ef 1:13) Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

Sisäinen todistus on siis yksi tärkeimmistä johdatuksen tekijöistä. Jos johdatus ei ole ristiriidassa Sanan kanssa, ja ihmisellä on rauha sisimmässään, voidaan sitä pitää vihreänä valona. John Bevere kertoo oman kokemuksensa:

Ei ole väliä, tuleeko sana joltakulta toiselta vai olemmeko kuulleet sen sydämessämme, Kristuksen Hengen kautta löytyvän rauhan tulee ratkaista joka kerta. Jos tunnemme rauhaa sydämessämme, silloin se on Pyhän Hengen vahvistus totuudelle. Jos sydämessämme on levottomuutta tai murhetta, silloin Jumalan Henki ei ole puhunut...

   Kun me tarvitsimme hallintojohtajaa palvelutyössämme, etsin yli vuoden ajan oikeaa henkilöä. Sinä aikana meille tarjottiin neljä hyvää miestä. Me kävimme läpi heidän ansioluettelonsa ja haastattelimme kaksi heistä. Kolme heistä oli pätevämpiä kuin olin osannut kuvitellakaan... Huolimatta heidän loistavista saavutuksistaan, sydämessämme oli vain vähän tai ei ollenkaan rauhaa. Ystävät kyselivät minulta, ja oma ymmärrykseni huusi suoraa huutoa. Ajattelin: Onko sinusta tullut niin uskonnollinen, että et voi palkata hyvää miestä, kun näet sellaisen? Joka kerta kun torjuin tarjouksen ajattelin: Saanko koskaan tarvitsemaamme apua? Kolmannen henkilön kohdalla puhuin itseni ympäri siirtyäksemme eteenpäin. Mutta syvällä sisimmässäni ei ollut rauhaa. Tästä levottomuudesta tai merkistä tuli niin voimakas, että lopulta ymmärsin, että tuon henkilön palkkaaminen ei varmasti ollut Jumalasta, ja Jumala oli armollinen.

   Tänä aikana vaimoni sanoi usein: “Ennen kuin palkkaat ketään, sinun pitäisi puhua Scottin kanssa.” Scott oli auttanut meitä muutamia kertoja vapaaehtoisena. Kaikkien muiden jälkeen kysyin häneltä, olisiko hän kiinnostunut. Hän rukoili asian puolesta ja sanoi olevansa. Sinä päivänä, jolloin hän tapasi meidät toimistossani, Jumalan rauha ja läsnäolo virtasivat vaimoni ja minun sydämeen ja täyttivät koko toimiston ilmapiirin. Me vilkuilimme toisiamme hämmästyneinä koko haastattelun ajan. Olimme suorastaan järkyttyneitä tuntiessamme sellaista rauhaa, kun joka edellisellä kerralla oli ollut pelkkää levottomuutta. Tiesimme vailla epäilyksen häivää, että hän oli Jumalan valinta, koska tunsimme Pyhän Hengen todistuksen sisimmässämme. Scott on valtavaksi siunaukseksi palvelutyössämme. Kaikki muut miehet olivat todella jumalaapelkääviä, mutta eivät Jumalan valinta tuolle paikalle. (4)

Käytöksemme

- (2 Tim 1:7) Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.

- (Kol 4:5,6) Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä

6. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.

Yksi puoli johdatuksessa on oikea käytös. Sen pitäisi olla tasapainoista sekä rakkauden ja rauhan leimaamaa lähimmäisiämme kohtaan - samanlaista kuin Jeesuksen käytös oli. Jos meillä ei ole rakkautta ja Hengen hedelmää (”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” , Gal 5:22), esiinnymme tuomitsevina, hyökkäävinä, kaikkitietävinä, emmekä koskaan myönnä virheitämme, on kenenkään vaikeaa ottaa evankeliumin sanomaa vastaan; he yleensä torjuvat sen. Samoin jos ihmiset näkevät elämässämme ja esiintymisessämme liioittelua, äärimmäisyyttä tai kaikenlaista kohtuuttomuutta, ilman Jumalan kunnioitusta, he yleensä loukkaantuvat. Heidän on silloinkin vaikea ottaa evankeliumin sanomaa vastaan.

   Hengellisessä työssä ja evankelioimisessa ihminen voi olla uskonnollisen vihan vallassa ilman että tunnistaa sitä. Kysymys ei ole väärien asioiden ja vääryyden vihaamisesta vaan asenteesta, jossa ei ole rakkautta määrättyjä ryhmiä, kuten homoseksuaalit, Jehovan todistajat tai epäuskoiset papit, kohtaan. Se tarkoittaa, että meidän ei tarvitse pitää kaikista asioista, joita nämä ja muut ihmiset edustavat, mutta jos jonkun asenne on kova, tuomitseva ja paheksuva, se pitää todennäköisesti nämä ihmiset Jumalan valtakunnan ulkopuolella. He siirtyvät asteikolla kauemmas Jumalasta kuin että lähestyisivät häntä.

   Bill Hybels on kirjoittanut vääristä asenteista, jotka usein tulevat esiin evankelioimistilanteessa. Hän totesi, että jos olemme toimineet väärin tai taitamattomasti, voi anteeksipyyntö korjata tilannetta parempaan suuntaan. Sitä ei kannata unohtaa. Sillä voidaan korjata vahingollisia asenteita ja sanoja, joihin olemme saattaneet syyllistyä.

Monet ihmiset ovat kysyneet minulta matkan varrella, mitä heidän pitäisi tehdä korjatakseen virheet, joita ovat tehneet evankelioimistilanteessa. Kun he ovat painostaneet. Kun he ovat pilanneet koko jutun. Kun he ovat yrittäneet auttaa jonkun uskoon, kun Jumala todellisuudessa on halunnut heidän vain auttavan toista kahteenkymmeneen.

   Vastaukseni on aina sama. ”Mitä jos pyytäisit anteeksi? En tiedä, millainen sinun tilanteesi on, mutta minun ei-uskovat ystäväni suorastaan rakastavat sitä, että pyydän heiltä anteeksi.”

… Jos olet tehnyt virheitä kertoessasi Kristuksesta, mene niiden luo, joita vastaan olet rikkonut, ja pyydä anteeksi. ”Yritin juosta kovempaa ja kauemmas kuin mihin Henki kehotti.” Tai: ”Väsytin sinut puheellani. Sekoitin ajatuksesi. Saarnasin. Olin ylimielinen. Voitko antaa anteeksi?” Olitpa tehnyt mitä tahansa, ota siitä vastuu ja tällä tavoin ensimmäinen askel suhteiden korjaantumiseen. (5)

Kokoustilanteessa käytöksellä on myös merkitystä. T.B. Barrat, helluntaiherätyksen apostoli, on ottanut sen esille. Hän totesi, että jopa esitystapa voi pilata hyvän asian, jos se on luonnottomasti esitetty. Hän kuvasi ihmisiä, jotka olivat elehtineet estottomasti ja epäluonnollisesti, ja monet olivat loukkaantuneet aiheettomasti. Ja pahinta oli, että samat henkilöt väittivät Pyhän Hengen vaikuttavan sellaista.

"Asia voi olla hyvä, mutta sen esittäjien esitystapa voi pilata sen. Useita kertoja olen kuullut herätykseen kuuluvien sekä naisten että miesten käyttäytyvän sillä tavoin. Sanoja on tullut tulvimalla, he ovat elehtineet estottomasti ja epäluonnollisesti, ja monet ovat loukkaantuneet aiheettomasti. Ja pahinta on se, että he väittävät Pyhän Hengen vaikuttavan sellaista. Ei ja jälleen ei! Epäilemättä heissä vaikuttaa Jumalan Henki, mutta he eivät tuo oikealla tavalla esille sitä, mitä Henki tahtoisi puhua heidän kauttaan. Älkää ymmärtäkö minua väärin. En vaadi täydellistä puhekykyä keneltäkään, mutta yhden asian kaikki voivat oppia. Ja on hyvä, että se opitaan..." (6)

Toinen kommentti käsittelee samaa aihetta. Se on Frank Bartlemanin kirjasta ”Azusa-katu 312” (s. 144), joka kertoo helluntaiherätyksen alkuajoista ja miten jotkut ajautuivat tyhjiin näytöksiin. He eivät olleet Hengen johdatuksessa heidän ”esityksissään” kuten Bartleman totesi. Nämä ovat hyviä opetuksia, kun haluamme vaeltaa Jumalan johdatuksessa ja että lähimmäisemme pelastuisivat. Jos käytöksemme ei ole tasapainoista sekä miellyttävää oikealla tavalla, miten kukaan voi silloin kiinnostua Jumalasta?

Ajoittain ilmeni esityksiä, joissa ei tuntenut olevan nimeksikään Hengen johdatusta. Sellaiset hapertuivat tyhjiin. Toisinaan taas kokoukset olivat varsin voimallisia. Mutta aina tuntui olevan kiusausta tyhjiin näytöksiin, aivan kuin nykyäänkin. Siihen ei tarvita mitään erityistä ristiä, ei kuolemista itsekkäästä elämästä. Siksi ”esittäminen” on aina suosiossa.

Rakkauden merkitys

- (Matt 22:36-39) "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

- (1 Kor 13:1,2) Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Johdatuksessa ei unohtaa sovi rakkauden merkitystä. Kun Jumala johdattaa meitä, on siinä se tarkoitus, että rakastamme hänen ohellaan myös lähimmäisiämme yhä enemmän. Jos jonkun elämä ei kulje tähän suuntaan ja hän ajautuu muunlaiseen toimintaan ja asenteeseen, on se aina eksymistä pois totuudesta ja todellisesta Jumalan johdatuksesta. Kova, riitaisa ja rakkaudeton asenne muita kohtaan (esim. kieltäytyminen rakastamasta erilaisen musiikkimaun omaavia kuten hengellisen rockin kannattajia, paatuneita ihmisiä tai katkeroituminen siitä, että seurakunnan johto ajaa asioita, joita emme pysty hyväksymään) on vain osoitus siitä, ettei oma hengellinen elämämme ole oikeassa kurssissa.

   Hyvän kuvan rakkauden merkityksestä saamme Paavalin elämästä. Ennen kääntymystään hän oli vihamielinen ja julma, mutta kun Jumala muutti hänet, tuli hänestä aivan toisenlainen ja uusi mies. Hän sai rakkauden ihmisiä kohtaan (Room 5:5: …sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.) sekä huolen luopuneista ja langenneista. Hän ei varmastikaan lausunut uhkauksia ja kirouksia muille, joka on yksi väärien profeettojen ominaisuus, vaikka hän varoitti ihmisiä kulkemasta väärällä tiellä. Sen sijaan hän pyrki rakkaudella voittamaan heitä ollen myös muille esikuvana (Fil 3:17). Jos hengellinen elämämme kulkee samanlaista latua, olemme varmasti menossa oikeaan suuntaan:

- (2 Kor 12:14,15) Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.

15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?

- (2 Kor 11:29) Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?

- (2 Kor 2:3,4) Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.

4. Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.

- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -

2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.

3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,

- (2 Tim 3:10,11) Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,

11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

- (Fil 3:17) Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.

Kunnioitus. Mitä tulee ihmisten ja esivallan kunnioitukseen, tulee se esille useissa Raamatun jakeissa. Meille on annettu kehotus kunnioittaa kaikkia riippumatta siitä, ajattelemmeko eri tavalla tai samalla tavalla kuin kunnioitettavat henkilöt. Sen ei pitäisi koskaan riippua muiden erilaisista käsityksistä, jos noudatamme Raamatun ohjeita. Jokaista kohtaan pitäisi olla arvostava asenne. Se koskee niin kuningasta, esivaltaa, työnantajaa, vanhempia kuin kaikkia ihmisiä. Raamatussa on kirjoitettu:

- (1 Piet 2:17) Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

- (Room 13:1,2) Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.

2. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.

- (1 Piet 2:18) Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin.

- (Ef 6:2,3) "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus -

3. "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".

Entä sitten kansojen johtajat? Kuinka tavallista onkaan, että tätä ei noudateta. On tavallista kuulla ihmisten puhuvan negatiivisesti ja halveksivasti kansan johtajista ja heidän tekemisistään. Otetaan esille heidän virheensä ja pidetään niitä puheissa yllä. Syy siihen voi olla, että johtajia pidetään liberaaleina tai he ajavat asioita, joista emme pidä. Tämä sokaisee ihmiset siltä tosiasialta, että heidän tulee kaikesta huolimatta kunnioittaa näitä johtajia, myös kirkollisia johtajia.

   Mutta mitä hyödyttää pitää yllä panettelua? Jos ei voi henkilökohtaisesti vaikuttaa johtajien käsityksiin tai keskustella heidän kanssaan, mitä hyötyä on puheissa keskittyä toisten tekemisiin? Sen sijaan Raamatun selvä ohje jokaiselle on, ettei kenenkään tule toimia syyttäjän osassa vaan rukoilla ja kiittää näiden ihmisten puolesta. Merkittävää on, että sen toi esille Paavali, joka sai kokea nurjaa kohtelua maallisten hallitsijoiden taholta useita kertoja.

- (1 Tim 2:1-4) Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

2. kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

John Bevere kirjoittaa eräässä kirjassaan samasta asiasta. Hän kertoo vaimonsa unesta, joka liittyy kansanjohtajien kunnioitukseen. Olemmeko sellaisia, että oma käytöksemme ajaa ihmisiä pois Jumalan yhteydestä?

Vaimoni näki unen, jota en koskaan unohda. Presidentti Clintonin virkavuosien aikana vaimoni herätti minut eräänä yönä järkyttyneenä. Hän sanoi: ”John, näin unen, josta minun täytyy kertoa sinulle.” (Jumala puhuu usein Lisalle unien kautta.)

   Hän jatkoi: ”Sinä ja minä olimme valtavan suuressa salissa kuuntelemassa erästä sananjulistajaa. En tiedä, kuka tuo julistaja oli, mutta hän oli suosittu kristittyjen parissa. Hän puhui presidentti Clintonia vastaan ja häntä halventaen. Puhuja paasasi ja paasasi siitä, kuinka huono presidentti oli. Suurin osa kuulijakuntaa huusi innoissaan ’aamen’ vahvistaen puhujan sanoja. Sinulla ja minulla oli hyvin epämukava olo.”

   Lisa jatkoi: ”Sitten näin hämärässä erään miehen nousevan ja kävelevän ulos suuren salin takaosasta. Minusta tuntui, että minun pitäisi seurata häntä. Kun pääsin rakennuksen eteisaulaan, mies kääntyi ja vilkaisi minua. Se oli presidentti Clinton. Hän oli suunniltaan surusta, hänen sydämensä oli särkynyt; sitten hän romahti.”

   Lisa sanoi vielä: ”John, tiesin unessani, että presidentti oli tullut seurakuntaan saadakseen tukea ja apua, mutta seurakunta halveksi häntä, koska heiltä puuttui rakkaus ja sääli. Jumala näytti minulle, että me paadutimme hänen sydämensä, niin että hän kääntyi pois siitä, mitä sekä hän henkilökohtaisesti että kansakunta tarvitsivat.” (7)

Ylpistyminen

- (Hes 28:15,17) Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.

17. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi...

Asia, joka helposti voi viedä meidät eksytykseen ja pois Jumalan tahdosta, on ylpistyminen ja itseensä katsominen. Se oli saatanankin ensimmäinen synti, kun hän Jumalan sijasta alkoi ihailla itseään (jakeet yllä). Sen sijasta, että hän olisi kääntynyt Jumalan puoleen ja ollut kiitollinen armosta, hän alkoi tuijottaa itseään ja ihanuuttaan, joka sitten tuli lankeemukseksi.

   Jos emme pidä varaamme, voi meille käydä samoin. Silloin unohdamme, että pelastuksesta lähtien kaikki on lahjaa ja Jumalan armoa. Sitä ovat armolahjat ja ihmeet, ja sitä ovat myös luonnolliset kyvyt kuten puhe- ja kirjoitustaidot. Nekään eivät ole ansiotamme, vaan ominaisuudet näihin asioihin on saatu jo hedelmöityksen ja syntymän kautta. Lopulta on hyvin vähän sellaista, mitä emme olisi saaneet joko suoraan Jumalalta tai luonnollisen syntymän kautta lahjaksi. Jeesus sanoi: ”ilman minua te ette voi mitään tehdä” (Joh 15:5) sekä ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” (Matt 10:8). Samoin Paavali osoitti, että ”kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” (1 Kor 4:7). Nämä sanat on hyvä muistaa kaikessa hengellisessä työssä, muuten eksymme:

- (1 Kor 10:12) Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.

- (San 18:12) Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.

- (1 Joh 2:19) Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

- (Mark 9:34,35) Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin.

35. Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija."

Ylpistymisen ja itseihailun vaara on siis olemassa ja siihen on helppo syyllistyä silloin, kun kaikki menee hyvin. Se tavallisesti seuraa jotain suurta voittoa, suurta suosiota, ihmisten kiitoksia ja suuria lukumääriä, jotka voivat johtaa siihen, että alamme ajatella liikaa itseämme ja muiden kiittäviä mielipiteitä. Monet ovat joutuneet eksyttävien henkien valtaan juuri tällaisissa tilanteissa. He eivät pysty enää näkemään kaiken olevan Jumalan armoa, vaan tulevat itseriittoiseksi ja alkavat nähdä asiat sumeasti, ikään kuin verhon takaa. Näin käy huolimatta siitä, vaikka Raamattu hyvin selvästi varoittaa meitä ajattelemasta itseämme liikaa tai etsimästä muiden kunniaa:

- (Room 12:3) Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

- (Gal 6:3) Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.

- (Joh 5:44) Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?

- (Luuk 6:26) Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.

Eräässä profetiassa (Stanley Frodshamin vuonna 1965 saama profetia) on varoitettu, miten monet voivat tulevina päivinä joutua eksyttävien henkien valtaan sen johdosta, että he ovat Jumalan käytössä valtavien ihmeiden ja merkkien kera sekä saavat ihmisiltä ihailua. Näin voi käydä, jos emme näe asioita realistisesti edellisten jakeiden valossa ja että ilman Jeesusta emme voi mitään tehdä. Profetia kuvaa hyvin sitä, miten eksyminen on mahdollista. Näin käy helposti suurten voittojen jälkeen:

”Kun ilmestyn kansalleni valtavana herätysvoimana, valmistan heitä edessä olevaa pimeää aikaa varten. Kirkkauden mukana tulee suuri pimeys, sillä kirkkaus valmistaa Minun kansaani pimeyttä varten. Autan kansaani selviytymään Henkeni ilmestymisen avulla. Varokaa, ettette paisu ja luule, että olette jo perillä. Monet tulevat pöyhkeiksi niin kuin ne, jotka muinoin ottivat vastaan Minun sanomani, mutta eivät pysyneet siinä. Enkö Minä voidellut Jeehua?

   ”Kuitenkaan Minun mieleni mukaiset asiat eivät toteutuneet hänen elämässään. Kuunnelkaa sanansaattajia, mutta älkää ihailko näiden sanansaattajien persoonaa. Sillä monet, jotka saavat Minulta valtavan voitelun ihmeiden ja merkkien kera, pöyhistyvät saadessaan ihmisiltä osakseen ihailua, ja joutuvat syrjään. En tee sitä mielelläni; olen varustanut heidät siihen, että he pysyisivät pystyssä. Kutsun monia tähän palvelutehtävään ja varustan heidät siihen, mutta muistakaa, että monet lankeavat. He ovat kuin kirkkaita valoja, joista ihmiset iloitsevat. Mutta eksyttävät henget saavat heidät valtaansa, niin että monet Minun kansastani joutuvat harhaan.” (8)

Maalliset lait ja kysymys asepalveluksesta. Maalliset lait voivat myös olla osa Jumalan johdatusta. Se merkitsee sitä, että noudatetaan vallitsevia lakeja, mikäli ne eivät ole selvästi ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa (Apt 4:19). Raamattu osoittaa, ettei tule sekaantua kapinallisten seuraan, joten tämän valossa kaikenlainen anarkia, väkivalta ja hyvien lakien rikkominen ei voi olla oikein. 1500-luvun uskonpuhdistuksessa kävi näin, kun jotkut ajautuivat äärimmäisyyksiin (lainhylkääjät ja kuvien hävittäjät – myös Apostolien teot 19 kertoo kuinka ihmiset hävittivät noituudessa käytettyjä taikakaluja, mutta se tapahtui vapaaehtoisesti ja koski vain heidän omia esineitään, ei muiden) siinä, että hylkäsivät sekä maalliset lait että Jumalan tahdon väärän uskonnollisuutensa takia:

- (Sananl 24:21) Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan.

- (Room 13:1-3) Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.

2. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.

3. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen

Entä kysymys asepalveluksesta? Miten meidän tulee suhtautua tähän vaikeaan asiaan ja mitä Uusi testamentti siitä opettaa? Onko siitä mainintoja apostolien ja Jeesuksen opetuksissa?

   Tätä asiaa ei ole kovin selkeästi selvitetty Uuden testamentin puolella. Sen sijaan voimme löytää sen puolesta sekä myönteisiä että kielteisiä seikkoja, joita seuraavassa tutkitaan ja jotka vähän valottavat asiaa. Niiden perusteella voi saada jonkinlaisen käsityksen alueesta. Tärkeätä kuitenkin on, ettei kenenkään omaatuntoa saisi kahlita tässä asiassa, koska kukaan ei voi olla toisen omantunnon määrittäjä:

Myönteiset

• Myönteisistä seikoista voidaan mainita esivallan tarve käyttää miekkaa. Vaikka yksityisen henkilön ei pidä tarttua miekkaan omin päin kuten Jeesus sanoi (Matt 26:52), kuitenkin esivallan on perusteltua käyttää miekkaa tarvittaessa (Room 13:3,4: esivalta… ei miekkaa turhaan kanna), koska rikollisetkin tekevät niin. Sitä tarvitaan järjestyksen ylläpitämiseksi ja rikollisuuden torjumiseksi, muutenhan rikolliset saavat tehdä mitä tahansa.

   Kansakunnan puolustusvoimat voidaan nähdä jatkeena poliisijärjestelmälle. Kun poliisijärjestelmä torjuu sisäistä uhkaa ja rikollisuutta, on puolustusvoimien tarkoituksena turvata yhteiskuntaa ulkonaisilta hyökkäyksiltä. Siinäkin voidaan tarvita aseita.

• Vaikka Mooseksen laissa annettiin selvä käsky: ”Älä tapa” (2 Moos 20:13), hyväksyi laki kuitenkin tietyissä tapauksissa kuolemanrangaistuksen vääryydentekijälle (esim. 2 Moos 21:12). Siinä tehtiin ero yksilön ja esivallan välille. Yksilö ei saa tehdä kenellekään väärin, mutta vääryydentekijä voi saada rangaistuksen tekojensa tähden. Tämä asia on sellainen, jota on sovellettu myös aseelliseen puolustukseen.

• Jos esivalta kääntäisi toisen poskensa eikä tekisi pahalle vastarintaa, olisi vaikea ylläpitää järjestystä. Se johtaisi vain rikollisen toiminnan sallimiseen ja asettuisi väkivallan tekijän puolelle. Väärintekijät saisivat silloin tehdä tekonsa rauhassa.

   Toisaalta jos ei puututa toisten hyökkäyksiin, voi se johtaa samaan. Jos Hitlerin tapaisen hyökkääjän (yleensä hyökkääjät ovat samanlaisia), jonka tarkoitus on tuhota satojatuhansia ihmisiä, annetaan tehdä tekonsa rauhassa ja katsotaan vierestä, johtaa sekin vääryyden hyväksymiseen. Aseen käyttö puolustuksessa voi olla perusteltua tällä seikalla.

Kielteiset

• Kun etsitään ei-puoltavia seikkoja aseen käytölle, on yksi tärkein syy varmastikin se, että ihminen on iankaikkisuusolento, joka menee joko taivaaseen tai kadotukseen. Jos hän kuolee ennenaikaisesti sodassa, hänellä ei ole enää mahdollisuutta muuttaa asemaansa sen jälkeen, joka on valitettava asia. Hän tarvitsee evankeliumin sanomaa ja pelastusta ennen kuin siirtyy rajan taakse. Hebrealaiskirjeessä sanotaan, miten meillä on vain yksi ainoa elämä. Sen jälkeen ei ole mahdollisuutta muuttaa asemaansa:

- (Hebr 9:27) Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

• Jeesus sanoi: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat” (Matt 26:52). Samoin hän kehotti rakastamaan vihollisia ja kääntämään toisen posken näille. Nämä ovat hyviä ohjeita, kun tapaamme lähimmäisiämme arkielämässä:

- (Matt 5:43-48) Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.

44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

48. Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

• Yksi ei-puoltava seikka on se, ettei minkäänlainen kansalliskiihko sekä viha muita kansakuntia kohtaan varmastikaan ole Jumalan tahto. Ei ole oikein, että ihmisiä tai kansoja vihataan ja halveksitaan. Se on itsensä korottamista ja muiden tuomitsemista, josta Jeesus varoitti. Oikea isänmaanrakkaus ei ole edellisenkaltaista, vaan meillä pitää olla arvostusta naapurikansoja ja muita kansallisuuksia kohtaan, ei ainoastaan omaa kansaamme tai tiettyjä kansoja kohtaan. Frank Bartleman on kirjassaan Azusa-katu 312 (s. 224,230, se kertoo helluntaiherätyksen alkuajoista) ottanut esille sen, miten sodat kovettavat ihmisiä ja heidän sydämensä täyttyvät vihasta. Kuvaus on aivan Ensimmäisen maailmansodan kynnykseltä, kun hän kävi Euroopassa. Hän toteaa, että hänelle evankeliumi on sama sekä sodan että rauhan aikana:

…Emme halunneet palata takaisin Amerikkaan niin pian, mutta meidän oli pakko lähteä turvallisuuden vuoksi. Sitä paitsi kansakuntien kaikki ponnistelut tähtäsivät siihen, että ihmisten sydämet täyttyisivät vihasta ja murhanhimosta. Evankeliumin hengelle ei näyttänyt olevan sijaa. Vuorisaarnalla ei ole mitään yhteistä ”sodan jumalan” periaatteiden kanssa. Sota-aikana ihmisen odotetaan tekevän kaikkensa vihatakseen, kirotakseen ja tappaakseen vihollisia, ei varmastikaan rakastaakseen heitä. Tehkööt niin toiset, jos se on heistä sopivaa, mutta minulle evankeliumi on täysin sama rauhan tai sodan aikana. ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

   … ”Seitsemän lihavaa vuotta” helluntain alas vuodattamisen alussa. ”Seitsemän laihaa vuotta” maailmansodan kynnyksellä. Siitä me ennustimme alussa. Näimme senkin, että kirkot menisivät siihen paljolti mukaan. Uskonnollinen tilanne kovettui. Mitä seuraavaksi? Luther aikanaan odotti ”maailmanloppua”.

Musiikki. Kun jatketaan luetteloa ihmisten elämässä esiintyvistä epäjumalista, niin varmastikin hyvin tavallinen sellainen on ns. hengellinen kova rock ja maallinenkin rock-musiikki, johon jotkut ovat mieltyneet. He voivat olla sidottuja tähän asiaan niin, että kuluttavat sen kuunteluun useita tunteja päivittäin. Se voi olla samanlainen epäjumala kuin TV-sarjojen ja elokuvien katsominen, joka vie aikamme.

   On kuitenkin syytä kysyä, mitä hedelmää tällainen aggressiivinen ja vihainen musiikki, joka on täysin vastoin Jumalan Pyhän Hengen luontoa, on saanut aikaan? Eikö tosiasia ole, ettei tällainen musiikki yleensä tuota mitään positiivista? Se ei yleensä aikaansaa synnintuntoa, Jumalan mielen mukaista murhetta ja aitoa katumusta, nälkää Kristusta kohtaan eikä myöskään Jumalan kunnioitusta ja palvontaa, johon tavallisempi ja rauhallisempi, iloinen, ylistysmusiikki voi ihmisen johtaa? Tällaiset hyvät hedelmät tästä musiikista puuttuvat yleensä kokonaan. Eli on aivan eri asia se, että joku ilmoittaa tehneensä ratkaisun kuin se, että Jumalan Pyhä henki saa paljastaa meille tilamme ja pelastuksen tarpeen. Uudestisyntyminen tulee taivaasta, mutta on mahdollista tehdä ratkaisuja ilman, että sisimmässä on tapahtunut Jumalan Hengen uudistavaa työtä ja todellista katumusta.

   Yleensä tällä alueella on havaittavissa, että mitä kovempaa joidenkin esittämä ns. hengellinen rock on, sitä pinnallisempi on myös heidän uskonelämänsä; ehkä kaikki esiintyjät eivät vielä ole kokeneet todellista uudestisyntymistä, ja tässä tilassa heidän on mahdoton johtaa muitakaan pelastukseen. David Wilkerson on ottanut saman asian esille kirjassaan "Pasuuna soi" (s. 101). Hän toteaa, että monet ovat niin kiinni tässä tavassaan, että heidän on siitä vaikeampi luopua kuin nautintoaineista. He voivat riippua kiinni tässä yhdessä asiassa, vaikka elämänsä muilla alueilla Herralla on täysi hallintavalta:

Yksi syy siihen, että Jumalan Henki poistui viime vuosikymmenen Jeesus-herätyksen yltä on se, että he kieltäytyivät hylkäämästä vanhaa musiikkiaan. He luopuivat marihuanasta, heroiinista, alkoholista, satunnaisesta seksistä ja jopa kieroutuneesta elämäntavastaan. Mutta rakkaasta rock-musiikistaan he eivät luopuneet. "Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan, ja mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?" (Gal 4:9)...

   Hämmästyttävää! Minä sanoisin, että sen ote on voimakkaampi kuin huumeiden, alkoholin tai tupakan. Se on laajin massamieltymys maailmanhistoriassa. Aikovatko he sitkeästi pitää siitä kiinni vielä Kristuksen tuomioistuimen edessäkin? Tuleeko Kristus sanomaan: "Minä sanoin sinulle, että yksi sinulta puuttuu; yksi epäjumala oli jäänyt. Sinä kuljit uppiniskaisesti tietäsi. Musiikin, joka murehdutti minua, sinä annoit hallita elämääsi: kaikki tämä siksi, ettet antanut minulle kaikkea!" "Sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi" (Jes 43:24)

2. Profetiat

Profetia on yksi johdatuksen väline, joka on annettu avuksi. Sen oikeaan käyttöön liittyy asioita, joita on syytä ottaa huomioon, koska muuten saatamme helposti mennä väärille raiteille. Seuraavassa muutamia tärkeimpiä:

Ei johdatuksen pääväline. Tärkeintä profetian käytössä on, että se ei koskaan ole johdatuksen pääväline, ainoastaan eräs apu. Sen tulee olla ikään kuin "sivustassa" - ei pääroolissa - johdatusta etsiessämme. Se ei saa varastaa Sanan paikkaa tai syrjäyttää sitä kuten helposti tapahtuu.

   Pääsääntö oikean profetian käytössä tulisi olla, että se vain vahvistaa sen, mitä jo itse tiedämme johdatuksesta - harvemmin se tuo esiin mitään uutta. On epätodennäköistä, että Jumala puhuu ensin muille kuin meille itsellemme joistain asioista. Varmasti hän aina ensin laittaa asian omaan sydämeemme ja sisimpäämme ennen kuin puhuu siitä muiden kautta profetiassa. Järjestyksen tulisi olla aina tämä.

   Erilaisissa palvelustehtävissä on myös hyvä huomata, että jos koko toiminta johdetaan profetioiden tai uusien ilmestysten kautta, joudutaan aina harhaan. Useimmat harhaopit ja väärät liikkeet ovat saaneet alkunsa profetian ylikorostuksen ja väärän käytön vuoksi. Ne ovat saaneet alkunsa, koska tämä lahja (tai ehkä sen jäljitelmä) on nostettu sille kuulumattomaan päärooliin sivuroolin sijasta.

   Donald Gee selostaa asiaa. Hänellä oli kokemusta helluntailiikkeen alkuajoista ja hän varoitti profetian väärästä ylikorostuksesta:

... Minun maassani, Walesissa, useat helluntaiveljistämme ovat menneet tiepuoleen käyttämällä väärin profetoimisen armolahjaa siten, että koko heidän toimintansa johdetaan profetoimisen kautta. Heidän seurakuntansa ovat perustetut profeettain kautta ja heidän yksityiselämänsä on profeettain määräysten alaisena. Tämä on hyvin vaarallista ja aivan väärää sekä kokonaan epäraamatullista. Me emme saa sotkea Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin opetusta tässä asiassa. Olen iloinen siitä, että Herra on johtanut minut tänne varoittamaan teitä. Jos joskus tämä harhakäsitys sattuisi tulemaan tänne Suomeenkin, niin rukoilen Jumalaa, että te lujasti seisoisitte sitä vastaan. (9)

Vajavaista. Toinen huomionarvoinen asia on, että profetoimisemme on vajavaista (1 Kor 13:9: Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.). Tämän lahjan käytössä ei koskaan tulla täydellisiksi, mutta vajavaista se on niillä, jotka ovat olleet vain vähän aikaa uskossa. He voivat profetoida osaksi omiaan ja tehdä virheitä, koska eivät ole kehittyneet tällä alueella.

   Steve Thompson selostaa profetoimisen vajavaisuutta. Hän toteaa eräässä kirjassaan, että kuten muusikot yrittäessään tulla taitaviksi soittajiksi joutuvat tekemään monia virheitä, profetian lahjan käytössäkin voidaan joutua käymään samanlainen prosessi läpi - prosessi, jossa opitaan yritysten ja erehdysten kautta:

Kuka muusikko tulisi taitavaksi soittajaksi tekemättä tuhansia virheitä opetellessaan soittamaan? Ei kukaan. Miksi sitten odotamme niiden ihmisten, jotka vasta aloittelevat profeetallisten lahjojen käyttöä, tekevän kaiken täydellisesti alusta lähtien? Meidän on oltava valmiita tekemään asioita huonosti, ennen kuin voimme tehdä niitä hyvin. Avain on, että aloitamme. Mitä pikemmin aloitamme, sitä nopeammin voimme tulla taitaviksi. (10)

Jos profetiat eivät ole täydellisiä, ei siis kyseessä tarvitse olla väärä profeetta. Kyse voi olla vajavaisuudesta lahjan käytössä. Saman vajavaisuuden takia ei tule halveksia tätä lahjaa, vaan on pyrittävä antamaan sille oikea arvonsa. Paavali kirjoitti aikanaan, että meidän tulee koetella kaikki ja pitää se, mikä hyvää on:

- (1 Kor 14:29) Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot;

- (1 Tess 5:19-21) Henkeä älkää sammuttako,

20. profetoimista älkää halveksuko,

21. mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;

Väärät profetiat ja profeetat. Saatana voi jäljitellä aitoa profetian lahjaa kuten kaikkia muita 1 Kor:n 12:ssa luvussa mainittuja armolahjoja. Tämän lahjan jäljittely on mahdollista siksi, että monet ihmiset ovat yhteydessä tietäjähenkiin (Mm. Apt 16:16:ssa puhutaan palvelijattaresta, jossa oli tietäjähenki. Jopa uskova voi joskus olla kanavana tietäjähengelle, jos hän aiemmin on harrastanut povausta tai on ollut okkultismissa mukana, eikä ole täysin vapautunut tästä hengestä.). Saman asian johdosta heidän ennustuksensa voivat toteutua ja tiedot tai "tiedon sanat" ihmisten elämästä pitää paikkansa.

   Väärästä lähteestä tuleviin profetioihin liittyy yleensä määrättyjä piirteitä, joista ne voidaan tunnistaa. Tavallisimpia piirteitä ovat ainakin seuraavat asiat:

Sisältö. Väärästä lähteestä oleville profetioille on ominaista se, että ne sisältävät asioita, jotka eivät edes kuulu profetian alueelle, vaan ovat enemmänkin povaamista. Oikean profetian tulisi olla vain rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi (1 Kor 14:3: Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi.), mutta väärät profetiat ylittävät tämän rajan ja puhuvat muista asioista. Tyypillisiä saattavat olla seuraavanlaiset seikat:

• Niissä on tavallista, että kehotetaan rahan lahjoittamiseen määrättyihin kohteisiin. Se on asia, joka ei varmastikaan kuulu oikean profetian alueeseen. Tällaiset profetiat ovat yleensä aina ihmisestä itsestään.

Tunnen entisiä rikkaita ihmisiä, jotka ovat kärsineet vararikon, koska he kuuntelivat, kun joku profetoi siitä, miten heidän tulisi sijoittaa rahansa.

   Muistan erään miehen, joka tuli kokoukseeni. Tiesin, kuka hän oli, vaikken tuntenut häntä lähemmin. En tiennyt, ettei hän koskaan tehnyt kauppoja kysymättä ensin neuvoa ns. profeetalta.

   Sanoin hänelle: ”Minulla on voimakas kehotus sanoa sinulle näin: Menetät kaiken omaisuutesi ja joudut konkurssiin, jos edelleen kuuntelet neuvonantajaasi.”

   Hän ei kuunnellut minua. Miesparka, joka ennen oli rikas, menetti kotinsa ja kaiken omaisuutensa. Olen nähnyt näin tapahtuvan monen monta kertaa. (11)

• Väärän johdatuksen yksi pääpiirre on, että hylkäisimme Sanan. Se on ominaista myös väärille profetioille. Ne ovat usein Sanan vastaisia niin, että niissä voidaan kehottaa jättämään puoliso ja menemään naimisiin jonkun toisen kanssa (syynä voi olla se, että "nykyinen puoliso ei ole tarpeeksi hengellinen tai ei ole uskossa") tai tekemään jotain muuta, joka on ristiriidassa Sanan yleislinjan kanssa. Näiden profetioiden seurauksena, kun niitä totellaan, on uskonelämän haaksirikkoutuminen.

• Puolison löytäminen tai että profetioiden kautta kehotetaan menemään naimisiin jonkin henkilön kanssa, vaikkei ihmisellä olisi itsellään edes halua, on yksi selvimpiä väärien profetioiden tunnuspiirteitä. On hyvä huomata, ettei Jumala pakota ihmistä avioliittoon kenenkään kanssa eikä hän ohjaa näin tärkeätä asiaa muiden profetioiden kautta. Tällaiset profetiat on syytä hylätä saman tien.

Ritva kuuli suomalaisesta pariskunnasta Australiassa, jotka menivät naimisiin vain siksi, että joku profetoi heille niin. He eivät tutkineet, oliko profetia aito, vaan luottivat siihen sokeasti ja noudattivat sitä. Tuon pariskunnan avioliitto oli niin kauhea, että se raukesi lopulta avioeroon! Aidon profetian hedelmät ovat ihania, mutta väärien hedelmät katkeria! Toiset ovat ryhtyneet kokopäiväiseen kristilliseen palvelutyöhön vain siksi, että joku profetoi heille siitä, ja he olivat todella onnettomia ja levottomia Herran työssä. Sinulla on oltava Herran rauha – muussa tapauksessa et saa totella mitään sellaista profetiaa! (12)

• Liiketoimien hoitaminen ja että niissä ilmoitetaan ihmisten kuolinhetkiä, ovat väärien profetioiden ominaisuuksia. On hyvä huomata, ettei Jumala yleensä koskaan ilmoittele ihmisten kuolinhetkiä etukäteen ja saata heitä turhan pelon valtaan. Hän ei halua saattaa lapsiaan ahdistukseen, vaan läheiseen ja hyvään suhteeseen itsensä kanssa (oikea profetia on rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi). Tämäntyyppiset sanomat eivät siihen johdata.

• Ne sisältävät enemmän ennustusta kuin rakennusta, kehotusta ja lohdutusta, joiden tulisi olla profetian pääalue. Joissakin ihmisissä voi olla tietäjähenki niin, että he jatkuvasti lausuvat ja supisevat ennustuksia muille.

• Jos profetia on Jumalasta, se nostaa kokouksen tunnelmaa, ei latista sitä. Jos väärästä hengestä oleva profetia lausutaan, on se kuin heitettäisiin kylmää vettä ihmisten päälle. Se ei rakenna, kehoita ja lohduta (1 Kor 14:3: Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi.), vaan tukahduttaa ja lannistaa:

Vuosia sitten pidin seitsemän viikon pituisen kokoussarjan eräässä seurakunnassa. Joka ainoa ilta suunnilleen samaan aikaan, samalla kohtaa kokousta, juuri kun kolehtilautaset pantiin kiertämään, eräs nainen nousi puhumaan kielillä. Hän toisti samat sanat joka ilta. Jonkin ajan kuluttua minä olisin pystynyt toistamaan koko hänen sanomansa. Jos kukaan toinen ei halunnut selittää sanomaa, hän teki sen itse. Oli kuin kylmää vettä olisi kaadettu yleisön niskaan. Se latisti kokouksen tunnelman.

   Pastori pyysi minua opettamaan kuulijakuntaa eräänä sunnuntaiaamuna, kun hän joutui olemaan pois kaupungista. Tämä oli epätavallista. Lopetin ennen kellonsoittoa. Eräs diakoneista kysyi:

   ”Veli Hagin, saanko kysyä erästä asiaa?”

   ”Totta kai”, sanoin. Luulin, että kysymys liittyisi oppitunnin aiheeseen.

   Hän sanoi: ”Kun julkisessa tilaisuudessa annetaan sanoma kielillä ja se selitetään, eikö sen pitäisi olla siunaus seurakunnalle? Vai pitäisikö sen tappaa kokous?”

   Tuo rakas nainen istui suoraan edessäni.

   Sanoin: ”Kysymys ei liity oppitunnin aiheeseen. En mielelläni ryhdy nyt selittämään asiaa.”

   Mutta toiset, jotkut seurakunnan vanhimmat, sanoivat: ”Veli Hagin, haluamme vastauksen tuohon kysymykseen.”

   Niinpä sanoin: ”Jos sanoma on Hengestä, se nostaa kokouksen tunnelman korkealle eikä latista sitä.”

   Nainen oli kyllin älykäs ottaakseen oppia. Hän tuli luokseni ja sanoi: ”Olen väärässä vai kuinka.”

   Sanoin: ”Kyllä, rouva, olette väärässä.”

   Hän jatkoi: ”Sitä minä arvelinkin koko ajan, että tein väärin. Mutta halusin olla Jumalan käytössä. Lopetan väärän profetoimisen heti.”

   Sanoin: ”Kiitos, olette oikea siunaus seurakunnalle.” (13)

• Niitä voidaan käyttää riitakysymyksissä, hallitsemisen tarkoituksessa ja opillisten kysymysten lähteenä. Kaikki tällainen profetia, jolla yritetään hallita tai opettaa ihmisiä (oikea profetia voi korkeintaan valaista jo ennestään Raamatussa mainittuja asioita), on kuitenkin ihmisestä itsestään tai sielunvihollisesta. Jumala on antanut seurakuntaan opettajat ja julistetun sanan, jonka kautta opetuksen tulisi levitä. Profetia ei ole siihen oikea kanava.

• Niissä käsitellään usein tuhoa ja hävitystä tai Kristuksen tulemista päivämäärineen (vaikka esim. Matt 24:36 osoittaa hyvin selvästi, ettemme voi tietää oikeata päivämäärää.). Oikeat profetiatkin voivat käsitellä tuhoa ja negatiivisia asioita, mutta aina rakkauden kautta.

• Niiden arvostelu voi olla rangaistuksen uhalla kielletty, vaikka 1 Kor 14:29 sanoo: "muut arvostelkoot".

• Ne voivat korottaa profetian antajaa itseään tai jotain muuta, mutta eivät Jeesusta Kristusta. Oikea profetia sen sijaan tulee nöyryyden ja sävyisyyden kautta ja korottaa Jeesuksen Herrautta ja hänen rakkauttaan, ei ihmistä itseään.

 • Niissä tuodaan esille uusia, Raamatun ulkopuolisia opetuksia. Monet kultit ja harhaliikkeet ovat saaneet alkunsa lähes aina jonkun "gurun" tai väärän messiaan uusista ilmestyksistä tai henkioppailta ja enkeleiltä (mormonismi ym.). Tällaisille liikkeille on ominaista käsitys, että voidaan pelastua vain heidän joukossaan eli ne syrjäyttävät Jeesuksen aseman pelastajana, maailmanlopun odotus sekä jäsenten täydellinen alamaisuus johtajalle, jonka he uskovat olevan Messiaan. Sama johtaja saattaa tehdä kaikki seuraajiensa uraa ja yksityiselämää koskevat päätökset, joka on täysin vastoin raamatullista johtajuutta, johon kuuluu vain toisten rohkaiseminen ja kannustaminen sekä esikuvana oleminen (mm. 1 Piet 5:3).

Pakonomaisuus on yksi väärästä lähteestä olevan profetoinnin ominaisuuksia. Henkilöä voi ajaa ja pakottaa voima, niin ettei hän voi kontrolloida itseään, vaikka esim. 1 Kor 14:28 ja 14:32 osoittavat päinvastaista (mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle... Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset). Puhuja voi myös tuoda sanomansa esiin epäluonnollisella kimeällä äänellä hänen kasvojenpiirteidensä ollessa vääristyneet.

Ei rakkauden henkeä. Yksi selvimpiä väärästä lähteestä olevien profetioiden merkeistä on se, ettei niissä ole rakkautta eikä nöyryyttä. Kun kaiken profetian ja toiminnan tulisi olla Hengen hedelmän (rakkaus, ilo, rauha... , Gal 5:22) ja Jeesuksen luonteen mukaista sekä täynnä ylhäältä tulevaa viisautta (Jaak 3:17: Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.), ovat väärästä lähteestä olevat profetiat yleensä fanaattisia, täynnä kovuutta, vihamielisiä sekä syyttäviä ja tuomitsevia.

   Oikea profetiakin voi kyllä varoittaa ja nuhdella synnistä ja on joskus ankara, mutta jos se on Jumalasta, sen pohjimmaisena sävelenä esiintyy aina Jumalan armahtava rakkaus ja kutsu parannukseen. Jos tällaista Jumalan kaipausta eksyneiden ja kapinallisten ihmisten takia ei profetiassa esiinny, ei se varmastikaan ole hänestä. Sen voi saman tien hylätä.

   Steve Thompson selostaa asiaa. Hän osoittaa, miten kriittisyys ja vihaisuus, joka on niin ominaista väärille profeetoille, ei kuulu oikeaan profeetalliseen toimintaan - toimintaan, jonka tulisi olla Jeesuksen esimerkin mukaista:

"Eräät nykyiset mallit ja opetukset profeetallisista ihmisistä puolustelevat tämänkaltaista vihaa, mutta on selvää, että Jumala ei hyväksy eikä puolustele sitä. Meidän täytyy noudattaa Jumalan antamia malleja kokemuksistamme huolimatta. Profeettoja ei ole kutsuttu eikä luotu olemaan kriittisiä, ankaria ja vihaisia. Nämä ominaisuudet eivät sisälly profeetalliseen lahjaan. Jos uskomme ja opetamme näin olevan, synnytämme uuden sukupolven ankaria ja vihaisia profeettoja sellaisten ihmisten sijaan, jotka ovat Jeesuksen tavoin kärsivällisiä ja anteeksiantavaisia." (14)

Oikea profeetta ei ole myöskään kova paatuneita ihmisiä kohtaan, koska se ei ole koskaan Jumalan tahto. Kun katsomme Jeesuksen asennetta senaikaista sukupolvea ja Jerusalemia kohtaan, itki hän sen kohtaloa (Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu, Luuk 19:41,42). Paavali ei myöskään kironnut kansalaisiaan, vaan rukoili heidän puolestaan, että edes muutamat pelastuisivat (Room 10:1: Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat). Se on Jumalan antama malli nytkin. Sellainen ”profeetta”, joka kiroilee muita, mutta ei välitä ihmisistä, ei ole Jumalan lähettämä. Sellaisia kannattaa varoa.

  ”Nicky”, Dave sanoi, “tänään Jumala puhuu jälleen – kuuluvasti ja selvästi.”

   Mutta olemme kaikki niin kyllästyneitä kuulemaan tuomiosta.

   ”Niin, on myös vääriä profeettoja: mielettömiä, moraalittomia, puolihulluja, itse itsensä näkijöiksi julistaneita, jotka myös julistavat tuomiota”, Dave myönsi. ”Mutta heidät on saatana lähettänyt vääristelemään Jumalan lähettämien vartiomiesten todellista sanomaa.” (15)

Profetioiden hedelmä. Väärästä lähteestä olevien profetioiden hedelmät ja seuraukset ovat aina negatiivisia. Kun oikea profetia pyrkii johtamaan ihmisen läheisempään suhteeseen Jumalan kanssa, parannukseen sekä armon tuntemiseen, saavat väärät profetiat aikaan päinvastaista. Ne saavat aikaan sen, että ne johdattavat ihmisen syntiin, avioeroihin, velvollisuuksien laiminlyömiseen, turhiin pelkoihin, ahdistukseen ja rukouksen sekä uskonelämän haaksirikkoutumiseen - asioihin, jotka ovat sielunvihollisesta lähtöisin.

   Yonggi Cho kertoo esimerkin eräässä kirjassaan. Hän kertoo tilanteesta, jossa väärän hengen (tietäjähenki, vrt Apt 16:16) omaava nainen lausui ennustuksiaan muille. Esimerkissä on useita väärästä lähteestä oleville profetioille tunnusomaisia piirteitä ja sen aiheuttama hedelmä eli lopputuloskin on samanlainen:

"Kerran oman seurakuntani jäsen väitti saaneensa ihmeellisen profetoimisen armolahjan, ja itseasiassa hänen profetiansa toteutuivat useita kertoja.

   Sen vuoksi monet heikot uskovat joutuivat niin hänen profetioittensa valtaan, että jättivät sivuun henkilökohtaisen rukouselämän harjoittamisen, Raamatun lukemisen ja uskonelämän. Heidän oppaansa oli tämä profetia. He kokoontuivat laumana tämän naisen luo kuulemaan niinkutsuttua Jumalan viestiä jokapäiväisen elämänsä ongelmista kuin olisivat kysyneet neuvoa ennustajaeukolta.

   Koska en pystynyt heti tunnistamaan, oliko tämä Jumalasta vai paholaisesta, seurasin tilannetta jonkin aikaa tarkkailijana. Mutta kun aikaa kului, selvisi, että naisen työn hedelmä ei ollut Pyhän Hengen hedelmää. Hänen ennustustensa asenne oli huikenteleva ja kevytmielinen eikä siinä ollut nöyryyttä, rakkautta ja rauhaa kuten kyyhkysessä. Hänen sanansa olivat pikemminkin kylmiä, pelontäyteisiä ja tuhoisia.

   ... Heittäydyin maahan Jumalan eteen ja rukoilin, että hän paljastaisi minulle totuuden antamalla henkien tunnistamisen armolahjan. Näyssä hän osoitti minulle, että naisessa oleva henki oli saastainen henki.

   Tämän tunnistamisen ansiosta minulla oli rohkeutta toteuttaa kurinpidollisia toimenpiteitä tätä naista vastaan. Sen ansiosta seurakunta pelastui juuri ja juuri rajumyrskyn kourista. Rauha palautui." (16)

Varo innostusta ja profetioiden pakonomaista täyttämistä. Kun ihmiset etsivät profetioita, haluavat he kuulla myönteisiä sanomia kuten menestys, raha, Jumalan siunaukset, puolison löytäminen, menestyvä palvelustyö... He haluavat näitä asioita elämäänsä ja hyväksyvät helposti jokaisen sanan, mikä tulee ”profetian” kautta ja käsittelee samoja aiheita. Niin tapahtuu, jos profetiassa kuvataan tarkasti asioita, mitä heille on tapahtunut menneisyydessä ja nykyisyydessä.

   Tässä asetelmassa piilee suuri vaara. Kun ihminen on kuullut jonkin sanan, voi hän alkaa itse toteuttaa sitä. Hän voi innostua siitä tai pitää sitä Jumalan lakina ja ohjeena, jota ei voi kyseenalaistaa. Hän saattaa innostuksessaan – kun on kuullut sanan – sanoutua irti työstään tai tehdä siirtoja, jotka kuitenkaan eivät ole Jumalan suunnitelma hänen elämälleen. Tai sitten hän saattaa sanan velvoittamana – ”koska Jumala on käskenyt” – lähteä toimimaan alueille, mihin hänellä ei ole lahjoja tai mihin Jumala ei ole häntä koskaan kutsunut. Hän pitää profetiaa ja sen tottelemista tärkeämpänä kuin sitä sisäistä ymmärrystä, joka hänellä aiemmin on ollut ja minkä jokainen kristitty voi kokea omassa jumalayhteydessään.

   Oma innostus tai pakonomainen profetian täyttäminen ovat siis asioita, joita kannattaa varoa. Emme ota huomioon, että kaikki profetiat eivät ole Jumalasta tai että seurakunnan keskellä voi olla vääriä profeettoja, joista Sanassa varoitetaan useaan kertaan. Meidän täytyy muistaa varoitukset, jotka Jeesus ja apostolit toivat esille.

- (Matt 7:15-17) Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.

16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

17. Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.

- (Matt 24:11,24) Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.

 24. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

- (2 Piet 2:1,2) Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.

2. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;

- (Ilm 2:20) Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.

- (1 Joh 4:1) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

- (2 Kor 11:13-15) Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.

14. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

15. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

Tärkeässä kirjassaan ”Näinkö Sanoo Herra” (Thus saith the Lord) John Bevere kertoo lukuisia esimerkkejä siitä, miten ihmisten tai koko seurakunnan elämä on mennyt väärille raiteille, kun he ovat antaneet liian suuren arvon profetioille. Hän kertoo esimerkkejä (seurakunnan rakennussuunnitelmat, palvelustyö, puolison löytäminen), miten ihmisiltä on mennyt kaikki jumalallinen viisaus, kun he ovat kuulleet jonkin sanan ja alkaneet sokeasti toteuttaa sitä; ottamatta huomioon, että todelliset Jumalan profeetat saattavat erehtyä tai että kaikki profetiat eivät ole Jumalasta.

   Seuraava John Beveren esimerkki kertoo, miten voidaan ”profetioiden” seurauksena alkaa toteuttaa asioita, jotka eivät ole Jumalan suunnitelma, ja miten koko seurakunnan ilmapiiri voi muuttua väärän profetian seurauksena. Se on mahdollista, jos annetaan liian suuri painoarvo tälle lahjalle eikä oteta huomioon, että sanat voivat tulla väärästä lähteestä.

Kokouksen jälkeen pastori vei minut kiireesti toimistoonsa. Tiesin, että edessäni olisi vakava keskustelu, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hän aikoi sanoa. Hän sulki toimistonsa oven, istuutui ja henkäisi syvään helpotuksesta.

   …Hän sanoi: ”Kaikki alkoi viisi kuukautta sitten, kun seurakunnassamme oli vierailulla eräs tunnettu profeetta. Kuten tiedät, meillä on parhaillaan meneillään rakennusprojekti. No, tämä henkilö seisoi seurakuntani edessä jakaen joitakin henkilökohtaisia sanoja, ja sanoi sitten: ”Näin sanoo Herra: ”Te rakennatte liian pientä kirkkoa”’ Profeetan mukaan Herra sanoi, että meidän täytyisi rakentaa kaksi kertaa suurempi rakennus, koska hän oli tekemässä jotakin suurta.

   …Hän jatkoi: ”Ei siinä kaikki. Tuo henkilö tiesi, että ylistysryhmäni ja minä aioimme tuottaa CD-levyn ja sanoi, että Jumala tahtoi sen tulevan julkaistavaksi kuuden kuukauden sisällä. Ylistysryhmäni oli innoissaan. Sen toteuttamiseksi meidän täytyi ostaa äänityslaitteita kahdenkymmenenviidentuhannen dollarin edestä. Se ei todellakaan ollut mikään viisas siirto meiltä juuri silloin, mutta kuinka uskaltaisin vastustaa Jumalan tahtoa? Niinpä käytimme rahat ja nyt meillä on tuo CD, josta ei ole ollut kovinkaan paljon iloa.”

   …Suuremmat kirkot ja suositut CD-levyt kuulostavat aluksi Jumalalta tulevilta ideoilta. Tämäntyyppiset sanat synnyttävät innostusta ja tarjoavat vetoavan näyn, jonka varaan kampanja voidaan perustaa. Ainoana ongelmana ovat väärän julistuksen ympärillä olevat ihmiset, jotka joutuivat vääristellyn jumalallisen auktoriteetin ja tahdon alaisuuteen. Heidän katseensa suunnattiin ja houkuteltiin pois siitä, missä se aikaisemmin oli, ja johtajasta, joka uskollisesti teki työtä heidän keskuudessaan, ja niin he sitten omaksuivat sellaisen henkilön sanoja, josta ei voida sanoa samaa. Ihmiset joutuivat tietämättään johdatetuksi pois Jumalan auktoriteetin alaisuudesta. Toivon, että voisin sanoa tämän olevan vain yksi ainoa esimerkki tällaisesta toiminnasta, mutta olen nähnyt muitakin samanlaisia tapauksia. (17)

Jäljitelmäliikkeet. Kun Jeesus varoitti jo maan päällä ollessaan vääristä profeetoista ja kristuksista (Matt 24:24: Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee...), on mahdollista se, että näiden henkilöiden ympärille muodostuu myös liikkeitä tai kultteja, jotka eivät ole Jumalasta ja joilla on omat erityispiirteensä.

   Olennaisinta on huomata, että tällaiset jäljitelmäliikkeet ovat mahdollisia, ja jotkut voivat eksyä niiden pauloihin ja pois oikeasta Jumalan johdatuksesta, jos eivät ole varovaisia. Jos itse olet tällaisessa toiminnassa mukana, on sinun syytä tutkia asiaa ja ymmärtää, ettei senlaatuinen toiminta voi olla Jumalasta. Hän haluaa vapauttaa jokaisen ihmisen vääristä sidonnaisuuksista.

   Näille kulteille ja liikkeille ovat ominaisia mm. seuraavat asiat. Katsomme niitä ja aiheeseen liittyviä Raamatun jakeita:

• Epäraamatulliset ilmestykset, joita tavallisesti liikkeen "guru" tai johtaja saa henkioppaiden tai enkeleiden kautta, ovat tavallisia. Eräs esimerkki on Joseph Smith, mormonikirkon perustaja.

• Pelastus on mahdollista vain liikkeen piirissä. Jehovan todistajat ovat omaksuneet tämän opin.

• Kaikki liikkeen ulkopuolelta tuleva opetus on kielletty, ja on voimakas me-he –vastakkain asettelu. Ryhmä voi pitää itseään ainoana todellisena Jumalan seuraajana.

• Jäsenten eristäytyminen tai eristäminen täysin yhteiskunnasta ja omasta perheestä. Paavali kirjoitti:

- (1 Tim 5:8) Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.

• Seksuaalisuuden ylikorostus tai sen täydellinen kieltäminen.

• Ruoka- ja pukeutumissäännöt ja lakihenkinen opetus, jossa ihminen vaikuttaa teoillaan pelastukseen.

• Auktoritaarinen johtajakäsitys. Esim. moonilaisuudessa sen johtaja Sun Myung Moon määräsi seuraajiensa avioliitoistakin, eli kenen kanssa kukin meni naimisiin. Tällainen asetelma on täysin vastoin oikeata johtajuutta. Raamatun mukaan meidän tulee kyllä kunnioittaa johtajia, mutta täydellinen alamaisuus kuuluu yksin Jumalalle. Oikea paimenuus ei ole herroina hallitsemista vaan esikuvana olemista:

- (1 Piet 5:1-4) Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:

2. kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,

3. ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,

4. niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

• Maailmanlopun odotus ja siihen liittyvät ennustukset tarkkoine päivämäärineen. Ryhmä uskoo olevansa ainoa, joka selviää tulossa olevasta koetuksesta. Raamatun mukaan kukaan ei voi tietää Jeesuksen tulemuksen tarkkaa hetkeä (Matt 24:36).

• Liikkeestä eroaminen on vaikeaa. Jäsenet eivät uskalla lähteä ryhmästä pelon takia.

• Ryhmä vaati täydellistä omistautumista ja että ihminen antaa sille kaiken aikansa ja omaisuutensa eikä mene minnekään muualle.

• Johtajien hedelmä ei ole hyvä. He eivät ole esimerkkinä nöyryydestä, rakkaudesta ja vilpittömyydestä. Jeesus opetti:

- (Matt 7:15-20) Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.

16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

17. Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.

18. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.

19. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.

20. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

3. Koettele äänet ja viestit!

Yksi tärkeä alue johdatuksessa on se, että koettelee äänet, viestit ja unet, joita saa. Koettelu on tärkeää, koska Jumalan lisäksi on toinenkin kanava, josta voidaan saada viestejä: saatana ja paha henkimaailma. On mahdollista, että ihminen ottaa kaikkien ratkaisujensa perusteeksi jonkin ilmapiirissä kuuluvan äänen, perehtymättä siihen ja ottaen sen kuin lakina, vaikka se olisi paholaisesta, vastoin kaikkea järkeä ja myös vastoin Jumalan sanaa.

   Katsomme seuraavassa niitä piirteitä, jotka ovat ominaisia paholaisen ja pahojen henkien puheelle. Jos huomaat saamissasi viesteissä seuraavia piirteitä, eivät ne varmastikaan ole Jumalasta:

"Erikoisjohdatus". Pahojen henkien puheelle on ominaista, että ne vahvistavat ihmisen itserakkautta ja saavat hänet pöyhkeilemään "suorasta erikoisesta johdatuksesta". Ne voivat saada ihmisen ajattelemaan, miten hän on toisia kehittyneempi ja korkeammalla hengellisellä tasolla kuin muut, miten hän ei koskaan enää tee syntiä (vaikka esim. 1 Joh 1:8 osoittaa päinvastaista), miten hän on hyvin lähellä Jumalaa ja miten häntä johdatetaan aivan erikoisella tavalla, miten hänen täytyy kulkea erilainen tie tai miten hänet on valittu jotakin suurta ja erikoista tehtävää varten. Aina kaikki on jotain suurta ja erikoista, mitä ihmiselle tapahtuu - sellaista, mitä ei juuri muille tapahdu koskaan.

   Samaa asiaa kuvaa seuraava esimerkki. Siinä oleva henkilö oli yhteydessä ufoihin ja harjoitti mm. automaattikirjoitusta ja heilurin käyttöä. Niiden seurauksena hän joutui tällaiseen "erikoisjohdatukseen". Hän kuitenkin vapautui myöhemmin:

... En vastannut hänelle, mutta ajattelin, ettei tietenkään muistuta, sillä eihän hän tuntenut Jumalaa, niin kuin minä - eihän hänelle ollut "opetettu taivaallisia asioita". Minulla sen sijaan oli suora yhteys, ja tiesin millaista "Jumalan valtakunnassa" oli, miten kaikki oli rauhaa ja iloa ja onnellista yhteyttä. Olin varmalla pohjalla.

   ... Sisimpäni täytti syvä rauha. Oli kuin yksin minulle olisi uskottu suloistakin suloisempi salaisuus satumaailmasta, joka pian paljastuisi minun hämmästeltäväkseni koko kirkkaudessaan.

   ... Niissä syvissä kerroksissa, joissa jokaisessa ihmisessä piilee suuruuden-, vallan-, ja kunnianhimo, minä imin itseeni makeat lupaukset, joiden mukaan en ainoastaan saisi kokea suuria ja jännittäviä asioita, vaan saisin itse niissä tärkeän ja näkyvän osan. Saisin pääosan mahtavassa näytelmässä, joka näyteltäisiin tarkkaavaiselle yleisölle. Saisin osakseni pilkkaa ja vastustusta mutta myös ihailua ja palvontaa - ja joka tapauksessa, se olisi paljon jännittävämpää kuin siihenastinen huomaamaton elämäni. (18)

Musertavia. Kun edellisessä esimerkissä äänet ja viestit saivat ihmisen pöyhkeilemään, on mahdollista, että ne voivat myös heikentää ihmisen luottamusta Jumalaan. Äänet voivat syyttää ja musertaa ihmistä niin, että hän joutuu epätoivoon ja tuomion alle suhteessaan Jumalaan, peläten ehkä tehneensä anteeksiantamattoman synnin. (Joskus puhe voi muistuttaa myös ihmisen omaa sisäistä puhetta ja ajattelua kuten: "Olet tehnyt anteeksiantamattoman synnin, olet erikoinen, olet aina väärässä, Jumala ei rakasta sinua jne."). Ihmiselle, joka on tässä tilassa, voi Jumalan pyhyys herättää lähinnä kauhua ja orjallista pelkoa, jossa hän ei uskalla tutkia äänien alkulähdettä. Hän voi syvän ahdistuksen vallassa alistua jopa koko maailman tuomittavaksi ja arvosteltavaksi, kuin on tottelematon äänille, joiden uskoo olevan Jumalasta.

   Eräänä esimerkkinä vääränlaisesta pelosta on seuraava kuvaus, joka on tunnetun horrossaarnaajan Helena Konttisen elämästä. Jos ihminen kokee samanlaista pelkoa, voi hän olla varma, ettei se ainakaan ole Jumalasta:

"... Tämmöistä oli koko alkukesä ja olin ihan kiukkuinen Jumalalle. Horrostilassakaan ei edes Vapahtajan läsnäolo tuntunut suloiselta, vaan toi pelkoa. Olisin ennemmin paennut sitä...

   Vielä 19 vuorokautta näiden rangaistusten jälkeen oli omantunnon rauha poissa. Tunsin niin kuin kadotuksen liekkiä, ja aina Jumalan tuomio pelotti..." (19)

Erotuksena Jumalan toiminnalle voidaan mainita se, ettei hän halua koskaan rusentaa lapsiaan tai saattaa heitä epätoivoon suhteessaan häneen. Oikea Jumalan pyhyyden tunteminen ei myöskään saa aikaan hänen lapsissaan kauhua, vaan pikemminkin tervettä palvontaa sekä synnintunnon ja vapaaehtoisen elämän luovuttamisen hänelle. Hän ei ole antanut lapsilleen orjuuden ja pelon henkeä, vaan lapseuden hengen, jossa me voimme luottavaisesti huutaa "Abba, Isä!" Hän on myös lohdutuksen Jumala, kuten Raamatussa on useaan kertaan osoitettu:

- (Room 8:15) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

- (2 Kor 1:3,4) Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Pakonomaisuus. Kun väärästä lähteestä olevat viestit voivat olla musertavia, on mahdollista, että niissä esiintyy myös pakottamista, oikukasta uhkailua, rangaistuksia tai äkillistä vihamielisyyttä. Tällainen toiminta on aina paholaisesta. Se pyrkii pakottamaan ja ajamaan ihmistä kaikenlaisiin tekoihin - tekoihin, jotka eivät usein johda mihinkään ja jotka ehkä saattavat ihmisen huonoon valoon ja turmelevat hänen todistuksensa muiden silmissä.

   Tähän alueeseen voivat kuulua myös pakonomaiset julkiset tunnustukset, "todistukset" tai "profetiat", joita ihmisen täytyy pakon vallassa lausua toisille, jotta vain voitaisiin kokea "vapautuminen". On kuitenkin hyvä huomata, että oikean synnintunnustuksen ei koskaan pitäisi olla mitään pakonomaista, vaan sen pitäisi tapahtua vapaaehtoisesti ja vain Jumalalle tai niille, joita vastaan on rikottu. Pakonomaisia julkisia tunnustuksia on aina syytä varoa ja niitä kannattaa välttää.

   Erotuksena Jumalan toiminnalle voidaan mainita se, että Jumala ei koskaan pakota ihmistä, vaan kutsuu häntä. Jos olemme Hengellä täytettyjä, emme silloinkaan ole pakotettuja tekemään jotain vastoin tahtoamme, vaan voimme itse koko ajan hillitä puhettamme ja käytöstämme.

   Eräänä esimerkkinä tältä alueelta sekä väärästä johdatuksesta ovat seuraavat kaksi tapausta, jotka ovat melkein tyyppiesimerkkejä. Ne saivat alkunsa heilurin käytön ja automaattikirjoituksen seurauksena, jotka ovat hyvin tavallisia väärään johdatukseen vieviä asioita:

... Tämä liikutti rouva S:n kyyneliin saakka ja hän jatkoi yhteydenpitoa heilurimenetelmällä yöt läpeensä monen kuukauden ajan, koska tunsi siihen pakkoa, jota oli mahdotonta vastustaa. Henki alkoi antaa hänelle käskyjä myös sisäistä sanelua käyttäen. Hänen oli laskettava kaikki tuntemansa kirkot, lueteltava oopperalaulajamiehensä eläessään laulamia oopperarooleja jne. Henki pystyi aina hälventämään mieleen nousseet epäilyt. Hengen vaikutus muuttui yhä piinallisemmaksi ja sai perverssejä, eroottisia muotoja ilmeten pakonomaisina kuvitelmina, jollaiset olivat olleet rouva S:lle aina vieraita. Hänen oli maattava öisin tuntikausia vuoteessa liikahtamatta tai pidettävä kättään niin kauan kylmässä vedessä kunnes sitä särki. Äänet lisääntyivät, toisinaan hän joutui kuuntelemaan kokonaista puhekuoroa. Kun itsemurha-ajatukset alkoivat vallata hänen mielensä, hän kääntyi erään spiritualistisen piirin puoleen pyytäen apua vapautuakseen piinaavasta hengestä.

Eräs sivistynyt taiteilijapersoonallisuus, rouva Bn. koki automaattikirjoituskokeilujensa seurauksena täydellisen persoonallisuuden muutoksen. Hän raivosi, hieroi keskeytyksettä ohimoitaan ja kirkui: - Herra Jumala, auta minua, Herra Jumala, auta minua. Hän saattoi polvistua kadulle rukoilemaan ja kieltäytyi ravinnosta sillä perusteella, että joutuisi helvettiin, jos söisi kello kuuden jälkeen. (20)

Ristiriitaisuus. Pahoista hengistä lähtöisin olevien viestien yksi piirre on ristiriitaisuus. Vaikka viestit voivat olla hyvin täsmällisiä niin, ettei kyse voi olla sattumasta, voivat ne olla myös ristiriitaisia, puutteellisia ja virheellisiä niin, etteivät luvatut asiat toteudu tai niiden täyttyminen siirtyy jatkuvasti.

   Viestien ailahtelevaisuus on yksi tärkeimmistä vääristä lähteistä olevien viestien piirteistä. Jos ihmisen saamissa viesteissä on yksikin ristiriitaisuus tai jokin luvattu asia ei toteudu, on heti syytä epäillä, ettei kyse ole Jumalan Hengen toiminnasta, vaan eksyttävistä hengistä.

   Seuraava esimerkki osoittaa hyvin, mistä tässä asiassa on kyse. Siinäkään luvatut asiat eivät aina toteutuneet ja henkilö pyrki tukahduttamaan kaikki mieleensä nousevat epäilyt, mikä on niin tavallista. Hän kuitenkin pääsi irti väärästä johdatuksestaan, johon oli ajautunut mm. automaattikirjoituksen ja ufojen kautta:

"Siinä kaikki, enempää ei tarvittu, että minä olin valmis sulkemaan silmäni varoitusvaroilta, jotka olivat melko selviä. Olihan merkillistä, että kaikkien saamieni lupausten täyttyminen siirtyi siirtymistään. Miksi joku, jonka piti olla itse rakkauden valtakunnasta, piti minua moisessa piinapenkissä ja miksi hän joskus puhui minulle kuin loukkaantunut pikkulapsi? Miksi hän useita kertoja osoitti käsittämätöntä päättämättömyyttä tai tietämättömyyttä aivan yksinkertaisissa asioissa - eikö Jumala ollut kaikkivoipa ja kaikkitietävä? Minä vaimensin kaikki kysymykset, sillä ne eivät olisi kestäneet kriittistä tarkastelua. Haluni tukahdutti ne." (21)

Toinen huomioitava asia on, ettemme koskaan torju muiden apua johdatuksessa. Jos ihmisellä on jyrkän erehtymätön asenne ja hän ajattelee olevansa "suorassa, erikoisessa johdatuksessa ja yhteydessä", on hän silloin itse suuressa vaarassa eksyä. Hän on vaarassa eksyä, koska elää väärässä varmuudessa ja erehtymättömyydessä, eikä ota huomioon muiden mielipiteitä, jotka kuitenkin voisivat ohjata häntä oikeaan.

   Smith Wigglesworth on selostanut tätä asiaa eräässä kirjassaan. Hän kertoo naisesta, jonka saamissa viesteissä oli ristiriitaisia tietoja ja joka ei koetellut niitä. Nainen myös torjui muiden avun jyrkästi, koska uskoi olevansa suorassa ja erikoisessa johdatuksessa:

... Tässä kohtaa tiedot eivät pitäneet paikkaansa. Yksikään pankki ei ollut ollut auki puoli kahdeksalta, ja tutkimukset osoittivat, että mainittu pankki ei edes ollut koko paikkakunnalla.

   Miten tämä sanoma vaikutti? Nuori nainen kallisti sille korvansa. Hän kiinnitti siihen niin paljon huomiota, että hän ei kuunnellut ketään muuta.

   Kerron sinulle, mikä vaara tässä on: Jos sinun kanssasi ei voi keskustella, sinä olet väärässä. Jos sinä olet oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä, mutta jos sinä et siedä sitä, että asiaa tutkitaan, tai jos sinun totuutesi ei kestä päivänvaloa, niin sinä olet väärässä, kuka tahansa oletkin! Säästyt monelta ikävyydeltä, jos otat huomioon, mitä muut sanovat. Älä sano jyrkästi: "Kyllä minä tiedän. MINÄ TIEDÄN, että minä olen oikeassa." (22)

Äkilliset ehdotukset ja hedelmätön lopputulos. Paholaisesta lähtöisin olevan johdatuksen eräs piirre ovat äkilliset ehdotukset ja hedelmätön lopputulos. On mahdollista, että pakottava, vaativa ja itsepintainen ääni (Jumalan ääni ei koskaan ole tällainen, vaan se on kuin hyvän ystävän rauhallinen puhe, josta on seurauksena rauha. Esim. pieni Samuel, kun kuuli Herran äänen, luuli sitä ensin pappi Eeliksi, joka piti hänestä huolta.) vaatii äkillisiin tekoihin ilman harkintaa käyttäen joskus tukena irrallisia Raamatun jakeita. Ihmistä voidaan esim. kehottaa jättämään perhe tai sanoutumaan irti työstä "Kristuksen pikaisen tulon takia" - Sano itsesi heti irti työstä ja ala elää uskosta! - vaikka Raamattu osoittaa, että "jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi" (1 Tim 5:8) ja että "jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä" (2 Tess 3:10).

   Kun ihminen on näiden väärästä lähteestä olevien äänien vallassa, voi hän ajautua mitä kummallisimpiin tapoihin: hän voi pukeutua kuluneisiin vaatteisiin "nöyryyden tai kuuliaisuuden merkiksi", hän voi kieltää itseltään ruuan ja unen, hän voi kokea "synnytystuskia" sielujen takia, "sijaiskärsimyksiä" toisten puolesta tai sitten hän "kuuliaisuudesta Jumalalle" pelkää ottaa pienintäkään askelta yksinkertaisimmissakin asioissa, kuten kaupassa käyntien kohdalla, mattojen pudistelussa tai siinä, minkä takin hän laittaa päällensä. Hän ei ymmärrä, että Jumala on antanut meille terveen järjen ja valinnan vapauden tällaisissa asioissa. Voimme itse valita, miten niissä toimimme ja mihin aikaan.

   Seurauksena väärien äänten kuuntelusta on, että ihminen joutuu haaksirikkoon ja hänen todistuksensa menettää arvonsa muiden silmissä. Väärästä johdatuksesta on hyvänä esimerkkinä seuraava kuvaus. Siinä oleva henkilö oli tekemisissä ufojen kanssa, mutta hän vapautui myöhemmin väärästä lähteestä tulleesta johdatuksestaan:

Rauhoituin jälleen ja tunsin itseni jos mahdollista entistäkin onnellisemmaksi ja toiveikkaaksi. Mitä todellakaan pelkäisin, jokuhan valvoi jokaista ottamaani askelta!

   Tämän tästä taivutin päätäni taaksepäin ja tähyilin tähtitaivaalle. Tulisivatko he? Miten? Milloin? Minä olin valmis, tahdoin tuonne ylös - kaukaisuuteen - se oli sinä hetkenä ainoa toiveeni. Olin polttanut kaikki sillat takanani, ainakin melkein. Olin valmis jättämään opettajan työni, kuten minulle oli ilmoitettu pari päivää aiemmin, ja omaisuuteni myytäisiin niin pian kuin mahdollista - skootterini olin jo myynyt polkuhintaan, ja siitä saamani rahat antaisin johonkin hyväntekeväisyystarkoitukseen "tervehdyksenä valkeuden enkeliltä". Kaikki kirjoitusten mukaan. Mutta mieluiten tahtoisin, että he noutaisivat minut tänä iltana ja unohtaisivat palauttaa takaisin maan päälle, sillä eihän täällä ollut mitään, mitä voisi verrata sisarten ja veljien luona vallitsevaan paratiisilliseen tilaan. (23)

4. Ei passiivisuutta

Edellä on mainittu asioita, joita väärästä lähteestä oleva johdatus pitää sisällään. On todettu, että siihen voi joutua mm. sitä kautta, että ei koettele ääniä ja unia, eikä myöskään profetioita, joita sattuu saamaan.

   Yksi kanava väärään johdatukseen voi olla myös mielen sekä ruumiin passiivisuuden tavoittelu. Ihminen voi ajautua väärien henkien alaisuuteen, jos hän tavoittelee näitä tiloja, eikä tiedä, miten todellinen Jumalan johdatus tapahtuu. Katsomme sekä mielen että ruumiin passiivisuutta erikseen ja myös seurauksia, joita passiivisuudesta on:

Mielen passiivisuus. Ensinnäkin on mahdollista, että ihminen joutuu väärään johdatukseen siten, että hän saattaa mielensä passiiviseen tilaan esim. Pyhän Hengen kastetta tavoitellessaan tai odottaessaan Pyhän Hengen puhuvan hänelle. Ihminen voi ajatella, että hänen täytyy tyhjentää mielensä, tukahduttaa kaikki tietoisuutensa ja olla kuin passiivisessa "kuoleman tilassa", jotta Pyhä Henki voi tulla häneen ja vaikuttaa hänessä. Jotkut ovat Pyhän Hengen kastetta tavoitellessaan saattaneet valvoa jopa vuorokausia, paastota sekä hokea tuhansia kertoja jotain lausetta - kielilläpuhumisen lahjan saadakseen - kunnes heidän mielensä on lopulta tullut aivan sekavaksi ja uupuneeksi ja passiiviseksi. He ovat ajatelleet, että tällainen tyhjä tila ja heidän "heikkoutensa" on edellytyksenä sille, että Jumala voi toimia. (Jos saat kielilläpuhumisen lahjan tällä tavalla, ei todennäköisestikään kyseessä ole Jumalan lahja, vaan jäljitelmälahja.)

   On kuitenkin hyvä ymmärtää, ettei passiivisuus, sisäänpäin kääntyminen, "hiljentyminen", itsetajuntansa ja mielensä luovuttaminen passiiviseen "kuoleman tilaan" (käyttäen ehkä perusteena jaetta Gal 2:20 väärin) tai vääränlainen "heikoksi" tuleminen ole koskaan Jumalan tahto. Hän ei halua passiivisuuttamme ja tyhjää mieltä, vaan että olemme koko ajan täysissä ruumiin ja sielun voimissa sekä mieli virkeänä. Ihmisen on syytä varoa liiallista itsensä väsyttämistä, valvomista ja joskus ankaria paastojakin. Meidän on pidettävä myös ruumiistamme huolta, ettemme rasittaisi sitä liikaa.

   On hyvä myös huomata, että tyhjä mieli ja passiivinen tila ovat yksi tärkein edellytys pahojen henkien toiminnalle. Väärä voitelu vaatii aina passiivisuuden tilaa, jonka tähden esim. meediot, henkiparantajat, kristallipalloon katsojat pyrkivät siihen itämaisten mietiskelymuotojen, hengitys- ja keskittymisharjoitusten, visualisoinnin tai muiden samanlaisten menetelmien kautta - menetelmien, jotka johtavat vain pahojen henkien alaisuuteen ja jotka eivät ole Jumalasta.

Ruumiin passiivisuus. Toinen väärä käsitys on se, että ihmisen on oltava kuin passiivinen automaatti, jotta Jumala voi häntä käyttää, vaikuttaa hänessä ja että Jumalan elämä voi "virrata" hänen kauttaan. Sillä on ajateltu, että ihmisen on luovutettava itsensä ja ruumiinsa "Pyhälle Hengelle", ja että Jumala sitten ikään kuin liikuttaa häntä, tahtoo hänen puolestaan ja jopa puhuu hänen kauttaan. Samoin on ajateltu, että Pyhä Henki ikään kuin tulee ja valtaa ihmisen niin, ettei tämä voi lainkaan kontrolloida itseään tai tiedä, mitä tekisi.

   Kuitenkin myös tämä käsitys on väärä. Jumala ei koskaan syrjäytä persoonallisuuttamme tai kävele ylitsemme. Hän ei vaikuta ihmisessä sillä tavalla, että liikuttaisi tätä kuin passiivista automaattia (mikä on tavallista meedioiden ja automaattikirjoittajien kohdalla, joissa vieras henki valtaa heidät ja puhuu sekä kirjoittaa heidän kauttaan). Sen sijaan hän haluaa ihmisen sielun- ja ruumiinkykyjen olevan täydessä toiminnassa ja ihmisen omassa hallinnassa. Ja jos ihminen täyttyy Pyhällä Hengellä, ei siinäkään olla passiivisia, vaan ihminen itse tahtoo, rakastaa, puhuu, tekee päätöksiä, arvioi kaiken, rukoilee taivaassa olevaa Jumalaa ja puhuu kielillä. Usein kun Pyhä Henki vaikuttaa, on vaikeaa huomata, mikä on hänestä ja mikä ihmisestä itsestään.

   Samaa asiaa selostavat Jessie Penn-Lewisin erinomaiset esimerkit. Hän osoittaa, miten ihminen voi helposti vaipua väärään passiivisuuteen odottaen, että Jumala alkaisi ikään kuin liikuttaa häntä ja vaikuttaa hänessä:

Seuraavassa luettelemme joitakin sellaisia harhaluuloja ja vääriä päätelmiä, jotka johtavat uskovan passiiviseen mielentilaan:

   (1) "Kristus elää minussa", s.o. minä en nyt elä ollenkaan itse.

   (2) "Kristus elää minussa", t.s. olen kadottanut persoonallisuuteni, koska Kristus on nyt persoonallisesti minussa, (väärä johtopäätös Gal 2:20:sta).

   (3) "Jumala toimii minussa", s.o. minun ei tarvitse toimia, ainoastaan luovuttautua ja totella (Fil 2:13).

   (4) "Jumala tahtoo minun sijastani", t.s. minä en saa lainkaan käyttää tahtoani.

   (5) "Jumala yksin on tuomari", s.o. minä en saa käyttää arvostelukykyäni.

   (6) "Minulla on Kristuksen mieli", t.s. minulla ei saa olla mitään omaa mielipidettä (1 Kor 2:16).

   (7) "Jumala puhuu minulle", joten minä en saa "ajatella" tai "päätellä", ainoastaan "totella", mitä hän puhuu minulle.

   (8) "Minä odotan Jumalaa" ja "minä en saa liikkua mihinkään, ennenkuin hän liikuttaa minua."

   (9) "Jumala paljastaa minulle tahtonsa ilmestyksessä", joten minun ei tarvitse päättää tai käyttää järkeäni ja omaatuntoani.

   (10) "Minä olen ristiinnaulittu Kristuksen kanssa", senvuoksi "minä olen kuollut" ja minun on "harjoiteltava" kuolemaa, jonka minä kuvittelen olevan tunteitten ja ajatusten ym. passiivisuutta. (24)

Mitä passiivisuudesta voi seurata? Passiivisuus saa ihmisessä aina aikaan muutoksia, jotka eivät pitemmän päälle ole hyviä. Aina kun ihminen tavoittelee mielensä ja ruumiinsa passiivisuutta, joutuu hän alttiiksi pahoille hengille, jotka saavat negatiivisia muutoksia aikaan.

   Sellaiset asiat kuin rukouksen- ja Raamatun luvun estyminen, ihmiselle tulee vääristynyt jumalakuva (usein synkän uhkaava kuten monien unissasaarnaajien elämässä on esiintynyt), syntiin ajautuminen äänien käskystä, lisääntyvä pakonomaisuus elämässä, tajuisuus- ja muistikatkot, toistuva näkeminen henkimaailmaan, vääristellyt lahjat sekä myös ruumiissa olevat aistielämykset voivat olla mahdollisia (Jessie Penn-Lewis toteaa kirjassaan "Pyhien sota" näistä aistielämyksistä, että pahat henget voivat hyvin antaa niitä jäljitellen Jumalan läsnäoloa. Ne voivat antaa mm. väristyksiä, kosketuksia, "hehkua" ruumiin eri osissa, kylmän tuntemuksia, puistatuksia, tuskia, jotka näyttävät olevan Kristuksen kärsimysten osallisuutta tai "tuulen henkäystä", jota ihminen voi pitää kauan kaipaamanaan Jumalan läsnäolona. Nämä aistielämykset, joita saatetaan helposti pitää merkkinä siitä, että "Jumala on vallannut ruumiin", johtuvat tavallisesti juuri siitä, että passiivisuuden ehdot on jollakin tavalla täytetty ja on ehkä rukoiltu jotain muuta kuin taivaassa olevaa Jumalaa ja Kristusta.).

   Yksi mahdollinen mielen ja ruumiin passiivisuuden seuraus voi olla myös turha ja selittämätön kärsimys, joka ei johda mihinkään. Sen lisäksi, että pahat henget voivat saada aikaan tavallista ahdistusta, puristusta, raskasta oloa ja että kuin rautavanne sitoisi ihmistä, voivat ne lisäksi aiheuttaa turhaa kärsimystä, joka vain paaduttaa ihmisen eikä johda häntä uudistuneeseen jumalasuhteeseen. Esim. "sijaiskärsimykset muiden puolesta" sekä "osallisuus Kristuksen kärsimyksiin", jotka kuitenkin todellisuudessa ovat vain henkimaailman hyökkäyksiä ihmistä kohtaan, voivat olla sellaisia turhia kokemuksia.

   Ominaista turhille kärsimyksille on vihamielinen ankaruus sekä se, että ne synnyttävät kauhua Jumalaa kohtaan ja saavat ihmisen orjamaisen pelon vallassa tekoihin, jotka tehdään vastoin omaa tahtoa ja ymmärrystä. (Sen tähden jos koet tällaisia asioita, on sinun hyvä tietää, etteivät ne ole Jumalasta ja että sinä voit myös vapautua niistä. Se tapahtuu siten, että käännyt taivaassa olevan Kristuksen puoleen ja vastustat hänen nimessään perkelettä, joka yrittää antaa sinulle näitä valheellisia kokemuksia.)

   Samaa asiaa selostaa Jessie Penn-Lewis. Hän toteaa sen seikan, ettei pahasta henkimaailmasta oleva kärsimys johda yleensä hyvään, vaan siitä puuttuu tulos hedelmänä ja hengellisenä kasvuna:

Pahojen henkien aiheuttama kärsimys on erotettavissa Kristuksen todellisen seuraamisen aiheuttamista kärsimyksistä siinä, että siltä täydelleen puuttuu tulos joko hedelmänä, voittona tahi hengellisenä kasvuna. Pahojen henkien aiheuttama kärsimys on täysin tarkoitukseton. Toisaalta taas Jumala ei tee mitään ilman tiettyä päämäärää. Hän ei nauti kärsimyksen aiheuttamisesta kärsimyksen vuoksi, mutta saatana kyllä nauttii. Pahojen henkien aiheuttama kärsimys on usein äkillinen ja vihamielinen luonteeltaan, eikä henkilöllä ole Hengen sisällistä todistusta siitä, että hänen kärsimyksensä ovat Jumalan kädestä. Tarkkasilmäinen voi selvästi huomata, että ne ovat pahoista hengistä, samoin kuin taitava lääkäri voi erottaa sielunsairauden ruumiillisesta kivusta.

   Pahojen henkien aiheuttama kärsimys voi olla (1) hengellistä, aiheuttaen äkillistä tuskaa hengessä ja syösten henkeen vastenmielisiä ja tuskallisia "tuntemuksia"; (2) sielullista, kuten ymmärryksen äkillistä pimentymistä, hämmennystä, kaaosta ja kauhua; tuskallisia, veitsenpistoja muistuttavia kipuja sydämessä tai muissa ihmisen tärkeissä sisäelimissä tai (3) ruumiillista missä kehon osassa tahansa.

   Alkusyy tällaiselle pahojen henkien toiminnalle voidaan löytää niistä ajoista, jolloin uskovainen, uskotellen antautuvansa Jumalalle täydellisesti "ristin tielle", vapaaehtoisesti tahtoi hyväksyä Jumalan antamat kärsimykset. Hän teki tietämättään tilaa viholliselle hyväksyessään tiettyjä kärsimyksiä Jumalan antamina, vaikkakin ne tosiasiassa tulivat pahoista hengistä. Jumalan luonne on tällä tavoin usein tehty pahansuopaiseksi Jumalan lasten silmissä. Petolliset henget tekevät parhaansa nostattaakseen kapinan Jumalaa vastaan teoilla, jotka ovat niiden itsensä aikaansaamia. (25)

5. Ei henkioppaita

Yksi niistä asioista, jotka voivat viedä meidät pois Jumalan johdatuksesta ja väärien henkien alaisuuteen, on käsitys ihmisellä esiintyvistä henkioppaista. Jotkut ihmiset voivat olla siinä käsityksessä, että meillä pitäisi olla jokin enkeli tai henkiopas, joka johtaa meitä kädestä pitäen ja antaa jatkuvaa opetusta niin, että meidän täytyy nyt vain tarkoin totella tätä opetusta eikä kieltäytyä siitä. Spiritisti- ja New age-piireissä tällainen opetus on hyvin tavallista. Heillä esiintyy henkioppaista myös useita muita nimityksiä kuten sisäinen neuvonantaja, korkeampi minä, ylösnousseet mestarit jne.

   Jos ihmisellä on tällainen henkiopas, on se kuitenkin yksi petoksen selvimpiä tuntomerkkejä. Jos jonkun elämässä esiintyy alituiseen jokin enkeli tai henkiopas, on aina kyseessä spiritistinen henki, joka haluaa eksyttää ihmisen ja johdattaa hänet eroon Jumalasta. Merkillepantavaa on, että samat henkioppaat voivat hyvin tekeytyä myös Jumalan enkeleiksi tai Jeesukseksi ja Pyhäksi Hengeksi. Bob Mumford kertoo kirjassaan hyvän esimerkin. Siinä esiintyy mies, joka eksyi siihen käsitykseen, että piti spiritististä henkeä Pyhänä Henkenä. Hän kuitenkin vapautui harhastaan:

"Eräs nuori mies tuli kerran luokseni yliopistolle ollessani siellä opettajana ja kertoi: 'Tiedätkö, minua johdatetaan ihmeellisellä tavalla. Lähelläni on koko ajan joku. Milloin tahansa kysyn jotakin, saan välittömästi vastauksen.'

   Tulin heti epäluuloiseksi ja aloin pommittaa tätä nuorta miestä kysymyksillä. Hän oli selvästikin tekemisissä Raamatun nimittämän 'tuttavallisen hengen' kanssa. Tämä merkitsi aivan yksinkertaisesti, että hän oli solminut läheisen suhteen yliluonnollisesta maailmasta olevan hengen kanssa. Kuten niin usein tapahtuu, esiintyi tämä henki Pyhänä Henkenä.

   Mietin tätä asiaa sydämessäni ja rukoilin Jumalaa, että kykenisin erottamaan henget toisistaan. Kahden päivän kuluttua, kun nuori mies jälleen tuli toimistooni, kysyin häneltä suoraan: 'Oletko joskus ollut tekemisissä ennustamisen tai ajatustenluvun kanssa?'

   Hänen silmiinsä tuli kummallinen ilme, aivan kuin ne olisivat nähneet lävitseni, ja hän sanoi: 'Mistä arvasit sen? Lapsuudestani lähtien äitini on vienyt minua ennustajien luo.'

   ...Puhuessani tunsin voimakkaasti Pyhän Hengen läsnäolon huoneessa, ja mies alkoi vähitellen ymmärtää. Niinpä kerroin hänelle: 'Ihmiset käyttävät näitä vääriä johdatustapoja saadakseen selville salattua tietoa, tulevia tapahtumia, päästäkseen perille salaisesta viisaudesta ja saadakseen itselleen yliluonnollisia voimia. Mutta ymmärrätkö, että kaikki tämä ja enemmänkin on löydettävissä Pyhän Hengen avulla. Oletko valmis luopumaan tuosta valheellisesta johdatuksesta seurataksesi totuudenmukaista ja raamatullista johdatusta?'

   Hän nyökkäsi ja sanoi haluavansa todellista vapautumista. Me rukoilimme vapautuksen puolesta sen liiton perusteella, jonka Jeesuksen Kristuksen veri on tehnyt mahdolliseksi. Kun hän lähti toimistostani, hän oli uusi ihminen. Nykyään hän tekee työtä Herralle." (26)

Miten jumalan enkelit toimivat? Kun on kyseessä Jumalan enkelien toiminta, on niiden toimintatavoista hyvä olla selvillä, ettei jouduta eksytykseen. Niihin ja niiden ilmestymiseen liittyy aina määrättyjä piirteitä, joista ne voidaan tunnistaa. Jos mukana ei ole näitä tiettyjä piirteitä, joita seuraavassa luetellaan, eivät varmastikaan kyseessä ole Jumalan enkelit:

• Jumalan enkelit eivät anna jatkuvaa opetusta ihmisille eivätkä myöskään uutta jumalallista ilmoitusta, koska meille on jo annettu Raamattu, Jumalan sana. Useimmat harhaopit ovat saaneet alkunsa juuri sitä kautta, että jokin enkeli tai henkiopas on ilmestynyt ihmisille (vrt. Gal 1:8: Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.). Tältä alueelta voidaan mainita ainakin Japanin useat uskonnolliset liikkeet sekä mormonismi (Joseph Smithin saama enkeli-ilmestys), koska ne ovat saaneet alkunsa sillä tavalla.

• Yksi Jumalan enkeleihin liittyvä selvä piirre on, että ne kirkastavat aina Jeesusta eivätkä nouse hänen yläpuolelleen tai alenna häntä muiden ihmisten tasolle. Ne myös tunnustavat hänen jumaluutensa ja että hän on lihaksi tullut Kristus, Messias, Jumalan ainokainen Poika. Jos tätä seuraavaa tunnustusta, joka on mainittu 1. Johanneksen kirjeessä, ei esiinny enkeli-ilmestyksissä, on ne syytä hylätä saman tien:

- (1 Joh 4:1-3) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;

3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

• Kun Jumalan enkelit kirkastavat aina Jeesusta Kristusta, lihaksi tullutta Jumalan ainokaista Poikaa, eivät ne myöskään itse ota vastaan mitään palvontaa, vaan kääntävät sen aina takaisin Jumalan luo. Hyvänä esimerkkinä on Ilmestyskirjassa oleva kuvaus. Sen sijaan enkeleiden erikoiset nimet tai ihmisten liian yksityiskohtaiset kuvaukset niistä voivat olla merkki siitä, että kyseessä eivät ehkä olekaan Jumalan enkelit, koska ne eivät koskaan halua itselleen huomiota.

- (Ilm 22:8,9) Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti.

9. Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa."

• Kun Jumalan enkelit eivät koskaan esiinny henkioppaina, on selvää, etteivät ne myöskään koskaan ilmesty ihmisen tahdosta. Ne yleensä ilmestyvät vain hätätilanteissa ja vain silloin kun Jumala parhaaksi näkee. Meidän pitäisi aina kääntyä taivaassa olevan Jumalan eikä enkelien puoleen, koska muuten joudumme eksytetyiksi.

Käänny taivaassa olevan jumalan puoleen! Väärien henkien alaisuuteen ajautuminen johtuu hyvin usein siitä seikasta, että ei etsitä ja rukoilla taivaassa olevaa Jumalaa, vaan käännytään johonkin muuhun suuntaan. Väärin suuntautuminen tai keskittyminen vääriin asioihin voi ilmetä mm. käsityksessä henkioppaista, mutta yhtä hyvin se voi ilmetä antautumisessa Jumalalle, rukouksessa, hengellisessä sodankäynnissä tai sielunhoidossa. Niissäkin voidaan painottaa vääriä seikkoja.

Antautuminen Jumalalle. Se tilanne, kun ihminen antautuu koko sydämestään Pyhälle Hengelle, muodostaa vaaratilanteen. Kun ihminen antautuu "sokeaan kuuliaisuuteen" Pyhää Henkeä kohtaan, ei hän ehkä lainkaan ota huomioon sitä, että ilmapiirissä on muitakin henkiä, jotka voivat eksyttää häntä tekeytyen Pyhäksi Hengeksi. Hän voi silloin ajautua aivan samanlaiseen eksytykseen kuin ne, jotka ovat henkioppaiden kanssa tekemisissä.

   Niinpä ihmisen, joka antautuu Jumalalle, täytyy ymmärtää, että hän antautuu ennen kaikkea taivaassa olevalle Jumalalle ja kääntyy hänen puoleensa. Ihmisessä asuva Pyhä Henki voi kyllä antaa tähän voiman, mutta ihmisen mielen ja rukouksen on aina syytä suuntautua taivaassa olevan Kristuksen ja Jumalan puoleen, muuten hän on vaarassa joutua harhaan.

   Samaa asiaa selostaa Jessie Penn-Lewis. Hän toteaa, että asenne, joka sinänsä näyttää raamatulliselta, voi olla vaarallinen ja saada aikaan täydellisen haaksirikon, koska ei ymmärretä Jumalan johdatuksen periaatteita:

Kun luomme katsauksen taaksepäin seurakunnan historiaan ja tarkkailemme erilaisten niinsanottujen "harhaoppien" ja petosten esiintymistä, havaitsemme petollisen ajanjakson alkavan usein jostakin suuresta kriisitilanteesta, jolloin ihminen luovuttaa itsensä täydellisesti ja varauksettomasti Pyhälle Hengelle. Tehdessään näin, hän avaa itsensä näkymättömän maailman yliluonnollisille voimille.

   Vaara piilee siinä, että kriisitilanteeseen asti uskovainen käytti päättelykykyään arvostellakseen oikeaa ja väärää ja totteli sitä, minkä uskoi periaatteessa olevan Jumalan tahdon, mutta nyt hänen luovuttauduttuaan Pyhälle Hengelle hän alkaa totella näkymätöntä persoonaa ja alistaa itsensä ja päättelykykynsä sokeassa tottelevaisuudessa sille, minkä hän uskoo olevan Jumalasta. Hän on alistanut tahtonsa toteuttamaan Jumalan tahtoa kaiken kustannuksella, ja koko hänen olemuksensa on joutunut näkymättömän maailman voimien vallanalaiseksi. Tämä uskovainen tietenkin haluaa alistua vain Jumalan voimille, mutta hän ei ota huomioon, että hengellisessä valtapiirissä on muitakin voimia, ja että kaikki, mikä on "yliluonnollista", ei suinkaan ole Jumalasta. Hän ei havaitse, että tämä koko olemuksen täydellinen luovuttaminen näkymättömille voimille tietämättä, miten erottaa toisistaan Jumalan ja saatanan voimat, muodostaa mitä suurimman vaaran kokemattomalle uskovaiselle.

   On kummallista, että asenne, joka sinänsä on raamatullinen, voi olla niin hirvittävän vaarallinen ja saada usein aikaan täydellisen haaksirikon. (27)

Toinen asia, minkä Jessie Penn-Lewis ottaa esille, ovat Pyhän Hengen "odotuskokoukset", joissa Pyhää Henkeä odotetaan saapuvaksi jollakin ilmitulevalla tavalla. Hän toteaa, että tämäkin menettely voi olla hyödyksi pahoille hengille, koska se voi saada ihmiset rukoilemaan ja luottamaan ilmapiirissä esiintyviin henkiin sen sijaan, että he kääntyisivät taivaassa olevan Jumalan puoleen. Hän toteaa myös, ettei tällainen menettely ole sopusoinnussa Sanan kanssa, koska Pyhä Henki on Isän antama lahja, jota ei tarvitse enää odottaa ja joka voidaan heti vastaanottaa ylösnousseen Kristuksen kädestä. Turha odottelu helluntain jälkeen ei ole Sanan mukaista.

   Niinpä on hyvä huomata, ettemme syyllisty siihen, että alamme puhua Pyhästä Hengestä tai ihmeistä ja armolahjoista enemmän kuin taivaassa olevasta Kristuksesta ja Jumalasta. Pyhä Henki ei koskaan tahdo huomiota osakseen tai palvontaamme, vaan hän tahtoo, että huomiomme on yksin taivaassa olevassa Kristuksessa ja Jumalassa. Pyhä Henki ei koskaan puhu itsestään tai kirkasta itseään, vaan hän aina todistaa Kristuksesta ja kirkastaa häntä kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (Joh 15:26) Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.

- (Joh 16:13,14) Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Mihin rukous kohdistuu? Myös rukouksessa on hyvä ymmärtää, että kohdistamme sen oikeaan suuntaan. Oikean rukouksen tulisi aina kohdistua taivaassa olevan Jumalan puoleen, koska hän, hänen valtaistuimensa ja Kristus ovat taivaassa. Jos emme rukoile tällä tavalla, ei kyseessä ole enää aito rukous.

   Jos ihminen alkaa rukoilla jotakin ilmapiirissä tai sisimmässään olevaa Jumalaa - sellaista, jonka hän voi jatkuvasti nähdä sisäisenä näkynä - johtaa tämä ennen pitkää pahojen henkien rukoilemiseen. Se johtaa pahojen henkien rukoilemiseen, koska ihminen yrittää todentaa Jumalan persoonan sisälleen tai läheiseen ilmapiiriin, eikä ymmärrä, että Jumala, jota rukoilemme, on taivaassa olevalla valtaistuimellaan. Tämä ero on tärkeä käsittää, koska muuten ei kyseessä ole aito rukous.

   Toinen virhe on se, että rukousta ei kohdisteta Jumalan puoleen taivaassa, vaan se kohdistetaan suoraan siihen henkilöön, jonka puolesta rukoillaan. Joskus jopa "kristillisissä" kirjoissa on esiintynyt tällaista opetusta rukouksen suunnasta sekä myös visualisointia (sisäisten näkyjen kuvittelua, jossa ihminen voi esim. kuvitella, miten terveet valkosolut tai pienet miehet hyökkäävät syöpäsolujen kimppuun tuhotakseen ne) mm. sairauksien parantumiseksi.

   Tällaiset tekniikat eivät kuitenkaan koskaan ole Jumalasta. Kun on kyseessä aito rukous ja Jumalalta saadut rukousvastaukset, kiertävät ne aina taivaan kautta, koska Jumala ja Kristus ovat taivaassa. Edelliset tekniikat, joissa ei tätä tapahdu, kuuluvat pikemminkin hypnotismin ja magian alueelle - sille alueelle, jossa ihmiset ajautuvat valhehenkien eksyttämiksi ja harhauttamiksi.

   Samaan tärkeään asiaan viittaavat seuraavat Raamatun paikat. Ne osoittavat selvästi, että meidän tulee rukoilla Isää (tai Kristusta) taivaassa, koska hän ja hänen valtaistuimensa ovat siellä:

- (Matt 6:9) Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

- (Ilm 5:7,8) Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.

8. Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,

Paholaiskeskeisyys. Edellisessä kappaleessa puhuttiin siitä, miten rukouksessa voidaan kääntyä väärään suuntaan. Vastaava virhe on myös se, että olemme enemmän paholais- kuin jumalakeskeisiä. Näin voi tapahtua ns. hengellisessä sodankäynnissä, jossa puhutaan enemmän paholaisesta ja paholaiselle kuin Jumalasta ja Jumalalle. Se voi ilmetä seuraavilla tavoilla:

• Ylistyslaulu, jossa painotus on sen olemisessa aseena riivaajia vastaan, eikä ainoastaan Jumalan suuruuden ylistämisessä.

• Ns. sodankäyntikielet, joissa puhutaan aggressiivisesti ja kovaa kielillä, "koska saatana erityisesti pelkää tällaista kielilläpuhumista". Siinä on hylätty tavanomainen käsitys, että kielilläpuhuva puhuu salaisuuksia hengessä Jumalalle (1 Kor 14:2) ja että se on rukousta Jumalalle.

• Tavallisen rukouksen hylkääminen on yksi hengellisen sodankäynnin seuraus. Kun tässä teologiassa nähdään kaikki ongelmat saatanan aiheuttamiksi, ja ihmisten pelastuminenkin on siitä riippuvainen, niin on rukousta yritetty käyttää taisteluvälineenä ja auktoriteetin harjoittamisen välineenä sitä vastaan. Jotkut ovat voineet kuluttaa jopa tuntikausia sille puhumiseen. Näin tehden tavanomainen rukous ja anominen Jumalalta on hylätty, ja rukous on saanut aivan uuden muodon ja merkityksen - sellaisen, jossa keskitytään enemmän viholliseen kuin Jumalaan.

• Yksi hengellisen sodankäynnin seuraus on se, että siinä vihollinen nähdään hyvin suurena ja uhkaavana, mutta Jumala hyvin pienenä ja avuttomana, ja jonka on vaikea pitää suurta vihollista kurissa. Vaikka edellä mainitussa teologiassa voi esiintyä ylistystä ja jopa naurujumalanpalveluksia, joissa "saatanaa nauretaan ulos", niin koska ihmisten uskonelämä on saatana- ja riivaajakeskeistä, ei seurauksena voi olla muuta kuin suuri vihollinen ja pieni Jumala. Vasta kun vääränlaisesta sodankäynnistä vapaudutaan, voi asetelma parantua.

Edellisen kaltainen sodankäynti ei ole koskaan Jumalan tahto kenenkään kohdalla. Hän ei halua, että me keskitymme viholliseen ja hänen jatkuvaan ajattelemiseensa, vaan että suuntaamme huomiomme Jumalaan. Monet suuret sielujenvoittajat maailmassa eivät ole keskittyneet siihen, vaan he ovat rukoilleet Jumalaa, viettäneet aikaa hänen kanssaan ja toimineet sitten Pyhän Hengen täyteydestä käsin - siinä on ollut heidän voimansa salaisuus.

   Samoin suuret herätykset ovat olleet sellaisia, että niissä ei ole keskitytty viholliseen vaan Jumalaan. Kun ihmiset rukoilivat Jumalaa, hän vaikutti sen, että vihollisen linnakkeet murtuivat ja ihmiset pelastuivat. Tämän saman tulisi olla mallina nytkin.

   Raamatusta on vaikea löytää sellaista opetusta, että meidän tulisi kuluttaa tuntikausia joka päivä viholliselle puhumiseen tai että meidän tulisi sitoa kaupungin yllä vaikuttavia henkivaltoja. Ainakaan Jeesus ja apostolit eivät opettaneet mitään tällaista, vaan Jeesus kehotti rukoilemaan Isää taivaassa (Matt 6:9). Samoin Paavali rukoili Jumalalta ihmisten pelastumista:

- (Matt 9:38) Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

- (Esra 8:23) Niin me paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän rukouksemme.

- (Apt 12:5) Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä.

Toinen huomioitava asia on, että jos lähdemme erikseen etsimään henkivaltoja, ajaudumme omatekoiseen sotaretkeen niitä vastaan tai tulemme ylimielisiksi niitä kohtaan (esim. 2 Piet 2:10,11 ja Juuda 8,9 varoittavat herjaamasta henkivaltoja), niin katoaa meiltä turva, joka meillä muuten olisi. Kun Jumala haluaa varjella meitä kaikelta pahalta, katoaa tämä turva, jos itse menemme väärille alueille ja asioihin, joihin meitä ei ole kutsuttu. Seurauksena voi olla ahdistus ja masennus. Näitä valtoja tulisi siksi vastustaa vain silloin kun Jumala osoittaa niiden olevan paikalla ja kun se on hänen suunnitelmansa siinä tilanteessa (tai kuten Ef 6:13 osoittaa: "Voidaksenne pahana päivänä - ei siis välttämättä edes joka päivä - tehdä vastarintaa"). Muuten niihin on turha kiinnittää sen suurempaa huomiota ja mielenkiintoa.

   Judson Cornwallin kirjassaan kertoma kuvaus osoittaa hyvin, mistä tässä asiassa on kysymys. Hän kertoo, miten liika huomion kiinnittäminen riivaajiin vain lisäsi niiden vaikutusta. Heti kun huomio kiinnitettiin Jumalaan, tilanne korjautui:

Murheella muistelen elämässäni jokin aika sitten, kun olin saarnaajana eräässä seurakunnassa Eugenessa, Oregonissa. Etsiessämme suurempaa totuutta kuin mihin kirkkokuntamme puitteissa oli päästy, huomasimme olevamme mukana riivaajien ulosajamisessa. Olimme siinä hyvin menestyksellisiä, vaikka se tapahtui vuosia ennen kuin eksorkismi tuli niin suosituksi. Huomasimme kuitenkin pian, että jos viikon varrella hämmennetään riivaajien pataa, niin sunnuntaina voidaan odottaa kokousten suorastaan kiehuvan demonisista voimista. Viikko toisensa jälkeen apulaispastorini taisteli laulamisessa ilmenneiden vaikeuksien kanssa, ja lopulta hän pyysi minulta apua...

  ... Mutta Herra sanoi: "Sinä et johdata väkeäsi palvomaan minua, ennen kuin olet johdattanut heidät palvomaan riivaajia."

   "Ei niin Herra", minä huusin. "Olkoon minusta kaukana, että notkistan polveni demonille, puhumattakaan siitä, että johdan seurakunnan sellaiseen palvontaan."

   Hän jatkoi: "Joka kokouksessa sinä seisot kansasi edessä ja pyydät heitä kumartamaan päänsä läsnä olevien demonien edessä ja sulkemaan silmänsä kunnioituksesta heitä kohtaan, ja sitten sinä alat puhua riivaajahengille. Heidän maailmansa ottaa tämän palvontana. Riivaajat läheltä ja kaukaa tulevat kokouksiisi, sillä ne ovat kuulleet saavansa palvontaa osakseen, jos tulevat."

   Voitte hyvin kuvitella, kuinka tämä mursi sydämeni. Kauhuissani ajattelin, että olin johtanut pyhät demonien palvontaan. Itkemisen ja katumisen jälkeen kysyin Herralta, mitä minun pitäisi tehdä.

   Hän sanoi: "Älä välitä riivaajien läsnäolosta. Ylistä ja palvo minua. Te olette minun kansani; tämä talo on vihitty minun palvelemiseeni. Keskittykää ylistämään minua, ja minä hoidan riivaajahenget."

   ... Tuosta päivästä siihen asti, kun erosin seurakunnan saarnaajan virasta, emme koskaan julkisesti tunnustaneet demonivoimien läsnäoloa. Aloitimme jokaisen kokouksen ylistyksellä, ja Herra Jeesus mursi kaikki mahdolliset kahleet. Kun pahat henget vakuuttuivat siitä, että niitä ei enää palvottu eikä niihin kiinnitetty mitään huomiota, ne lähtivät. Eivätkä ne palanneet. Vastaus jumalanpalvonnan puhtauteen on sama nyt kuin se oli Mooseksen päivinä... (28)

Sielunhoito. Edellisessä kappaleessa puhuttiin siitä, miten johdatuksessa voidaan ajautua harhaan, kun kiinnitetään liikaa huomiota paholaiseen. Sama on mahdollista myös sielunhoidossa. Sillä joskus kaikki ongelmat, kiusaukset, synnit, masennus ja vaikeudet saatetaan selittää pahojen henkien syyksi ja niistä johtuviksi. Samoin saatetaan herkästi selittää muille, että heissä on pahoja henkiä tai että heidän sairautensa ja ongelmansa johtuvat aina niistä. Jotkut ovat joutuneet suuriin pelkoihin (riivaajapelko), epätoivoon, jopa sairaalaan näiden ylimitoitettujen lausuntojen takia.

   Useimmat ongelmista johtuvat kuitenkin lihastamme ja sisimmästämme, eivät riivaajista. Todellinen riivattuna oleminen, jossa riivaaja hallitsee ja omistaa ihmisen, on melko harvinaista; ja jos olemme uskossa emmekä elä sydän paatuneena, emme edes voi joutua tähän tilaan. Sen sijaan tavallisempaa on, että ihminen kokee tavallista sielunvihollisen häirintää, joka tapahtuu ihmisen ulkopuolelta. Se on samanlaista, jota Jeesuskin koki erämaassa ollessaan (Matt 4:1-11)

   Lihanteoista puhuvat useat jakeet. Ne ovat sellaisia, joista on tehtävä parannus, eikä niitä voi ajaa ulos:

- (Mark 7:20-23) Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.

21. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,

22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.

23. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."

- (Gal 5:19-21) Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,

20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,

21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Mitä tulee siihen mahdollisuuteen, että ongelmien taustalla todella on pahoja henkiä, on siinäkin tärkeää, ettemme keskity liikaa henkiin tai niiden ulosajamiseen.

   Sen sijaan paljon oleellisempaa on se, onko ihminen itse valmis parannukseen eli sydämestään halukas luopumaan synneistään ja onko hänellä Jumalan mielen mukainen murhe. Jos ihmisellä todella on Jumalan mielen mukainen murhe ja aito katumus synneistään, ei henkien ulos ajamista aina edes tarvita. Ne voivat kadota itsestään, koska maaperä on otettu niiltä pois.

   Oleellisempaa on, että jumalasuhteemme korjautuu ensin ja olemme valmiit tekemään parannusta - tavallisimpia alueita ovat katkeruus ja anteeksiantamattomuus, itseviha, mielen saattaminen passiiviseksi, okkulttiset yhteydet… Tällä tavalla useimmat tämän alueen ongelmat hoituvat automaattisesti itsestään. Apostolitkin, kun lähtivät saarnaamaan, puhuivat aina ensin parannuksen teosta, mielen muutoksesta syntiin nähden. Se oli ensimmäinen asia, josta he puhuivat:

- (Mark 6:12) Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.

- (Apt 3:19) Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

6. Väärät lähteet

Eräs puoli johdatuksessa on, ettemme etsi sitä vääristä lähteistä. Hyvin mahdollista on, että monet etsivät johdatusta sellaisista asioista, jotka eivät ole Jumalasta, vaan kuuluvat pimeyden valtakunnan alueelle. Toive paremmasta, puolison löytäminen tai muu samanlainen asia on voinut ajaa heidät näille alueille.

   Väärän johdatuksen alueita voivat olla sellaiset asiat kuin:

• Korteista- ja kädestäennustaminen

• Ennustajalla tai selvänäkijällä käynti

• Horoskoopit

• Psykometria eli ennustaminen ja tietojen välittäminen kuolleiden esineiden perusteella 

• Peilistä tai kristallipallosta ennustaminen

• Kirjain- eli aakkoslauta, jota spiritismissä käytetään. Monen tunnetun meedion toiminta on alkanut tämän laudan kautta.

•  Heiluri ja taikavarpu ovat myös menetelmiä, joihin jotkut ovat eksyneet. He ovat ehkä saattaneet pitää niitä normaaleina, tieteellisinä, menetelminä ajatellen, ettei niillä ole mitään tekemistä pimeyden voimien kanssa. He ovat voineet käyttää näitä menetelmiä sellaisilla alueilla kuin veden etsintä, ennustaminen, kadonneiden henkilöiden etsintä sekä lääketieteellisen hoidon määrittely.

   Jos olet sekaantunut näihin menetelmiin (heiluri ja taikavarpu), on sinun hyvä kuitenkin tietää, etteivät ne ole mitään neutraaleja menetelmiä. Kaikki mikä liikkumalla vastaa kysymyksiin – olivat sitten kyseessä nämä menetelmät tai kirjain- eli aakkoslauta, jota spiritismissä käytetään – ovat aina sielunvihollisesta, eivät Jumalasta.

   Tällaiset menetelmät eivät kuulu Jumalan antamaan johdatukseen, vaan ne johtavat vain harhaan. Ne voivat sitoa ihmisen hengellisesti ja saattaa hänet uskonelämässään haaksirikkoon, mikä on tavallinen seuraus spiritismiin sekaantumisesta. (Esim. Kurt Koch kertoo kirjassaan "Onko paholainen olemassa?", s. 29-40, useita negatiivisia esimerkkejä siitä, miten nämä menetelmät ovat vaikuttaneet ihmisten hengelliseen elämään.)

   Ingerlise Provstgaardin kuvaus viittaa samaan asiaan. Hän kertoo kirjassaan "Kauko-ohjattu" (s. 70,71) näistä menetelmistä ja miten hän oli niiden lisäksi tekemisissä ufojen kanssa ennen uskoontuloaan:

"Oman kokemukseni perusteella ja muiden toimia tarkkailtuani olen vakuuttunut siitä, että kaikki mikä perustuu heiluriperiaatteeseen, on salatieteellistä ja lähtöisin pimeydestä. Olkoon kysymyksessä sitten tautia määrittävä tai hoito-ohjeita antava heiluri tai pajunoksa, joka näyttää kaivon paikan, teräslanka, joka osoittaa maasäteilyä ja vesisuonia, tai mikä muu tahansa - kaikki mikä liikkumalla vastaa kysymyksiin - unohtamatta myöskään ympyrässä olevien kirjainten päällä olevaa lasia.

   Ne tosin vastaavat kysymykseen, mutta vastaukset tulevat pahoilta hengiltä. Valehtelijalta ja viettelijältä.

   Siksi en ole koskaan osannut iloita ihmisten kertomuksista, kun he kertovat saaneensa elämäänsä sisällön tai terveyden käytyään okkulttisessa supermarketissa. Kuinka voisin iloita siitä, että Jumalan vihollinen on antanut heidän elämälleen tarkoituksen, kun uskon, että hänen ainoa tarkoituksensa on anastaa heidän elämänsä? Kuinka voisin iloita siitä, että Jumalan vihollinen on tehnyt heille taudinmäärityksen ja kertonut, minkälaista hoitoa heidän pitäisi saada, kun olen vakuuttunut siitä, että hän mitä hartaimmin odottaa päivää, jolloin saa ojentaa heille laskun. Hän ei tee mitään ilmaiseksi. Hän tahtoo omistaa heidän sielunsa, se on hänen päämääränsä."

Tie herran haltuun. Kun ihmiset etsivät johdatusta vääristä lähteistä sekä uskovat vääriin ennustuksiin ja profetioihin, on yksi seuraus se, että he antavat sielunviholliselle luvan puuttua elämäänsä. Aina kun käännymme väärien lähteiden puoleen, annamme ohjakset paholaiselle ja pahoille hengille, jotka haluavat ohjata elämäämme ja saattaa meidät harhaan; samalla tavalla kuin Saulillekin kävi, kun hän kääntyi vainaja- ja tietäjähenkien puoleen (esim. 1 Aikak. 10:13).

   Yksi mahdollinen seuraus vääristä ennustuksista ihmisen elämässä voi olla se, että hän joutuu mielenmasennukseen ja epätoivoon tulevaisuuden suhteen, varsinkin jos hän näkee joitakin ennustuksen osia toteutuneena. Ennustuksista on voinut tulla kuin kirous, joka vaikuttaa ja ohjaa hänen elämäänsä ja joka on jatkuvana rasitteena hänen mielessään. Monet ovat joutuneet myös toteuttamispakon valtaan niin, että ovat itse alkaneet toteuttaa saamiaan ennustuksia.

   Jos olet näiden väärien ennustusten kahlitsema, voit sinä kuitenkin vapautua niistä. Kun luovutat elämäsi Jeesukselle Kristukselle ja tunnustat syntisi Jumalalle, voit sinä vapautua. Voit käskeä vääriä voimia, jotka pyrkivät ohjaamaan elämääsi näiden ennustusten kautta, poistumaan elämästäsi Jeesuksen nimessä, niin ne poistuvat.

   Ota myös huomioon seuraavat jakeet, jotka puhuvat Jumalan johdatuksesta. Luovutettuasi elämäsi hänelle, olet ennen kaikkea hänen johdatuksessaan etkä väärien ennustusten alaisuudessa. Näihin jakeisiin kannattaa luottaa, eikä niitä kannata epäillä:

- (Ps 37:5) Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

- (Ps 55:23) Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.

- (Jer 31:9) ...ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen...

- (Fil 1:6) varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

7. Elämänkerrat opettavat

Aihe tämän luvun kirjoittamiseen löytyi kirjasta ”Jumalan kenraalit” (Roberts Liardon). Se on mielenkiintoinen kirja, joka kertoo sellaisten henkilöiden kuin John Alexander Dowie, Maria Woodworth-Etter, Evan Roberts, Charles F. Parham, William J. Seymour, John G. Lake, Smith Wigglesworth, Aimee Semple McPherson, Kathryn Kuhlman, William Branham, Jack Coe ja A.A. Allen elämänkerrat. Siinä tuodaan esille heidän vahvuutensa ja heikkoutensa, opetuksensa sekä ihmeitä, joita tapahtui heidän kauttaan.

   Mielenkiintoisinta ja ehkä opetuksellisinta on seurata heistä ja myös muista elämänkerroista, miten he ovat suhtautuneet arvosteluun ja vainoihin, miten käsitelleet menestystä ja suuria voittoja tai siihen, että muut ovat yhtä voideltuja kuin he. Usein ne ovat alueita, joissa olemme heikoimpia:

”Pyri osoittautumaan Jumalalle kelpaavaksi, ei ihmisille”, hän vastasi kävellessään takaisin riveihin. Ennen poistumistaan hän kääntyi ja hiukan hymyillen tarjosi vielä viimeisen neuvon: ”Äläkä seuraa minua”.

   Tässä ensimmäisessä ihmispaljoudessa näin monia muitakin Jumalan miehiä ja naisia sekä omalta ajaltani että historiasta. Pysähdyin keskustelemaan monien muiden kanssa. Järkytyin yhtä mittaa siitä, että niin monet joiden otaksuin olevan korkeimmilla sijoilla, kuuluivat valtakunnan alimpaan arvoasemaan. Monilla oli sama perustarina – he kaikki olivat langenneet suurten voittojensa jälkeen ylpeyden kuolettavan syntiin, tai he olivat langenneet kateuteen, kun muut olivat yhtä voideltuja kuin he. Toiset olivat elämänsä lopulla langenneet himoon tai katkeruuteen tai lannistuneet, ja heidät täytyi ottaa pois ennen kuin he ylittivät kadotuksen rajan. He kaikki varoittivat minua samasta asiasta: mitä korkeampi on se hengellinen auktoriteetti jossa vaellat, sitä kauemmas voit langeta, jos sinulla ei ole rakkautta ja nöyryyttä. (29)

Kiitokset ja moitteet. Kenneth E. Hagin tuo kirjassaan ”Kuinka kasvaa hengellisesti” esille niitä piirteitä, jotka liittyvät hengelliseen lapsuuteen ja aikuisuuteen. Lapsuuteen hän liittää mm. sellaiset aiheet kuin turhat puheet itsestä ja epäoleellisista asioista sekä keskustelu poissaolevien henkilöiden vioista ja puutteista. Hän väittää niiden osoittavan, ettei ihminen ole vielä kasvanut hengellisessä elämässään. Sen sijaan aikuisuuteen hän liittää mielenkiintoisen piirteen; se on kyky olla välittämättä kiitoksista ja moitteista. Hän sanoo, että ”Paavali oli siinä määrin kasvanut armossa, että hänen ainoa tuomitsijansa oli Jumala. Häneen ei vaikuttanut ihmisten käsitykset, eikä hän välittänyt siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelivat. Hän ei ollut kenenkään kahleissa. Tämä ei ollut lihallista itsenäisyyttä vaan pyhittynyttä arvokkuutta. Rakkauden laki hallitsi Paavalia. Hän ei hevin ylpistynyt eikä hän ärtynyt eikä suuttunut helposti… Kypsymättömät uskovat loukkaantuvat tai ylpistyvät helposti. Jos heitä arvostellaan tai jos he näin kuvittelevat mielessään, he helposti tulevat rauhattomiksi, ärtyisiksi ja itsesääliä tunteviksi. Toisaalta taas, jos heitä arvostetaan ja heille osoitetaan huomiota, he helposti ylpistyvät ja tuntevat itsensä tärkeiksi” (s. 37)

   Mitä tulee edellä oleviin sanoihin, ovat ne varmasti totta useimpien meidän kohdalla. Loppujen lopuksi hyvin harva kestää jatkuvaa kiitosta puhumattakaan moitteista, jos ne jatkuvat vuosikausia. Ne saavat ihmisen joko pöyhkeilemään erikoisesta asemasta tai sitten lannistumaan ja katkeroitumaan. Kumpikin on mahdollista, koska useimmat ovat hyvin riippuvaisia muiden mielipiteistä.

   Hyviä neuvoja tällä alueella ovat seuraavat Paavalin sanat. Niissä hän kertoo omasta hengellisestä elämästään, mutta myös todellisesta nöyryydestä, johon kuuluu muiden pitäminen itseään parempana. Jos ihminen unohtaa nämä ja alkaa tuijottaa liikaa itseään sekä muiden arvioita, on hän suuressa vaarassa eksyä:

- (1 Kor 4:3) Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni

- (Fil 2:3) ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

Pidä huolta itsestäsi! Luonnollisesta ruumiista huolehtiminen on yksi hengellisen työn perusedellytyksistä. Joskus ne, jotka ovat Jumalan käytössä, saattavat unohtaa tämän. He saattavat joko paastota liikaa, jolloin saatana pääsee painostamaan heitä (Jos ihmisellä on ollut ennestään mielenterveyshäiriöitä, ovat he vielä alttiimpia sellaiselle. Sellaisten henkilöiden on syytä välttää pitkiä paastoja), tai sitten he laiminlyövät lepäämisen ja unen hengellisen työn tai rukouksen takia.

   Evan Robertsin elämässä kävi näin, kun hän unohti levon. Herätyksen alkuaikoina hän nukkui vain pari- kolme tuntia yössä ja söi hyvin vähän. Kun tätä oli jatkunut jonkin aikaa, oli seuraus lopulta väsymys; Evan Roberts paloi loppuun ja joutui keskeyttämään työn. Hän ei muistanut, että meidän tulee noudattaa Jumalan säätämiä lakeja, jotta pysyisimme toimintakykyisinä. Emme voi kauaa toimia näitä lakeja vastaan.

   Ruumiista ja terveydestä huolehtiminen on siis tarpeellista. Niin tärkeitä kuin paastoaminen, rukous ja hengellinen työ ovatkin, eivät ne saisi syrjäyttää unta ja lepoa. Meidän on oltava vahvoja sekä hengellisesti että myös henkisesti ja fyysisesti. Vain silloin työ sujuu paremmin:

- (2 Moos 18:17,18) Niin Mooseksen appi sanoi hänelle: "Siinä sinä et menettele viisaasti.

18. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa.

- (Luuk 8:22,23) Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen". Ja he lähtivät vesille.

23. Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa.

Pidä huolta perheestäsi! Yksi tärkeä tekijä on perheestä huolehtiminen. Toisinaan ne, jotka ovat hengellisessä työssä, unohtavat sen. Heillä voi olla väärä tärkeysjärjestys ja he ovat niin kiinni palvelutyössään ja poissa kotoa, että laiminlyövät tärkeimmän lähetyskentän, perheensä. Asia, joka saattaa helposti kostautua sillä, että lapset aikuistuttuaan katkeroituvat ja kääntävät selkänsä uskonasioille.

   Veli Yun kertoo kirjassaan ”Taivaallinen mies”, miten tämä alue on toisinaan ollut retuperällä. Monet ovat näyttäneet ”menestyneen” työssään sillä välin, kun perhe on hajoamassa. Hän jatkaa:

Luulen, että toinen vankeuskauteni oli avioliitollemme käännekohta. Herra varoitti minua, että jos en tekisi parannusta ja muuttaisi asioiden tärkeysjärjestystä, niin menettäisin perheeni. Muutin tapani, enkä ole sitä koskaan katunut… Minä aloin asettaa rakkauteni Jumalaan ensi sijalle, rakkauteni perheeseeni toiselle ja rakkauteni Herran työhön kolmannelle tilalle…

   …Opetin, ettei seurakunnan tulisi sortua siihen faaraon juoneen, jolloin hän taivutti Moosesta ja Aaronia jättämään vaimot ja lapset jälkeensä lähtiessään palvelemaan Herraa (ks. 2. Moos. 10:10-11). Kannustin johtajia sulkemaan perheensä mukaan Herran työhön ja jopa ottamaan vaimot ja lapset mukaan aina kun mahdollista. Tähdensin, että vieläpä apostoleilla oli samanlainen ongelma, joka sai Paavalin kysymään: ”Eikö meillä olisi oikeutta ottaa matkoillemme mukaan vaimoa, uskonsisarta, niin kuin tekevät muut apostolit, Herran veljet ja Keefas?” (1 Kor 9:5) (30)

Seuraavat Sanan paikat puhuvat samasta asiasta. Ne osoittavat, että meidän tulee varata aikaa läheisimmille ja huolehtia heistä. Silloin hengellinen työkin on oikealla pohjalla. Tietysti meidän tulee myös hoitaa yhteiskunnalliset velvollisuutemme:

- (1 Tim 5:8) Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.

- (1 Tim 3:2-5) Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,

3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,

4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;

5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?

- (Ef 5:25) Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

Älä mene pois jumalan kutsumuksesta! Kun lukee elämänkertoja, voi niissä nähdä tiivistetyssä muodossa ihmisen koko elämänkaaren. Voi nähdä ihmisen saavutukset ja vahvuudet, mutta myös heikkoudet ja epäonnistumiset. Voi myös nähdä, miten hän on suhtautunut vastoinkäymisiin ja menestykseen, kuinka hän on ohittanut ne.

   Yksi mielenkiintoisimmista kristillisistä elämänkerroista liittyy John Alexander Dowieen. Hänen elämänkertansa on osoitus siitä, miten ihminen voi eksyä ja joutua harhaan Jumalan suunnitelmasta - samanlainen tapaus on William Branhamin elämä. Ilmiselvästi hän oli apostoli, joka sai johdattaa tuhansia Jumalan luo ja parantumiseen, mutta joka elämänsä loppupuolella ajautui alueille, joihin Jumala ei ollut häntä varmastikaan käskenyt. Hän teki seuraavanlaisia erehdyksiä:

Maallisen valtakunnan rakentaminen. Yksi selkeimpiä Dowien tekemiä virheliikkeitä oli se, ettei hän pysynyt alkuperäisessä kutsumuksessaan. Tästä esimerkkinä on Zionin kaupunki, jota hän ryhtyi rakennuttamaan elämänsä loppupuolella. Hän ryhtyi rakentamaan maallista valtakuntaa sen sijaan, että olisi keskittynyt alkuperäiseen kutsuunsa, pelastukseen ja parantumiseen. Sitä ennen hän oli osallistunut myös politiikkaan, vaikka se olikin jäänyt lyhyeksi kokemukseksi.

   Politiikka ja rakentaminen eivät ole vääriä asioita. On hyvä, että on poliitikkoja, joilla on kristillinen arvopohja ja jotka ajavat hyviä asioita. Samoin on hyvä, että rakennetaan kokouspaikkoja ja hengelliseen käyttöön tarkoitettuja rakennuksia, jos se varmasti on Jumalan suunnitelma eikä tule liian kalliiksi tai päätarkoitukseksi. Monet rakennukset ovat valitettavasti muodostuneet sellaisiksi samalla kun tärkein, ihmiset, on unohdettu.

   Dowien tragedia olikin siinä, että samalla kun hän ryhtyi rakentamaan maallista valtakuntaa, hiipui hänen palvelustyönsä. Hän ei ottanut huomioon, että meidät on kutsuttu evankeliumin levittäjäksi eikä perustamaan ennenaikaisesti Jumalan valtakuntaa maan päälle. Jeesus antoi käskyn mennä kaikkeen maailmaan (Mark 16:15) eikä rakentamaan poliittisia systeemejä ja kaupunkeja, johon Dowie syyllistyi. Hän ja monet muut evankeliumin työntekijät ovat unohtaneet tämän ja se on muodostunut heidän kohtalokseen. 

Väärät kuvitelmat itsestä. Dowien harha-askeleet eivät jääneet vain maallisen valtakunnan rakentamiseen. Sen lisäksi hän alkoi kuvitella olevansa Elia. Se tapahtui, kun muutamat henkilöt tulivat puhumaan hänelle asiasta. Aluksi hän torjui ajatuksen kuten pitikin, mutta se jäi itämään hänen mieleensä, kunnes hän lopulta hyväksyi sen, otti sen vastaan ja julisti totuudeksi. Myöhemmin hän myös julisti itsensä ensimmäiseksi apostoliksi, mikä on osoitus täydellisestä harhaantumisesta. Hänelle kävi samoin kuin William Branhamille, joka vuosikymmeniä myöhemmin myös kuvitteli itsensä Eliaksi ja Laodikean seurakunnan sanansaattajaksi.

   Yhtäläisyydet näiden kahden miehen ja varsinkin heidän elämänsä loppupuolen välillä ovat ilmeiset. Heissä toteutui myös se Niilo Yli-Vainion toteamus, että ihmisen on helpompi kestää lottovoitto kuin että Jumala käyttää häntä. ”Tämän vuoksi moni henkilö tulee mahdottomaksi, ja tämän vuoksi moni mies sortuu…” (Mauno Saari: Saarnaaja, s. 273).

Muiden kritisoiminen. Yksi Dowien virheistä elämän loppupuolella oli, että hän alkoi kritisoida muita Jumalan palvelijoita. Hän alkoi hyökätä heitä vastaan ja hänen saarnansa muuttuivat lähes pelkäksi vihollisen arvosteluksi. Erityisesti hänen hampaissaan oli Maria Woodworth-Etter, jonka kautta tuhannet olivat pelastuneet ja parantuneet. Hän saarnasi Etteriä vastaan jokaisen tilaisuuden tullen, vaikka oli aiemmin tukenut häntä ja sanonut tämän toiminnan olevan Jumalasta.

   Dowien käytös eli muiden kritisoiminen, johon monet muutkin ovat ajautuneet, johtuu usein kolmesta syystä. Ne ovat:

Kateus. Kateus on syynä siihen, että jotkut alkavat kritisoimaan muita. Heidän on vaikea hyväksyä sitä, että toiset ovat yhtä voideltuja kuin he. Siksi he alkavat etsiä vikoja muista. He eivät ymmärrä, että hengellisen työn pitäisi olla tiimityötä eikä kilpailua muiden kanssa. Jos unohdetaan, että ollaan samassa joukkueessa, Jumalan tiimissä, ja lähdetään kilpailemaan omasta arvovallasta, on se eksymistä pois todellisesta kutsumuksesta. Samalla alennetaan omaa asemaa iankaikkisuudessa sekä unohdetaan Jeesuksen sanat tästä asiasta. Suurin ei suinkaan ole se, jolla on suurimmat väkijoukot tai jonka kautta tapahtuu eniten ihmeitä, vaan se joka palvelee muita:

- (Matt 23:11) 11. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.

12. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Henkien erottamisen lahjan jäljitelmä on toinen syy, miksi toiset ajautuvat arvosteluun. Kysymys on siitä, että ihminen vilpittömästi ajattelee, ettei jokin toiminta ole Jumalasta. Hän voi pitää itseään tarkkanäköisenä, vaikka hän todellisuudessa on hengellisen sokeuden vallassa tietyillä alueilla eikä näe Jumalan kättä muiden elämässä. Hän ei näe sitä, mitä Jumala tekee auttaakseen muita, vaan näkee ainoastaan heidän virheensä, ei sitä, mikä on oikein.

   Kenelläkään ei kuitenkaan ole sataprosenttista ymmärrystä; jokainen voi erehtyä hengellisen arvioinnin alueella. Kun tulimme uskoon, emme suinkaan heti saaneet täydellistä tietoa jokaiseen asiaan. Apostoli Jaakobkin sanoi, että ”monessa kohden me kaikki hairahdumme” (Jaak 3:2) ja tämä on varmasti totta. Joissakin ja useissa arvioinneissa voimme olla oikeassa, mutta jos joku ajattelee, että hän on aina oikeassa, on se ensimmäinen suuri erehdys. Sellaisen ymmärryksen saamme vasta taivaassa.

Rakkauden puute. Kolmas syy kritisoimiseen on yksinkertaisesti rakkauden puute. Siellä, missä se puuttuu, on aina kriittinen ja tuomitseva henki eri lailla ajattelevia kohtaan tai myös ns. virallista kristillisyyttä kohtaan. Silloin kiinnitetään huomio epäoleellisiin asioihin ja ihmisten erilaisuuteen, mutta unohdetaan heidän arvostamisensa. William J. Seymour Azusa-kadun herätyksestä kirjoitti aikanaan: ”Et voi voittaa ihmisiä saarnaamalla heidän seurakuntaansa tai pastoriansa vastaan… jos saarnaat seurakuntia vastaan, Kristuksen suloinen henki … puuttuu ja tuomitsevat henget tulevat tilalle… Kun ihmisiltä loppuu Jumalan rakkaus, he saarnaavat pukeutumisesta, syömisestä, ihmisten opeista ja lisäksi toisia seurakuntia vastaan… Jos luulemme, että meillä on koko totuus tai olemme parempia kuin toiset, me lankeamme.” (31)

   Seuraava lainaus puhuu samasta asiasta. Se osoittaa, miten me voimme taistella jonkin palvelutyön puolesta samalla kun unohdamme ja hylkäämme ne ihmiset, jotka Jumala on lähettänyt luoksemme. Emme rakasta ihmisiä lähellämme, vaan omaa palvelutyötä ja siitä tulevaa tyydytystä. Tämä vaara on hyvin todellinen, koska meillä voi olla väärä arvojärjestys:

Kun hän puhui, hänen sanansa iskivät syvälle minuun. Myös minä olin syyllinen kaikkeen, mistä hän mainitsi. Monet nuoret miehet ja naiset, jotka olin lakaissut sivuun ajatellen, etteivät he olleet tarpeeksi tärkeitä viemään aikaani, tulivat nyt mieleeni. Halusin epätoivoisesti palata takaisin ja koota heidät yhteen! Aloin murehtia niin raskaasti, että se oli pahempaa kuin mitä olin tuntenut tajuttuani ajan haaskaukseni. Olin haaskannut ihmisiä! Nyt monet heistä olivat vihollisen vankeja, kun he olivat vuorella käydyn taistelun aikana haavoittuneet ja joutuneet vangeiksi. Koko tämä taistelu oli ihmisten takia, ja kuitenkin ihmisiä pidettiin usein kaikkein vähämerkityksisimpinä. Taistelemme enemmän totuuksien puolesta kuin ihmisten puolesta, joille ne annetaan. Taistelemme jonkin palvelutyön puolesta, samalla kun tallaamme jalkoihimme siinä olevat ihmiset.

   ”Ja monet ihmiset pitävät minua hengellisenä johtajana! Olen tosiaankin vähäisin pyhistä”, ajattelin ääneen. (32)

Viittaukset:

1. Timothy M. Warner: Taistelurukous, s. 124

2. MEL ja NONA TARI: Kuin hiljainen tuulenhyminä, s. 64,65

3. Tapani Suonto: Valmistu Jumalan käyttöön, s. 127,128

4. John Bevere: Näinkö sanoo Herra? (Thus saith the Lord?), s. 206,207

5. Bill Hybels: Vain muutama askel (Just Walk Across the Room), s. 148, 149

6. Martin Ski: "T.B. Barratt - helluntaiapostoli", s. 192

7. John Bevere: Kunnioitus palkitaan (Honors’s Reward), s. 80

8. Mary K. Baxter: Näkyjä tulevasta, s. 220,221

9. Donald Gee: Hengen lahjoista, s. 56

10. Steve Thompson: Tunnista Jumalan ääni, s. 95

11. Kenneth Hagin: Miten vaellat Jumalan Hengen johdatuksessa (How You Can Be Led By The Spirit Of God), s. 103

12. Ritva ja Kristian Sand: Löydä elämäntehtäväsi, s. 128

13. Kenneth Hagin: Miten vaellat Jumalan Hengen johdatuksessa (How You Can Be Led By The Spirit Of God), s. 105,106

14. Steve Thompson: Tunnista Jumalan ääni, s. 126

15. Nicky Cruz: David Wilkersonin viimeinen varoitus, s.115

16. Yonggi Cho: Pyhä Henki ja sinä, s. 124

17. John Bevere: Näinkö sanoo Herra? (Thus Saith the Lord?), s 156-160

18. Ingerlise Provstgaard: Kauko-ohjattu, s. 13,16,58

19. K.K. Sarlin: Aikamme profeetta Helena Konttinen, s. 82,85

20. Irma Weisen: Vieraita unen takaa, s. 111,116

21. Ingerlise Provstgaard: Kauko-ohjattu, s. 58,59

22. Smith Wigglesworth: Hengen huuto, s. 55

23. Ingerlise Provstgaard: Kauko-ohjattu, s. 16

24. Jessie Penn-Lewis: Pyhien sota, s. 44

25. Jessie Penn-Lewis: Pyhien sota, s. 56

26. Bob Mumford: Suunnitelma sinua varten, s. 17,18

27. Jessie Penn-Lewis: Pyhien sota, s. 36

28. Judson Cornwall: On aika ylistää, s. 74-76

29. Rick Joyner: Petos, taistelu, voitto, s. 101

30. VELI YUN ja PAUL HATTAWAY: Taivaallinen mies, s.196,197

31. Apostolic Faith, tammikuu 1907 (siteeraus Roberts Liardonin kirjasta Jumalan kenraalit, s. 148)

32. Rick Joyner: Petos, taistelu, voitto, s. 85

Lisää aiheesta:

Terve kristillinen usko; mitä asioita se pitää sisällään? Muutamia tärkeimpiä tekijöitä

Mistä voi tunnistaa, ovatko opetus, johdatus tai kokemukset Jumalasta vai valhehengistä? Harha-askeleita on syytä välttää.

On mahdollista, että ihminen ajattelee toimivansa Jumalan voimassa, mutta ei toimikaan. Mitä piirteitä liittyy tällaiseen väärästä lähteestä olevaan voiteluun?

Horoskoopit, horoskooppimerkit, astrologia. Miksi ei kannata uskoa siihen astrologian näkemykseen, että eläinradan tähdet vaikuttavat kohtaloomme?

Miten löytää sopiva puoliso ja kumppani? Mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota puolison etsinnässä?