Mielikuvat pääosassa

Ihmisillä on mielikuva, että tiede on osoittanut todeksi kaikkeuden ja elämän synnyn itsestään sekä kehitysopin. Nämä mielikuvat perustuvat kuitenkin valheeseen

Tässä kirjoituksessa ovat aiheena mielikuvat, erityisesti koskien maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheita. Sillä jos ihmisillä on mielikuva, ettei luomista ole tapahtunut ja ettei Raamattu ole historiallisesti luotettava, eivät he todennäköisesti edes mieti suhdetta Jumalaan, iankaikkista elämää ja kuinka iankaikkisen elämän voi saada. He todennäköisesti hyvin pian torjuvat nämä asiat, koska ne eivät sovi heidän maailmankuvaansa ja koska he uskovat, ettei Raamattua voi pitää historiallisesti luotettavana.

Toisaalta jos Raamattu on historiallisesti luotettava ja luominen on tapahtunut, perustuvat näiden ihmisten mielikuvat valheisiin. Valheiden mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon, koska jokainen voi helposti erehtyä ja Raamattukin puhuu siitä, kuinka sielunvihollinen voi pettää ihmisiä. Tämä tulee esille mm. seuraavissa jakeissa:

- (2 Kor 4:3,4) Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

4. niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

Tässä kirjoituksessa käsitellään siis maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheita. On tunnettua, että tiedotusvälineissä esitetään vain yksi näkemys tieteellisenä: naturalistinen eli ateistinen näkemys. Yleensä se tarkoittaa sitä, että maailmankaikkeus syntyi itsestään tyhjästä n. 13,8 miljardia vuotta sitten, että elämä syntyi itsestään ja että kaikki lajit ovat peräisin samasta alkusolusta. Ainakaan ei uskota sitä, että Jumala loi kaiken, eikä varsinkaan sitä, että hän loi kaiken alle 10 000 vuotta sitten. Tähän jälkimmäiseen ajatukseen suhtaudutaan yleensä ylimielisesti ja halveksien.

Miksi kirjoitan tästä asiasta? Syy on siinä, että pidän naturalistisia teorioita maailmankaikkeuden alkuvaiheista, elämän synnystä itsestään sekä lajimuutoksista (alkusolusta-ihmiseksi-teoria) epäuskottavina. Kun olin aiemmin ateisti-evoluutiouskova, uskoin vilpittömästi näihin teorioihin, mutta en niihin aikoihin tiennyt oikeastaan mitään niiden heikkouksista. Nyt pidän samoja naturalistia näkemyksiä maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheista valheina, taruina ja satuina. Ei ole uskottavaa, että maailmankaikkeus voi syntyä itsestään tyhjästä, että aurinko ja planeetat ovat syntyneet samasta kaasupilvestä tai että elämä voi syntyä itsestään. Me voimme kyllä nähdä TV:ssä hienosti tehtyjä filmejä näistä asioista ja miten kaiken on oletettu tapahtuneen, mutta nämä filmit perustuvat pelkkään mielikuvitukseen. Mielestäni filmit edustavat naturalistisia satuja, joille ei ole suoria tieteellisiä todisteita.

Kysynkin seuraavaksi muutamia yksinkertaisia kysymyksiä. Niihin pitäisi olla helppo vastata, jos pitäydytään tieteeseen ja ihmisillä on tieteellinen maailmankatsomus. Näihin kysymyksiin pitäisi antaa hyvin perustellut vastaukset, jos pidetään luomista ja nimenomaan alle 10 000 vuotta sitten tapahtunutta luomista epätieteellisenä.

Miten kaikki syntyi nuppineulan kokoisesta tilasta tai tyhjästä? Kun lähdetään tarkastelemaan mielikuvia, on se hyvä aloittaa alkuräjähdyksestä, koska ihmisillä on mielikuva, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään alkuräjähdyksessä tyhjästä. Sen uskotaan tapahtuneen noin 13,8 miljardia vuotta sitten.

Ensimmäinen kysymys on, miten kaikki aineelliset asiat syntyivät itsestään nuppineulan kokoisesta tilasta (ajatus nuppineulan kokoisesta tilasta on esitetty useissa tiedejulkaisuissa) tai tyhjästä. Ovatko tieteen edustajat koskaan nähneet, että ei-mikään eli olematon on muuttunut itsestään kiviksi, metalliksi, vedeksi ja kaikeksi, mitä on olemassa? Jos heillä ei ole mitään käytännön todisteita asian puolesta – olematon muuttuu itsestään materiaalisiksi asioiksi – voidaanko silloin puhua enää tieteellisestä näkemyksestä?

Loogisesti ajateltuna ajatus, että kaikki syntyi itsestään tyhjästä nuppineulan kaltaisesta tilasta, on myös järjetön. Se on vastoin kaikkia käytännön havaintoja. Kukaan ei ole koskaan havainnut, että kivet, kalliot liikennemerkit ja muut elottomat materiaalit ilmestyisivät itsestään tyhjästä. Miksi moninkertaisesti suurempi maailmankaikkeus muodostaisi poikkeuksen? Miksi ainoastaan maailmankaikkeus voi ilmestyä itsestään tyhjästä, kun mitkään muut asiat eivät ilmesty? Tämä teoria on vastoin logiikan ja luonnontieteen lakeja sekä puhdasta taikauskoa. Tiedemiehet hylkäävät todellisen tieteen ja viisautensa, kun he pitäytyvät tällaisiin teorioihin.

Jokainen voi kuvitella tätä asiaa ja teoriaa myös siten, että ottaa pienen nuppineulan käteensä ja sitten odottaa sen muuttuvan itsestään planeetoiksi, tähdiksi, kallioiksi, linnuiksi, kaloiksi ja mereksi niiden ympärille, elefantiksi, puiksi, kukkasiksi, mansikoiksi ja kaikeksi muuksi mitä on olemassa. Kuka odottaisi näkevänsä sellaista? Kuka uskoisi nuppineulan muuttuvan itsestään monimutkaisiksi asioiksi? Varmasti nuppineula pysyisi samanlaisena, ellei jokin ulkopuolinen voima vaikuttaisi siihen. Emme varmastikaan menettele tyhmästi, jos hylkäämme tällaisen teorian.

Filosofi Roland Nash: …ei tarvitse olla teisti (Jumalaan uskova) kokeakseen ongelmalliseksi sen uskomuksen ymmärtämisen tai hyväksymisen, että maailmankaikkeus syntyi ilman syytä ei-mistään. (1)

Jos alkuräjähdys on totta, miksi laajenemista ei havaita? Kuten todettiin, on ihmisillä mielikuva, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään alkuräjähdyksessä tyhjästä. Sen uskotaan tapahtuneen noin 13,8 miljardia vuotta sitten. Todisteena pidetään sitä, että maailmankaikkeus laajenee.

Tosiasia kuitenkin on, ettei kukaan ole koskaan havainnut maailmankaikkeuden laajenemista suoraan. Päinvastoin, jos katsomme avaruuteen, näyttää se samanlaiselta, mitä se oli 10 vuotta sitten tai ehkä lapsuudessamme vuosikymmeniä sitten. Samoin Otavan tähtikuviot ja muut tähtikuviot, jotka olivat tunnettuja ihmiskunnan alkuaikoina, näyttävät samanlaisilta kuin ne olivat vuosituhansia sitten. Mitään laajenemista ei ole koskaan havaittu.

Otan muutamia kommentteja aiheesta. Ne osoittavat, miten heikolla pohjalla alkuräjähdysteoria on ja miten ei ole suoria todisteita laajenemisesta. Sen sijaan laajenemisen tukena on käytetty epäsuoria punasiirtymähavaintoja, jotka monet tunnetut tähtitieteilijät ovat kuitenkin kyseenalaistaneet. He ovat kyseenalaistaneet ne useista syistä, kuten että vierekkäisillä galakseilla, jotka ovat aineyhteydessä toisiinsa, voi olla aivan toisistaan poikkeavat punasiirtymäarvot. Tämän ei pitäisi olla mahdollista, mikäli niiden laajenemisnopeus on sama.

Pimeän energian mystinen luonne on saanut eräät kriittiset tutkijat kyselemään, voiko kysymyksessä olla näköharha. Kukaan ei nimittäin koskaan ole havainnut maailmankaikkeuden laajenemista. Voimme mitata ainoastaan valon ominaisuuksia ja erityisesti kaukaisten kohteiden lähettämän valon punasiirtymää. (Kari Enqvist kirjassa Kaikki evoluutiosta, s. 40)

En halua luoda sellaista mielikuvaa että kaikki olisivat yhtä mieltä punasiirtymän tulkinnasta. Emme suoranaisesti havaitse galaksien ryntäävän meistä poispäin; ainoa varma asia on että niiden spektriviivat ovat siirtyneet punaista kohti. Huomattavat tähtitieteilijät epäilevät että punasiirtymällä ei ole mitään tekemistä Doppler-siirtymien tai avaruuden laajenemisen kanssa. (Steven Weinberg: "Kolme ensimmäistä minuuttia", s. 40)

Osoituksena alkuräjähdysteorian mahdottomuudesta on, että useat tunnetut kosmologit ovat kyseenalaistaneet sen. He näkevät havaintojen olevan ristiriidassa sen kanssa. Yleisesti kyllä myönnetään, että maailmankaikkeudella on alku, mutta kun ei uskota Jumalan luomistyöhön, joudutaan tällaisiin umpikujiin, kun etsitään selitystä maailmankaikkeuden alulle. Mielikuva alkuräjähdyksestä voidaan kyseenalaistaa ja hylätä:

Uusin tieto eroaa teorian ennusteesta riittävästi tappaakseen big bang-kosmologian (Fred Hoyle, The Big Bang in Astronomy, 92 New Scientist 521, 522-23 / 1981)

Vanhana kosmologina näen nykyisen havaintoaineiston kumoavan teoriat maailmankaikkeuden synnystä, kuten myös useat teoriat aurinkokunnan synnystä. (H. Bondi, Letter, 87 New Scientist 611 / 1980)

Siitä, onko big bang-oletus oikea vai ei, on keskusteltu huomattavan vähän …suuri joukko sen kanssa ristiriidassa olevia havaintoja selitetään lukuisilla perusteettomilla oletuksilla tai yksinkertaisesti sivuutetaan. (H. Alfven, Cosmic Plasma 125 / 1981)

Miten galaksit syntyivät? Mitä tulee maailmankaikkeuden alkuun, liittyy siihen myös galaksien synty, jonka olisi pitänyt tapahtua jossakin vaiheessa alkuräjähdyksen jälkeen. Joistakin julkaisuista saa sen kuvan, että tämäkin asia on jo ratkaistu ja selvitetty kuten alkuräjähdys. On annettu ymmärtää, että kyseessä on todistettu tosiasia, jota ei kannata epäillä vaan ainoastaan uskoa. Monet todella ajattelevat ja heillä on se mielikuva, että taivaankappaleet ovat muodostuneet itsestään niin, ettei Jumala ole tehnyt niitä.

Tässä asiassa tiedemiehet ovat kuitenkin heikoilla. Heillä ei ole selvää käsitystä alkuvaiheista, mikä on tietysti luonnollista, koska kukaan heistä ei ollut todistamassa näitä tapahtumia. Taivaankappaleiden synty on edelleen arvoitus, vaikka muuta väitetään. Varsinkin galaksien syntyä pidetään ongelmallisena. Siitä ei ole mitään kunnon todisteita, kuten seuraavat lainaukset osoittavat:

En halua väittää että todella ymmärtäisimme galaksien syntyprosessin. Galaksien syntyteoria on yksi astrofysiikan suurista ratkaisemattomista ongelmista ja ratkaisu näyttää tänä päivänä olevan kaukana. (Steven Weinberg: Kolme ensimmäistä minuuttia, s. 88)

Suurella varmuudella tähdet syntyvät harvasta tähtienvälisestä kaasusta juuri tällä tavoin. Voimme toivoa, että sama tapahtuisi koko maailmankaikkeudessa ja käynnistäisi galaksien muodostumisen. Siinä onkin suuri ongelma - niin ei tapahdu... Tarvitsemme parempia havaintoihin pohjautuvia todisteita siitä, miten galaksit ja maailmankaikkeuden suuren mittakaavan rakenteet syntyivät. Emme vielä pysty tekemään tällaisia havaintoja tavallisista galakseista... ( Malcolm S. Longair: Räjähtävä maailmankaikkeus, s. 99, 109)

Kirjat ovat täynnä järkeväntuntuisia satuja, mutta valitettava totuus on, että emme tiedä, miten galaksit syntyivät. (L. John, Cosmology Now 85, 92 / 1976)

Entä tähtien synty? Myös tässä tiedemiehet ovat heikoilla ja erityisesti ensimmäisten tähtien syntyä pidetään ongelmallisena. Sillä kun ensimmäisten tähtien on oletettu muodostuneen kaasupilven romahduksesta, ovat tällaiset pilvet nykyään liian kuumia ja hajanaisia voidakseen romahtaa. Seuraavat kommentit viittaavat siihen, miten epävarmoja tähtien syntyteoriat ovat:

Abraham Loeb: "Totuus on, että emme ymmärrä tähtien muodostumista perustavanlaatuisella tasolla." (Lainattu Marcus Chownin artikkelista Let there be light, New Scientist 157(2120):26-30, 7 February 1998)

"Eivät kaikki kaasupilvet Linnunradassa voi muodostaa tähtiä koko ajan. Useimmiten pilvi on ymmällään siitä, mitä tehdä seuraavaksi. Oikeastaan astrofyysikot tässä ovat ymmällään. Tiedämme, että pilvi haluaisi romahtaa omasta painostaan muodostaakseen yhden tai useamman tähden. Mutta pyörimisliike ja myös pyörteilevä liike pilven sisällä sotivat tätä kohtaloa vastaan. Niin tekee myös normaali kaasun paine, josta luimme lukion kemiantunnilla. Galaksien magneettikentätkin taistelevat romahtamista vastaan: ne tunkeutuvat pilven sisään ja tarttuvat kaikkiin vapaasti liikkuviin varattuihin hiukkasiin rajoittaen pölypilven mahdollisuuksia vastata omaan painovoimaansa. Pelottavaa siinä on se, että ellei kukaan meistä tietäisi etukäteen tähtien olevan olemassa, etulinjan tutkimus tarjoaisi paljon vakuuttavia syitä, miksi tähtiä ei voisi koskaan syntyä." (Neil deGrasse Tyson, Death by Black Hole: And Other Cosmic Quandaries, p. 187, W.W. Norton & Company, 2007)

Miten aurinkokunta ja maapallo syntyivät? Kuten on vaikea löytää naturalistista selitystä maailmankaikkeuden ja galaksien olemassaololle, on sama ongelma aurinkokunnan ja maapallon alun suhteen. Ongelmat aurinkokunnan syntyteorioissa ovat niin suuria, että eräiden tutkijoiden mukaan koko aurinkokuntaa ei pitäisi olla edes olemassa. Varsinkin planeettojen ja auringon erilainen koostumus muodostaa ongelman, johon ei ole löydetty ratkaisua. Paljon helpompaa on uskoa Jumalan luomistyöhön kuin että aurinko ja planeetat syntyisivät itsestään. Teoriat niiden itsestään synnystä eivät ole vakaalla pohjalla.

Ensiksikin huomaamme, että auringostamme irronnut materia ei ole lainkaan sopivaa muodostamaan sellaisia planeettoja kuin tuntemamme ovat. Ainekoostumus olisi toivottoman väärä. Toinen seikka tässä kontrastissa on, että aurinko on normaali [taivaankappale] ja maapallo kummajainen. Tähtien välinen kaasu ja useimmat tähdistä koostuvat samoista aineista kuin aurinko, ei kuten maapallo. Täytyy ymmärtää, että kosmisesti puhuen – huone, jossa istut, on tehty vääristä tarvikkeista. Itse olet harvinaisuus, kosmisen kokoojan kooste. (Fred C. Hoyle, Harper’s Magazine, April 1951)

Nykyäänkin, vaikka astrofysiikka on edistynyt suunnattomasti, monet teoriat aurinkokunnan alkuperästä ovat epätyydyttäviä. Tiedemiehet ovat yhä erimielisiä yksityiskohdista. Yleisesti hyväksyttyä teoriaa ei ole näkyvissä. (Jim Brooks: Näin alkoi elämä, s. 57)

"Kaikki esitetyt olettamukset aurinkokunnan alkuperästä sisältävät vakavia puutteita. Tämänhetkinen johtopäätös onkin, että aurinkokuntaa ei voi olla olemassa." (Jeffreys, H., The Earth: Its Origin, History and Physical Constitution, 6th edition, Cambridge University Press, 1976, p. 387)

Miten elämä syntyi? Eräs mielikuva liittyy elämän syntyyn. Monilla on se käsitys ja mielikuva, että elämän synnyn ongelma on ratkaistu, ja että elämä syntyi itsestään jossain lämpimässä lammikossa tai meressä.

Tässä on kuitenkin jälleen mielikuva, jolle ei ole tieteellisiä todisteita. Siihen uskotaan, vaikkei sen puolesta ole yhtään käytännön todistetta. Mitä enemmän aihetta on tutkittu, sitä vaikeammaksi ongelma on muodostunut. Naturalistisessa teoriassa kuolleelle aineelle annetaan yliluonnollisia ominaisuuksia, joita sillä ei ole. Siksi on merkillistä, että monet kieltävät Raamatussa mainitut ihmeet, mutta uskovat satuteorioihin, joissa kuollut aine itsestään synnyttää elämää. He uskovat ihmeisiin ilman ihmeidentekijää, eikä se varmastikaan ole järkevää.

Monet tiedemiehet ovat myöntäneet tämän ongelman suuruuden. Heillä ei ole ratkaisua elämän syntyyn. He myöntävät, että elämällä maapallolla on alku, mutta he ovat umpikujassa asian suhteen, koska eivät myönnä Jumalan luomistyötä. Seuraavassa muutamia kommentteja aiheesta:

Luulen, että meidän on mentävä pidemmälle ja myönnettävä, että ainoa hyväksyttävä selitys on luominen. Tiedän, että tämä ajatus on fyysikoiden pannaan julistama, ja itse asiassa minunkin, mutta meidän ei tule torjua sitä vain siksi, ettemme pidä siitä, jos kokeelliset todisteet tukevat sitä. (H. Lipson, ” A Physicist Looks at Evolution”, Physics Bulletin, 31, 1980)

Tiedemiehillä ei ole ainuttakaan todistetta sitä vastaan, että elämä olisi syntynyt luomisen tuloksena. (Robert Jastrow: The Enchanted Loom, Mind in the Universe, 1981)

Yli 30 vuoden kokeilut kemiallisen ja molekyylievoluution kentällä ovat pikemminkin tuoneet esiin elämän alkuun liittyvän ongelman suunnattomuuden kuin sen ratkaisun. Nykyään keskustellaan periaatteessa vain asiaan liittyvistä teorioista ja kokeista ja niiden ajautumisesta umpikujaan tai tunnustetaan tietämättömyys (Klaus Dose, Interdisciplinary Science Review 13, 1988)

Yrittäessämme koota yhteen sen, mitä tiedämme elämän syvähistoriasta maaplaneetalla, elämän alkuperästä ja sen muodostumisen vaiheista, jotka johtivat ympärillämme näkyvään biologiaan, joudumme myöntämään, että se on hämärän peitossa. Emme tiedä, kuinka elämä alkoi tällä planeetalla. Emme tiedä tarkalleen, milloin se alkoi, emmekä tiedä missä olosuhteissa. (Harvardin yliopiston biologian professori Andy Knoll) (2)

Seuraava lainaus liittyy myös aiheeseen. Siinä haastateltiin Stanley Milleriä hänen elämänsä loppupuolella. Hän on tullut tunnetuksi elämän syntyyn liittyvistä kokeistaan. J. Morgan on kertonut haastattelusta:

Hän suhtautui välinpitämättömästi kaikkiin ehdotuksiin elämän alkuperästä ja piti niitä “hölynpölynä” tai “paperikemiana”. Hän suhtautui eräisiin hypoteeseihin niin halveksuen, että kun kysyin hänen mielipidettään niistä, hän vain puristeli päätään, huokaisi syvään ja hihitti – aivan kuin yrittääkseen torjua ihmiskunnan mielettömyyttä - - Hän myönsi, että tieteentekijät eivät ehkä koskaan tule tarkasti tietämään, milloin ja miten elämä sai alkunsa. “Me yritämme keskustella historiallisesta tapahtumasta, joka poikkeaa hyvin paljon tavanomaisesta tieteestä”, hän huomautti. (3)

Tämänhetkinen varma tieto siis on, että kaikki nykyinen elämä on riippuvaista aiemmasta elämästä. Tähän sääntöön ei ole löydetty yhtäkään poikkeusta. Niinpä jos nykyiset sukupolvet ovat elämän suhteen riippuvaisia aiemmista sukupolvista, miten oli ensimmäisen sukupolven laita? Miten ensimmäinen sukupolvi syntyi, koska ennen sitä ei ollut elämää ja koska yleisesti myönnetään, että elämällä maapallolla on oltava alku? (Auringon rajallinen olemassaoloaika asettaa elämälle rajat. Aurinko ei ole voinut ikuisesti lämmittää maapalloa, koska muuten sen energiavarastot olisivat ehtyneet.) Eikö tämä selvästi viittaa siihen, että ensimmäisen sukupolven on täytynyt saada alkunsa muulla tavalla kuin perintönä aiemmilta sukupolvilta? Jos tieteen edustajat, eikä kukaan muukaan pysty todistamaan elämän syntyä itsestään, eikö silloin loogisin vaihtoehto ole, että maapallon elämällä on ulkopuolinen lähde, eli Jumala? Tämä on järkevin johtopäätös, minkä voimme tehdä. Ongelma on siinä, että ihmiset eivät halua hyväksyä Jumalaa luojana eikä antaa kunniaa hänelle. Siksi he turvautuvat toisenlaisiin ja varmastikin valheellisiin selityksiin.

- (Room 1:19,20) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

6 ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".

Onko lajien muuttumista havaittu? Eräs yleinen mielikuva on, että kaikki nykyiset lajit ovat polveutuneet yhdestä ja samasta alkusolusta meressä tai vedessä. Tämä käsitys, nimeltään evoluutioteoria, on yksi suurimmista syistä siihen, miksi ihmiset epäilevät Raamatun luotettavuutta ja Jumalan olemassaoloa. Tämä teoria tuli tunnetuksi pääasiassa Charles Darwinin ja hänen kirjansa Lajien synty kautta.

Ovatko lajimuutokset sitten todellisia? Ovatko evoluutioon uskovat koskaan nähneet jonkin eläinlajin muuttuneen toiseksi heidän silmiensä edessä? Darwinin teorian julkaisusta on reilut 150 vuotta, mutta eikö tosiasia ole, ettei kukaan ole voinut tänä aikana osoittaa lajimuutoksia eläimissä? Jos sellaista olisi havaittu, olisi siitä mainittu lehdissä ja tiedotusvälineissä suurin otsikoin. Sellaisesta ei ole kuitenkaan kerrottu viime vuosina eikä aiemminkaan. Muuntelua kyllä tapahtuu peruslajien sisällä (bakteerien vastustuskyky, tummat ja vaaleat koivumittarit…), mutta ei se tee niitä toisiksi lajeiksi.

Mutaatiokokeet ovat vahvistaneet saman eli lajien muuttumattomuuden. Näitä kokeita on tehty yli vuosisadan ajan banaanikärpäsillä ja bakteereilla, ja niiden kautta on havaittu, ettei mitään uusia lajeja ole syntynyt. Banaanikärpäset ja bakteerit eivät ole muuttuneet toisiksi lajeiksi, vaan ovat edelleen olleet banaanikärpäsiä ja bakteereita. Mutaatiokokeet – kuten myös jalostus – ovat pikemminkin osoittaneet, että vaihtelulla on tietyt rajat, joita ei voi ylittää, eikä uusia lajeja synny.

Aiheeseen liittyen "Darwin Retried" -kirjan kirjoittaja (Norman Macbeth, Darwin Retried, 1971, s. 33) on kertonut tunnetusta perinnöllisyystieteilijästä, edesmenneestä, Richard Goldschmidtistä ja hänen tutkimuksistaan. Tämä tunnettu tutkija totesi, ettei edes tuhat mutaatiota yhdessä yksilössä olisi aikaansaanut uutta lajia, koska muutokset ovat niin pieniä. Tämä osoittaa, etteivät mutaatiot voi viedä kehitystä eteenpäin, vaikka niin on oletettu:

Tarkkailtuaan useiden vuosien ajan banaanikärpäsissä ilmenneitä mutaatioita Goldschmidt vaipui epätoivoon. Hän valitti, että muutokset olivat niin toivottoman pieniä, että vaikka tuhat mutaatiota yhtyisi yhdessä yksilössä, ei silti olisi syntynyt uutta lajia.

Entä lajimuutokset menneisyydessä? Jos Darwinin teoria pitäisi paikkansa ja mielikuva lajimuutoksista olisi totta, tulisi meidän nähdä fossiileissa asteittainen kehitys yksinkertaisesta alusta nykyisiksi monimutkaisiksi muodoiksi. Tämä näkemys on kuitenkin ristiriidassa fossiiliaineiston kanssa. Mm. Stephen Jay Gould, maailman ehkä tunnetuin fossiilitutkija, sekä hänen ystävänsä Niles Eldredge ovat kieltäneet sen, että fossiileissa olisi nähtävissä asteittaista kehitystä. Käytännössä nämä havainnot tarkoittavat, että puuttuvat tärkeimmät todisteet evoluution toteutumisen puolesta menneisyydessä. Jos fossiileissa ei ole nähtävissä merkkejä asteittaisesta kehityksestä, ei evoluutioteoria voi pitää paikkaansa. Tämä on totta huolimatta siitä, vaikka aikaa olisi ollut käytettävissä miljoonia vuosia. Todistusaineisto sopii paremmin siihen, että lajit ovat olleet erillisiä alusta alkaen, kuten luomismallissa edellytetään:

Stephen Jay Gould: Välittävien muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa. Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta - - En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa… (4)

Niles Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä. (5)

Richard Dawkins, tunnettu ateisti, on myös myöntänyt sen, ettei asteittaista kehitystä ole näkyvissä fossiileissa, vaikka hän seuraavassa kommentissa vetoaa fossiiliaineiston puutteellisuuteen kuten Darwin aikanaan. Tämä on kuitenkin huono argumentti, koska maasta on kaivettu jo yli sata miljoonaa fossiilia. Jos tässä aineistossa ei ole havaittu asteittaista kehitystä, ei sitä varmastikaan esiinny siinäkään aineistossa, joka on vielä maan sisällä.

Richard Dawkins: Darwinin ajoista lähtien evoluution tutkijat ovat tienneet, että ikäjärjestykseen asetetut fossiilit eivät muodosta pienten, juuri ja juuri havaittavissa olevien muutosten sarjaa. - - Esimerkiksi 600 miljoonan vuoden takaiset kambrikauden kerrostumat ovat vanhimpia, joissa on fossiileja useimmista selkärankaisten pääjaksoista. Monet niistä ovat lisäksi jo varsin pitkälle kehittyneitä. Koska varhaisempia fossiileja ei ole, ne näyttävät ilmaantuneen näihin kerrostumiin tyhjästä… Koulukunnasta riippumatta kaikki evoluution kannattajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että tällä kohdalla fossiililöydöissä on ammottava aukko. (6)

Jotta asia tulisi selväksi, otetaan esille lisää kommentteja aiheesta. Fossiilitutkijat myöntävät, ettei ole todisteita lajimuutoksista fossiileissa. Fossiileissa ei voida havaita asteittaista muutosta lajeista toisiksi vaan lajit ovat olleet alusta alkaen monimutkaisia ja toisistaan erillisiä. Tämä havainto sopii luomismalliin mutta ei tue mielikuvaa lajimuutoksista.

Yksikään viiden suuren paleontologisen museon virkailijoista ei voi esittää edes yksinkertaista esimerkkiä sellaisesta organismista, joka voisi olla todiste lajin asteittaisesta kehittymisestä toiseksi lajiksi. (Tri Luther Sunderlandin yhteenveto kirjassaan "Darwin's enigma”. Hän haastatteli useiden luonnonhistoriallisten museoiden edustajia ja oli näihin kirjeyhteydessä, jotta saisi selville, minkälainen todistuspohja museoilla oli evoluutio-opin puolesta. [7])

Koko tässä museossa ei ole vähintäkään asiaa, joka todistaa lajien synnyn välimuodoista. Kehitysoppi ei perustu havaintoihin ja tosiasioihin. Puhe ihmissuvun iästä on saman arvoinen. Tämä museo on täynnä todisteita siitä, miten mielettömiä nämä teoriat ovat. (Tri Etheridge, maailmankuulu British Museumin esimies [8])

Menimmepä miten kauas tahansa maapallolla aikaisemmin eläneiden eläinten fossiilien sarjassa, emme tapaa jälkeäkään eläinmuodoista, jotka olisivat suurten ryhmien tai pääjaksojen välillä olevia muotoja… Eläinkunnan suurimmat ryhmät eivät sulaudu toisiinsa. Ne ovat ja ovat olleet kiinteitä alusta asti… Varhaisimmistakaan kerrostuneista kivilajeista ei tunneta yhtään eläintä, jota ei voitaisi kohta sijoittaa omaan pääjaksoonsa tai suureen ryhmäänsä… Tämä välimuotojen täydellinen puuttuminen eläinten suurten ryhmien väliltä voidaan tulkita vain yhdellä tavalla… Jos olemme halukkaat ottamaan tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, meidän on uskottava, ettei sellaisia välimuotoja ole koskaan ollutkaan, eli toisin sanoen, nämä suuret ryhmät ovat aivan alusta asti olleet samassa suhteessa toisiinsa kuin ne ovat nykyään. (Austin H. Clark: The New Evolution, s. 189)

Ovatko miljoonat ja miljardit vuodet totta? Kuten todettiin, suhtautuvat ateistitiedemiehet usein ylimielisesti siihen käsitykseen, että Jumala loi kaiken alle 10 000 vuotta sitten. Sen sijaan he uskovat maailmankaikkeuden syntyneen itsestään n. 13,8 miljardia vuotta sitten, että elämä syntyi itsestään alkusolun muodossa n. 3-4 miljardia vuotta sitten ja että muut elämän muodot ilmaantuivat maan päälle satojen miljoonien vuosien kuluessa.

Mistä sitten tämän näkemyksen edustajat tietävät nämä asiat? Eivät mistään. Jos alkuräjähdys on vain taru ja satujuttu, koska mitään ei voi syntyä tyhjästä itsestään, voi luvun 13,8 miljardia vuotta unohtaa heti. Samoin on elämän synnyn laita. Kiven kaltainen eloton aine ei muutu itsestään eläväksi. Se voi kyllä muuttua kiinteäksi, nesteeksi ja kaasuksi lämpötilanmuutosten myötä mutta ei koskaan eläväksi. Tällaista ei ole havaittu, joten ajatuksen, että elämä syntyi itsestään 3-4 miljardia vuotta sitten, voi myös hylätä.

Entä sitten muiden elämänmuotojen ilmestyminen maapallolle ja että elämää on esiintynyt maapallolla satoja miljoonia vuosia? Evolutionistithan olettavat, että yksinkertainen alkusolu muuttui nykyisiksi muodoiksi satojen miljoonien vuosien kuluessa. Ensin oli yksisoluista elämää merissä, sitten monisoluista elämää, kaloja, sammakoita, matelijoita sekä viimeisenä lintuja ja nisäkkäitä. Oletetaan, että yhä uudet lajit ilmaantuivat maapallolle vuosimiljoonien kuluessa. Usein saamme myös lukea, että jotkin tietyt lajit elivät kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia sitten. Esim. dinosaurusten uskotaan kuolleen sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten.

Mutta kuten todettiin, ei ole mitään perusteluja uskoa siihen, että nykyiset lajit ovat peräisin samasta alkusolusta. Niinpä oletus, että lajit ovat ilmestyneet eri aikaan maapallolle, voidaan myös kyseenalaistaa. Kukaan ei voi tietää, kun hän ottaa fossiileja käteensä, minkä ikäisiä ne ovat. Jokainen voi kokeilla tätä. Fossiileissa itsessään ei ole lappuja niiden iästä tai milloin ne kuolivat sukupuuttoon. Tämä pätee dinosaurusfossiileihin, trilobiiitteihin sekä muihin fossiileihin.

”Ei ole ihmistä maan päällä, joka tietäisi tarpeeksi kallioista ja fossiileista kyetäkseen millään tavalla osoittamaan, että joku määrätty fossiililaji on todella oleellisesti vanhempi tai nuorempi kuin joku toinen laji. Toisin sanoen, ei ole ketään, joka voi todella osoittaa, että Kambrikauden trilobiitti on vanhempi kuin Liitukauden dinosaurus taikka Tertiäärikauden imettäväinen. Geologia on kaikkea muuta kuin eksaktista tiedettä.” (9)

Fossiilit saattavat siis olla kaikki suunnilleen samanikäisiä ja eri lajit eläneet samoihin aikoihin maan päällä. Ei tarvitse olla miljoonien, kymmenien miljoonien tai satojen miljoonien vuosien eroa niiden esiintymisessä maan päällä.

Tärkeä havainto myös on, että fossiileista kaikilta ikäkausilta on löydetty radiohiiltä, jopa kambrikauden fossiileista, dinosauruksista sekä kivihiilikerrostumista ja öljylähteistä. Lisäksi dinosauruksista on löydetty DNA:ta, jonka puoliintumisajaksi on laskettu vain 521 vuotta (puoliintumisajasta kerrottiin uutisessa nimeltään DNA:n säilyvyyden takaraja selvisi – haaveet dinosaurusten kloonaamisesta raukesivat; yle.fi > Uutiset > Tiede, 13.10.2012).

Mitä tämä merkitsee? Kun radiohiilen virallinen puoliintumisaika on 5730 vuotta, ei sitä pitäisi olla yhtään jäljellä kymmenien tai satojen miljoonien vuosien ikäisissä fossiileissa. Samoin DNA:ta ei pitäisi esiintyä ikivanhoissa fossiileissa, koska sen puoliintumisaika on vieläkin nopeampi kuin radiohiilen. Kuitenkin radiohiiltä esiintyy kaikenikäisiksi luokitelluissa fossiileissa ja DNA:ta dinosauruksissa. Tämä osoittaa, etteivät fossiilit voi olla kuin joidenkin vuosituhansien takaa. Eräs viittaus nuoreen ikään on myös se, että fossiileista, kuten dinosaurusten fossiileista on tavattu valkuaisaineita, joiden säilyvyys mitataan enintään tuhansissa vuosissa.

Keksinnön alkuvuosina oletettiin, että kaikki edellytykset varmoihin ikämittauksiin oli nyt vihdoin olemassa. Tutkijat keräilivät kaikenlaista mitattavaa; faraoiden ja neandertalinihmisten hautojen jäämistöä, sapelihammastiikereiden ja mammuttien hampaita, kivettymiä, fossiileja, maaöljyä jne. Kaikista löytyi radioaktiivista hiiltä. Ikähavainnot julkaistiin Radiocarbon-lehdessä, vaikka useiden näytteiden ikä oli jo aikaisemmin määritelty miljooniksi vuosiksi. (10)

1950-70-luvuilla radiohiilimittauksen antamiin arvoihin suhtauduttiin virallisissa piireissä kuitenkin varoen. Tämä johtui siitä, että vuoteen 1970 mennessä Radiocarbon-lehdessä julkaistuissa mittaustuloksissa lähes kaikissa mitatuissa näytteissä (yli 15.000 näytettä) todettiin olevan jäljellä ¹⁴C-isotooppia. Saatuja mittaustuloksia pidettiin epäuskottavina, koska näytteiden joukossa oli runsaasti miljoonia vuosia vanhoja fossiileja. Niiden ikä oli määritelty luotettavana pidetyn johtofossiilitaulukon mukaan. (11)

Hyvin vanhoiksi oletetuista fossiileista ei tehdä tavallisesti hiili-14-ajoituksia, koska niissä ei pitäisi olla yhtään radiohiiltä jäljellä. Radioaktiivisen hiilen puoliintumisaika on niin lyhyt, että se on käytännössä kaikki hajonnut alle 100 000 vuodessa.

Vuoden 2012 elokuussa saksalainen tutkijaryhmä raportoi geofyysikkojen kokouksessa hiili-14-mittaustuloksista, jotka oli tehty monista dinosauruksen fossiloituneista luunäytteistä. Tulosten mukaan luunäytteet olivat 22 000-39 000 vuotta vanhoja! Esitelmä on ainakin kirjoitettaessa nähtävissä YouTubessa. ⁽¹²⁾

Miten tulos otettiin vastaan? Kaksi kokouksen puheenjohtajaa, jotka eivät voineet hyväksyä tuloksia, poisti esityksen abstraktin konferenssin nettisivulta mainitsematta asiasta mitään tutkijoille. Tulokset ovat nähtävissä osoitteessa

http://newgeology.us/presentation48.html. Tapaus kertoo, miten naturalistinen paradigma vaikuttaa. Sen kanssa ristiriitaisia tuloksia on lähes mahdoton saada julkaistua naturalismin hallitsemassa tiedeyhteisössä. Mieluummin rusinat lentävät. (13)

Mikäli havainnot dinosaurusten luista eristetyistä valkuaisaineista kuten albumiinista, kollageenista ja osteokalsiinista sekä DNA:sta pitävät paikkansa, eikä meillä ole mitään syytä epäillä tutkijoiden huolellisuutta, on luut ajoitettava näiden tutkimusten perusteella uudelleen korkeintaan 40 000-50 000 vuoden ikäisiksi, sillä kyseisten aineiden korkeinta mahdollista säilymisaikaa luonnossa ei voi ylittää. (14)

Miten vetykaasu muuttui ajattelevaksi ja tuntevaksi ihmiseksi?

- (1 Tim 6:20,21) Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä,

21. johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!

Jos palataan takaisin alkuvaiheisiin, oli naturalistisen selityksen mukaan maailmankaikkeudessa pääosin vain vetyä. Se syntyi jossain vaiheessa alkuräjähdyksen jälkeen.

Seuraavaksi yksinkertainen kysymys. Jos maailmankaikkeus koostui vedystä, miten vedystä tulivat kalat ja meri niiden ympärille, linnut, ihmiset, kukat, puut perhoset, leijonat, mansikat ja kaikki luonnon erikoisuudet? Ovatko tiedemiehet koskaan todistaneet, että vety voi muuttua itsestään monimutkaisiksi elämänmuodoiksi? Käyttäytyykö vety nykyään samalla tavalla eli onko vety synnyttänyt ihmisen ja kaikki muut elämänmuodot? Vai eikö tosiasia ole, ettei sellaista havaita? Sen sijaan on tiedossa, että aineet muuttuvat kiinteäksi, nesteeksi tai kaasuksi lämpötilamuutosten myötä. Mitään elämän muotoja ei sitä kautta synny.

Yhtä ongelmallista on selittää, miten vedyn tai kiven kaltaisesta elottomasta aineesta ovat tulleet sellaiset asiat kuin ilo, nauru, itku ja suru, toivo, pelko, huumori, rakkaus, ihastuminen, sukupuolinen halu, viha, ärtyisyys sekä aistit, joilla voidaan kokea maailmaa: näkö-, haju-, maku-, tunto- ja kuuloaisti. Miten kiven kaltainen eloton ja persoonaton aine voi synnyttää ominaisuuksia, joita sillä itsellään ei ole? Eikö ole helpompaa uskoa, että edellisenkaltaiset ominaisuudet syntyivät persoonallisen Jumalan toimesta, joka alun perin loi ihmisen omaksi kuvakseen, kuten Raamattu osoittaa (1 Moos 1:27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.)? Ihmiset hylkäävät todellisen viisauden, kun he uskovat naturalistisiin selityksiin

- (Room 1:20-23) Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

23. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.

Mielikuvien vaikutus moraaliin. Kun ovat kyseessä maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheet, todettiin edellä, miten naturalistiset teoriat ovat heikoilla. Ne eivät pysty selittämään mm. seuraavia asioita. Paljon järkevämpää on uskoa Jumalan luomistyöhön, kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja osoittaa.

• Alkuräjähdys. On järjetöntä uskoa, että nykyinen maailmankaikkeus ja elämä ovat syntyneet yhdestä pienestä pisteestä. On järjetöntä uskoa, että elefantit, puut, ihmiset, kalat ja meri niiden ympärille, aurinko, hyttyset, linnut, kukat ja kaikki muu ovat syntyneet itsestään tyhjästä tai nuppineulan kokoisesta tilasta.

• Galaksien synty on toinen ongelma. Sitä ei ole koskaan havaittu.

• Aurinkokunnan ja maapallon synnyssä suuri ongelma on mm. auringon ja planeettojen täysin erilainen koostumus. Kukaan ei pysty selittämään näiden taivaankappaleiden syntyä itsestään.

• Elämän synty itsestään on ratkaisematon ongelma.

• Lajimuutoksia (alkusolusta-ihmiseksi -teoria) ei ole koskaan havaittu. Useat tunnetut paleontologit ovat myöntäneet tämän.

• Kun fossiileissa, kuten dinosaurusfossiileissa on jäljellä radiohiiltä, DNA:ta ja valkuaisaineita, on niiden ikä mitattavissa vain tuhansissa vuosissa. Miljoonat ja miljardit vuodet voidaan kyseenalaistaa.

• Naturalistiset teoriat eivät pysty selittämään tunteiden ja aistien syntyä itsestään vetykaasusta tai elottoman kiven kaltaisesta aineesta.

Mitä merkitystä on sitten sillä, että hylätään Jumala luojana niin kuin yleisesti on tapahtunut? Yksi seuraus on ainakin muutos moraalissa. Jos ei uskota Jumalaan luojana, on vaikea uskoa siihenkään, että hän on lainsäätäjä ja tuomari, joka määrittelee oikean ja väärän ja lopulta tuomitsee jokaisen ihmisen.

Niinpä nykyaikana, kun ihmisillä on mielikuva Jumalan olemattomuudesta, ettei hän ole luoja eikä lainsäätäjä, he puolustavat mm. seuraavia asioita. Usein se tapahtuu rakkauden nimissä.

• Abortti. Selitetään, että on parempi lapselle, ettei hän synny vaikeisiin olosuhteisiin. Siksi lapsi voidaan tappaa.

• Eutanasiaa on myös perusteltu rakkaudella ja kärsimyksen lieventämisellä. Ei oteta huomioon, että nykyaikana kipulääkkeet poistavat suurimman osan ruumiillisista kivuista.

Natsi-Saksassa, ennen kuin juutalaisia tuhottiin, eutanasia tuli käyttöön. Sitä iskostettiin ihmisten mieliin propagandafilmeillä.

• Avioliiton ulkopuolisia suhteita on perusteltu rakkaudella. Niin tapahtui 1960-luvun lopussa, kun ns. seksuaalinen vallankumous levisi yhteiskuntaan tiedotusvälineiden kautta.

Avioliiton ulkopuolisten suhteiden ongelma on, että niissä voi syntyä lapsia vanhemmille, jotka eivät ole sitä ennen sitoutuneet toisiinsa. Syntyvien lasten kannalta tämä ei ole hyvä vaihtoehto, koska heillä ei ole valmiina vanhempien yhteistä kotia.

• Homoseksuaalisia suhteita on myös perusteltu rakkaudella.

Miksi siis edelliset asiat hyväksytään nyky-yhteiskunnassa ja niihin suhtaudutaan suopeasti? Varmasti suurin syy on, että länsimaissa on hylätty kristillinen opetus kokonaisuudessaan. Kehitysoppi ja liberaaliteologia ovat vieneet uskon Jumalan olemassaoloon, asemaan luojana ja että hän on tuomari. Ihmisillä on mielikuva, että tieteellinen todistusaineisto on osoittanut Raamatun maailmankuvan vanhentuneeksi ja että kristillisen uskon perusopetukset eivät ole nykyihmisiä sitovia.

Sen sijaan tilalle on tullut ateistishumanistinen maailmankuva, jossa ihminen on kaiken mitta. Ihminen määrittelee oikean ja väärän eikä Jumala, joka on ilmoittanut itsensä oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja hänen asettamiensa apostolien kautta. Tämä suuntautuminen ateistishumanistiseen maailmankuvaan ja pois kristillisestä uskosta on suurin syy moraalin muutokseen länsimaissa. Mitä enemmän kristillisestä uskosta luovutaan, sitä enemmän tulemme näkemään muutosta tällä alueella.

Mutta kannattaako uskoa siihen ateistiseen väittämään, ettei ole Jumalaa, joka on luoja ja tuomari? Eikö ole suuri mahdollisuus erehtyä, jos Jumala kaikesta huolimatta on olemassa ja hän tuomitsee jokaisen ihmisen? Sillä jos ateistisilla teorioilla maailmankaikkeuden ja elämän alusta ei ole pohjaa, kannattaa tämä ottaa huomioon. Mielikuvat Jumalan olemattomuudesta ja ettei hän ole luoja ja tuomari, on syytä hylätä. Opetus tuomiosta tämän elämän jälkeen tulee esille mm. seuraavissa jakeissa:

- (Room 14:10,12) Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.

12. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

- (Hebr 9:27) Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Tästä on hyvä siirtyä toiseen asiaan eli ihmisen syntisyyteen ja jumalasuhteeseen. Sillä jos Jumala on olemassa ja ihminen on iankaikkisuusolento, pitäisi kaikkein tärkeimmän asian olla se, että saamme yhteyden Jumalaan ja syntien anteeksiantamuksen. Kenenkään ei pitäisi sivuuttaa maailman tärkeintä asiaa väärien mielikuvien ja valheiden takia.

Entä sitten, jos ihminen on huomannut oman puutteellisuutensa ja syntisyytensä ja miten hän on rikkonut Jumalaa vastaan? Onko tällaisella ihmisellä toivoa ja mitä Raamattu opettaa aiheesta?

Itse asiassa tässä siirrytään juuri Raamatun ja Uuden testamentin keskeisimpään asiaan, syntien anteeksiantamukseen. Sillä Uuden testamentin selvä ilmoitus on, että me voimme saada syntimme anteeksi, koska Jumala on rakastanut meitä ja ilmestynyt Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Motiivina kaikessa oli Jumalan rakkaus meitä kohtaan:

- (2 Kor 5:19,20) Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

Seuraava kysymys on, miten saada synnit anteeksi ja päästä taivaaseen ja mikä on meidän osuutemme siinä, jos tämä asia ei automaattisesti tule jokaisen kohdalle. Onko siihen selvää vastausta?

Vastaus edelliseen on, että katumattomat vääryydentekijät eivät saa anteeksi ja pääse taivaaseen, mutta vastaavasti ihmiset, joilla on aito katumus ja kääntymys Jumalan puoleen, voivat saada täydellisen anteeksiannon ja päästä taivaaseen. Asia on näin yksinkertainen.

Jeesuksen esittämä kuvaus tuhlaajapojasta on eräs esimerkki. Se on kertomus henkilöstä, joka sai anteeksi, vaikka olikin kääntänyt selkänsä isälleen. Raamattu kertoo, että kun poika katui, kääntyi isänsä puoleen ja tunnusti vääryytensä, seuraus kaikesta oli, että hänen isänsä armahti häntä ja otti hänet vastaan. Käänny siis Jumalan puoleen ja anna hänen hyvän suunnitelman toteutua elämässäsi.

- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Lisäksi kaikkein tärkein asia; meidän täytyy kääntyä Jumalan pojan, Jeesuksen Kristuksen puoleen voidaksemme pelastua ja päästäksemme taivaaseen. Vain vastaanottamalla hänet voimme kerran olla perillä taivaassa.

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

- (Joh 6:67-69) Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"

68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

Entä jos torjumme Jumalan armon ja Jeesuksen? Mitä jos emme välitä hänestä ja tulevasta elämästä? Onko siitä seurauksia? Vaikuttaako se iankaikkisuuteemme?

Vastaus on, että joudumme silloin itse maksamaan synneistämme. Joudumme sovittamaan tuomiomme iankaikkisessa kadotuksessa – paikassa, josta ei ole poispääsyä. Olemme silloin kääntäneet selkämme ainoalle mahdollisuudelle pelastua ja päästä Jumalan paratiisiin. Älä sentähden henkilökohtaisesti käännä selkääsi Jumalan armolle. Anna pelastaa itsesi jo tänä päivänä, ettet joutuisi myöhemmin katumaan. Se on paras ratkaisu mitä voit koskaan tehdä.

Ystäväni, jos olet kadotettu, ei se tapahdu syntiesi vuoksi, vaan se johtuu siitä, ettet ole ottanut vastaan sitä armahdusta, jota Jumala tarjoaa sinulle Poikansa kautta. Sen vuoksi se on oikeudenmukaista. Sillä jos hylkäät Jeesuksen, mitä Jumala voi tehdä? Sinähän työnnät syrjään ainoan pelastustoivosi. (15)

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Viittaukset:

1. Ronald Nash: ”Miracles and Conceptual Systems”, Douglas Geivettin & Gary Habermasin (toim.) teoksessa In Defence of Miracles (Grand Rapids, IVP, 1997), s. 122

2. Andy Knoll (2004) PBS Nova interview, 3. toukokuuta 2004, sit. Antony Flew & Roy Varghese (2007) There is A God: How the World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind. New York: HarperOne

3. J. Morgan: The End of Science: Facing the Limits of Knowledge in the Twilight of Scientific Age (1996). Reading: Addison-Wesley

4. Stephen Jay Gould: The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.

5. Niles Eldredge (1985): “Evolutionary Tempos and Modes: A Paleontological Perspective” teoksessa Godrey (toim.) What Darwin Began: Modern Darwinian and non-Darwinian Perspectives on Evolution

6. Richard Dawkins: Sokea kelloseppä, s. 240,241

7. Sit. kirjasta "Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan", Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä, s. 19.

8. Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, s. 94

9. George Mc Cready Price: New Geology, lainaus A.M Rehnwinkelin kirjasta Flood, s. 267, 278

10. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, s. 92,192

11. Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, s. 194

12. http://creation.com/redirect.php?http://www. youtube.com

/watch?v=QbdH3l1UjPQ

13. Matti Leisola: Evoluutiouskon ihmemaassa, s.146

14. Pekka Reinikainen: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 111

15. Oswald J. Smith: Maa johon kaipaan, s. 89

Lisää aiheesta: