Geologinen aikataulukko on pielessä

Geologinen iänmääritys. Melkein yhtä tärkeä iänmääritys-menetelmä kuin radioaktiiviset mittaukset, on geologisten kerrostumien ja johtofossiilien avulla tehtävä iänmääritys. Se perustuu siihen, että maapallon historia on jaettu ryhmään pitkiä geologisia ajanjaksoja (Prekambri, Kambri, Ordoviki, Siluuri, Devoni, Missisippi, Pennsylvania, Permi, Trias, Jura, Liitu, Tertiääri, Kvartääri), joita vastaavien kerrostumien pitäisi löytyä samassa järjestyksessä luonnossa. Ajan-jaksojen pituus voi vaihdella miljoonista jopa satoihin miljooniin vuosiin. Tämän menetelmän perusolettamuksia ovat seuraavat kolme asiaa:

1. Hitaasti ja vuosimiljoonien aikana on muodostunut kerrostumia, jotka ovat kasautuneet toistensa päälle. Näistä kerrostumista alimmat voivat olla kymmeniä tai satoja miljoo-nia vuosia vanhempia kuin päällä lepäävät nuoret kerrostumat.

2. Toiseksi on olemassa erityisiä fossiileja, johtofossiileja, jotka ovat aikanaan olleet laajalle levinneitä. Johtofossiileista on laadittu myös geologinen aika-asteikko eli ns. geologinen pilari, josta pitäisi käydä ilmi, milloin ne ovat esiintyneet ja eläneet.

Jos kuka tahansa "Matti Meikäläinen" löytää trilobiitin mistä paikasta tahansa, täytyisi sen olla aina vähintään 200 miljoonaa vuotta vanha, koska trilobiittien arvellaan kuolleen sukupuuttoon juuri silloin.

Jos kerrostumasta löytyisi dinosaurusten luita, pitäisi kerrostuman ja näiden luiden olla aina vähintään 65-120 miljoonaa vuotta vanhoja, koska dinosaurusten arvellaan eläneen silloin.

Vastaavasti ihmisfossiileja sisältävä kerrostuma ei voi olla korkeintaan kuin muutaman miljoonan vuoden vanha, koska ihmisten oletetaan eläneen juuri tämä aika maapallolla.

3. Kolmanneksi, kun kerrostumista löydetään fossiileja, pitäisi fossiilien olla siinä järjestyksessä, että mitä alkeellisempia ja vanhempia eliöt ovat, sitä alempana ne sijaitsevat. Tämän katsotaan todistavan sen, miten elämä on kehittynyt sen alkeellisista muodoista nykyisiin muotoihin.

Miksi geologinen aikataulukko on pielessä? Se, että geologinen aikataulukko satoine miljoonine vuosineen on pahasti pielessä, tulee ilmi lukuisissa tekijöissä. Oppikirjoissa siihen liittyviä ongelmia tuodaan harvoin esille vaan asia esitetään tieteellisenä totuutena, mutta tosiasiassa tämä 1800-luvulla laadittu taulukko on kaukana totuudesta ja käytännön havainnoista luonnossa. Mm. seuraavat tekijät ovat ongelmallisia:

Vanhempien kerrostumien nuori ikä. Jos geologinen taulukko satoine miljoonine vuosineen on totta, merkitsee se, että maapallon vanhimpien geologisten kausien pitäisi olla satoja miljoonia vuosia vanhoja. Esim. prekambrikauden piti olla 4600-600, kambrikauden 600-490 ja hiilikauden 350-290 miljoonaa vuotta sitten.

Hämmästyttävä havainto kuitenkin on, että näiden vanhimpien kerrostumien fossiileista on tavattu radioaktiivista hiiltä, jota ei pitäisi olla niissä yhtään, jos ne ovat niin vanhoja. Sillä kun radioaktiivisen hiilen puoliintumisaika on vain 5600 vuotta, on selvä, ettei sitä voi olla yhtään miljoonien vuosien ikäisissä näytteissä. Se on mahdottomuus.

Tosiasia kuitenkin on, että radioaktiivista hiiltä esiintyy useissa fossiileissa sekä hiili-, turve- ja öljyesiintymissä, joita on pidetty kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia vanhoina. (Myös ”satoja miljoonia vuosia” vanhan grafiitin tai antrasiitin iäksi on mitattu yllättäen vain 40 000-60 000 vuotta, [Junker, R., Scherer, S., ”Entstehung und Geschichte der Lebewesen”, Weyel Biologie, 1988, s. 160). Se tarkoittaa, että nämä kerrostumat fossiileineen eivät voi olla miljoonien tai satojen miljoonien vuosien ikäisiä vaan korkeintaan kymmeniä tuhansia vuosia. Radiohiilen esiintyminen tekee pitkät ajanjaksot mahdottomaksi.

Seuraava lainaus osoittaa hyvin, miten vanhimpien kerrostumien ikä mitataan todellisuudessa vain tuhansissa vuosissa niissä olevan radiohiilen tähden. Kun sitä esiintyy toistuvasti jopa kambrikauden fossiileissa, on geologisen taulukon pitkien ajanjaksojen mahdoton pitää paikkansa:

… Uusi tekniikka paransi hiili-14 ja hiili-12-suhteen mittauksien herkkyyttä. Aiemmin oli mahdollista mitata pitoisuus, joka oli noin prosentti nykyisestä hiili-14-pitoisuudesta. AMS teki mahdolliseksi mitata pitoisuuden, joka on noin 0.001 prosenttia nykyisestä hiilestä. Teoreettisesti tämä pidensi hiili-14-menetelmän toiminta-alueen 40 000 vuodesta noin 90 000 vuoteen. Tällä tavoin toivottiin voitavan mitata paljon vanhempia näytteitä. Tätä toivoneet kohtasivat kuitenkin jotain yllättävää.

Tohtori John Baumgardner, yksi RATE-ryhmän tutkijoista toteaa, että ”suureksi yllätykseksi ei löydetty yhtään fossiilista materiaalia, jossa olisi ollut niin vähän (radiohiiltä) kuin 0.001 prosenttia modernista arvosta!” ²³Tämä tarkoittaa, että hiili-14-atomeja löytyi jopa kambrikauden fossiileista, joita evolutionistit pitävät 600 miljoonaa vuotta vanhoina.

Baumgardner antaa asiasta uskomattoman esimerkin:

Jos aloitamme havaittavan universumin painoisesta puhtaasta hiili-14-määrästä, niin 1,5 miljoonan vuoden kuluttua (pieni osa evolutionistien kokonaisajasta) ei pitäisi olla jäljellä yhtään ainoaa hiili-14-atomia! Rutiininomaisesti löydetään kuitenkin 14C/12C-suhteita, jotka ovat luokkaa 0,1-0,5 % nykyisissä – sata kertaa suurempia kuin AMS menetelmän ilmaisuraja – näytteissä, joiden pitäisi olla kymmeniä ja satoja miljoonia vuosia vanhoja. Tämä on suuri ongelma uniformitaristiselle näkemykselle (evoluution aikaskaala). ²⁴

Baumgardner lähetti myös timantin hiili-14-laboratorioon mitattavaksi. Tätä ei ollut koskaan aikaisemmin tehty, koska mittausta pidettäisiin täysin absurdina – sulana hulluutena. Timantti, joka on muodostunut syvällä maapallon esikambrisissa kivissä, olisi yhtä vanha kuin maapallo itse. Lisäksi timantin kiteen sidokset ovat hyvin vahvoja, joten biologinen kontaminaatio ei voi päästä timantin sisään. Siksi timantin iän määrittäminen hiili-14-menetelmällä oletettiin turhaksi. Laboratorion mittausraportti saapui: Timantti oli noin 58 000 vuotta vanha! (25)

Kerrostumien puutteellisuus. Eräs käsitys, joka tulee helposti esille oppikirjoissa, on, että ympäri maailmaa on tavattavissa täydellisiä geologisia kerrossarjoja, jossa kaikki geologisen aikataulukon kerrostumat ovat tarkalleen toinen toisensa päällä. Niinhän asioiden tulisi olla, jos oletettu kehitys vuosimiljoonien ja -miljardien aikana pitäisi paikkansa.

Tosiasia kuitenkin on, että mistään ei ole löydetty täydellistä geologista kerrossarjaa vaan ainoastaan murto-osia siitä. Välistä puuttuu usein "kymmenien" tai "satojen miljoonien vuosien" jaksoja kokonaan. Esim. kuuluisasta Grand Canyonista, jota on usein käytetty havainto-esimerkkinä, on sieltäkin löydetty vain viisi kahdestatoista tärkeimmästä kerrostumasta. Geologinen taulukko on siellä kuten muuallakin epätäydellinen eikä vastaa sitä kuvaa, mikä kirjoissa tuodaan esille. Täydellinen kerrossarja esiintyy vain paperilla ja oppikirjojen sivuilla, mutta tätä keinotekoista järjestelmää ei voi havaita missään päin maailmaa. On harvinaista, jos edes kolme tai neljä kerrostumaa kahdestatoista (tai kolmestatoista) ovat päällekkäin.

Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että geologinen taulukko laadittiin alun perin hyvin suppealla alueella, ja jolloin ei tunnettu olosuhteita muualla päin maailmaa. Se yhdessä kerrostumien puutteellisuuden kanssa tekee taulukon käyttämisen ongelmalliseksi:

"Oppilas, joutuessaan ensin vastakkain tämän taulukon kanssa, tietysti uskoo, että geologit ovat todellakin löytäneet nämä eri kalliokerrostumat yhdessä jaksossa järjestyksessä yhden seuratessa säännöllisessä järjestyksessä toista, ja tämä yhdessä paikassa, missä kallio on muodostunut kartan osoittamalla tavalla. Mutta mikään ei ole kauempana totuudesta. Mitään sellaista sarjaa muistuttavaa ei ole milloinkaan löydetty yhdessä ja samassa paikassa maan pinnalta." (26)

Maankuoren historian tavallinen jako on syntynyt Keski-Euroopassa ja Länsi-Euroopassa. Tämän jaon alkuunpanijana voidaan pitää saksalaista mineralogia Abraham Gottlob Werneriä (1749 - 1817). On kuitenkin selvää, että Wernerin suorittama maankerrostumien järjestyksen jako ei pidä paikkaansa suuressa osassa maailmaa, oikeastaan se ei sovi mihinkään. Pientä aluetta koskevien tutkimustensa perusteella hän rakensi teorian, jonka piti koskea koko maapalloa. Mutta vain muutaman harvan kilometrin päässä hänen kodistaan on vuoria, jotka rakenteensa puolesta ovat täysin ristiriidassa hänen oppinsa kanssa.

On sen vuoksi todella ihmeteltävä sitä arvostelun puutetta, jolla aikamme kehitysoppineet ovat omaksuneet nuo kohta kaksi sataa vuotta vanhat hypoteesit. - Koko maapallon historian keinollinen jako ryhmään pitkiä geologisia ajanjaksoja on enemmän kuin epäilyttävä. Jos teoria on tosi, niin on täytynyt kulua äärettömiä aikoja eräiden maapallon paikkojen jättämättä minkäänlaista merkkiä eroosiosta tai kerrostumista. On tapauksia, joissa ns. uudemmat kerrokset sijaitsevat välittömästi vanhimpien päällä. (27)

Kerrostumien epäjärjestys. Sen lisäksi että kerrostumat ympäri maapalloa ovat puutteellisia, esiintyvät ne usein myös epäjärjestyksessä eli geologisen taulukon vastaisesti. Se tarkoittaa, että kerrostumat, joita on pidetty vanhimpina, ovat päällimmäisinä, kun taas nuoremmat kerrostumat on tavattu niiden alla. Sellaisia epäjohdonmukaisuuksia esiintyy kautta maapallon, joka on osoituksena geologisen taulukon virheellisyydestä. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:

• Prekambriset ja kambriset kerrostumat, joiden pitäisi sisältää kaikkein alhaisimpia ja yksinkertaisimpia elämän muotoja, sijaitsevat monilla alueilla maan päällä päällimmäisenä. Kehitysopillisen näkemyksen mukaan niiden pitäisi olla satoja miljoonia vuosia vanhoja.

• Vuorenrinteiltä useiden kilometrien korkeudesta tavataan fossiilisia lajeja, esim. ammoniitteja, joiden olisi pitänyt elää lähes varhaisimpina aikoina ja olla siten geologisen järjestyksen mukaan alimpana. Kuitenkin ne ovat päällimmäisinä vuoren rinteillä eli aivan väärässä paikkaa geologisen taulukon kannalta.

• Pakistanin suolaharjanteilla ovat vuoren pääosat kambria ("500 milj. v."), mutta sen alla olevat kerrokset tertiääriä (alle 60 milj. v.).

• Alpeilta Muthenvuorten huipulta on tavattu tertiäärikauden (alle 60 milj. v.) kallioita triaskauden (200 milj. v.) kallioiden alta. Samoin Sveitsissä Luzerne-järven itäpuolella vuoristossa liitukauden kerrostuma on ylinnä. Sen alapuolella on jurakauden kalkkikivi ja pohjalla tertiääri, vaikka sen pitäisi olla muiden yläpuolella.

• Glacierin kansallispuistossa, Pohjois-Amerikassa, on prekambrista kalkkikiveä ("1000 milj. v.") liitukautisen liuskekivimuodostuman päällä (100 milj. v.).

Samaan asiaan, kerrostumien epäjärjestykseen viittaavat myös seuraavat lainaukset. Ne osoittavat, miten laajoilta alueilta maapalloa tavataan paikkoja, joissa vanhat ja nuoret kerrostumat ovat päinvastaisessa järjestyksessä eli vastoin geologista taulukkoa. Ne osoittavat, että geologisen taulukon järjestys on totta vain paperilla, muttei vastaa järjestystä luonnossa:

"Jonkin määrätyn maailmankauden kerrostuma saattaa levätä minkä koko alla olevaan sarjaan kuuluvan kerrostuman päällä tahansa - karbonikerrostumat arkeisten siluuristen tai devonisten kerrostumain päällä; ja jura-, liitu- tai tertiäärikerrostumat jonkin vanhemman kivilajin päällä välillä olevien puuttuessa. Kvartäärikerrostumat Amerikassa ovat monesti arkeisten kivilajien päällä, toisissa tapauksissa siluuristen tai devonisten; joissakin tapauksissa liitu- tai tertiäärikerrostumain päällä." (Tutkija James D. Dana teoksessaan "Manual of Geology", s. 899) (28)

"Kun geologi löytää kerrostumat siinä järjestyksessä, että vanhimpana pidetty on päällimmäisenä, niin suotakoon hänelle anteeksi, jos hän itsekin alkaa epäillä: seisooko hän päällään vai jaloillaan? Etelä-Albertasta, Yhdysvaltain kansallis-puistosta, Kanadasta, Saksasta, Venäjältä ja Alpeilta on löydetty laajoja alueita, joissa kerrostumajärjestys on päinvastainen ja monissa muissa paikoissa aivan sekaisin." (Sir Archibald Geikie, Brittiläisen geologisen tutkimusseuran ent. johtaja) (29)