Kysymyksiä tieteen alueelta

Jos torjutaan Jumalan luomistyö ja hyväksytään evoluutioteoria miljoonine vuosineen, nousee esiin kysymyksiä, joihin on mahdoton antaa järkeviä vastauksia

Nyky-yhteiskunnassa ihmisillä on ennakkoluuloja kristillisyyttä kohtaan. He eivät ole kiinnostuneita siitä ja hylkäävät sen herkästi. Heillä on monia vastaväitteitä ja viisailta tuntuvia ajatuksia, joilla he torjuvat kaiken puheen uskosta ja kääntymisestä Jumalan puoleen. Nämä asenteet ja ajatusmallit ovat esteenä sille, että he haluaisivat tutustua syvemmin Raamatun opetukseen.

Suurimpina syinä edellisiin asenteisiin ovat määrätyt teoriat kuten evoluutioteoria, liberaaliteologia sekä filosofia, jonka mukaan Jumala ei ole vaikuttanut maailmankaikkeuden alkuvaiheissa ja historiassa. Nämä teoriat ja ajatukset ovat levinneet median kautta ihmisten mieliin. Kun niitä on toistuvasti painotettu, ovat ihmiset alkaneet pitää niitä totuutena. Ne on omaksuttu kritiikittömästi eikä ole otettu huomioon, että ihmisetkin ovat erehtyväisiä.

Seuraavaksi otetaan esille joitakin sellaisia kysymyksiä ja näkökulmia, joita harvoin pohditaan. Näitä kysymyksiä ja vastauksia niihin ei mietitä syvällisesti, koska ihmisillä on naturalistinen maailmankatsomus ja ennakkoasenne. Kuitenkin, jos edelliset teoriat ovat totta, pitäisi vastaus seuraaviin kysymyksiin löytyä helposti. Sen ei pitäisi olla suuri ongelma. Jos olet sellainen henkilö, joka uskot maailmankaikkeuden syntyneen itsestään ja että Raamatun kuvaus luomakunnan ja ihmiskunnan alusta ei ole totta, täytyy sinulla olla hyvä vastaus jokaiseen seuraavista kysymyksistä. Niitä on yli kolmekymmentä.

Miksi jotakin on olemassa? Ensimmäinen kysymys koskee aineen ja elämän olemassaoloa. Miksi on olemassa jotakin tyhjyyden sijasta? Miksi on eloton ja elävä maailma - aurinko, tähtiä, maapallo, vuoria, meriä, vettä, ihmisiä, leijonia, hyttysiä, puita, kukkia ja muita asioita - sen sijaan, että ei olisi mitään? Nämä asiat vaativat selityksen. Meidän ei tulisi pitää tätä asiaa itsestäänselvyytenä, vaan sitä pitäisi pohtia syvällisesti. Kun on vain kaksi mahdollisuutta: jotakin on olemassa tai ei ole mitään, täytyy löytyä selitys, miksi ensimmäinen vaihtoehto on tosi. Tämä havainto on alkeellisuudessaan niin yksinkertainen, että emme aina ole siitä edes tietoisia. Pidämme sitä itsestäänselvyytenä, mutta kyseessä on äärimmäisen merkittävä asia. Sitä ei pidä ohittaa kevyesti.

Ensimmäinen seikka, jonka jokainen meistä tajuaa ennen kuin alkaa ensinkään edes ajatella, on se, että jotakin on olemassa. Toisin sanoen kaikki maailmankatsomukset olettavat, että jotakin on olemassa sen sijaan, että mitään ei olisi. Tämä otaksuma on alkeellisuudessaan niin perustava, että monet meistä eivät ole siitä edes tietoisia. Pidämme sitä liian itsestään selvänä, että sitä kannattaisi edes mainita. Tietysti jotakin on olemassa! Niin todella onkin. Ja siinäpä se! Ellemme tätä oivalla, emme pääse mihinkään. Kuitenkin tämä seikka saattaa olla äärimmäisen merkittävä, kuten monet yksinkertaiset ”tosiasiat”, jotka ovat suoraan nenämme edessä. (1)

Miksi maailmankaikkeudella on alku? Toinen merkillinen asia on maailmankaikkeuden alku. Myös tiedemiehet myöntävät tämän, koska termodynamiikan toisen pääsääntö viittaa siihen, etteivät taivaankappaleet ole voineet säteillä ikuisesti. Se, että aurinko ja tähdet edelleen säteilevät ja luovuttavat energiaa, viittaa niiden alkuun. On täytynyt olla tietty hetki, jolloin nämä taivaankappaleet ovat alkaneet toimia.

Hyvä kysymys onkin, miksi maailmankaikkeudella on alku ja miksi se syntyi? Tätä asiaa on vaikea selittää materialistisesta filosofiasta käsin.

William Jevons (englantilainen filosofi 1870-luvulla): Emme pääse jäljittämään maailmankaikkeuden lämpöhistoriaa loputtoman pitkälle menneisyyteen. Tietyssä kohdassa alamme saada mahdottomia tuloksia, jotka viittaavat sellaisiin lämpöjakaumiin, jotka eivät luonnonlakien mukaan voi olla peräisin mistään niitä edeltäneestä jakaumasta... Lämpöä koskeva teoria pakottaa meidät joko uskomaan, että maailma on luotu jonakin tiettynä hetkenä, tai sitten meidän on oletettava, että luonnonlait ovat ennen olleet toisenlaiset kuin nykyisin. (John D. Barrow : Maailmankaikkeuden alku, s. 36,37)

Miksi on monimutkaisuutta ja kauneutta? Kun edellä esitettiin kysymys, miksi jotakin on olemassa, täytyy myös selittää, miksi on kauneutta ja monimutkaisuutta luonnossa. Miksi maapalloa ei ole täyttänyt jokin yksinkertainen solumassa sen sijaan, että voimme nähdä ympärillämme monimutkaisia ja kauniita rakenteita? Luomisesta käsin ne on helppo selittää mutta ei sattumasta.

Sama asia tulee ilmi tunnetun filosofin Sokrateen sekä Darwinin puheissa. Kumpikin ymmärsi, että aistit ovat monimutkaisia ja että niiden kehittyminen itsestään tuntuu järjenvastaiselta. Kuitenkin vain Sokrates teki asiasta oikean johtopäätöksen ja ymmärsi suunnittelijan vaikutuksen:

Darwin: Olettamus, että silmä kaikkine jäljittelemättömine laitteineen, joiden tarkoituksena on sovittaa polttopiste eri etäisyyksille, päästää sisään erisuuruisia valomääriä ja oikaista pallomuodosta ja värityksestä johtuvia erehdyksiä, on muodostunut luonnollisen valinnan vaikutuksesta, tuntuu, myönnän sen, peräti järjenvastaiselta. (2)

Sokrates: Oletko sitä mieltä, että hän, joka aikojen alussa teki ihmiset, antoi aistimet heidän hyödykseen, silmät jotta he näkisivät mikä on nähtävää, korvat jotta kuulisivat mikä kuultavaa. - - Eikö sinusta sekin osoita harkintaa, että silmät on suljettu luomilla kuin ovilla, jotka avautuvat kun silmiä tarvitaan, unessa menevät kiinni, ja jotta tuulet eivät niitä vioittaisi niihin laitettiin ripset kuin siivilät, ja silmien päälle levitettiin kulmakarvat räystääksi, jotta päästä tippuva hiki ei aiheuttaisi vahinkoa; kuulo puolestaan ottaa vastaan kaikki äänet, mutta ei tule koskaan täyteen; - - kun kaikki on näin suunnitelmallista, kysyn vielä, onko se sattuman vai harkinnan aikaansaannosta? (3)

Miten nuppineulan kokoisesta tilasta voi syntyä nykyisenkaltainen maailmankaikkeus? Tavallisin selitys kaiken alusta on ollut alkuräjähdys. Sen mukaan kaikki aine oli tiivistyneenä nuppineulan kokoiseen tilaan, josta muodostui nykyisenkaltainen universumi. Kysyä kuitenkin voidaan, miten tällaisesta pisteestä voivat syntyä itsestään miljardit galaksit, aurinko, planeetat, meret, vuoret, inisevät hyttyset, mammuttipuut, ihmiset, kalat, omenat, mansikat, krokotiilit, gepardit, kauniit kukat, linnut ja kaikki muut asiat? On suuri ihme, jos nämä asiat ovat syntyneet itsestään yhdestä pisteestä. Kuinka moni uskoo, että ”nuppineula” voi muuttua itsestään maailmankaikkeudeksi ja eläviksi olennoiksi?

Mistä ovat syntyneet ajattelu, äly, tietoisuus, liike, puhe, kuulo, haju, maku, tunto, näkö, väsymys, nälkä, ärtyisyys, iloisuus, rakkaus, ihastuminen, himo, huumori, sukupuolisuus ja sukupuolielimet? Jos elämä on alkuisin jostain kivestä tai elottomasta aineesta, on näitä asioita vaikea selittää. Sen sijaan, jos kaiken takana on elävä ja persoonallinen Jumala, selittää se näiden piirteiden olemassaolon.

Miten elämä alkoi? Jos elämän synty itsestään olisi mahdollista, miksi tätä ongelmaa ei ole ratkaistu viimeisen sadan vuoden aikana? Mitä enemmän tietoa on kertynyt, sitä vaikeammaksi ratkaisun löytyminen on muodostunut. Elävän ja elottoman aineen välillä on valtava kuilu.

Katsomme lainausta, joka liittyy Stanley Milleriin. Hän on mies, joka on tullut tunnetuksi elämänsyntyyn liittyvissä kokeissa. Häntä haastateltiin hänen elämänsä loppupuolella. J. Morgan kertoo haastattelussa:

Hän suhtautui välinpitämättömästi kaikkiin ehdotuksiin elämän alkuperästä ja piti niitä “hölynpölynä” tai “paperikemiana”. Hän suhtautui eräisiin hypoteeseihin niin halveksuen, että kun kysyin hänen mielipidettään niistä, hän vain puristeli päätään, huokaisi syvään ja hihitti – aivan kuin yrittääkseen torjua ihmiskunnan mielettömyyttä - - Hän myönsi, että tieteentekijät eivät ehkä koskaan tule tarkasti tietämään, milloin ja miten elämä sai alkunsa. “Me yritämme keskustella historiallisesta tapahtumasta, joka poikkeaa hyvin paljon tavanomaisesta tieteestä”, hän huomautti. (4)

Miten vetykaasu pystyi tiivistymään taivaankappaleiksi? Jos aluksi oli vain vetykaasua, miten se pystyi tiivistymään taivaankappaleiksi? Fysiikasta tiedetään, että kaasu täyttää aina niin suuren tilan kuin sille annetaan. Siksi se leviäisi ja karkaisi syvemmälle avaruuteen eikä taivaankappaleita voisi muodostua. Useat tiedemiehet myöntävät asian ongelmallisuuden.

Vielä suurempi ongelma on, miten sama vetykaasu saattoi muuttua eläviksi olennoiksi, jotka voivat nauraa, itkeä ja tuntea muita tunteita? Onko nyt havaittu samaa, että vetykaasu muuttuu itsestään eläviksi olennoiksi? Tällainen oletus ei ole terveen järjen mukainen eikä tarvita yliopistokoulutusta ymmärtämään tämän asian järjettömyyttä.

Miksi galaksien syntyä ei havaita? Maailmankaikkeuden alkuvaiheiden suhteen on monia ongelmia, joista yksi on galaksien synty. Miten ne syntyivät, koska siitä ei ole varmoja todisteita eikä havaintoja? Tähtitieteilijät ovat myöntäneet, että tämä on yksi astrofysiikan ratkaisemattomista ongelmista. Mm. Steven Weinberg on ottanut kantaa aiheeseen:

En halua väittää että todella ymmärtäisimme galaksien syntyprosessin. Galaksien syntyteoria on yksi astrofysiikan suurista ratkaisemattomista ongelmista ja ratkaisu näyttää tänä päivänä olevan kaukana. (Steven Weinberg: Kolme ensimmäistä minuuttia, s. 88)

Mistä syntyivät kierto- ja pyörimisliikkeet, jos aluksi oli vain alkuräjähdyksen voimasta tullut keskipakoliike? Mikä sai aikaan nämä uudet liikesuunnat, koska mikään kierto- ja pyörimisliike ei ala, jollei ensin jokin voima vaikuta sitä? Jos alkuräjähdys on tapahtunut, ei se olisi aikaansaanut näitä uusia liikesuuntia.

Miksi auringon ja planeettojen koostumus on erilainen? On esitetty teoria, että aurinkokunta syntyi yhdestä ja samasta kaasupilvestä. Ongelmana kuitenkin on, että planeettojen koostumus toisiinsa ja aurinkoon verrattuna on täysin poikkeava. Niissä on erilaisia alkuaineita. Myös kuissa, jotka kiertävät planeettoja, on aivan erilainen koostumus kuin auringossa ja planeetoissa. Mistä nämä erot johtuvat vai onko sittenkin niin, etteivät ne ole syntyneet samasta kaasupilvestä vaan Jumala on luonut ne?

Nykyäänkin, vaikka astrofysiikka on edistynyt suunnattomasti, monet teoriat aurinkokunnan alkuperästä ovat epätyydyttäviä. Tiedemiehet ovat yhä erimielisiä yksityiskohdista. Yleisesti hyväksyttyä teoriaa ei ole näkyvissä. (Jim Brooks: Näin alkoi elämä, s. 57)

"Kaikki esitetyt olettamukset aurinkokunnan alkuperästä sisältävät vakavia puutteita. Tämänhetkinen johtopäätös onkin, että aurinkokuntaa ei voi olla olemassa." (Jeffreys, H., The Earth: Its Origin, History and Physical Constitution, 6th edition, Cambridge University Press, 1976, p. 387)

Mikä oli alkuilmakehän koostumus? Tavallisin teoria alkuilmakehästä on ollut, että siinä oli vetyä, ammoniakkia ja metaania, mutta ei vapaata happea. Tämä on päinvastainen kuin nykyinen ilmakehä, jossa on 78 % typpeä, 21 % happea ja 1 % muita kaasuja.

Hyvä kysymys on, mikä on muuttanut ilmakehän näin radikaalisti, lähes päinvastaiseksi alkutilanteeseen verrattuna? Toisaalta käytännön havainnot eivät tue ajatusta hapettomasta alkuilmakehästä. Prekambriset kivilajit, joita pidetään vanhimpina, sisältävät hapettuneita rautamineraaleja, joten silloin on täytynyt esiintyä vapaata happea.

"Varhaisen prekambrisen ajan tutkimiseen liittyy ratkaisematon ongelma. Toisaalta myönnetään, että alkuaikojen maasta puuttui kaasumainen happi ja että elämä sai alkunsa tällaisessa ympäristössä. Toisaalta taas monet prekambriset kivilajit, vanhimmat tunnetut kerrostumat mukaan lukien, sisältävät hapettuneita rautamineraaleja. Niiden syntyaikana on siis ollut vapaata happea. Mistä se oli peräisin?" (s. 115, "Näin alkoi elämä" / Jim Brooks)

Miten syntyivät aitotumalliset solut? On olemassa aitotumallisia (eukaryootit) ja alkeistumallisia (prokaryootit) soluja. Näiden kahden solutyypin ero on valtava, koska aitotumalliset ovat monimutkaisempia ja tilavuudeltaan lähes tuhat kertaa suurempia kuin alkeistumalliset.

Kysymys kuuluukin, missä ovat näiden kahden solutyypin välimuodot? Niitä pitäisi esiintyä sekä fossiileissa että nykyajassa, mutta miksi sitä ei ole havaittu? Eikö parempi selitys ole, että Jumala loi alun perin lajit ja siksi välimuotoja näiden kahden solutyypin eikä muidenkaan ryhmien väliltä ole löydetty

Vaikka todisteet tukevatkin ajatusta, että eukaryoottien on täytynyt kehittyä prokaryooteista, näiden kahden ryhmän väliset erot ovat kuitenkin niin suuret, että vaikuttaisi tarvitun muutakin kuin vain aikaa ja mutaatioita, jotta niin paljon yksinkertaisemmista prokaryooteista olisi voinut kehittyä aika mutkikas eukaryootti. (John Reader: "Alkumerestä maalle", s.36)

Miten syntyivät monisoluiset? Yksi arvoitus on monisoluisten synty. Sitä ei ole ratkaistu eikä välimuotoja yksi- ja monisoluisten välillä ole löydetty. Tämä viittaa selvääkin selvemmin siihen, että lajit ovat olleet toisistaan erillisiä alusta alkaen. Se on osoitus luomisesta eikä asteittaisesta kehityksestä.

Mitä johtopäätöksiä sitten voidaan tehdä, kun on kysymys yksisoluisten (Protozoa) ja monisoluisten (Metazoa) välisestä mahdollisesta sukulaissuhteesta? Ainoa varma seikka on se, ettemme tunne nykyään tätä sukulaissuhdetta. Melkein jokaista mahdollista (yhtä hyvin kuin monta mahdotontakin) sukulaisuussuhdetta on ehdotettu, mutta käytettävissämme oleva tieto on riittämätöntä, jotta se oikeuttaisi meidät päätymään mihinkään tieteelliseen tätä sukulaisuussuhdetta koskevaan johtopäätökseen. Jos haluamme, voimme uskoa, että joku näistä teorioista on oikeampi, mutta meillä ei ole todellisia todisteita. (G.A.Kerkut: Implications of Evolution, s.49)

Miten syntyivät monimutkaiset elimet kuten hengitys- ja verenkierto, kädet, jalat, aistit, lisääntymiselimet ja ruuansulatuselimet? Jos nämä ruumiinosat eivät olleet heti valmiina, olisi se johtanut nopeaan kuolemaan. Ainoastaan Jumalan luomistyön kautta voidaan ymmärtää näiden elinten moitteeton toiminta. Puolivalmiista elimistä, joita evoluutioteoria edellyttää, ei ole mitään hyötyä.

Miksi dinosaurusten luita on löydetty hevosen-, lehmän- ja lampaanluita muistuttavien luiden joukosta (Anderson, A., Tourism falls victim to tyrannosaurus, Nature, 1989, 338, 289 / Dinosaurus may have died quietly after all, 1984, New Scientist, 104, 9.), vaikka nisäkkäiden on ajateltu ilmaantuneen maapallolle kauan dinosaurusten jälkeen? Ja miksi dinosaurusten fossiilit ovat usein hyväkuntoisia – niissä voi olla kivettymätöntä luuta, pehmytkudoksia sekä verisolujen, valkuaisaineiden ja DNA:n jäänteitä. Sen ei pitäisi olla mahdollista, jos fossiilit ovat kymmeniä miljoonia vuosia vanhoja. Miksi myös lähes kaikilla kansoilla on mytologioissaan tarinoita lohikäärmeistä, jotka muistuttavat ulkonäöltään dinosauruksia?

Eräs mielenkiintoinen kommentti löytyy arvostetulta edesmenneeltä fossiilitutkija Stephen Jay Gouldilta, joka oli marxilainen ateisti. Hän totesi, että kun Jobin kirjassa puhutaan Behemotista, niin ainoa eläin, mihin tämä kuvaus sopii, on dinosaurus (Pandans Tumme, s. 221, Ordfrontsförlag, 1987). Evolutionistina hän uskoi, että Jobin kirjan kirjoittajan on täytynyt saada tietonsa löydetyistä fossiileista. Kuitenkin tässä yhdessä Raamatun vanhimmassa kirjassa viitataan selvästi elävään eläimeen (Job 40:10-12 Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin…).

Miksi ihmiskunnan kirjoitettu historia ulottuu vain 4000 - 5000 vuoden taakse? Jos ihminen on ollut maapallolla satoja tuhansia vuosia, miksi sellaiset asiat kuin kirjoitustaito, keramiikka, maanviljelys ja rakennusten teko ilmaantuivat samanaikaisesti n. 4000 - 5000 sitten? Nämä aikamäärät sopivat hyvin Raamatun kuvaukseen ihmiskunnan alkuhistoriasta, mutta ovat ristiriidassa sen käsityksen kanssa, että ihminen on ollut maapallolla satojatuhansia vuosia.

"Varhaisimmat muistiinmerkinnät, jotka meillä on ihmisen historiasta, ulottuvat vain noin 5000 vuotta taaksepäin." (The World book Encyclopedia, 1966, 6. osa, s. 12)

Äskeisissä kaivauksissa on yllättävimmäksi osoittautunut se äkillisyys, millä sivistys ilmaantui maailmaan. Tämä havainto on täysin vastoin sitä, mitä oli odotettu. Oli ajateltu, että kuta vanhempi aikakausi oli kysymyksessä, sitä alkukantaisemmaksi kaivausten suorittajat sen toteaisivat, kunnes kaikki sivistyksen jäljet katoaisivat ja alkuihminen ilmaantuisi. Näin ei ole tapahtunut Babyloniassa eikä Egyptissä, joissa ovat olleet vanhimmat tunnetut ihmisasutukset. (P.J. Wiseman: New Discoveries in Babylonia About Genesis, 1949, s. 28)

Miksi maapallo on tullut asutetuksi vasta viimeisten vuosisatojen aikana eikä 100 000 vuotta sitten? Esim. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Australiassa oli 500 vuotta sitten ehkä noin sadasosa nykyisestä väestömäärästä. Se viittaa siihen, ettei ihmiskunnan alkukohta voi olla kovin monen tuhannen vuoden takana, aivan kuten Raamattu osoittaa. Osoitus siitä, ettei kysymys voi olla kymmenistä tuhansista vuosista, on myös se, että nykyinen väestömäärä voi syntyä jo tuhannessa vuodessa.

Miksi mittaukset antavat samanlaisia ikiä alimmille ja päällimmäisille kerrostumille? Ominaista radioaktiivisille mittauksille ovat ristiriitaisuudet. Yksi esimerkki on se, kun mittaukset ovat saattaneet antaa lähes tuoreille laavakiville satojen miljoonien tai miljoonien vuosien ikiä. Se ei voi olla mahdollista uusien kivien kohdalla.

Seuraavat esimerkit liittyvät Grand Canyonissa tehtyihin radioaktiivisiin mittauksiin. Yleisesti ajatellaan, että sen kerrostumat ovat kasautuneet toistensa päälle satojen miljoonien vuosien prosessien seurauksena, mutta jos käytetään tukena tiedemiesten omia mittauksia, ovat ne ristiriidassa sen kanssa. Joidenkin mittausten mukaan kaikki Grand Canyonin kerrostumat ovat yhtä vanhoja. Joidenkin mittausten mukaan päällimmäiset eli nuoret kerrostumat ovat jopa “270 miljoonaa vuotta” vanhempia kuin alla olevat vanhat kerrostumat. Mistä tällaiset erot johtuvat? Ainakin ne osoittavat, että radioaktiivisuusmittaukset ovat epäluotettavia. Toisaalta ne osoittavat, että vanhana pidetyt Canyonin kerrostumat eivät välttämättä ole juuri sen vanhempia kuin nuorena pidetyt kerrostumat. Todennäköisesti nämä kerrostumat ovat muodostuneet yhdessä katastrofissa eli Raamatun mainitsemassa vedenpaisumuksessa.

Tri Steve Austin on tehnyt laajoja mittauksia Colorado-kanjonin laavaperäisistä kivistä (Austin, S.A., toim., Grand Canyon: Monument to Catastrophe, ss. 111-131,1994) ja osoittanut K-Ar-menetelmän antavan aivan liian pitkiä ikiä hyvin nuorista kerrostumista, jotka ovat samaa luokkaa kuin hyvin vanhoista kerrostumista saadut tulokset. (5)

N. 170 vuotta sitten Hualalai-saaressa tapahtuneessa tulivuoren purkauksessa syntynyttä laavakiveä tutkittiin ja sen ikää määriteltiin uusilla menetelmillä. Näillä ”luotettavilla” säteilymittareilla saatiin 170-vuotiaan kiven iäksi miljoonia vuosia, 160 miljoonasta aina 3 miljardiin vuoteen. Samalla tavoin on käynyt muissakin vastaavissa mittauksissa. Grand Canyonin kerroksien ikää yritettiin myös mitata näillä mainituilla uusilla menetelmillä. Tulokset yllättivät jälleen tutkijat. Päällimmäisten kerrosten ”nuori” basalttikallio sai iäkseen 270 miljoonaa vuotta enemmän kuin kanjonin pohjan tasossa oleva ”tuhansia miljoonia vuosia vanha kivikerros”. Näiden mittausten jälkeen kehitysoppineiden aikaisemmin antamat aikamääreet kanjonin kallioille ja kerrostumille on osittain siirretty ”vanhojen uskomusten joukkoon”. (6)

Miksi radiohiiltä on löydetty ”ikivanhoista” kerrostumista ja fossiileista? Radiohiiltä, jonka puoliintumisaika on vain n. 5730 vuotta, on toistuvasti löydetty hiili-, turve, maaöljy-, maakaasuesiintymistä ja jopa kambrikauden fossiileista (sen oletetaan alkaneen 600 miljoonaa vuotta sitten)? Mihin tällaiset löydöt viittaavat? Ainakin ne osoittavat, että kerrostumat ja fossiilit eivät voi olla edes 100 000 vuoden ikäisiä.

Keksinnön alkuvuosina oletettiin, että kaikki edellytykset varmoihin ikämittauksiin oli nyt vihdoin olemassa. Tutkijat keräilivät kaikenlaista mitattavaa; faraoiden ja neandertalinihmisten hautojen jäämistöä, sapelihammastiikereiden ja mammuttien hampaita, kivettymiä, fossiileja, maaöljyä jne. Kaikista löytyi radioaktiivista hiiltä. Ikähavainnot julkaistiin Radiocarbon-lehdessä, vaikka useiden näytteiden ikä oli jo aikaisemmin määritelty miljooniksi vuosiksi. (7)

Osoituksena ajoitusmenetelmien ristiriitaisuudesta ovat myös ne havainnot, joissa maaperän kivet on mitattu satojen tai kymmenien miljoonien vuosien ikäisiksi, mutta itse fossiili, joka on sijainnut kivien vieressä, on mitattu C-14 -menetelmällä vain vuosituhansia vanhoiksi. Tällaisia eroja ei pitäisi esiintyä, jos menetelmät ovat luotettavia. Varmaa myös on, että C-14 -menetelmä on lähempänä totuutta, koska siitä ei voi olla enää yhtään jäljellä 100 000 vuoden jälkeen – sen virallinen puoliintumisaika on vain 5730 vuotta.

Olemme julkaisseet yksityiskohtaisia raportteja, joissa puu, joka löytyi “250 miljoonan vuoden ikäisestä” hiekkakivestä tai “kymmenien miljoonien vuosien ikäisestä” vulkaanisesta kivestä, sai radiohiili-iänmäärityksessä iäkseen vain tuhansia vuosia. Kun ... geologit ottavat näytteitä vulkaanisesta kivestä, jonka tiedetään purkautuneen tulivuoresta historiallisina aikoina ja lähettävät niitä arvossa pidettyihin radiometrisen iänmäärityksen laboratorioihin, “iänmääritys” antaa lähes poikkeuksetta tulokseksi miljoonia vuosia. Tämä viittaa vahvasti siihen, että iänmäärityksen taustalla olevat oletukset ovat virheellisiä. (8)

Miksi trilobiittien fossiileja – niiden piti kuolla sukupuuttoon ”230 miljoonaa” vuotta sitten – on löydetty ihmisten sandaalien jäljen alta? Tämäntyyppiset löydöt osoittavat ihmisen ja trilobiitin eläneen samanaikaisesti.

William Meister teki hämmästyttävän löydön kesäkuun 1. päivänä 1968 Utahissa. Hän löysi useita trilobiittien fossiileita fossiloituneesta ihmisen sandaalinjäljestä! Mutta geologisen kerrossarjan perusteella järjestettyjen kehitysopillisten kausien mukaan trilobiitit kuolivat sukupuuttoon noin 230 miljoonaa vuotta ennen ihmisen ilmestymistä!

… Geologi, tohtori Clifford Burdick löysi lisätodisteita tukemaan olettamusta ihmisen ja trilobiittien samanaikaisesta elämisestä. Hän löysi paljasjalkaisen lapsen jalanjälkiä, joista yhdessä oli litistynyt trilobiitti. (9)

Miksi on löydetty tavallisten lintujen fossiileja vanhemmista kerrostumista kuin liskolinnun (Archaeopteryx) fossiileita, vaikka järjestyksen pitäisi evoluutioteorian mukaan olla päinvastainen? Muinaisesta mayojen korkokuvasta on lisäksi löydetty lintu, joka muistuttaa hyvin paljon liskolintua. Tätä lintua on pidetty dinosaurusten aikalaisena. Tämänkaltaiset löydöt viittaavat siihen, ettei liskolintu voi olla lintujen esi-isä ja todennäköisesti se on elänyt samaan aikaan ihmisten kanssa.

Lisäksi on löydetty muinainen mayojen korkokuva, joka muistuttaa Archaeopteryx- eli liskolintua. Se merkitsee 130 miljoonan vuoden aikavirhettä. Jos geologinen kerrossarja olisi oikea, nämä kaksi, maya-intiaani ja Archaeopteryx-lintu, eivät koskaan olisi kohdanneet. Aivan ilmeisesti geologinen kerrossarja on väärässä. (10)

Miksi pitkät puunrunkofossiilit lävistävät useita maakerrostumia? Tavallisen käsityksen mukaan kerrostumien syntyyn on kulunut miljoonia vuosia. Useita kerrostumia lävistävät pitkät puunrunkofossiilit kuitenkin osoittavat, että kerrostumien on täytynyt muodostua nopeasti, vain muutamassa viikossa. Muuten puunrunkofossiileja ei voisi olla olemassa, koska normaalisti ne mätänevät ilman että fossiloitumista ehtii tapahtua.

Monet merkit viittaavat siihen, että useat päällekkäiset kerrostumat ovat muodostuneet yhtäjaksoisen ja maailmanlaajuisen prosessin seurauksena, sillä monet kasvien ja suurten eläinten fossiilit läpäisevät pystysuorassa tasossa useita eri kerrostumia ilman, että niiden ylä- tai alapäässä olisi merkkejä tuhansien vuosien altistumisesta eroosiolle. Puunrunko on siis jäänyt pystyyn nopeasti kertyvien sedimenttikerrostumien keskelle. Samanlaisessa asennossa voidaan löytää myös suuria dinosauruksia. Edinburghin läheltä on löydetty 24 metriä pitkä puunrunko, joka läpäisi toistakymmentä kerrostumaa ja kaikki viittasi siihen, että runko oli kantautunut nopeasti paikalleen. Eri kerrostumien välissä ei myöskään ole merkkejä eri geologisten kausien välillä tapahtuneesta eroosiosta. (11)

Miksi prekambriset ja kambriset kerrostumat ovat päällimmäisinä? Prekambriset ja kambriset kerrostumat, joiden pitäisi sisältää kaikkein yksinkertaisimpia elämänmuotoja, sijaitsevat monilla alueilla maan päällä päällimmäisinä. Esim. ammoniitteja ja muita varhaisina pidettyjä merellisiä fossiileja on tavattu korkeilta vuorten rinteiltä. Kehitysopillisen näkemyksen mukaan niitä ei pitäisi olla tällaisissa paikoissa. Hyvä kysymys on, miksi muinaisina pidetyt merieläimet ovat korkealla vuoristoissa? Varmasti paras selitys on, että nämä eliöt eivät ole satoja miljoonia vuosia vanhoja ja että meri on peittänyt nämä alueet, kuten Raamattu kertoo vedenpaisumuksessa tapahtuneen.

Miksi kerrossarjat ovat puutteellisia? Eräs käsitys on, että ympäri maailmaa on tavattavissa täydellisiä geologisia kerrossarjoja, jossa geologisen aikataulukon kerrostumat ovat tarkalleen toistensa päällä. Kuitenkin on harvinaista, jos edes 3-4 kerrostumaa on toistensa päällä. Kuuluisasta Grand Canyonista, jota on usein käytetty havaintoesimerkkinä, on sieltäkin löydetty vain viisi kahdestatoista (tai kolmestatoista) tärkeimmästä kerrostumasta. Mistä tämä kertoo? Ainakin siitä, ettei geologinen kerrossarja vuosimiljoonineen ole totta kuin paperilla ja ihmisten mielikuvituksessa. Luonnossa ei havaita kunnollisia todisteita tästä kerrossarjasta.

Miksi ihmisen jalanjälkiä on löydetty ”250 miljoonaa vuotta vanhoista” kallioista esim. Meksikosta, Arizonasta, Illinoisista, Uudesta Meksikosta, Kentuckysta ja muista valtioista. Tällaiset löydöt eivät voi olla mahdollisia, jos geologinen aikataulu on tosi. Lisäksi hiilikerrostumista on löydetty kultaketju, rautapata ja muita ihmiselle kuuluvia tavaroita sekä ihmisfossiileja (Glashouver, W.J.J., So entstand die Welt, Hänssler, 1980, ss. 115-6; Bowden, M., Ape-men-Fact or Fallacy? Sovereign Publications, 1981; Barnes, F.A., The Case of the Bones in Stone, Desert/February, 1975, p. 36-39). Nämä löydöt osoittavat, että ihmisenkin on täytynyt elää 250-300 miljoonaa vuotta sitten tai sitten kyseiset kaudet ovat olleet vain joitakin vuosituhansia sitten.

Miksi luonnosta ei löydetä välimuotoja sekä uusia, vasta kehittymäisillään olevia aisteja, käsiä, jalkoja tai muita ruumiinosien alkuja? Jopa Darwin totesi, että luonto koostuu selvästi määriteltävistä lajeista. Jos tekee johtopäätökset sen perusteella, mitä fossiilit ja nykylajit kertovat, ei Darwinin teorian asteittainen kehitys voi pitää paikkaansa.

Fossiiliaineiston suurin mysteeri on, ettemme ole löytäneet elävän elämän historialle mitään selkeää, kehitystä kohden vievää tekijää… olemme asettaneet löydökset omien toivomustemme mukaiseen järjestykseen, jollaista todellisessa maailmassa ei oikeastaan olekaan. (Stephen J. Gould: ”The Ediacaran Experiment”. Natural History, vol. 93, Feb. 1984, p.23)

On outoa, että fossiiliston aukollisuus on tietyllä tavalla johdonmukaista: fossiilit puuttuvat kaikista tärkeistä kohdista. (Francis Hitching: The Neck of the Giraffe, 1982, s. 19)

Menimmepä miten kauas tahansa maapallolla aikaisemmin eläneiden eläinten fossiilien sarjassa, emme tapaa jälkeäkään eläinmuodoista, jotka olisivat suurten ryhmien tai pääjaksojen välillä olevia muotoja… Eläinkunnan suurimmat ryhmät eivät sulaudu toisiinsa. Ne ovat ja ovat olleet kiinteitä alusta asti… Varhaisimmistakaan kerrostuneista kivilajeista ei tunneta yhtään eläintä, jota ei voitaisi kohta sijoittaa omaan pääjaksoonsa tai suureen ryhmäänsä… Tämä välimuotojen täydellinen puuttuminen eläinten suurten ryhmien väliltä voidaan tulkita vain yhdellä tavalla… Jos olemme halukkaat ottamaan tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, meidän on uskottava, ettei sellaisia välimuotoja ole koskaan ollutkaan, eli toisin sanoen, nämä suuret ryhmät ovat aivan alusta asti olleet samassa suhteessa toisiinsa kuin ne ovat nykyään. (Austin H. Clark: The New Evolution, s. 189)

Miksi kaikista korkeista vuoristoista (Himalaja, Alpit, Andit, Ural, Kalliovuoret, Altai…) on tavattu merieläinten ja -kasvien fossiileja? Darwin löysi valaan jäänteet Perun vuoristoalueelta ja jopa Himalajan huipulta on tavattu merellisiä fossiileja. Mistä tämä kaikki kertoo? Se on selvä osoitus siitä, että meri on peittänyt nämä paikat. Paras selitys siihen on Raamatussa mainittu vedenpaisumus.

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. ("Maapallo ihmeiden planeetta", s. 55)

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

Miksi dinosaurusfossiileja tavataan kovien kallioiden sisältä? Miten nämä suuret eläimet ovat voineet mennä sinne? Ainoa mahdollisuus on, että pehmeä lieju on tullut niiden ympärille, peittänyt ne ja sitten sama lieju on kovettunut kovaksi kallioksi. Muuten näistä suurista eläimistä ei olisi voinut jäädä mitään fossiileja. Sama pätee muihin fossiileihin, joita on olemassa. Pehmeän liejun on täytynyt peittää ne nopeasti. Vedenpaisumuksessa niin on voinut tapahtua.

Miksi eläimet eivät rakenna taloja, lennä lentokoneella, aja autolla, kirjoita kirjeitä, harjoita maanviljelystä, lue sanomalehtiä tai käytä teknisiä ratkaisuja, jotka ovat ihmiselle ominaisia? Miksi ihminen poikkeaa radikaalisti muusta luomakunnasta, jos kaikki on peräisin alkuräjähdyksestä tai yhdestä ja samasta alkusolusta? Vai onko totuudenmukaisempi se Raamatun opetus, että ihminen luotiin alun perin Jumalan kuvaksi, ja siksi hän kykenee tekemään edellisiä asioita?

- (1 Moos 1:27) Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Miksi ympäri maailmaa on tavattu kertomuksia, joissa toistuvat syntiinlankeemus, vedenpaisumus, kieltensekoitus, Baabelin torni ja ihmisen luominen? Esim. Miao-kansan kertomuksessa jopa sanotaan, että nainen luotiin miehestä kuten Raamattukin opettaa. Samassa kertomuksessa kuvataan, miten maa alkoi täyttyä heimoista ja kansoista:

Maan päällä Hän teki loasta miehen, Näin luodusta miehestä Hän muodosti vaimon. Sitten patriarkka Loka teki kivistä vaa'an arvioiden maan painon pohjaan asti, laskien taivaankappaleiden massan, mietiskeli jumaluuden, Jumalan teitä. Patriarkka Loalle syntyi patriarkka Se-teh. Patriarkka Se-tehlle syntyi poika Lusu, ja Lusulla oli Kehlo ja hänelle syntyi Lama. Patriarkka Lamalle syntyi mies Nuah. Hänen vaimonsa nimi oli esiäiti Kau Po-lu-en. Heidän poikansa olivat: Lo-Han, Lo-Shen ja Jah-hu. Näin maa alkoi täyttyä heimoista ja perheistä. Luomisessa saivat osuutensa suvut ja kansat. (12)

Miksi jääkauden synnystä on useita teorioita, mutta kaikissa voidaan osoittaa selviä puutteita? Teoriat eivät pysty selittämään kesien yhtäkkistä ja pitkäaikaista viilentymistä 10-20 asteella eikä sitä, miten talvella olisi voinut sataa nykyistä enemmän lunta. Jos talvet olivat kesien tapaan nykyistä kylmempiä, olisi se vähentänyt radikaalisti sademäärää, koska kosteus ei voi haihtua merestä jääpeitteen takia. Kaikki tietävät, että kovilla pakkasilmoilla harvoin sataa lunta.

Todennäköisempi selitys niille merkeille, jotka on tulkittu jääkaudeksi, on vedenpaisumus. Nuolenpääkirjoitukset ja kansojen perimätiedot kertovat siitä, mutta jääkausi on näissä kertomuksissa tuntematon asia.