Kristinusko on totta evoluutioteoria ei ole

Grab to eternal life!

Jesus is the way,
the truth, and the life

JOS KRISTINUSKO EI OLE TOTTA

Tässä kirjoituksessa tutkitaan sitä mahdollisuutta, että kristinusko ei ole totta. Tarkoitus on ottaa esille niitä tavallisimpia ajatusmalleja ja vastaväitteitä, joita ihmisillä on kristillistä uskoa ja Jumalaa kohtaan ja joilla he torjuvat puheet hengellisistä asioista. Niitä pohditaan ja käydään lävitse, jotta voitaisiin tietää kuinka järkeviä ja perusteltuja nämä näkökannat ovat. Ovatko todisteet ja havaitut tosiasiat yhtäpitäviä niiden kanssa ja onko perusteltua uskoa niihin vai viittaavatko todisteet päinvastaiseen? Sitä aiomme seuraavaksi tutkia.

Jumalan olemassaolo

Luominen

Lajiensa mukaan

Ihmisen erityisasema

Syntiinlankeemus

Vedenpaisumus

Kieltensekoitus ja Baabelin torni

Ihmeet

Tieteellinen maailmankatsomus

Oikea ja väärä

Syntiinlankeemuksen korjaus

Kuolemanjälkeinen elämä

Jeesus ja hänen väitteensä

Yhteys Jumalaan

1. JUMALAN OLEMASSAOLO

Ensinnäkin kysymys Jumalan olemassaolosta on tärkeä. Siitä agnostikko ajattelee, ettei asiasta voi olla varma ja pysyy epäilijänä, kun taas ateisti sanoo suoraan, ettei Jumalaa ole olemassa ja on varma asiassaan. Hän pitää vain materiaa ja ainetta todellisuutena, mutta ei usko mitään olevan sen ulkopuolella. Ateismi on siis oppi, ettei ole mitään Jumalaa ja sen mukaisesti ateisti ajattelee.

   Mutta voiko Jumalan olemattomuutta todistaa? Voiko todistaa sen, ettei ole iankaikkista Jumalaa, joka on luonut kaiken ja on erillään luomastaan? Onko siihen olemassa vakuuttavia todisteita?

   Vastaus on, että se on mahdottomuus ja ettei kukaan ateisti pysty todistamaan mielipidettään oikeaksi. Syy on yksinkertaisesti siinä, että kukaan meistä ei tiedä kuin pienen osan tiedosta, joka on olemassa. Ollaksemme ateisteja, meillä pitäisi olla kaikki tieto, mutta juuri se on mahdottomuus. Sen pohjalta on mahdotonta todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa:

- Ateisti, aloitti Bonelli, on ihminen, joka kieltää Jumalan olemassaolon.

- Hyväksyn tuon määritelmän, sanoi siihen teksasilainen.

- Mikä on ateistisen näkemyksen heikkous? kysyi Helen Johnson.

- Se on tämä, vastasi pastori, voidakseen kieltää Jumalan olemassaolon pitää olla vakuuttunut siitä, että Jumalalla ei ole sijaa tässä maailmankaikkeudessa eikä sen tuolla puolen. Miten paljon te tiedätte maailmankaikkeudesta, Bonelli? …Ehkä noin kymmenen prosenttia vai kuinka?

- Kymmenen prosenttia mistä?

- Tiedosta

- Suhteessa mihin?

- Kaikkeen tietoon. Tiedätkö kymmenen prosenttia?

- Tiedän vähemmän kuin prosentin, vastasi Bonelli. Tarkoitan, että tiedän paljon vähemmän kuin yhden prosentin kaikesta mahdollisesta tiedosta… Minä ymmärrän asian seuraavalla tavalla, hän jatkoi. Ollakseen ateisti ihmisen täytyisi tietää kaikki. Jotta ihminen voisi tietää kaiken, hänen pitäisi olla itse Jumala. Enkä ole valmis väittämään mitään noin suuruudenhullua. (1)

Entä sitten todisteet Jumalan olemassaolon puolesta? Onko mahdollista todistaa, että hän on olemassa niin kuin Raamattu opettaa?

   Vastaus on, ettei sekään ole mahdollista, koska emme voi laittaa Jumalaa mikroskooppiin tai tarkkailla häntä laboratoriossa. Se ei onnistu, koska Raamatun mukaan Jumala on erillään luomakunnastaan aivan kuten taiteilija taulustaan. Kyseessä on aivan samanlainen asia kuin jos voimme nähdä Michelangelon jäljen hänen maalauksissaan ja tauluissaan, mutta niiden perusteella ei suoraan pysty todistamaan hänen olemassaoloaan. Kysymys on lopulta uskosta eikä näkemisestä kuten voimme nähdä seuraavista jakeista:

- (2 Kor 5:7) sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

- (Hebr 11:6) Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.

6. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Ne, jotka ovat ateisteja ja kieltävät Jumalan olemassaolon, voivat tietysti sanoa, että eikö ole järjetöntä uskoa sellaiseen, mitä ei näe. Miksi yleensä uskoa Raamatun ilmoitukseen Jumalasta?

   Kuitenkin on hyvä huomata, että jokainen meistä uskoo moniin asioihin, vaikka emme niitä näe. Jos ateisti tai kuka tahansa näkee lehdessä ruokakaupan mainoksen, hän yleensä luottaa siinä oleviin tietoihin ja toimii sen mukaan eli menee kauppaan ennen kuin on nähnyt tarjouksia. Se on juuri uskoa käytännössä eikä paljoa poikkea siitä, jos joku toinen pitää Raamatun ilmoitusta Jumalasta totena. Vain uskon kohteet näissä kahdessa asiassa ovat erilaiset. Toisessa on kysymys maallisesta asiasta ja toisessa uskosta Raamatun ilmoitukseen.

   Joka tapauksessa, jos on viidenkymmenen tai vain kymmenen prosentin mahdollisuus Jumalan olemassaoloon, on se syytä ottaa vakavasti. Kyseessä on varmasti suurempi asia kuin jonkin ruokakaupan ilmoitus sanomalehdessä. Jos tällainen mainos lehdessä on paikkansapitävä, miksei sitä voi olla myös Raamatun ilmoitus Jumalasta? Kuka pystyy todistamaan, ettei niin olisi?

Muistan, kuinka itse aikoinani taistelin ihmisuskon ja jumalauskon välillä. Ajattelin Jumalan olemassaoloa ja tulin siihen johtopäätökseen, että emme voi tieteellisesti todistaa Hänen olemassaoloaan sen paremmin kuin olemattomuuttaan. Jää siis 50 %:n mahdollisuus molempiin vaihtoehtoihin. Kun tämä selvisi minulle, tuli mieleeni taas ajatus: Entä jos se 50 %, että Jumala on olemassa, on sittenkin totta? Voinko jättää tutkimatta tämän asian? Jos Jumala on olemassa, pitäisikö minun vasta viimeisen matkani jälkeen rajan tuolla puolen uskoa siihen? Uskoa silloin, kun iankaikkisuus minun kohdallani olisi jo lopullisesti ratkaistu kuoleman sinetillä. (2)

2. LUOMINEN

Jos Kristinusko ja Raamatun sanoma eivät ole totta, pitäisi silloin tehdä tyhjäksi luominen ja että kaiken alkuperä on Jumala. Se on ensimmäinen asia, joka mainitaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, kun kerrotaan, miten Jumala teki taivaat ja maan. Samaan asiaan viitataan myöhemmin useissa muissa Raamatun kirjoissa. Mm. Paavali otti sen esille, kun hän julisti kreikkalaisille evankeliumia:

- (Apt 17:22-27) Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.

23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.

26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;

Mutta jos Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkuluvut ja luominen eivät ole totta, johtaa se ainakin kahteen johtopäätökseen. Ne ovat:

- 1. Mitään ei pitäisi olla olemassa

- 2. Kaiken on täytynyt syntyä itsestään, jos se ei ole Jumalan luoma

1. Mitään ei pitäisi olla olemassa. Jos tehdään tyhjäksi Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa mainittu luominen, johtaa se tietysti siihen, että silloin ei pitäisi olla mitään olemassa, ei elotonta eikä elävää maailmaa. Ei pitäisi olla tähtiä, kuuta, aurinkoa joka lämmittää, vuoria, meriä, vettä, ihmistä, leijonia, kirahveja, elefantteja, hyttysiä, lintuja, perhosia, matoja, kaloja, puita, kukkasia, porkkanoita, omenia, mansikoita, appelsiineja eikä mitään muutakaan. Kaikkien näiden ja muiden asioiden pitäisi olla olemattomia, jos luomista ei ole koskaan tapahtunut.

   Ongelma on kuitenkin siinä, että jotakin on olemassa ja edelliset asiat ovat myös olemassa. Se on niin suuri, mutta myös jokapäiväinen seikka, ettei sitä usein edes ajatella:

Ensimmäinen seikka, jonka jokainen meistä tajuaa ennen kuin alkaa ensinkään edes ajatella, on se, että jotakin on olemassa. Toisin sanoen kaikki maailmankatsomukset olettavat, että jotakin on olemassa sen sijaan, että mitään ei olisi. Tämä otaksuma on alkeellisuudessaan niin perustava, että monet meistä eivät ole siitä edes tietoisia. Pidämme sitä liian itsestään selvänä, että sitä kannattaisi edes mainita. Tietysti jotakin on olemassa! Niin todella onkin. Ja siinäpä se! Ellemme tätä oivalla, emme pääse mihinkään. Kuitenkin tämä seikka saattaa olla äärimmäisen merkittävä, kuten monet yksinkertaiset ”tosiasiat”, jotka ovat suoraan nenämme edessä. (3)

2. Kaiken on täytynyt syntyä itsestään, jos se ei ole Jumalan luoma. Se että elävä ja eloton maailma on kaikesta huolimatta olemassa, johtaa siihen, että maailmankaikkeuden ja elämän siinä on täytynyt syntyä jollakin tavalla. Jos se ei ole syntynyt Jumalan kädestä, silloin sen on täytynyt syntyä itsestään. Sitä edellyttää myös yleisesti hyväksytty näkemys, että maailmankaikkeudella on alku ja ettei se voi olla ikuinen. On täytynyt olla hetki, jolloin aurinko on alkanut paistaa maan päälle ja tähdet loistaa. Ikuisia ne eivät ainakaan voi olla, muuten esim. auringon energiavarastot olisivat loppuneet jo ajat sitten, ja lämpötila maapallolla olisi – 273 astetta, joka on mahdoton elämälle. Ainut mahdollisuus siis on, että auringolla, elämällä ja maailmankaikkeudella on täytynyt olla alku:

”Jos joku haluaa kosmoksen olemassaolosta päätellä, että sillä täytyy olla jokin alkusyy, hänen päättelynsä ei ole missään kohdin ristiriidassa tieteellisen tietomme kanssa. Yhdelläkään tiedemiehellä ei ole käytettävissään ainoatakaan todistetta tai minkäänlaista tosiasiaa, jolla voisi vastustaa sellaista johtopäätöstä. Tämä on totta siinäkin tapauksessa, että alkusyytä täytyisi etsiä kolmiulotteisen maailmamme ulkopuolelta.” (Kvanttimekaniikan uranuurtaja ja fysiikan nobelisti Werner Heisenburg, 1901-1976) (4)

Mihin todisteet viittaavat? Jos maailmankaikkeus ei ole Jumalan luoma, se siis edellyttää sen syntymistä itsestään. Sekä elottoman että elävän maailman on silloin täytynyt saada alkunsa ilman Jumalan osallisuutta asiaan. Siksi on selostettu, miten pelkästään luonnolliset syyt ja sattuma ovat aikaansaaneet nykyisen maailmankaikkeuden ja elämän. Tässä materialistisessa maailmankatsomuksessa ei ole sijaa Jumalalle. Kaksi sen tärkeätä peruspylvästä ovat varsinkin spontaani elämän synty ja alkuräjähdys:

1. Spontaani elämänsynty

Kun ei haluta hyväksyä sitä ajatusta, että Jumala on luonut kaiken, on täytynyt löytää selitys sille, miten elämä kaikesta huolimatta on saanut alkunsa. Siksi on tuotu esille spontaani elämänsynty, jossa aine ja energia yhdessä luonnonvoimien kanssa olisivat tuottaneet elämää. On jopa selitetty, että jos olosuhteet ovat vain olleet oikeat, on spontaani elämänsynty ollut mahdollista muuallakin avaruudessa. Sen oletetaan olevan mahdollista, koska onhan maan päälläkin elämää, jonka on täytynyt jossakin historian vaiheessa syntyä.

   Entä sitten todisteet spontaanista elämänsynnystä? Millaisia ne ovat?

   Vastaus on, ettei niitä ole. Ei ainuttakaan. Laboratorioissa on kyllä yritetty saada selvyyttä asiaan, mutta siinä on täysin epäonnistuttu. Kukaan tiedemies ei ole päässyt lähellekään elämän synnyn ratkaisua, vaan edelleen on syvä kuilu elävän ja elottoman aineen välillä. Mitä enemmän tietoa alueelta on kertynyt, sitä suuremmaksi kuilu on tosiasiassa kasvanut. Asiassa ei ole yhtään edistytty viimeisen sadan vuoden aikana.

   Johtopäätös siis on, että evolutionismin perustus, spontaani elämänsynty, lepää tyhjän päällä. Kysymys on tiedemiesten uskosta asiaan, vaikka käytännön havainnot eivät tue sitä. Siihen uskotaan, vaikka laboratoriotodisteet ovat osoittaneet päinvastaista. Lisäksi on perusteltua sanoa, että kysymys ei ole tieteestä, vaan maailmankatsomuksesta, jossa ei ole sijaa yliluonnolliselle.

   Kun ainoa todellinen vaihtoehto on yliluonnollinen luominen, josta Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, niin sitä ei voida hyväksyä, koska tällaisessa naturalistisessa maailmankatsomuksessa vedotaan pelkästään luonnollisiin tekijöihin. Luomista ei tahdota edes ottaa vaihtoehtoihin mukaan, vaikka se sopii vallitseviin tosiasioihin selvästi paremmin kuin spontaani ja sattumanvarainen elämänsynty:

Paul Davies: Kun aloin kirjoittaa tätä kirjaa, olin vakuuttunut, että tiede oli selvittämäisillään elämän synnyn mysteerin. – Olen käyttänyt vuoden tai kaksi tämän alan tutkimiseen ja olen nyt sitä mieltä, että tiedoissamme on valtava aukko. Meillä on luonnollisesti hyvä käsitys elämän synnyn ajasta ja paikasta, mutta itse tapahtumaketjun ymmärtämiseen on vielä pitkä matka. Tämä ymmärryksemme aukko ei ole pelkkää tietämättömyyttä joistakin teknisistä yksityiskohdista, vaan se on merkittävä käsitteellinen puute. …Monet tutkijat varovat väittämästä julkisesti, että elämän synty on mysteeri, vaikka suljettujen ovien takana he myöntävät avoimesti olevansa hämmentyneitä… (5)

Harvardin yliopiston biologian professori Andy Knoll: Yrittäessämme koota yhteen sen, mitä tiedämme elämän syvähistoriasta maaplaneetalla, elämän alkuperästä ja sen muodostumisen vaiheista, jotka johtivat ympärillämme näkyvään biologiaan, joudumme myöntämään, että se on hämärän peitossa. Emme tiedä, kuinka elämä alkoi tällä planeetalla. Emme tiedä tarkalleen, milloin se alkoi, emmekä tiedä missä olosuhteissa. (6)

2. Alkuräjähdys

Vaikka spontaani alkusynty on todisteita vailla ja vastoin yleisiä luonnonlakeja – mm. Louis Pasteur osoitti miten elottomasta ei voi syntyä elollista – vielä suurempi ongelma on alkuräjähdys, jossa kaiken oletetaan saaneen alkunsa itsestään pienestä pisteestä. Se tarkoittaa, että nuppineulan kokoisesta tilasta (ajatus sen kokoisesta tilasta esiintyy usein teoriaan uskovien julkaisuissa) on syntynyt koko eloton maailmankaikkeus mutta myös elämä. Eli siitä on täytynyt syntyä edellä mainitut asiat kuten tähdet, kuu, aurinko joka lämmittää, vuoret, meret, vesi, ihminen, leijona, kirahvi, elefantti, hyttynen, linnut, perhoset, madot, kalat, puut, kukkaset, porkkana, omena, mansikka, appelsiini ja kaikki mitä on olemassa.

   Miten järkevää sitten on, että samasta pikku pisteestä on syntynyt hyvältä maistuvat hedelmät – banaani, omena, appelsiini, päärynä – ja muu kasvikunta, eläinkunta ja ihminen sekä kymmenet miljoonat galaksit, sitä voi jokainen ajatella. Jos tämä ei ole ihme, niin mikä sitten on? Se on paljon suurempi ihme kuin Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaus Jumalan luomistyöstä, koska siinä kaiken monimutkaisen oletetaan syntyneen itsestään. Havainnot ja nykytiede ovat sellaista käsitystä vastaan. Sellaista ei pitäisi tapahtua nykyisten luonnonlakien ja kokeellisen tiedon valossa, joten tiedemiehet uskovat ihmeeseen.

   Paljon parempi selitys maailmankaikkeuden ja elämän alulle on se, josta Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo. Se on paljon viisaampi ja järkevämpi selitys, koska siinä otetaan huomioon yliluonnollisen Jumalan mahdollisuudet. Eli kaikkivaltiaalle Jumalalle, kun hän on olemassa, ei varmastikaan ole mahdotonta luoda maailmankaikkeutta avaruuksineen sekä elämää maapallolle.

   Roomalaiskirjeessä tuodaan sama asia esille. Sen mukaan Jumalan iankaikkinen voima ja hänen jumalallisuutensa ovat nähtävissä hänen teoissaan luomisesta asti niin, etteivät ihmiset voi olla huomaamatta sitä. Ainoastaan hengellinen sokeus voi olla sen esteenä:

- (Room 1:19-22) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

3. LAJIENSA MUKAAN

- (1 Moos 1:25) Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Jos kristinusko ja luominen eivät ole totta, johtaa se siihen johtopäätökseen, että elämän on täytynyt kehittyä itsestään ja muodostaa nykyisiä lajeja. Toisin sanoen kysymys on kehitysopista ja Darwinin teoriasta, jonka mukaan elämä on alkanut yksinkertaisesta solusta ja kehittynyt sitten yhä kohti monimutkaisempia muotoja. Näin ainakin oletetaan tässä Darwinin tunnetuksi tekemässä teoriassa.

   Entä sitten todisteet evoluution puolesta? Millaisia ne ovat?

   Vastaus on, että niitä on yhtä vaikea löytää kuin todisteita spontaanin elämänsynnyn puolesta. Kaikki ne esimerkit, joilla yleensä on perusteltu lajien muutosta – Darwinin peipot, koivumittarit, vastustuskykyiset bakteerit – ovat muutosta vain lajin sisällä, mutta kyseessä ei ole kokonaan uuden lajin synty. On hyvä huomata, ettei Darwinkaan tuonut kirjassaan ”Lajien synty” esille yhtään esimerkkiä uuden lajin synnystä, vaikka kirja tunnetaan sillä nimellä. Hän ei siihen pystynyt, vaan osoitti hyviä esimerkkejä tavallisesta vaihtelusta mm. linnuissa, aivan kuten ihmisissäkin voi esiintyä valtavia eroja ulkonäössä, koossa ja kallonmuodossa. Esimerkit ns. evoluutiossa rajoittuvat aina tälle alueelle. Encyclopedia Britannica toteaa asiasta:

On painotettava, ettei Darwin koskaan väittänyt pystyneensä todistamaan evoluutiota tai lajien alkuperää. Hän väitti, että jos evoluutio on tapahtunut, monet selittämättömät tosiasiat saavat selityksensä. Evoluution puolesta puhuva todistusaineisto on siis epäsuoraa.

Jos evoluutio eli elämän kehittyminen alkusolusta nykyisiin elämänmuotoihin on totta, ja Ensimmäisen Mooseksen kirjan maininnat eri lajien luomisesta vastaavasti valhetta, pitäisi se olla helppo todistaa, koska ei tarvitse muuta kuin tuoda todisteet kaikkien nähtäville (esim. valokuvat kaikkien pääryhmien välimuodoista ja sitä ennen todisteet elämän spontaanista synnystä). Sen ei pitäisi olla edes vaikeaa, koska havaintoaineistoa on olemassa valtavat määrät: On miljoonittain maasta kaivettuja fossiileja jotka kertovat menneestä elämästä, on nykyinen luonto sekä vuosikymmeniä kestänyt tutkimustyö ja mutaatiokokeet bakteereilla ja banaanikärpäsillä. (Molemmat lisääntyvät hyvin nopeasti, niin että bakteeri voi tuottaa otollisissa olosuhteissa 3,5 miljoonaa sukupolvea sadassa vuodessa. Esim. alkuihmisen muuttumiseen Homo Sapiensiksi on yleisen darvinistisen käsityksen mukaan tarvittu vain 100 000 sukupolvea).

   Mutta onko Ensimmäinen Mooseksen kirja ristiriidassa kokeellisen todistusaineiston kanssa vai onko sitä Darwinin kehittämä teoria? Kumpi niistä on pahemmin pielessä ja vastoin kokeellisia havaintoja?

   Vastaus on, ettei asiasta ole epäselvyyttä; Darwinin teoria on selvästi vastoin todistusaineistoa. Se käy ilmi siitä, että jos rehellisesti käyttää apuna fossiiliaineistoa, todistaa se, että elämä on ollut alusta asti monimutkaista ja että on selvät kuilut ja aukot pääryhmien välillä kuten nykyäänkin. On perusteltua sanoa, että se viittaa luomiseen, jossa eläimet ja kasvit tehtiin omiksi lajeikseen alusta alkaen eikä niin, että ne kehittyivät sellaisiksi asteittaisen kehityksen kautta kuten Darwinin teoriassa esitetään.

   Lisäksi vuosikymmeniä kestäneet kokeet banaanikärpäsillä ja bakteereilla ovat osoittaneet saman. Kukaan ei ole pystynyt tuomaan esille yhtään esimerkkiä lajimuutoksista, vaan muutokset ovat olleet aina pieniä ja pysyneet tiukasti tiettyjen rajojen sisällä. Havainnot siltä alueelta ja fossiiliaineistosta eivät osoita Darwinin teoriaa oikeaksi:

Brittiläinen bakteriologi Alan Linton: Tieteentekijät hylkäävät teoriat, jotka osoitetaan epätosiksi. Tältä pohjalta Elredge väittää, ettei 150 vuoden jälkeen tiede ole onnistunut kumoamaan evoluutioteoriaa ja siksi ”evoluutioteoria on voittanut. Toisin sanoen, evoluutioteoria lepää sen varassa, ettei tiede ole osoittanut teoriaa vääräksi. Hän uskoo, että evoluutioteoria voidaan testata tieteellisesti.

   Mutta missä on kokeellinen todistusaineisto? Tieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mitään todistusaineistoa siitä, että yksi laji olisi kehittynyt toisesta lajista. Bakteerit ovat kaikkein yksinkertaisimpia esimerkkejä itsenäisestä elämästä ja ne sopivat ihanteellisen hyvin tällaiseen tutkimukseen. Yhden sukupolven elinikä on 20 – 30 minuuttia. Populaatio saavutetaan 18 tunnissa. Kuitenkaan bakteriologian 150 vuoden historia ei tarjoa mitään todistusaineistoa siitä, että yksi bakteerilaji olisi muuttunut toiseksi lajiksi huolimatta siitä, että populaatio on altistettu voimakkaille kemiallisille ja fysikaalisille mutageeneille ja että ainoastaan bakteereilla on kromosomien ulkopuolisia DNA-molekyylejä (plasmideja), jotka voivat siirtyä bakteerisuvusta toiseen. Koska ei ole mitään todistusaineistoa lajimuutoksista yksisoluisen elämän kaikkein yksinkertaisimmissa muodoissa, ei ole hämmästyttävää, ettei ole mitään todistusaineistoa evoluutiosta esitumallisista aitotumallisiksi soluiksi, puhumattakaan korkeampien monisoluisten organismien välisistä lajimuutoksista. (7)

Paleontologi Stephen Jay Gould: Välittävien muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa. Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta - - En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa…

    … Useimpien fossiililajien historia sisältää kaksi piirrettä, jotka ovat yhteensopimattomia asteittaisen evoluutionäkemyksen kanssa: (1) Pysyvyys. Useimmilla lajeilla ei ole mitään tietynsuuntaista muutosta elinaikanaan maan päällä. Ne ilmaantuvat fossiiliaineistoon näyttäen hyvin samanlaisilta kuin kadotessaan sieltä. Morfologiset muutokset ovat yleensä rajoittuneita ja ilman tiettyä suuntaa. (2) Yhtäkkinen ilmaantuminen. Kullakin maantieteellisellä alueella laji ei saa alkuaan asteittain esi-isiensä jatkuvien muutosten seurauksena. Se ilmaantuu yhtäkkiä ja ’täysin muodostuneena’’. (8)

Niles Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä.

… Näyttää siltä, että jokainen uusi sukupolvi tuottaa muutaman nuoren paleontologin, jotka ovat innokkaita dokumentoimaan esimerkkejä evolutiivisista muutoksista fossiileissa. He ovat tietenkin aina etsineet muutoksia, jotka ovat luonteeltaan asteittaisia ja kehittyviä. Useimmiten heidän ponnistelunsa ovat jääneet vaille palkintoa – heidän fossiilinsa eivät ole ilmentäneet odotettua mallia, vaan ne ovat pysyneet lähes muuttumattomina - - Tämä erikoislaatuinen pysyvyys näytti kehityksellistä muutosta etsivästä paleontologista ikään kuin mitään evoluutiota ei olisi tapahtunut. Niinpä tutkimuksia, jotka dokumentoivat konservatiivista pysyvyyttä asteittaisen evolutiivisen muutoksen sijasta, pidettiin epäonnistuneina ja useimmiten niitä ei edes julkaistu. Useimmat paleontologit olivat tietoisia pysyvyydestä ja muutoksen puutteesta, jota kutsumme nimellä stasis. (9)

4. IHMISEN ERITYISASEMA

Jos kristinusko ja Ensimmäinen Mooseksen kirja eivät ole totta, tarkoittaa se, ettei ihmisellä ole erikoisasemaa muun luomakunnan joukossa. Hänen pitäisi olla samalla tasolla kuin eläinten, koska on ajateltu ihmisen polveutuneen apinankaltaisista olennoista.

   Tosiasia kuitenkin on, että tällaiset maininnat ihmisen alkuperästä nuolenpääkirjoitukissa, muissa teksteissä ja ihmisten perimätiedossa ovat olemattomia. Sen sijaan niissä mainitaan useaan kertaan ihmisen luomisesta, syntiinlankeemuksesta, vedenpaisumuksesta, jopa kieltensekoituksesta, joista Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, joten nämä tarinat ovat lähempänä Raamatun kirjoituksia, vaikka niissä onkin jonkin verran eroja.

   Ihmisen erityisasema Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ilmenee myös siinä, että hänet tehtiin Jumalan kuvaksi ja että hän itse antoi nimet muille eläimille (samaa tapahtuu nykypäivänäkin). Nykyaikana ero ilmenee siinä, että ihminen rakentaa, lentää lentokoneella ja raketeilla, kirjoittaa, harjoittaa maanviljelystä, puhuu sekä käyttää useita teknisiä ratkaisuja. Jos ihmisen alkuperä ei poikkeaisi muista eläimistä tai se sai alkunsa nuppineulan kokoisesta tilasta alkuräjähdyksessä, eivät edellä mainitut asiat olisi varmastikaan mahdollisia.

- (1 Moos 5:1,2) Tämä on Aadamin sukuluettelo. Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi.

2. Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin.

- (1 Moos 2:19) Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.

5. SYNTIINLANKEEMUS

Jos kristinusko ja Raamattu eivät ole totta, tarkoittaa se, ettei olisi pitänyt olla syntiinlankeemusta ja sen seurauksia. Ei pitäisi olla sairautta, kärsimystä, kuolemaa ja pahuutta, jotka ovat tämän tapahtuman seurauksia.

   Tosiasia jälleen on, että näitä asioita esiintyy ja ne askarruttavat monia. Maailma ei ole sellainen paratiisi kuin monet toivovat, vaan se on hyvin epätäydellinen. Se on juuri niin epätäydellinen ja vikaan mennyt maailma kuin Ensimmäinen Mooseksen kirja osoittaa. Sillä kun ihminen eli alun perin ihmeellisen sopusoinnun kanssa yhdessä eläinten kanssa, muuttui tilanne, kun syntiinlankeemus tapahtui. Silloin ihmisen järki pimeni, hänen tahtonsa taipui pahaan ja hän menetti omantunnon rauhan. Jumalan kuva ihmisessä myös turmeltui ja synti sekä kuolema tulivat maailmaan kuten Roomalaiskirjeessä osoitetaan. On vaikea kiistää, etteikö maailma olisi siinä tilassa kuin Raamatussa osoitetaan:

- (Room 5:12) Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -

Lisäksi monilla kansoilla on samanlaisia kertomuksia menneestä kulta-ajasta, jolloin kaikki meni hyvin. Se osoittaa, ettei paratiisikertomus ole ominainen vain kristillisyydelle ja juutalaisuudelle, vaan se ilmenee muissakin uskonnoissa ja kulttuureissa. Kysymys on ihmiskunnan yhteisestä perimätiedosta, koska sitä tavataan eri puolilla maailmaa.

   Seuraava Burmassa asuvien karenien perimätieto kertoo niin ikään syntiinlankeemuksesta. Se on hyvin samanlainen kuin Raamatun kertomus. Eräässä heidän lauluistaan mainitaan, miten Y'wa eli tosi Jumala aluksi loi maailman (luominen), osoitti sitten "koetinhedelmän", mutta Mu-kaw-lee petti kaksi ihmistä. Tällöin ihmiset tulivat alttiiksi sairaudelle, vanhenemiselle ja kuolemalle. Kuvaus ei paljoa eroa Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksesta:

Aluksi Y'wa antoi maailmalle muodon.

Hän osoitti ruuan ja juoman.

Hän osoitti "koetinhedelmän".

Hän antoi tarkat käskyt.

Mu-kaw-lee petti kaksi ihmistä.

Hän sai heidät syömään koetinhedelmää.

He eivät totelleet; eivät uskoneet Y'waa...

Kun he söivät koetinhedelmää,

he tulivat alttiiksi sairaudelle, vanhenemiselle ja

                                                   kuolemalle (10)

Syntiinlankeemus on siis todellisuutta maailmassa. Se ilmenee pahuudessa, kärsimyksessä, itsekkyydessä ja kuolemassa, jotka ovat sen seurauksia. Samoin se ilmenee siinä, että yhteiskunnissa yleisesti tarvitaan poliisi- ja asevoimia. Niitä tarvitaan, koska ei luoteta ihmisen hyvyyteen. Kysymys ei ole vain kasvatuksesta ja olosuhteista vaan perisynnistä, joka asuu meissä. Näin Raamattu monissa paikoin opettaa. Seuraava lainaus viittaa myös samaan asiaan:

- Professori Joad oli evankeliumin älykäs ja sukkelasanainen vastustaja, pastori keskeytti hänet. Muistan miten Englannissa ollessani kirkkoherra saarnasi aiheesta ”Jumala, paholainen ja professori C.E.M. Joad”.

   Kaikki purskahtivat nauruun.

   Michael jatkoi puhettaan:

- Professori Joad oli sitä mieltä, että ihmisluonnossa ei ole mitään vikaa, jota korkeampi sivistys, paremmat mahdollisuudet ja parempi ympäristö eivät parantaisi.

   Sitten tuli sota. Kun Joad mietiskeli tuskan ja hävityksen kurjuutta, hän tuli siihen tulokseen, että senhetkiset tapahtumat ja historiakin ovat pitkä kertomus ihmisen epäinhimillisyydestä toisia ihmisiä kohtaan. Hän tuli huomaamaan, että teologeilla oli eräs yhteinen näkemys, jota filosofit eivät korostaneet, nimittäin se, että ihmisluonteessa on jotain vikaa, ja tuota vikaa voitiin kutsua nimellä perisynti. Näistä lähtökohdista Joad eteni synnistä pelastumisen tarpeeseen ja Vapahtajasta Jumalaan, joka lähetti hänet sovittamaan ihmisten synnit. Joad koki älyllisen kääntymyksen kristinuskoon ja hänestä tuli anglikaanisen kirkon jäsen. ”Korkeampi sivistys, paremmat mahdollisuudet ja parempi elinympäristö”, hän lopulta sanoi, ”eivät ole nykyäänkään saaneet aikaan parempaa yhteiskuntaa, kuten hyvinvointimaiden kasvavat rikostilastot osoittavat.” (11)

6. VEDENPAISUMUS

Jos kristinusko ja Raamattu eivät ole totta, merkitsee se, ettei ole koskaan ollut maailmanlaajuista vedenpaisumusta, josta Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo. Myös seuraavat Jeesuksen sanat, joissa hän viittasi siihen ja Nooan päiviin, ovat silloin valhetta. Hänen olisi täytynyt erehtyä, kun hän puhui näistä asioista:

- (Matt 24:37-39) Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.

38. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin,
39. eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.

Entä mihin todisteet viittaavat? Onko vedenpaisumusta ollut ja todistavatko mitkään seikat sen puolesta vai onko se pelkkä kertomus?

   Vastaus on, että todisteita on tuhansittain, jos niitä haluaa vain etsiä. Niitä on sekä ihmisten perimätiedossa että luonnossa. Niistä voidaan ottaa esille seuraavia seikkoja:

Vedenpaisumuskertomuksia on tavattu ympäri maailmaa ainakin 140-150 kappaletta, joka viittaa sen historiallisuuteen ja miten kansoilla on ollut tietoa siitä. Monet näistä kertomuksista ovat tietenkin värittyneet ja muuttuneet matkan aikana, mutta olennaista niissä kaikissa kuitenkin on, että vesi mainitaan tuhon aiheuttajana. Vastaavia kertomuksia esim. jääkaudesta ei tunnettane yhtään. Lisäksi samoissa kansantarinoissa kerrotaan syntiinlankeemuksesta, ihmisen luomisesta ja kielten sekoituksesta, joten on syytä uskoa niiden olevan historiallisia tapahtumia ja osa ihmiskunnan alkuhistoriaa:

Jollei yleismaailmallinen vedenpaisumus olisi ollut todellisuutta, niin jotkut kansanrodut olisivat panneet pelättävät tulivuorenpurkaukset, suuret lumimyrskyt, kuivuudet... hävittämään heidän pahat esivanhempansa. Vedenpaisumuskertomuksen yleismaailmallisuus on näin ollen sen todenperäisyyden parhaita todisteita. Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes vastaansanomattomat. (Earth-teos)

Edelleen on melkein kaikilla kansoilla yhtäpitävä kertomus vedenpaisumuksesta. Tässä suhteessa on sangen ihmeellistä, miten maapallon vastakkaisilla äärillä asuvat kansat kuitenkin niin tarkkaan kertovat samaa, suuresta tulvasta, joka peitti kaikki vuoret, suuresta laivasta, jossa pelastui kahdeksan tai neljä ihmistä, vieläpä monessa yksityiskohdassaan yhtäpitävästi. Niinpä tapasivat eurooppalaiset Pohjois-Amerikassa intiaaniheimon, joka pitää villiä kyyhkystä pyhänä lintuna eikä tapa sitä; ja kun heiltä kysyttiin syytä tähän, niin he selittivät, että juuri tämä lintu suuren tulvan aikana toi heidän isälleen pajupuunlehden suureen laivaan. Pajupuunlehti on muodoltaan, kooltaan ja väriltään hyvin öljypuun lehden näköinen. Eikö tämä selvästi todista samaa muinaiskertomusta Nooasta ja hänen pojistaan? (12)

Merenjäänteet nyt kuivilla alueilla – usein tuhansien kilometrien päässä merestä – ovat osoituksena siitä, että vesi on peittänyt nämä alueet. Niitä tavataan kaikilla kuudella mantereella ja kaikissa korkeissa vuoristoissa (Himalaja, Andit, Alpit, Kalliovuoret, Ural, Altai…), joten se on selvä osoitus vedenpaisumuksesta. Seuraavat pari kuvausta maallisten geologien kirjoista ovat osoituksena asiasta. Vastaavia esimerkkejä esiintyy paljon samantyyppisissä kirjoissa, mutta tutkijat eivät ole osanneet tai halunneet yhdistää niitä vedenpaisumukseen maailmankatsomuksensa takia (Sellaisen henkilön olisi hyvä kysyä itseltään, mitkä ovat riittäviä todisteita, jotta hän muuttaisi käsityksensä asiasta. Jos sitä eivät ole kaikilla korkeilla vuorilla olevat meren jäänteet, niin mitkä sitä ovat?):

Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...

   Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä. (Maapallo ihmeiden planeetta, s. 55)

On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)

7. KIELTENSEKOITUS JA BAABELIN TORNI

Jos kristinusko ja Raamattu eivät ole totta, ei ole ollut kieltensekoitusta ja Baabelin tornia, joista Ensimmäisen Mooseksen kirjan luku 11 kertoo. Silloin Raamatun maininnat näistä asioista ovat vain tarua.

   Tosiasia kuitenkin on, että maailmassa on edelleen lukemattomia kieliä kuten voi olettaakin Ensimmäisen Mooseksen kirjan perusteella. Ei ole vain yhtä kieltä tai muutamia, vaan niitä on jopa tuhansia, joka sopii yhteen Raamatun kuvauksen kanssa. Myös Paavali kirjoitti puhuessaan armolahjoista lähes 2000 vuotta sitten:

- (1 Kor 14:10,11) Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.
11. Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen.

Samasta tapahtumasta sai myös alkunsa ihmisten siirtyminen eri puolille maapalloa, koska he eivät enää ymmärtäneet toisiaan. Mielenkiintoista on huomata, että sama asutusliike ja ihmisten lisääntyminen on jatkunut näihin päiviin asti niin, että sellaiset alueet kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikka sekä Australia ovat tulleet pääosin asutetuiksi vasta viimeisen 200-300 vuoden aikana. Sitä ennen ne olivat melko harvaan asuttuja. Se on osoitus siitä, ettei ihminen ole ollut kovin kauaa maan päällä. Jos ihminen olisi ollut maan päällä jo satojatuhansia tai miljoonia vuosia sitten, olisi maapallo tullut tiuhaan asutetetuksi jo ajat sitten, mutta niin ei suinkaan ole.

   Mainintoja Baabelin tornista ja kieltensekoituksesta on monissa lähteissä. Seuraavassa muutamia:

- Meksikon historiasta (Mexican antiquity, 9. osa, s. 321) on säilynyt kertomus, josta voidaan löytää monia yhtymäkohtia Raamatun tekstiin. Siinä kuvataan vedenpaisumusta, ihmisten lisääntymistä sen jälkeen, tornin rakentamista sekä kielten sekoitusta. Erikoinen yhtymäkohta on myös se, että vuoret olivat 15 kyynärän peitossa, aivan kuten Ensimmäisessä Mooseksen kirjassakin mainitaan (1 Moos 7:20):

Pelottavat sateet ja salamat taivaasta hävittivät ihmiset ja myös koko maan ilman mitään poikkeusta, ja korkeimmatkin vuoret olivat viidentoista kyynärän korkuisen veden peitossa ja vallassa. Vedenpaisumuksen jälkeen ihmiset lisääntyivät maan päällä ja rakensivat sangen korkean zacualin (tornin) etsiäkseen siitä turvaa siltä varalta, että toinen maailma hävitettäisiin. Pian sen jälkeen heidän kielensä sekoitettiin, ja kun he eivät kyenneet ymmärtämään toisiaan, he hajaantuivat maan eri osiin. (13)

- Yksi viittaus kielten sekoitukseen on Baabelista löydetty kertomus, jossa puhutaan tornin tuhoutumisesta ja kielten sekoituksesta Raamattua muistuttavalla tavalla. Ainut suurempi ero on se, että tarina kerrotaan monijumalisesti:

Tämän temppelin rakentaminen loukkasi Jumalia. Yhdessä yössä he heittivät maahan, mitä oli rakennettu. He hajoittivat heidät eri maihin ja tekivät heidän puheensa oudoksi. He estivät työn edistymisen. (14)

- Kun sumerilaisia on pidetty ensimmäisenä tunnettuna historiallisena kansana Lähi-idässä, on heiltäkin säilynyt tietoa ihmiskunnan alkutapahtumista. Niistä on yksi heidän runonsa, joka liittyy ihmiskunnan alkuhistoriaan. Siinä puhutaan ajasta ennen kielten sekoitusta, kun kaikki ihmiset ylistivät ylijumala Enliliä yhdellä kielellä:

Olipa kerran aika, jolloin ei ollut käärmettä,

ei ollut skorpionia,

ei ollut hyenaa, ei ollut leijonaa,

ei ollut pelkoa, ei ollut kauhua,

ihmisellä ei ollut kilpailijaa.

Olipa kerran aika, jolloin Suburin ja Hamazin maat

(sittemmin) monikielinen Sumer, prinsiyden jumalal-

listen lakien suuri maa,

Uri, jolla oli kaikki, mikä asiaan kuuluu,

Martun maa, joka lepäsi turvallisuudessa,

koko maailma, ihmiset kaikki yhdessä

ylistivät ylijumala Enliliä yhdellä kielellä. (15)

- Eräs erikoinen viittaus muinaiseen Baabelin torniin löytyy Nabopolassarilta, joka oli Uus-babylonialaisen valtakunnan perustaja (626-605 eKr.) ja kuulun Nebukadnessarin isä. Hänen lausunnossaan puhutaan Baabelin tornista ja sen rakentamisesta:

Siihen aikaan käski Marduk minua pystyttämään Baabelin tornin, joka oli muinoin tuhoutunut, laskemaan maahan lujan perustuksen tornin huipun yltäessä taivaaseeen.

Samoin hänen poikansa Nebukadnessar on jatkanut samasta asiasta ja puhunut tornin kilpailemisesta taivaan kanssa:

Minä rakensin edelleen Etemenankin tornille niin että se kilpaili taivaan kanssa.

8. IHMEET

Jos kristinusko ja Raamattu eivät ole totta, niin silloin ei ole ollut ihmeitä ja yliluonnollisia tapahtumia, joista Raamattu mainitsee. Ne ovat silloin vain taruja ja kertomuksia muiden joukossa eikä niitä kannata ottaa vakavasti. Ainakin näin yleisesti ajatellaan naturalistisessa maailmankatsomuksessa.

   Entä sitten todisteet Raamatun ihmeistä? Onko niitä mahdollista todistaa jälkeenpäin ja osoittaa aukottomasti todeksi?

   Vastaus on, ettei se ole mahdollista, ja se johtuu tietysti siitä, ettei historiaa voi toistaa. Ei ole mahdollista palauttaa menneitä olosuhteita ja tarkastella niitä uudestaan, vaikka sitä kuinka yritettäisiin. Siksi on mahdotonta todistaa luonnontieteellisin menetelmin, että esim. Caesar, Napoleon ja Mooses ovat olleet olemassa. Kaikki heihin ja historiaan liittyvä tieto perustuu viime kädessä uskoon aivan kuten uskomme Raamatussa mainittuihin tapahtumiin. Täytyy ymmärtää rajat, joiden puitteissa historian tutkimusta tehdään.

   Vaikka Raamatun tapahtumia ei voi aukottomasti todistaa, on kuitenkin hyviä syitä uskoa niiden historiallisuuteen. Niistä seuraavat kaksi ovat hyviä syitä:

1. Silminnäkijäkuvaukset. Ensinnäkin silminnäkijäkuvaukset ovat erittäin oleellisia tapahtumien kuvauksessa. Sitä lähemmäksi tieteellisyyttä ei voida päästä (tai jos on olemassa jokin parempi tapa, pitäisi se osoittaa) ja juuri tämä kriteeri täyttyy esim. evankeliumien kuvauksissa. Sillä kirjoittajat ovat joko itse silminnäkijöitä tai haastatelleet heitä, ja se on ilman muuta paras historian kirjoituksen muoto. Sen tähden ne, jotka nyt, 2000 vuotta myöhemmin, väittävät tietävänsä paremmin kuin alkuperäiset silminnäkijät, ovat itse pahasti harhassa ja eksyneitä. Kyseessä on samanlainen asia kuin jos liikenneonnettomuuden todistajaksi kutsutaan henkilö, joka on tapahtumahetkellä ollut 1000 kilometrin päässä. Siinä ei varmastikaan ole mitään järkeä:

- (Luuk 1:1,2) Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,

2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,

omin silmin

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

- (1 Joh 1:1,2) Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -

2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille

Lisäksi, kun on kysymys silminnäkijöistä, on tärkeää, puhuivatko he totta ja olivatko asiat yleisesti tunnettuja. Tämäkin tulee esille Raamatun kirjoituksissa:

- (Joh 19:35) Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

- (Mark 3:8) ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki

- (Matt 14:16, 20, 21) Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä."

20. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.

21. Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.

- (Apt 2:22) Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

- (Apt 26:24-26) Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut."

25. Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja.

26. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet.

2. Muut lähteet. Toinen syy uskoa Raamatun ihmeisiin on se, että niistä mainitaan ulkopuolisissa lähteissä. Mm. Egyptissä tapahtuneet ihmeet, kymmenen vitsausta, eivät esiinny vain Raamatussa, vaan ne tulevat ilmi myös egyptiläisessä lähteessä. Sillä egyptiläisiltä on säilynyt asiakirja, Papyrus Ipuwer, jossa kerrotaan aivan samanlaisista kymmenestä vitsauksesta kuin Toisessa Mooseksen kirjassa (Asiasta kirjoitetaan tarkemmin ”Raamattu ja historia” -kirjoituksessa) Sitä on säilytetty Hollannin Leidenissä. On mahdollista, että kyse on samoista tapahtumista.

   Kun mennään Uuden testamentin puolelle, löytyy vahvistusta siinäkin mainituille tapahtumille ja ihmeille. Juutalaisista lähteistä historioitsija Josefus ja Talmud mainitsevat Jeesuksen sekä opetuslasten tekemistä ihmeistä, joten on hyviä syitä uskoa niiden historiallisuuteen.

   Lisäksi, mitä yleensä tulee Uuden testamentin kirjoituksiin, ovat muut kirjoitetut lähteet olennaisilta osiltaan samanlaisia niiden kanssa. Evankeliumin kuvaukset ja nämä ulkopuoliset lähteet eivät juurikaan poikkea toisistaan. Nämä lähteet antavat Jeesuksesta seuraavan kuvan:

- Jeesus oli viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua (Josefus).

- Jeesus tunnettiin nimellä Jeesus Nasaretilainen (Talmud).

- Hän sanoi, ettei ollut tullut kumoamaan, vaan täyttämään lain (Talmud).

- Hän oli opettaja (Josefus, Talmud).

- Hänellä oli opetuslapsia (Talmud).

- Hän teki ihmeitä (Josefus, Talmud).

- Hänen opetuslapsensa paransivat sairaita ja tekivät ihmeitä (Talmud).

- Pilatus (26-36 jKr) tuomitsi hänet kuolemaan (Tacitus, Josefus) vaikutusvaltaisten juutalaisten miesten yllytyksestä (Josefus) ja keisari Tiberiuksen (14-37 jKr) hallituskaudella (Tacitus).

- Hänet tuomittiin kuolemaan ristillä (Josefus, Tacitus, Thallus, Talmud).

- Hänen ristiinnaulitsemisensa yhteydessä vallitsi pimeys (Thallus).

- Hänet ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä (Talmud).

- Hän nousi ylös (Josefus).

- Jeesuksen seuraajat pitivät häntä Jumalana ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle (Plinius nuorempi).

- Hänellä oli juutalaisia ja kreikkalaisia seuraajia (Josefus).

- Usko Kristukseen oli kotoisin Juudeasta (Tacitus, Josefus), josta se oli levinnyt Roomaan asti (Tacitus).

- Jeesuksen seuraajia nimitettiin kristityiksi (Josefus, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi).

- Jeesuksella oli Jaakob-niminen veli (Josefus).

- Jeesusta kutsuttiin Kristukseksi eli Messiaaksi (Josefus).

9. tieteellinen maailmankatsomus

Kun jatketaan ihmeistä, niin yksi hyvin tavallinen syy niiden, Jumalan ja hengellisten asioiden torjumiseen on käsitys tieteellisestä ajattelutavasta ja maailmankatsomuksesta – asia, jolla yleensä tarkoitetaan sattumanvaraista syntyä ja kehitystä sekä ajattelumallia, jossa ei ole sijaa uskolle vaan ainoastaan tieteellisille tosiasioille. Nämä kaksi asiaa, usko ja tiede, erotetaan toisistaan. Lisäksi oletetaan, että tällainen ihminen on vapaa kaikista ennakko-oletuksista ja mieltymyksistä:

Toivon lyhyesti sanoen, että saataisiin ihmiset ajattelemaan tieteellisesti.

   Yleensä näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä koettaa tulla toimeen mahdollisimman vähällä ajattelemisella… Tieteellisen ajattelutavan olennaisimpana sisällyksenä on vapaus ennakkoluuloista, mieltymyksistä ja kiintymyksistä. Tiedemiehen tavoitteena on aina totuus, välittämättä vähääkään siitä, miten epämiellyttävä se saattaa olla tai missä määrin se saattaa aiheuttaa hämminkiä ihmisten kesken, joiden omaksumat uskomukset se osoittaa erheellisiksi. (16)

Tosiasia kuitenkin on, että monen ”tieteellisen” ihmisen ajattelumalli perustuu samalla tavalla sataprosenttisesti uskoon kuin sen, joka luottaa Raamatussa mainittuihin tapahtumiin. Ainut ero on, että hän uskoo kaiken saaneen alkunsa nuppineulan kokoisesta tilasta ja että elämä on syntynyt itsestään. Molemmat ovat menneisyyteen liittyviä uskomuksia kuten usko Raamatun kertomusten historiallisuuteen.

   Kuitenkin ns. tieteellinen ihminen on heikolla pohjalla, koska hänen uskolleen esim. sattumanvaraiseen elämänsyntyyn ei löydy ainuttakaan kokeellista todistetta. Hän uskoo siihen ilman todisteita, joten kysymys on sokeasta uskosta asiaan, jota ei ole pystytty todistamaan (voidaan sanoa, että kyseessä on sittenkin usko ihmeeseen, vieläpä varsin suureen ihmeeseen). Hänen maailmankatsomuksensa ei siis ole tieteellinen vaan uskonnollinen.

   Lisäksi on perusteltua sanoa, että ennakkokäsitykset ja -asenteet, joiden vallassa jokainen meistä jossakin määrin on, sekä naturalistinen ajatusmalli ohjaavat tällaista ihmistä. Ne saavat hänet omaksumaan näkökannan, jossa ei ole sijaa Jumalalle:

On hämmästyttävää, kuinka tänä ”tieteen aikakautena” niin harvat ihmiset tietävät, mitä tiede todella on ja miten se toimii. Monet ajattelevat, ettei tiedemiehillä ole ennakkoasenteita, kun he etsivät valkoisissa takeissaan puolueettomina totuutta. Kuitenkin tiedemiehiä on kahdenlaisia, miehiä ja naisia, ja he ovat samanlaisia kuin sinä ja minä. Heillä on uskomuksia ja ennakkoasenteita. Ennakkoasenne ratkaisee mitä teet tieteellisille todisteille, erityisesti se ratkaisee tavan, jolla päätät, että tietyt todisteet ovat merkityksellisempiä tai tärkeämpiä kuin toiset todisteet. Tiedemiehet eivät ole puolueettomia totuuden etsijöitä, he eivät ole neutraaleja.

   …Ateistilla, agnostikolla ja Raamatun ilmoitukseen uskovalla (sekä teistillä) on jokaisella oma uskonnollinen kantansa. Se mitä he sitten tekevät todisteille, riippuu heidän oletuksistaan (uskomuksistaan) ja uskonnollisesta kannastaan. Ei ole siis kysymys siitä, onko jollakin ennakkoasenteita vai ei. Todellinen kysymys kuuluu: Mikä ennakkoasenne on paras ennakkoasenne? Siis sellainen, joka myös kannattaa ottaa ennakkoasenteekseen. (17)

Toiseksi on hyvä kysyä, onko tieteellistä luottaa arvioihin, joita syntyy ihmisen mielessä. Sillä jos ihminen on sattumanvaraisen kehityksen tulosta tai kehittynyt joistain alemmista eläimistä, on kyseenalaista luottaa sellaisiin päättelyihin. Luottamus logiikkaan on poissa laskuista, jos olemme peräisin joistakin alemmista elämänmuodoista ja sattuman tuotetta:

Muistan kuinka eräässä seminaarissa nuori mies sanoi: ”En voi uskoa luomiseen, uskon alkuräjähdykseen. Olemme vain sattuman ja umpimähkäisten tapahtumien tulosta. Ei ole Jumalaa. Mitä sanot siihen?”

   Vastasin: ”No, jos olemme sattuman tulosta, myös aivosi ovat sattuman tulosta. Siksi ajattelumallisi, jotka määrittävät logiikkasi, ovat myös sattuman tulosta. Jos logiikkasi on tulosta satunnaisista tapahtumasarjoista, et voi olla varma siitä, että se on kehittynyt oikealla tavalla. Sinä et voi olla varma edes siitä oletko kysymässä oikeita kysymyksiä, koska et voi luottaa omaan logiikkaasi.”

   Hän oli sanaton. Myöhemmin hän tuli luokseni ja kysyi parhaita aiheeseen liittyviä kirjoja sanoen, että hänen täytyisi ajatella vakavasti tätä asiaa. Hän oli alkanut ymmärtää, että ilman absoluuttia (Jumalaa) hänellä ei olisi mitään. (18)

10. OIKEA JA VÄÄRÄ

Jos kristinusko ei ole totta ja Jumalaa ei ole olemassa, tarkoittaa se, ettei ole pohjimmiltaan mitään eroa hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä. Sillä jos Jumalan hyvä, rakastava ja pyhä, luonne ei ole moraalin absoluuttinen mittapuu ja joka ilmenee mm. kymmenessä käskyssä ja vuorisaarnassa, on sitä vaikea perustella millään muulla seikalla. Silloin kuka tahansa, esim. paatunut rikollinen, voisi määrittää normit, joita hän pitää järkevinä ja toimia niiden mukaan. Helposti sellaiseen johtopäätökseen voidaan tulla, jos ajatellaan ihmisen olevan olemassa vain sattumanvaraisten prosessien seurauksena.

   Tosiasia kuitenkin on, että jokaisella on jonkinlainen käsitys oikeasta ja väärästä. Se ilmenee suurissa maailmanuskonnoissa, itämaisessa karman laissa (ihminen niittää sitä mitä kylvää) sekä maallisissakin laeissa, joissa varastamista, murhaamista ja väkivaltaisia tekoja pidetään väärinä ja rangaistavana. Näissä kaikissa oletetaan, että tietyt teot ovat oikein ja toiset väärin, ja että jälkimmäisistä on myös huonoja seurauksia.

   Samoin on mielenkiintoista huomata, miten oikean ja väärän laki ilmenee suhteessamme lähimmäisiin ja itseemme. Jeesus sanoi: ”Sentähden, kaikki mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat” (Matt 7:18) sekä ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Matt 22:39). Toisin sanoen kun kukaan ei halua, että hänelle tapahtuu huonoja asioita – että häntä petetään, häneltä varastetaan, joku vie hänen puolisonsa tai hänelle tehdään väkivaltaa – ei niin pidä tehdä muillekaan. Itserakkauden kautta voidaan havaita, miten voidaan rakastaa lähimmäistä ja mikä on oikein ja väärin:

- Hyvä on, sanoi Bonelli. Kukaan ei puolusta varastamista. Entä sitten?

- Sama pätee valehtelemiseen, sanoi Weber. Ihmiset valehtelevat, mutta kukaan ei halua tulla petetyksi.

- Entä murha?

- Sekin on yleismaailmallinen käytäntö, vaikka kaikki eivät sitä noudatakaan.

- … On yleisesti hyväksytty asia, että ihminen on sekä älyllinen että moraalinen olento, hän aloitti jälleen. Voimme esittää tästä seuraavan yhteenvedon: jotkut kieltävät moraaliset normit; mutta vaikka jotkut varastavat, ei kenestäkään ole mukavaa tulla ryöstetyksi; vaikka jotkut valehtelevat, kenestäkään ei ole mukavaa tulla petetyksi; vaikka jotkut murhaavat ihmisiä, ei kenestäkään ole mukavaa joutua murhatuksi.

   Tämä on ihmisen moraalin selitys. Ihmisluonnon moraalisella samoin kuin sen älylliselläkin puolella on alullepanijana moraalinen ja älyllinen olento, sillä pelkästä materiasta ei löydy selitystä ihmisen älyllisille kyvyille ja hänen moraalilisille ominaisuuksilleen. (19)

Myös Paavali toi esille oikean ja väärän ihmisten sydämissä. Hän puhui pakanoista, joilla ei ollut tietoa Jumalasta, mutta jotka kuitenkin ymmärsivät, miten jotkut teot ovat oikeita ja jotkut toiset vääriä. He käsittivät mielessään eron näiden kahden asian välillä, vaikka eivät aina toimineetkaan sen mukaan. Tämäntyyppiset seikat osoittavat, että meillä on todella käsitys oikeasta ja väärästä, vaikka sitä ei aina noudateta. Sen voidaan nähdä olevan osoitus myös siitä, että meidät on alun perin luotu Jumalan kuvaksi, joka kuva kuitenkin vääristyi syntiinlankeemuksessa. Jos olisimme pelkkää materiaa tai eläimiä, olisi vaikea löytää selitystä ihmisen moraalille ja älyllisille kyvyille:

- (Room 2:14,15) Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -

Muutokset moraalissa. Vaikka ihmisillä on tieto oikeasta ja väärästä, on mahdollista, että he voivat paaduttaa itsensä ja omantuntonsa. Siksi on Hitlereitä ja paatuneita ihmisiä, joilla asetelmat ovat kääntyneet päälaelleen. Samoin jo Jesajan aikana esiintyi samanlaista käytöstä, kun jotkut sanoivat hyvän pahaksi ja pahan hyväksi sekä pimeän valkeudeksi ja valkeuden pimeäksi (Jes 5:20). Tällainen käytös on mahdollista, jos yksityinen ihminen tai yhteiskunta etääntyy kauas Jumalasta ja hänen tahdostaan. Näin on tapahtunut varsinkin nykyaikana, kun ei uskota enää Jumalaan luojana ja että olemme vastuunalaisia hänelle. Muutosta on tapahtunut varsinkin seksuaalisuuden alueella, josta ovat esimerkkejä esiaviollisten ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden sekä homoseksuaalisuuden hyväksyminen mutta myös sellaiset asiat kuin abortin, eutanasian ja itsemurhaoikeuden kannattaminen. Toisin sanoen on hylätty Jumalan käskyt (Älä tapa, älä tee huorin) näillä alueilla, koska ei ole enää käsitystä Jumalasta luojana ja kaiken tuomarina. Samalla ei ole tahdottu ottaa huomioon seuraavia tekijöitä, jotka ovat oleellisen tärkeitä:

Mikä on totuus?

Kun edellä mainittiin, miten muutosta oikeassa ja väärässä on tapahtunut suhteessa Jumalan sanaan, ovat siitä siis esimerkkeinä esiaviollisten ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden sekä homoseksuaalisuuden hyväksyminen. Vain joitakin vuosikymmeniä sitten näitä asioita pidettiin yleisesti väärinä, mutta nyt on tapahtunut muutos. Jumalan normit näillä alueilla on hylätty, koska häntä ei pidetä enää luojana eikä tuomarina. Mm. Jeesus sanoi liittyen samaan asiaan:

- (Matt 19:4-6) Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Harvemmin kuitenkaan esitetään kysymystä siitä, mikä on totuus ja onko tekemillämme teoilla merkitystä. Sitä ei juurikaan tule esille maallisissa tiedotusvälineissä.

   Tämä kysymys on kuitenkin oleellinen. Sillä jos Raamatun ja varsinkin Uuden testamentin sanoma on totta, osoittaa se meille, että kerran tulee tuomio, ja että haureelliset, avionrikkojat, murhaajat, homoseksuaalisuuden harjoittajat tai yleensä katumattomat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Toisin sanoen tekemämme teot ovat tärkeitä emmekä voi odottaa pääsevämme Jumalan mielisuosioon, jos elämme katumattomalla sydämellä. Siksi on hyvää ja tärkeää arvioida, ovatko tuomioon ja kadotukseen liittyvät jakeet totuus ja totta vai valhetta, koska jompaankumpaan luokkaan niiden on kuuluttava. Asiaa eivät siis ratkaise ihmisten mielipiteet ja gallupkyselyt, vaan ainoastaan totuudella on merkitystä. Muu on epäoleellista. Jos ne ovat totuus ja totta, mutta siitä huolimatta emme välitä niistä, emme varmastikaan toimi viisaasti:

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

- (Ilm 22:14,15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

Onko vapautuminen mahdollista?

Mitä tulee oikeaan ja väärään sekä esim. homoseksuaaliseen käytökseen, puolustetaan sitä usein rakkauden nimessä nyky-yhteiskunnassa ja tervehditään sankareina henkilöitä, jotka ajavat tätä asiaa. Silloin ei oteta huomioon mm. edellisiä jakeita, joiden perusteella nämä ihmiset todellisuudessa johtavat muita kadotukseen. Ajatellaan vain, että kyseessä on synnynnäinen asia ja siksi sen on oltava oikein ja hyväksyttävää, vaikka todellisuudessa tällaisen käytöksen taustalla ovat usein traumaattiset ihmissuhteet (miehillä yleensä huono isäsuhde, torjunta kavereiden taholta, seksuaalista hyväksikäyttöä ja naisilla yleensä puutteellinen äitisuhde) aivan kuten monien rikollistenkin elämässä. Reagoiminen niihin on sitten saanut aikaan homoseksuaalista käytöstä.

   Toiseksi nyky-yhteiskunnassa ei oteta huomioon, että seksuaaliset ajatukset ja homoseksuaalisuus ovat asioita, jotka koskevat ihmisen ajatusmaailmaa ja ovat himoja. Ne ovat aivan samanlaisia himoja kuin viinan- tai huumeidenhimo, joista on mahdollista vapautua ja päästä irti, kun ihminen vain kääntyy Jumalan puoleen. Tärkein asia on se, että myönnämme ensin käytöksemme vääräksi eli tunnustamme syntimme (1 Joh 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.) oli sitten kyseessä mikä alue tahansa. Sen jälkeen voimme pyytää Jumalan apua kaikkien väärien taipumusten voittamiseen. Se koskee niin homoseksuaaleja, alkoholisteja, narkomaaneja, pornon orjia kuin muita riippuvaisuuksia. Jeesus on luvannut tehdä tällaisen ihmisen vapaaksi. Joskus se tapahtuu hetkessä mutta useimmiten prosessin kautta:

- (Joh 8:36) Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

11. SYNTIINLANKEEMUKSEN KORJAUS

Jos kristinusko ja Raamattu eivät ole totta, ei silloin tapahdu syntiinlankeemuksen korjausta eikä luoda uusia taivaita ja uutta maata. Sillä kun monet ihmiset kyselevät nyt, miksi maailmassa on huonoja asioita sekä kärsimystä, ja eikö ole toivoa paremmasta, niin jos Raamatun lupaukset eivät pidä paikkaansa, ei silloin ole odotettavissa paljoakaan parempaa. Kaikki todennäköisesti pysyy entisellään.

   Tosiasia kuitenkin on, että on odotettavissa parempaa. Näin Raamattu ainakin opettaa. Sen mukaan syntiinlankeemuksen seuraukset eivät ole pysyviä, vaan kaikki asetetaan kohdalleen ja luomakunta tullaan uudistamaan. Kuolema ja kirous, jotka tulivat syntiinlankeemuksen seurauksena maailmaan (1 Moos 3:17-19), eivät enää hallitse, vaan nekin tullaan poistamaan. Kaikki nämä asiat ovat odotettavissa, mikäli itse haluamme kääntyä Jumalan puoleen ja mikäli seuraavat jakeet vain pitävät paikkansa:

- (Room 8:18-21) Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

19. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

20. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,

21. koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

- (1 Kor 15:24-26) sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.

25. Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle".

26. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

- (Ilm 22:1-3) Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

2. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.

3. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä

- (Ilm 21:1,4-6) Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.

ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".

6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

12. KUOLEMANJÄLKEINEN ELÄMÄ

Jos kristinusko ja Raamattu eivät ole totta, silloin ei ole mitään kuolemanjälkeistä elämää, vaan ihmisen olemassaolo loppuu siihen. Tällaisessa naturalistisessa maailmankatsomuksessa oletetaan, että ihminen koostuu yksinomaan aineesta, ja kun aine kuolemassa hajoaa, katoaa myös ihminen. Hänen persoonallisuutensa ja yksilöllisyytensä lakkaa olemasta. Siksi ei pidetä uskottavana, että olisi mitään muuta kuoleman jälkeen.

   Sen sijaan Jeesuksen ja Raamatun opetus on, että elämä todella jatkuu kuoleman jälkeen. Kuolema on joko portti ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä tai ikuiseen eroon hänestä eli kadotukseen. Molemmista asioista, taivaasta ja kadotuksesta, on Jeesus puhunut hyvin paljon, joten kysymys on siitä, kuka on asiantuntija tällä alueella. Ovatko sitä nykypäivän epäilijät, joilla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta asiasta, ja joiden käsitys perustuu pelkästään (epä)uskoon (he eivät voi todistaa kadotuksen ja taivaan olemattomuutta, koska heillä ei ole täydellistä tietoa), vai onko sitä Jeesus, joka väitti tulleensa Isän tyköä ja olleensa olemassa ennen Aabrahamia (Joh 8:58) Hän sanoi muun muassa:

- (Joh 14:1-6) "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.

2. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?

3. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

4. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte."

5. Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"

6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (Matt 25:41,46) Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

Lisäksi on hyvä tietää, että Jumala rakastaa meitä eikä halua kenenkään joutuvan kadotukseen (1 Tim 2:3,4: Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden) kuten useissa jakeissa osoitetaan. Meille on annettu valinnan mahdollisuus kyseisessä asiassa ja meitä on rakastettu, mutta jos emme välitä siitä ja torjumme armon, käy meille huonosti. On sanottu, että suuri osa kadotuksen tuskasta aiheutuu hukkaan heitettyjen mahdollisuuksien suremisesta, syntien katumisesta ja tuskasta, joka koskee entisiä epäilyjä taivaan ja helvetin olemassaolon suhteen. Se pitää varmasti paikkansa:

"Oi, kirottua, kurjaa! Kirottu koko iäisyydeksi! Kuinka narrimaisesti olenkaan tehnyt itselleni! Mihin tyhmään mielettömyyteen olinkaan syyllinen valitessani synnin lyhyen nautinnon näin kalliin iankaikkisen vaivan hinnalla! Kuinka usein minulle sanottiinkaan, että niin tulisi käymään! Kuinka usein varoitettiinkaan jättämään synnin polut, jotka varmasti saattaisivat minut iankaikkisen kuoleman kammioihin! Mutta minä kuuron tavoin, en kallistanut korviani noille varoituksille, vaikka he varoittivat niin viisaasti. He sanoivat minulle usein, että minun lyhytaikainen nautintoni tulee pian vaihtumaan iankaikkiseen vaivaan. Ja nyt liian surullinen kokemukseni sanoo minulle sen, se sanoo sen todellakin, mutta on liian myöhäistä auttaa, sillä minun iankaikkinen osani on määrätty ainaiseksi.

   Miksi minulle oli annettu tilaisuus? Miksi minut oli varustettu kuolemattomalla sielulla? Miksi niin vähän välitin siitä? Oi, kuinka oma laiminlyöntini viiltääkään minua kuolettavasti, ja kuitenkin tiedän, etten voi enkä saa kuolla. Mutta elää kuolettavaa elämää on pahempaa kuin kymmenentuhatta kuolemaa, ja kuitenkin olisin kerran voinut tulla autetuksi tästä, mutta en tahtonut! Oi, tämä on se kalvava mato, joka ei koskaan kuole. Olisin kerran voinut olla onnellinen; kerran minulle tarjottiin pelastusta, mutta minä vastustin sitä. Jos se olisi tapahtunut vain kerran, ja olisin sitä vastustanut, olisi sekin ollut anteeksiantamaton tyhmyys, mutta sitä tarjottiin tuhatkin kertaa, ja kuitenkin yhtä usein (niin kurja minä olin) vastustin sitä. Kirottu synti, joka petollisella nautinnollaan lumoaa ihmiskuntaa iankaikkiseen perikatoon! Jumala kutsui minua usein, mutta yhtä usein minä vastustin. Hän ojensi kätensä, mutta en välittänyt siitä. Kuinka usein asetuinkaan Hänen käskyjään vastaan, kuinka usein vastustinkaan Hänen nuhteitaan! Mutta nyt on tilanne muuttunut, sillä nyt Hän seuraa minun onnettomuuttani ja pilkkaa häviötäni, joka on tullut minun osakseni. Hän olisi voinut auttaa minua silloin, mutta minä en tahtonut. Sen tähden nämä ainaiset tuskat, ovat vain palkka omista teoistani, joita olen tuomittu kärsimään." (20)

13. JEESUS JA HÄNEN VÄITTEENSÄ

Jos kristinusko ja Raamattu eivät ole totta, niin Jeesuksella ja hänen puheillaan ei ole merkitystä. Hänen on silloin täytynyt olla vain tavallinen ihminen, joka ei juurikaan poikkea muista. Siksi ei kannata ottaa vakavasti sitä, mitä hänestä kirjoituksissa mainitaan. Näin ainakin monet naturalistit ajattelevat.

   Toisaalta on sanottu, että Jeesus on suuri henkinen opettaja tai viisas ihminen, muttei ainakaan Jumala niin kuin hän väitti. On ajateltu, että hän toi merkittävää hengellistä opetusta varsinkin moraalin alueella, ja jota noudattamalla yhteiskunta olisi paljon parempi paikka. Se yleensä tunnustetaan. Samoin saatetaan ottaa esille hänen nöyryytensä, tasapainoinen luonteensa ja rakkautensa, joista hänet saatetaan muistaa.

   Tosiasia kuitenkin on, ettei Jeesus ole voinut olla suuri henkinen opettaja tai viisas ihminen, jos hän ratkaisevassa kohdassa – omassa identiteetissään – on puhunut väärin. Sillä hän esitti sellaisia väitteitä itsestään, jotka eivät sovi viisaan ja nöyrän opettajan suuhun, jos ne eivät pidä paikkaansa. Onhan röyhkeätä, jos joku opettaja tai ihminen nykypäivänä väittää itsestään enemmän kuin todellisuudessa on. Hän ei silloin ole hyvä opettaja, vaan ainoastaan röyhkeä valehtelija. Sellaista ei kannata kuunnella.

   Sen sijaan jos Jeesuksen puheet itsestään ovat totta, muuttuu tilanne kokonaan. Silloin ei ole röyhkeätä esittää sellaisia väitteitä, koska ne ovat totuudenmukaisia ja ovat tärkeitä meille. Edelleen on hyvä huomata, että Jeesuksen moraalinen luonne sopii hyvin yhteen hänen väitteidensä kanssa. Ne eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Hän puhui itsestään mm. seuraavalla tavalla:

Hän oli ennen Aabrahamia:

- (Joh 8:56-59) Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi."

57. Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!"

58. Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut".

59. Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä.

Hän tuli taivaasta:

- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

- (Joh 6:38) Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

Hän on Messias:

- (Joh 4:25,26) Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki".

26. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi".

Hän on Jumalan Poika:

- (Joh 9:35-38) Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?"

36. Hän vastasi ja sanoi: "Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?"

37. Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu".

38. Niin hän sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.

Hän on Kristus:

- (Joh 10:23-25) Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.

24. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."

25. Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.

Hänestä on kirjoitettu:

- (Joh 5:39, 45-47) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

45. Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne.

46. Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.

47. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"

Hän on elämän leipä:

- (Joh 6:35) Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.

Hän herättää häneen uskovan viimeisenä päivänä:

- (Joh 6:40) Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Hän on maailman valkeus:

- (Joh 8:12) Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".

Hän teki aina sitä, mikä oli Isälle otollista:

- (Joh 8:29,30) Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista."

30. Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.

Hän puhui totta:

- (Joh 8:44,45) Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

45. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

Hän ei tehnyt syntiä:

- (Joh 8:46) Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

Hän on hiljainen ja nöyrä sydämeltä:

- (Matt 11:28,29) Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

Hänessä on pelastus:

- (Joh 10:9) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

Hän antaa iankaikkisen elämän:

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

Hän on hyvä paimen:

- (Joh 10:10,11) Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

11. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.

Hän antoi henkensä puolestamme:

- (Joh 10:17-19) Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.

18. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."

19. Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.

Hän on yhtä Isän Jumalan kanssa:

- (Joh 10:29,30) Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.

30. Minä ja Isä olemme yhtä."

31. Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.

- (Joh 14:8,9) Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme".

9. Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?

Hän vastaa rukouksiin:

- (Joh 14:13,14) ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.

14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.

Hän antaa rauhan:

- (Joh 14:27) Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta:

- (Joh 18:36) Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä".

37. Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni."

38. Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä.

14. YHTEYS JUMALAAN

Jos kristinusko ja Raamattu eivät ole totta, ei meillä voi olla yhteyttä Jumalaan tai koko asia perustuu saavutuksiimme ja ponnisteluihimme.

   Yleensähän maalaisjärki sanoo, että taivaaseen ja Jumalan yhteyteen pääsy riippuu siitä, kuinka hyviä olemme. Ajatellaan, että jos teemme parhaamme ja yritämme kaikkemme, niin Jumala lopulta antaa hyväksyntänsä siihen. Lähes kaikki ihmisen ajattelu perustuu tähän ajatukseen, että Jumalan hyväksyntä on omasta toimeliaisuudestamme riippuvaista.

   Asiassa on vain yksi suuri ongelma, joka on epätäydellisyytemme. Jeesus sanoi, että ”Kukaan teistä ei lakia täytä” (Joh 7:19) ja se pitää paikkansa. Kaikki ovat vajavaisia Jumalan edessä emmekä kykene omin voimin korjaamaan välejä hänen kanssaan. Syvä kuilu erottaa meidät Jumalan täydellisyydestä. Jotkut voivat kyllä olla hieman parempia kuin toiset, mutta sillä ei ole paljoa merkitystä. Kuilu on edelleen olemassa ja sitä on mahdoton ylittää:

"Annahan, kun kerron sinulle yhden esimerkin: keskiverto ihminen pystyy hyppäämään, sanotaan vaikkapa kaksi metriä. Urheilua harrastanut hyväkuntoinen henkilö saattaa hypätä ehkä viisi metriä. Ja jos hän on olympiavoittaja, hän saattaa päästä yhdeksän metrin ennätyslukemiin, mutta tämän pitemmälle on jo melko lailla mahdoton hypätä meidän sukupolvemme aikana. Mutta oletetaan nyt, että seisomme kaikki kanjonin reunalla, jonka toiselle laidalle on matkaa 200 metriä. Yksikään meistä ei kykene hyppäämään tuon kuilun yli, vai mitä? Katsotaanpa nyt tätä samaa asiaa vertauksen muodossa. Jumala on tuon synniksi sanomamme kuilun toisella puolella. Hän tarkasteli meitä heinäsirkkaparkoja juuri sellaisina kuin olemme ja alkoi tuntea sääliä meitä kohtaan. Hän tiesi, että meidän oli aivan mahdoton päästä Hänen luokseen omine voiminemme; juuri tästä syystä Hän lähetti meille sillaksi oman Poikansa Jeesuksen. Jeesus on välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Me voimme kulkea hänen kanssaan täysin turvallisesti, koska Hän omien sanojensa mukaan oli 'tie ja totuus ja elämä'! Tiedän, että on monia, jotka torjuvat tämän jumalallisen ratkaisun liian helppona. He yrittävät mieluummin tehdä jotakin omissa voimissaan pelastaakseen itsensä, mutta mitkään ihmisyritykset eivät kanna meitä Jumalan luo, kohtalonamme on pudota tuohon edessämme ammottavaan kuiluun!" (21)

Mikä on sitten ratkaisu siihen, että olemme erossa Jumalasta, kävi se ilmi jo edellisessä kertomuksessa. Toisin sanoen Jumala itse teki sen, mikä meille oli mahdotonta. Hän tuli Jeesuksessa Kristuksessa ihmiseksi ja täytti Jumalan lain eli kaikki vaatimukset puolestamme (Matt 5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.), joten nyt vaatimuksia ei enää ole! Meidän ei tarvitse itse miettiä asian sitä puolta. Hän ikään kuin rikkaana miehenä maksoi koko velan puolestamme, ettei kenenkään tarvitse itse maksaa sitä.

   Motiivina kaikessa oli hänen rakkautensa meitä kohtaan ja että pääsisimme hänen yhteyteensä. Aloitteentekijänä oli siis Jumala, joka teki kaiken puolestamme:

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

- (2 Kor 5:19,20) Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Kun hyvät tekomme tai syntimme eivät vaikuta taivaaseen pääsyyn kuten todettiin, niin riippuu asia aivan muusta. Se riippuu siitä, laitammeko uskomme eli luottamuksemme Jeesukseen Kristukseen, joka on jo täyttänyt lain puolestamme sekä ylittänyt kuilun Jumalan ja ihmisen välillä. Sillä koko Uuden testamentin perusopetus on siinä, että Jeesuksen Kristuksen kautta meillä on pääsy Jumalan yhteyteen ja taivaaseen, ja jos vain käännymme hänen puoleensa, toteutuu se meidänkin elämässämme. Näin Raamattu opettaa:

- (Apt 16:31) Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

Ainut syy, miksi jotkut eivät pelastu, johtuu juuri siitä, että he torjuvat Jumalan armon ja Kristuksen. Sillä vaikka armo Jeesuksessa Kristuksessa on valmiina, voi ihminen itse kääntää selkänsä, mikäli hän ei välitä siitä. Jumalan puolelta kaikki on siis valmiina, mutta voimme itse torjua kaiken (Luuk 14:17,18: Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'. Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.)

   Käänny siis henkilökohtaisesti Jumalan puoleen koko sydämestäsi, pyydä anteeksi syntejäsi ja ota vastaan armo, joka on jokaista varten. Näin et menetä iankaikkisen elämän lahjaa, jota sinulle tarjotaan.

Ystäväni, jos joudut kadotukseen, se ei tapahdu syntiesi tähden, vaan siksi, että et tahdo vastaanottaa armahdusta, jonka Jumala tarjoaa sinulle poikansa kautta. Sillä jos hylkäät Jeesuksen Kristuksen, mitä Jumala voi tehdä? Sinä hylkäät silloin ainoan pelastuksen toivosi.

   Vuonna 1892 Wilson ja Porter tuomittiin hirtettäviksi postiryöstöstä. Porter teloitettiin, mutta Wilson armahdettiin. Hän hylkäsi armahduksensa, ja korkeimman oikeuden ylituomari John Marshall jätti jälkimaailmalle tämän päätöksen: Armahdus on teko, jonka laillistumiseksi vapauttaminen on välttämätön, eikä vapauttaminen ole täydellinen ilman sen vastaanottamista. Sen voi silloin torjua se henkilö, jolle se on tarjottu; ja jos se torjutaan, me emme ole havainneet tuomioistuimella olevan valtaa panna sitä pakolla täytäntöön hänen suhteensa.”

   Vastuu, kuten näet, on sinun. Jos et hyväksy Jumalan armahdusta, Hän ei pakota sinua tekemään sitä. ”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta?” (Hebr 2:3) (22)

PELASTUSRUKOUS:

Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

VIITTAUKSET:

1. J. Edwin Orr: 100 kysymystä Jumalasta (100 Questions about God), s. 26-28

2. Ethel Melander: Minustako uskovainen, s. 16

3. James W. Sire: Missä maailmassa? (The Universe Next Door. A Basic World View Catalog), s. 14

4. siteeraus Hans Kungin kirjassa Does God exist.

5. Paul Davies: Viides ihme, 1999, s. 14,15)

6. Andy Knoll (2004) PBS Nova interview, 3. toukokuuta 2004, sit. Antony Flew & Roy Varghese (2007) There is A God: How the World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind. New York: HarperOne

7. George Wald (1992) ”Life and Mind in the Universe”, teoksessa Henry Margenau & Roy Abraham Varghese (toim.) Cosmos, Bios, Theos. La Salle, IL: Open Court

7. Alan Linton: ”Scant Search for the Maker”, Times Higher Education Supplement, April 20, 2001

8. Stephen Jay Gould: The Panda’s Thumb, (1988), s. 182,183. New York: W.W. Norton & Co.

9. Niles Eldredge (1985): “Evolutionary Tempos and Modes: A Paleontological Perspective” teoksessa Godrey (toim.) What Darwin Began: Modern Darwinian and non-Darwinian Perspectives on Evolution

10. RICHARDSON, DON: Iankaikkisuus heidän sydämissään, s. 96.

11. J. Edwin Orr: 100 kysymystä Jumalasta (100 Questions about God), s. 59 - 60

12. Fr. Bettex: Raamatun ensimmäinen lehti, s. 5

13. Sit. kirjasta: "Oliko vedenpaisumus ja Nooan arkki mahdollinen?", Toivo Seljavaara, s. 6,7.

14. FREE, JOSEPH, P.: Archaeology and Bible history, 12. p. 1973 - Sit. kirjasta: "Voiko Raamattuun luottaa", Uuras Saarnivaara, s. 187.

15. SALONEN, ARMAS: Sumeri ja sen henkinen perintö (Keuruu 1962), s. 138,139.)

16. V.T. Aaltonen: Miksi en ole kristitty, s. 199, 200

17. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 27,28

18. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 44

19. J. Edwin Orr: 100 kysymystä Jumalasta (100 Questions about God), s.50 - 52

20. JOHN BUNYAN: Näkyjä taivaasta ja helvetistä, s. 66-68

21. JAKOV DAMKANI: Siionin poika, s. 107,108

22. Oswald J Smith: 35,36 Jumalan pelastus

Jari Iivanainen