ihmisoikeudet ja kristillinen usko, naisten asema, naispappeus

Kristillinen usko ja ihmisoikeudet

Lue, miten kristillinen usko on vaikuttanut myönteisesti ihmisoikeuksiin ja ihmisten aseman parantumiseen

- (1 Kor 6:9) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö…

- (2 Tim 2:19) Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee".

- (Matt 22:35-40) ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:

36. "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

- (Matt 7:12) Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.

Yksi nykyajan mielikuvista länsimaissa on, että Jumalasta ja kristillisestä jumalauskosta luopuminen merkitsee moraalin ja kulttuurin kehitystä. Monet arvoliberaalit ja naturalistiseen maailmankuvaan taipuvaiset ihmiset saattavat ajatella, että maailma muuttuu olennaisesti paremmaksi sitä mukaa kun jumalauskosta päästään eroon. Se vie kohti vapautta, kohti sivistystä, kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja kohti tilaa, jossa järki nostetaan arvoonsa. Ainakin näin monet kristillisen uskon hylkäävät henkilöt ajattelevat.

Monet saattavat myös ottaa esille kristinuskon ja Jumalan nimessä tehdyt vääryydet ymmärtämättä, että ne ovat seurausta Jumalasta luopumisesta tai ettei ole noudatettu Jeesuksen ja apostolien opetuksia. Ne eivät johdu siitä, että olisi seurattu Jeesuksen ja apostolien opetuksia, vaan siitä, ettei niitä ole seurattu ja noudatettu. Tätä tärkeätä eroa monet kristillisen uskon arvostelijat eivät ymmärrä.

Mutta miten asia on? Onko kristillinen usko vaikuttanut myönteisesti vai kielteisesti ihmisoikeuksiin ja ihmisen arvoon?

Katsomme tätä asiaa muutamien esimerkkien valossa kuten naisten asema, lukutaito, kirjakielen synty sekä koulujen ja sairaaloiden perustaminen. Ne osoittavat, miten kristillinen usko on vaikuttanut myönteisesti monilla alueilla. Ne maat, joissa kristillinen usko on ollut tärkeällä sijalla, ovat myös niitä maita, joihin ihmiset kaikkein mieluiten muuttavat. Niissä ihmisoikeudet ja taloudelliset olot ovat olleet yleisesti ottaen paremmat kuin muualla.

Onko kristillinen usko heikentänyt vai parantanut naisten asemaa? Ensiksi on hyvä kiinnittää huomiota naisten asemaan, koska jotkut ovat esittäneet väitteen kristinuskon haitallisesta vaikutuksesta naisten asemaan. He ovat hyökänneet kristillistä uskoa vastaan väittäen sen olevan patriarkaalista ja heikentäneen naisten asemaa. Tämän syytöksen ovat esittäneet varsinkin feministiliikkeen jäsenet ja muut samanlaisen ajatustavan omaksuneet. Nämä ihmiset ajattelevat naisen aseman riippuvan siitä, että hän toimii täsmälleen samoin kuin mies (esim. naispappeus) eikä siinä, että hän on arvokas itsessään ja varsinkin Kristuksen kautta. Tässä näkökannassa naisen arvo mitataan vain hänen samankaltaisuudellaan miehen kanssa eikä hänen identiteetillään pelkästään naisena.

Kuitenkin on ristiriitaista, että samat feministiliikkeen jäsenet, jotka väittävät edustavansa naista, ajavat voimakkaasti aborttia, joka on todellisen naisellisuuden hylkäämistä. Todelliseen naisellisuuteen ei kuulu lapsen tappaminen äidin kohtuun tai sen ulkopuolelle. Sen sijaan äidin ja lasten välinen läheinen suhde ja lapsista huolehtiminen on tervettä naisellisuutta. Nykyiset feministiliikkeen johtajat ovat unohtaneet sen.

Toinen ongelma, mikä on seurannut feministiliikkeen voimakkaan toiminnan aikana, on yksinhuoltajaäitien määrän kasvu. Tämäkin asia on yleistynyt vasta nykyisen sukupolven aikana, kun on luovuttu kristillisistä periaatteista ja avioliiton pysyvyydestä. Monet naiset ovat suuremman taakan alla kuin he olivat ennen nykyisen feministiliikkeen aikakautta. Se ei ole helpottanut, vaan pahentanut heidän asemaansa.

Näyttelijä-kirjailija Eppu Nuotio ja tutkija Tommi Hoikkala pohtivat yhdessä miehen ja naisen välisen suhteen hämmennystä. Hoikkala kummastelee, miten naisten oikeuksien lisääntyessä ydinperhe aloitti hajoamisen. Hän arvelee, että meille käy kohta samoin kuin Ruotsissa, jossa yksi lapsi ja yksinhuoltajaäiti ovat yleisin perhemuoto. Naiset halusivat pois asemasta, jossa he eivät voineet valita ja ovat päätyneet tilanteeseen, jossa he eivät voi valita… Useimmiten kotityöt, opiskelu ja pätkätyöt rasittavat naisia, jotka uupuvat taakkojen alla. Parisuhteen ongelmat kertovat Hoikkalan mielestä siitä, että mies ei kestä menestyviä naisia. Sitä mukaa kun ihmisen sietokynnys laskee, kynnys erota madaltuu. Suomeen on syntynyt eroamiskulttuuri. (1)

Entä historia ja naisten asema? Monet hyökkäävät kristillistä uskoa vastaan juuri siksi, että he väittävät sen heikentäneen naisten asemaa.

Tämä väite ei kuitenkaan kestä historiallista tarkastelua. Sillä verrattuna kreikkalaisten ja roomalaisten yhteiskuntien naisiin, oli kristittyjen naisten asema huomattavasti parempi.

Eräs esimerkki antiikin maailmasta oli tyttövauvojen heitteillejättö. Rooman valtakunnassa oli yleisenä tapana harjoittaa perhesuunnittelua jättämällä vastasyntyneitä heitteille. Se koitui etenkin tyttöjen kohtaloksi. Tämän seurauksena miesten ja naisten suhdeluku oli vääristynyt, ja on arvioitu, että roomalaisessa yhteiskunnassa oli n. satakolmekymmentä miestä sataa naista kohti.

Kristillinen usko kuitenkin muutti tilanteen ja paransi naisten asemaa antiikissa. Kun kristityt kielsivät abortin ja vastasyntyneiden tappamisen, vaikutti se tyttölasten eloonjäämiseen. Tyttölapsista pidettiin huolta yhtä lailla kuin pojista. Tämä muutti miesten ja naisten suhdelukua tasaisemmaksi.

Toinen esimerkki ovat lapsiavioliitot ja nuorena solmitut avioliitot. Antiikin yhteiskunnassa oli tavallista, että naiset joutuivat avioitumaan jo puberteetti-iässä tai sitä ennen. Kreikkalainen Cassius Dio, joka kirjoitti Rooman historian, totesi tytön olevan kypsä avioitumaan jo 12-vuotiaana: ”Tyttö, joka on avioitunut ennen 12 ikävuotta, tulee lailliseksi puolisoksi täyttäessään 12 vuotta.” Sen sijaan kristillinen usko vaikutti sen, että naiset saivat avioitua iäkkäämpinä ja valita itse puolisonsa.

Kolmas esimerkki ovat naislesket, joiden asema oli huono antiikin maailmassa (aivan kuten nykyajan Intiassa, jossa naisleskiä on jopa poltettu). He olivat yksi avuttomimmista ja vähäosaisimmista ryhmistä, mutta kristillinen usko toi parannuksen heidänkin elämäänsä. Yhteisöä velvoitettiin huolehtimaan leskistä kuten heitteille jätetyistä lapsista. Tämä vaikutti kristillisen uskon leviämiseen Rooman valtakunnassa. Leskien asemasta puhutaan mm. Apostolien teoissa sekä kirjeissä (Apt 6:1, 1 Tim 5:3-16, Jaak 1:27).

Neljänneksi Uudessa testamentissa on opetusta miehille, joiden tulee rakastaa vaimojaan, kuten Kristuskin rakasti seurakuntaa. Jos tässä on jotain negatiivista naisten kannalta, tulisi nykyfeministien kertoa, mitä vikaa siinä on. Eikö miehen rakkaus vaimoaan kohtaan ole juuri se, mitä jokainen nainen toivoo avioliitossa?

- (Ef 5:25,28) Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.

Viidenneksi on otettava huomioon, että naisten osuus Jeesuksen seuraajista on aina ollut suuri. Näin oli ensimmäisten vuosisatojen aikana ja myöhemminkin. Jos kristillinen usko ei olisi tuonut parannusta heidän elämäänsä, miksi näin olisi tapahtunut? Miksi heitä veti puoleensa tämä asia, jos he tiesivät kristillisen uskon alistavan naista? Tosiasia on, että se yleisesti ottaen paransi heidän elämäänsä. Lisäksi tosiasia on, että naiset ovat olleet suuressa osassa monissa kristillisissä herätysliikkeissä. Hyvänä esimerkkinä ovat mm. helluntaiherätys ja pelastusarmeija. Heillä on ollut tärkeä asema ja he ovat levittäneet evankeliumia alueille, joihin ei ole riittänyt miehiä.

Sosiologian ja vertailevan uskontotieteen professori Rodney Stark on kirjoittanut kirjan kristinuskon kasvusta ja menestyksestä sekä analysoinut naisten merkitystä kristinuskon leviämisessä. Starkin mukaan kristittyjen naisten asema oli hyvä kristinuskon varhaisvaiheista alkaen. He nauttivat korkeampaa statusta ja turvallisuutta kuin esimerkiksi roomalaiset kanssasisarensa, joiden asema oli taas huomattavasti korkeampi kuin kreikkalaisten naisten. Kristillisissä yhteisöissä ei myöskään hyväksytty abortteja tai vastasyntyneiden tappamista – molemmat olivat ankarasti kiellettyjä. Niinpä kristinusko oli hyvin suosittua naisten keskuudessa, (Chadwick 1967; Brown, 1988) ja se levisi varsinkin yläluokkalaisten naisten kautta heidän miehilleen. (2)

Sitä paitsi on turha kieltää sitä, minkä jopa kristinuskon pakanalliset vastustajat avoimesti tunnustivat: että tämä uusi uskonto veti puoleensa epätavallisen paljon naisia ja että monet naiset saivat seurakunnan opeista sellaista lohtua, jota vanhat uskonnot eivät kyenneet antamaan. Kuten olen maininnut, Kelsos piti naisten suhteettoman suurta osuutta kristittyjen joukossa todisteena kristinuskon irrationaalisuudesta ja rahvaanomaisuudesta. Julianus moitti kirjoituksessaan Misopogon (Parranvihaaja) Antiokian miehiä siitä, että he antoivat vaimojensa tuhlata omaisuuttaan ”galilealaisille” ja köyhille, millä oli ollut se onneton seuraus, että kristittyjen ”ateismi” oli saanut osakseen yleistä ihailua. Ja niin edelleen. Varhaista kristinuskoa koskeva todistusaineisto ei suoraan sanoen jätä mitään sijaa epäilykselle siitä, etteikö tässä olisi kyse uskonnosta, joka veti voimakkaasti puoleensa naisia ja joka ei olisi levinnyt läheskään yhtä laajalle eikä yhtä nopeasti, jollei sillä olisi ollut piirissään niin paljon naisia. (3)

Entä naispappeus ja kielteinen suhtautuminen siihen? Monet kristityt ymmärtävät Raamatun perusteella, että tämä asia kuuluu vain miehille (1 Tim 3:1-7, Tiit 1:5-9). Siinä ei ole kysymys, että naista pidettäisiin vähempiarvoisena vaan että miehillä ja naisilla on erilaiset roolit. Tärkeää on myös huomata, miten Jeesus toimi. Yleensä ihmiset pitävät Jeesusta hyvänä, ja hän todella oli sitä. Hänellä oli mies- että naisseuraajia yhtä lailla. Kuitenkin tärkeä havainto on, että apostoleiksi Jeesus valitsi vain miehiä (Matt 10:1-4), ei naisia. Jeesus ei tässä noudattanut nykyfeministien mallia, vaikka hän varmasti rakasti kaikkia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta.

Miksi siis kiinnittää huomiota Jeesuksen asettamaan malliin? Tärkein syy on se, että Jeesus ei ollut kuka tahansa ihminen vaan Jumala isolla J-kirjaimella. Hän oli Jumala, joka on luonut kaiken ja joka itse tuli taivaasta ihmiseksi (mm. Joh 1:1-3,14). Jeesus myös itse sanoi: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne" (Joh 8:23,24).

Niinpä jos Jeesus on Jumala, joka antoi mallin ensimmäisten apostolien suhteen, ei meidän pitäisi ohittaa tätä asiaa olankohautuksella ja väittää, ettei sillä ole mitään merkitystä. Ne jotka nykyaikana puhuvat epätasa-arvosta tässä asiassa, tuntuvat hylkäävän muutkin opetukset, joita Jeesus toi esille. Monet heistä eivät usko helvettiin eikä muihinkaan Raamatun perusasioihin, joista Jeesus opetti. He väittävät niitä valheeksi ja ajattelevat olevansa viisaampia kuin Jeesus. Eikö tämä ole röyhkeä asenne? Tällaiselta ihmiseltä voi kysyä, että miksi olet seurakunnan tai kirkon jäsen, jos et usko edes perusasioita, joita Jeesus opetti? Tällaiset ihmiset ovat pikemminkin leipäpappeja ja samanlaisia "sokeita sokeiden taluttajia" kuin mitä esiintyi Jeesuksen aikana.

Toisaalta jos olet sellainen ihminen, joka on eri mieltä tässä asiassa kuin muut, älä kuitenkaan sen takia jää iankaikkisen elämän ulkopuolelle! Jumala kutsuu sinua iankaikkiseen valtakuntaansa, joten älä hylkää tätä kutsua tällaisen asian takia!

Lasten asema. Toiseksi kristillinen usko paransi lasten ihmisoikeuksia. Jo edellä todettiin, miten ei-toivottujen vastasyntyneiden heitteillejättö oli yleistä antiikin yhteiskunnassa. Se oli tavallista kaikissa yhteiskuntaluokissa ja yleisenä käytäntönä oli, että ensimmäisen viikon aikana perheen isä päätti, jääkö lapsi eloon. Jos lapsi oli tyttö, vammainen tai ei-toivottu, oli erittäin mahdollista, että hänet jätettiin heitteille. Jotkut löytölapset saatettiin myöhemmin kasvattaa prostituoiduiksi, orjiksi tai kerjäläisiksi, mikä osoittaa heidän heikon asemansa.

Kristillinen usko kuitenkin paransi lasten asemaa. Lapset alettiin yhä enemmän nähdä henkilöinä, joilla on täysi ihmisyys ja täydet ihmisoikeudet, kohdusta alkaen. Sen seurauksena sosiaalisen hylkäämisen tavoista alettiin luopua. Lisäksi tehtiin sosiaalista auttamistyötä, jossa hylättyjä lapsia kerättiin kaduilta ja heille annettiin uusi mahdollisuus elämään. Lopulta myös lainsäädäntö muuttui: v. 374 keisari Valentinianuksen aikana lasten heitteillejättö muuttui rikokseksi.

Orjuus. Kun kristillinen usko paransi naisten ja lasten asemaa, paransi se myös orjien asemaa ja lopulta vaikutti tämän instituution häviämiseen. Rooman valtakunnassa orjuus oli yleistä ja myös kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa yhteiskunnan jäsenistä 15-30 prosenttia oli orjia ilman kansalaisoikeuksia, mutta kristillinen usko toi muutoksen tilanteeseen. Monet kritisoivat nykyään keskiaikaa pimeänä aikakautena, mutta juuri sinä aikana orjuus katosi Euroopasta muutamia reuna-alueita lukuun ottamatta.

Entä uuden ajan orjuus? Nykyaikana puhutaan kunnioittavasti valistuksen ajasta, mutta orjuuden alkaessa uudelleen uudessa maailmassa, oli tämä instituutio suurimmillaan juuri ns. valistuksen aikana. Se oli pimeää aikakautta useiden ihmisryhmien kannalta. Kuitenkin herätyskristillisyyden edustajat, kuten kveekarit ja metodistit, vaikuttivat siihen, että orjuus kiellettiin Englannissa ja muissa maissa. Se paransi ihmisoikeuksia:

Orjuus jatkui ja laajeni koko valistuksen kypsän kauden, 1700-luvun neljän viimeisen vuosikymmenen ajan. Vasta aivan vuosisadan lopulla tehtiin suurissa siirtomaavaltioissa ensimmäiset lakialoitteet orjakaupan lakkauttamisesta. Abolitionistinen liike syntyi Englannissa kahden kristillisen lahkon, kveekareiden ja metodistien aloitteesta. Niiden julistuksissa ja päätöksissä orjuus tuomittiin erityisenä syntinä eikä niinkään ihmisoikeuksien loukkauksena. (4)

Demokratia ja yhteiskunnan vakaus.

- (1 Tim 2:1,2) Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

2. kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle kehotetaan rukoilemaan mm. esivallan puolesta, että saataisiin viettää rauhallista elämää. Se on parempi kuin että yhteiskunnassa on epäjärjestys, rajoittamaton diktatuuri tai jatkuva kapinointi hallitsijoita vastaan. On parempi taloudelliselle ja muulle kehitykselle, että johtomiehet pyrkivät hyvään.

Eräät tutkijat ovat todenneet, että nimenomaan kristillisellä lähetystyöllä on ollut myönteinen merkitys demokratian kehitykselle ja yhteiskunnan vakaudelle. Näin on voitu nähdä tapahtuneen Afrikan ja Aasian maissa. Siellä, missä on ollut aktiivista lähetystyötä, on nykypäivänä parempi tilanne kuin alueilla, missä lähetystyöntekijöiden vaikutus on ollut pienempi tai olematon. Se tulee esille sellaisissa asioissa kuin että lähetysalueilla talous on tänä päivänä kehittyneempää, terveystilanne suhteellisesti parempi, lapsikuolleisuus vähäisempää, korruptio alhaisempaa, lukutaito yleisempää ja koulutukseen pääsy helpompaa kuin muilla alueilla. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sama kehitys on tapahtunut jo aiemmin, ja siinäkin kristillisellä uskolla on varmasti ollut oma vaikutuksensa. Kristillinen usko on vaikuttanut myönteisellä tavalla ihmisten asemaan ja ihmisoikeuksiin.

Tutkija: Lähetystyö synnytti demokratian

Texasin yliopiston apulaisprofessori Robert Woodberryn mukaan 1800- ja 1900-luvun alun protestanttisten lähetystyöntekijöiden vaikutus demokratian kehitykseen on ollut luultua merkittävämpi. Lähetystyöntekijät eivät olleetkaan demokratiakehityksen sivuroolissa, vaan he olivat oleellinen osa demokratian kehitystä monissa Afrikan ja Aasian maissa. Asiasta kertoo Christianity Today-lehti.

Robert Woodberry on tutkinut lähetystyöntekijöiden ja demokratiaan vaikuttavien tekijöiden suhdetta lähes viidentoista vuoden ajan. Hänen mukaansa siellä, missä protestanttiset lähetystyöntekijät ovat vaikuttaneet keskeisesti. Siellä talous on tänä päivänä kehittyneempää ja terveystilanne suhteellisesti parempi kuin alueilla, joilla lähetystyöntekijöiden vaikutus on ollut pienempi tai olematon. Lähetystyöntekijöiden historiallisesti vahvoilla alueilla lapsikuolleisuus on tänä päivänä vähäisempää, korruptio alhaisempaa, lukutaito yleisempää ja koulutukseen pääsy helpompaa, erityisesti naisille…

Robert Woodberryn mukaan myönteinen vaikutus oli nimenomaan protestanttisilla herätyskristityillä. Sen sijaan valtioiden palkkaamalla papistolla tai katolisilla lähetystyöntekijöillä ennen 1960-lukua ei ollut samanlaista vaikutusta.

Protestanttiset lähetystyöntekijät olivat riippumattomia valtion kontrollista. ”Yksi keskeinen stereotypia lähetystyössä on, että se liittyi kolonialismiin. - - Mutta protestanttiset työntekijät, jotka eivät olleet valtion rahoittamia, suhtautuivat jatkuvasti hyvin kriittisesti kolonialismiin”, Woodberry sanoo Christianity Todaylle.

Woodberryn pitkäjänteinen työ on saanut kehuja. Muun muassa Baylorin yliopiston tutkimusprofessori Philip Jenkins on todennut Woodberryn tutkimuksesta, että ”yritin vaikka kuinka etsiä siitä aukkoja, mutta teoria kestää. Sillä on tärkeä vaikutus kristinuskon maailmanlaajaan tutkimukseen.” Christianity Today-lehden mukaan jo yli kymmenen tutkimusta on vahvistanut Woodberryn löydöt. (5)

Rikollisuus ja sen määrä

- (Matt 22:36-39) "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

- (Luuk 18:20,21) Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."

21. Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti".

- (Room 13:8,9) Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.

9. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Rikollisuuden määrällä on vaikutusta ihmisoikeuksiin. Mitä alhaisempi rikollisuus on, sitä todennäköisemmin yhteiskunta on vakaa eikä vääryyksiä muita kohtaan tehdä.

Mikä on kristillisen uskon vaikutus rikollisuuteen? Jos se on aitoa, pitäisi sen vaikuttaa myönteistä muutosta ihmisessä ja vähentää vääryyksiä muita kohtaan. Monet valittavat yhteiskuntien pahuutta, mutta evankeliumissa ja kehotuksessa tehdä parannus (vrt. Jeesuksen sanat, Luuk 13:3: ”…mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.) on myönteinen muutosvoima. Lisäksi, jos noudatetaan suurinta käskyä lähimmäisen rakastamisesta, johon liittyvät muut käskyt, vähentää se rikollisuutta. Siellä, missä lähimmäistä rakastetaan ja arvostetaan, ei ole väärintekoa häntä kohtaan. Oikea lähimmäisen kohtelu on perusta sille, että rikollisuus vähenee.

Niinpä jos ihminen tulee Jumalan koskettamaksi, pitäisi sen saada aikaan myönteistä muutosta hänessä. Happamat ja katkerat henkilöt voivat muuttua myönteisemmiksi, narkomaani pystyy lopettamaan huumeiden käyttönsä ja varkaudet. Uhkapeluri saa muuta kiinnostusta kuin pelit, tai terroristi voi lopettaa terroritoiminnan. Ne ovat muutoksia, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti heidän itsensä ja muiden elämään.

Pieni esimerkki osoittaa, miten Jumala voi muuttaa monien elämän. Kyseessä ei ole mikään isoveli-valvontayhteiskunta, joista on esimerkkejä historiassa, vaan siitä, että laajat kansanjoukot ovat sisäisesti muuttuneet. Kuvaus on 1800-luvulta ja Charles G. Finneyn kirjasta Ihmeellisiä herätyksiä.

Olen kertonut, että siveellinen tilanne muuttui suuresti tämän herätyksen kautta. Kaupunki oli uusi, aineellisesti kukoistava ja yritteliäs, mutta täynnä syntiä. Väestö oli erikoisen älykästä ja eteenpäin pyrkivää, mutta kun herätys pyyhkäisi läpi kaupungin saattaen suuret joukot sen huomatuimpaa väkeä, miehiä ja naisia kääntymykseen, tapahtui siellä järjestykseen, rauhallisuuteen ja siveellisyyteen nähden vallan ihmeellinen muutos.

Juttelin monta vuotta myöhemmin erään lakimiehen kanssa, joka oli tullut tässä nyt käsiteltävänä olevassa herätyksessä kääntymykseen ja toimi rikosasioissa yleisenä syyttäjänä. Tämän virkansa kautta oli hänelle tämän kaupungin rikostilasto perinpohjin tuttu. Hän sanoi tästä herätyksen ajasta: ”Olen tutkinut rikosoikeuden asiakirjoja ja huomannut sen hämmästyttävän tosiseikan, että sillä välin kuin kaupunkimme on sitten herätyksen aikojen kasvanut kolme kertaa suuremmaksi, ei rikossyytteitä ole ollut edes kolmannesta siitä, mitä niitä oli ollut siihen asti. Näin ihmeellinen vaikutus oli herätyksellä yhteiskuntaamme.” …

… Niin julkinen kuin persoonallinen vastustus väheni asteettain. Rochesterissa en siitä mitään tietänyt. Pelastuksella oli suuri vuoksiaikansa, herätykset olivat niin voimakkaita ja liikkuivat niin laajalti ja ihmiset ennättivät tutustua sekä niihin itseensä ja niiden tuloksiin siksi paljon, että heitä peloitti ryhtyä niitä vastustamaan niin kuin aikaisemmin. Papit niinikään ymmärsivät niitä paremmin, ja jumalattomat tulivat vakuutetuiksi siitä, että ne olivat Jumalan tekoja. Tämä käsitys niistä tuli miltei yleiseksi, niin ilmiselvä oli enimpäin kääntymysten terve luonne, niin todella uudistuneita, ”uusia luomuksia”, olivat kääntyneet, niin perinpohjainen muutos tapahtui sekä yksilöissä että yhteiskunnissa ja niin pysyviä ja epäämättömiä olivat hedelmät.

Entä kirkon virheet? Monet ateistit voivat väittää sitä vastaan, että kristillinen usko saisi myönteistä muutosta aikaan ja ottavat esiin tuhannet vääryydet, joita on tehty Jumalan nimissä vuosisatojen varrella. He ovat sen perusteella varmoja, ettei ole Jumalaa. He sanovat: ”Eikö ole järjetöntä uskoa Jumalaan, kun niin paljon vääryyttä on tehty hänen nimessään?”

Kuitenkaan nämä ihmiset eivät ota huomioon,

• että väärät eivät peri Jumalan valtakuntaa: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö… (1 Kor 6:9)

• että Jeesus kieltäytyy tunnustamasta väärintekijöitä: Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. (Matt 7:23)

• että Jeesus, Johannes Kastaja ja apostolit julistivat parannusta. Jeesus myös sanoi, että ”ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte” (Luuk 13:3).

• että Jeesus varoitti miekkaan tarttumisesta ja kehotti vihamiesten rakastamiseen (Matt 26:52, 5:43,44).

• Monet eivät ota myöskään huomioon Paavalin sanoja, joissa hän varoitti julmista susista, jotka tulisivat hänen lähtönsä jälkeen. Näissä Paavalin sanoissa ilmenee hyvin historian kehitys. Ne kuvaavat niitä vuosisatoja ja Jumalan nimessä tehtyjä vääryyksiä, joita on tapahtunut. On mahdotonta kiistää, etteikö Paavali olisi osunut oikeaan. Lisäksi Paavali osoitti, että teot voivat todistaa ihmistä vastaan. Hän saattoi myös itse sanoa muille: ”Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana”, Fil 3:17.

- (Apt 20:29-31) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30. ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

- (Tiit 1:16) He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

Koulutus ja lukutaito eivät suoraan liity ihmisoikeuksiin, mutta ne maat, joissa on mahdollisuus koulutukseen ja lukutaitoon, ovat tavallisesti edistyneet myös ihmisoikeuksissa.

Miten sitten kristillinen usko liittyy aiheeseen? Tässä monilla on sokea piste. He eivät tiedä, että suuri osa Euroopan ja muiden maiden kirjakielistä kuten myös monet koulut ja yliopistot ovat syntyneet kristillisen uskon vaikutuksesta. Esim. täällä Suomessa Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja ja kirjallisuuden isä, painatti ensimmäisen ABC-kirjan sekä Uuden testamentin ja osia muista Raamatun kirjoista. Kansa oppi niiden kautta lukemaan. Lukuisissa muissa kansoissa läntisessä maailmassa kehitys on tapahtunut samanlaisen prosessin kautta:

Kristinusko loi läntisen sivistyksen. Jos Jeesuksen seuraajat olisivat jääneet hämäräksi juutalaiseksi lahkoksi, useimmat teistä eivät olisi oppineet lukemaan ja loput olisivat lukeneet käsin kopioiduista kääröistä. Ilman järkeen, edistykseen ja moraaliseen tasa-arvoon sitoutunutta teologiaa koko maailma olisi nykyään missä ei-eurooppalaiset yhteiskunnat olivat suunnilleen vuonna 1800: Maailma lukuisine astrologeineen ja alkemisteineen, mutta vailla tiedemiehiä. Despoottinen maailma ilman yliopistoja, pankkeja, tehtaita, silmälaseja, savupiippuja ja pianoja. Maailma, missä useimmat lapset eivät eläisi viiden vuoden ikään ja missä monet naiset kuolevat synnytykseen – maailma, joka todella eläisi ”pimeitä aikoja”. Moderni maailma syntyi vain kristityissä yhteiskunnissa. Ei islamin piirissä. Ei Aasiassa. Ei ”sekulaarissa” yhteiskunnassa – koska sellaista ei ole ollut. (6)

Sairaalatkaan eivät suoraan liity ihmisoikeuksiin, mutta ne parantavat ihmisten asemaa ja hyvinvointia. Tällä alueella kristillisellä uskolla on ollut suuri merkitys, koska monet sairaalat (myös Punainen risti) ovat syntyneet sen vaikutuksesta. Jumalan antama lähimmäisenrakkaus ja halu auttaa ihmisiä ovat useimpien sairaaloiden taustalla:

Keskiajalla pelkästään benediktiiniläiset ylläpitivät läntisessä Euroopassa yli kahtatuhatta sairaalaa. 1100-luku oli tässä suhteessa erityisen huomattava, varsinkin siellä, missä Johanniittain ritarikunta toimi. Esimerkiksi vuonna 1145 perustettiin Montpellieriin suuri Pyhän Hengen sairaala, josta tuli pian lääketieteellisen koulutuksen ja vuonna 1221 Montpellierin lääketieteellisen tiedekunnan keskus. Lääkinnällisen hoidon lisäksi nämä sairaalat tarjosivat ruokaa nälkäisille, huolehtivat leskistä ja orvoista ja jakoivat almuja kaikille tarvitseville. (7)

Vaikka kristillistä kirkkoa on arvosteltu paljon kautta koko historiansa, on se kuitenkin ollut edelläkävijä köyhien sairaanhoidossa, auttamassa vangittuja, kodittomia tai kuolevia ja parantamassa työolosuhteita. Intiassa parhaat sairaalat ja niiden yhteydessä toimivat oppilaitokset ovat seurausta kristillisestä lähetystyöstä jopa niin, että monet hindut käyttävät näitä sairaaloita enemmän kuin hallituksen ylläpitämiä tietäen saavansa sieltä parempaa hoitoa. On arvioitu, että toisen maailmansodan alkaessa Intian sairaanhoitajista 90 % oli kristittyjä, ja että 80 % heistä olisi saanut koulutuksensa lähetyssairaaloissa. (8)

Muutamat esimerkit Afrikasta osoittavat, mikä merkitys on ollut kristillisellä uskolla. Monet kritisoivat lähetystyötä, mutta se on tuonut suuren muutoksen ja vakautta Afrikkalaisiin yhteiskuntiin. Sen seurauksena myös talous on lähtenyt kasvamaan ja ihmisten elintaso on noussut.

Ensimmäinen kommenteista on Nelson Mandelan. Jälkimmäisen on kirjoittanut Matthew Parris, tunnettu brittipoliitikko, kirjailija ja toimittaja The Times-lehdessä otsikolla ”Ateistina uskon todella Afrikan tarvitsevan Jumalaa”, ja alaotsikolla ”Lähetystyöntekijät, ei avustusraha, ovat ratkaisu Afrikan suurimpaan ongelmaan – ihmisten musertavan passivoituneeseen ajattelutapaan.”

Parris oli tullut tähän johtopäätökseen oleskeltuaan lapsuudessaan eri Afrikan maissa sekä tehtyään parikymppisenä laaja-alaisen matkan kautta koko maanosan. Hän itse on ateisti, mutta totesi lähetystyöllä olevan positiivisia vaikutuksia. Pelkkä sosiaalinen työ tai teknisen tietämyksen jakaminen eivät todennäköisesti tule onnistumaan, vaan jättävät maanosan Niken, noitatohtorin, kännykän ja viidakkoveitsen pahansuovan yhdistelmän armoille.

Kirkossa huolehdittiin tämän puoleisen maailman asioista yhtä lailla kuin tulevankin; näytti siltä, että lähes kaikki se, mitä afrikkalaiset saivat aikaan, sai alkunsa kirkon lähetystyöstä. (Nelson Mandela omaelämäkerrassaan Pitkä tie vapauteen / Long Walk to Freedom)

Matthew Parris: Se inspiroi minua uudistaen hiipuneen uskoni kehitysmaahyväntekeväisyyteen. Malawissa kulkeminen virkisti kuitenkin myös toista käsitystä, sellaista, jota olen koettanut karkottaa koko elämäni, mutta se on havainto, jota en ole voinut välttää Afrikassa viettämästäni lapsuusajasta lähtien. Se hämmentää ideologisia käsityksiäni, itsepäisesti kieltäytyy sopimasta maailmankuvaani ja on saattanut hämilleen kasvavan uskoni siihen, ettei Jumalaa ole.

Nyt piintyneenä ateistina olen vakuuttunut siitä valtavasta vaikutuksesta, jonka kristillinen evankeliumin levittäminen saa aikaan Afrikassa – täysin erottautuen maallisista kansalaisorganisaatioista, hallitusten projekteista ja kansainvälisistä avustuspyrkimyksistä. Nämä eivät pelkästään riitä. Koulutus ja opettaminen eivät yksinään riitä. Afrikassa kristinusko muuttaa ihmisten sydämet. Se tuo hengellisen muutoksen. Uudestisyntyminen on todellista. Muutos on hyvä.

…Sanoisin sen olevan sääli, että pelastus on osa pakettia, mutta niin valkoiset kuin mustat Afrikassa työskentelevät kristityt parantavat sairaita, opettavat ihmisiä lukemaan ja kirjoittamaan; ja vain kovimman luokan maallistunut ihminen pystyisi katsomaan lähetyssairaalaa tai koulua ja sanomaan, että maailma olisi parempi ilman sitä… Kristillisen evankeliumin levittämisen poistaminen Afrikka-yhtälöstä saattaa jättää maanosan Niken, noitatohtorin, kännykän ja viidakkoveitsen pahansuovan yhdistelmän armoille. (9)

Terveys ja hyvinvointi.

- 1 (Joh 3:11) Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme

- (1 Piet 2:17) Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

Terveys ja hyvinvointi ovat asioita, jotka sivuavat ihmisoikeuksia. Varsinkin psyykkinen hyvinvointi riippuu hyvin paljon muista ihmisistä, eli miten reagoimme muiden käytökseen itseämme kohtaan. Yleisesti voidaan todeta, että jos lapsella on kannustava kasvuympäristö, kavereita ja rakastavat vanhemmat, kasvaa hän kaikella todennäköisyydellä aikuiseksi, joka hyväksyy itsensä ja muut. Hänen sielunsa ja mielensä voivat hyvin, koska häntä on arvostettu ja rakastettu. Samoin on tietysti aikuisten laita. Hekin voivat hyvin, kun heidät hyväksytään ja heitä arvostetaan.

Mikä on kristillisen uskon vaikutus mielenterveyteen? Tällä alueella meille on annettu selvät ohjeet; meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme ja kunnioittaa kaikkia, kuten mm. edelliset jakeet osoittavat. Siinä on hyvä pohja mielenterveydelle ja myös ihmisoikeuksille.

Ihmisen hyvinvointi riippuu kuitenkin myös ruumiillisista, ei vain henkisistä tekijöistä. Jos häneltä puuttuu ruokaa, jos hänellä on huono terveys tai hän ei saa hoitoa ollessaan sairas, vähentää tämä hyvinvointia. Nämä asiat eivät useinkaan toteudu yhteiskunnissa, joissa ei kunnioiteta toisten ihmisoikeuksia.

Mikä on Raamatun ohje, kun ovat kyseessä vaikeissa elämäntilanteissa olevat ihmiset? Tästä aiheesta on Uuden testamentin puolella runsaasti opetusta ja jakeita. Ne esiintyvät sekä Jeesuksen että apostolien opetuksessa. Niissä kehotetaan köyhien, sairaiden tai ongelmissa olevien ihmisten auttamiseen. Ongelmana vain on, että olemme hitaita niitä toteuttamaan. Uskomme ei ole aina tarpeeksi käytännöllistä, että se ulottuisi lähimmäisiin asti:

- (Mark 14:7) Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina.

- (1 Joh 3:17,18) Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?

18. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

- (Jaak 2:15-17) Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla

16. ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?

17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.

- (Tiit 3:14) Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.

Jotkut ovat kuitenkin noudattaneet edellisiä Raamatun opetuksia. Sen seurauksena monet hyväntekeväisyyteen keskittyneet kristilliset järjestöt ovat saaneet alkunsa. Esim. Punainen risti syntyi, kun lämminsydäminen kristitty Henri Dunant näki haavoittuneiden hätää taistelutantereella ja alkoi suunnitella keinoja sen lievittämiseksi. Samalla alueella toimi myös Florence Nightingale, hurskas kristitty joka uudisti sekä sotilas- että yleistä sairaanhoitoa. Samoin tunnettuja ovat Pelastusarmeijan perustaja William Booth ja Pelastakaa lapset -järjestön perustaja Eglantyne Jebb. Jälkimmäinen järjestö sai alkunsa, kun Jebb työskenteli nälkäänäkevien keskieurooppalaisten lasten hyväksi Ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Eräs esimerkki uskon käytännöllisyydestä on John Wesley, joka oli 1700-luvulla tunnettu julistaja ja metodistiliikkeen isä. Hänen vaikutuksestaan Englanti sai kokea todellista yhteiskunnallista uudistumista niin, että huomattavia poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia parannuksia toteutui. Ne vähensivät yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta ja köyhyyttä, nostaen tuhansien ihmisten elintasoa. Historioitsija J. Wesley Bready on jopa arvioinut, että Wesleyn veljesten uudistusliike esti Englannin ajautumisen samanlaiseen vallankumoukseen ja väkivaltaan, joka Ranskassa tapahtui:

Wesleyn sanomassa painottui evankeliumin kokonaisvaltaisuus. Ei riittänyt, että ihmisen sielu pelastui, vaan myös mielen, ruumiin ja ihmisten elinympäristön tuli muuttua.

Wesleyn näkemyksen ansiosta hänen työnsä Isossa-Britanniassa oli paljon enemmän kuin evankeliointia. Hän avasi apteekin, kirjakaupan, ilmaisen koulun, turvakodin leskille ja nousi vastustamaan orjuutta jo kauan ennen kuin tunnetuin orjuuden vastustaja William Wilberforce oli syntynyt. Wesley edisti kansalais- ja uskonnonvapautta ja herätti ihmiset näkemään, miten julmasti köyhiä riistettiin. Hän perusti kehruu- ja käsityöpajoja sekä opiskeli itsekin lääketiedettä voidakseen auttaa puutteenalaisia.

Wesleyn ponnistelut johtivat työntekijöiden oikeuksien paranemiseen sekä turvallisuussäännösten laatimiseen työpaikoille. Britannian entinen pääministeri David Lloyd George sanoi, että yli sadan vuoden ajan metodistit olivat ammattiyhdistysliikkeen pääasialliset johtajat.

…Robert Raikes keksi aloittaa pyhäkoulut, koska halusi antaa työläisten lapsille mahdollisuuden koulunkäyntiin. Muut Wesleyn herätyksen koskettamat uudistivat orpokoteja, mielisairaaloita, sairaaloita ja vankiloita. Esimerkiksi Florence Nightingale ja Elizabeth Fry tulivat tunnetuiksi sairaanhoidon sekä vankilalaitoksen kehittämisestä ja uudistamisesta. (10)

Viittaukset:

1. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 21,22

2. Mia Puolimatka: Minkä arvoinen on ihminen?, s. 130

3. David Bentley Hart: Ateismin harhat (Atheist Delusions: The Christian Revolution and its Fashionable Enemies), s. 224,225

4. Pekka Isaksson & Jouko Jokisalo: Kallonmittaajia ja skinejä, s. 77

5. Matti Korhonen, Uusi tie 6.2.2014, s. 5

6. Rodney Stark: The victory of reason. How Christianity led to freedom, capitalism and Western Success. New York, Random House (2005), s. 233

7. David Bentley Hart: Ateismin harhat (Atheist Delusions: The Christian Revolution and its Fashionable Enemies), s. 65

8. Lennart Saari: Haavoittunut planeetta, s. 104

9. Parris, M., As an atheist, I truly believe Africa needs God, The Times Online,

www.timesonline.co.uk, 27 December 2008

10. Loren Cunningham / Janice Rogers: Kirja joka muuttaa kansat (The Book that Transforms Nations), s. 41