Kommunistit, natsit ja nykyajan arvoliberaalit

Nykyajan arvoliberaalien maailmankuva ja tavoitteet ovat hyvin samanlaisia kuin varhaisilla kommunisteilla ja natseilla

Jos pitäisi nimetä yksi historian verisimpiä ja julmimpia aikajaksoja, olisi viime vuosisata todennäköisin vaihtoehto. Kymmenet miljoonat menettivät henkensä joko sodissa tai johtajien suorittamissa vainoissa. Tunnettuja ovat mm. Stalinin, Hitlerin, Maon ja Pol Potin hallinnot sekä lukuisat kommunistivaltiot, joissa ateismi on ollut virallinen oppi. Pahimpia tuhon aiheuttajia ovatkin olleet ateismiin perustuva kommunismi sekä natsismi-ideologia. Jos ne eivät olisi päässeet vallalle ja vaikuttaneet ihmisten mieliin, olisi monien yhteiskuntien kehitys muodostunut toisenlaiseksi ja rauhallisemmaksi. Nämä yhteiskunnat olisivat välttyneet monilta kärsimyksiltä, joihin nämä ideologiat johtivat.

Entä nykyaika? Yksi nykyajan mielikuvista länsimaissa on, että Jumalasta ja kristillisestä jumalauskosta luopuminen merkitsee moraalin ja kulttuurin kehitystä. Monet arvoliberaalit ja naturalistiseen maailmankuvaan taipuvaiset ihmiset saattavat ajatella, että maailma muuttuu olennaisesti paremmaksi sitä mukaa kun jumalauskosta päästään eroon. Se vie kohti vapautta, kohti sivistystä, kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja kohti tilaa, jossa järki nostetaan arvoonsa. Ainakin näin monet kristillisen uskon hylkäävät henkilöt ajattelevat.

Mutta, mutta. Ovatko nykyajan arvoliberaalit huomanneet, että he edustavat hyvin paljon samanlaista maailmankuvaa ja moraalia kuin mitä edustivat varhaiset kommunistit ja natsit? Tässä kirjoituksessa otetaan esille useita tällaisia yhtäläisyyksiä. Tarkoitus ei ole asettua kenenkään yläpuolelle, koska kirjoittaja itsekin on aiemmin ajatellut asioista samoin kuin nykyajan arvoliberaalit, eikä meillä muutenkaan ole varaa osoitella muita sormella oman puutteellisuutemme tähden.

Kaikesta huolimatta on hyvä perehtyä tähän aiheeseen. Aloitamme kristinuskon vastaisesta taistelusta ja Jumala-vastaisuudesta.

Kristillisestä uskosta luopuminen. Jos mennään historiaa taaksepäin, oli kristillinen usko esim. Suomessa tärkeässä asemassa aikaisempina vuosikymmeninä. Raamattua pidettiin arvossaan, ja poliitikot sekä kansanjohtajat kunnioittivat kristillisiä arvoja, vaikka heillä ei aina ollut henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. Kouluissa oli niin ikään useita tunteja uskonnonpetusta, varsinkin opetusta kristinuskon perustotuuksista. Lapset saivat hyvän ymmärryksen siitä, mistä kristillisessä uskossa on kysymys. Osoituksena kristillisten arvojen kunnioituksesta on myös se, että vielä viime vuosisadan alussa Suomessa oli vain reilut sata avioeroa vuodessa, kun nyt lähes joka toinen avioliitto päättyy eroon. Toinen esimerkki on se, että esiaviollisia sukupuolisuhteita pidettiin vääränä vielä 1950-luvulla, mutta nyt niihin suhtaudutaan suopeasti.

Entä Englanti? Siellä oli 1700-1800-luvuilla suuria hengellisiä herätyksiä, joissa suuret ihmisjoukot kääntyivät Jumalan puoleen. Sen seurauksena orjuus kiellettiin, työläisten olot parantuivat ja saatiin aikaan monia yhteiskunnallisia uudistuksia. Lisäksi pyhäkouluissa oli 1800-luvun alkupuolella noin neljännes Englannin lapsista, ja lapset oppivat niissä lukutaidon. Hyvän kuvan kristillisen uskon vaikutuksesta Englannissa antaa myös Darwinin ”bulldoggi”, Thomas H. Huxley. Hänkin kannatti kristillisen uskon opetusta, kuten useimmat englantilaiset, vaikka hän itse oli Darwinin voimakas kannattaja. Hän kirjoitti eräässä esseessään v. 1870:

Uskoakseni yksikään ihminen tai yhteisö ei ole koskaan saanut, eikä tule saamaan mitään aikaan, ellei heidän käytöstään ohjaa rakkaus johonkin eettiseen ihanteeseen. - - Ja jos minut pakotettaisiin valitsemaan omille lapsilleni joko koulu, jossa annetaan todellista uskonnollista ohjeistusta, tai koulu ilman sitä, valitsisin edellisen, vaikka lapsi saisikin sen mukana reilusti teologiaa.

Siispä kun Englannin kansan enemmistö julistaa haluavansa Raamattua opetettavan lapsille peruskouluissa, -- en näe mitään syytä vastustaa tätä toivetta. Varmastikaan minä yksilönä en voisi säilyttää johdonmukaisuuttani ja vastustaa toisten lapsille opetettavan sitä, mitä minun omat lapseni on opetettu tekemään. (Thomas H. Huxley: Science and Education Essays, No. 15, The School Boards: What They Can Do, and What They May Do, Macmillan, London, 1893, pp. 396-402. First published in the Contemporary Review, Dec. 1870)

Edellisessä Thomas Huxleyn kirjoituksessa viitattiin siihen, miten Englannin kansan enemmistö halusi Raamattua opetettavan lapsille kouluissa. Myös Huxley suhtautui myönteisesti siihen, että lapset saivat opetusta kristillisestä uskosta.

Entä nykyaika? Jokainen tietää, että kristillinen usko on menettänyt merkitystään ja sitä vastaan hyökätään. Hyökkäyksen kohteena on ollut mm. Jumalan asema luojana. Evoluutioteoria on vaikuttanut sen, että ihmiset eivät enää usko luomiseen.

Kristillisen uskon vastustus ei rajoitu kuitenkaan sen kyseenalaistamiseen, että Jumala on luoja. Nykyaikana kiistetään myös Jumalan asema sääntöjen asettajana sekä vastustetaan jyrkästi sitä moraalia, mitä Jeesus ja apostolit edustivat, ja mitä kunnioitettiin pohjoismaissa vain joitakin vuosikymmeniä sitten. Nykyvaihe tässä kehityksessä, joka alkoi 1960-luvun seksuaalisesta vallankumouksesta, on homoparien vihkiminen kirkoissa, jota nämä henkilöt ajavat innokkaasti. Niinpä nykyajan piirre on, että hyökätään” vanhoillista ja patriarkaalista” kristillistä uskoa sekä moraalia vastaan. Kristillistä uskoa ja moraalia pidetään lähtökohtaisesti huonona asiana, kun taas tarmokkaat oikeuden vaatijat ja uuden moraalin kannattajat uskovat itse edustavansa oikeutta, tasa-arvoa ja rakkautta. Tämä negatiivinen asenne kristillistä uskoa kohtaan tulee toistuvasti esille näiden ihmisten vaatimuksissa.

Nykyajan arvoliberaalit ja muut ryhmät hyökkäävät siis voimakkaasti kristillistä uskoa vastaan. Tämä ilmenee erityisesti yliopistoissa, joista uudet virtaukset tavallisesti alkavat ja siirtyvät muuhun yhteiskuntaan. Seuraava lainaus USA:n yliopistoista kuvaa kehitystä. Kirjoittaja kuvaa, miten sananvapaus on uhattuna, ja miten jopa 18 prosenttia amerikkalaisopiskelijoista on valmis väkivaltaan, jos kampuksella esitetään mielipiteitä, jotka eivät miellytä itseä. Yleensä voimakkaat asenteet liittyvät vihaan kristillistä uskoa ja moraalia vastaan, kuten varhaisilla kommunisteilla. Amerikan yliopistot ovat merkityksellisiä, koska sieltä ovat alkaneet lähes kaikki uudet virtaukset, jotka ovat levinneet länsimaihin sekä muualle maailmaan. Seuraavaksi siis lainaus, joka kuvaa kehitystä USA:ssa:

… Olen huolissani amerikkalaisten oikeudesta sananvapauteen.

Nuorten aikuisten asenteita mitattiin vastikään kyselyllä, johon osallistui 20 000 opiskelijaa 55 eri kampuksella.

Kyselyn mukaan 18 prosenttia amerikkalaisopiskelijoista olisi valmis hyväksymään jopa väkivaltaisen väliintulon, jos kampuksella esitettäisiin mielipiteitä, jotka eivät miellytä itseä.

Yliopistojen kampukset ovat olleet perinteisesti paikkoja, joissa uudet ajatukset ovat saaneet tilaa ja joissa niistä on päästy keskustelemaan. Nyt kuitenkin on tietoja, joiden mukaan puhujia – erityisesti konservatiiveja – olisi estetty esiintymästä kampuksilla ja tapahtumia peruttu opiskelijoiden jättämien väkivaltauhkausten vuoksi.

Tuntuu pahalta, että tämä muutos on tapahtumassa nuorille aikuisille, koska juuri sillä tasolla kriittisen ajattelun kehittäminen olisi tärkeää… (ESS 31.10.2020: Kirje Texasista, Adrianne Haladyna)

Entä sitten historia? Jos vertaa nykyajan arvoliberaalien ja kristinuskon vastustajien toimia, on niissä selviä yhteyksiä varhaisiin kommunisteihin ja natseihin. Seuraava lainaus osoittaa, miten varhaisten kommunistien tavoitteena oli ”Perustaa yhteiskunta, joka ei tunne … uskontoa”.

Tätä aihetta ei tarvitse myöskään sen syvemmin käsitellä. On tunnettua, että kommunistit tukahduttivat uskonnonvapauden ja lukuisat muut vapaudet, ja miljoonat kuolivat sen seurauksena. Näin tapahtui Kiinassa, Neuvostoliitossa ja lukuisissa Afrikan, Euroopan ja Aasian kommunistimaissa, jotka seurasivat Marxin opetuksia. He halusivat rakentaa globaalin työläisten paratiisin ilman Jumalaa, mutta sen seurauksena suuret kansanjoukot joutuivat kärsimään. Tähän sopii hyvin tunnetun Nobel-kirjailijan Alexandr Solzenitsyn kommentti: ”Jos minua pyydettäisiin tiivistämään mahdollisimman lyhyeen pääsyy hirvittävään vallankumoukseen, joka nielaisi n. 60 miljoonaa ihmistä kansastamme kitaansa, en voisi sanoa sitä tarkemmin muuten kuin toistamalla: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” (1) Seuraavaksi siis aiheeseen liittyvä lainaus:

Jos esim. sanakolmikko ”koti, uskonto ja isänmaa” saa sinut naurahtamaan halveksuvasti, olet oppinut reaktiosi marxilaisesta jatkumosta. Nuo arvot – yksityisomistus, perhe, isänmaallisuus ja näitä edistävät ideologiat – ovat jo Kommunistisessa manifestissa (1848) ilmilausuttuja vihollisia. Minäkin annoin itseni jo varhain ymmärtää, että näitä asioita tulee halveksia, koska ne ovat tyhmille… Aikuistuessaan ja järkevöityessään ihminen ymmärtää, että tällainen on vain mallioppimista, isompien poikien jäljittelyä. Mutta poliittinen marxismi mahdollisti kaiken tämän järkiperäistämisen. Se antoi oikeiden ja älykkäiden aikuisten ihmisten perustelut tälle kaikelle.

Mitä Marx ja kumppanit halusivat? Näin sen kiteytti kommunardi Gaveau vuonna 1871:

”Tehdä puhdasta jälkeä ja rakentaa kaikki uudelleen, se on kansainvälisen työväenliiton kannattajien tehtävä. Perustaa yhteiskunta, joka ei tunne hallitusta eikä armeijaa, ei myöskään uskontoa; joka toteuttaa kansan lainsäädännön kansan kautta, maapohjan siirtämisen yhteisomistukseen, pääoman ja tuotantovälineiden yksityisen perimysoikeuden lakkauttamisen ja lakkauttaa avioliiton poliittisena, uskonnollisena ja oikeudellisena instituutiona. Loppujen lopuksi yhteiskunta, joka lakkauttaa pysyvät sotajoukot ja kaataessaan kaikki rajat ja poistaessaan isänmaan ajatuksen, liittää koko maailman työläiset aitoon solidaarisuuteen.” (2)

Entä aika ennen natseja ja kehitys Saksassa? Silloin oli ominaista antisemitismin lisäksi samanlainen uskonnonvastaisuus kuin mitä nytkin esiintyy. Juuri ennen Toista maailmansotaa ihmiset erosivat runsain määrin kirkosta ja kristillistä uskoa vastaan hyökättiin. Jumalankielteiset ajatukset ja ateismi voittivat alaa ja Jumala haluttiin pois kouluista, aivan kuten nykyaikana halutaan Jumala pois yhteiskunnasta. Kirja on julkaistu vuonna 1934, eli vain viisi vuotta ennen Toista maailmansotaa:

Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumala-taikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne. (3)

Eräs tärkeimmistä syistä, miksi Saksassa pääsi natsismin kaltainen ideologia voitolle, olivat yliopistoissa esiintyneet virtaukset kuten liberaaliteologia ja raamattukritiikki. Saksa oli jo 1700-1800-luvuilla johtava uskonnon kritiikin maa, ja siellä esiintyi useita tunnettuja teologeja, jotka kyseenalaistivat kristillisen uskon perusasiat. He kielsivät yliluonnolliset ilmiöt, Raamatun historiallisen paikkansapitävyyden ja hyökkäsivät kristillisen uskon juutalaisia juuria vastaan. Heitä loukkasi se, että kristinuskoa pidettiin juutalaisuuden perillisenä. Siksi he pyrkivät sitomaan sen länsimaalaisuuteen ja tiettyyn ihmisrotuun. He puhuivat arjalaisesta uskonnosta.

Ajan kehitys tulee hyvin ilmi muutamasta lainauksesta. Ensimmäinen niistä on antropologi Max Müllerin lausunto vuodelta 1878, toinen on vuodelta 1891 olevasta kirjasta ja kolmas liittyy kommunismin isään Karl Marxiin, joka hänkin oli saksalainen. Hän kasvoi ilmapiirissä, jossa kristillistä uskoa vastaan hyökättiin, ja hän totesi, että ”Saksassa uskonnonkritiikki on olennaiselta osaltaan saatu päätökseen”. Olisiko Marx kirjoittanut Kommunistisen manifestin, jos hän olisi varttunut kristilliselle uskolle myötämielisessä yhteiskunnassa? Ehkäpä ei. Joka tapauksessa lainaukset osoittavat, miten kristinuskosta luopumisen aalto lähti liikkeelle jo 1800-luvulla:

Antropologi Max Müller 1878: Joka päivä, joka viikko, joka neljännesvuosi luetuimmat aikakauslehdet kertovat kilvan, että uskonnon aika on ohi, että usko on hallusinaatio tai lasten sairaus ja että jumalat on vihdoinkin paljastettu ja poistettu aikansa eläneinä. (4)

Toisekseen olivat hyökkäykset entisaikoina vain pintapuolisen hajallisia; nyt ne ovat säännöllisesti järjestettyjä. Ranskalainen henki on pauhaava ja raju, mutta ei niin vaarallinen kuin saksalainen… Paljon pahempaa häiriötä kuin nuo ranskalaiset lavertelijat, ovat uskovaisten piireissä saaneet aikaan David Strauss ja hänen hengenheimolaisensa. Siitä asti, kuin ranskalainen henki teki Voltairen aikoina hapuilevia rynnäköitään kristinuskoa vastaan, on kristinuskon hylkääminen käynyt saksalaisen hengen filosofikoulua ja kehittynyt kokonaiseksi maailmankäsityksen järjestelmäksi, joka on todenperästä koettanut asettua kristinuskon sijaan. (Toht. Chr. Ernst Luthardt kirjassaan v. 1891) (5)

”Saksassa uskonnonkritiikki on olennaiselta osaltaan saatu päätökseen, ja uskonnon kritiikki on kaiken kritiikin edellytys.” (Karl Marx ”Hegelin oikeusfilosofian kritiikin” johdannossa)

Saksassa siis tapahtui kristillisestä uskosta luopumista kauan ennen natseja. Yksi esimerkki ajan kehityksestä on Friedrich Nietzsche (1844-1900), joka oli Saksan kuuluisimpia filosofeja 1800-luvun loppupuolella. Hän oli teologian ylioppilas, mutta keskeytti opintonsa luettuaan Darwinin kirjan Lajien synty. Hän oli kristinuskon ankara vastustaja ja julisti teistisen Jumalan kuolemaa. Hän julisti, ettei ole oikeaa ja väärää ja ettei millään ole tarkoitusta. Hän on tunnettu myös antisemitismistään ja yli-ihminen -ajattelustaan. Itse hän kuitenkin sairasti parantumatonta mielisairautta elämänsä viimeiset kymmenen vuotta.

Nietzschen merkitys on siinä, että hän oli Hitlerin lempifilosofi. Hitler oli tämän filosofin suuri ihailija ja jakoi valiomiehilleen omistuskirjoituksella varustettuna Nietzschen Yli-ihminen -kirjaa. Lisäksi Hitler vieraili Weimarissa usein Nietzschen museossa ja antoi valokuvata itsensä tuijottamassa ihastuneena tämän filosofin kuvaa.

Hyvän kuvan Nietzschen merkityksestä antaa seuraava lausunto. Se on vuodelta 1934 julkaistusta kirjasta, vain viisi vuotta ennen Toista maailmansotaa. Kirjoittaja mainitsi, miten Nietzschen ajatusten nähtiin vaikuttavan suuresti sodan syttymiseen:

Mutta nämä miehet eivät vain kiellä Jumalaa teoreettisesti, vaan he pitävät uskoa Jumalaan turmiollisena ihmisen onnelle, ja he ovat ryhtyneet perinjuurin hävittämään ihmissielusta jumaltietoisuutta. Nietzsche, suuri saksalainen filosofi, joka monien mielestä on sodan sytyttämiseksi tehnyt enemmän kuin kukaan muu, sanoi: "Sellaiset aatteet kuin armo, sääli ja laupeus ovat turmiollisia, sillä ne merkitsevät voiman siirtymistä vahvalta heikolle, jonka oikea tehtävä on palvella voimakasta. Muistakaa, etteivät uhrautuvuus, veljellisyys ja rakkaus ole ensinkään siveysvaistoja, vaan pelkkiä aiheutettuja tunnonvaivoja, joiden tarkoituksena on estää teitä olemasta oma itsenne. Muistakaa, että ihminen on oleellisesti itsekäs." (6)

Saksassa siis tapahtui kristillisestä uskosta luopumista kauan ennen natseja. Siksi on väärä se oletus, että natsi-ideologia, jossa hylättiin kristillisen uskon perusasiat ja kymmenen käskyn periaatteet (Älä tapa, älä varasta, älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi…) syntyi yhtäkkiä tyhjästä ja tuli esiin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin ei juuri koskaan tapahdu, vaan aatteilla täytyy olla laaja kannatuspohja, ennen kuin niistä voi tulla poliittisesti mahdollisia.

Otamme tähän lainauksia Olavi Paavolaisen kirjasta Risti ja hakaristi (1938), joka on julkaistu juuri ennen Toista maailmansotaa. Se kuvaa 1930-lukua ja miten kristinuskon vastainen taistelu oli ominaista natseille, kuten se oli kommunisteille. Kehitystä tähän suuntaan oli tapahtunut jo vuosikymmenien ajan:

Jotakin käsittämätöntä, demonista tapahtuu Saksan kansan sielussa. Jo maailmansodan aikana väittivät eräät englantilaiset propagandistit, että Saksa ei oikeastaan koskaan ole kääntynyt kristinuskoon, vaan on aina ollut pakanallinen ja ”germaaninen” heikon kristillisen kuoren alla. Kansallissosialismin aikana sattuneet ilmiöt tuntuvat hämmästyttävällä tavalla tukevan tätä väitettä.

… Kristinuskon vastainen taistelu on Kolmannessa Valtakunnassa saavuttanut sellaisen laajuuden ja niin moninaiset muodot, että sen selostaminen yhden kirjoituksen puitteissa on käytännöllinen mahdottomuus.

… Valtion ankara sensuuri oli tehnyt Kolmannen Valtakunnan omille asukkaille kirkkotaistelun seuraamisen miltei mahdottomaksi, ja tämän pakollisen tietämättömyyden sekä kirkon sisäisen hajaannuksen aikana oli kaikkialla suoritettu kiivas antikristillinen propaganda saavuttanut mahtavat mittasuhteet. Kokonainen kristinuskonvastainen kirjallisuus upeista loistoteoksista lukuisiin aikakauslehtiin ja satoina tuhansina kappaleina leviäviin lentokirjasiin saakka oli nähnyt päivänvalon. Itse maailmansodan suurmies kenraali Ludendorff oli puolisoineen julistanut vihkivänsä koko loppuelämänsä kristinuskon poisjuurittamiselle Saksasta.

… Ja yleisesti tunnettu on erään Hitler-Jugend-laulun säkeet: Wir sind die fröhliche Hitler-Jugend, wir brauchen keine christliche Tugend - me olemme iloista Hitler-Jugend-nuorisoa, me emme tarvitse mitään kristillisiä hyveitä. (7)

Darwinin evoluutioteoria taustalla: arvoliberaalit, natsit, kommunistit. Kuten todettiin, hyökkäävät nykyajan arvoliberaalit voimakkaasti kristillistä uskoa ja moraalia vastaan. He näkevät, että kristillinen usko edustaa ”vanhoillista ja patriarkaalista” maailmankuvaa, kun taas he itse uskovat edustavansa oikeutta, tasa-arvoa ja rakkautta. Tämä negatiivinen asenne kristillistä uskoa kohtaan tulee toistuvasti esille näiden ihmisten vaatimuksissa ja hyökkäyksissä.

Mutta miksi nämä ihmiset toimivat näin, vaikka kristillinen usko on vaikuttanut monilla myönteisillä tavoilla niissä maissa, joissa on ollut hengellisiä herätyksiä? Raamatun pohjalta syntynyt kristillinen usko on lisännyt sosiaalista oikeudenmukaisuutta, vahvistanut ihmisarvoa ja parantanut elinoloja. Ne yhteiskunnat, joissa kristillinen usko ja siihen liittyvät hengelliset herätykset eivät ole saaneet sijaa, ovat olleet tässä mielessä paljon huonommassa asemassa. Tunnettua myös on, että ihmiset haluavat muuttaa mieluiten niihin maihin, joissa kristillinen usko on vaikuttanut voimakkaimmin. Näitä maita ovat Englanti, pohjoismaat, useat Länsi-Euroopan maat, Yhdysvallat, Kanada, Australia jne.

Ehkä tärkein syy arvoliberaalien vastustukselle on heidän maailmankuvansa, jossa evoluutioteoria on taustalla. Vaikka evoluutioteoria on täysin vastoin fossiiliaineistoa, eikä nykyluonnossa esiinny puolittain kehittyneitä siipiä, käsiä, jalkoja tai muita puolittain kehittyneitä elimiä, joita tämä teoria vaatii, uskovat nämä henkilöt kaikesta huolimatta tähän teoriaan. He eivät usko Jumalaan luojana, vaikka todisteet viittaavat selvästi siihen suuntaan, että ensimmäiset eliöt luotiin heti valmiiksi, eikä niin että ne ovat itsestään kehittyneet jostain alkusolusta. Jos evoluutioteoria olisi tosi, pitäisi myös selittää elämän synty itsestään, mutta se on ollut mahdotonta. Tällaisiin ongelmiin törmätään, kun ei haluta tunnustaa Jumalan asemaa luojana.

Entä natsit ja kommunistit? Heidänkin maailmankuvansa taustalla vaikutti Darwinin evoluutioteoria. Tämä teoria aiheutti mullistuksen filosofiassa, psykologiassa, biologiassa ja politiikassa. Näin tapahtui Saksassa ja muualla Euroopassa. Se muutti ihmisten maailmankuvan ja vaikutti Hitlerinkin ajatteluun. Hitler uskoi evoluutioon ja hänen suhtautumisensa juutalaisiin ja muihin kansanryhmiin voidaan lukea osittain tämän uskon syyksi. P. Hoffman kirjoitti kirjassaan Hitler’s Personal Security tästä aiheesta: ”Hitler uskoi darvinististen periaatteiden mukaiseen taisteluun ihmiselämässä, jonka pakottamana kaikkien ihmisten täytyy yrittää hallita toisiaan. Ilman taistelua he rappioituisivat ja tuhoutuisivat… Jopa oman tappionsa edessä huhtikuussa Hitler ilmaisi uskonsa vahvimpien eloonjäämiseen ja julisti slaavilaisten ihmisten todistaneen olevansa vahvempia.” (8) Edellä kerrottiin myös, miten Hitlerin lempifilosofi Friedrich Nietzsche (1844-1900), joka oli kristinuskon ankara vastustaja ja julisti teistisen Jumalan kuolemaa, oli koulutukseltaan teologian ylioppilas, mutta keskeytti opintonsa luettuaan Darwinin kirjan Lajien synty.

Darwinin teoria siis muutti ihmisten maailmankuvaa. Se antoi tieteelliseltä vaikuttavan pohjan ateismille ja Jumalan hylkäämiselle, mutta myös moraalin hylkäämiselle. Moraalille ei ollut enää mitään pysyvää perustaa, koska se ei ollut yhteydessä Jumalaan.

Samoin evoluutioteoria vaikutti ihmisen arvoon. Ennen evoluutioteoriaa ajateltiin, että ihmiset ovat vastuussa Jumalalle, joka on heidät luonut. Samoin ihmisten ajateltiin olevan tasa-arvoisia luomistyön perusteella ja tärkeitä siksi, että heidät on tehty Jumalan kuviksi, mutta Darwinin teoria romutti tämän näkemyksen. Se johti ihmisten vertaamiseen eläimiin. Lisäksi tuli esille se vaarallinen näkemys, sosiaalidarvinismi, että jotkut rodut ovat arvokkaampia ja kehittyneempiä kuin toiset rodut; eli ihmiset luokiteltiin arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin rodun, toimintakyvyn tai muun ominaisuuden perusteella. Näkemys rotujen erilaisuudesta vaikutti siihen, että ihmisten oli myöhemmin helpompi omaksua Hitlerin opetukset arjalaisrodun ylemmyydestä.

Hyvän kuvan siitä, miten sosiaalidarvinismiksi nimitetty näkemys, tieteellinen rasismi, oli yleinen Euroopassa mutta varsinkin Saksassa, antaa Richard Weikart. Hän kirjoitti kirjassaan From Darwin to Hitler, että vuoteen 1890 mennessä ”melkein kaikki vaikutusvaltaiset darvinistiset antropologit ja etnologit – kuten myös useimmat darvinistiset biologit ja popularisoijat – omaksuivat tieteellisen rasismin”. (9)

Historioitsija H. G. Wells jatkaa samasta aiheesta. Hän kirjoitti v. 1924, miten sosiaalidarvinistinen ajattelu sekä jumalauskon ja moraalin hylkääminen pääsivät vallalle v. 1859 jälkeen, kun Darwin oli julkaissut Lajien synty -kirjansa. Lainaus osoittaa, miten suuresti Darwinin teokset vaikuttivat ihmisten maailmankuvaan ja käytökseen. Ei ole samantekevää, mitä uskomme alkuperästämme:

Darvinismi oli viralliselle kristinuskolle äkillinen yllätys… Tämän suuren riidan välitön vaikutus… oli sangen vahingollinen. Uusi biologinen tiede ei ollut vielä aikaansaanut mitään rakentavaa, joka olisi voinut korvata vanhat siveyslait. Seurauksena oli todellinen moraalin häviäminen… Vuoden 1859 jälkeen on tapahtunut todellista uskon vähentymistä. Uskonnon todellinen kulta heitettiin monessa tapauksessa pois sen kuluneen kukkaron mukana, jossa sitä oli niin kauan säilytetty, eikä sitä saatu takaisin. Yhdeksännentoista vuosisadan lopulla vaikutusvaltaiset ja mahtavat henkilöt uskoivat valtansa perustuvan ’taisteluun olemassaolosta’, jossa voimakas ja ovela voittaa heikon ja luottavaisen. (10)

De Beerin teoksesta Charles Darwin voidaan myös nähdä, miten Darwinin opetukset olivat suosittuja Saksassa. Niitä sovellettiin yhteiskuntaan ja politiikkaan. Darwin itse piti tällaisia ajatuksia typeränä. Kuitenkin hänen esittämänsä teoria vaikutti siihen, että sosiaalidarvinismi levisi yhteiskuntaan:

Darwinin historiallisen tajun puute sai hänet epäilemättä kirjoittamaan hämmästyttävän naiivin kirjeensä paroni von Scherzerille: ’Miten typerä käsitys Saksassa vallitseekaan sosialismin ja luonnonvalintaan perustuvan kehitysopin yhteydestä.’ Se tapahtui joulukuun 26. päivänä 1879, ja vuotta myöhemmin hänen on täytynyt saada shokki, kun hän sai Karl Marxilta kirjeen, missä tämä pyytää häneltä lupaa saada omistaa kirjansa Das Kapital [Pääoma] englanninkielisen painoksen hänelle. (11)

Entä kommunismi ja Darwin? Myös siinä Darwinin evoluutioteoria vaikutti taustalla. Trotsky totesi, että ”Laajasti ymmärrettynä materialistisessa ja dialektisessä mielessä marxismi on darvinismin soveltamista ihmisyhteiskuntaan.” (12)

Karl Marx (1818-1883), jota voidaan nimittää kommunismin isäksi, uskoi myös Darwinin opetuksiin. Luettuaan Lajien synnyn Marx kirjoitti Friedrich Engelsille: ”Tämä on se kirja, joka tarjoaa luonnontieteellisen perustan meidän näkemyksillemme.” Vallankumoukselliselle ystävälleen Lassallelle hän kirjoitti riemuissaan, että Jumalalle oli nyt luonnontieteiden kautta vihdoin annettu ”kuolinisku” ja jatkoi: ”Darwinin kirja on hyvin tärkeä ja tarjoaa minulle perustan luokkataistelulle.” (13) Tunnettua myös on, että Marx halusi omistaa tärkeimmän teoksensa Pääoma Darwinille. Darwin kuitenkin kieltäytyi vedoten kohteliaasti perhesyihin.

Joka tapauksessa Marx lähetti Darwinille omistuskirjoituksella varustetun kappaleen, jota Darwin näytti ystävälleen Julian Huxleylle. Siinä oli Marxin omalla käsialalla kirjoitettuna: ”Herra C. Darwinille. Vilpittömältä ihailijalta Karl Marxilta. Lontoossa 16. kesäk. 1873.” (14)

Merkillistä kuitenkin on, että Marx nuorempana uskoi Jumalaan. Hän oli juutalaiskristitty, jonka usko tuhoutui kahden liberaaliteologin, Bruno Bauerin ja David Straussin vaikutuksesta (Richard Wurmbrandt: Kristus juutalaisella tiellä, s. 99). Kun hänellä oli vielä usko Jumalaan, hän kirjoitti mm. Johanneksen evankeliumin selitysteoksen. Se oli hänen ensimmäinen kirjallinen työnsä ja oli nimeltään ”Uskollisten liitto Kristuksen kanssa”. Siinä olivat seuraavat kauniit sanat (allaoleva lainaus). Mitä olisi tapahtunut, jos Marx olisi säilynyt kristittynä? Ehkä kommunismi ei olisi syntynyt ja miljoonat ihmiset olisivat säästäneet henkensä.

Kristuksen rakkauden kautta käännämme sydämemme veljiimme, jotka sisäisesti on meihin sidottu ja joiden puolesta Hän antoi itsensä uhriksi… Yhteys Kristuksen kanssa voi antaa sisäisen mielenylevyyden, lohdutuksen surussa ja sydämen, joka on vastaanottavainen inhimilliselle rakkaudelle, kaikelle suurelle ja jalolle, ei kunnianhimon eikä kunnian vuoksi vaan yksinomaan Kristuksen vuoksi. (Marx-Engels, Collected Works, osa I, New York, 1974)

Friedrich Engels oli myös henkilö, joka luopui jumalauskosta. Hän oli alkanut epäillä kristinuskoa luettuaan liberaaliteologi Bruno Bauerin kirjan, joten se osoittaa jälleen kerran, miten pienestä kehitys yhteiskunnassa on kiinni. Vapaamielinen liberaaliteologia on osasyyllinen kommunismi-ideologian syntyyn ja miljooniin uhreihin.

Engelsin usko Jumalaan ilmenee eräässä kauniissa runossa, jonka hän kirjoitti nuoruudessaan. Myöhemmin, menetettyään uskonsa, hän kirjoitti yhdessä Marxin kanssa Kommunistisen manifestin, joka sisälsi marxismin pääperiaatteet:

Herra Jeesus Kristus, Jumalan ainokainen Poika,

Astu alas taivaalliselta valtaistuimeltasi

Ja pelasta sieluni minulle

Tule alas kaikkine siunauksinesi,

Isäsi pyhyyden valo.

Salli minun valita Sinut.

Ihmeellinen, loistava, vailla surua on ilomme,

Vapahtaja, Sinulle on kiitoksemme…

Ihmiskunnan vapauttamiseksi Sinä tulit,

tulit tekemään vapaaksi kuolemasta ja sairaudesta,

vapauttamaan siunausten ja onnen osallisuuteen.

Ja nyt, sen tiedän, kerran vielä sinä laskeudut

ja tulosi maan päälle muuttaa kaiken:

jokaiselle maksat palkan. (15)

Lenin uskoi evoluutioon kuten muut kommunistijohtajat. Lokakuun vallankumouksen sotilasjohtaja Trotski totesi:

Leninin ajattelun tärkein vetohihna oli aina syvä ja järkkymätön usko ihmisen kehityksen valtaviin näkymiin, joista voi ja pitää maksaa mikä hinta hyvänsä uhreina ja kärsimyksinä. (16)

Entä Stalin? Kuten todettiin, Darwinin Lajien synty sai aikaan suuren muutoksen 1800-luvun yhteiskunnassa. Se aiheutti mullistuksen filosofiassa, psykologiassa, biologiassa, politiikassa ja moraalissa. Se muutti ihmisten maailmankuvaa niin, että jumalausko menetti merkitystään.

Neuvostoliiton johtaja Josef Stalin oli yksi niistä, joihin Darwinin teos Lajien synty vaikutti. Stalinin elämänkerrassa, jonka on kirjoittanut Stalinin hyvä ystävä E. Yaroslavsky, kerrotaan, kuinka uskonnollisen kasvatuksen saanut ja teologiaa opiskellut Stalin tulee ateistiksi luettuaan Darwinin teoksen. Se tapahtui 13-vuotiaana. Sen jälkeen hän alkoi käännyttää ystäviäänkin ”uuteen uskoon” lainaamalla heille Darwinin kirjoja. Jälkeenpäin voi arvuutella, mitä olisi tapahtunut, jos Darwinin kirjaa ei olisi ollut tai Stalin ei olisi saanut sitä käsiinsä. Ehkä historia olisi muodostunut aivan toisenlaiseksi.

Moraali: kommunistit, natsit ja nykyajan arvoliberaalit. Kun yhteiskunnassa on viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut muutoksia, liittyvät monet niistä moraaliin. Erityisesti muutosta on tapahtunut suhteessa avioliittoon, sukupuolirooleihin ja seksuaalisuuteen. Vielä 1960-luvun alkupuolelle saakka länsimaisissa yhteiskunnissa olivat vallitsevia selvät sukupuoliroolit ja kestävät avioliitot. Uskottomuuteen suhtauduttiin kielteisesti, eroaminen oli vaikeaa ja puolison valintaan vaikuttivat muutkin tekijät kuin yksittäiset mielihalut. Periaatteena oli, että avioliitto on elinikäinen ja että puolisoilla on velvollisuuksia toisiaan kohtaan, kuten miehen ja naisen erilaiset roolit ja ettei toista saa pettää. Yleisesti nähtiin, että seksi on oikein vain miehen ja vaimon välillä avioliitossa.

Kun nykyaikana esiintyy virtauksia, on merkillepantavaa, että useat niistä ovat samoja kuin mitä natsit ja kommunistit harjoittivat, tai sitten samat virtaukset esiintyivät ennen kuin he pääsivät valtaan. Kun esim. Hitler pääsi valtaan ja kommunistivallankumous tapahtui Neuvostoliitossa, johti se molemmissa sellaisten asioiden hyväksymiseen, joita nyky-yhteiskunnassakin ajetaan ja puolustetaan voimakkaasti. Nämä jumalakielteiset yhteiskunnat olivat edeltäjiä kristillisen moraalin hylkäämisessä. Se, mitä nykyään pidetään modernina ja edistyksellisenä käytöksenä, oli tuttua jo silloin. Katsomme muutamia asioita, joissa nämä yhteiskunnat muuttivat moraalia ja miten nyky-yhteiskunnassa ilmenee samoja piirteitä. Lisäksi tuodaan esille se, miten arvoliberaalit, vaikka esiintyvät ihmisoikeuksien edustajina, itse ajavat niiden kumoamista.

Abortti voi olla yksi seuraus seksisuhteista. Se on seurauksena siitä, että nainen tulee raskaaksi ja etteivät vanhemmat halua lasta.

Arvoliberaalit ovat voimakkaasti kannattaneet aborttia, kuten on tiedossa. He ovat puhuneet ihmisoikeudesta abortin yhteydessä, mutta eivät ole puolustaneet lapsen oikeutta elää. He toisin sanoen kannattavat lasten surmaamista, vaikka esiintyvät ihmisoikeuksien puolustajana

Entä abortin historia? Tämä asia tuli melko pian lailliseksi kommunistihallinnon päästessä valtaan Neuvostoliitossa. Se tapahtui v. 1920. Nykyiset arvoliberaalit seuraavat siten ensimmäisten kommunistien jalanjälkiä.

Abortin myöhemmästä historiasta tiedetään, että se hyväksyttiin vasta seksuaalisen vallankumouksen yhteydessä. Siihen mennessä aborttia pidettiin yleisesti vääränä valintana ja murhana. Esim. Maailman lääkäriliiton Geneven julistuksessa vuonna 1948, kun natsilääkärien epäeettinen toiminta oli paljastunut, lausuttiin: ”Pidän ihmiselämää hedelmöityksestä lähtien mitä suurimmassa arvossa, enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan.”.

Rodunjalostus. Kun elettiin natsi-Saksassa, oli yksi natsien päämääristä rodunjalostus. He pyrkivät puhtaaseen arjalaiseen rotuun, joka myöhemmin johti eutanasiaohjelmaan. Sen seurauksena tuhannet vammaiset sekä vähän myöhemmin ei-saksalaiset saivat surmansa tuhoamislaitoksissa.

Monet arvoliberaalit ovat samanlaisia rodunjalostuksen kannattajia kuin natsit. Kyseessä ovat nimenomaan sikiöseulonnat ja se, missä tapauksessa lapsi on arvollinen jäämään eloon. Jos sikiöseulonnoissa havaitaan jotain vikaa lapsessa tai tämä on väärää sukupuolta, pitävät arvoliberaalit oikeana lapsen surmaamista. Lasta ei siten enää rakasteta sellaisenaan, vaan hänen täytyy olla tarpeeksi laadukas voidakseen jäädä eloon. Lapsesta tulee kuin tavara, joka voidaan hylätä tai ottaa vastaan laatukriteerien perusteella. Tapio Puolimatka on selostanut tällaista tapaa muodostaa perheitä; asia, joka täysin muistuttaa natsien rodunjalostusta ja eutanasiaohjelmaa vuosikymmeniä aiemmin:

Hyväksyessämme sen, että aikuiset voivat kyhätä kokoon DNA:n “tehdäkseen” lapsen, joka täyttää heidän tunnetarpeensa, muutamme tapaa nähdä ihmiset. Vaatiessamme oikeutta tuottaa lapsia näemme lapsen esineenä, tuotteena, oman elämäntapamme lisätarvikkeena, samalla tavalla kuin näemme lomaosakkeen. Seuraavaksi alamme vaatia ‘parasta’ laatua aivan kuin olisimme ostamassa autoa. Täysin mahdotonta on hyväksyä ajatusta, että lapsitehtaan tuottamalla lapsella voisi olla Downin oireyhtymä. Tällaiseen lapseen isketään sikiöseulontojen pohjalta virheellisen tuotteen leima ja hänet heitetään roskikseen. “’Se kuuluu kaatopaikalle’, sanovat vanhemmat ja tuottajat – no, he eivät sano sitä, koska se on alaluokkien tyyliä, mutta se on todellisuus” (Esolen 2014: 161).

Kun tällainen tapa muodostaa perheitä ja tuottaa lapsia on saanut lain siunauksen, mikään ei enää pidätä meitä monista rodunjalostusopin paheista, kuten kloonauksesta, ”viallisten” poisseulomisesta, eri ”vanhempien” geenien sekoittamisesta, jopa uudenlaisten ihmistyyppien suunnittelusta ja rakentamisesta. Kun valtio ottaa itselleen oikeuden määritellä, mitä perhe on ja minkälaisia lapsia se voi tuottaa, se saa täyden hallinnan ja määräysvallan tulevasta sukupolvesta. (17)

Eutanasia. Eräs asia, jota natsit ajoivat voimakkaasti, oli heidän eutanasiaohjelmansa.

Eutanasia ei kuitenkaan ollut natsien keksintöä, vaan sama asia oli pinnalla 1900-luvun alkupuolella Saksassa. Se sai kannatusta yliopistopiireissä, ja tärkeä etappi oli mm. Leipziin yliopiston oikeustieteen professorin Karl Bindingin ja Alfred Hochen julkaisema kirja Die Freigabeder Vehrnichting lebensunwerten Lebens (Arvottoman elämän tuhoamisen vapauttaminen). Kirjassa tuotiin avoimesti esille se vaihtoehto, ettei kaikki ihmisen elämä ole arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Natsit omaksuivat vähän myöhemmin saman ajatuksen ja alkoivat puolustaa eutanasiaa mm. rakkauden ja taloudellisuuden nimissä. He näyttivät propagandafilmejä, jotta ihmiset suhtautuisivat asiaan myönteisesti. Eutanasiamurhat Saksassa alkoivat v. 1939 samanaikaisesti kuin sota alkoi. Siitä oli suora yhteys vähän myöhemmin tapahtuvaan holokaustiin, koska sama henkilökunta oli molempien surmatoimintojen toimeenpanijana.

Saksassa ihmisten joukkotuhoaminen ei alkanut natseista ja Hitleristä. Jo 1920-luvulla psykiatri Alfred Hoche ja juristi Karl Binding kirjoittivat kirjan elinkelvottoman elämän lopettamisesta. Siinä puhuttiin arvottomista ihmisistä ja elämästä, joka ei ole elämisen arvoista ja jonka lopettaminen tulisi oikeuttaa lainsäädännöllä. Puhuttiin paljon myös taloudellisista kustannuksista, joita tällaisten potilaitten hoitaminen aiheuttaa. Molemmat kirjoittajat olivat johtavia intellektuaaleja. Syntyi tietynlainen ajanhenki. (Fredrik Wertham ym. Inte bara Hitler, Provita Uppsala, s. 47)

Yksi Inte bara Hitler-kirjan kirjoittajista aatehistorioitsija Per Landgren tekee seuraavan johtopäätöksen: ”Se tosiasia, että Hoche ja Binding olivat arvostettuja akateemikkoja, on myös selvä esimerkki siitä, että aatteet eivät mitenkään olleet Saksan kansan tilapäistä sokaistumista. Ei natsismi muuttanut tiedettä ja lääketiedettä. Länsimainen tiede ja lääketiede oli jo turmeltu ja antoi Saksassa inspiraation natsismiin.” (s. 97) Ilmeisesti tällaisen ajanhengen syntymiseen vaikuttivat monet tekijät kuten sosiaalidarvinismi, liberaaliteologia ja Raamatun auktoriteetin hylkääminen ja yleensä maallistuminen. Jo 1700-luvulta filosofit olivat luoneet pohjaa tällaiselle ihmisarvon romahtamiselle. Oli tapahtunut jumalakuvan ja ihmiskuvan muuttuminen. Ihmisen elämälle ei enää nähty ehdotonta absoluuttista arvoa, joka perustuisi siihen, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. (18)

Entä nykyaika? Myös nykyaikana on voimakasta keskustelua eutanasiasta. Sen tärkeimpiä kannattajia ovat punavihreät arvoliberaalit. He käyttävät tätä asiaa puolustettaessa samanlaista argumentteja kuin mitä natsit käyttivät aikanaan propagandassaan. Näiden puolestapuhujien seurauksena eutanasia on saanut yhä enemmän kannatusta.

Mitä tulee eutanasian vaihtoehdoille, niin on esim. pohjoismaisessa saattohoidossa aina pyritty kipujen lieventämiseen. Kipujen lievitys ja elämän kunnioitus on ollut ominaista tälle mallille.

Kuitenkin jos eutanasia tulee voimaan, vähentää se elämän kunnioitusta kuten aikanaan 1920-1930-luvun Saksassa. Raja sen suhteen, mikä on ihmisarvoista elämää, tulee koko ajan pienenemään.

Toiseksi se lisää niiden ihmisten henkistä kärsimystä, jotka kokevat olevansa taakka lähimmäisilleen. Armokuolemasta voi tulla velvollisuus kuolla.

Kolmanneksi oikeus kuolla eutanasian kautta tarkoittaa aina toisen velvollisuutta tappaa. Toiset joutuvat kantamaan taakkaa siitä, että heistä tulee murhaajia. Sen tähden suurin osa lääkäreistä on vastustanut eutanasiaa, ja myös siksi, että se on vastoin perinteistä lääketieteen etiikkaa.

Avioliiton romuttaminen. Edellä kerrottiin, miten ”koti, uskonto ja isänmaa” olivat asioita, joita vastaan Marx ja muut kommunistit hyökkäsivät. Perhe nähtiin taantumukselliseksi instituutioksi, joka oli heidän ideologiansa toteutumisen esteenä.

Entä nykyaika? Samanlaisia ajatuksia kuin mitä Marx esitti jo toistasataa vuotta sitten, voimme kuulla tämän päivän keskustelussa. Monet ”viisaat” suhtautuvat ylimielisesti kodin, kristillisen uskon ja isänmaan merkitykseen tuoden siten esille samoja ajatuksia kuin mitä Marx ja hänen kommunistiystävänsä edustivat toista sataa vuotta sitten.

Niinpä nykyajan arvoliberaalit, jotka ajattelevat olevansa edistyksellisiä, suosivat malleja, jotka aiemmin havaittiin haitallisiksi. He suosivat mm. avoliittoja, helppoja avioeroja ja yleensä liittoja, joista on helppo lähteä pois. Joissakin tilanteissa, kuten vakava väkivalta, voi ero tosiaan olla ainoa järkevä vaihtoehto, mutta yleisesti ottaen perheiden helppo hajoaminen tuottaa yhteiskunnalle runsaasti taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Lisäksi lapset joutuvat kärsimään aikuisten valinnoista.

Entä Neuvostoliitto? Monet lakisäädökset Neuvostoliiton kommunistihallinnon alkuvuosina liittyivät nimenomaan seksuaalisuuteen ja perhe-elämään. Avioero tehtiin helpoksi, avioliittoa ei tarvinnut rekisteröidä, aviorikos ei ollut enää rikos, abortti laillistettiin ja opetettiin, ettei saanut olla mitään esteitä vapaille sukupuolisuhteille. Seuraukset tästä olivat kuitenkin katastrofaaliset, sekä taloudellisessa että sosiaalisessa mielessä. Se johti siihen, että rikollisuus kasvoi, abortit lisääntyivät, perheet hajosivat ja isättömien sekä kodittomien lasten määrä kasvoi (aivan kuten nykyaikana lasten huostaanotot ja sosiaalikulut ovat lisääntyneet valtavasti. Esim. Etelä-Suomen sanomat raportoi 31.10.2010: Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi, Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun... Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa...). Kun ensin kylvettiin väärää opetusta, jouduttiin se myöhemmin niittämään yhteiskunnassa esiintyvinä ongelmina. Matti Joensuu kertoo tästä kokeilusta, joka kuitenkin lopetettiin 10-15 vuoden kuluessa, koska se huomattiin vahingolliseksi yhteiskunnalle. Kirjoitukseen on lisätty lihavoinnit:

Neuvostoliitossa on suoritettu vallankumouksesta lähtien valtavan laajaa perheinstituutioon liittyvää kokeilua. Kun Oneida Communityssä oli kysymys 300 hengestä, on Neuvostoliitossa kysymys vähintään 200 miljoonasta ihmisestä, jotka lisäksi edustavat ehkä 170 kansallisuutta.

... Vuonna 1917, jo uuden hallitusvallan toisena kuukautena, julkaistiin lakeja, jotka koskivat avioliittoa. Kirkollinen avioliitto korvattiin siviiliavioliitolla. Avioero myönnettiin, jos toinen puolisoista sitä anoi. Seuraavana vuonna täydennettiin näitä lakeja määräämällä, että lapsen syntyminen sinänsä oli avioliiton perusta. Avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen välillä ei saanut olla mitään eroa.

... Vielä radikaalimpi muutos tuli Venäjällä voimaan vuonna 1926 ja heti sen jälkeen myös muissa osissa Neuvostoliittoa. Sen mukaan avioliiton rekisteröiminenkään ei ollut välttämätöntä... Siis mitkään puolisoisen tai lasten velvollisuudet ja oikeudet eivät olleet riippuvaisia siitä, oliko avioliitto rekisteröity vai ei. Vuonna 1926 erotapahtuma väljeni yhä. Joko puolisot yhdessä tai jompikumpi heistä saattoi anoa avioliiton purkamista mainitsematta siihen mitään syytä.

... Alkuvaiheessa ei ollut minkäänlaisia seksuaalista käyttäytymistä koskevia lakeja. Vuonna 1920 abortti julistettiin lailliseksi. Toisen lain mukaan aviorikos, kaksinnaiminen ja sukurutsaus mainittiin teoiksi, joista ei rangaista. Vallitseva asenne oli, ettei saanut olla mitään esteitä vapaille sukupuolisuhteille eikä mitään taantumuksellista moraalia. Syntyvyyden säännöstelyvälineitä yritettiin saada käyttöön ja koetettiin poistaa kaikki aviotonta syntyperää koskeva häpeä.

... Seurauksena oli joka tapauksessa avioerojen suuri eneneminen... isättömien lasten määrä kasvoi... Aborttien lukumäärä lisääntyi joidenkin lausuntojen mukaan "kauhistuttavasti". Naisen oli monessa tapauksessa valittava joko sosiaalinen asemansa tai äitiys... Aborttien lukumäärän noustessa syntyväisyys kaupungeissa laski. Tästä seikasta esitettiin huolestuneita lausuntoja jo vuonna 1926. Vuonna 1922 arvioitiin, että kodittomien lasten lukumäärä nousi noin yhdeksään miljoonaan.

... Ilmeisesti kuitenkin vanhempien ja lasten suhteiden rikkoutuminen oli ainakin osaksi syynä siihen, että alkoi suuressa määrin ilmetä nuorisorikollisuutta. Tästä huliganismiksi kutsutusta ilmiöstä kirjoitettiin lehdissä 20-luvun lopulla ja 30-luvulla. Vuonna 1929 huliganismia pidettiin vaikeimpana ongelmana. Nuorisorikollisuuden määrän sanottiin kaksinkertaistuneen vuosien 1929-1935 välillä. Kaupungeissa maleksi nuorisoryhmiä, jotka tekivät kaikenlaista pahaa, mm. kävivät avuttomien kansalaisten kimppuun. Puhuttiin vandalismista, varkauksista, murroista, raiskauksista, jopa murhista, jotka olivat lisääntyneet lyhyessä ajassa.

Käänne Neuvostoliiton perhepolitiikassa tapahtui selvästi vuosina 1934-35... Tässä ei ole tarpeen käydä selvittelemään, millä tavalla virallinen ajattelutapa muuttui. Pääasia on, että sosiaaliset epäkohdat ja rappeutuminen todettiin, ja alkoi voimakas propaganda huliganismia, vastuutonta seksuaalista käyttäytymistä ja abortteja vastaan... (19)

Homoseksuaalisuus sekä sukupuolineutraali avioliitto. Kuten tiedossa on, ovat monet arvoliberaalit innokkaita homoseksuaalisen käytöksen puolustajia. He puoltavat tätä asiaa tasa-arvon ja rakkauden nimissä. He eivät usko, että kyseessä on samanlainen synti kuin esim. avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet. Siksi he voimakkaasti ajavat tätä asiaa uskoen edustavansa ihmisoikeuksia.

Entä historia? On merkillepantavaa, että sama ajatussuunta sai kannatusta jo viime vuosisadan alun Saksassa, ennen natsiliikkeen syntyä (Lisäksi useat alkuajan natsijohtajista olivat homoseksuaaleja, kunnes Hitler otti kielteisen kannan tähän asiaan. Näin kirjoitti mm. William L. Shirer tunnetussa kirjassaan Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho). Suomen Seta-liikkeen perustajäseniin kuulunut henkilö selostaa asian taustoja:

On tosiasia, että yhdysvaltalaisilla vaikutteilla niin homoseksuaalien sairaaksi leimaamisessa kuin toisaalta myös homoseksuaalien tasavertaisuutta ajavien vapautusliikkeiden esikuvana on huomattava vaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa ja koko toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa… Vaikka homoseksuaalien kansainvälinen vapautusliike alkoi Ulrichsin antamasta mallista ja Hirschfeldin johdolla vuosisadan alun Saksassa, sen moderni muoto joukkoliikkeenä on kuitenkin kehittynyt etupäässä Yhdysvalloissa 1960-luvulta lähtien. (20)

Toinen esimerkki historiasta. Kun ensimmäiset kommunistit pääsivät valtaan, muuttivat he lainsäädäntöä myös homoseksuaalisuuden suhteen, kuten muun avioliittolainsäädännön suhteen. Nykyiset arvoliberaalit seuraavat siten täysin ensimmäisten kommunistien mallia ja käytäntöä. Historia toistaa itseään. Sherry Wolf on kirjoittanut kirjassaan Sexuality and Socialism sivuilla 88-89 Venäjän bolsevikkivallankumouksen seurauksista:

Uusi vallankumoushallitus kumosi vuonna 1917 kaikki homoseksualismin vastaiset lait samoin kuin koko muun tsaarinaikaisen rikoslainsäädännön. Vapaaehtoisuuteen perustuva seksi määrättiin yksityisasiaksi ja homot eivät vain vapautuneet elämään niin kuin halusivat, vaan neuvosto-oikeusistuimet hyväksyivät myös homoseksuaalien väliset avioliitot. Hämmästyttävää on se, että 1920-luvulla Neuvosto-Venäjällä tehtiin jopa sukupuolenvaihdosleikkauksia.

Samassa kirjassa sivuilla 90-91 Sherry Wolf mainitsee, mitä tohtori Grigori Batkis, Moskovan Sosiaalihygienian instituutin johtaja, kirjoitti v. 1923 ilmestyneessä kirjassa Seksuaalivallankumous Venäjällä. Kirjoitus on ajalta ennen kuin lainsäädäntöä muutettiin jälleen entisenlaiseksi, koska huomattiin, miten Neuvostoliiton uudet perhe- ja seksuaalilait saivat aikaan kaaoksen. Muutos lainsäädännössä perinteiseen tapahtui vuosina 1934-1935, kun vahingollisia lakeja kumottiin:

Neuvostoliiton nykyinen seksuaalinen lainsäädäntö on lokakuun vallankumouksen seurausta. Tämä vallankumous ei ole merkittävä vain poliittisena tapahtumana, joka takaa työväenluokan vallan. Vallankumous on merkittävä myös siitä kumpuavien ja kaikille elämänaloille ulottuvien radikaalien muutosten kannalta… Tämän kanssa luotiin sellaiset perhe-elämää ja seksuaalisuhteiden muotoja säätelevät juridiset mallit, jotka vastaavat kansan tarpeita ja luonnollisia vaatimuksia… neuvostolainsäädäntö perustuu seuraavalle periaatteelle: lainsäädäntö sitoutuu valtion ja yhteiskunnan täydelliseen puuttumattomuuteen seksuaaliasioihin silloin, kun ketään ei vahingoiteta eikä kenenkään etua loukata. Mitä tulee homoseksuaalisuuteen, sodomiaan ja moniin muihin seksuaalisen mielihyvän hankkimisen muotoihin, joita eurooppalainen lainsäädäntö pitää rikkomuksina julkista moraalia vastaan – neuvostolainsäädäntö kohtelee näitä muotoja täysin samoin kuin niin sanottua ’luonnollista’ sukupuoliyhdyntää. Kaikki seksuaalisen kanssakäymisen muodot ovat yksityisasioita.

Globaalisuus-aate. Yksi nykyajan suuntauksista on globaalisuus-aate, josta Euroopan unioni on esimerkkinä, ja jota arvoliberaalit innokkaasti ajavat. Se tarkoittaa, että valtiot antavat suuren osan päätäntävallastaan unionille, jonka hallintakoneisto toimii Brysselissä. Suuntaus näyttää olevan, että valta keskittyy yhä enemmän Brysseliin, ja myös valtioiden yhteisestä budjetista on puhuttu.

Kuitenkaan globaalisuus-aate ei ole nykyihmisten uusi idea. Se esiintyi jo varhaisten kommunistien ajattelussa. Aiemmassa lainauksessa mainittiin Marxin ja hänen kumppaniensa toimesta, että ”Loppujen lopuksi yhteiskunta, joka lakkauttaa pysyvät sotajoukot ja kaataessaan kaikki rajat ja poistaessaan isänmaan ajatuksen, liittää koko maailman työläiset aitoon solidaarisuuteen.”

Mikä on sitten globaalisuuden vaara? Se, että tuodaan esille ajatus yhdestä maailmankansalaisuudesta ja siihen liittyvästä yhdestä maailmanhallituksesta, voi aluksi näyttää hyvältä. Tulevassa Jumalan valtakunnassakin on yhtäläisyyksiä samaan asiaan, koska Jumala hallitsee siellä eikä siellä ole eroja kansallisuuksien välillä tai muita erimielisyyksiä. Ilmestyskirjan luvut 21 ja 22 ovat osoitus tämän valtakunnan ihmeellisyydestä.

Kuitenkin sama asia voi muodostua tragediaksi, jos valta keskittyy liikaa yhdelle joukolle tai yhdelle johtajalle ja näiden tarkoitusperät ovat pahat. Mitä enemmän valtaa jokin ryhmä tai henkilö saa, sitä suurempaa vahinkoa he voivat saada aikaan, mikäli heidän tarkoituksensa eivät ole hyvät. Kun maailmassa esiintyy vääryyksiä, ne voivatkin tulla kahdelta taholta; joko tavallisesta kansasta tai päättäjien taholta. Jos sitten vertaa sitä, kumpi näistä kahdesta on haitallisempaa, niin jälkimmäinen vaihtoehto on pahempi. Syy on siinä, että jos päättäjät ovat pahuuteen taipuvaisia, voivat he aiheuttaa kansalle suurempaa vahinkoa. Natsismi ja kommunistijohtajien väärinkäytökset kansalaisiaan kohtaan ovat hyviä esimerkkejä. Niiden seurauksena kuoli miljoonia ihmisiä. Tyypillistä tällaisissa yhteiskunnissa myös on, että oppositio tukahdutetaan, ei ole sananvapautta, uskonnonvapautta ja että tehdään mielivaltaisia pidätyksiä.

On mahdollista, että arvoliberaalien ajama globaalisuus johtaa juuri tähän tilaan ja totalitarismiin. Globaalisuus-aate ja vallan keskittyminen mahdollistaa sellaisen kehityksen. Euroopan unionista saattaa tulla ”Euroopan Neuvostoliitto”, joka sekin koostui useista kansoista ja valtioista. Tällainen kehitys on erittäin mahdollinen, koska kansojen johtajat ovat pääasiassa kääntäneet selkänsä Jumalalle.

Miten sitten voi parantaa yhteiskunnan ihmisoikeuksia ja yhteiskunnan tilaa? Yksi parhaimmista tavoista on suojella pienten yksiköiden kuten perheiden, kirkkojen ja koulujen oikeuksia. Totalitaarisessa valtiossa on ominaista, että valtio hallitsee kaikkia elämän alueita – esim. kommunistivaltioissa vanhemmilta edellytettiin, että he eivät opeta mitään sellaista, mikä on valtion ja puolueen vastaista – mutta hajautettu valta suojelee suuremmilta väärinkäytöksiltä. Vahvat itsenäiset ryhmät rajoittavat valtion valtaa.

Althius puolusti yhteiskuntalohkojen autonomiaa, joka estää vallan keskittymisen valtiovallalle. Aito pluralismi syntyy erilaisten yhteiskunnallisten suhteiden organisoituessa omalakisesti. Juuri niiden välinen jännite turvaa yksilön vapauden. Yksi parhaimmista tavoista suojella yksilön oikeuksia on suojella perheiden, kirkkojen, koulujen, liikeyritysten ja vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuvien yhdistysten oikeuksia – irralliset yksilöt ovat hyvin haavoittuvia totalitaariselle kontrollille, kuten Hannah Arendt osoittaa kirjassa The Origins of Totalitarianism. Vahvat itsenäiset ryhmät rajoittavat valtion valtaa: kukin yhteiskunnallinen instituutio ottaa vastuun omasta toimintasektoristaan – valtio ei hallitse elämän kaikkia osa-alueita. (21)

Viha juutalaisia ja Israelia kohtaan. Yksi tunnetuimpia asioita, mistä natsit tunnettiin, oli viha juutalaisia kohtaan. Sen takia harjoitettiin aluksi juutalaisvastaista propagandaa, jota esiintyi mm. Der Stürmer-lehdessä. Sitten oli juutalaisiin liikkeisiin kohdistunut boikotti ja lopulta väkivalta juutalaisia kohtaan.

Entä nykyajan arvoliberaalit? Myös he yleisesti ottaen ovat kielteisiä juutalaisia tai nykyistä Israelin valtiota kohtaan. Heidän kielteisyytensä ei aina ilmene yhtä voimakkaasti kuin natsien toimet, mutta jonkun verran ne ilmenevät. Yksi osoitus tästä on, että nykyajan arvoliberaalit ajavat Israelin tuotteiden boikotointia, aivan kuten natsitkin kielsivät ihmisiä ostamasta juutalaisten liikkeistä 1930-luvulla. Historia toistaa siten itseään dramaattisella tavalla.

Miksi sitten arvoliberaalit toimivat näin? Yksi syy on, että he väittävät, etteivät ihmisoikeudet toteudu Israelissa palestiinalaisia kohtaan. Kuitenkin, kun on kyseessä arabien eli palestiinalaisten asema Israelissa, esiintyy heitä Israelin parlamentissa, armeijassa, oikeuslaitoksessa, suurlähettiläinä, johtavissa asemissa ja heillä on äänioikeus. Tämä osoittaa Israelin demokraattisuuden ja suhtautumisen vähemmistöjä kohtaan. Lisäksi esim. kristittyjen, seksuaalivähemmistöjen (asia jota nykyajan arvoliberaalit voimakkaasti ajavat) ja muiden vähemmistöryhmien asema on parempi Israelissa kuin missään ympäröivissä arabimaissa. Esim. kristittyjen määrä on vähentynyt radikaalisti arabimaissa ja palestiinalaisalueella voimakkaiden vainojen takia, mutta Israelissa heidän lukumääränsä on lisääntynyt.

Entä Hamas ja Palestiinalaishallinto? Ne ovat vanginneet tuhansia eri tavalla ajattelevia omia kansalaisiaan ja myös kiduttaneet ja tappaneet heitä. Se on kohdistunut oppositiota, kristittyjä ja seksuaalivähemmistöjä vastaan. Tällaisia tapauksia on tuhansia ja ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet niistä. Kun arvoliberaalit ajavat palestiinalaisten asemaa, tulisikin heidän ottaa huomioon, että palestiinalaisten pahin vihollinen ei suinkaan ole Israel vaan palestiinalaisten omat johtajat (varsinkin Hamasin johtajat), jotka pitävät heitä sorron alla.

Tosiasia siis on, että nykyajan arvoliberaalit vastustavat Israelia monin tavoin. He ajavat taloudellista boikottia sitä vastaan kuten natsit toimivat aikanaan juutalaisia vastaan. Kuitenkaan he eivät ota huomioon, että palestiinalaisten ihmisoikeuksia rikkovat eniten toiset palestiinalaiset itse. Lisäksi Israelia ympäröivät arabimaat ovat syyllistyneet tuhansiin ihmisoikeusrikkomuksiin eikä niissä ole juuri lainkaan demokraattisia oikeuksia. Niitä vastaan arvoliberaalit eivät ole ajaneet taloudellista boikottia. Mistä tämä johtuu?

Olemme kaikki puutteellisia

- (1Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

Kun tässä kirjoituksessa on tuotu esille arvoliberaalien ajamia asioita yhteiskunnassa, on sen jälkeen hyvä kohdistaa huomio omaan itseemme. Arvoliberaalit eivät ole ainoita puutteellisia ihmisiä vaan kaikki ovat sitä Jumalan silmissä. Jotkut ovat ehkä olleet hiukan parempia kuin muut, mutta ei kukaan ole täydellinen. Olemme kaukana täydellisyydestä, jos olemme rehellisiä.

Kaikesta huolimatta Jumala on rakastanut kaikkia ihmisiä, myös arvoliberaaleja, huorintekijöitä, väkivallantekijöitä tai homoseksuaalisuuden harjoittajia. Ei ole ainoatakaan ihmistä, jota hän ei olisi rakastanut. Onhan mm. kirjoitettu seuraavasti:

- (Luuk 2:13,14) Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Jos Jumala on rakastanut ihmistä, niin miten ihminen voi tulla osalliseksi tästä rakkaudesta ja iankaikkisesta elämästä?

Edelliseen on helppo vastaus: ihmisen täytyy kääntyä Jumalan puoleen ja katua syntejään kuten tuhlaajapoika seuraavassa vertauksessa. Sillä Jumala ei koskaan anna anteeksi katumattomalle henkilölle, joka ei halua luopua synneistään. Se on mahdotonta, koska muussa tapauksessa hän antaisi hyväksyntänsä vääryydelle. Se sotii Jumalan hyvyyttä vastaan. Niinpä käänny Jumalan puoleen ja tunnusta syntisi hänelle kuten tuhlaajapoika Jeesuksen vertauksessa!

- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Toiseksi laita luottamuksesi Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen, koska vain hänen kauttaan me voimme saada syntimme anteeksi, kuten seuraavat jakeet osoittavat. Eli pelastus ei tule itsemme ja omien tekojemme kautta, vaan turvautumalla Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä me voimme pelastua:

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

- (Joh 6:67-69) Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"

68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.