 |
 |
 |
|
Tavallisimpien sairauksien hoito ja ruokavalio Alzheimerin tauti, dementia, sappikivet, halvaukset, kuoliot ja monet silmäsairaudet
|
KOLME "MYRKKYÄ"
Kun puhutaan ruokavalion merkityksestä terveydelle, on erityisesti syytä kiinnittää huomiota ns. pilattuihin hiilihydraatteihin, länsimaiseen pikaruokaan ja ruokaan, joka on pitkälle jalostettu. Tämäntyyppinen ravinto, joka koostuu rasvasta, valkoisista jauhoista ja suuresta määrästä sokeria, on syynä moniin sairauksiin, joita länsimaissa ja yhä enemmän muuallakin esiintyy. Aikuisiän diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, ummetus ja suolistosairaudet, syöpä sekä sappikivet ovat siitä esimerkkeinä. Näitä sairauksia ei juurikaan tavata kehitysmaissa, joissa ihmisten ravinto on paljon kuitupitoisempaa ja luonnonmukaisempaa, mutta siellä, missä länsimainen ruokakulttuuri yleistyy, yleistyvät kyseiset vaivatkin. Hyvä esimerkki ruokavalion muutoksesta ovat japanilaiset ja kiinalaiset. Sillä kun nämä ihmiset ovat asuneet kotimaassaan, ei heillä ole juuri esiintynyt sydän- ja verisuoni- eikä muitakaan elintasosairauksia. Sen sijaan kun heitä on muuttanut esim. Havaijille, amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, on heidän sairastavuutensa lisääntynyt. He ovat tulleet osallisiksi juuri edellisistä sairauksista, jotka länsimaissakin ovat olleet yleisiä vasta yhden ihmisiän verran (n. 80 vuotta). Syynä näihin sairauksiin on vähäkuituinen sekä vähän suojaravinteita sisältävä ruoka, jota me syömme. Piirakat, makeiset, sokeroidut virvoitusjuomat, perunalastut, munkit, viinerit, donitsit, rasvaiset makkarat ja lihapiirakat ovat sellaisesta ravinnosta esimerkkinä:
Kysyessäni potilailta: "Syöttekö huonoa ruokaa?" monet vastaavat järkähtämättä: "Ei, en syö huonoa ruokaa." Potilas itse asiassa tarkoittaa, ettei hän syö stryktiiniä, lyijyä eikä pilaantunutta ruokaa. "Olen luullut, että ruokavalioni on hyvä ja oikea" potilaani selittävät usein, kun silmäiltyäni heidän ruokavaliopäiväkirjaansa huomautan heidän syövän monia prosessoituja "roskaruokia". Mitä oikeastaan on "roskaruoka"? Roskaa on mitä tahansa sellainen ruoka, josta pääosa ravinnosta on prosessoitu, jalostettu ja puhdistettu pois. Kaksi hyvää esimerkkiä tälläisestä ruuasta on valkoinen jauho (Amerikassa käytetyistä jauhoista tavallisin) ja valkoinen kidesokeri. Mitä tahansa elintarviketta, joka sisältää huomattavat määrät näitä kahta ainetta, on pidettävä roskaruokana, jolla on elimistölle olematon ravintoarvo. Sämpylöissä on valkoista jauhoa ja sokeria. Hampurilaisessa on lisäksi paljon rasvaa, joka on epäterveellistä. Sulamaton massa ja kuidut puuttuvat. Coca Colassa on paljon sokeria, kofeiinia ja väriaineita. Maitopirtelössä ja oluessa on paljon kaloreita ja runsaasti sokeria. Tyypillisen maitopirtelön ravintoarvo on paljon vähäisempi kuin täysmaidon, ja maitokin on kaukana täydellisestä tai ihanneravinnosta. Tätä tyypillistä amerikkalaista ateriaa on ehdottomasti pidettävä kokonaisuudessaan "roskaruokana". ( DAVID L. MESSENGER: Terveenä olet onnellisempi, s. 49 )
Kun on kyseessä ns. roskaruoka, josta edellisessä lainauksessa puhuttiin, on sille siis ominaista tärkeiden suojaravinteiden - vitamiinit, kivennäisaineet... - sekä kuitujen puuttuminen. Niissä on hyvin vähän näitä elimistön kehitykselle ja terveydelle tärkeitä aineita, mutta sen sijaan niissä on melko paljon monia hyödyttömiä tai haitallisia aineita. Sokeri, valkoiset vehnäjauhot ja eläinrasvat ovat sellaisia:
Sokeri. Ensinnäkin sokeri on yksi niistä "myrkyistä", jota me saatamme käyttää liian paljon. Sen kulutus esim. Suomessa on 60 kiloa ja Yhdysvalloissa jopa 80 kiloa vuodessa henkilöä kohden. Näin suuria lukumääriä voi olla vaikea uskoa todeksi, mutta tosiasiassa moniin elintarvikkeisiin ja juomiin on lisätty paljon sokeria. Sen nimenä voi olla myös sakkaroosi, dekstroosi, fruktoosi, maltoosi... Sitä on tietysti monissa viinereissä, pullissa, makeisissa ja jäätelöissä, mutta myös lasten purkkiruoissa sekä virvoitusjuomissa ja limsoissa sitä voi olla paljon. Esim. tavallisessa 1,5 litran pullossa limsaa sitä voi olla n. 115 grammaa eli 45 sokeripalan verran tai jopa vieläkin enemmän. Tämä 115 grammaa vastaa noin kolmasosaa aloittelevan lapsen energian tarpeesta. Mikä valkoisen sokerin merkitys ihmisen elimistölle sitten on, on se sellainen aine, jota kukaan ei tarvitse. Siinä on vain tyhjiä kaloreita ja se kuormittaa ihmisen elimistöä, koska siinä ei ole mitään elimistölle tärkeitä kivennäis- ja hivennaisaineita eikä vitamiineja, joita esim. hedelmissä ja täysjyväviljassa on runsaasti. Lisäksi se on yksi suurimpia syyllisiä ihmisten lihomiseen ja elintasosairauksiin. Siksi on hyvin perusteltua, jos sen ja sitä sisältävien ainesten käyttöä supistetaan nykyistä pienemmäksi.
Valkoiset jauhot. Toinen vähemmän ravitseva ruoka-aine, jota saatamme käyttää melko paljon, ovat valkoiset jauhot sekä siitä koostuvat tuotteet. (Samanalaisia "puhdistettuja" ravintoaineita ovat myös valkoinen kiillotettu riisi, valkoinen makaroni sekä maissitärkkelys. Niistä on poistettu suuri osa tärkeistä suojaravinteista.) Sillä kun keskivertosuomalainen syö vuodessa n. 74 jauhokiloa, on siitä peräti kolmeneljäsosaa valkojauhoa, joka on puhdistettu monista tärkeistä ravintoaineista. Ne on puhdistettu säilyvyyden mutta myös parempien leipomisominaisuuksien takia. Valkoinen leipä, pullat, hampurilaiset, munkit, viinerit, sämpylät sekä pizzat ovat sellaisia tuotteita, joissa valkoisten jauhojen osuus on suuri. Mikä merkitys on sitten sillä, että syödään paljon valkoista jauhoa? Vastaus tähän on, ettei sen runsas käyttö ole juuri sen järkevämpää kuin sokerinkaan käyttö. Kun näistä jauhoista puuttuvat ihmisen tarvitsemat vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet jopa 90-prosenttisesti ja kun niissä on vain vähän kuitua, niin jää jäljelle vain energiaa kuten sokerinkin kohdalla. Tällainen ravinto ei runsaasti nautittuna ole ihmiselle hyödyllistä, vaan se kuormittaa elimistöä kuten sokerikin. On myös esitetty, että ravinto, joka koostuu valkoisesta pastasta, valkoisesta leivästä sekä valkoisesta riisistä, on suurimpia syyllisiä huonoihin kolesteroliarvoihin. Se vähentää hyvän kolesterolin määrää, nostaa veren rasvatasoa ja tuottaa pieniä haitallisia kolesterolin hiukkasia, joten se voi olla todellinen riskitekijä sydän- ja verisuonitautien kannalta.
Rasva. Kolmas aine, jota saamme liikaa ravinnostamme, ovat eläin- ja maitorasvat (mm. kerma, voi juustot, jäätelöt, rasvainen maito ja rasvaiset makkarat) sekä kovetetut kasvirasvat, joita esiintyy leivoksissa, paistetuissa ruoissa, munkeissa, perunalastuissa, ranskalaisissa perunoissa, pizzassa, donitseissa, kekseissä sekä eräissä margariineissakin. Näistä aineista, jotka lienevät suurin syy sydän- ja verisuonisairauksiin, saatetaan saada suurin osa päivän energiasta. On kuitenkin hyvä huomata, että näin runsas eläin- ja maitorasvojen sekä kovetettujen kasvirasvojen käyttö on verrattain uusi asia, koska niitä on syöty näin runsaasti vasta reilun 50 vuoden ajan. Yhdysvalloissakin niiden käyttö vielä reilut sata vuotta sitten oli paljon vähäisempää ja sen takia siellä ei juuri esiintynyt sydäntauteja niihin aikoihin. Ihmisten ravinto oli silloin paljon vilja- ja kasvispitoisempaa ja siksi näiltä taudeilta vältyttiin. Samaa asiaa selostaa seuraava lehtiartikkeli reilun 50 vuoden takaa. Siitä käy selville, miten esim. Suomessa liikarasvainen ravinto lisäsi sydäntautikuolleisuutta. Kuitenkin, kun sodan aikana tätä "ylellisyysravintoa" oli vähemmän, väheni myös sydäntautikuolleisuus sen seurauksena:
Ravintorasvojen käytön kasvu 50 vuodessa 70 %
Joulu on oven edessä ja kun rasvaisten rasvaisten joulukinkkujen tarjonta tänä vuonna näyttää olevan ennätyksellisen runsas, on syytä hieman lähemmin tutkia ravintorasvojen kulutusta maassamme. Pellervo-seuran markkinatutkimusosaston antamien tietojen mukaan oli ravintorasvojen (sianlihan, ihran, laardin ym. sekä margariinin ja voin) kulutus maassamme vuonna 1901 yhteensä 19,8 kg ja vuonna 1953 yhteensä 33,7 kg henkilöä kohden... Viime aikoina on tultu siihen tulokseen, että animaalisten ruoka-aineiden, varsinkin rasvojen, yhä lisääntyvä käyttö ilmeisesti on pääsyynä sydän- ja verisuonitautien huolestuttavaan lisääntymiseen kaikissa läntisissä sivistysmaissa. Varmaa on, että ruokavalio on tärkein tekijä. Sen näemme selvästi mm. kun ajattelemme tilannetta maassamme sotien aikana, jolloin hermomme todella olivat kireällä ja jolloin me kaikki laihduimme enemmän tai vähemmän ruoka-aineiden, varsinkin ravintorasvojen, niukkuuden takia. Tänä vaikeana ja vakavana pula-aikana ihmetytti lääkäreitä suuresti sydän- ja verisuonitautien kuten monien muidenkin tautien aiheuttaman kuolleisuuden voimakas väheneminen. Tämä hämmästyttävä tosiasia viittaa selvästi siihen, että ylensyöminen ja erikoisesti ravintorasvojen runsas käyttö on lopulta terveytemme pahimpia vihollisia. (Helsingin sanomat 16.12.1954)
|
