|
|
|
Kohti pahuutta
Natsismi ei syntynyt yhtäkkiä tyhjästä, vaan samaan suuntaan kulkeuduttiin yli vuosisadan ajan. Sama kehitys on nykyaikanakin mahdollinen
Kun on kyseessä pahuus yhteiskunnassa, on se Raamatun mukaan koko ihmiskunnan ongelma. Maailma on pahan vallassa (1 Joh 5:19), eikä sellaista henkilöä ole, joka olisi täysin synnitön. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat puutteellisia, kuten on kirjoitettu:
- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Myöskään kristitty, joka haluaa tosissaan tehdä Jumalan tahdon ja tehdä oikein, ei ole kokonaan vapaa synnistä. Se on valitettava tosiasia tämän elämän aikana. Paha riippuu meissä jossakin määrin kiinni, emmekä voi olla siitä kokonaan erotettuja. Paavali toi hyvin esille tämän kamppailun hyvän ja pahan välillä, ja totesi, että hänellä oli tahto tehdä oikein, muttei hän aina onnistunut siinä:
- (Room 7:18-23) Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; 19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. 21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; 22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, 23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Tässä kirjoituksessa onkin tarkoitus tutkia pahuutta yhteiskunnassa. Yksi historian osoittamista opetuksista on, että emme opi historiasta mitään. Tämä on mahdollista nykyaikanakin. Virhe on erityisesti siinä, että nykyihmiset pitävät itseään jollakin tavalla erilaisina kuin historian ihmiset. Ajatellaan, että ihmiskunta kehittyy koko ajan, ja että nykyaikana ollaan viisaampia ja parempia kuin menneinä aikoina. Mistä tämän voi tietää valheeksi? Ei tarvitse katsoa kuin hiukan historiaa. 1800-luvulla oli Euroopassa vallalla samanlainen kehitysoptimismi kuin nykyään. Ihmiskunnan ajateltiin menevän parempaan suuntaan, mutta mitä siitä seurasi? Historian suurimmat sodat ja väkivaltaisuudet. Kymmenet miljoonat menettivät henkensä joko sodissa tai johtajien suorittamissa vainoissa. Tunnettuja ovat mm. Stalinin, Hitlerin, Maon ja Pol Potin hallinnot sekä lukuisat kommunistivaltiot, joissa ateismi on ollut virallinen oppi. Pahimpia tuhon aiheuttajia ovatkin olleet ateismiin perustuva kommunismi sekä natsismi-ideologia. Jos ne eivät olisi päässeet vallalle ja vaikuttaneet ihmisten mieliin, olisi monien yhteiskuntien kehitys muodostunut toisenlaiseksi ja rauhallisemmaksi. Nämä yhteiskunnat olisivat välttyneet monilta kärsimyksiltä, joihin nämä ideologiat johtivat. Niinpä pahuuteen johtava kehitys on mahdollista nykyäänkin, erityisesti siksi, koska Toisen maailmansodan kokenut sukupolvi väistyy vähitellen keskuudestamme. Tähän ei kulu kuin muutama vuosikymmen. Mitä sitten tapahtuu, kun tilalle tulee sukupolvi, joka ei enää muista menneisyyden opetuksia? On erittäin mahdollista, että todistamme samanlaisia tapahtumia kuin mitä 1900-luvulla tapahtui. Jotta menneisyyden virheistä voidaan ottaa opiksi, kannattaa siis tutkia hiukan historiaa. Yksi hyvä lähtökohta on kehitys Saksassa ennen kuin natsismi pääsi voitolle muista yhteiskuntanäkemyksistä. Kehityksen Saksassa tekee merkittäväksi se, että sitä pidettiin yhtenä Euroopan sivistyneimmistä valtioista. Siellä julkaistiin mm. enemmän uusia teoksia kuin Ranskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Kuitenkaan se ei estänyt Saksan ajautumista kaaokseen ja väkivaltaan. Mutta miksi Euroopan ehkä sivistyneimmässä valtiossa, Saksassa, pääsi natsismin kaltainen ideologia voitolle? Syiksi voidaan tietysti esittää talouden ja yhteiskunnan epävakautta sekä muita yhteiskunnallisia selityksiä, mutta niiden takana on myös syvällisempiä syitä. Varsinkin kristinuskosta luopuminen, liberaaliteologia ja evoluutioteorian vaikutus ovat tärkeitä taustatekijöitä. Siksi katsomme kehitystä alkaen jo 1700- ja 1800-luvuilta. Se on oleellista, koska mitkään ideologiat eivät yhtäkkiä synny tyhjästä, vaan niiden taustalla on yleensä pitempi kehitys. Katsomme Saksassa esiintyneitä virtauksia. Tämän maan kehitykseen liittyy mm. seuraavia seikkoja:
Liberaaliteologia ja raamattukritiikki Saksassa. Eräs tärkeimmistä syistä, miksi Saksassa pääsi natsismin kaltainen ideologia voitolle, olivat yliopistoissa esiintyneet virtaukset, joista yksi oli liberaaliteologia ja raamattukritiikki. Saksa oli johtava uskonnon kritiikin maa, ja siellä esiintyi useita tunnettuja teologeja, jotka kyseenalaistivat kristillisen uskon perusasiat. He kielsivät yliluonnolliset ilmiöt, Raamatun historiallisen paikkansapitävyyden ja hyökkäsivät kristillisen uskon juutalaisia juuria vastaan. Heitä loukkasi se, että kristinuskoa pidettiin juutalaisuuden perillisenä. Siksi he pyrkivät sitomaan sen länsimaalaisuuteen ja tiettyyn ihmisrotuun. He puhuivat arjalaisesta uskonnosta. Ajan kehitys 30-50 vuotta ennen natseja tulee hyvin ilmi muutamasta lainauksesta. Ensimmäinen niistä on antropologi Max Müllerin lausunto vuodelta 1878, toinen on vuodelta 1891 olevasta kirjasta ja kolmas liittyy Karl Marxiin, joka totesi, että uskonnon kritiikki on Saksassa suoritettu loppuun. Lainaukset osoittavat, miten kristinuskosta luopumisen aalto lähti Saksassa liikkeelle jo 1800-luvulla.
Antropologi Max Müller 1878: Joka päivä, joka viikko, joka neljännesvuosi luetuimmat aikakauslehdet kertovat kilvan, että uskonnon aika on ohi, että usko on hallusinaatio tai lasten sairaus ja että jumalat on vihdoinkin paljastettu ja poistettu aikansa eläneinä. (1)
Toisekseen olivat hyökkäykset entisaikoina vain pintapuolisen hajallisia; nyt ne ovat säännöllisesti järjestettyjä. Ranskalainen henki on pauhaava ja raju, mutta ei niin vaarallinen kuin saksalainen… Paljon pahempaa häiriötä kuin nuo ranskalaiset lavertelijat, ovat uskovaisten piireissä saaneet aikaan David Strauss ja hänen hengenheimolaisensa. Siitä asti, kuin ranskalainen henki teki Voltairen aikoina hapuilevia rynnäköitään kristinuskoa vastaan, on kristinuskon hylkääminen käynyt saksalaisen hengen filosofikoulua ja kehittynyt kokonaiseksi maailmankäsityksen järjestelmäksi, joka on todenperästä koettanut asettua kristinuskon sijaan. (Toht. Chr. Ernst Luthardt kirjassaan v. 1891) (2)
”Saksassa uskonnonkritiikki on olennaiselta osaltaan saatu päätökseen, ja uskonnon kritiikki on kaiken kritiikin edellytys.” (Karl Marx ”Hegelin oikeusfilosofian kritiikin” johdannossa)
Kun Saksassa esiintyi useita kristillisen uskon vastustajia tai raamattukriitikkoja, on seuraavassa listassa muutamia tärkeimmistä nimistä. He vaikuttivat suuresti siihen, että kristillinen usko Saksassa menetti merkitystään.
Johann Semler (1725-1791), Johann G. Fichte (1762-1814) ja Friedrich Schleiermacher (1768-1834) olivat teologeja, jotka pyrkivät erottamaan kristillisen uskon juutalaisista juuristaan ja sitomaan sen länsimaalaisuuteen. Friedrich Schleiermacheria on pidetty liberaaliteologisen ajattelun isänä.
Julius Wellhausen esitti 1870-luvun lopulla kuuluisan teoriansa Mooseksen kirjojen synnystä. Hän päätteli, että ne eivät voineet olla Mooseksen kirjoittamia, eikä Vanha testamentti missään merkityksessä Jumalan sanaa. Herman Günkel (1862-1932) yhtyi Wellhausenin näkemyksiin ja piti patriarkkakertomuksia taruina.
David Friedrich Strauss (1808-1874) oli yksi tunnetuimmista liberaaliteologeista 1800-luvulla. Hän hylkäsi Raamatun yliluonnolliset kertomukset ja piti niitä epähistoriallisina.
Bruno Bauer (1809-1882) oli yksi johtavista liberaaliteologeista. Hän kielsi useita kristillisen uskon perusasioita, ja hänen kirjoittamansa kirja tuhosi mm. Friedrich Engelsin (kommunismin toinen perustaja Marxin ohella) uskon.
Kun Saksassa esiintyi useita tunnettuja henkilöitä, jotka suhtautuivat kielteisesti kristilliseen uskoon tai muihin uskontoihin, olivat heidän joukossaan Karl Marx (1818-1883) ja Ludwig Feuerbach. Heidän vaikutuksensa tulee ilmi Georg Jungin kirjeestä, jossa mainitaan myös edellä esiintyneen Bruno Bauerin nimi:
”Jos Marx, Bruno Bauer ja Feuerbach yhdessä aloittavat uskonnollis-poliittisen arvostelun, Jumalan olisi parasta ympäröidä itsensä kaikilla enkeleillään ja antautua itsesäälin valtaan, sillä nämä kolme ajavat hänet varmasti pois taivaasta. (D. McLellan: Marx before Marxism, McMillan)
A. Drews oli yksi 1900-luvun alun liberaaleja professoreja. Hän kirjoitti kirjan Kristus-taru, jossa hän väitti, että on erehdys pitää kristillisen kirkon alkukohtana historiallista Jeesusta.
Friedrich Delitzsch, joka vaikutti 1900-luvun alussa, ei uskonut Vanhan testamentin ilmoitusluonteeseen. Hän halusi korvata sen germaanisilla sankaritaruilla.
Rudolf Bultmann oli yksi 1900-luvun tunnetuimmista liberaaliteologeista Saksassa. Hänen vaikutuksensa on ulottunut meidän aikaamme asti. Hän piti mahdottomana ihmeitä ja että olisi mitään yliluonnollista. Lisäksi hän totesi eräässä v. 1933 ilmestyneessä artikkelissa, että ”Vanha testamentti ei sellaisenaan ole meille Jumalan sanaa eikä Israelin historia ylipäätänsä ole meille mitään ilmoitusta”.
Sigmund Freud (1856-1939) on tunnettu psykologina, mutta hän oli myös ateisti ja piti uskoa Jumalaan toiveajattelun synnyttämänä harhakuvana. Hän vaikutti maailmankuvan muutokseen Saksassa, aivan kuten Darwin oli tehnyt muutamia vuosikymmeniä aiemmin.
Kun etsitään syytä natsismin ja kommunismin kaltaisten ideologien nousulle, saatetaan esittää pelkästään taloudellisia ja yhteiskunnan epävakauteen liittyviä syitä. Nämä ovat tietysti tärkeitä tekijöitä, mutta ne eivät ole ainoa selitys, kuten edelliset lainaukset osoittivat. Sillä ominaista ajalle ennen natsismia ja sen aikana oli, että kristillinen usko menetti merkitystään, mutta ateistinen maailmankatsomus ja moraali voittivat alaa ihmisten mielissä (Ateismi ja kristillisen uskon torjuminen oli ominaista myös kommunismille). Lisäksi kirkosta erosi valtavia ihmisjoukkoja kuten lainaus vuodelta 1934 julkaistusta kirjasta osoittaa.
Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumala-taikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne. (3)
Saksassa siis tapahtui kristillisestä uskosta luopumista kauan ennen natseja. Yksi esimerkki ajan kehityksestä on Friedrich Nietzsche (1844-1900), joka oli Saksan kuuluisimpia filosofeja 1800-luvun loppupuolella. Hän oli teologian ylioppilas, mutta keskeytti opintonsa luettuaan Darwinin kirjan Lajien synty. Hän oli kristinuskon ankara vastustaja ja julisti teistisen Jumalan kuolemaa. Hän julisti, ettei ole oikeaa ja väärää ja ettei millään ole tarkoitusta. Hän on tunnettu myös antisemitismistään ja yli-ihminen -ajattelustaan. Itse hän kuitenkin sairasti parantumatonta mielisairautta elämänsä viimeiset kymmenen vuotta. Nietzschen merkitys on siinä, että hän oli Hitlerin lempifilosofi. Hitler oli tämän filosofin suuri ihailija ja jakoi valiomiehilleen omistuskirjoituksella varustettuna Nietzschen Yli-ihminen -kirjaa. Lisäksi Hitler vieraili Weimarissa usein Nietzschen museossa ja antoi valokuvata itsensä tuijottamassa ihastuneena tämän filosofin kuvaa. Hyvän kuvan Nietzschen merkityksestä antaa seuraava lausunto. Se on vuodelta 1934 julkaistusta kirjasta, vain viisi vuotta ennen Toista maailmansotaa. Kirjoittaja mainitsi, miten Nietzschen ajatusten nähtiin vaikuttavan suuresti sodan syttymiseen:
Mutta nämä miehet eivät vain kiellä Jumalaa teoreettisesti, vaan he pitävät uskoa Jumalaan turmiollisena ihmisen onnelle, ja he ovat ryhtyneet perinjuurin hävittämään ihmissielusta jumaltietoisuutta. Nietzsche, suuri saksalainen filosofi, joka monien mielestä on sodan sytyttämiseksi tehnyt enemmän kuin kukaan muu, sanoi: "Sellaiset aatteet kuin armo, sääli ja laupeus ovat turmiollisia, sillä ne merkitsevät voiman siirtymistä vahvalta heikolle, jonka oikea tehtävä on palvella voimakasta. Muistakaa, etteivät uhrautuvuus, veljellisyys ja rakkaus ole ensinkään siveysvaistoja, vaan pelkkiä aiheutettuja tunnonvaivoja, joiden tarkoituksena on estää teitä olemasta oma itsenne. Muistakaa, että ihminen on oleellisesti itsekäs." (4)
Saksassa siis tapahtui kristillisestä uskosta luopumista kauan ennen natseja. Siksi on väärä se oletus, että natsi-ideologia, jossa hylättiin kristillisen uskon perusasiat ja kymmenen käskyn periaatteet (Älä tapa, älä varasta, älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi…) syntyi yhtäkkiä tyhjästä ja tuli esiin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin ei juuri koskaan tapahdu, vaan aatteilla täytyy olla laaja kannatuspohja, ennen kuin niistä voi tulla poliittisesti mahdollisia. Otamme tähän lainauksia Olavi Paavolaisen kirjasta Risti ja hakaristi (1938), joka on julkaistu juuri ennen Toista maailmansotaa. Se kuvaa 1930-lukua ja miten kristinuskon vastainen taistelu oli ominaista natseille, kuten se oli kommunisteille. Kehitystä tähän suuntaan oli tapahtunut jo vuosikymmenien ajan:
Jotakin käsittämätöntä, demonista tapahtuu Saksan kansan sielussa. Jo maailmansodan aikana väittivät eräät englantilaiset propagandistit, että Saksa ei oikeastaan koskaan ole kääntynyt kristinuskoon, vaan on aina ollut pakanallinen ja ”germaaninen” heikon kristillisen kuoren alla. Kansallissosialismin aikana sattuneet ilmiöt tuntuvat hämmästyttävällä tavalla tukevan tätä väitettä. … Kristinuskon vastainen taistelu on Kolmannessa Valtakunnassa saavuttanut sellaisen laajuuden ja niin moninaiset muodot, että sen selostaminen yhden kirjoituksen puitteissa on käytännöllinen mahdottomuus. … Valtion ankara sensuuri oli tehnyt Kolmannen Valtakunnan omille asukkaille kirkkotaistelun seuraamisen miltei mahdottomaksi, ja tämän pakollisen tietämättömyyden sekä kirkon sisäisen hajaannuksen aikana oli kaikkialla suoritettu kiivas antikristillinen propaganda saavuttanut mahtavat mittasuhteet. Kokonainen kristinuskonvastainen kirjallisuus upeista loistoteoksista lukuisiin aikakauslehtiin ja satoina tuhansina kappaleina leviäviin lentokirjasiin saakka oli nähnyt päivänvalon. Itse maailmansodan suurmies kenraali Ludendorff oli puolisoineen julistanut vihkivänsä koko loppuelämänsä kristinuskon poisjuurittamiselle Saksasta. … Ja yleisesti tunnettu on erään Hitler-Jugend-laulun säkeet: Wir sind die fröhliche Hitler-Jugend, wir brauchen keine christliche Tugend - me olemme iloista Hitler-Jugend-nuorisoa, me emme tarvitse mitään kristillisiä hyveitä. (5)
Evoluutioteoria. Edellä todettiin, miten liberaaliteologia ja jumalakielteisyys oli vallalla Saksassa jo vuosikymmeniä ennen natsien valtaannousua. Kysymys oli yli vuosisadan kehityksestä, joten kyseessä oli pitkä prosessi. Entä Darwinin ja hänen evoluutioteoriansa vaikutus? Tämäkin teoria tuli hyväksytyksi jo 1800-luvulla ja se vaikutti eurooppalaisiin yhteiskuntiin syvällisesti. Darwinin teoria aiheutti mullistuksen filosofiassa, psykologiassa, biologiassa ja politiikassa. Se muutti ihmisten maailmankuvan ja vaikutti Hitlerinkin ajatteluun. Hitler uskoi evoluutioon ja hänen suhtautumisensa juutalaisiin ja muihin kansanryhmiin voidaan lukea ainakin osittain tämän uskon syyksi. P. Hoffman kirjoitti kirjassaan Hitler’s Personal Security tästä aiheesta: ”Hitler uskoi darvinististen periaatteiden mukaiseen taisteluun ihmiselämässä, jonka pakottamana kaikkien ihmisten täytyy yrittää hallita toisiaan. Ilman taistelua he rappioituisivat ja tuhoutuisivat… Jopa oman tappionsa edessä huhtikuussa Hitler ilmaisi uskonsa vahvimpien eloonjäämiseen ja julisti slaavilaisten ihmisten todistaneen olevansa vahvempia.” (6) Darwinin teoria siis muutti ihmisten maailmankuvaa. Se antoi tieteelliseltä vaikuttavan pohjan ateismille ja Jumalan hylkäämiselle, mutta myös moraalin hylkäämiselle. Moraalille ei ollut enää pysyvää perustaa, koska se ei ollut yhteydessä Jumalaan. Mitä tulee erityisesti ihmisoikeusrikkomuksiin ja vääryyksiin, joita tässä kirjoituksessa on käsitelty, ei evoluutioteoria itsessään johtanut näihin tekoihin. Sen sijaan tämä teoria vaikutti ihmisten maailmankuvaan niin, että he alkoivat kyseenalaistaa ihmiselämään pyhyyttä ja arvoa. Siihen liittyy mm. seuraavia tekijöitä:
Ihmisen raja eläimiin hämärtyi. Kun on kyseessä evoluutioteoria, perustuu se oletukseen, että kaikki nykyiset eliölajit ovat periytyneet yhdestä alkusolusta. Tähän teoriaan uskotaan, vaikka elämän syntyä ei ole todistettu ja vaikka ei ole tiedossa yhtään esimerkkiä todellisista lajimuutoksista. Esimerkkejä lajimuutoksista ei ole Darwinin kirjassa Lajien synty eikä muussakaan evoluutiokirjallisuudessa. Edes bakteerien ei ole havaittu muuttuvan toisiksi bakteerilajeiksi, puhumattakaan muiksi lajeiksi. Bristolin yliopiston bakteriologian professori Alan Linton on kirjoittanut aiheesta:
Koko bakteriologisen tutkimuksen 150 vuoden historian aikana ei ole mitään todisteita, että bakteerilaji olisi muuttunut toiseksi. (7)
Miten sitten Darwinin teoria – vaikka sille ei löydy konkreettisia todisteita – vaikutti käsitykseen ihmisestä? Lyhyesti sanottuna se alensi ihmisen arvoa. Ihmiselämää ei enää pidetty laadullisesti erilaisena verrattuna muuhun luomakuntaan. Ihmisten ja eläinten välillä nähtiin olevan vain pieni aste-ero, koska ihmisten ajateltiin kehittyneen yksinkertaisista eliömuodoista vähittäisten muutosten kautta. Sen seurauksena oli vaikea vetää rajaa ihmisten ja muiden luontokappaleiden välillä. Ihmisen itsensäkin nähtiin olevan alituisen muutoksen kohteena kuten koko muu luonto. Viimeisen sadan vuoden aikana, kun on tapahtunut epäinhimillisyyksiä, on niiden taustalla juuri vääristynyt kuva ihmisestä:
Jos sinusta on vaikea uskoa evoluution liittyvän yllämainittuihin asioihin, muutama historian perusesimerkki osoittaa tämän yhteyden selvästi. Itse asiassa en ole vielä tavannut yhtäkään asioista perillä olevaa evolutionistia, joka olisi kanssani eri mieltä näiden moraalikysymysten ja evoluution välisestä yhteydestä. He eivät välttämättä ole sitä mieltä, että näin olisi kuulunut tapahtua, mutta he myöntävät ihmisten soveltaneen evoluutiota tällä tavoin. On tärkeää, ettet käsitä väärin mitä olen nyt sanomassa. Toki pahoja ja Jumalan vastaisia filosofioita oli olemassa jo ennen darvinistista evoluutiota. Ihmiset tekivät abortteja ennen kuin Darwin kansantajuisti näkemyksensä evoluutiosta. Kuitenkin se mitä ihmiset uskovat alkuperästään vaikuttaa heidän maailmankatsomukseensa. Kun ihmiset hylkäävät luomistyön tehneen Jumalan, se vaikuttaa siihen, kuinka he suhtautuvat itseensä, muihin ja maailmaamme. (8)
Rotutiede ja tieteellinen rasismi. Toiseksi, kun Darwinin teoria tuli hyväksytyksi ja ihmisen oletettiin periytyneen alemmista eläimistä, johti se myös käsitykseen tiettyjen rotujen luontaisesta paremmuudesta. Ruvettiin ajattelemaan, että jotkut rodut ovat synnynnäisesti kyvykkäämpiä, älykkäämpiä ja paremmin sopeutuneita. Ihmiset luokiteltiin arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin rodun, toimintakyvyn tai muun ominaisuuden perusteella. Tämä sosiaalidarvinismiksi nimitetty näkemys oli yleinen 1900-luvun alkupuolella. Se hyväksyttiin monissa maissa. Evoluutioteoria tarjosi siten näennäistieteellisen perustelun rasismille ja ihmisten eriarvoisuudelle. Enää ei uskottu, että koko ihmissuku on peräisin yhdestä ainoasta pariskunnasta ja että kaikilla ihmisroduilla on sama lyhyt elinkaari. Tämä käsitys hylättiin Darwinin teorian takia. Hyvän kuvan siitä, miten sosiaalidarvinismiksi nimitetty näkemys, tieteellinen rasismi, oli yleinen Euroopassa mutta varsinkin Saksassa, antaa Richard Weikart. Hän kirjoitti kirjassaan From Darwin to Hitler, että vuoteen 1890 mennessä ”melkein kaikki vaikutusvaltaiset darvinistiset antropologit ja etnologit – kuten myös useimmat darvinistiset biologit ja popularisoijat – omaksuivat tieteellisen rasismin”. (9) Historioitsija H. G. Wells jatkaa samasta aiheesta. Hän kirjoitti v. 1924, miten sosiaalidarvinistinen ajattelu sekä jumalauskon ja moraalin hylkääminen pääsivät vallalle v. 1859 jälkeen, kun Darwin oli julkaissut Lajien synty -kirjansa. Lainaus osoittaa, miten suuresti Darwinin teokset vaikuttivat ihmisten maailmankuvaan ja käytökseen. Ei ole samantekevää, mitä uskomme alkuperästämme:
Darvinismi oli viralliselle kristinuskolle äkillinen yllätys… Tämän suuren riidan välitön vaikutus… oli sangen vahingollinen. Uusi biologinen tiede ei ollut vielä aikaansaanut mitään rakentavaa, joka olisi voinut korvata vanhat siveyslait. Seurauksena oli todellinen moraalin häviäminen… Vuoden 1859 jälkeen on tapahtunut todellista uskon vähentymistä. Uskonnon todellinen kulta heitettiin monessa tapauksessa pois sen kuluneen kukkaron mukana, jossa sitä oli niin kauan säilytetty, eikä sitä saatu takaisin. Yhdeksännentoista vuosisadan lopulla vaikutusvaltaiset ja mahtavat henkilöt uskoivat valtansa perustuvan ’taisteluun olemassaolosta’, jossa voimakas ja ovela voittaa heikon ja luottavaisen. (10)
De Beerin teoksesta Charles Darwin voidaan myös nähdä, miten Darwinin opetukset olivat suosittuja Saksassa. Niitä sovellettiin yhteiskuntaan ja politiikkaan. Darwin itse piti tällaisia ajatuksia typeränä. Kuitenkin hänen esittämänsä teoria vaikutti siihen, että sosiaalidarvinismi levisi yhteiskuntaan:
Darwinin historiallisen tajun puute sai hänet epäilemättä kirjoittamaan hämmästyttävän naiivin kirjeensä paroni von Scherzerille: ’Miten typerä käsitys Saksassa vallitseekaan sosialismin ja luonnonvalintaan perustuvan kehitysopin yhteydestä.’ Se tapahtui joulukuun 26. päivänä 1879, ja vuotta myöhemmin hänen on täytynyt saada shokki, kun hän sai Karl Marxilta kirjeen, missä tämä pyytää häneltä lupaa saada omistaa kirjansa Das Kapital [Pääoma] englanninkielisen painoksen hänelle. (11)
Pari kommenttia osoittaa vielä, miten Darwinin teoria johdatti sosiaalidarvinismiin sen aikaisessa yhteiskunnassa. Se johti näkemykseen, jossa ihmiselämän pyhyys kyseenalaistettiin. Niin ei olisi tarvinnut tapahtua, mutta koska evoluutioteoria ei tarjoa mitään moraalisia perusteita, se oli yksi mahdollinen kehityssuunta:
On selvää, että polku darvinismista, wagnerismista, nietzscheläisyydestä ja jopa rasismista ja antisemitismistä natsismiin ei ollut koskaan yksinkertainen ja suora. Eri tiet johtivat tietysti eri suuntiin. kuitenkin, kaikesta mutkikkuudestaan huolimatta yksi tie itse asiassa johti Auschwitziin. Olivatpa päämäärähakuisen ajattelun vaarat kuinka suuria tahansa, näiden vaarojen ei tulisi heikentää päättäväisyyttämme ymmärtää niitä prosesseja ja vaikutteita, jotka ainakin yhdessä tapauksessa johtivat tähän päämäärään. Uskon, että monimutkaisuuden pelko on huono syy luopua kulttuurihistorian tutkimuksesta. (12)
Vaikka meidän tulisi varoa kuvaamasta Darwinia ihmisenä, joka on vastuussa maallistuneen aikakauden alkamisesta, meidän tulisi yhtä lailla varoa aliarvioimasta kehitysopillisen ajattelun tärkeyttä ihmiselämän pyhyyden kyseenalaistamisessa. (13)
Kehitykseen Saksassa vaikutti useampi henkilö, mutta kaikkein tärkein nimistä evoluutioteorian alueella oli Ernst Haeckel (1834-1919), joka on tullut tunnetuksi sosiaalidarvinismistaan ja väärennetyistä sikiökuvistaan (Hän joutui myöhemmin myöntämään petoksensa). Hän oli ”darvinismin apostoli” Saksassa ja nautti valtavaa kansansuosiota aikalaistensa keskuudessa. Hänen suosiotaan ja vaikutustaan evoluutio-opin eteenpäin viejänä Saksassa ja koko Euroopassa havainnollistaa sellainen seikka, että vaikka Darwinin kirja Lajien synty antoi pohjan evoluutioteorialle, levitettiin sitä vain pieninä painoksina ja muutamille kielille. Sen sijaan Haeckelin teoksia levitettiin sadoin tuhansin ja yli 30 kielelle. Hänen pääteostaan Maailmanarvoituksia (Welträtsel) myytiin yksinomaan Saksassa ilmestymisvuotenaan yli 100 000 kappaletta. Kuvaavaa Haeckelin teosten leviämiselle on myös se, että hänen pääteoksensa Maailmanarvoituksia (1899) käännettiin Suomen kielelle aikaisemmin kuin Darwinin 40 vuotta aiemmin ilmestynyt Lajien synty. Lisäksi Darwin itse antoi suuren arvon Haeckelille. Hän ylisti kirjassaan Ihmisen polveutuminen (1871) johdannossa Haeckelin samaa aihetta käsittelevää teosta omaa kirjaansa syvällisemmäksi ja paremmaksi. Niinikään englantilainen Thomas H. Huxley piti Haeckelia etevämpänä evoluutioteorian kansantajuistajana kuin itseään. Yksi Haeckelin aikaansaannoksista oli materialistinen monismi-liike, jolla oli Saksan ja Itävallan kaupungeissa tuhansia jäseniä. Haeckel organisoi tämän liikkeen, jossa vannotettiin, ettei ole Jumalaa ja henkeä, ainoastaan ainetta. Merkittävää on, että monistien liike levisi juuri samoille alueille kuin natsien kansallissosialistinen puolue myöhemmin. Haeckelin huomattavaa vaikutusta sen aikaisessa Euroopassa on hyvin kuvannut fysiologi Max Verworn vuonna 1921:
On mahdollista väittää liioittelematta, ettei yhdelläkään tieteentekijällä ole ollut suurempaa vaikutusta aikamme maailmankatsomuksen kehitykseen kuin Haeckelilla. (14)
Suomalainen J.E. Aro on kirjassaan Kehitysoppi nykyisellä kannallaan (1907) niin ikään kuvannut, miten Haeckelin opetukset levisivät Euroopassa:
Mutta sitä kiivaampia taistelupukareita olivat hänen [Darwinin] kannattajansa, etenkin äsken mainittu Huxley Englannista ja Ernst Haeckel Saksasta. Varsinkin viimemainittu on saanut aikaan, että "darvinismi" niin nopeasti levisi Euroopan mantereella, joskin toiselta puolelta hänen liiallisuutensa kautta taistelu myöskin on käynyt tavallista kiivaammaksi ja monasti siirtynyt aivan ulkopuolelle itse pääkysymystä. Epäilemättä juuri Haeckelin kautta darvinismi on tullut meilläkin laajemmissa piireissä tunnetuksi.
Vielä Haeckelin vaikutusta on kuvannut Pascual Jordan. Hänen mainintansa esiintyi Haeckelin tärkeimmässä teoksessa Maailmanarvoituksia (Welträtsel):
Suurimmalta osaltaan tämän kirjan ansiosta on Euroopan uskonnottomuus muodostunut erääksi 20. vuosisadan mahtavimmaksi henkiseksi voimaksi.
Edellistä voidaan siis päätellä, miten laajakantoinen vaikutus Haeckelilla oli Euroopassa, varsinkin Saksassa ja Itävallassa. Hän oli kehitysopin ja uskonnottomuuden apostoli, jonka opetukset vaikuttivat miljooniin. Hänen vaikutuksestaan kristillinen usko menetti merkitystään ja ateismi voitti alaa. Haeckelin vaikutus oli kuitenkin tuhoisa myös muulla tavalla. Hän oli yksi johtavista mielipidevaikuttajista, jotka esittivät ratkaisua juutalaiskysymykseen. Hän oli voimakkaasti antisemitistinen kuten jotkut edellä mainituista liberaaliteologeista. Hän vaikutti siihen, että juutalaisia alettiin vihata. Pauli Ojala on kirjoittanut aiheesta:
Haeckel oli luullakseni ensimmäinen, joka esitti ohjelmaa Judenfragen ratkaisemiseksi. Hän ei vielä tarkoittanut eliminaatiota, vaan juutalaisten karkottamista yliopistojen oppituoleilta. Hänestä juutalaiskristillinen altruismi, heikkojen suojelu, oli dekadenttia luonnonvastaisuutta. Venäjän pogromeissa ei vielä ollut biologista nyanssia, kun taas Haeckel lanseerasi ajatuksen ihmiskunnan rikkaruohosta. Hän syytti UT:n kirjoittamia juutalaisia koko lännen myrkyttämisestä transendenttisellä dualismilla ja liputti "monistista" ateismia. Haeckelin seuraajat Jules Soiree ja George Vacher de Lapouge (1854-1936) vaativat jo juutalaisten suoraa eliminaatiota, akateemisesta kateudesta ennen arjalaisuuden ihannointia. Joseph Goebbels (1897-1945) oli historialtaan ja mentaliteetiltaan plagioija ja hänen omimansa slogan "Politiikka on sovellettua biologiaa" esitti alunperin nimenomaan Haeckel. (15)
Haeckelin tuhoisa vaikutus ilmeni myös siinä, että hän oli ensimmäisiä, jotka aktiivisesti ajoivat eutanasiaa Saksaan. Hän oli tiedemies mutta edusti samanlaista mallia, jonka natsit myöhemmin saattoivat voimaan. Hän ehdotti sairaiden ja heikkojen surmaamista, vedoten armeliaisuuteen aivan kuten natsit myöhemmin. Hän käytti myös taloudellista argumenttia, jota natsitkin käyttivät. Kun ymmärtää, että Haeckel oli merkittävä julkisuuden vaikuttaja, jota kuunneltiin ja jonka teoksia luettiin, vaikutti se varmasti natsien maailmankuvaan ja ajatteluun. Jälkikäteen voi arvuutella, olisivatko natsit jättäneet eutanasia-ohjelmansa toteuttamatta, jos ei olisi ollut Haeckelin kirjoja. Seuraavat lainaukset ovat hänen teoksistaan:
Meidän täytyy luokitella perinteeksi ja dogmiksi se laaja uskomus, että pitäisi kaikissa olosuhteissa ylläpitää ja pidentää elämää vaikka se olisi tullut tyystin hyödyttömäksi - kivun lähteeksi parantumattomille ja loputtomaksi harmiksi ystävilleen. Satoja tuhansia parantumattomia - kuuhulluja, spitaalisia, syöpäläisiä jne. pidetään keinotekoisesti hengissä moderneissa yhteisöissämme ja heidän kärsimyksiään pitkitetään varovaisesti, ilman pienintäkään hyötyä heille tai yhteisölle. Miten valtava määrä kärsimystä näiden numeroiden takana invalideille itselleen, mikä vaivan ja surun määrä heidän perheilleen - ja mitkä julkiset kustannukset! Miten paljon tästä kivusta ja kustannuksesta säästyisikään jos ihmiset uskaltaisivat päättää ja vapauttaa parantumattomat heidän sanoinkuvaamattomista kärsimyksistään morfiiniyliannostuksen kautta!" (16)
Spartalaisten joukossa kaikki vastasyntyneet lapset alistettiin tarkkaan tutkimukseen ja valintamenettelyyn. Kaikki heikot, sairaalloiset tai epämuodostuneet surmattiin. Vain täydelliset, terveet ja vahvat lapset jätettiin eloon ja vain nämä jatkoivat rotua." [Haeckel 1883] Vrt. Hitlerin linjaus: "Spartaa täytyy pitää ensimmäisenä kansallissosialistisena valtiona. Sairaiden, heikkojen ja epämuodostuneiden lasten altistaminen tuholle oli säädyllisempää, totuudenmukaisempaa ja tuhat kertaa humaanimpaa kuin se viheliäinen hulluus jolla nykyaikamme säilöö kaikkein patologisintakin kohdetta." (17)
Eutanasiaohjelma. Jos pitää nimetä asioita, joista natsit tunnetaan, oli yksi niistä varmastikin ns. eutanasiaohjelma, joka lopulta johti laajoihin tuhoamisleireihin. Tämä ohjelma alkoi Hitlerin määräyksestä ja sen toteuttamisesta vastasi lääkäreistä koottu komitea. Sen johdossa oli tohtori Karl Brandt muutaman muun asiantuntijan lisäksi. Eutanasiaohjelman puolesta tehtiin myös propagandaa. Sillä valmistettiin ihmisiä eutanasian hyväksymiseen. Lehdissä ja kouluissa näytettiin laskelmia siitä, mitä kroonisesti sairaat ja vammaiset maksavat yhteiskunnalle. Samoin kouluissa lapsille näytettiin filmiä, jossa lääkäri astui sairashuoneeseen ja antoi kuolettavan piikin iäkkäälle ihmiselle. Sen jälkeen lääkäri sulki vanhuksen silmät, sammutti valot ja poistui huoneesta selittäen rauhallisesti: "Se oli oikea ratkaisu - se oli ainoa ratkaisu." Natsit ajattelivat, että oikeus elämään piti ansaita. Jos ihminen ei ollut terve, oli hän vaaravyöhykkeessä. Surmattavien piiriä laajennettiin myös koko ajan. Aluksi eutanasiaohjelma koski vain pitkäaikaissairaita sekä vammaisia mutta vähitellen mukaan tulivat sosiaalisesti tuottamattomat, toisinajattelijat sekä väärän rodun edustajat. Tämä surmattavien piirin laajentaminen on helppo käsittää. Kun kerran oli hylätty ajatus ihmiselämän pyhyydestä, oli tästä helppo kulkea samaan suuntaan yhä pidemmälle. Natsien eutanasiaohjelma ei kuitenkaan alkanut tyhjästä. Siemenet kehitykselle oli kylvetty jo vuosikymmeniä aiemmin. Kuten todettiin, sitä toi esille jo Ernst Haeckel (1834-1919) vuosikausia ennen natseja, ennen natsiliikkeen olemassaoloa. Hän kirjoitti eutanasian oikeutuksesta laajalevikkisissä kirjoissaan. Sama ajatus oli tuttu muualla yliopisto- ja älykköpiireissä. Kaikki alkoi keskustelusta siitä, että joidenkin ihmisten elämä ei ole elämisen arvoista. Kyseessä oli pieni kipinä, joka sai alkunsa suhtautumisessa parantumattomasti sairaisiin. Selitettiin, että on armeliaampaa lopettaa kärsivien elämä ja että se on yhteiskunnalle hyödyllistä myös taloudellisesti. Me voimme nykyaikana kuulla aivan samanlaisia perusteluja, joten toistamme samaa keskustelua, mitä silloin käytiin. Seuraava lainaus kertoo aiheesta lisää. Tämä kommentti on amerikkalaisen psykiatrin Leo Alexanderin. Hän osallistui Nürnbergin sotaoikeudenkäynteihin ja kirjoitti vuonna 1949 vaikutusvaltaisen tutkielman nimeltä Lääketiede diktatuurin alaisuudessa. Se julkaistiin The New England Journal of medicine-lehdessä. Alexander totesi, että muutos tapahtui pikkuhiljaa ja sai alunperin voimansa siitä, miten suhtautua parantumattomasti sairaisiin:
Kaikki alkoi lääkärien hyväksyessä eutanasialiikkeen perusajatuksen, että joidenkin ihmisten elämä ei ole elämisen arvoista. Alussa tällä tavalla suhtauduttiin vakavasti ja kroonisesti sairaisiin. Vähitellen mukaan alettiin lukea myös yhteiskunnallisesti tuottamattomat sekä ideologisesti ja rodullisesti ei-toivotut ihmiset - - Mutta on tärkeää käsittää, että se äärimmäisen pieni kimmoke, josta tämä ajatussuunta sai voimansa, oli suhtautuminen parantumattomasti sairaisiin ihmisiin.
Toinen kommentti viittaa niinikään siihen, miten eutanasia-ajattelu oli yleistä jo ennen natseja. Natsit eivät keksineet tätä ajattelua vaan sitä oli tuotu esille ennen heitä yliopisto- ja älykköpiireissä:
Saksassa ihmisten joukkotuhoaminen ei alkanut natseista ja Hitleristä. Jo 1920-luvulla psykiatri Alfred Hoche ja juristi Karl Binding kirjoittivat kirjan elinkelvottoman elämän lopettamisesta. Siinä puhuttiin arvottomista ihmisistä ja elämästä, joka ei ole elämisen arvoista ja jonka lopettaminen tulisi oikeuttaa lainsäädännöllä. Puhuttiin paljon myös taloudellisista kustannuksista, joita tällaisten potilaitten hoitaminen aiheuttaa. Molemmat kirjoittajat olivat johtavia intellektuaaleja. Syntyi tietynlainen ajanhenki. (Fredrik Wertham ym. Inte bara Hitler, Provita Uppsala, s. 47) Yksi Inte bara Hitler-kirjan kirjoittajista aatehistorioitsija Per Landgren tekee seuraavan johtopäätöksen: ”Se tosiasia, että Hoche ja Binding olivat arvostettuja akateemikkoja, on myös selvä esimerkki siitä, että aatteet eivät mitenkään olleet Saksan kansan tilapäistä sokaistumista. Ei natsismi muuttanut tiedettä ja lääketiedettä. Länsimainen tiede ja lääketiede oli jo turmeltu ja antoi Saksassa inspiraation natsismiin.” (s. 97) Ilmeisesti tällaisen ajanhengen syntymiseen vaikuttivat monet tekijät kuten sosiaalidarvinismi, liberaaliteologia ja Raamatun auktoriteetin hylkääminen ja yleensä maallistuminen. Jo 1700-luvulta filosofit olivat luoneet pohjaa tällaiselle ihmisarvon romahtamiselle. Oli tapahtunut jumalakuvan ja ihmiskuvan muuttuminen. Ihmisen elämälle ei enää nähty ehdotonta absoluuttista arvoa, joka perustuisi siihen, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. (18)
Antisemitismi. Kolme asiaa, mistä natsit erityisesti tunnetaan, on Toisen maailmansodan aloittaminen, eutanasiaohjelma ja voimakas antisemitismi, joka lopulta johti miljoonien juutalaisten surmaamiseen. Natsit surmasivat muitakin ihmisryhmiä kuten toisinajattelijat, puolalaiset, venäläiset, romanit - romaneja kuoli suhteellisesti vielä enemmän kuin juutalaisia - mutta eniten heidän surmatyönsä kohdistuivat juutalaisiin. Kun natsit pääsivät valtaan, eivät he suinkaan heti aloittaneet massamurhia, vaan heidän ensimmäinen toimenpiteensä oli voimakas juutalaisvastainen propaganda, jota esiintyi mm. Der Stürmer-lehdessä. Se ilmeni halventavina nimityksinä - syöpäkasvain, loiskasvi, verenimijä, sieni... - ja sai tavallisetkin saksalaiset kielteiseksi juutalaisia kohtaan. Juutalaiset epäinhimillistyivät yhä enemmän saksalaisten ajatusmaailmassa. Seuraava lainaus kirjasta Gestapo (Frank McDonough: The Gestapo - The Myth and Reality of Hitler's Secret Police) kertoo aiheesta lisää:
Vuosikausia jatkunut pahantahtoinen propaganda, joka demonisoi juutalaiset esittämällä heidät fyysisesti vastenmielisinä, koukkunokkaisina paholaisina, oli vaikuttanut jopa aiemmin hyvin suvaitsevaisiin ihmisiin. Julisteet, elokuvat ja sanomalehdet olivat päivittäin täynnä tällaista juutalaisvastaista kuvastoa. Max Rainer muisteli: "En voinut enää tarttua saksalaiseen sanomalehteen. Juutalaiset sitä, juutalaiset tätä. Aivan kuin muita aiheita ei enää olisi ollutkaan. Lehdet kilpailivat keskenään loukkauksillaan, uhkauksillaan, naurettavuudellaan." (19)
Hans Fritzsche, joka oli aikanaan korkeassa asemassa Josef Goebbelsin johtamassa propagandaministeriössä ja radio-osaston päällikkö vuodesta 1942, on ottanut kantaa samaan aiheeseen eli kielteiseen propagandaan. Häntä haastateltiin Nürnbergin oikeudenkäyntien väliajalla v. 1946 Leon Goldensohnin toimesta. Haastattelussa Fritzsche myönsi, että rikos alkaa aina kielteisestä propagandasta, ei vasta siitä, kun ihmisiä murhataan. Tämä on hyvä muistutus menneiltä vuosikymmeniltä. Kielteinen propaganda on ensimmäinen askel pahuuteen.
...Tunnen, että on uskonnollista kysyntää - 'rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi' - eihän tätä periaatetta ole toteutettu kahteentuhanteen vuoteen. Haluaisin tämän murhenäytelmän pimeydessä nousevan esiin edes yhden elämän kipinän. Tarkoitan sen ymmärtämistä, että rikos ei tapahdu vasta silloin kun ihminen murhataan. Rikos alkaa propagandalla, vaikka se olisikin hyvällä asialla. Sillä hetkellä kun propaganda kääntyy päin toista valtiota tai ihmistä, paha saa alkunsa. (20)
Toinen kommentti viittaa samaan suuntaan. Ronald Boyd-MacMillan oli Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä katselemassa leiriä ja sen polttouuneja, kun hänen luokseen tuli rabbi, jonka käsivarteen oli tatuoitu numerosarja. Rabbi oli sanonut hänelle uuneja osoittaen, miten merkityksellisiä sanat ovat. Kaikki alkoi panettelusta, valheista ja iskulauseista:
Sinun on ymmärrettävä tämä: näitä krematorioita ei rakennettu alkujaan tiilistä, vaan sanoista! Kaikki alkoi valheista, joita aluksi laskettiin liikkeille vitseinä, iskulauseina ja väitteinä, niinpä pian meistä juutalaisista tuli persoonattomia, ihmisyydestä riisuttuja, eläimiin verrattavia olentoja, ja eläimille voi tehdä mitä tahansa! Me emme huomanneet mitä oli tulossa, ennen kuin oli liian myöhäistä. (21)
Siitä hetkestä, kun Hitler pääsi valtaan, kului kuitenkin kahdeksan vuotta ennen kuin varsinaiset massamurhat alkoivat kesällä 1941. Mitä tapahtui tänä aikana? Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tuhoisa kehitys olisi voitu pysäyttää varhaisimmassa vaiheessa - silloin kun kehitys oli vielä puheen tasolla. Suunta kuitenkin oli se, että juutalaisten oikeuksia kavennettiin koko ajan. Pilkan tasolta mentiin yhä pidemmälle oikeuksien poistamisessa. Susanna Kokkonen on kuvannut kehitystä. Erikoista on, että kun kehitys alkoi juutalaisvastaisesta propagandasta ja liikkeisiin kohdistuneesta boikotista, on samanlaista kehitystä havaittavissa nykyään. Monet poliitikot vaativat juutalaisten tuotteiden boikotointia. Historia toistaa jälleen itseään emmekä ota opiksi aiemmista tapahtumista.
Mitä voimme todeta kaiken edellä esitetyn perusteella? Voimme todeta selkeästi, että holokausti oli prosessi. Se eteni ensimmäisten jopa epäröityjen askelten kautta kohti lopullista maalia. Tuota maalia ei olisi koskaan saavutettu ilman alkua. Vaikka aikalaiset saattoivat hyvinkin nähdä vain kokoelman sekavia ja toisistaan riippumattomia tapahtumia, todellisuudessa tapahtumat eri puolilla Eurooppaa tähtäsivät yhteen ja samaan päätepisteeseen. Pahuus saavuttaa huippunsa ensimmäisen kompromissin takia... Jos siis haluamme ymmärtää holokaustia edeltävän ajan sekä varsinaiset holokaustin vuodet yksinkertaisen ja selkeän tapahtumien luonteen ryhmittelyn kautta voisimme tehdä sen suurin piirtein näin: 1933-1938: Juutalaisvastainen propaganda, juutalaisiin liikkeisiin kohdistunut boikotti, lainsäädäntö, jolla juutalaiset erotettiin muusta yhteiskunnasta; 1938-1939: Juutalaisten synagogien tuhoaminen, vandalismi ja vangitsemiset; 1939-1941: Juutalaisilla ei enää mitään oikeuksia, kuljetukset itään; 1941-1945: Juutalaisten murha tuhoamisleireillä. (22)
Tästä on hyvä siirtyä aikaan ennen natseja. On sinänsä mielenkiintoista, että juutalaiset olivat sopeutuneet hyvin saksalaiseen yhteiskuntaan. Juutalaisten assimiloituminen eteni Saksassa nopeammin kuin missään muussa Euroopan maassa. Esim. vuosina 1901-1905 viisitoista prosenttia juutalaisista oli naimisissa ei-juutalaisen kanssa. Lisäksi noin 40 000 juutalaista osallistui Ensimmäiseen maailmansotaan saksalaisten rinnalla. Monet heistä saivat urhoollisuusmitalin. Kaikesta huolimatta antisemitismi oli yleistä saksalaisessa yhteiskunnassa jo 1800-luvulla, kuten Itävallassa. Esim. vuonna 1890 Saksassa oli juutalaisvastaisia puolueita jo yli 190. Monet niistä lopettivat myöhemmin, mutta aatteella oli kannatusta. Yksi virstanpylväs oli myös itäjuutalaisten tulo Saksaan ja Itävaltaan. Esim. Wienissä oli vuonna 1860 vain 6200 juutalaista eli 2,2 % väestöstä, mutta vuonna 1890 vastaavat luvut olivat jo 72 000 ja 10,1 %. Nämä köyhät juutalaiset tulivat pakoon idässä tapahtuneita pogromeja, mutta he kohtasivat yhä enemmän samanlaista asennoitumista myös lännessä. Mihin tässä kannattaa kiinnittää huomiota, on se, että antisemitismi natsien aikana ei ilmestynyt tyhjästä vaan sitä oli edeltänyt vuosikymmenien prosessi. Siemenet kehitykselle oli kylvetty jo lähes vuosisata aiemmin. Se ilmeni jossakin määrin tiedotusvälineissä, puolueiden toiminnassa ja miten liberaaliteologit pyrkivät kieltämään kristinuskon juutalaiset juuret. Seuraavat lainaukset kertovat aiheesta lisää. Niissä viitataan Bruno Baueriin, joka oli yksi 1800-luvun vaikutusvaltaisimmista liberaaliteologeista, ja joka on ehkä eniten historian kulkuun vaikuttanut liberaaliteologi David Friedrich Straussin ohella. Syy tähän on ilmeinen. Sillä kun on kyseessä kommunismi-ideologia, joka on johtanut kymmenien miljoonien ihmisten surmaan, on se syntynyt Karl Marxin ja Friedrich Engelsin vaikutuksesta, jotka kirjoittivat Kommunistisen manifestin. Molemmat heistä olivat Jumalaan ja Kristukseen uskovia henkilöitä, joiden uskon nimenomaan Bauer ja toinen liberaaliteologi David Friedrich Strauss tuhosivat (Richard Wurmbrandt Kristus juutalaisella tiellä, s. 99, sekä Saatana ja Marx, s. 24). Osoituksena Karl Marxin aikaisemmasta uskosta oli mm. se, että hänen ensimmäinen kirjallinen työnsä oli Johanneksen evankeliumin selitysteos nimeltään ”Uskollisten liitto Kristuksen kanssa”. Friedrich Engelskin kirjoitti kristillisiä runoja ennen kuin menetti uskonsa näiden liberaaliteologien vaikutuksesta. Vapaamielistä liberaaliteologiaa voidaan siten pitää osasyyllisenä kommunismi-ideologian syntyyn ja miljooniin uhreihin. Seuraavassa on siis lainauksia, jotka käsittelevät Bruno Baueria ja hänen osuuttaan antisemitismin lisääntymiseen Saksassa 1800-luvulla:
1840-luku oli antisemitismin historiassa käänteentekevä: saksalainen teologi ja filosofi Bruno Bauer nosti poliittisessa pamfletissaan Die Judenfrage (1843) esiin "juutalaiskysymyksen". Bauerin pamfletti synnytti tarpeen ratkaista juutalaiskysymys. Uudet, nationalismiin sopivat rotuteoriat vahvistivat antisemitismiä: uuden rotubiologian - tai tieteellisen rasismin - opein alettiin todistella, että juutalaisten negatiiviset ominaisuudet olivat luonteeltaan perinnöllisiä, muuttumattomia rotuominaisuuksia. 1870-luvulla antisemitismi sai sekä poliittisena että sosiaalisena ilmiönä laajaa suosiota sekä Saksassa että muualla, erityisesti Itä-Euroopassa. (23)
Kysymys juutalaisten asemasta ja vapauksista oli 1840-luvulle tultaessa kiteytynyt niin pitkälle, että se sai oman terminologisen määritteensä; syntyi käsite juutalaiskysymys. Termi Judenfrage keksittiin Saksassa, mutta käännöksinä se levisi nopeasti kaikkialle, missä juutalaisten vapautukseen liittyneet ongelmat puhuttivat valtaväestöä. Pioneerin maineen käsitteen käyttäjänä on saanut teologi ja historioitsija Bruno Bauer (1809-82). Bauer käytti juutalaisista varsin voimakasta kieltä. Bauerin mukaan juutalaiset olivat aina käyttäytyneet tavalla, mikä oli antanut muille aiheen hyökkäyksiin. Eivät kristityt olleet suinkaan hyökänneet juutalaisia vastaan vaan juutalaiset kristikuntaa vastaan. Kaiken syynä oli juutalaisten pyrkimys hallita maailmaa. Bauerille juutalaiset olivat muukalaisten kasti, jolla oli kaikki mahdolliset paheet mutta ei lainkaan hyveitä... Kun juutalaisvastaisuus alkoi nostaa Saksassa päätään poliittisena liikkeenä 1870-luvulla, sana semitismi kuului juutalaisvastustajien perussanastoon. Sanalla oli jo valmiiksi negatiivinen pohjavire. Nyt oli vain ajan kysymys, koska sille syntyisi vastakäsite, jonka avulla semitismin negatiiviseksi koettua vaikutusta yritettiin torjua. Vuonna 1879 Saksassa tapahtui paljon juutalaisvastaisuuden rintamalla: ilmestyi useita juutalaisvastaisia julkaisuja ja Saksan ensimmäinen juutalaisvastainen poliittinen puolue näki päivänvalon. Saksa ja koko maailma sai käyttöönsä myös uuden sivistyssanan - antisemitismi. (24)
Mikä voima oli sitten Bruno Bauerin liberaaliteologian ja antisemitismin taustalla, ja jolla oli vaikutusta sekä kommunismin että natsismin syntymiseen? Bauer on itse sen osittain paljastanut. Hän ymmärsi, että hänen opetuksensa tulivat pahasta lähteestä. On aivan ilmeistä, että hän oli tekemisissä demonin kanssa, joka orjuutti hänen elämäänsä ja jolta hänen opetuksensa tulivat. Se tulee ilmi hänen kirjeestään ystävälleen Arnold Rugelle joulukuun 6. 1841.
”Yliopistolla pitämiäni luentoja kuuntelee suuri yleisömäärä. Minä en tunne itseäni lausuessani kateederin takaa Jumalaa pilkkaavia sanojani. Sanani ovat niin kammottavia, että näiltä lapsilta, joita kenenkään ei pitäisi loukata, nousee tukka päässä pystyyn. Lausuessani Jumalan pilkkojani muistan samalla, kuinka hurskaasti kirjoitan saarnojani pyhistä kirjoituksista ja Ilmestyskirjasta. Olkoon mitä on, joka tapauksessa demoni, jonka vallassa olen niin useasti kuin nousen luennoimaan, on äärimmäisen paha, ja minä olen niin heikko, että minun on antauduttava sille… Jumalan pilkan henkeni saa tyydytyksensä vasta kun minut valtuutetaan saarnaamaan avoimesti ateistisen järjestelmän professorina.” (Marx-Engels, Historic – critic complete edition, Publishing House ME Archiv Verlagsgesellschaft, Frankfurt a. Main, 1927, vol. I, 1).
KOHTI PAHUUTTA NYKYAIKANA. Kuten todettiin, on historian opetus se, että historiasta ei opita mitään. Virhe on erityisesti siinä, että nykyihmiset pitävät itseään jollakin tavalla erilaisina kuin historian ihmiset. Ajatellaan, että ihmiskunta kehittyy koko ajan ja että nykyaikana ollaan viisaampia ja parempia kuin menneinä aikoina. Tällainen kehitysoptimismi on kuitenkin traaginen virhe. Se vallitsi 1800-luvun loppupuolella, mutta historian suurimmat sodat ja väkivaltaisuudet lopettivat sen - ainakin vähäksi aikaa. Sillä nyt kun länsimaissa on kulunut vuosikymmeniä edellisistä sodista, ovat monet vaipuneet samanlaiseen kehitysoptimismiin kuin ihmiset 1800-luvun loppupuolella. Kuitenkin nykyaikana on nähtävissä aivan samanlaisia merkkejä kuin mitä Saksassa esiintyi ennen natsien valtaanpääsyä. Seuraavaksi otetaan esille muutamia kehityksen suuntaviivoja.
ELÄMÄN KUNNIOITUS POIS.
- (2 Moos 20:13) Älä tapa
- (Ilm 22:15) Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Ehkä tunnetuin asia, mistä natsit tunnetaan, on ihmisten surmaaminen - varsinkin siviili-ihmisten, jotka eivät osallistuneet sotatoimiin. On arvioitu, että he surmasivat useita miljoonia siviilejä, niiden mukana naiset ja lapset. Sitä tapahtui kaasukammioiden kautta, ampumalla ja muilla tavoilla. Miksi sitten natsit surmasivat ihmisiä? Yksi syy on se, että he pitivät surmaamiaan ihmisiä jonkinlaisina ali- tai epäihmisinä. Tähän heitä oli johdattanut vuosikausia jatkunut kielteinen propaganda. Kun he olivat kuunnelleet vuosikausia propagandaa, näkivät he oikeutetuksi surmata samanlaisia kanssaihmisiään. He eivät nähneet siinä mitään väärää. Ihmiselämän kunnioituksen puute ei jäänyt kuitenkaan natseihin. Sillä kuten silloin tapahtui asenteiden muutosta yhteiskunnassa ja lääkäreissä, on vastaavaa tapahtunut nykyaikana. Se ilmenee monissa esimerkeissä:
Abortti on ensimmäinen esimerkki kunnioituksen puutteesta ihmiselämää kohtaan. Äidin kohdusta on tullut yhtä vaarallinen paikka kuin natsien kaasukammioista. Yhteistä on myös se, että kun natsit pitivät surmaamiaan ihmisiä jonkinlaisina ali- tai epäihmisinä, nytkin abortoitavia lapsia pidetään sellaisina. Ainut seikka, millä abortin pahuus voidaan kiistää, onkin se, että väitetään abortoitavien sikiöiden olevan jotakin muuta kuin ihmisiä. Tämä on kuitenkin vastoin sitä biologista tietoa, mitä tiedetään, koska abortoitavilla lapsilla on aivan samat ruumiinjäsenet kuin meillä: silmät, nenä, suu, korvat, kädet, jalat ja muut ruumiinosat. On valheellista väittää, ettei kyseessä olisi ihminen. Pari seuraava lainausta liittyy tähän aiheeseen. Kummassakin viitataan samoihin ruumiinosiin, joita meilläkin on:
Aborttia ei voi tehdä silmät ummessa. Täytyy varmistautua siitä, että kohdusta tulee kaikki pois ja laskea, että sieltä tulee tarpeeksi kättä ja jalkaa, rintakehää ja aivoa. Sitten kun potilas herää narkoosista ja kysyy, että olisiko se ollut tyttö vai poika, on minun kestokykyni raja saavutettu ja silloin minä tavallisesti kävelen pois. – Jos minä teen toimenpiteen, jossa aivan selvästi tapan elävän olennon, minusta on hömpötystä puhua orastavan elämän tuhoamisesta. Tappamista se on, ja tappamisena minä sen koen.” (25)
Sairaalassa minulla oli lääkärikollega, jonka kanssa keskustelimme abortista. Hän puolusti aborttia naisen oikeutena, minä taas vastustin sitä lapsen elämän loukkauksena. Kerran keskellä työpäivää tapasin hänet kalpeana nojailemassa seinään ja tiedustelin, onko hän sairas. Hän kertoi olleensa juuri suorittamassa raskaudenkeskeytystä, kun imulaitteesta oli tipahtanut lattialle pieni jalka reidestä irronneena. Hän oli alkanut voida pahoin ja huokaili: ”Tämä on pyövelin hommaa.” (26)
Bernard Nathanson, joka aikanaan työskenteli ankarasti abortin laillistamisen puolesta, joka oli yksi National Abortion Rights Action Leaguen (kansallinen aborttioikeutta ajava liitto) kolmesta perustajasta, joka johti länsimaiden suurinta aborttiklinikkaa ja joka itse suoritti kymmeniätuhansia abortteja, on kirjoittanut samasta aiheesta. Hän muutti kantansa ja näkee abortin aina olevan murha. Ultraäänikuvauksen tuleminen yleiseen käyttöön vaikutti hänen asenteensa muuttumiseen:
Rajoitin lopulta aborttien tekemisen vain niihin, joihin oli mielestäni pakottava lääketieteellinen syy. Tämä tapahtui 70-luvun lopussa. Minusta raiskaus ja insesti olivat pakottavia syitä. Tuolloin kirjoitin kirjan Aborting America. Luettelin kirjassani monia lääketieteellisiä syitä, jotka mielestäni oikeuttivat abortin. Tein vielä vuonna 1978 muutaman abortin, sitten vuonna 1979 viimeiseni. Olin tullut siihen tulokseen, ettei abortille ollut koskaan mitään perustetta. Kohdussa elävä olento on ihminen, emmekä me voi enää jatkaa sotaamme tuota kaikkein puolustuskyvyttömintä ihmistä vastaan. Nähtyäni ultraäänikuvan en voinut enää jatkaa entiseen malliin. Mutta tämä "kääntymiseni" oli puhtaasti empiiristä.... Asian ydin - niin kuin useimmat abortin puolustajat sen määrittelevät - on se, onko alkio - tai myöhemmin sikiö - "persoona". Heidän kannaltaan on hyvin tärkeä kiinnittää väittely tuohon kysymykseen, sillä siitä, että varhainen alkio on ihminen, ei ole epäilystäkään. Sen koko geneettinen kartta ja sen kaikki piirteet ovat kiistatta ihmisen. Sen olemassaolostakaan ei ole epäilystä: se on olemassa, elossa, se on itsenäinen eikä ole samaa olemusta kuin äiti, joten se on siis oma kokonaisuutensa. (27)
Vastasyntyneet ja pienet lapset. Kun Hitler pääsi valtaan, kesti 6 vuotta ennen kuin hän antoi määräyksen, että lääkäreiden tuli ilmoittaa natsihallinnolle vuosina 1936-1939 syntyneistä lapsista, joilla oli jokin synnynnäinen vamma tai sairaus. Tämä vähän ennen Toista maailmansotaa annettu määräys johti siihen, että lapsia otettiin pois heitä hoitaneista hoitolaitoksista ja vietiin surmattaviksi erityisiin tuhoamislaitoksiin. Kerralla saatettiin surmata jopa parikymmentä lasta. Nürnbergin sotaoikeudenkäynnissä tuotiin esille, että n. 275 000 saksalaista oli murhattu tämän ohjelman kautta. Mukana luvussa ovat pienten lasten lisäksi iäkkäämmät vammaiset ja pitkäaikaissairaat. Kun Hitler antoi määräyksen ihmisten surmaamisesta, oli se täysin johdonmukaista hänen rotuajattelunsa kanssa. Sen mukaan ihmisen arvo ei riipu hänen kuulumisestaan ihmisen sukuun vaan siitä, että hän kuuluu oikeaan rotuun ja on terve. Sairaat voitiin surmata ja juuri tähän Hitlerin määräys tähtäsi tunnetuin seurauksin. Samanlainen ajattelutapa kuin mitä Hitlerillä oli, ei kuitenkaan ole jäänyt menneisyyteen. Jopa Nobelin palkinnon saaneet henkilöt ovat ehdottaneet vastasyntyneiden surmaamista, jos nämä eivät ole terveitä tai toivottuja. Tällaisia kommentteja ovat esittäneet mm. James D. Watson ja Francis Crick. Heidän kommenttinsa ovat aivan samanlaisia kuin mitä esitettiin yliopistopiireissä ja tiedemiesten toimesta (Ks. Ernst Haeckelin lausunto edellä!) jo vuosikausia ennen natsien valtaanpääsyä ja mitä Hitler itse esitti. Historia siis toistaa itseään. On todennäköistä, että tällaiset puheet ja toiminnot tulevat lisääntymään tulevaisuudessa. Tämä on periaatteessa looginen jatko abortille. Jos ei enää pidetä kohdussa olevaa lasta ihmisenä tai arvokkaana elämään, miksi pitäisi pitää kohdun ulkopuolellakaan olevia lapsia sellaisina?
James D. Watson: Jos lapsi julistettaisiin eläväksi vasta kolme päivää syntymänsä jälkeen, niin kaikki vanhemmat saisivat tilaisuuden tehdä sen valinnan, minkä niin harvat tämän systeemin vallitessa saavat tehdä. Lääkäri voisi antaa lapsen kuolla, jos vanhemmat niin haluaisivat ja näin vältyttäisiin paljolta kurjuudelta ja kärsimykseltä. Uskon, että tämä on ainoa mahdollinen rationaalinen ja rakkaudellinen asenne. (28)
Francis Crick: Mitään vastasyntynyttä ei saisi julistaa ihmiseksi ennen kuin se on läpikäynyt tietyt geneettiset testit, ja jos testin tulos on epätyydyttävä, sen pitäisi menettää elinkelpoisuutensa. (29)
Eutanasia. Edellä mainittiin natsien eutanasiaohjelmasta. Se ei suinkaan ollut heidän oma keksintönsä, vaan ajatus syntyi yliopistopiireissä ja älykköjen toimesta. Natsit laittoivat nämä ajatukset käytäntöön. Nykyaikana puhutaan myös eutanasiasta. Se on jo voimassa muutamissa maissa ja keskustelun aiheena lukuisissa muissa maissa. Yleensä sillä tarkoitetaan iäkkäiden ja heikkokuntoisten ihmisten surmaamista - kuitenkin vapaaehtoisuuden pohjalta. Argumentit asian puolesta ovat myös samanlaisia kuin 1900-luvun alun Saksassa. Silloin asiaa perusteltiin myötätunnolla kuten nykyaikana. Eutanasian laillistaminen on kuitenkin aina ongelmallista, vaikka se perustuisi vapaaehtoisuuteen. Se on ongelmallista moraalisesti ("Älä tapa!") mutta myös siksi, että se tosiasiassa lisää kärsimystä. Se johtuu seuraavista syistä:
• Kun ovat kyseessä kärsivät potilaat, on nykyään mahdollista hoitaa oireettomiksi vaikeatkin kivut ja hengenahdistus. Jos muut keinot eivät riitä, on potilas mahdollista nukuttaa määräajaksi. Kuolevien potilaiden saattohoito ja kivun lievitys on myös kehittynyt valtavasti viime vuosikymmeninä, vaikka siinä on edelleen parannettavaa. Yleensä potilaiden suurin ongelma ei olekaan fyysinen kipu vaan masennus, yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta. Mitä eutanasian laillistaminen vaikuttaa tilanteeseen? On aivan varma, että se lisää tuhansien ihmisten taakkaa. He kokevat velvollisuudekseen kuolla, koska ilmapiiri muuttuu kuolemaan rohkaisevaksi. Varsinkin jos ihminen on vammainen, hän ei ole kaunis, hänellä ei ole paljoa läheisiä tai hän saa kallista hoitoa, voi hän kokea velvollisuudekseen kuolla. Hän voi kokea itsensä taakaksi muille. Tällainen ilmapiiri, johon eutanasia johtaa, on siten yksi syy kärsimyksen lisääntymiseen.
• On todettu, että mitä kauempana ihminen on kuolevien potilaiden hoidosta, sitä todennäköisemmin hän kannattaa eutanasiaa. Sen sijaan kuolevia potilaita hoitavista lääkäreistä suuri enemmistö ei ole kannattanut eutanasiaa. Tämä on helppo ymmärtää, koska potilaan surmaaminen on vastoin perinteistä lääkärin etiikkaa ja Hippokrateen valaa. Tässä valassa vakuutetaan: ”En tule antamaan kenellekään mitään kuolettavaa myrkkyä - - samoin en tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.” Eutanasia lisää lääkäreiden taakkaa myös siinä mielessä, että he viime kädessä ovat vastuussa potilaiden surmaamisesta. Sillä aina kun puhutaan oikeudesta eutanasiaan, tarkoittaa se sitä, että muut - yleensä lääkärit - ovat velvoitettuja surmaamaan. Yleensä se tarkoittaa sitä, että lääkäri surmaa potilaan myrkkyruiskeella. Yhteiskunta antaa tämän taakan ja velvollisuuden lääkäreille.
• Kun luodaan silmäys lääketieteen historiaan länsimaissa, on siihen hyvin paljon vaikuttanut Hippokrateen vala, sen ympärille rakentunut perinne sekä kristillisestä ihmiskuvasta nouseva eettinen ajattelu. Ne ovat vaikuttaneet siihen, että on kunnioitettu ihmisen elämää aina alusta eli hedelmöityshetkestä alkaen. Tärkeimpiä periaatteita ovat olleet ihmishenkien pelastaminen ja kärsimysten lievittäminen niin hyvin kuin siihen on pystytty. Tämän hyvän ja turvallisen perinteen, joka on vallinnut esim. pohjoismaissa kautta vuosikymmenten, monet filosofiset piirit tahtovat nyt romuttaa. Mikä on sitten seuraus siitä, että eutanasia laillistetaan? Edellä mainittiin jo siitä, miten se lisää tuhansien ihmisten henkistä taakkaa, koska he kokevat velvollisuudekseen kuolla. Toiseksi se lisää monien lääkäreiden taakkaa, koska he ovat viime kädessä vastuussa myrkkyruiskeen antamisesta. Eutanasia vaikuttaa kuitenkin myös epäluottamuksen lisääntymistä lääkäreitä kohtaan. Potilas ei voi olla enää niin varma lääkärin hyväntahtoisesta suhtautumisesta itseensä kuin ennen. Esim. Hollannissa, jossa käytäntö on viety pisimmälle, yli kymmenesosa ikäihmisistä sanoi pelkäävänsä, että heidän lääkärinsä tappavat heidät vastoin heidän tahtoaan [30]. Tuhannet kantavat siellä taskussaan korttia, jossa mainitaan, että he eivät halua joutua tapetuksi vastoin tahtoaan, mikäli joutuvat sairaalaan. Niissä maissa, joissa eutanasiaa ei ole laillistettu, ihmisillä on paljon suurempi luottamus lääkäreihinsä.
Muukalaisvastaisuus.
- (Matt 25:31-46) Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. 34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. 35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; 36. minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' 37. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? 38. Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? 39. Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' 40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. 41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. 42. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; 43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' 44. Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' 45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'. 46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Jos palataan takaisin aikaan ennen natsien valtakautta, oli ajalle ominaista juutalaisten lisääntynyt maahanmuutto Itävaltaan ja Saksaan. He lähtivät pakoon Itä-Euroopan pogromeja ja muuttivat suvaitsevaisina pidettyihin kaupunkeihin kuten Wien, Berliini ja München. He olivat usein köyhiä, vaatetukseltaan ja ulkonäöltään erilaisia, mikä vahvisti ihmisten ennakkoluuloja. He etsivät kuitenkin turvaa näistä suurista kaupungeista. Esim. Wienissä juutalaisten väkiluku yli nelinkertaistui muutamassa vuosikymmenessä. Juutalaisten väkiluvun kasvusta oli kuitenkin seurauksena, että valtaan pääsi poliitikkoja, jotka olivat avoimesti muukalaisvastaisia. Näin tapahtui Wienissä ja muissa kaupungeissa. Mitä historiasta voidaan oppia? Ainakin se, että massiivisella maahanmuutolla on omat vaaransa. Jos talous menee huonoon suuntaan ja massiivinen muutto lisääntyy, voivat muukalaisvastaiset, avoimen rasistiset poliitikot käyttää sitä hyväkseen, kuten tapahtui vuosikymmeniä sitten (Sen, että jotkut näistä poliitikoista sanovat kannattavansa kristillisiä arvoja, ei pitäisi antaa hämätä. Hitlerkin vastusti esim. aborttia, ei kuitenkaan siksi, että olisi välittänyt lapsista, vaan koska hän halusi sotilaita armeijaansa.). Tämä on erittäin mahdollista, varsinkin jos talous menee syöksykierrettä niin kuin tapahtui 1920-1930-luvuilla Saksassa. Entä Raamatun opetus aiheesta? Sen mukaan meidän tulee ehdottomasti rakastaa muukalaista ja auttaa kärsiviä pakolaisia, jotka etsivät turvaa. Itsekkyys, joka oli Sodoman synti, ei ole oikein ja sitä tulisi karttaa:
- (Hes 22:7,29-31) Isää ja äitiä sinussa ylenkatsotaan, muukalaiselle sinun keskelläsi tehdään väkivaltaa, orpoa ja leskeä sinussa sorretaan. 29. Maan kansa harjoittaa väkivaltaa, riistää ja raastaa: kurjaa ja köyhää he sortavat, muukalaiselle tekevät väkivaltaa oikeudesta välittämättä. 30. Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt. 31. Sentähden minä vuodatan heidän ylitsensä kiivauteni, hukutan heidät vihani tulella ja annan heidän vaelluksensa tulla heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra."
- (3 Moos 19:33,34) Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. 34. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
- (Hes 16:49,50) Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut. 50. He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni, ja minä, kun sen näin, toimitin heidät pois.
Massiivisesta maahanmuutosta on kuitenkin vaaransa, kuten todettiin. Parasta olisi, että rikkaat maat tukisivat köyhiä maita rahallisesti ja tekisivät oikeudenmukaista kauppapolitiikkaa. Se voisi vaikuttaa sen, että jokaisella olisi elämisen mahdollisuudet omassa kotimaassaan eikä heidän tarvitsisi lähteä etsimään elämää muualta. Entä mitä tapahtuu tulevaisuudessa? On mahdollista, että historia tulee jälleen toistamaan itseään. Ainakin seuraavassa profetiassa viitataan siihen, miten muukalaisvastaisuus tulee kasvamaan ja saa yhä enemmän samanlaisia muotoja kuin miten Saksassa kohdeltiin juutalaisia 1930-luvulla. Profetiassa viitataan myös moraalin luhistumiseen ja kolmanteen maailmansotaan. Osan tästä profetiasta voi katsoa jo toteutuneen. Kyseisen profetian sai norjalainen iäkäs nainen jo 1960-luvulla. Tunnettu julistaja Emmanuel Minos vastaanotti profetian mutta säilytti sitä vuosikymmeniä, koska sen toteutuminen näytti epätodennäköiseltä. Nykyään se ei enää ole sitä:
Kansa tulee omaksumaan sen, mitä he näkevät, eikä silloin tule olemaan vain yhtä vaihtoehtoa televisiossa, vaan tarjonta tulee olemaan laaja. Televisio tulee toimimaan juuri niin kuin radio. Voimme ruuvata ohjelmasta ohjelmaan, jotka tulevat olemaan täynnä väkivaltaa ja kansa pitää tätä viihteenään. Pahimmat ajateltavat murha- ja väkivaltakäsikirjoitukset lavastetaan näytettäväksi ja tämä leviää yhteiskuntaan. Sukupuoliyhdyntäkohtauksia tullaan näyttämään. Kaikista intiimimmät asiat, jotka kuuluvat avioliittoon, näytetään ruudussa. Tämä tulee tapahtumaan ja sinä tulet näkemään sen toteutumisen. Ne lait, jotka meillä nyt on, tullaan rikkomaan ja kaikista epäsiveellisintä tullaan näyttämään silmiemme edessä. Kansaa köyhistä maista virtaa Eurooppaan. He tulevat myös Skandinaviaan ja Norjaan. Kansa ei pidä siitä, että he ovat täällä ja tulevat olemaan kovia heitä kohtaan. Heitä tullaan kohtelemaan yhä enemmän kuin juutalaisia ennen sotaa. Silloin meidän syntiemme mitta on täyttynyt. Tämä tapahtuu aivan ennen Jeesuksen paluuta – ja ennen kuin kolmas maailmansota syttyy. Siitä tulee lyhyt sota. Kaikki, mitä olen sodasta kokenut, on vain lastenleikkiä verrattuna tähän. Se alkaa tavallisena sotana, mutta se tulee leviämään ja se päättyy atomipommeihin. Ilma tulee saastumaan niin, ettei sitä voi hengittää, ja tämä kohtaa monta maanosaa. Amerikka, Japani, Australia – rikkaat maat. Vesi tulee pilaantumaan. Emme voi viljellä maata siellä. He, jotka ovat jäljellä rikkaissa maissa yrittävät paeta köyhimpiin maihin, jotka eivät ole vahingoittuneet. Siellä heitä kohdellaan niin kuin me kohtelemme heitä täällä, eivätkä ole halukkaita ottamaan meitä vastaan. (31)
KOHTI PAHUUTTA RAKKAUDEN NIMISSÄ. Kun yhteiskunnassa tapahtuu muutoksia moraalin alueella, perustellaan niitä usein rakkaudella, myötätunnolla ja ihmisoikeuksilla. Se ilmenee hyvin seuraavissa esimerkeissä, joissa on kyseenalaistettu "Älä tapa"-käsky:
• Natsit perustelivat eutanasia-ohjelmaansa myötätunnolla ja rakkaudella. Selitettiin, ettei kaikki elämä ole elämisen arvoista ja sen puolesta tehtiin propagandafilmejä. • Aborttia eli lapsen tappamista on perusteltu ihmisoikeudella ja tuhannet ovat marssineet sen puolesta.
Entä seksuaalisuus? Sillä alueella on usein saatettu puolustaa mm. seksisuhteita ilman aviollista sitoutumista tai että sukupuolineutraalit parit hankkivat lapsia hedelmöityshoitojen kautta. Ensimmäisessä tapauksessa lapsi saattaa syntyä tilanteeseen, jossa hänellä ei ole kotia valmiina. Jälkimmäisessä tapauksessa lapselta sen sijaan riistetään oikeus elää molempien biologisten vanhempiensa kanssa. Aiheesta lisää mm. kirjoituksissa Oikeutta vai vääryyden puolustelua sekä Sukupuolineutraali avioliitto ja lapset. Ominaista uutta moraalia puolustettaessa on usein myös hienostunut kielenkäyttö. Kun nykyaikana ajetaan eutanasiaa, ei puhuta tappamisesta vaan käytetään kiertoilmauksia kuten avustettu kuolema, helppo kuolema, arvokas kuolema tai hyvä kuolema. Kuitenkin edellisissä asioissa on kyse ihmisen surmaamisesta. Lisäksi puhuttaessa hyvästä tai arvokkaasta kuolemasta, tarkoitetaan itse asiassa elämää. Elämä viimeisinä hetkinä voi olla hyvää tai huonoa, mutta itse kuolema on rajana kaikilla ja se tapahtuu hetkessä. Kielenkäytöllä on siis merkitystä ja tähän viittaa seuraava lainaus. Kiertoilmaukset saavat meidät helpommin myötämielisiksi kuin suorat sanat. Kysymys on eutanasiasta:
Vuonna 2004 Ison-Britannian eutanasiayhdistys muutti nimensä Arvokkaan kuoleman yhdistykseksi (Dignity in Dying). Tätä kirjoitettaessa heidän nettisivustollaan vältettiin tarkoin sellaisia suoria sanoja kuin "eutanasia", "itsemurha" tai "armomurha". Sen sijaan käytettiin epämääräisiä kiertoilmauksia, kuten "arvokas kuolema mahdollisimman vähin kärsimyksin", "mahdollisuus valita kuolintapamme ja hallita sitä", "kuolinapu" ja "päätös lopettaa sietämättömäksi muuttunut kärsimys". Kaikkia tämä lähestymistapa ei ole vakuuttanut. Eräs Daily Telegraphin kommentoija sanoi: "Se kertoo jotakin, kun järjestön on viitattava itseensä kiertoilmauksella. Eutanasiayhdistys suunnittelee nyt kutsuvansa itseään nimellä Arvokas kuolema. Kukapa meistä ei haluaisi kuolla arvokkaasti? On vaikea olla epäilemättä, että eutanaasikot (todellakin!) arkailevat sanoa suoraan, mitä he todellisuudessa ajavat, nimittäin ihmisten tappamista.” (32) Eräs saattohoitoon erikoistunut sairaanhoitaja suhtautui avustetun itsemurhan kuvaamiseen käsitteellä "avustettu kuolema": "Kätilöt avustavat synnytyksessä, ja palliatiiviset hoitajat avustavat palliatiivisella erityishoidolla. Avustaminen ei ole sama asia kuin tappaminen. Käsite 'avustettu kuolema' loukkaa meitä, jotka tarjoamme hyvää hoitoa elämän loppuvaiheessa. Se on petosta, jossa tappaminen siistitään, jotta se olisi hyväksyttävämpää suurelle yleisölle. Se antaa ymmärtää, että ihminen voi kuolla arvokkaasti vain, jos hänet tapetaan." (33) (34)
Mitä tapahtuu, kun luovutaan kristillisestä uskosta? On tunnettua, että ateistit hyökkäävät kristillistä uskoa vastaan. Tätä ovat tehneet julkisesti Richard Dawkins ja muut tunnetut ateistit. Tosiasiassa näiden henkilöiden hyökkäysten kohde ei kuitenkaan yleensä ole kristillinen usko ja sen sisältö, eli mitä Jeesus ja apostolit opettivat. Sen sijaan he ovat yleensä kiinnittäneet huomionsa siihen, mikä on luopumusta ja missä ei ole noudatettu Jeesuksen ja apostolien opetuksia. Ateistit ovat siis oikeassa syytöksissään, mutta vika ei ole kristillisessä uskossa eli Jeesuksen ja apostolien opetuksissa vaan ihmisissä, jotka eivät kunnioita ja noudata heidän opetuksiaan. Jokainen tietää, että Jeesus oli maan päällä ollessaan täydellisen hyvä ja vanhurskas, ja jos noudatetaan hänen esimerkkiään, ei silloin voi esiintyä vihaa eikä väärintekoa muita kohtaan. Ei voi esiintyä antisemitismiä, ei voi esiintyä hengellistä väkivaltaa eikä muitakaan vääryyttä. Niinpä ihminen, joka tekee väärin, ei noudata Jeesuksen esimerkkiä eikä opetuksia. Toinen mahdollisuus on, ettei tällainen ihminen ole edes tullut Jumalan yhteyteen. Kirjoittihan esim. Paavali: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö... (1 Kor 6:9). Mihin sitten ateismi johtaa? Sen ongelma on erityisesti se, että ateismin ja luonnontieteiden pohjalta on vaikea perustella mitään moraalisia arvoja. Ateistin on vaikea ankkuroida hyvän ja pahan käsitteitä mihinkään pysyvään, jos hän ei ota Jumalaa lukuun. Niinpä Fjodor Dostojevski, tunnettu kirjailija, totesikin aikanaan: "Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua. Läntiseen rationalismiin (järkeisoppiin) kytkeytyy suunnattoman tuhon siemen. Kun Jumala on selvitetty olemattomaksi ja poistettu maailmasta, kaiken mitta on ihminen. Ja sen jälkeen ei ole pahuutta, jota ei voisi järjellä puolustella. Jopa viattoman ihmisen surmaaminen voidaan selittää moraalisesti oikeutetuksi ja hyödylliseksi." (35). Hän oli aivan oikeassa, koska jos moraali perustuu ihmiseen, vaihtelee se henkilöstä toiseen. Saattaa olla suuri ero pahimpien diktaattorien ja esim. Äiti Teresan välillä. Siten ateismi on vaarallisempaa kuin esim. islam. Se on sitä teoriassa mutta myös viime vuosisata osoitti sen käytännössä. Kommunismin johtajat olivat avoimen ateistisia ja natsisminkin johtajat olivat joko ateisteja tai ainakin henkilöitä, jotka eivät uskoneet heitä kohtaavaan tuomioon tämän elämän jälkeen. Jos he olisivat uskoneet, että joutuvat vastaamaan Jumalalle teoistaan, eivät he varmastikaan olisi syyllistyneet niihin. Ajatus tuomiosta tämän elämän jälkeen ja siihen uskominen pidättää tekemästä vääryyksiä muille.
John C. Lennox: Marx oli sitä mieltä, että, "koska uskonto on vain ihmisten onnellisuuden harhakuva, sen kukistaminen on välttämätöntä heidän todelliselle onnelleen". Ateismi piilee siis aivan kommunistisen ohjelman ytimessä. Tästä syystä monet entisten kommunististen valtioiden kansalaiset, joiden kanssa olen keskustellut uusateistien vakuutteluista, tyrmäävät ne älyttöminä ja naurettavina. Eivätkö Dawkins, Hitchens ja Harris ole koskaan lukeneet Kommunismin mustaa kirjaa, josta käy ilmi, että "kommunistiset vallanpitäjät valtansa tueksi hallitusjärjestelmän, jonka varsinaisena toimintatapana on ollut joukkotuhonta?" Niiden lasketaan tuottaneen noin 94 miljoonaa kuolonuhria, joista yksin Kiinan ja Venäjän vastuulle lankeaa 85 miljoonaa. (36)
Alexandr Solzenitsyn: Yli puolivuosisataa sitten ollessani vielä lapsi muistan kuulleeni usean vanhuksen selittävän Venäjän kohtaamia onnettomuuksia tähän tapaan: ”Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” Sen jälkeen olen yli 50 vuoden ajan tutkinut Venäjän vallankumousta; sinä aikana olen lukenut satoja kirjoja, kerännyt henkilökohtaisia kertomuksia ja olen itsekin kirjoittanut kahdeksan teosta noiden vaiheiden selvittämiseksi. Mutta jos minua pyydettäisiin tiivistämään mahdollisimman lyhyeen pääsyy hirvittävään vallankumoukseen, joka nielaisi n. 60 miljoonaa ihmistä kansastamme kitaansa, en voisi sanoa sitä tarkemmin muuten kuin toistamalla: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” (37)
Edelliset lainaukset liittyivät kommunismiin ja sen ateistiseen järjestelmään. Tähän loppuun kannattaa ottaa eräs 1800-luvulta oleva ennustus, joka liittyy Saksan kehitykseen, koska tässä kirjoituksessa on käsitelty pääasiassa kehitystä Saksassa. Ennustus on Heinrich Heinen v. 1834 ilmestyneestä teoksesta Zur Geschichte der Religion und Philosophie in Deutschland (Uskonnon ja filosofian historia Saksassa). Se on kammottava kuvaus siitä, mitä Saksassa tulisi tapahtumaan sadan vuoden kuluttua. Tämä ennustus todella toteutui. Kun kristillinen usko menetti vaikutustaan, tuli tilalle natsi-ideologia, jossa ei ollut sijaa kaikkivaltiaalle Jumalalle. Samanlainen kehitys on erittäin mahdollinen uudestaan länsimaissa, koska kristillinen usko on menettänyt merkitystään. Jos tulee talouslama kuten ennen natsismin nousua, kaikki on mahdollista. Seuraavassa siis ennustus vuodelta 1834:
Kristillinen usko on - mikä onkin sen suurin saavutus - jossain määrin vähentänyt saksalaisten julmaa rakkautta sotaan, mutta ei ole pystynyt tuhoamaan sitä. Jos tuo hillitsevä talismaani - risti - murskataan, niin muinaisten soturien vimmainen hulluus, se mieletön raivo, josta pohjoismaiset bardit ovat usein puhuneet ja laulaneet, leimahtaa vielä kerran liekkeihin. Tämä talismaani on hauras, ja kerran tulee päivä, jolloin se luhistuu surkeasti. Silloin muinaiset kivijumalat nousevat unohdetusta murskasta ja hierovat tuhatvuotisen tomun silmistään, ja lopulta Tor hyppää pystyyn ja murskaa valtavalla vasarallaan goottikatedraalit. - - Ajatus edeltää tekoa niin kuin salama edeltää ukkosta. - - Kun kuulet rysähtelyä, jollaista ei koskaan ennen maailmanhistoriassa ole kuultu, tiedät että Saksan salama on vihdoin osunut. Siinä jyrinässä taivaan kotkat putoavat kuolleina maahan ja Afrikan etäisimpienkin aavikoiden leijonat piiloutuvat kuninkaallisiin luoliinsa. Saksassa esitetään näytelmää, joka saa Ranskan vallankumouksen näyttämään viattomalta idylliltä. (38)
Viittaukset:
1. Lainaus Diogenes Alleni teoksessa Christian Belief in a Postmodern World, s.2 2. Toht. Chr. Ernst Luthard: Kristinuskon perustotuuksista, s. 2 3. L.H. Christian: Kylvöä ja satoa, s. 114,115 4. L.H. Christian: Kylvöä ja satoa, s. 124 5. Olavi Paavolainen: Risti ja hakaristi, s. 211,214,239,290 6. Peter Hoffman: Hitler’s Personal Security, s. 264 7. Linton AE, Times Higher Education Supplement (20.4.2001), s. 29 8. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 112,113 9. Richard Weikart: From Darwin to Hitler: Evolutionary Ethics, Eugenics and Racism in Germany, s. 114 10. H.G. Wells: Historian ääriviivat 1924, s. 746, 747 11. De Beer: Charles Darwin, s. 266 12. Steven Ascheim E.: In Times of Crisis: Essays on European culture, Germans and Jews, s. 111 13. Nick D. A. Kemp: ”Merciful Release” The History of the British Euthanasia Movement, s. 19 14. Richard Weikart: From Darwin to Hitler: Evolutionary Ethics, Eugenics and Racism in Germany, s. 11 15. Usko ja tiede, s. 33 16. Ernst Haeckel: Wonders of life, 1904, s. 118 17. Hitler's Secret Book, s. 18; Haeckel, The History of Creation, 1883, 1. p. 170. 18. V.R.: monisteita 19. Max Rainerin lausunto siteerattu teoksessa Burleigh, Third Reigh, s. 300 20. Leon Goldensohn: Nürnbergin haastattelut (The Nuremberg Interviews), s. 120 21. Ronald Boyd-MacMillan: Faith that Endures: The Essential Guide to the Persecuted Church (2006), Revell. USA 22. Susanna Kokkonen: Matka holokaustiin, s. 173,175 23. Antero Holmila: Holokausti, tapahtumat ja tulkinnat, s. 33 24. Eero Kuparinen: Antisemitismin musta kirja, s. 143,144,153,154 25. Suomen kuvalehti, n:o 15, 10.4.1970 26. Päivi Räsänen: Kutsuttu elämään (?), s. 146 27. Bernard Nathanson: Antakaa minun elää (The Hand of God) s. 109,111 28. julkaistiin alunperin Amerikan Lääketieteellisen Liiton lehdessä Prism, toukokuu 1973 29. Pasific News Service, tammikuu 1978 30. Richard Miniter, ”The Dutch Way of Death”, Opinion Journal (huhtikuu 28, 2001) 31. Norjassa vastaanotettu profetia, jonka välitti eteenpäin Emmanuel Minos 32. http://telegraph.co.uk/comment/telegraph-view/3622559/Euthanasias-euphemism.html 33. Siteerattu artikkelissa Finlay, I.G. et.al., Palliative Medicine, 19:444-453 34. John Wyatt: Elämän & kuoleman kysymyksiä (Matters of Life and Death), s. 204,205 35. Suomen kuvalehti 13/9.96 H Hakamies 36. John C. Lennox: Tähtäimessä Jumala (Gunning for God), s. 109 37. Jukka Norvanto: Raamattu elämään, Alussa 1 Moos 1-5, s. 34 38. Siteerattu teoksesta: Eric Metaxas: Bonhoeffer, pastori, marttyyri, näkijä, vakooja, s.177
Lisää aiheesta:
Yhteiskunnan moraali ja ihmisten maailmankuvat ovat jatkuvassa muutoksessa. Mikä on kristillisen uskon asema kaiken keskellä?
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
Yhteiskunnan moraali ja ihmisten maailmankuvat ovat jatkuvassa muutoksessa. Mikä on kristillisen uskon asema kaiken keskellä?
|
