|
|
|
Kirje vapaa-ajattelijoille
Henkilökohtainen kirje vapaa-ajattelijoille, eli käsitellään vapaa-ajattelijoiden maailmankuvaa ja toimintaa Jumalaa vastaan
Seuraavassa on avoin kirje, jonka lähetin vapaa-ajattelijoille. Siinä käsitellään vapaa-ajattelua ja sen järkevyyttä.
Arvokkaat vapaa-ajattelijat (joiden puolesta olen rukoillut vuosikausia)!
Olen entinen ateisti ja evoluutiouskova, joten minulla on samantyyppinen tausta kuin useilla vapaa-ajattelijoilla. Nyt kuitenkin uskon Jeesukseen Kristukseen ja tältä pohjalta myös kirjoitan. Syy, miksi kirjoitan, on tietysti se, että vapaa-ajattelijat kääntyisivät Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan puoleen, jonka olemassaolon he yleensä kieltävät. En tietenkään tarkalleen tiedä, mistä jokaisen ihmisen ateismi, epäily tai vapaa-ajattelu johtuu. Onko syynä pettymys kristilliseen seurakuntaan ja ihmisiin, onko syynä pettymys Jumalaan joka ei ole vastannut rukouksiin vai onko syynä yksinkertaisesti järki, niin kuin useimmat vapaa-ajattelijat ymmärtääkseni selittävät. Ainakin itse olin olevinani järkevä ateistina ollessani, ja varmasti näin on myös useimpien vapaa-ajattelijoiden ja ateistien kohdalla. Heillä on käsitys omasta viisaudesta ja ateismin järkevyydestä, ja se estää heitä kääntymästä Jumalan puoleen. Haastan kuitenkin ajattelemaan uudelleen ateismin perusteita ja jumalakielteisyyttä. Onko ateismi ja Jumalan kieltäminen sittenkään järkevää vai ei? Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
Ihmiset kuolevat edelleen. Ensiksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että jokainen ihminen kuolee edelleen. Se koskee jokaista meistä. Minä kuolen, sinä kuolet ja kaikki läheisemme kuolevat. Ja jos mennään 150 vuotta eteenpäin, ovat nykyisen sukupolven ihmiset kaikki kuolleet. Maan päällä ei ole elossa yhtään niistä ihmisistä, joita nyt tapaamme ja näemme päivittäin tai jotka esiintyvät tiedotusvälineissä. Osoituksena elämän lyhyydestä myös on, että 1800-luvulla syntyneet ihmiset ovat ilmeisesti kaikki kuolleet. Monet heistä ovat kyllä saattaneet elää samanaikaisesti kuin me, mutta nyt he ovat kuolleet. Seuraava kysymys kuuluu, mitä on kuoleman jälkeen? Tässä on kaksi yleistä näkemystä:
• Elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Ihmisellä on iankaikkinen sielu, joka jatkaa olemassaoloaan • Toinen ja ateistien suosima näkemys on, että ihmisellä ei ole iankaikkista ja ruumiista erillistä sielua. Kun ihminen kuolee ja ruumis mätänee, merkitsee se kaiken olemassaolon loppua.
Tässä on eräs ateistisen näkemyksen heikkous. Kukaan ateisti ei voi olla sataprosenttisen varma, etteikö elämä jatku kuoleman jälkeen. Kyseessä on kuin uskonhyppy tuntemattomaan, ikään kuin sukellus syviin vesiin, jossa ihminen ei tiedä mahdollisista vaaroista. Hän ottaa riskin mennessään vesiin tai alueelle, josta hänellä ei ole omakohtaista kokemusta. Kysymys onkin siitä, kuinka todennäköisenä pidämme kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuutta ja esim. sitä, että väärintekijät joutuvat vastaamaan teoistaan. Onko sen todennäköisyys ehkä 10 %, 30 % tai enemmänkin? Tai jos sen todennäköisyys on vain yhden prosentin luokkaa, eikö tämäkin pieni mahdollisuus kannata ottaa huomioon, kun on kuitenkin kysymys iankaikkisuudestamme? Eräs syy suhtautua vakavasti elämän jatkumiseen ja nimenomaan helvetin mahdollisuuteen ovat negatiiviset kuolemanrajakokemukset. Esim. Maurice Rawlings, joka on elvyttänyt kliinisesti kuolleita vuosikymmenien ajan, toteaa kahdessa kirjassaan, että lähes joka toisella elvytyksen jälkeen haastatelluilla on ollut tuskallisia ja piinallisia kokemuksia (Samoin toteaa tohtori Charles Garfiel Robert Kastenbaumin kirjassa "Is there life after death?"). Hän totesi, että usein nämä tuskalliset kokemukset painuvat nopeasti alitajuntaan, mutta jos potilaita haastateltaisiin välittömästi elvytyksen jälkeen, löydettäisiin pahoja kokemuksia todennäköisesti yhtä paljon kuin hyviä. Hän kirjoittaa eräästä tällaisesta tapauksesta kirjassaan "Kuoleman tuolla puolen" (s. 12,13):
Ennen kuin keräsin aineistoa tätä kirjaa varten, pidin henkilökohtaisesti useimpia kuolemanjälkeisiä kokemuksia mielikuvituksen tai arvelujen tuotteina. Useimmat kuulemani tai lukemani tapaukset olivat mielestäni hapenpuutteesta johtuvia mielen euforisia harhailuja. Sitten eräänä iltana vuonna 1977 elvytin kauhistunutta potilasta, joka sanoi olevansa helvetissä. Hän rukoili minua vetämään hänet pois helvetistä ja estämään hänen kuolemansa. Kun tajusin, miten aidon ja äärimmäisen pelon vallassa hän oli, minäkin pelästyin. Myöhemmin kohtaamani potilaat, joilla on ollut näitä pelottavia kokemuksia, ovat herättäneet minussa pakottavan tarpeen kirjoittaa tämä kirja. Nyt olen varma, että kuolemanjälkeistä elämää on eivätkä kaikki kuolemanjälkeiset olotilat ole hyviä.
Joskus on myös tapahtunut, että ihmiset ovat olleet kuolleita pitempiäkin aikoja ja palanneet sitten elämään. Erään tällaisen tapauksen selostaa Mel Tari kirjassaan "Kuin väkevä tuulispää" (s. 77-80). Hän kertoo miehestä, joka oli ehtinyt olla kuolleena kaksi päivää ja hänen ruumiinsa alkoi jo mädäntyä, mutta joka kuitenkin heräsi henkiin:
"Kun saavuimme paikalle, huomasimme siellä olevan yli tuhat ihmistä. Vainaja oli ollut kuolleena kaksi päivää ja löyhkäsi pahoin. Trooppisessa maassamme kuollut alkaa mädäntyä kuuden tunnin kuluttua kuolemasta. Mutta kahden päivän jälkeen - voi, on lähes mahdotonta olla kolmeakymmentä metriä lähempänä ruumista. Haju on hirveä. Amerikassa ette voi ymmärtää tätä, koska teidän hautajaisissanne kaikki on järjestetty niin hyvin. Mutta se maksaakin teille 2000 dollaria. Indonesiassa meillä ei ole mahdollisuuksia saada kuollutta henkilöä näyttämään sievältä. Sikäläiset vainajat näyttävät suorastaan kauheilta kahden päivän kuluttua kuolemasta... Menimme ja seisahduimme tämän vainajan ympärille. Aloimme laulaa... Viidennenkään laulun aikana ei tapahtunut mitään. Mutta kuudennen laulun aikana mies alkoi liikutella varpaitaan - ja ryhmää alkoi pelottaa. Indonesiassa on tarina, että joskus kuolleet saattavat herätä henkiin. He tukehduttavat jonkun henkilön arkkunsa kannen väliin ja kuolevat sitten uudelleen. Kuitenkin jatkoimme laulamista. Kun lauloimme seitsemättä ja kahdeksatta laulua, kuollut veli heräsi, katseli ympärilleen ja hymyili. Hän ei tukehduttanut ketään. Hän vain avasi suunsa ja lausui: 'Jeesus on tuonut minut takaisin elämään. Veljet ja sisaret, tahdon kertoa teille jotakin. Ensiksi, elämä ei pääty kuollessa. Olen ollut kuolleena kaksi päivää ja olen kokenut sen. Helvetti ja taivas ovat todellisuuksia. Minä olen kokenut sen. Kolmas asia, jonka tahdon sanoa teille, on se, että ellette löydä Jeesusta tässä elämässä, ette koskaan pääse taivaaseen. Teidät tuomitaan silloin varmasti helvettiin.'"
Yhden kuvauksen tuonpuoleisesta elämästä voimme löytää 1600-luvulla eläneen saarnamiehen John Bunyanin kirjasta "Näkyjä taivaasta ja helvetistä" (Sama henkilö on kirjoittanut myös tunnetun "Kristityn vaellus"-kirjan, joka on yksi maailman levinneimmistä kirjoista.). Tässä kirjassa mainitaan eräästä kadotetusta henkilöstä. Tämä henkilö kertoo:
Miksi minulle oli annettu tilaisuus? Miksi minut oli varustettu kuolemattomalla sielulla? Miksi niin vähän välitin siitä? Oi, kuinka oma laiminlyöntini viiltääkään minua kuolettavasti, ja kuitenkin tiedän, etten voi enkä saa kuolla. Mutta elää kuolettavaa elämää on pahempaa kuin kymmenentuhatta kuolemaa, ja kuitenkin olisin kerran voinut tulla autetuksi tästä, mutta en tahtonut! Oi, tämä on se kalvava mato, joka ei koskaan kuole. Olisin kerran voinut olla onnellinen; kerran minulle tarjottiin pelastusta, mutta minä vastustin sitä. Jos se olisi tapahtunut vain kerran, ja olisin sitä vastustanut, olisi sekin ollut anteeksiantamaton tyhmyys, mutta sitä tarjottiin tuhatkin kertaa, ja kuitenkin yhtä usein (niin kurja minä olin) vastustin sitä. Kirottu synti, joka petollisella nautinnollaan lumoaa ihmiskuntaa iankaikkiseen perikatoon! Jumala kutsui minua usein, mutta yhtä usein minä vastustin. Hän ojensi kätensä, mutta en välittänyt siitä. Kuinka usein asetuinkaan Hänen käskyjään vastaan, kuinka usein vastustinkaan Hänen nuhteitaan! Mutta nyt on tilanne muuttunut, sillä nyt Hän seuraa minun onnettomuuttani ja pilkkaa häviötäni, joka on tullut minun osakseni. Hän olisi voinut auttaa minua silloin, mutta minä en tahtonut. Sen tähden nämä ainaiset tuskat, ovat vain palkka omista teoistani, joita olen tuomittu kärsimään.
Mikä on sitten kristillisen uskon vastaus edelliseen asiaan? Voiko ihmiselle käydä hyvin kuoleman jälkeen ja voiko hän saada syntinsä anteeksi? Itse asiassa juuri tässä siirrymme kristillisen uskon pääasiaan: syntien anteeksiantamukseen. Me voimme todella saada syntimme anteeksi ja meille voi käydä hyvin kuoleman jälkeen, koska Jeesus, Jumalan poika on tullut pelastamaan ihmisiä ja koska hänen kauttaan on ansaittu jokaiselle anteeksiantamus. Me voimme saada kaiken lahjaksi, kun sydämestämme käännymme taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen puoleen. Tästä aiheesta kertovat mm. seuraavat jakeet:
- (Joh 12:47) Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
- (Apt 13:38) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus
- (Ilm 21:5,6) Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet". 6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
On tietysti totta, että usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen on uskonhyppy, aivan kuten vapaa-ajattelija tai ateisti uskoo kaiken loppumiseen elämässä. Eikö kuitenkin kannata mieluummin kääntyä Jumalan puoleen, niin ettei torju pelastuksen lahjaa. Jos kaikki päättyy kuollessa, asialla ei ole sen suurempaa merkitystä, mutta jos elämä jatkuu, voi ihminen menettää kaiken ja oman sielunsa. Siksi ei kannata olla välinpitämätön asian suhteen. Jeesus sanoi seuraavat sanat aiheeseen liittyen:
- (Mark 8:35-37) Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. 36. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? 37. Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
Maailmankaikkeuden ja elämän alun ongelmat. Ensimmäinen ongelma naturalistisessa ja ateistisessa maailmankatsomuksessa, johon vapaa-ajattelijat perustavat elämänsä, oli se, ettei kukaan vapaa-ajattelija tai ateisti voi olla varma elämän päättymisestä kuolemaan. Hänellä ei ole varmaa tietoa, eikä hän ole myöskään etsinyt anteeksiantoa, joten hän on huonosti valmistautunut tulevaisuutta varten. Se on ateistisen näkemyksen heikkous. Toinen alue, missä ateistisen ja naturalistisen maailmankuvan perustukset ovat heikot, on kysymys maailmankaikkeuden, aurinkokunnan ja elämän alusta. Yleisesti kyllä myönnetään, että maailmankaikkeudella ja elämällä on alku, mutta kun ei uskota Jumalan luomistyöhön, joudutaan umpikujaan. (Esim. aurinko ei voi olla iankaikkinen; muuten sen energiavarastot olisivat jo ehtyneet. Tämä asettaa tarkat rajoitukset myös elämälle. Elämäkään ei voi olla ikuista, koska elämä on auringosta riippuvaista. Ilman aurinkoa lämpötila olisi lähes – 273 astetta, olisi pimeää ja vesi olisi jäätyneenä, eikä niissä olosuhteissa mikään tunnettu elämänmuoto voisi menestyä.) Miten sitten naturalistisessa maailmankatsomuksessa selitetään maailmankaikkeuden alku? Tällä hetkellä standardimalli on alkuräjähdysteoria. Oletetaan, että nuppineulan kokoisesta tilasta syntyi koko nykyinen maailmankaikkeus ja elämä. Monet aihetta käsittelevät kirjat ovat nimenomaan painottaneet, miten kaikki alkoi yhdestä pisteestä, jonka tilavuus oli nuppineulan koko tai vieläkin pienempi. Joseph Silk on kirjassaan "Big Bang" selostanut tätä:
Kaikki aine, jonka tiedämme olevan miljardeissa galakseissa, oli puristuneena neulanpään kokoiseen pisteeseen. Oma näkyvissä oleva linnunratamme oli siinä atomia pienemmässä koossa.
Entä materialistisen selityksen järkevyys? Tätä asiaa voi verrata siihen, että joku ottaa tulitikkurasian (se on paljon suurempi kuin nuppineula) käteensä, ja sanoo sitten, että sen sisältä tulee kaikenlaisia asioita. Hän väittää, että kyseessä on tieteellinen fakta eikä sitä kannata epäillä, koska kaikki järkevät tiedemiehet uskovat siihen. Niinpä, hänen sanojensa mukaan, rasian sisältä on mahdollista tulla rasiaa moninkertaisesti suurempia ja monimutkaisempia asioita kuten:
• Norsu ja ruoho, jota norsu syö • Lujaa juokseva gepardi • Karjuvia leijonia • Lintuja, jotka osaavat lentää ja visertää • Hyttysiä, joita linnut voivat syödä • Kaloja ja meri niiden ympärille • Kauniita ja tuoksuvia kukkia sekä kymmeniä metrejä korkeita puita • Miljardeja galakseja, tähtiä ja planeettoja • Aurinko, joka lämmittää ja antaa valoa • Ihmisiä, jotka voivat puhua ja tuntea tunteita: itkeä, nauraa, vihastua, pelätä, surra, ihastua ja rakastua • Hyvältä maistuvia mansikoita, banaaneja, mustikoita, herneitä, viinirypäleitä ja pähkinöitä
Voiko edellistä teoriaa epäillä? Varmasti voi. On maailman suurin ihme, jos kaikki edelliset ja ympärillämme olevat asiat ovat syntyneet itsestään rasian tai nuppineulan kokoisesta tilasta, joka on niitä monin verroin pienempi. Se on täysi mahdottomuus ja logiikan vastaista, koska pelkkä olematon ei voi aiheuttaa olemassaoloaan. Jotakin täytyy olla ensin olemassa ennen kuin jotain voi syntyä. Kyseessä on varmasti yksi maailman hulluimpia ajatuksia. Miten ”nuppineula” tai sitä pienempi tila voi muuttua itsestään hyvänmakuisiksi mansikoiksi, lentäviksi linnuiksi, autolla ajavaksi ihmiseksi, kuumaksi auringoksi, karjuvaksi leijonaksi, lisääntymiskykyisiksi eliöiksi, kaloiksi ja valtamereksi niiden ympärille, kallioiksi ja kaikeksi mitä on olemassa? Jos kaiken tämän oletetaan tapahtuneen itsestään, joudutaan siinä mielestäni hylkäämään terve järki. Tähän sopivat hyvin Paavalin sanat tiedon nimellä kulkevasta valhetiedosta ja miten me voimme pitää itseämme viisaina, vaikka uskomme tällaisiin tarinoihin. Paavali, joka tunsi Jumalan läheisesti, ennusti myös sen, miten ihmiset tulevat kääntymään taruihin. Tarkoittiko Paavali nykyisiä maailman- ja elämänsyntyteorioita, kun hän ennusti tällaisen kehityksen toteutuvan?
- (1 Tim 6:20,21) Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, 21. johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!
- (Room 1:20-23) Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, 21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet 23. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
- (2 Tim 4:3,4) Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia 4. ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
Naturalistinen teoria, johon vapaa-ajattelijat ja ajattelijat uskovat, on siis heikoilla, kun etsitään selitystä maailmankaikkeuden ja elämän alulle. Mielestäni Jumalan luomistyöhön ja olemassaoloon on paljon helpompaa uskoa kuin edellisten asioiden ilmaantumiseen itsestään, koska yleensä kaikella on tekijänsä. Mitään ei synny tyhjästä. David Pawson kertoo aiheesta lisää:
…Sitten lähti roomalaiskatolisten ryhmä ja minulle jäivät kaikki muut: metodistit, baptistit, pelastusarmeijan jäsenet, presbyteerit, vapaakirkolliset, buddhalaiset, hindut, muslimit, agnostikot ja ateistit. Niinpä minä siis olin ateistien kappalainen, ja rakastin tuota työtä! Kun joku ateisti saapui, sanoin: ”Istu tähän, haluan puhua kanssasi. Tahdon ensiksi onnitella sinua uskosi vuoksi. Sinulla on suurempi usko kuin minulla. Sinä uskot, että tämä kaikki on tullut olevaksi sattumalta, itsestään. Se vaatii huikeaa uskoa. Minulla ei ole niin suurta; minun on uskottava, että joku asetti ne paikoilleen – mikä on paljon helpompaa uskon kannalta… (1)
Miksi vastustaa olematonta? Seuraavaksi Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen vastustamiseen, koska on tunnettua, että vapaa-ajattelijat haluavat saada Jumalan ja Jeesuksen pois yhteiskunnasta. He eivät halua Jumalaa kouluihin, armeijaan, julkisiin tiloihin tai juuri muihinkaan paikkoihin. He taistelevat ateistis-humanistisen näkemyksen puolesta ja ovat jumala-ajatusta vastaan. Tämä toiminta muistuttaa menneitä kommunistivaltioita, jotka myös pyrkivät samaan. On tunnettua, että kommunistivaltioissa uskonnon harjoittamista ei sallittu ja valtion toimesta opetettiin Jumalan olemattomuutta. Kommunistien tavoitteena oli ”Perustaa yhteiskunta, joka ei tunne … uskontoa”, kuten kommunardi Gaveau sen kiteytti vuonna 1871 (2). Tässä mielessä historia siis toistaa itseään ja vapaa-ajattelijat ajavat samanlaista yhteiskuntaa kuin kommunisteilla oli aikanaan. Vai eikö näin ole? Mitä eroa näissä asioissa on muuta kuin aikaero? Ulkopuolisen silmissä erot näyttävät pieniltä. Vastustus Jumalaa ja Jeesusta kohtaan ei ole kuitenkaan uutta, vaan sitä esiintyi jo Jeesuksen aikana. Siihen syyllistyivät erityisesti uskonnolliset johtajat, kuten voimme lukea Uudesta testamentista. He torjuivat evankeliumin sanoman ja miten Jumala on lähestynyt ihmisiä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta:
- (Luuk 7:29,30) Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. 30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
- (Apt 7:51) Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin.
Arvokkaat vapaa-ajattelijat! Kysynkin teiltä, miksi vastustatte Jumalaa ja Jeesusta? Jos Jumalaa ei ole olemassa, eikö ole turhaa vastustaa olematonta? Miksi taistella niin voimakkaasti olematonta vastaan? Eihän siinä ole järkeä? Toisaalta jos Jumala on olemassa ja hän on luonut kaiken, eikö ole järjetöntä vastustaa maailmankaikkeuden Luojaa; varsinkin jos hän on tuomari ja lopulta joudumme itse hänen eteensä tekemään tiliä elämästämme? Eihän siinäkään ole järkeä.
- (Room 14:12) Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. 13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. 14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. 15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
Vai taisteletteko Jumalaa ja Jeesusta vastaan siksi, koska ette pidä häntä hyvänä? Tämä väitehän esiintyy usein ateistikirjailijoiden teoksissa. On kuitenkin tärkeää huomata, että Jeesus on Jumalan täydellinen kuva. Isä oli hänessä ja hän oli Isässä. Sellainen kuin Jeesus oli, sellainen on myös taivaallinen Jumala, kuten seuraavat jakeet osoittavat. Näitä kahta asiaa ei voi erottaa toisistaan.
- (Joh 14:5-11) Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?" 6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. 7. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet." 8. Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme". 9. Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? 10. Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. 11. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
- (2 Kor 5:19) Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
- (Hebr 1:1-3) Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, 2. on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut 3. ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
Jos Jeesus on Jumalan täydellinen kuva, niin oliko Jeesus sitten hyvä? Oliko hän synnitön ja rakkaudellinen? Kyllä, juuri tätä Uusi testamentti opettaa. Apostolit itse pitivät itseään epätäydellisinä ja puutteellisina (Room 7:18-24 ym.), mutta Jeesusta he pitivät synnittömänä ja hyvänä. Apostolien vihamiehet olivat yleisesti samaa mieltä, joten sekin viittaa Jeesuksen hyvyyteen. Ensin kuitenkin Jeesuksen sanat itsestään:
- (Joh 8:28-30) Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. 29. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista." 30. Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.
- (Joh 8:45-47) Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. 46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? 47. Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta."
Opetuslapset
- (Hebr 4:15) Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
- (1 Piet 2:21,22) Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, 22. joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",
- (1 Joh 3:5) Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
Muut
- (Matt 22:16) Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.
- (Matt 27:3-5) Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille 4. ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi." 5. Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.
- (Matt 27:17-19) Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" 18. Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä. 19. Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä".
- (Luuk 23:39-41) Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä." 40. Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? 41. Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."
- (Luuk 23:46,47) Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni". Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. 47. Mutta kun sadanpäämies näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: "Totisesti, tämä oli vanhurskas mies".
- (Joh 18:37,38) Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." 38. Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä.
Kysynkin teiltä, arvokkaat vapaa-ajattelijat, miksi vastustatte hyvää Jumalaa, joka haluaa parastanne ja haluaa saattaa teidät iankaikkiseen valtakuntaansa? Miksi torjutte Jumalan rakkauden ja hyvyyden teitä kohtaan, ette välitä siitä ja pidätte sitä halpana? Miksi torjutte iankaikkisen elämän lahjan, jonka voi saada Jeesuksen Kristuksen kautta? Jumalan hyvä tahto ihmisiä kohtaan tulee esille useissa Uuden testamentin jakeissa:
- (Luuk 2:13,14) Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Kehotankin jokaista vapaa-ajattelijaa ja ateistia ottamaan uskon askeleen Jumalan puoleen. Se tapahtuu samalla tavalla kuin Jeesuksen tuhlaajapoika-vertauksessa. Tämä poika oli elänyt syvällä synnissä, mutta kun hän kääntyi isänsä puoleen ja tunnusti syntinsä, sai hän kaiken anteeksi. Taivaallinen Jumala ja Isä ottaa meidät samalla tavalla vastaan, kun käännymme hänen puoleensa. Niinpä käänny Jumalan puoleen ja tunnusta syntisi hänelle!
- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! 18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi 19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' 20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Laita myös luottamuksesi Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen, koska vain hänen kauttaan me voimme saada syntimme anteeksi. Hän on tie taivaallisen Jumalan yhteyteen:
- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; 40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" 31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
Toinen viesti vapaa-ajattelijoille - ilmiantaminen
Seuraavassa on toinen viesti, jonka lähetin vapaa-ajattelijoille. Siinä käsitellään vapaa-ajattelijoiden toimintaa, mutta kehotetaan tutkimaan myös sitä mahdollisuutta, että kristillinen usko on sittenkin totta. Vapaa-ajattelijat ja ateistit yleisesti torjuvat tämän ajatuksen, kuten itsekin tein aikaisemmin. Kuitenkin näitä asioita kannattaisi pohtia vakavasti, varsinkin jos olemme iankaikkisuusolentoja.
Arvoisat vapaa-ajattelijat!
Täällä Jari Iivanainen Lahdesta. Olen entinen ateisti ja evoluutiouskova, mutta nyt uskon Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Tämä on taustani, jolla lähestyn teitä. En lähesty kuitenkaan syyttääkseni tai haukkuakseni teitä, vaan tuodakseni esille oman näkökantani suhtautumisessa kristilliseen uskoon. Ymmärrän, että teillä on varmasti ennakkoluulot ja kielteiset ennakkokäsitykset kaltaisiani ihmisiä kohtaan, jotka edustamme kristillistä uskoa. Siitä en syytä teitä enkä ketään muuta, koska itsekin olin ennen samanlainen, ollessani ateisti. Torjuin Jumalan olemassaolon ja olin aika varma omissa käsityksissäni, joten jos itse olen ollut sellainen, miksi syyttäisin muita samasta? Miksi siis kirjoitan teille? Syy on se, että olen huolissani torjuvasta ilmapiiristä Jumalaa ja Jeesusta kohtaan, johon yhtenä syynä näen juuri teidän toimintanne, esim. Kantelupukki-sivusto. Oletteko ajatelleet, että toimintanne muistuttaa aivan samanlaista toimintaa, joka oli aikanaan kommunistimaissa? Niissä kiellettiin kristillinen usko ja yritettiin estää lapsia kuulemasta Jumalasta ja Jeesuksesta. Richard Wurmbrand, joka oli vankilassa 14 vuotta uskonsa takia Romaniassa, kirjoitti tällaisesta ilmiantamisesta kirjassaan ”Kirkkautta kidutuskammiossa (s. 94)”:
Ilmiantaminen oli levinnyt kuin tauti. Jumalasta puhumisesta tai ääneen rukoilemisestakin saattoi tulla kavalletuksi, jopa vieraan kielen opettelemisesta tai opettamisesta. Sormella osoittaja saattoi usein olla joku ystävä, vankilan ulkopuolella tai sisäpuolella, poika, isä, vaimo, aviomies. Painostus kavaltamiseen oli julman raskas. Kavaltaja oli varmaan pahempi uhka ”vapaille” kuin jo kaltereiden takana oleville, ja huoneessa 4 puhe oli vapaampaa kuin missään muualla Romaniassa kuultiin, koska kukaan meistä ei jäisi henkiin.
Entä
Natsi-Saksa? Sielläkin hyökättiin voimakkaasti kristillistä uskoa vastaan ja
haluttiin Jumala pois kouluista. Tämä on aivan samaa toimintaa kuin mitä te
tänään teette. Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumalataikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne.
Jotakin käsittämätöntä, demonista tapahtuu Saksan kansan sielussa. Jo maailmansodan aikana väittivät eräät englantilaiset propagandistit, että Saksa ei oikeastaan koskaan ole kääntynyt kristinuskoon, vaan on aina ollut pakanallinen ja ”germaaninen” heikon kristillisen kuoren alla. Kansallissosialismin aikana sattuneet ilmiöt tuntuvat hämmästyttävällä tavalla tukevan tätä väitettä. … Kristinuskon vastainen taistelu on Kolmannessa Valtakunnassa saavuttanut sellaisen laajuuden ja niin moninaiset muodot, että sen selostaminen yhden kirjoituksen puitteissa on käytännöllinen mahdottomuus. … Valtion ankara sensuuri oli tehnyt Kolmannen Valtakunnan omille asukkaille kirkkotaistelun seuraamisen miltei mahdottomaksi, ja tämän pakollisen tietämättömyyden sekä kirkon sisäisen hajaannuksen aikana oli kaikkialla suoritettu kiivas antikristillinen propaganda saavuttanut mahtavat mittasuhteet. Kokonainen kristinuskonvastainen kirjallisuus upeista loistoteoksista lukuisiin aikakauslehtiin ja satoina tuhansina kappaleina leviäviin lentokirjasiin saakka oli nähnyt päivänvalon. Itse maailmansodan suurmies kenraali Ludendorff oli puolisoineen julistanut vihkivänsä koko loppuelämänsä kristinuskon poisjuurittamiselle Saksasta. … Ja yleisesti tunnettu on erään Hitler-Jugend-laulun säkeet: Wir sind die fröhliche Hitler-Jugend, wir brauchen keine christliche Tugend - me olemme iloista Hitler-Jugend-nuorisoa, me emme tarvitse mitään kristillisiä hyveitä.
Niin, arvokkaat vapaa-ajattelijat! Teidän taistelunne Jumalaa ja Jeesusta vastaan on aivan samanlaista kuin natsien ja kommunistien. Samoin se muistuttaa niitä ihmisiä, jotka Jeesuksen ja apostolien aikana taistelivat kristillistä uskoa vastaan. Paavali kirjoitti näistä ihmisistä:… eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti (1 Tess 2:15,16). Samoin Jeesus sanoi eräistä ihmisistä: ”Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet” (Luuk 11:52). Vielä Jeesus sanoi lapsista: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta” (Mark 10:14) sekä toisessa paikkaa hän sanoi: ”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! (Matt 18:6,7) Ymmärrän tietysti, että teillä on ennakkoluulot kristillistä uskoa kohtaan ja että olette varmoja mielipiteissänne, kuten itsekin aiemmin olin. Kehotan kuitenkin tutustumaan kristillisen uskon päähenkilöön Jeesukseen Kristukseen. Onko hän se, mitä Raamatussa hänestä mainitaan? Teidän kannattaa aluksi pohtia kolmea asiaa: 1. Onko Jeesus historiallinen henkilö? 2. Onko Jeesus hyvä vai paha? Hän itse sanoi (Joh 8:46): ”Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?” Samoin hän sanoi (Luuk 6:22): ”Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan – Ihmisen Pojan tähden.” 3. Kolmanneksi, jos Jeesus on ollut historiallinen henkilö ja täydellisen hyvä, niin saattoiko hän valehdella? Sillä jos joku on täydellisen hyvä, ei hän varmastikaan valehtele. Jeesus itse mm. sanoi: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne… Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? (Joh 8:23,24, 46). Kehotan myös ottamaan selvää, miten järkevää on pitäytyä naturalistisessa eli ateistisessa maailmankuvassa, joka teillä on ja joka itsellänikin oli aiemmin. Olen nykyään vakuuttunut, että on aivan järjetöntä pitäytyä tässä maailmankuvassa, mutta teidänkin kannattaa ottaa asioista selvää. Sillä jos naturalistinen käsitys pitäisi paikkansa, tulisi teidän antaa tieteelliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
1. Miten maailmankaikkeus saattoi ilmestyä tyhjästä, kuten oletetaan tapahtuneen alkuräjähdyksessä? Useat astronomit pitävät tätä käsitystä tieteenvastaisena. David Berlinski on todennut: ”Turha väittää, että ei mistään syntyy jotakin, kun kuka tahansa matemaatikko ymmärtää sen olevan pelkkää pötyä” (Ron Rosenbaum: ”Is the Big Bang Just a Big Hoax? David Berlinski Challenges Everyone.” New York Observer 7.7.1998) 2. Miten galaksit ja tähdet syntyivät? Joissakin animaatioissa ja kansantajuisissa kirjoissa saatetaan selittää niiden syntyneen itsestään, mutta lukuisat johtavat astronomit myöntävät, ettei heillä ole tietoa siitä, miten ne ovat todella muodostuneet. 3. Entä aurinkokunnan ja maapallon synty? Tätäkään ei tiedetä, vaikka jotkut luulevat tietävänsä. Kaikki tunnetut naturalistiset teoriat ovat mielikuvitukseen perustuvia, ja lukuisat tiedemiehet ovat olleet tarpeeksi rehellisiä myöntääkseen tämän. 4. Entä elämän synty? Jos elämä olisi syntynyt itsestään, olisi tämä asia ratkaistu jo ajat sitten. Asian suhteen ollaan kuitenkin umpikujassa, eikä ratkaisua varmastikaan tulla löytämään, koska ei tunnusteta Jumalan luomistyötä. Tosiasia on, että vain elämä saa aikaan elämää, ja tähän sääntöön ei ole löydetty yhtään poikkeusta. Se viittaa selvääkin selvemmin ensimmäisten elämänmuotojen kohdalla Luojaan. 5. Jos evoluutioteoria on tosi, miksi sitä ei ole koskaan havaittu kallioissa? Stephen Jay Gould, aikamme ehkä tunnetuin paleontologi (ateisti), on myöntänyt: ”En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa” (The Panda’s Thumb, 1988, s. 182,183) 6. Jos miljoonat vuodet ovat totta, miksi esim. dinosauruksissa tavataan radiohiiltä (virallinen puoliintumisaika 5730 vuotta), valkuaisaineita, pehmytkudoksia, verisoluja sekä DNA:ta, jota ei aina löydy edes ihmismuumioista tai mammuteista sen pilaantumisen tähden? On turha puhua miljoonista vuosista, koska näiden aineiden säilyminen luonnossa on mahdollista ainoastaan tuhansia vuosia. Miksi myös ihmisten perimätiedossa puhutaan toistuvasti dinosauruksia muistuttavista lohikäärmeistä (dinosarus-nimitys keksittiin vasta 1800-luvulla) normaaleina eläiminä? The World Book Encyclopedia on viitannut näihin kertomuksiin: ”Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan.” Arvokkaat vapaa-ajattelijat! En viitsi tässä enempää käsitellä kristillisen uskon ja luomisen paikkansapitävyyttä. Olen näistä asioista kirjoitellut kotisivullani: www.jariiivanainen.net, jossa asioihin voi perehtyä tarkemmin. Haastankin teitä tutkimaan ja miettimään kristillisen uskon paikkansapitävyyttä. Tähän kehottavat myös seuraavat Jeesuksen sanat: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani” (Joh 7:17).
Viittaukset:
1. David Pawson: Vanhurskas Jumala ja vanhurskauden evankeliumi (The God and the Gospel of Righteousness), s. 13, 14 2. Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 54,55
Lisää aiheesta:
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
|
