|
|
|
Kirje Seta-järjestön edustajille
Kirje Seta ry:n edustajille ihmisoikeuksista, Jumalan rakkaudesta ja mihin Seta ry:n ajama malli johtaa
Seuraava kirjoitus ja kirje sai alkunsa siitä, kun olin aluksi kirjoittanut Etelä-Suomen Sanomat lehteen mielipidekirjoituksen nimeltään ”Maailmankatsomus tulee mukaan aina politiikkaan” (28.9). Siihen Seta ry:n edustajat ottivat kantaa, jonka johdosta lähetin heille kirjeen, joka on seuraavassa.
Hei Kerttu Tarjamo ja Eliisa Alatalo Seta ry:stä! Olin kirjoittanut Etelä-Suomen Sanomat lehteen mielipidekirjoituksen nimeltään ”Maailmankatsomus tulee mukaan aina politiikkaan” (28.9): Siinä otin kantaa mm. aborttiin ja ns. eheytyshoitoihin (jota pidän median keksimänä terminä tai kuka sen sitten onkaan keksinyt. Seurakunnissa tällaista termiä en ole kuullut käytettävän. On vain tavallista rukousta ja sielunhoitoa ihmisille, jotka sitä haluavat). Te sitten vastasitte omaan mielipidekirjoitukseeni otsikolla ”Eheytystoiminta on aina haitallista” (4.10.) Kun tässä näistä asioista keskustelen, niin myönnän heti alkuun olevani tavallinen Jeesukseen uskova henkilö, kuten varmasti huomasitte jo mielipidekirjoituksestani. Tahdon myöntää sen, että me uskovat olemme usein puhuneet väärällä sävyllä näistä asioista. En ole muita parempi, ja toivon, että voitte antaa anteeksi kaikille meille, jotka olemme käyttäytyneet väärin tässä asiassa. Katsokaa sen sijaan vajavaisten ihmisten ylitse Jumalaan ja Jeesukseen. Evankeliumin perusasia on, että jokaisen ihmisen synnit on sovitettu Jeesuksen kautta, ja tämä on hyvä uutinen kaikille, myös niille, joilla on homoseksuaalinen tausta. Kuitenkin ymmärrän Raamatun perusteella, että homoseksuaalisuudessa eläminen on synti (1 Kor 6:9,10. Room 1:26,27, 3 Moos 18:22, 1 Tim 1:9.10, Juuda 7), kuten ovat kaikki heteroseksisuhteet miehen ja vaimon avioliiton ulkopuolella (ystävyyssuhteet ilman seksiä ovat tietysti ok). Samaan luokkaan kuuluu myös se, että mies katsoo naista himoiten tai joku on anteeksiantamaton. Jokainen on syyllinen jollakin alueella. Tiedän, että esim. Tulkaa kaikki-liike kirkon piirissä opettaa toista, mutta minusta heillä on mielikuvitusjumala. Jokainen voi tietysti uskoa mitä haluaa, mutta jos seurataan Jeesuksen ja apostolien opetuksia, pitäisi meidän ojentautua niiden mukaan, eikä keksiä omia juttujamme. Otan esille muutaman profetian, joista tulee Jumalan hyvä tahto homoseksuaaleja ja lesboja kohtaan. Toinen on lausuttu kokoustilanteessa ja toinen on God TV:n perustajan vaimon, Wendy Alecin kautta:
”Eräänä viikonloppuna menin tapaamaan ystäviäni, jotka asuivat eri paikkakunnalla kuin minä. Tunsin nämä ihmiset aikaisemmilta vuosilta, jolloin en vielä ollut avoimesti homoseksuaali… He olivat nyt kristittyjä ja toimivat karismaattisessa uudistusliikkeessä. Minä puolestani en ollut koskaan kertonut heille omasta uudesta elämäntyylistäni. … Tämän vierailun aikana he pyysivät minua mukaansa rukouskokoukseen. Lupasin lähteä, vaikka mielessäni valmistauduinkin kestämään ikävystyttävää menoa seuraavien puolentoista tunnin ajan. Ajoimme kokoukseen kostean kuumassa kesäillassa. Perillä meitä odotti tupaten täynnä ihmisiä oleva suurehko huone. Kokous alkoi ryhmän johtajan lyhyellä puheella, jonka jälkeen laulettiin muutama laulu. Sitä seurasi hiljainen puheensorina ihmisten rukoillessa ääneen. Tuntui, että tilaisuus oli tuskin päässyt edes alkuun, kun tuo johtaja nousi taas ylös. Hän vaikutti hieman hermostuneelta. Voin yhä kuulla hänen äänensä, kun hän sanoi: ’Herra on ilmaissut minulle, että joku täällä olevista on harjoittanut homoseksualismia. Hän haluaa sinun tietävän, että hän rakastaa sinua ja haluaa antaa sinulle anteeksi.’ Tuo lempeä sanoma vaikutti minuun kuin salaman isku. Vuosien ajan olin työntänyt lapsuuteni Jumalan pois mielestäni. Nyt Jumala puhui minulle. Hän ei kysynyt minulta vain, ’Mitä kuuluu?’ vaan pyysi, että luopuisin nykyisestä elämänasenteestani. Kokouksen loppuajan taistelin itseni kanssa. Miksi tarvitsisin anteeksiantamusta, ajattelin. Enhän ollut tehnyt mitään väärää… … Kokouksen päätyttyä käännyin ystävieni puoleen ja sanoin: ’Tuo sanoma oli minulle. Haluan tehdä sen, mitä Jumala minulta pyytää.’ Ajan mittaan koin olevani valmis solmimaan avioliiton. Rakastuin erääseen tyttöön, josta sittemmin tuli vaimoni. Kaikkein pysyvimmän onnen koen elämääni koituvan juuri siitä, että saan elää sitä yhdessä vaimoni kanssa.” Kevin Springer, joka kirjoitti tämän kirjan kanssani, tapasi kyseisen artikkelin kirjoittajan. Kahdeksan vuotta on kulunut, ja yhä hän on vahva kristitty. Perheessä on kolme suloista lasta. Muistellessaan uskoontuloaan mies sanoo: - Vuosien ajan ennen uskoontuloani, olin aina hyvin hermostunut karismaattisten ystävieni läheisyydessä. Pelkäsin, että Jumala paljastaisi homoseksuaalisuuteni heille. Sinä vaiheessa, kun menin tuohon kokoukseen, en enää ollut varuillani. Sinä hetkenä, jolloin laskin omat varustukseni, Jumalan voima kohtasi minut. (1)
Homoseksuaalisuuden sitomalle
Rakkaani, etkö tiedä? Etkö huomaa? Rakkautta etsiessäsi etsit todellisuudessa Minua. Rakkaani, Minä sanon sinulle, että vaikka seurakuntani noudattaa Raamatun periaatteita, se ei usein toimi sydämeni ja armoni välikappaleena. Minä seison edessäsi kädet ojennettuina puoleesi, en tuomiten vaan laupiaana, rakas poikani ja tyttäreni. Tällä hetkellä seison edessäsi, en kiroten vaan armahtaen, rakastaen ja kaivaten seuraasi hellittämättä. Minä olin paikalla, kun kehoosi ensimmäisen kerran kohdistui väärinkäyttöä. Minä olin paikalla, kun sinulle ilkuttiin ja ystäväsi torjuivat sinut, kun pilkka sattui herkkään sydämeesi – samaan sydämeen, jonka Minä olen säätänyt rakastamaan ja palvomaan Minua sekä kurottautumaan puoleeni. Minä olin paikalla, kun valheiden isä tuli kuiskimaan sydämeesi: Sinä et ole kuten muut miehet, et ole kuten muut naiset… sinä uskoit valheen. Löysit muita saman paulan sitomia ja saman asian kanssa kamppailevia, ja niin valhe juurtui elämääsi ja synnytti elämäntyylin. Minä tunnen murtuneen sielusi. Olin paikalla, kun sydämesi murskaantui ja arpeutui, silloin kun muut eivät ymmärtäneet. Totisesti Minä olen se, joka näkee ja tietää. Eikö Minutkin ymmärretty väärin ja torjuttu? Enkö minäkin ollut ihmisten halveksima ja hylkäämä? Voi poikani, tyttäreni, anna anteeksi seurakunnalleni. Anna anteeksi niille seuraajilleni, jotka tuomitsivat sinut. He eivät totisesti kuule Henkeni ääntä, vaikka he tuntevat Sanani. Minun ääneni on hiljainen, täynnä laupeutta ja armahtavaisuutta. Minä kurkotan sinut syleilyyni ja vedän luokseni, kun etsit ruumiillesi ja sielullesi täyttymystä. Minä syleilen sinua, vuodatan kyyneliä puolestasi, poikani ja tyttäreni. Minä itken puolestasi, sillä en voi välttää kyyneleitäni. Minä itken nähdessäni, kuinka aiheutat itsellesi jotain peruuttamatonta rikkoessasi Isäni asettamaa iankaikkista lakia vastaan, sillä seurauksia iankaikkisen lain rikkomisesta ei voi mitätöidä. Tuomioni on Minun armoni. Ota vaarin, rakkaani, ota vaarin ja kuuntele ääntäni. Voi rakkaani, luuletko että Minä en tiedä ja näe sinun etsivän voidetta ihmissydämeen, voidetta, joka löytyy vain Minulta. Et löydä lepoa ahdistuneelle sielullesi keneltäkään muulta taivaassa ja maan päällä. (2)
Siinäpä siis profetioita aiheesta. Otan tässä lopussa vielä hiukan kantaa asiaan, josta lehdessä kirjoittelimme. Minulla ei tosiaankaan ole mitään sitä vastaan, jos joku haluaa elää homoseksuaalisuudessa, eikä halua seurata Jeesuksen ja apostolien opetuksia. Olkoon hän vapaa tekemään niin, vaikka samalla ajattelen omasta maailmankatsomuksestani käsin, että miksi ihmiset hylkäävät Jumalan kutsun pelastukseen ja mielenmuutokseen? En halua puuttua siihen, miten kukin haluaa elää. Sen sijaan kirjoitukseni pääkohta oli se, että on monia homoseksuaalisen taipumuksen omaavia ihmisiä, jotka eivät halua elää taipumuksensa mukaan, yleensä moraalista tai terveydellisistä syistä. Miksi ette anna näille ihmisille uskonnonvapautta itse päättää, miten he haluavat elää ja mitä apua he haluavat? Jos he haluavat psykiatrin apua tai rukousta seurakunnassa, miksi haluatte kieltää tämän oikeuden heiltä, ilman että on pelkoa joutua oikeuteen heillä tai heidän auttajillaan? Missä ovat näiden ihmisten ihmisoikeudet? He eivät kannata Seta ry:n ajamaa pakkomallia, jota voidaan pitää totalitaarisena ideologiana aivan kuten kommunismi ja natsismi aikanaan olivat. Mainitsette kirjoituksessanne uskonnonvapaudesta, mutta toimintanne on päinvastaista. Niinpä näen tämän lakialoitteen (eheytyslakialoite) vakavana uhkana ihmisoikeuksille ja uskonnonvapaudelle. Olen varma, että se johtaa toteutuessaan pian oikeudenkäynteihin. Pappeja ja sielunhoitajia haastetaan oikeuteen, jos heidän luokseen tulee joku ihminen, joka itse haluaa jättää homoseksuaalisen elämäntavan taakseen ja hakee apua. Seurakuntiin tulee ilmiantajia aivan kuten kommunistimaissa aikanaan ja ihmisiä vedetään oikeuteen vääristä mielipiteistä tai jos he rukoilevat näiden ihmisten puolesta. Tietysti Jeesus itse varoitti etukäteen, että oikeuteen joutuminen voi olla yksi seuraus hänen seuraamisestaan. Kristityt ovat maailman vainotuin vähemmistö:
-(Matt 10:17-19): Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat; ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille. Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen.
- ( Joh 15:20,21): Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
Tätä aluetta voitaisiin verrata siihen, että joku haluaa eroon liikakiloista, päihteiden käytöstä tai pornoriippuvuudesta, ja hänet tai hänen auttajansa haastetaan oikeuteen siitä. Jos oltaisiin johdonmukaisia, tulisi puuttua myös näihin liittyviin muutosterapioihin ja vaatia niitä laittomiksi. Kyseessähän ovat samanlaiset muutosterapiat. Miksi ette puutu niihin? No, se oli spekulaatiota, mutta mielestäni jokaisen pitäisi saada itsensä päättää tämä asia. Jos joku haluaa elää homoseksuaalisissa suhteissa, tehköön hän niin, mutta jos joku toinen ei halua, pitäisi siihenkin olla oikeus sekä saada haluamaansa apua. Pastori Ari Puonti, jolla itsellään on homoseksuaalinen tausta, kirjoitti jo vuosia sitten siitä ahdasmielisestä asenteesta, joka ilmenee tätä asiaa kohtaan. Vapaa keskustelu aiheesta on vaikeaa, koska seurauksena on ankaraa painostusta ja mustamaalausta homoliikkeen taholta. (Kannattaa vain muistaa biseksuaali Annin tapaus muutamia vuosia sitten. Häntä vastaan hyökättiin ankarasti ja haluttiin vaientaa, koska hän halusi luopua homoseksuaalisesta elämäntavastaan. Miksi tällainen suhteeton melu näin pienestä asiasta? Tällainen hyökkäävä toiminta on toistuvaa homoliikkeen taholta. He eivät voi hyväksyä vastakkaisia mielipiteitä, vaan haluavat heti vaientaa ne huutomyrskyllä. En näe sen johtuvan siitä, että he olisivat huolestuneita ihmisten hyvinvoinnista, vaan että he ajavat pelkästään omaa elämäntapaansa. Onneksi useimmat eivät toimi näin, mutta äänekäs pieni joukko kääntää helposti kaikkien ajattelun). Seuraavassa siis pastori Ari Puontin kommentti aiheesta. Hän on itse entinen homoseksualisti, joka on ollut jo vuosikymmeniä uskossa Jeesukseen ja joka kirjoitti eräässä kirjassaan:
Ari Puonti: On selvää, että kaikki homoseksuaalit eivät etsi seksuaalisuuden muutosta eikä heitä pidä missään nimessä siihen pakottaa. Ongelma on enemmänkin nykyään toisenlainen: ennen 1970-lukua homoille tarjottiin vain muutosterapiaa, nyt sitä ei suostuta antamaan edes niille, jotka sitä itse haluaisivat. Suurin muutosterapian vastustaja ja eheyttä etsivien homojen sortaja on homoliike, joka yrittää järjestelmällisesti estää muutosterapiaa koskevan keskustelun akateemisissa ja psykoterapeuttisissa piireissä. Sorretuista on tullut sortajia. Taktiikkana on ollut muutosterapeuttien luentojen sabotointi ja ulkomaisilla painostuskeinoilla uhkaaminen. Vapaa keskustelu asiasta on vaikeaa, koska monet pelkäävät homoaktivistien painostusta ja mustamaalausta. (3)
Toiseksi vapautumiseen homoseksuaalisuudesta. Näen asian niin, että ihmisellä, joka taistelee tätä taipumusta vastaan esim. moraalisista syistä (tai ehkä terveydellisistä syistä), voi olla edelleen kiusauksia. Mutta niinhän se on kaikilla muillakin. Emme ole kiusauksista vapaita tämän elämän aikana, vaikka haluaisimmekin. Tavallisena heterona minulla voi olla kiusaus pornon katseluun, mutta koska pidän sitä vääränä, haluan pysyä siitä erossa. Moraaliset syyt yleensä vaikuttavat siihen, miten kukin haluaa elää. Eli jos joku haluaa tosissaan ottaa evankeliumin ja Jeesuksen seuraamisen, ei tällainen ihminen halua tahallaan tehdä syntiä. Langeta me kyllä voimme, mutta jatkuva tahallinen synnin tekeminen ja katumattomuus viittaa siihen, ettei ihminen ole uskossa. Otan kantaa myös aborttiin. Kirjoituksessanne mainitsitte, että abortissa keskeistä on ”itsemääräämisoikeus omaan kehoon”. Se on kyllä valhe, joka toistuvasti esiintyy tämän asian yhteydessä. Uskon syyn olevan siinä, ettei kukaan abortin kannattaja halua myöntää totuutta asiasta. Siksi turvaudutaan tällaiseen valheeseen ja puhutaan naisen oikeuksista. (Toisaalta jos joku ei ole valmis ottamaan lapsia vastaan, voi hän turvautua ehkäisyyn. Näin vältytään epätoivotuilta raskauksilta. Sen sijaan jo hedelmöityksensä kautta alkunsa saaneen lapsen surmaaminen on aina synti.) Kyllähän abortissa tapetaan äidin kohdussa oleva lapsi ja puututaan lapsen kehoon. Tämä on biologian perusasioita. On turha väittää, ettei abortoitu lapsi olisi ihminen, koska abortoiduilla lapsilla on samat ruumiinjäsenet kuin meillä: kädet, jalat, silmät, suu…
”Aborttia ei voi tehdä silmät ummessa. Täytyy varmistautua siitä, että kohdusta tulee kaikki pois ja laskea, että sieltä tulee tarpeeksi kättä ja jalkaa, rintakehää ja aivoa. Sitten kun potilas herää narkoosista ja kysyy, että olisiko se ollut tyttö vai poika, on minun kestokykyni raja saavutettu ja silloin minä tavallisesti kävelen pois. – Jos minä teen toimenpiteen, jossa aivan selvästi tapan elävän olennon, minusta on hömpötystä puhua orastavan elämän tuhoamisesta. Tappamista se on, ja tappamisena minä sen koen.” (Suomen kuvalehti, n:o 15, 10.4.1970)
Mitä sitten tulee eheytystoimintaan, jonka väititte olevan haitallista, otan siihen kantaa. Ensinnäkin tämä termi on aivan outo seurakunnissa. Siellä voidaan kyllä rukoilla ihmisten puolesta ja antaa sielunhoitoa, mutta se on siinä. Lisäksi kaikki uskonelämä perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos ihminen ei halua luopua vääristä elämäntavoista, kuten avioliiton ulkopuolisista seksisuhteista, homoseksisuhteista, anteeksiantamattomuudesta tai muista synneistä, miksi tällaiset ihmiset edes hakeutuvat seurakuntaan? En usko, että kukaan voi vapautua, jos hän ei ole valmis kokonaisvaltaiseen parannukseen. Sanon näin myös omien kokemusteni perusteella. (Toisaalta kannattaa muistaa, ettei kukaan meistä tule täysin synnittömäksi tämän elämän aikana. Se on mahdollista vasta uuden ylösnousemusruumiin myötä.) Toiseksi ymmärrän, että joskus vapautuminen siteistä on taistelujen takana. Olen huomannut, että joku saattaa vapautua heti uskoon tullessaan kaikista siteistä, mutta toisilla se voi olla pitkä prosessi. Yleensä väärä lakiopetus ja ettei ymmärretä Jumalan armoa ja rakkautta, voi olla este vapautumiselle. Kun ihminen ymmärtää, että hän on koko ajan hyväksytty ja Jumalan rakkauden kohde huolimatta epätäydellisyydestään, vapautuu hän helpommin. Seuraava Alan Medingerin esimerkki kertoo jotain vapautumisesta. Hänen vapautumisensa tapahtui yhtäkkiä, jota ei aina tapahdu kaikille:
Seuraavana päivänä ja sitä seuraavina päivinä huomasin, että oli tapahtunut koko joukko ihmeitä. Homoseksuaaliset fantasiat, joita minulla oli ollut joka päivä 25 vuoden ajan, olivat hävinneet. Koin sellaista rakkautta Willaa kohtaan, jota en ollut kuvitellut mahdolliseksi. Ja mikä ehkä vieläkin tärkeämpää, Jumala ei ollut minulle enää kaukainen tuomari, vaan hän oli tullut minulle henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi. Jeesus rakasti minua, ja minä rakastin häntä paljon. Ensimmäistä kertaa tajusin, mitä rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen todella merkitsevät... Sen tähden, että parantumiseni homoseksuaalisuudesta tapahtui niin äkisti, minulta kysytään usein, kuinka täydellinen parantumiseni oikein on. Vastaukseksi voin sanoa, että aika on todistuksena sen aitoudesta ja että siunattu avioliitto on tämän parantumisen hedelmä. En ole viimeisen kymmenen vuoden aikana kokenut yhtään homoseksuaalista kiusausta. Kiusauksella tarkoitan vakavasti harkittua tai toivottua seksuaalista tekoa samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Kuitenkin perusparantumisen jälkeen koin tavallaan kaipaavani rinnalleni vanhempaa, vahvempaa miestä. Tämäkin on nyt mennyttä, ja pidän miehiä veljinä, en isinä tai suojelijoina. (4)
Toinen lainaus liittyy samaan aiheeseen eli Jumalan rakkauden kokemiseen. Se kertoo transseksuaalisesta naisesta, joka eli 37 vuotta miehen roolissa (Kirjoituksen otsikko on: 37 vuotta miehen roolissa: Jumala eheytti identiteettini). Hän käyttäytyi kuin mies, pukeutui kuin mies ja käytti miehen kutsumanimeä. Hän tukahdutti kaiken feminiinisen itsessään ja vain harva tiesi, että hän oli todellisuudessa nainen. Syynä hänen käytökselleen olivat pääasiassa lapsuuden ja elämän olosuhteet kuten yleensä homoseksuaalien ja seksuaalivammaisten taustalla. Hänestä toivottiin poikaa tytön sijasta ja hän huomasi miellyttävänsä vanhempiaan paremmin pojan roolissa. Kuitenkin vapautuminen ja eheytyminen pääsivät alkuun, kun hän luovutti elämänsä Jumalalle ja ymmärsi Jumalan rakkauden:
… - Olen kotoisin Hollannista. Isäni oli italialainen ja äiti Hollannin romaneja. Perheeni oli kovin rikkinäinen. Jouduin jo nuorena tekemisiin Rotterdamin alamaailman kanssa. Minut tuomittiin 14-vuotiaana kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan, La Serpe kertoo. Kodin ongelmien vuoksi tyttö vietti lapsena vuosia isoäitinsä luona Italiassa. Vanhemmat olivat toivoneet esikoisestaan poikaa. Tyttö tajusi jo varhain miellyttävänsä vanhempiaan ja pärjäävänsä kadulla poikana paremmin. Mekot, korut ja meikit eivät olleet siis häntä varten. Luisa tukahdutti kaiken feminiinisen itsessään ja otti kutsumanimekseen miehisen nimen Loid. Vain harva tiesi hänen oikeaa sukupuoltaan, sillä hän ajoi hiuksensa, käytti miesten vaatteita ja käyttäytyi muutenkin miehen tavoin. … Tästä alkoi Luisan tie huumediileristä evankelistaksi. Naiseus alkoi löytyä sitä mukaa, kun hän sai eheytyä sisäisistä vammoistaan, joista lapsuudenaikaiset hylkäämiskokemukset olivat suurimpia. Vei kuitenkin useita vuosia ennen kuin hän uskalsi luovuttaa miesidentiteettinsä kokonaan Jumalan hoidettavaksi. … Jumala vakuutti jatkuvasti tietävänsä, mitä Luisalle kuuluu. Hän lupasi parantaa tämän sydämen haavat, jos Luisa vain palaisi takaisin hänen luokseen. - Sinä yönä Pyhä Henki kohtasi minut ja hoiti rakkaudellaan. Sain parantua perusteellisesti sisäisistä vammoistani ja olla hänen sylissään kuin lapsi. Koin katumusta siitä, että olin 37-vuotiaaksi asti elänyt miehen roolissa. Vasta silloin uskalsin luovuttaa miesidentiteettini kokonaan Jumalalle ja hyväksyin naiseuteni. Kookas, komea tumma nainen murtuu itkuun monta kertaa aikoja muistellessaan. Tie ei ole ollut helppo, mutta tänä päivänä hän on onnellinen. Luisa on täynnä iloista jännitystä odottaessaan, mitä Jumala on suunnitellut häntä varten seuraavaksi. Eheytymiskokemuksensa jälkeen Luisa palasi takaisin slummityöhön Brasilian Fortalezan kurjimpien pariin. Hän näyttää valokuvia, joissa hän poseeraa uskoon tulleen entisen macumba-papin kanssa tai rukoilee itkevän naisen kanssa, jonka alaraajat ovat kuoliossa hoitamattoman diabeteksen vuoksi. - Köyhyys, taudit, rikollisuus ja prostituutio ovat slummien jokapäiväistä todellisuutta. Toisinaan jouduin ystävieni kanssa pakenemaan viidakkoveitsin aseistautuneita gangstereita. Mutta silti työ kannatti, Luisa La Serpe iloitsee. (5)
Siinäpä siis esimerkkejä siitä, miten Jumala itse voi tehdä parantavaa ja eheyttävää työtään ihmisessä. Sama pätee moniin alkoholisteihin, joiden alkoholin käytön taustalla ovat yleensä aina traumaattiset kokemukset ja tunnesyyt (kannattaa muistaa, että homoseksuaalien parissa alkoholin ja huumeiden käyttö on selvästi yleisempää kuin muilla väestöryhmillä). Kun he ovat kohdanneet Jumalan rakkauden ja vastaanottaneet Jeesuksen elämäänsä, ovat he heti vapautuneet päihteiden käytöstä. Tällaisia ihmisiä, jotka Jumalan armon avulla ovat vapautuneet päihteistä, on miljoonia. Sen tähden väitteenne, että ”eheytystoiminta on aina haitallista” tuntuu ristiriitaiselta. Jos ihminen kohtaa Jumalan rakkauden, vaikuttaa se aina myönteisesti. Tästä olen aivan varma. Kun esitätte, että eheytystoiminta on aina haitallista, oletteko koskaan ajatelleet, että nimenomaan oma toimintanne on haitallista? Te käännätte ihmisiä pois iankaikkisesta elämästä ja Jumalasta, joka olisi voimallinen auttamaan ihmisiä heidän ongelmissaan. Te vastustatte Jumalan rakkautta, ettekä halua päästää ihmisiä kokemaan sitä. Seuraavat Jeesuksen lausumat sanat liittyvät hyvin aiheeseen:
- (Matt 23:13) Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.
- (Matt 18:6,7) Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. 7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!
Ymmärrän, että teillä on hyvä tarkoitus tukea ihmisiä, mutta käytännössä johdatte ihmisiä tielle, joka tuhoaa monien fyysisen terveyden ja elämän. Eli jos ihminen jää homoseksuaaliseen elämäntapaan tai omaksuu transideologian, se voi olla monin verroin vaarallisempaa ihmisen terveyden kannalta kuin että hän vapautuu näistä asioista. Syyt ovat seuraavat:
• Sukupuoli- ja muut taudit (myös korona) leviävät seksisuhteissa, joita homoseksuaaleilla on keskimääräistä enemmän. Esim. AIDS, jonka lääkehoito maksaa noin 20 000 euroa vuodessa yhtä potilasta kohden, on yksi tällainen tauti. Se alkoi Yhdysvalloissa 1980-luvulla pääasiassa homoseksuaalien parista. Elintapoja muuttamalla tämä tauti on helpompi välttää ja ihmiset itse hyötyvät siitä. Professori David Deming on kirjoittanut aiheesta:
Se tosiasia, että kaksi kolmasosaa syfilis- ja AIDS-tapauksista on yhden prosentin suuruisella väestönosuudella, kertoo selvästi, ettei homoseksuaalisuus ole vaaraton valinta... Ulkokultaisuus häiritsee minua. Monet innokkaista homoagendan kannattajista tuomitsevat pakollisten rokotusten vastustajat. He muistuttavat meitä, että rokotukset palvelevat yhteistä hyvää vähentämällä sairauksia. Mutta he eivät hyväksy sitä, että homoseksin harjoittamisen väheneminen saavuttaa saman päämäärän... Meille kerrotaan jatkuvasti aseväkivallan, tupakanpolton ja lihavuuden kustannuksista. Mitkä ovat homoseksuaalisuuden kustannukset? Kuinka paljon maksaa hoitaa syfilistä, AIDSia ja koko joukkoa muita sairauksia? Minkä hinnan joudumme maksamaan siitä, että syfilis, joka oli lähes voitettu, on nyt päässyt uudestaan leviämään? (6)
Toinen lainaus osoittaa, miten sukupuolitaudit ovat varsin yleisiä homoilla verrattuna muuhun väestöön. SETA ry:n toiminta vaikuttaa osaltaan siihen, että ihmiset hyväksyvät homoseksuaalisen elämäntavan, joka tuhoaa monien fyysisen terveyden.
Yhdysvaltain tautikeskus eli Yhdysvaltain sairauksien ehkäisystä ja valvonnasta vastaava viranomainen (U.S. Centers for Disease Control and Prevention) arvioi, että yksi kuudesta homoseksuaalisesta tai biseksuaalisesta miehestä saa HIV-diagnoosin elämänsä aikana. Sen sijaan yleensä amerikkalaisten todennäköisyys saada HIV/AIDS on yksi 99:stä, heteroseksuaalisilla naisilla yksi 241:stä ja heteroseksuaalisilla miehillä yksi 473:sta. 13 % miesten kanssa seksuaalisuhteissa elävistä miehistä (MSM) kuolee HIV-liittyviin sairauksiin, mikä on 157 kertaa enemmän kuin heteroseksuaalisista miehistä… Puolet HIV-positiivisista nuorista miehistä (13-24-vuotiasta) ei tiedä saaneensa tartuntaa. HIV-tartunnat altistavat muille sukupuolitaudeille, psyykkiselle ahdistukselle ja sosiaaliselle eristymiselle. (7)
• Mielenterveyshäiriöt ovat toinen asia. SETA ry:n toiminnassa esitetään, että ns. eheytyshoidot ovat haitallisia, mutta onko otettu huomioon, että homoseksuaaleilla ja transihmisillä on keskimäärin enemmän mielenterveysongelmia? Tämä ei aina johdu yhteiskunnan homofobiasta tai transfobiasta, kuten helposti selitetään, koska näitä ongelmia esiintyy myös suurkaupungeissa ja alueilla, joissa homoseksuaalisuuteen on suhtauduttu myönteisesti. Esim. Hollanti on tällainen maa, ja siellä tehty laaja tutkimus osoitti, että homojen mielenterveysongelmia esiintyy sielläkin keskimääräistä enemmän muuhun väestöön verrattuna (Sanfort, Theo G.M; de Graaf, Ron; Bijl, Rob V. ja Schnabel, Paul: ”Same-Sex Sexual Behavior and Psychiatric Disorders: Findings From the Netherlands Mental Health Survey and Incidence Study (NEMESIS)” Archives of General Psychiatry 2001, Vol.58,No.1, s. 85-91). Toinen laaja tutkimus viittaa samaan suuntaan. Se kertoo, miten lesboilla on ollut paljon masennusta ja mielenterveysongelmia elämässään:
Judith Badfordin (1994) tutkimusryhmä rekrytoi tutkimukseensa 1925 lesboa homojärjestöjen, terveysasemien ja lesboille suunnattujen lehtien avulla. Tutkijoiden mukaan kyseessä oli perusteellisin lesbotutkimus mitä oli tehty siihen asti USA:ssa. Melkein kolme neljäsosaa (73 %) lesboista oli tutkimushetkellä terapiassa tai vastaanottanut aiemmin apua joltain mielenterveysalan ammattilaiselta. Suurimpina syinä terapiaan menemiseen olivat masentuneisuus (50 %), ongelmat rakastajan (44 %) tai perheen (34 %) kanssa sekä lesbona oleminen (21 %). 37 %:lla oli ollut jossain elämän vaiheessa pitkä masennus tai surun kausi. 68 % raportoi erilaisista mielenterveysongelmista menneisyydessä, kuten pitkäaikaisesta masennuksesta tai surusta, alituisesta ahdistuksesta tai pelosta. Masennuksen yleisyys ei selity pelkällä yhteiskunnan homofobialla, sillä vain 12 % lesboista ilmaisi, että he olivat huolestuneita, tiesivätkö ihmiset heidät lesboiksi. (8)
• Entä alkoholi ja huumeet? Miljoonat ja miljoonat, jotka ovat kääntyneet Jumalan ja Jeesuksen puoleen, ovat vapautuneet näistä aineista sekä rikollisuudesta. Lisäksi he ovat alkaneet parantua menneisyyden haavoistaan, jotka usein ovat aineiden käytön taustalla. Sama ongelma on useilla homoseksuaaleilla. Monilla heistä on alkoholiriippuvuutta tai huumeriippuvuutta, johon Jumalan muuttava voima olisi hyvä apu. Kuitenkin, kun ei uskota Jumalan muuttavaan voimaan seksuaalisuuden eikä muunkaan elämän alueella, ajetaan näitä ihmisiä syvemmälle aineiden käyttöön ja vääriin elämäntapoihin. Esim. kirjassa ”Textbook of Homosexuality and Mental Health” (1998) Robert P. Capaj kertoo, miten kemiallisten aineiden väärinkäyttö on tavallista homomiesten ja lesbojen parissa:
Useimmat tutkimukset…, raportit…, tutkimuskatsaukset… sekä homomiesten ja lesbojen kanssa työskennelleet terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat eri kemiallisten aineiden väärinkäytön yleisyyden olevan noin 30 %, vaihdellen 28-35 % välillä. Koko väestössä väärinkäyttäjiä on 10-12 %… olipa otos kaupungeista tai maaseudulta, eri sosioekonomisista ryhmistä, Yhdysvalloista tai muista maista, lukemat ovat merkittävän yhdenmukaiset – vaikkakin jotain eroavaisuuksia aineiden käytössä on olemassa. (9)
• Entä eliniän pituus? On tosiasia, että siihen vaikuttavat hyvin paljon elämäntavat: tupakka, alkoholi, huumeet, liikasyöminen sekä mielenterveysongelmat jne. Jos ihminen pääsee eroon näistä riippuvuuksista ja ongelmista, on hänen elinikänsä todennäköisesti pidempi. Lisäksi on monenlaisia yhdistyksiä (AA-liike, Irti huumeista…), kursseja ja neuvoja siitä, miten näistä asioista päästään eroon. Jotkut voivatkin onnistua tavoitteissaan, ja se lisää heidän elinikäänsä. Sama ongelma on monilla homoseksuaaleilla ja biseksuaaleilla. Heidänkin elinikänsä odote on normaalia pienempi. Osasyynä tähän on AIDS ja muut taudit, jotka leviävät sukupuoliyhteyden kautta. (Onneksi tilanne on parantunut AIDS-lääkkeiden takia). Seuraava lainaus kertoo lisää aiheesta. Ns. eheytyslakialoitteen laatijat väittävät olevansa huolissaan näistä ihmisistä, mutta ei se siltä vaikuta, koska he työntävät ihmisiä yhä pidemmälle elämäntapaan, joka on haitaksi terveydelle ja voi lyhentää ihmisten elinikää.
Bi- ja homoseksuaalien miesten todennäköisyys elää 20 ikävuodesta 65-vuotiaaksi vaihtelivat 32-59 prosentin välillä. Nämä luvut ovat merkittävästi alhaisemmat kuin muilla miehillä yleensä, joilla todennäköisyys elää 20-vuotiaasta 65-vuotiaaksi oli 78 prosenttia. Johtopäätös: Suuressa kanadalaiskaupungissa 20-vuotiaiden homo- ja biseksuaalien miesten eliniänodote on 8-20 vuotta vähemmän kuin muihin miehiin verrattuna. Jos sama suuntaus kuolleisuudessa jatkuisi, arviomme mukaan lähes puolet nyt 20-vuotiaista homo- ja biseksuaalimiehistä ei saavuta 65-vuotissyntymäpäiväänsä. Jopa kaikkein liberaalimpien odotusten mukaan homo- ja biseksuaaleilla miehillä tässä urbaanissa keskuksessa on tällä hetkellä vastaava eliniänodote kuin kaikilla miehillä Kanadassa 1871. (International Journal of Epidemiology Modelling the Impact of HIV Disease on Mortality in Gay andBisexual men; International Journal of Epidemiology; Vol 26, No 3, s. 657)
• Edellä mainittiin lakiehdotus koskien ns. eheytyshoitoja ja niiden kieltämistä. Siihen liittyy ajatus myös sukupuoli-identiteetistä; eli halutaan kieltää kaikenlainen sielunhoito ja terapia, jossa ihminen itse etsii apua, kun hän pyrkii tavalliseen heteroseksuaaliseen identiteettiin. Lakialoitteen laatijat eivät halua tällaisten ihmisten saavan apua, vaan haluavat kieltää sen heiltä, vedoten mm. siihen, että asiasta aiheutuu psyykkisiä haittoja. Mutta mitkä ovat transideologian seuraukset ja ettei ihminen hyväksy omaa syntymässä saatua sukupuoltaan? Lakialoitteen laatijat eivät ota lainkaan huomioon tämän ideologian terveydellisiä haittoja. Usein seurauksena ovat ns. sukupuolenkorjausleikkaukset, joissa amputoidaan terveitä ruumiinjäseniä (On merkillistä, että monet kritisoivat tyttöjen ympärileikkauksia hyvästä syystä, mutta kannattavat samanaikaisesti transideologiaa, joka johtaa samantyyppiseen lopputulokseen. Kyseessä on ilmeinen ristiriita) sekä käytetään koko loppuelämän ajan hormoneja. Näistä ihmisistä tulee elinikäisiä hormonien käyttäjiä, jonka seurauksena he voivat saada vakavia ruumiillisia vaivoja, kuten luukato, syöpä, hedelmättömyys, sydänsairaudet, laskimotukos, veritulppa, maksavauriot… Lisäksi mielenterveysongelmat ja itsemurhariski ovat moninkertaisia niillä, jotka ovat käyneet läpi näitä leikkauksia. Itsemurhariski on aikuisiässä lähes 20-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Tämä on todettu myös Ruotsissa, jossa sukupuoli-ideologia on viety pisimmälle (10). Seuraava lainaus viittaa samaan suuntaan. Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on näitä ongelmia, eikä niitä pidä väheksyä. Usein niiden tausta on siinä, että vanhemmat ovat toivoneet lapsesta toisen sukupuolen edustajaa. Kuitenkin, kun SETA kouluissa ja muualla puhuu ideologiansa puolesta, johtaa se lapsia ja nuoria suuntaan, joka tuhoaa heidän elämänsä. Kun itse olin nuori, ei näistä asioista ollut puhetta kouluissa eikä yhteiskunnassa. Sen seurauksena nuorille ei tullut edes mieleen tällaisia ajatuksia. Nyt tämä on yleistynyt, koska siitä pidetään jatkuvasti ääntä tiedotusvälineissä. SETA ry:n haitallinen toiminta on mielestäni selvä syyllinen siihen, että monet tuhoavat fyysisen terveytensä ja elämänsä:
Yhä useampi potilas on syvästi traumatisoitunut sopimattomien sukupuolenvaihdosten takia. He kärsivät parantumattomista fyysisistä muutoksista kuten sukupuolielimiensä ja seksuaalisen toimintatapansa muutoksista, hedelmättömyydestä, kivuliaasta emättimen surkastumisesta, rintojen arpeutumisesta, äänen madaltumisesta, ei-toivotuista pysyvistä muutoksista kasvojen karvoituksessa, miehille tyypillisestä kaljuuntumisesta, virtsan pidättämiskyvyn heikkenemisestä ja muista pysyvistä muutoksista. Näiden muutosten suoranaisesti aiheuttaman ahdistuksen lisäksi muutokset vaikuttavat myös elämän muihin alueisiin kuten henkilön kykyyn luoda vakaata identiteettiä (monet kokevat jääneensä sukupuoliselle ”ei-kenenkään maalle”), löytää romanttisia kumppaneita ja tukevia sosiaalisia verkostoja, saada lapsia tai löytää pysyvää työpaikkaa. Näihinkin sukupuolenvaihdoksen seurauksiin sopeutuminen on psykologisesti vaikeaa ja voi olla syvästi tuskallista. (11)
Toinen lainaus kertoo surullisen tarinan siitä, mihin tämä ideologia johtaa. Kyseessä on Musta orkidea-niminen blogisti. Hän näkee, että transsukupuolisuudessa kysymys on psyykkisestä, ei fyysisestä ongelmasta. Hän vertaa sitä anoreksiaan, jossa ihmisen kuva itsestään on vääristynyt:
”Minulta on leikattu ruumiinosia irti. Minulla ei ole rintoja, sillä ne on leikattu irti, ja alavatsassani on arpia, jotka ovat olleet haavoja, joiden kautta muutakin kehooni luonnolliseen kuuluvaa on leikattu irti. Kasvonpiirteeni ovat muuttuneet. Naamassani kasvaa karvaa. Ääneni on täysin tunnistamattomaksi muuttunut… En voi siittää lasta ja olen steriili naisenakin… Nykyinen nimeni ei ole oikea nimeni. Identiteettini on keksitty identiteetti ja minulla on väärät paperit. En ole mies, vaan olen silvottu nainen… Olen elänyt vuosia valheessa ja uskotellut itselleni olevan jotakin, mitä en ole… Olen mennyt yli siitä rajasta, jonka jälkeen ei ole enää paluuta. En saa koskaan takaisin jotakin sellaista, joka on kerran leikattu irti. Sukupuolenvaihdoshoidot ovat peruuttamattomia. Kun ruumis kerran rikotaan, niin sitä ei enää koskaan saada ehjäksi. Minä olen aivan täysin korjauskelvoton. Mitään ei ole enää tehtävissä… Ei ole mahdollista syntyä väärään kehoon. Ihmisen keho on ollut olemassa jo kauan ennen kuin tietoisuus tai identiteetti ovat muotoutuneet. Keho ja mieli eivät ole toinen toisistaan irrallisia tai olemassa erillisinä tai yksittäisinä. Ne ovat aina yhtä. Ajatuskin siitä, että joku voisi olla sisäisesti vastakkaista sukupuolta, on aivan täysin naurettava. Transsukupuolisuus on identiteettihäiriö ja tämä häiriö on korvien välissä, ei kehossa. Sukupuoli on kehon fyysinen ominaisuus samaan tapaan kuin pituus, kengänkoko tai hiusten väri. Sukupuolta ei voi vaihtaa yhtään sen enempää kuin vaikka rotua tai pituutta voi vaihtaa… Transsukupuolisuus muistuttaa kaikin puolin hyvin läheisesti anoreksiaa. Kyseessä on ikään kuin samankaltaisen oireilun eri ilmenemismuoto” (Musta orkidea: ”Viimeisen muurin takana on totuus.”)
Mitä edellisestä voidaan päätellä? Näyttää siltä, että Seta ry ja kansainvälinen homoliike ei ole kiinnostut yksittäisistä ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan vaan lähinnä vallasta. Tai jos asia olisi päinvastoin, ottaisivat ne huomioon homoseksuaalien elämäntavan seuraukset ja miten se tuhoaa ihmisiä: AIDS ja muut taudit, lyhentynyt elinikä, mielenterveysongelmat, voimakas alkoholin ja huumeiden käyttö sekä elinikäinen hormonien käyttö (transideologia). Näistä tämä liike ei ole lainkaan kiinnostunut, muuten se ei vastustaisi niin voimakkaasti sitä apua, mitä Jumalan rakkaus ja Jeesuksen kohtaaminen voi tehdä yksittäisten homoseksuaalien elämässä (Jeesus sanoi, Joh 10:10: Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.) Miksi sitten monet tavalliset heterot puolustavat homoseksuaalista käytöstä, vaikka se on synti? Eiköhän se johtune siitä, että sitä pidetään synnynnäisenä ominaisuutena aivan kuin ihonväriä. Ajatellaan, että kyseessä on syntymässä saatu ominaisuus, eikä oteta huomioon, että kysymys on ihmisen itsensä reagoimisesta määrättyihin olosuhteisiin lapsuudessa. Ehkä pojalla on ollut huono isäsuhde ja vaikea suhde ikätovereihinsa. Samoin tytöllä on saattanut olla vaikea äitisuhde, tai äiti on puuttunut (Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että 27 % lesboista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Heteronaisilla vastaava luku oli 2 %. Nämä luvut osoittavat hyvin olosuhteiden merkityksen ja niihin reagoimisen). Näiden kokemusten seurauksena heillä on luonnollinen tarve saada hyväksyntää samalta sukupuolelta, ja mielestäni tässä ei ole mitään väärää. Kuitenkin himo voi tulla mukaan ja silloin ihminen alkaa ajautua seksisuhteisiin saman sukupuolen kanssa. Se on ymmärrettävää, mutta kristittynä näen tämän asian synniksi. Jokainen kuitenkin päättäköön, miten hän haluaa elää. Joka tapauksessa seuraavassa on muutamia lainauksia aiheesta. Ne osoittavat, etteivät useimmat homoseksuaalit usko taipumuksensa synnynnäisyyteen. Monet heistä pikemminkin ajattelevat, että saman sukupuolen seksuaalisella viettelyllä ja olosuhteilla on ollut merkitystä heidän taipumustensa synnyssä. Nämä olivat yleisiä käsityksiä myös psykologiassa muutamia vuosikymmeniä sitten. Itse näen, että kysymyksessä on samanlainen asia kuin alkoholismi tai riippuvuus huumeista. Kukaan ei synny alkoholistiksi tai narkomaaniksi, mutta ihminen voi ajautua näihin aineisiin esim. vaikeiden traumaattisten kokemusten takia, jotka hän haluaa unohtaa.
Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä. Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (12)
‘Ole ei kuitenkaan usko, että olisi olemassa jonkinlainen ”homogeeni”. Hän uskoo, että homoseksuaalisten tunteiden syyt ovat monimutkaisemmat, ja viittaa muun muassa siihen, että hän tuntee monia identtisiä kaksosia, joista toinen on homoseksuaali mutta toinen ei. Omalla kohdallaankin Ole uskoo vaikuttaneita tekijöitä olleen useita. Merkitystä on ollut muun muassa lapsuuden mutkikkaalla ja huonolla isäsuhteella. Ole ei säästele sanojaan, kun hän kertoo lapsuudenaikaisesta isäsuhteestaan. Lapsena hän koki isän poissaolevaksi. Lisäksi Ole pelkäsi isää. Isä saattoi saada voimakkaita raivokohtauksia, ja jokusen kerran Ole koki isän nöyryyttävän häntä julkisesti. Ole sanoo kiertelemättä, että hän inhosi isää. (13)
Harri on kiinnostunut tiedotusvälineissä käytävästä homokeskustelusta, samoin kuin homoseksuaalisuutta koskevasta tutkimuksesta. Hän on vakuuttunut siitä, ettei homoudella juuri ole tekemistä synnynnäisten seikkojen kanssa. Hän perustelee kantaansa muun muassa sillä, että on usein helppo saada selville, miksi ihmisillä on homoseksuaalisia tunteita. Yleensä he ovat seksuaalisen väkivallan uhreja tai heillä on vaikea suhde vanhempiinsa tai ikätovereihinsa. ”Se on vakuuttanut minut siitä, ettei ensi sijassa ole kysymys geeneistä. Ei se minusta silti mahdotonta ole, että joillakin ihmisillä voi olla geenejä, joiden takia he saavat helpommin homoseksuaaleja tunteita”, Harri sanoo. (14)
Omalla kohdallaan Tepi uskoo homoseksuaalisuuden johtuvan siitä, että hänellä on jonkinlainen tunnevajaus, jota hän yrittää täyttää. Tepi sanoo pelänneensä lapsena isää ja hänellä on vieläkin ”semmonen kammo miehiä kohtaan”. Tepi sanoo etsivänsä naisista äitiä. Vaikka Tepi miettii syitä lesbouteensa, hän kuitenkin samassa yhteydessä toteaa naisiin ihastumisestaan: ”ku se on niinku menny jotenki järisyttävän luonnollisesti, mä oon joskus oikein ihmetelly, et miten se voi mennä silleen. Toisaalta hän uskoo, että tähänkin on olemassa jokin syy. Tepi ei usko, että homoseksuaalisuus johtuisi geeneistä tai että ihminen voisi olla syntymästään asti homo tai lesbo. Hänen mielestään ihminen kasvaa homoksi tai lesboksi, myös ilman mitään erityisiä häiriöitä. (15)
Minua niin kuin monia homoja tietysti askarruttaa, mistä homoseksuaalisuus johtuu. Olen sitä mieltä, että lapsen persoonallisuus muotoutuu kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana, myös seksuaalisesti. Tähän vaikuttavat sekä ympäristö että ihmisen biologia. En usko lainkaan siihen, että homoseksuaalisuus olisi periytyvää. Sukulaismiehelleni homouteni on kova pala nimenomaan siksi, että he pelkäävät sen periytyvyyttä. (16)
Seuraava uutinen liittyy samaan aiheeseen. Siinä kerrottiin seksuaalirikollisista, jotka olivat syyllistyneet lasten hyväksikäyttöön. Uutisessa kerrottiin, että suuri osa seksuaalirikollisista oli itse ollut lapsena seksuaalirikoksen uhrina. Tämä osoittaa, että homoseksuaalinen käytös voi usein saada alkunsa aikuisten hyväksikäytöstä lasta kohtaan. Kierre jatkuu, kun lapsena hyväksikäytetyt syyllistyvät samaan:
Paatunuttakaan rikollista ei voi pakottaa hoitoon …Käräjillä syytetyn penkillä istui torstaina… mies, joka veti istunnon aluksi vankilan paidan päälle piiloutuakseen kameroilta. Viisikymppistä miestä syytetään liki kolmenkymmenen lapsen hyväksikäytöstä, eikä kyseessä ole ensimmäinen kerta. Hänet on tuomittu kymmenien poikien hyväksikäytöstä ainakin kolme kertaa aiemminkin. Viimeksi vuonna 2012. … Lauerma ei ota kantaa yksittäistapauksiin, ei myöskään tähän. Hän kertoo yleisellä tasolla, että yksi lapsiin kohdistuvalle seksuaalirikokselle altistava tekijä on seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen. - Aika suuri osa on ollut lapsena itse seksuaalirikoksen uhreja. Arviot vaihtelevat 30 prosentista 80 prosenttiin, eli se on hyvin tarttuvaa käytöstä. Sen takia siihen vaikuttaminen olisi tärkeää, koska kerrannaisvaikutukset ovat ylisukupolvisia. (Etelä-Suomen sanomat, 12.10.2018)
Mitä edellisestä voidaan päätellä? Jos homoseksuaalinen taipumus ei ole synnynnäinen asia, vaan siihen ovat vaikuttaneet muut ihmiset lapsen ja nuoren menneisyydessä, niin silloin Seta ry ja monet muut tukevat esim. pride-marssien kautta aikuisten väärää käytöstä lapsia kohtaan. Vai eikö tämä ole oikea johtopäätös, jos seksuaalinen hyväksikäyttö ja traumaattiset kokemukset ovat homoseksuaalisuuden taustalla? Tämä on järkevä johtopäätös, mikäli kyseessä ei ole synnynnäinen asia vaan kysymys on lapsen ja nuoren kehityshäiriöstä, joka on syntynyt traumaattisten kokemusten takia.
Otetaan vielä esille ihmisoikeudet. Seta ry on toistuvasti esiintynyt ihmisoikeuksien puolustajana ja tasa-arvon puolestapuhujana. Kuitenkin Seta ry on ajanut sukupuolineutraalia avioliittoa, joka usein riistää lapsilta oikeuden isään tai äitiin. Näin tapahtuu, jos lapsia hankitaan spermapankkien, kohdunvuokrauksen tai väliaikaisten heteroseksisuhteiden kautta. Näissä kaikissa tapauksissa lapselta puuttuu joko isä tai äiti kodista, jota voidaan pitää näiden ihmisten itsekkyytenä. Niinpä kun aina puhutaan ihmisoikeuksista, pitäisi kysyä, mitä sillä tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan oikeutta surmata lapset kohtuun tai ettei heillä ole oikeutta isään tai äitiin, toimitaan todellisuudessa ihmisoikeuksia vastaan, vaikka väitetäänkin toista. Eli jos lapsi syntyy ja jää elämään, yksi perustavimmista ihmisoikeuksista on, että lapsella tulisi olla oikeus tuntea biologiset vanhempansa sekä elää heidän yhteydessään. Esim. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 7. artiklassa on kirjoitettu: ”Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.” Seta ry:n toiminta on tätä vastaan. Monet sateenkaariperheissä kasvaneet ovat itse kritisoineet tätä käytäntöä. Robert Oscar Lopez, joka on kasvanut lesbokodissa, on kiinnittänyt huomiota retoriikkaan, jossa puhutaan rakkaudesta, mutta ei oteta huomioon lasten oikeutta sekä isään että äitiin:
Saamme usein kuulla, että samaa sukupuolta olevilla pareilla on rakastavat kodit ja että he rakastavat lapsia. Minua tämä ei vakuuta, koska rakkaus merkitsee sitä, että teet uhrauksia toisen ihmisen puolesta sen sijaan, että odotat toisten uhrautuvan sinun puolestasi. Jos olet homoseksuaali ja rakastat lasta, sinä joko uhraat homoutesi ja kasvatat lapsen kodissa, jossa hänellä on äiti ja isä, tai luovut vanhemmuuden unelmasta ja hyväksyt sen, että adoptiolapsille annetaan koti, jossa heillä on sekä äiti että isä. Jos lapsi on orpo, erityislapsi tai valtion laitokseen hylätty asukki, tarvitsee tällainen lapsi äidin ja isän enemmän kuin kukaan muu, sillä hän tarvitsee vakautta ja normaaliutta oman traumansa takia. Et voi pyytää lasta sinun takiasi uhraamaan jotakin niin yleismaailmallista kuin äidin ja isän. (17)
Kun puhutaan sukupuolineutraalista avioliitosta ja lapsista, on ominaista, että aikuisille sukupuolta pidetään tärkeänä tekijänä, mutta lapsille sitä ei pidetä tärkeänä. Ei pidetä tärkeänä, että lapsella on eri sukupuolta olevat vanhemmat. Anthony Esolen on kiinnittänyt huomiota tähän epäjohdonmukaisuuteen, jossa aikuisten tunteet ja mielihalut ovat tärkeämpiä kuin lasten:
Emme voi sanoa yhtä aikaa: ’Lapsen vanhempien sukupuolella ei ole merkitystä’, ja heti perään sanoa, että aikuisen vuodekumppanin sukupuolella on niin paljon merkitystä, että hän ei voi mitenkään mukauttaa elämäntapaansa luonnon mukaiseksi. Poika ei tarvitse isää, koska sukupuolella ei ole väliä. Mutta hänen äitinsä tarvitsee ’vaimon’, eikä hänen voida mitenkään odottaa ottavan itselleen miestä, koska tässä tapauksessa sukupuolella on enemmän merkitystä kuin millään muulla tässä maailmassa. (18)
Ranskassa monet homoseksualistit itse ovat ottaneet kantaa asiaan. He näkevät, että sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lapsen oikeutta isään ja äitiin. Siksi he torjuvat sukupuolineutraalin avioliiton:
Jean-Pierre Delaume-Myard: Olenko minä homoseksuaalinen homofoobikko… Vastustan sukupuolineutraalia avioliittoa, koska puolustan lapsen oikeutta isään ja äitiin. (19)
Jean-Marc Veyron la Croix: Jokaisella on rajoituksensa: se, että minulta puuttuu lapsi ja että kaipaan lasta, ei anna minulle oikeutta viedä lapselta äidin rakkautta. (20)
Hervé Jourdan: Lapsi on rakkauden hedelmä ja lapsen täytyy säilyä rakkauden hedelmänä. (21)
Mitkä sitten ovat seuraukset siitä, että aikuisten vapaus ja seksuaaliset mieltymykset menevät lasten perusoikeuden edelle, eli mahdollisuuden tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan? Tästä asiasta on riittävästi tietoa, koska useat hylätyt lapset ovat ilmaisseet avoimesti puuttuvan vanhemman, isän tai äidin kaipuuta. Mm. televisio-ohjelmat ovat usein kertoneet siitä, miten lapset haluavat löytää sen biologisen vanhempansa, jota he eivät ole tavanneet ja joka on kadonnut heidän elämästään. Heillä on kaipuu löytää omat juurensa ja tavata se biologinen isä tai äiti, joka heiltä on kadoksissa. Seuraava lainaus viittaa aiheeseen. Se osoittaa, minkälaisia identiteettiongelmia lapsille voi seurata hedelmöityshoitojen seurauksena, joita käyttävät sekä lesboparit että yksinäiset äidit. Monet tätä kautta syntyneet lapset ovat kertoneet avoimesti identiteettiongelmistaan ja kaipuusta tavata biologinen isänsä (sperman lahjoittaja), jota he eivät ole koskaan nähneet.
Alkuperäoikeuksien loukkaaminen tuottaa vakavia identiteettiongelmia, kuten ulkopuolisen luovuttajan avulla alkunsa saanut 22-vuotias Narelle Grech toteaa: ”Mielestäni osoittaa tietämättömyyttä ja julmuutta, että aikuiset luovat ulkopuolisten luovuttajien avulla lapsia, vaikka he tietävät, etteivät nämä lapset pysty jäljittämään biologisia äitejään. - - Miten kukaan voi ottaa toiselta vapauden tuntea itsensä. Tämä on ollut elämäni eräs kaikkein eniten ihmisyyttä loukkaavista kokemuksista. Yksi pahimmista tunteista on päivittäin peiliin katsoessani joutua kyseenalaistamaan monia asioita. - - Eräänä päivänä maailma tulee inholla katsomaan näitä ihmiskokeita.” (Grech; sit. Somerville 2007:184.) Heather Barwick kirjoittaa isän poissaolon luoneen hänen valtavan aukon: ”Joka päivä minuun koski isän ikävästä. Rakastin äitini kumppania, mutta toinen äiti ei voinut korvata isäni menetystä.” (22)
Seuraava esimerkki osoittaa vielä, mikä merkitys isällä - äidin lisäksi - on kodissa. Nykyajan ”ihmisoikeusaktivistit” ja lesboparit haluavat kieltää isän merkityksen, mutta molemmilla vanhemmilla on merkitystä lapsen kasvulle. Nämä ihmiset hylkäävät selvästi lasten edun ja ihmisoikeudet.
Puhuessani eräällä miesten leirillä Hume Lakella Kaliforniassa mainitsin, että keskivertoisä viettää ainoastaan kolme minuuttia laadukasta aikaa lapsensa kanssa päivittäin. Kokouksen jälkeen eräs mies asetti tietoni kyseenalaisiksi. "Te saarnaajat vain sanotte asioita", hän sätti. "Viimeisimmän tutkimuksen mukaan keskivertoisä ei käytä edes kolmea minuuttia päivässä lastensa kanssa, vaan 35 sekuntia." Uskon häntä, koska hän toimi Keski-Kalifornian koulujen tarkastajana. Itse asiassa hän antoi minulle toisenkin hätkähdyttävän tilastotiedon. Eräällä Kalifornian koulualueella 483 oppilasta oli erityisopetuksessa. Noilla oppilailla yhdelläkään ei ollut isää kotona. Eräällä alueella Seatlen laitamilla 61 % lapsista on ilman isää. Poissaoleva isä on nykyajan kirous. (23)
Lopuksi asiaa suhteesta Jumalaan. Kuten edellä totesin, on jokainen meistä ollut syyllinen jollakin alueella Jumalan edessä. En ole tästä poikkeus, eivätkä Seta ry:n työntekijätkään ole poikkeus. Ihmisten synnit ovat erilaisia, mutta silti jokainen on syyllistynyt synteihin. Haluaako Jumala, että me kuolemme synneissämme ja menemme helvettiin? Ei halua, vaan hänen tahtonsa on, että me pelastumme ja pääsemme taivaaseen. Sitä varten Jeesus tuli maailmaan:
- (Joh 3:16,17) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. 17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
- (Luuk 19:9,10) Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; 10 sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".
Mitä on sitten ihmisen osuus pelastuksessa? Asia on yksinkertainen. Meidän tulee kääntyä Jumalan puoleen sekä toivottaa Jeesus Kristus vapahtajaksemme ja herraksemme, koska vain hän on tie Jumalan yhteyteen. Jeesus itse lausui seuraavasti:
- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; 40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
Parhain terveisin: Jari Iivanainen
VIITTAUKSET:
1. John Wimber / Kevin Springer: Ihmeet ja merkit, s. 45,46 2. Wendy Alec: Tuntemattoman profeetan päiväkirja, s. 48,49 (Journal of the Unknown Prophet) 3. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 130 4. Roland Werner: Toisenlainen rakkaus, s.50,51 5. Näky-lehti 4 / 2008, s. 10-12 6. David Deming: The Gay Agenda and the Real World, American Thinker, December 19, 2015. 7. Tapio Puolimatka: Laittomuuden salainen vaikutus, s. 161,162 8. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 121,122 9. Robert P. Capaj: ”Substance Abuse in Gay Men, Lesbians and Bisexuals” teoksessa Textbook of Homosexuality and Mental Health, toim. Robert P. Capaj ja Terry S. Stein. 1998, 783-784. Washington, London: American Psychiatric Press Inc 10. Tapio Puolimatka: Seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret, s. 231 11. D’Angelo, Roberto & Syrulnuk, Ema & Avad, Sasha & Marchiano, Lisa & Kenny, Dianna Theadora & Clarke, Patrick (2020b) ”Jack Turban’s Dangerous Campaign to Smear Ethical Psychotrerapy as Anti-Trans ’Conversion Theraphy’” Quillette, November 1, 2020, https://quillette.com/2020/11/01/jack-turbans-dangerous-campaign-to-smear-ethical-psychotherapy-as-anti-trans-conversion-therapy/ 12. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132 13. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 104 14. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 131 15. Lesboidentiteetti ja kristillisyys, s. 87, Seta julkaisut 16. Sinikka Pellinen: Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko, s. 77, Teron kertomus 17. Robert Oscar Lopez, s. 114 18. Anthony Esolen: Defending Marriage: Twelve Arguments for Sanity (2014), Charlotte, NC: Saint Benedict Press, s. 149 19. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 94 20. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 210 21. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 212 22 Tapio Puolimatka: Jälkikristillisen maailman kauhut, s. 95 23. Edwin Louis Cole: Miehuuden haaste, s. 104
Lisää aiheesta:
Mistä homoseksuaalisuus johtuu, sen taustatekijät ja voiko siitä vapautua?
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
Mistä homoseksuaalisuus johtuu, sen taustatekijät ja voiko siitä vapautua?
|
