Ketkä pääsevät taivaaseen?

Pääsevätkö kaikki taivaaseen, pääsevätkö sinne hyvät ihmiset, vai millä ehdoilla taivaaseen päästään? Lue lisää, että pääset taivaaseen

Kun on kyse taivaasta, saattavat jotkut pitää sitä vain suurena toiveena tai epäillä sen olemassaoloa. He saattavat sanoa: ”Kukaan ei ole käynyt taivaassa eikä palannut sieltä takaisin, joten miksi uskoa koko asian olemassaoloon?”

Kuitenkin on tärkeätä huomata, että Raamattu puhuu monin paikoin taivaasta. Jeesus sanoi suoraan: ” Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt” (Joh 6:38), joten hänellä on varmasti tietoa asiasta. Samoin hän sanoi: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen” (Joh 14:1-3).

Paavali kirjoitti samasta asiasta. Hän sanoi: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat" (1 Kor 2:9) sekä ”sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin” (Room 8:18). Lisäksi hän puhui uudesta, kirkastetusta ja täydellisestä ylösnousemusruumiista mm. sanoen: ” Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen” (1 Kor 15:53) sekä Filippiläiskirjeessä (3:20,21): ”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.”

Ehkä paras kuvaus tulevasta maailmasta, taivaallisesta Jerusalemista sekä sen asuinsijoista kaikkine ihanuuksineen ja iloineen löytyy Ilmestyskirjan luvuista 21 ja 22. Niissä kuvataan, miten taivas on puhdas ja täydellinen paikka, joka on vapaa synnin kirouksesta, miten siellä on elämän veden virta (22:1: Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta), Jumalan ja Karitsan valtaistuin sekä ettei siellä ole sairautta, kuolemaa eikä yötäkään (21:25: Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole), vaan kaikki entinen on mennyt. Kuvauksen mukaan se on vähintään yhtä todellinen paikka kuin maa ja lisäksi se on iankaikkinen. Jumalan läheisyys ja läsnäolo on myös ominaista tälle valtakunnalle:

- (Ilm 21:1-6) Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.

2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".

6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

Ketkä pääsevät taivaaseen? Edellä on käsitelty niitä hyviä ja erinomaisia puolia, jotka liittyvät taivaaseen ja Jumalan tulevaan valtakuntaan. On todettu, että jos kaikki edelläolevat Sanan paikat ovat todella totta ja totuus, silloin meitä odottaa ihmeellinen tulevaisuus, jos pääsemme siitä osalliseksi. Siihen verrattuna monet urheiluvoitot, rahapalkinnot tai maanpäälliset asiat ovat sittenkin varsin mitättömiä. Monet asiat – hyvätkin sellaiset – ovat vain väliaikaisia, kun taas taivaallinen valtakunta on iankaikkinen.

Mutta entä taivaaseen pääsy? Puhuuko Raamattu tai varsinkin Uusi testamentti siitä mitään, ja kuinka voimme päästä siitä osalliseksi ja kuka voi sinne päästä? Sillä tämä asia ei ole aina niin selvä ihmisille, vaan heillä voi olla vääriä käsityksiä siitä – käsityksiä, jotka estävät heitä vastaanottamasta elämää.

Seuraavassa aiotaankin tutkia kahta tavallisinta väärinkäsitystä, joita monilla voi olla, jotka toistuvasti esiintyvät heidän mielipiteissään ja jotka liittyvät taivaaseen pääsyyn. Nämä väärinkäsitykset on hyvä ensin selvittää, jotta voit itse kerran päästä taivaaseen. Nämä väärät käsitykset ovat:

• Kaikki pääsevät taivaaseen

• Vain hyvät pääsevät taivaaseen

”Kaikki pääsevät taivaaseen”. Ensinnäkin on esiintynyt sellainen käsitys, että joka ainoa maan päällä elävä ihminen pääsisi taivaaseen. On ajateltu, että kun ihmisen elämä kerran päättyy, hän automaattisesti menee taivaaseen riippumatta siitä, miten hän on elänyt. Tämän näkemyksen mukaan Jumala ei sulkisi taivaan portteja keneltäkään ihmiseltä. Siksi jokaisen uskotaan kerran olevan perillä siellä.

Tässä näkökannassa on kuitenkin muutama aivan ilmeinen puute. Ne osoittavat, ettei se voi pitää paikkaansa:

Mikä on totta? Kun suomalainen pappi, Antti Kylliäinen, joitakin vuosia sitten kirjoitti kirjan ”Kaikki pääsevät taivaaseen”, toi kirjan nimi esille sen saman ajatuksen, että kerran joka ainoa ihminen olisi perillä taivaassa. Sen mukaan kukaan ei jäisi sen ulkopuolelle.

Kysymys kuitenkin on, ovatko edellä olevat ajatukset ihmisten omasta päästä vai ovatko ne totta ja Jumalan näkemys. Jos oletetaan, että evankeliumit ja Uuden testamentin tekstit, jotka kertovat taivaasta ja sinne pääsystä, todella pitävät paikkansa, eivät ne tue sitä, että jokainen pääsisi kerran taivaaseen. Päinvastoin niistä käy hyvin selvästi ilmi, että määrätty joukko, katumattomat synnintekijät, jää taivaan porttien ulkopuolelle. Esim. Korinttolaiskirjeessä (1 Kor 6:9) sanotaan: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö…”. Ilmestyskirjan jakeessa 21:27 sanotaan: ”Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan”. Edelleen seuraavissa jakeissa puhutaan samasta asiasta, eli miten jotkut ihmiset jäävät porttien ulkopuolelle:

- (Ilm 22:14,15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

Edelliset jakeet siis osoittavat, että kaikki ihmiset eivät pääse taivaaseen. Niin ei tule käymään, vaan tietyt ihmiset eli katumattomat jäävät ulkopuolelle.

On hyvä ymmärtää, että Jumala, joka antaisi anteeksi katumattomille synnintekijöille, ei voisi koskaan olla hyvä Jumala. Hän olisi silloin yhtä paha kuin pahuus, jonka hän hyväksyy, jos hän katsoisi kaikkea sormien läpi. Samoin hän olisi moraalisesti jopa ihmisiä alempana, koska meissä pahuus aiheuttaa vastareaktion ja voi herättää oikeudentajumme sekä suuttumuksen vääryyksien takia. Jos Jumala siis toimisi välinpitämättömästi ja hyväksyisi kaiken, ei hän voisi olla mikään oikeamielinen Jumala. Hän antaisi suostumuksensa pahalle eikä sellaista voisi odottaa häneltä. Emme voi odottaa, että hän avaisi taivaan portin ovet katumattomille ihmisille:

En ole samaa mieltä kuin ne, jotka selittävät, että taivas on oleva kaikille avoinna. Samalla kun kiitän Jumalaa siitä, että hän ei ole pannut meitä lähimmäistemme tuomariksi, katson kuitenkin Raamatun selvästi opettavan, että on sellaisia, jotka jätetään pyhän kaupungin ulkopuolelle, kun heidän elämänsä täällä alhaalla on päättynyt. Eräs ystäväni kertoi minulle kauan sitten nuoresta naisesta, joka uskotteli itselleen, ettei Jumala milloinkaan sulkisi taivaan portteja ainoaltakaan ihmissielulta.

Tuo nuori nainen huvitti eräänä päivänä pientä veljentytärtänsä kertomalla hänelle sadun ”Lapsista metsässä”. Kun hän lopetti sadun, kysyi lapsi huolestuneesti: ”Pääsivätkö kaikki lapset taivaaseen?” ”Pääsivät, rakkaani”, vastasi täti. ”Entä miten kävi pahojen setien? kysyi lapsi. ”Oh, minä luulen, että Jumala otti heidätkin taivaaseen.” ”Mutta eivätkö he siellä uudestaan surmaa lapsia” tiedusti pienokainen levottomasti. Kysymyksen käytännöllinen luonne oli liiaksi tädin filosofialle, ja hän näki nyt, niin kuin ei milloinkaan ennen, sen mahdottomuuden, että oikeamielinen Jumala menettelisi siten. (1)

Seuraava kysymys on, miten taivaaseen voi päästä ja mikä on osuutemme siinä, jos tämä asia ei automaattisesti tule jokaisen kohdalle. Onko siihen mitään selvää vastausta?

Vastaus edelliseen tietysti on, että jos katumattomat vääryydentekijät eivät saa anteeksi ja pääse taivaaseen, voivat vastaavasti ihmiset, joilla on aito katumus ja kääntymys Jumalan puoleen, saada täydellisen anteeksiannon ja päästä taivaaseen. Asia on näin yksinkertainen.

Jeesuksen esittämä kuvaus tuhlaajapojasta on eräs esimerkki. Se on kertomus henkilöstä, joka sai anteeksi, vaikka olikin kääntänyt selkänsä isälleen. Raamattu kertoo, että kun poika katui, kääntyi isänsä puoleen ja tunnusti vääryytensä, seuraus kaikesta oli, että hänen isänsä armahti häntä ja otti hänet vastaan. Hänelle avautui ovi Jumalan yhteyteen ja taivaaseen kuten ristillä olevalle ryövärille, jolle Jeesus sanoi: ”tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" (Luuk 23:43).

Tänäkin päivänä on samalla tavalla. Jos käännymme Jumalan puoleen, voimme kokea samoin. ”Jumala ei katso henkilöön” (Room 2:11). Siksi kuka tahansa voi kokea samaa kuin tuhlaajapoika; hänet otetaan kerran vastaan taivasten valtakunnassa riippumatta siitä, millainen hänen menneisyytensä on ollut. Ehtona vain on, että käännymme ensin Jumalan puoleen ja tunnustamme olleemme väärässä. Saamme silloin heti kaiken anteeksi. Ongelmana monien katumattomien ihmisten elämässä on juuri se, että he eivät koskaan ota tätä askelta. He eivät käänny Jumalan puoleen, pyydä uutta elämää ja siksi he eivät voi kokea syntien anteeksisaamista. Se jää heiltä kokematta. Älä sen tähden itse toimi näin, vaan käänny Jumalan puoleen tunnustaen olleesi erossa hänestä. Silloin sinulle avautuvat myös taivaan ovet:

- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

”Vain hyvät pääsevät taivaaseen”. Toinen ajatus oli se, että vain ”hyvät” ja moraalisesti korkeatasoisemmat ihmiset pääsevät taivaaseen. Monet ajattelevat, että jos joku ensin tekee parhaansa, elää moraalista elämää eikä ole niin paha kuin muut, niin hän ainakin pääsee taivaaseen eikä sen portteja suljeta häneltä. He olettavat, että Jumala ensimmäisenä ottaa tällaiset ihmiset vastaan ja toivottaa heidät tervetulleeksi.

Kuitenkin myös tämä käsitys on väärä. Vaikka hyvät teot ja moraalisuus ovat hyviä asioita, eivät ne sittenkään voi viedä meitä Jumalan yhteyteen ja taivaaseen. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että kukaan ei ole täydellinen:

Täydellisyys ja Jumalan olemus. Vaikka hyvät teot ja moraalisuus ovat hyviä asioita, eivät ne, tai että joku on muita parempi, voi auttaa taivaaseen pääsyssä tai auttaa meitä lähestymään Jumalaa. Kyseessä on samanlainen asia kuin jos meidän pitäisi ylittää pohjattoman syvä ja useita satoja metrejä leveä kuilu hyppäämällä. Jotkut voisivat hypätä ehkä 3 metriä, toiset, hyvät hyppääjät lähes 6 metriä ja maailman parhaimmat jopa 9 metriä silloin, kun he ovat parhaassa kunnossaan. Kuitenkin lopputulos kaikesta huolimatta olisi se, että jokaisen näiden hyppääjän hyppy jäisi auttamatta liian vajaaksi. Sillä vaikka jotkut voisivat hypätä jopa 2-3 kertaa muita pidemmälle, on siitä vielä pitkä matka kuilun ylittämiseen ja täydellisyyden saavuttamiseen. Jokainen heistä ja meistä joutuisi toteamaan, että ”kukaan teistä ei lakia täytä” (Joh 7:19) ja että kaikki olisimme kaukana Jumalan täydellisyydestä. Taivaaseen olisi mahdotonta päästä pelkän moraalisen elämän ja tekojen kautta:

Kuinka voidaan päästä taivaaseen? Kun kaikki ihmiset, eivät myöskään hyvään ja moraaliseen elämään pyrkivät ihmiset, pääse taivaaseen, seuraava kysymys on, kuka voi päästä sinne ja kuinka voimme päästä sinne? Osoittaako Raamattu ratkaisua asiaan?

Vastaus edelliseen on, että me pelastumme ainoastaan yhdellä tavalla: armosta, joka on tullut Jeesuksen kautta ja joka on tehnyt kaiken edestämme. Kun hyvät teot ja moraalisuus eivät voi viedä ketään taivaaseen epätäydellisyytemme takia, niin armo vie perille. Oli kyseessä julkijumalaton syntinen, jumalankieltäjä tai moraalisuuteen pyrkinyt ihminen, voi heistä jokainen pelastua ja päästä taivaaseen vain yhdellä tavalla: armosta, kun he ensin kääntyvät Jumalan puoleen Jeesuksen Kristuksen kautta. Voimme Raamatusta nähdä, miten tämä on ainut tapa pelastua sekä julkijumalattomilla että ns. hyvillä ja moraalisilla ihmisillä. Vain armo vie perille taivaaseen:

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Ef 2:4,5) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,

5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut.

- (Joh 4:10) Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Armon kautta ja Jeesuksen kautta. Seuraavissa jakeissa puhutaan vielä siitä, miten Jeesus on tie taivaaseen. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on tullut välimieheksemme Jumalan ja ihmisen välille. Hän on ylittänyt kuilun, joka on heidän välillään. Kaikki perustuu nyt armoon, joka on tullut hänen kauttaan:

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä;

ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (Hebr 9:15) Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että ... ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

- (Joh 1:17) Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

- (Room 6:23) Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

- (Apt 13:38) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

Armon vastaanottaminen. Kun edellä todettiin, että kaikki on tehty puolestamme ja taivaaseen pääsee vain armosta sekä Jeesuksen Kristuksen kautta, on sillä merkitystä myös elämäämme. Meidän on käännyttävä Jumalan puoleen ja vastaanotettava armo. Meidän täytyy kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen voidaksemme pelastua ja päästäksemme taivaaseen. Vain vastaanottamalla hänet voimme kerran olla perillä taivaassa.

Entä jos torjumme Jumalan armon ja Jeesuksen? Mitä jos emme välitä hänestä ja tulevasta elämästä? Onko siitä mitään seurauksia? Vaikuttaako se iankaikkisuuteemme?

Vastaus edelliseen on, että jos torjumme Jeesuksen ja iankaikkisen elämän lahjan, joudumme silloin itse maksamaan synneistämme. Joudumme sovittamaan tuomiomme iankaikkisessa kadotuksessa – paikassa, josta ei ole koskaan poispääsyä. Tämä johtuu siitä, että olemme silloin kääntäneet selkämme ainoalle mahdollisuudelle pelastua ja päästä Jumalan paratiisiin. Olemme torjuneet ainoan mahdollisuuden päästä taivaaseen. Älä sen tähden henkilökohtaisesti käännä selkääsi Jumalan armolle. Anna pelastaa itsesi jo tänä päivänä, ettet joutuisi myöhemmin katumaan. Se on paras ratkaisu mitä voit koskaan tehdä.

Vuonna 1892 Wilson ja Porter tuomittiin hirtettäviksi postiryöstöstä. Porter teloitettiin, mutta Wilson armahdettiin. Hän hylkäsi armahduksensa, ja korkeimman oikeuden ylituomari John Marshall jätti jälkimaailmalle tämän päätöksen: Armahdus on teko, jonka laillistumiseksi vapauttaminen on välttämätön, eikä vapauttaminen ole täydellinen ilman sen vastaanottamista. Sen voi silloin torjua se henkilö, jolle se on tarjottu; ja jos se torjutaan, me emme ole havainneet tuomioistuimella olevan valtaa panna sitä pakolla täytäntöön hänen suhteensa.”

Vastuu, kuten näet, on sinun. Jos et hyväksy Jumalan armahdusta, Hän ei pakota sinua tekemään sitä. ”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta?” (Hebr 2:3) (2)

Ystäväni, jos olet kadotettu, ei se tapahdu syntiesi vuoksi, vaan se johtuu siitä, ettet ole ottanut vastaan sitä armahdusta, jota Jumala tarjoaa sinulle Poikansa kautta. Sen vuoksi se on oikeudenmukaista. Sillä jos hylkäät Jeesuksen, mitä Jumala voi tehdä? Sinähän työnnät syrjään ainoan pelastustoivosi. (3)

Pelastusrukous. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.