homoseksuaalisuus ja yhteiskunta, suvaitsevaisuus, rakkaus, kirkko

Nykyään ei pidetä homoseksuaalisuutta syntinä ja himona. Sitä puolustellaan rakkauden ja tasa-arvon nimissä. Kehitys yhteiskunnassa vaikuttaa myös kirkkoihin.

- (Apt 22:17,18) Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin

18. ja näin hänet. Ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta'.

Kun Paavali oli aikanaan Jerusalemissa, kohtasi hän suurta vastustusta. Tässä kaupungissa oli äänekäs joukko, joka ei hyväksynyt hänen julistamaansa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta vaan vastusti sitä voimakkaasti. He pitivät mahdottomana, että Jeesus voisi olla luvattu Messias ja Jumalan Poika. Siksi he torjuivat Paavalin julistaman sanoman.

Entä tilanne nykypäivänä? Myös nyt esiintyy samanlaista vastustusta. Aina ei vastusteta suoraan Jeesusta, mutta ihmisillä voi olla muita ennakkokäsityksiä ja -ajatuksia, jotka estävät heitä perehtymästä Raamatun opetukseen. Esim. evoluutioteoria on yksi tällainen uskomus. Kun ihmiset ovat vakuuttuneita, että kaikki nykyiset kasvit ja eläimet ovat kehittyneet alkeellisimmista elämänmuodoista ja että elämä on syntynyt itsestään, eivät he ole kiinnostuneita evankeliumistakaan. He ajattelevat, että jos luomiskertomus ei ole historiallinen ja luotettava, miksi uskoa evankeliumiin Kristuksestakaan? He torjuvat evankeliumin tämän uskomuksensa takia.

Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan käsitellä evoluutioteoriaa ja sen paikkansapitävyyttä. Sen sijaan pohdimme toista aihetta eli keskustelua homoseksuaalisuudesta, joka on tuore asia. Mediassa kuulemme usein vain yhden puolen asiasta; siinä puhutaan ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, mutta ei oteta huomioon muita seikkoja. Siksi tarkoitus on ottaa esille näkökulmia, joita harvoin kuulemme tai voimme lukea. Jos sinulla on erilainen asenne, yritä pohtia, kuinka järkeviä seuraavat näkökannat ovat.

Onko ihminen iankaikkisuusolento? Ensiksi kannattaa pohtia sitä, onko iankaikkisuutta olemassa eli onko ihminen iankaikkisuusolento vai ei. Se tuo uuden näkökulman aiheeseen, koska kaikki muu on sen rinnalla vähäpätöistä. Elämää ei kannata hukata, jos olemme täällä vain lyhyen ajan.

Niinpä jos elämämme jatkuu rajan takana ja tekemämme valinnat vaikuttavat kohtaloomme, kannattaa toimia tältä pohjalta. Ja jos on totta, että syntien tahallinen harjoittaminen – homoseksuaalisuus niiden mukana – estää meitä perimästä Jumalan valtakuntaa, täytyy se huomioida. Emme menettele viisaasti, jos emme noteeraa esim. seuraavia jakeita. Asioita täytyy tarkastella tarpeeksi pitkällä tähtäimellä, muuten pohdintamme jää vaillinaiseksi. Ota siis seuraavat sanat huomioon ja mieti, ovatko ne totta vai valhetta ja miten ne vaikuttavat omaan elämääsi!

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Tunnettu julistaja Niilo Yli-Vainio puhui aikanaan samasta aiheesta. Hän totesi, että ihmissielu on kuolematon ja iäisyys loputon. On suurta merkitystä sillä, mitä valintoja teemme tämän elämän aikana.

Niinpä jos tämä nykyinen elämä on kuin vain ohikiitävän linnun lento tai kuin ”savu, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu” (Jaak 4:14), on järjetöntä satsata kaikkea sen varaan. On järkevämpää ottaa iankaikkisuus huomioon ja tehdä myös valmistuksia sen varalle. Meidän kannattaa pyrkiä sitä kohti ja että käyttäisimme aikamme mahdollisimman hyödyllisesti. Itsekkäästi eläminen ja ettei ole lainkaan pohtinut rajantakaista elämää on tyhmintä, mihin voimme syyllistyä.

Kolmanneksi minä ajattelen ihmisen arvoa sen perusteella, että ihmisen sielu on ikuinen, kestävä, ikuinen…

Oletko sinä koskaan tullut ajatelleeksi, että sinä olet iäisyysolento, että sinä todellista ihmistä kannat sinun sisimmässäsi? Tämä, mikä tässä näkyy ulospäin… Niin kuin tässä nyt näen tämän vanhan härmäläisen, niin tämä on vain tämän härmäläisen talo, mikä tässä näkyy… Joka pian lahoaa ja puretaan ja viedään pois!

Tämä ruumis on maasta ja tulee maaksi jälleen. Mutta se asukas, se on iankaikkinen, iankaikkinen, iankaikkinen.

Ja ajattele kuule iankaikkisuuden pituutta, miten pitkä on ikuisuus. Ja sinun sielusi on ikuisuusolento, usko se taikka älä, se ei muuta sitä asiaa… Kun Jumala on sen asian niin sanonut, niin se on niin kuin Jumala on sen sanonut, ei sitä ihmiset voi muuttaa miksikään.

Jos ihmiset luulee, että siihen mihin puu kaatuu se maatuu, niin antaa luulla. Ja kyllä se totta puun kohdalla on. Mutta se ei ole totta ihmissielun kohdalla. Se on ikuinen…ikuinen ja loppumaton! Ja kuitenkin, ajatella, ystäväni rakas, ihan kylmällä järjellä koita ajatella; jos sinä kadotat tämän kallisarvoisen sielusi, joka on ikuinen, kadotat sen iankaikkisesti.

Tämä arvokas Jumalan luoma ihminen, taivasta varten suunniteltu ihminen, taivasta varten rakennettu ihmissielu kadottaakin eräänä päivänä itsensä ja sielunsa ja astuu ikuisuuteen, joka ei koskaan pääty.

Vain tietoisuus siitä, että tämä ei pääty, tekee siitä niin sanotun helvetin. Ei tarvitse mitään muuta! Ei mitään muuta tulta ja tuskaa tarvita kuin vain tietoisuus! Että tämä ei koskaan pääty! Se riittää tekemään siitä helvetin.

Ei nykyihmisen keksintö. Kun ovat kyseessä edelliset ja muut samanlaiset jakeet, täytyy ymmärtää, että ne eivät ole nykyihmisten keksintö. Niitä ei ole kukaan nykyihminen keksinyt muiden kiusaksi vaan kysymys on siitä, ovatko nämä vanhat kirjoitukset ajankohtaisia ja totta myös nykypäivänä.

Sillä helposti asetetaan vastakkain nykyihmisten erilaiset näkemykset avioliiton ulkopuolisista suhteista, homoseksuaalisuudesta ja muista samanlaisista asioista, mutta pohjimmiltaan on kysymys näistä 2000 vuoden takaisista opetuksista ja suhtautumisesta niihin. Pidämmekö niitä totena vai valheena? Toiset pitävät Jeesusta ja hänen asettamiaan apostoleja valehtelijoina tai tietämättöminä iankaikkista elämää koskevissa kysymyksissä (vaikka näillä ihmisillä itsellään ei ole mitään henkilökohtaista tietoa rajantakaisesta elämästä), mutta toiset uskovat, että Jeesuksen ja apostolien opetukset ovat totta ja ajankohtaisia myös nykypäivänä. Kysymys on erilaisista suhtautumistavoista näihin vanhoihin kirjoituksiin. Jokainen ihminen kallistuu jompaankumpaan näistä suhtautumistavoista ja siitä johtuvat erilaiset näkökannat. Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Uskotko Jeesuksen ja apostolien opetuksen olevan totta vai valhetta?

- (Matt 22:16-18) Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.

17. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"

18. Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?

- (Joh 8:44-46) Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

- (2 Kor 4:2) vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

- (2 Tim 3:6,7) Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja,

7. jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.

- (2 Tim 4:3,4) Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia

- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

Mitä rakkaus on? Homoseksuaalisuudesta käydyn keskustelun yhteydessä puhutaan usein ihmisten välittämisestä ja rakkaudesta, ja se on aivan oikein. Meidän tulee todella rakastaa kaikkia ihmisiä – myös niitä, jotka ovat ajautuneet homoseksuaalisuuteen. Siinä emme ole aina onnistuneet.

Mutta kuten todettiin, jos olemme iankaikkisuusolentoja, täytyy asioita ajatella siltä kannalta. Jos on totta, että syntien tahallinen harjoittaminen – homoseksuaalisuus niiden mukana – estää meitä perimästä Jumalan valtakuntaa, täytyy se huomioida. Jos teoillamme on seuraus, ja väärien asioiden harjoittaminen vie kadotukseen, silloin on rakkautta varoittaa toista ihmistä. Se on todellista välittämistä.

Kysymys on samanlaisesta asiasta kuin että jotakuta varoitetaan heikoista jäistä: ”Minulla on huoli sinusta. Älä ihmeessä mene heikoille jäille, ettet vain hukkuisi. Sinulle voi käydä huonosti.” Sen sijaan henkilö, joka halaa vaarassa olevaa ihmistä eikä varoita häntä, on välinpitämätön. Toinen mahdollisuus on, ettei tällainen henkilö itsekään usko, että vaaraa on, eli että heikot jäät voivat pettää. Siksi hän vain halaa toista henkilöä eikä varoita häntä.

Ihmisoikeudet vai synti ja himo? Kun puhutaan homoseksuaalisuudesta, otetaan sen yhteydessä usein esille ihmisoikeudet ja tasa-arvo. Tätä asiaa ajetaan eteenpäin näillä argumenteilla.

Entä Uuden testamentin ja Raamatun näkökulma? Sen mukaan kysymyksessä on yksinkertaisesti synti ja himo (1 Kor 6:9,10, 3 Moos 18:22, Room 1:26,27, 1 Tim 1:9,10, Juuda 7). Homoseksuaalisuuden harjoittajat ovat Jumalan edessä samassa asemassa kuin muutkin syntiset – ei sen huonommassa eikä paremmassa. Se on tasa-arvoa toisesta näkökulmasta nähden.

Kuitenkin Raamatun opetus myös on, että jokaisen ihmisen tulee tehdä parannus, oli hänen syntinsä mikä tahansa. Kukaan ei ole erikoisasemassa, vaan kaikkien tulee käydä Jumalan eteen syntinsä tunnustaen. Nykyihmisten ongelma on siinä, että he eivät tunnusta syntejään synneiksi, ja juuri se estää heitä saamasta anteeksi. Raamatusta ja Uudesta testamentista emme löydä opetusta, että katumattomat synnintekijät pelastuisivat (1 Kor 6:9: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö…):

- (Luuk 13:2-5) Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?

3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

4. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?

5. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."

- (Apt 17:29,30) Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

- (1 Joh 1:8-10) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Homoliikkeen vaikutus mediaan. Kun on kyseessä raamatullinen näkemys homoseksuaalisuuden harjoittamisesta, on se sen mukaan yksi monista synneistä, jotka vievät ihmisen eroon Jumalasta ja kadotukseen. Niin tapahtuu, jos ihminen pysyy väärässä elämäntavassaan eikä halua kääntyä koko sydämestään Jumalan puoleen.

Asian toinen puoli on, että jokainen voi saada anteeksi, koska Jumalalla on rakkaus kaikkia ihmisiä, myös homoja ja lesboja kohtaan. Hän ei vihaa heitä vaan tahtoo heidän pelastumistaan, ja että he tulevat hänen yhteyteensä. Hän on rakastanut kaikkia ihmisiä ja sitä varten Jeesus tuli maailmaan. Se on evankeliumin ydin, joka Raamatussa tulee esille:

- (Joh 3:16,17) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

- (Room 5:6-8) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

7. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.

8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

Valitettavasti monet homot ja muut ihmiset eivät ymmärrä edellistä asiaa. He pitävät Jumalaa ja kristillisyyden edustajia vastustajinaan, vaikka kysymys on vain näkemyseroista oikean ja väärän suhteen. Sitä voitaisiin verrata siihen, että äidillä on huumeita käyttävä poika. Äiti ei varmastikaan ole iloinen siitä, että poika käyttää huumeita, ja pitää sellaista käytöstä vääränä, mutta kuitenkin hän edelleen välittää pojastaan. Tämä vajavaisella tavalla kuvaa sitä, millainen Jumalan asenne on kaikkiin syntiä tekeviin, myös homoseksuaalisuutta harjoittaviin, ihmisiin. Hän välittää heistä, mutta ei tahdo heidän tekevän syntiä. Jokaisen ihmisen asenteen tulisi tietysti olla samanlainen, jos hän noudattaa Raamatun ohjeita.

Hyvän kuvan siitä, miten muutamat homoseksuaalit taistelevat Jumalaa ja hänen rakkauttaan vastaan, on muutosterapian vastustaminen. He eivät halua hyväksyä sitä, että joku jättää homoseksuaalisen elämäntavan ja haluaa muutosta elämäänsä, ja siksi he leimaavat sen epätieteelliseksi tai loukkaukseksi homojen oikeuksia kohtaan. Henkilö, jolla itsellään on homoseksuaalinen tausta, kertoo kokemuksistaan:

On selvää, että kaikki homoseksuaalit eivät etsi seksuaalisuuden muutosta eikä heitä pidä missään nimessä siihen pakottaa. Ongelma on enemmänkin nykyään toisenlainen: ennen 1970-lukua homoille tarjottiin vain muutosterapiaa, nyt sitä ei suostuta antamaan edes niille, jotka sitä itse haluaisivat. Suurin muutosterapian vastustaja ja eheyttä etsivien homojen sortaja on homoliike, joka yrittää järjestelmällisesti estää muutosterapiaa koskevan keskustelun akateemisissa ja psykoterapeuttisissa piireissä. Sorretuista on tullut sortajia.

Taktiikkana on ollut muutosterapeuttien luentojen sabotointi ja ulkomaisilla painostuskeinoilla uhkaaminen. Vapaa keskustelu asiasta on vaikeaa, koska monet pelkäävät homoaktivistien painostusta ja mustamaalausta. (2)

Toinen lainaus puhuu edelleen siitä, miten homoliikkeen tulee vaikuttaa mediaan ja totuttaa yhteiskunta homoseksuaalisuuteen. Se on Marshal Kirkin ja Hunter Madsenin kirjasta (After the Ball: How America Will Conquer its Fear and Hatred of Gays in the 1990s (1989), joka on eräs USA:n homoliikkeen markkinointiopas. Siinä pyritään leimaamaan toisinajattelevat negatiivisella tavalla. Kukin voi arvioida, miten pitkälle nämä kirjassa esiintyvät tavoitteet ovat edistyneet. (Jos itse olet ollut tällaisen toiminnan takana, mitä hyödyt panettelusta ja mustamaalauksesta, tai että saat kaikkien hyväksynnän elämäntavallesi? Älä torju Jumalan rakkautta vaan käänny hänen puoleensa ja vastaanota armo Jeesuksen Kristuksen kautta! Miksi taistelet tutkainta vastaan aivan kuten Paavali teki ennen kääntymystään, Apt 9:3-5: Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.)

“Temppu tehdään niin, että keskiverto heteroseksuaali saadaan viiltävän häpeän tunteen alaiseksi. Heidät altistetaan toistuvasti kuville ja verbaalisille lausunnoille, jotka saattavat kaikki homouden epänormaaliuteen liittyvät ajatukset ristiriitaan sen kanssa, että hän haluaa sisimmässään kuitenkin olla muiden hyväksymä ihminen, joka sulautuu joukkoon. Siksi propagandistinen mainostus leimaa kaikki homoliikkeen vastustajat homofobisiksi kiihkoilijoiksi, jotka ’eivät ole kristittyjä’. Viimein propaganda näyttää nämä henkilöt kritiikin kohteena, vihattuna ja hiljennettynä…

Päämäärämme saavutetaan ilman, että viittaisimme faktoihin, logiikkaan tai perusteluihin… henkilön uskomukset voidaan muuttaa usein toistuvan emotionaalisen ehdollistamisen kautta olipa henkilö tietoinen häneen kohdistuvasta hyökkäyksestä tai ei… Heteroseksuaalin käännyttämisessä esitetään toistuvasti kirjallisia kuvia, joissa homoseksuaalit ihmiset näytetään samanlaisina kuin perinteiset heteroseksuaalit. Tällaisen kuvan on oltava normaaliuden ikoni. Mainoksilla on vaikutus heihin, vaikka he eivät uskoisi niihin. Heteroseksuaali kokee kaksi ristiriitaista tunnetta: hän reagoi myönteisesti kuvaan, mutta kielteisesti homoseksuaaliin nähden, kuvan antama hyvä reaktio ja paha reaktio homoseksuaalisuuteen nähden.

Pahimmillaan reaktiot mitätöivät toisensa ja me olemme onnistuneet asioiden sotkemisessa. Parhaimmillaan assosiaatioon perustuva ehdollistuminen siirtää pienin askelin myönteistä tunnetta kuvassa olevaa ihmistä kohtaan. (3)

Kehitys ei pysähdy

- (2 Tim 3:1-4,13) Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.

2. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,

3. rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,

4. pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;

13. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.

Kun on kyseessä nykyinen kehitys ja moraalin rappeutuminen, meidän täytyy ymmärtää, ettei se ole mikään irrallinen asia. Homoseksuaalisuuden hyväksyminen on vain yksi osa seksuaalisesta vallankumouksesta, joka alkoi 1960-luvulla ja joka on jatkunut näihin päiviin asti. Silloin pieni, harva joukko alkoi julistaa vapaita sukupuolisuhteita ilman avioliittoa, ja tällaisia ihmisiä pidettiin mediassa eräänlaisina sankareina. Samat ihmiset vaativat myös aborttia ja haastattelivat homoseksuaaleja, joten siemenet nykyiselle kehitykselle kylvettiin silloin. Uusi moraali, jota vuosikymmenet ja vuosisadat oli yleisesti pidetty vääränä, alkoi vaikuttaa yhteiskunnassa. Yksi sukupolvi ja sen jälkeläiset hylkäsi arvot, joita aikaisemmat sukupolvet olivat kunnioittaneet. Asiat, joita ennen pidettiin moraalittomina ja väärinä, saivat kannatusta, koska niistä puhuttiin toistuvasti tiedotusvälineissä. Kysymys on muutoksesta, joka on tapahtunut pikku hiljaa ihmisten mielissä. Seuraava lainaus liittyy hyvin aiheeseen. Se kuvaa kehitystä 1960-luvulla ja miten tilanne muuttui:

Jouduin olemaan kotimaasta poissa kolme vuotta, nimittäin vuodet 1965-1968. Palattuani syksyllä 1968 olin suorastaan hämmästynyt siitä muutoksesta, joka julkisen keskustelun ilmapiirissä oli tapahtunut. Tämä koski sekä keskustelun sävyä että kysymystenasettelua.

... Ylioppilasmaailmassa puhalsivat suuriäänisesti pasuunaan ne henkilöt, jotka vaativat vapaiden sukupuolisuhteiden tulemista oikeutetuiksi muun muassa siten, että ylioppilasasuntoloissa poikien ja tyttöjen täytyy saada julkisesti asua yhdessä, vaikka he eivät olekaan keskenään naimisissa.

Näytti siltä, että Teiniliiton olivat vallanneet uudet johtajat, jotka julistivat paitsi sosialismia ja kouludemokratiaa myös vapaiden sukupuolisuhteiden aatetta.

Kaiken kaikkiaan tilanteessa oli uutta se, että oli muodostunut viiteryhmiä, jotka puhuivat sukupuolikysymyksistä paljon avoimemmin kuin julkisuudessa aikaisemmin oli ollut tapana ja syyttivät yhteiskuntaa ja kirkkoa kaksinaismoraalista.

Keskustelun sävy oli hyvin suuressa määrin eettistä. Moraalia pidettiin pahana. Sitä moitittiin. Samalla kuitenkin julistettiin uutta moraalia useinkin hyvin moralistisesti ja suvaitsemattomasti. Kun aikaisemmin oli puhuttu siitä, että täytyy ymmärtää nuorison seksuaalista käyttäytymistä, julistettiin nyt eräiden ryhmien taholta, että on oikein olla irrallisissa sukupuolisuhteissa. Asetettiin jopa vastakkain avioliittoinstituutio ja todellinen aito rakkaus. Laillistamatonta yhdyselämää eläviä pariskuntia haastateltiin julkisuudessa jonkinlaisina uuden moraalin sankareina, jotka ovat uskaltaneet nousta rappeutuneen porvarillisen yhteiskunnan moraalia vastaan. Samoin haastateltiin homoseksualisteja ja vaadittiin vapaata aborttia.

... Vaikka julkisen keskustelun ilmapiiri Suomessa oli havaintojeni mukaan hämmästyttävän paljon muuttunut vuosien 1965 ja 1968 välisenä aikana, ilmassa olevat kysymykset olivat samoja, joista keskusteltiin kaikkialla maailmassa. Ero oli vain keskustelun kiihkeydessä ja ehkä siinä, että Suomen kaltaisessa pienessä maassa voivat pienet aktiiviset ryhmät miltei vallata tiedotusvälineet. Lisäksi kai olemme vielä tottumattomia julkiseen keskusteluun. Niinpä yksiviivainen oikeassaolemisen asenne pääsee meillä paljon helpommin vallitsevaksi kuin suuremmissa maissa. (4)

Moraalissa on siis sukupolvien välinen ero. Nykyään helposti leimataan sellainen ihminen äärikonservatiiviksi, joka pitää esim. aborttia vääränä (Älä tapa) kuten myös avioliiton ulkopuolisia suhteita (Älä tee huorin) ja homoseksuaalisuutta, mutta todellisuudessa tämä oli aikaisempien sukupolvien yleinen käsitys. Vasta nykyinen sukupolvi on tuonut nämä uudet opit ja ajatusmallit. Muutos näkyy myös televisio-ohjelmissa, joissa esiintyy yhä enemmän pornoa, väkivaltaa ja rumaa kielenkäyttöä, mitä ei aiemmin ollut. Jos kehitystä on tapahtunut, ei se varmastikaan ole mennyt oikeaan suuntaan.

- (Jer 16:11,12) niin sano heille: Sentähden että teidän isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra, ja seurasivat muita jumalia, palvelivat niitä ja kumarsivat niitä, mutta hylkäsivät minut eivätkä noudattaneet minun lakiani. Ja te olette tehneet pahemmin kuin teidän isänne, ja katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa, kuulematta minua.

Toinen lainaus, joka käsittelee pedofiliaa ja pederastiaa (poika-mies-suhteita) viittaa samaan aiheeseen. (Hollannissa on jo ollut perusteilla pedofiilipuolue). Kun ihmiset ja media ovat kerran lähteneet väärälle tielle, ei sille ole loppua, vaan se johtaa yhä syvempään paatumukseen, jossa hyvä sanotaan pahaksi ja paha hyväksi. (Jes 5:20: Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!). On todennäköistä, että näin tulee tapahtumaan, mitä lähemmäs menemme kohti Jeesuksen tulemusta. Useat Raamatun profetiat ovat ennustaneet tällaisesta ajasta.

Viime vuosikymmenien aikana olemme havainneet, kuinka yhden seksiin liittyvän rajan, tabun, yhteiskunnallinen murtuminen on raivannut tietä seuraavan vakavamman tabun hyväksymiselle. 1960-luvulta lähtien esiaviollinen ja avioliiton ulkopuolinen seksi on enenevässä määrin tullut julkisesti hyväksytyksi. 1990-luvulla vuorossa ovat olleet homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus. Enää jäljellä on pedofilia ja pederastia.

Tätä ajatusta pidetään yleensä liioitteluna ja pelotteluna. Lisäksi homoliikkeet vastustavat homouden ja pedofilian sekoittamista toisiinsa. Asiaa ei voi kuitenkaan sivuuttaa kevyesti. Suurin osa tavallisista homoista ei edes tunne kansainvälisen homoliikkeen toimintaa tai keskustelua, jota käydään akateemisissa homolehdissä. (5)

Mistä se johtuu? Asia, jota harvemmin tuodaan esille tavallisessa mediassa, on kysymys siitä, mistä homoseksuaalisuus johtuu. Kuulemme paljon puhetta ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta, mutta tämä asia on jäänyt lähes pimentoon. Se on unohdettu nykykeskustelussa ja harvemmin siitä ollaan edes kiinnostuneita. Ehkä se johtuu siitä, että ajatellaan tieteen ratkaisseen jo tämän asian.

Ovatko geenit syynä? Lähes vakioselitys homoseksuaalisuudelle on ollut, että se on synnynnäistä ja johtuu esim. geeneistä tai hormoneista raskauden aikana. Ajatellaan, että biologiset tekijät ovat suurin tekijä sen synnyssä.

Tämä selitys ei kuitenkaan saa tukea kaksosilla tehdyistä tutkimuksista. Identtisillä kaksosilla on täysin samat geenit ja sama ympäristö kohdussa, mutta silti vain toinen heistä voi olla kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Niin ei pitäisi olla, jos kyseessä ovat geenin tapaiset tekijät. Seuraava lainaus kertoo aiheeseen liittyvästä laajasta tutkimuksesta, joka tehtiin Kanadassa, ja jossa tutkittavia oli noin 20 000. Se osoittaa, että geenit ja perimä eivät ole ratkaisevassa osassa homoseksuaalisuuden synnyssä:

Kanadassa tehty kaksostutkimus osoitti, että sosiaaliset tekijät olivat merkittävämpiä kuin geenit. Columbian yliopiston tutkija Peter S. Bearman ja Yalen yliopiston tutkija Hannah Bruckner (2002) tutkivat koko kansaa edustavaa otosta nuoria. (Bearman, P.S. ja Bruckner, H.: ”Opposite-Sex Twins and Adolescent Same-Sex Attraction.” American Journal of Sociology 2002, 107,5, s. 1179-1205).

Identtisillä kaksosilla on täysin samat geenit, ja siksi he ovat toistensa kaltaisia. Kaikki, missä he eroavat toisistaan, on tulos ympäristön vaikutuksesta. Epäidenttisten kaksosten geeneistä vain 50 prosenttia on samoja. Jos homoseksuaalisuus olisi biologisesti määräytyvää, sitä pitäisi siksi ilmetä enemmän identtisillä kuin epä-identtisillä kaksospareilla. Epäident-tisten kaksosten ja muiden sisarusten homoseksuaalisuus pitäisi olla suurempi verrattuna perheen ottolapsiin, joilla ei ole ollenkaan sama geneettinen perimä. Jos tulokset eivät sovi tähän kaavaan, yksinkertaistettu geneettinen malli ei sovellu selittämään homoseksuaalisuuden syntyä.

Tutkimuksen mukaan geeneillä ei ole voimakasta merkitystä. Jos toinen identtisistä kaksosista oli homo tai lesbo, niin 6,7 % todennäköisyydellä myös toinen mainitsi kiinnostuksensa samaan sukupuoleen. Epäidenttisten kaksosten kohdalla lukema oli 7,2 % ja tavallisten sisarusten kohdalla 5,5 %. Tulokset sotivat vahvasti edellä kuvattua homoseksuaalisuuden geneettistä mallia vastaan.

Kaksosilla on kohdussa hormoneiltaan täsmälleen sama ympäristö, joten Bearmanin & Bruckerin tulokset kumoavat teorian, jonka mukaan kohdun aikainen hormonitasapainon häiriö olisi homouden aiheuttaja.

…Aiemmat kaksostutkimukset olivat hankkineet tutkittavansa klinikoilta tai homojärjestöiltä, tai otos oli ollut muulla tavoin rajoittunut. Bearman & Brucker toteavat, että heidän tutkimuksensa on luotettavin, koska se perustui satunnaisotantaan koko kansakuntaa koskevasta nuorisotutkimuksesta. Tutkittavia oli noin 20 000! Lisäksi tutkijat eivät luottaneet kaksosen raportointiin sisaruksensa seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan kysyivät asiaa henkilöltä itseltään. (6)

Sama painotus tulee esille alla olevissa haastatteluissa. Siinä henkilöt, joilla on ollut homoseksuaalisia tunteita, kertovat, etteivät he usko taipumuksensa johtuvan geeneistä tai perimästä. (Tämä ei tarkoita, että kaikki homoseksuaalisia tunteita omaavat henkilöt ajattelevat samoin.) Sen sijaan nämä henkilöt mainitsevat taustatekijöitä, joilla he uskovat olleen suuremman merkityksen heidän tunteisiinsa ja taipumuksiinsa:

Ole ei kuitenkaan usko, että olisi olemassa jonkinlainen ”homogeeni”. Hän uskoo, että homoseksuaalisten tunteiden syyt ovat monimutkaisemmat, ja viittaa muun muassa siihen, että hän tuntee monia identtisiä kaksosia, joista toinen on homoseksuaali mutta toinen ei.

Omalla kohdallaankin Ole uskoo vaikuttaneita tekijöitä olleen useita. Merkitystä on ollut muun muassa lapsuuden mutkikkaalla ja huonolla isäsuhteella.

Ole ei säästele sanojaan, kun hän kertoo lapsuudenaikaisesta isäsuhteestaan. Lapsena hän koki isän poissaolevaksi. Lisäksi Ole pelkäsi isää. Isä saattoi saada voimakkaita raivokohtauksia, ja jokusen kerran Ole koki isän nöyryyttävän häntä julkisesti. Ole sanoo kiertelemättä, että hän inhosi isää. (7)

Harri on kiinnostunut tiedotusvälineissä käytävästä homokeskustelusta, samoin kuin homoseksuaalisuutta koskevasta tutkimuksesta. Hän on vakuuttunut siitä, ettei homoudella juuri ole tekemistä synnynnäisten seikkojen kanssa. Hän perustelee kantaansa muun muassa sillä, että on usein helppo saada selville, miksi ihmisillä on homoseksuaalisia tunteita. Yleensä he ovat seksuaalisen väkivallan uhreja tai heillä on vaikea suhde vanhempiinsa tai ikätovereihinsa.

”Se on vakuuttanut minut siitä, ettei ensi sijassa ole kysymys geeneistä. Ei se minusta silti mahdotonta ole, että joillakin ihmisillä voi olla geenejä, joiden takia he saavat helpommin homoseksuaaleja tunteita”, Harri sanoo. (8)

Omalla kohdallaan Tepi uskoo homoseksuaalisuuden johtuvan siitä, että hänellä on jonkinlainen tunnevajaus, jota hän yrittää täyttää. Tepi sanoo pelänneensä lapsena isää ja hänellä on vieläkin ”semmonen kammo miehiä kohtaan”. Tepi sanoo etsivänsä naisista äitiä. Vaikka Tepi miettii syitä lesbouteensa, hän kuitenkin samassa yhteydessä toteaa naisiin ihastumisestaan: ”ku se on niinku menny jotenki järisyttävän luonnollisesti, mä oon joskus oikein ihmetelly, et miten se voi mennä silleen. Toisaalta hän uskoo, että tähänkin on olemassa jokin syy.

Tepi ei usko, että homoseksuaalisuus johtuisi geeneistä tai että ihminen voisi olla syntymästään asti homo tai lesbo. Hänen mielestään ihminen kasvaa homoksi tai lesboksi, myös ilman mitään erityisiä häiriöitä. (9)

Minua niin kuin monia homoja tietysti askarruttaa, mistä homoseksuaalisuus johtuu. Olen sitä mieltä, että lapsen persoonallisuus muotoutuu kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana, myös seksuaalisesti. Tähän vaikuttavat sekä ympäristö että ihmisen biologia. En usko lainkaan siihen, että homoseksuaalisuus olisi periytyvää. Sukulaismiehelleni homouteni on kova pala nimenomaan siksi, että he pelkäävät sen periytyvyyttä. (10)

Taustatekijät. Kun on kyseessä homoseksuaalien elämä, on todettu heillä olevan keskimääräistä enemmän mielenterveyshäiriöitä, masennusta, ahdistusta ja alkoholismia. Esim. kirjassa ”Textbook of Homosexuality and Mental Health” (1998) Robert P. Capaj kertoo, miten kemiallisten aineiden väärinkäyttö on tavallista heidän parissaan:

Useimmat tutkimukset…, raportit…, tutkimuskatsaukset… sekä homomiesten ja lesbojen kanssa työskennelleet terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat eri kemiallisten aineiden väärinkäytön yleisyyden olevan noin 30 %, vaihdellen 28-35 % välillä. Koko väestössä väärinkäyttäjiä on 10-12 %… olipa otos kaupungeista tai maaseudulta, eri sosioekonomisista ryhmistä, Yhdysvalloista tai muista maista, lukemat ovat merkittävän yhdenmukaiset – vaikkakin jotain eroavaisuuksia aineiden käytössä on olemassa. (11)

Toinen laaja tutkimus viittaa samaan suuntaan. Se kertoo, miten lesboilla on ollut paljon masennusta ja mielenterveysongelmia elämässään:

Judith Badfordin (1994) tutkimusryhmä rekrytoi tutkimukseensa 1925 lesboa homojärjestöjen, terveysasemien ja lesboille suunnattujen lehtien avulla. Tutkijoiden mukaan kyseessä oli perusteellisin lesbotutkimus mitä oli tehty siihen asti USA:ssa.

Melkein kolme neljäsosaa (73 %) lesboista oli tutkimushetkellä terapiassa tai vastaanottanut aiemmin apua joltain mielenterveysalan ammattilaiselta. Suurimpina syinä terapiaan menemiseen olivat masentuneisuus (50 %), ongelmat rakastajan (44 %) tai perheen (34 %) kanssa sekä lesbona oleminen (21 %). 37 %:lla oli ollut jossain elämän vaiheessa pitkä masennus tai surun kausi. 68 % raportoi erilaisista mielenterveysongelmista menneisyydessä, kuten pitkäaikaisesta masennuksesta tai surusta, alituisesta ahdistuksesta tai pelosta. Masennuksen yleisyys ei selity pelkällä yhteiskunnan homofobialla, sillä vain 12 % lesboista ilmaisi, että he olivat huolestuneita, tiesivätkö ihmiset heidät lesboiksi. (12)

Mistä sitten edellä mainitut ongelmat johtuvat? Helposti sanotaan, että syynä on yhteiskunnan homofobia, ja että kaikki eivät pidä homoseksuaalista elämäntapaa oikeana, mutta se ei varmastikaan ole oikea selitys. Se johtuu siitä, että näitä ongelmia esiintyy myös suurkaupungeissa ja alueilla, joissa homoseksuaalisuuteen on suhtauduttu myönteisesti. Esim. Hollanti on tällainen maa, ja siellä tehty laaja tutkimus (Sanfort, Theo G.M; de Graaf, Ron; Bijl, Rob V. ja Schnabel, Paul: ”Same-Sex Sexual Behavior and Psychiatric Disorders: Findings From the Netherlands Mental Health Survey and Incidence Study (NEMESIS)” Archives of General Psychiatry 2001, Vol.58,No.1, s. 85-91) osoitti, että homojen mielenterveysongelmia esiintyy sielläkin keskimääräistä enemmän muuhun väestöön verrattuna. Se on yksi monista tutkimuksista, jotka viittaavat samaan suuntaan.

Paras selitys näille mielenterveysongelmille ja myös homoseksuaalisuuden synnylle ovat kuitenkin tietyt taustatekijät, jotka ovat esiintyneet ihmisten elämässä – samalla tavoin kuin alkoholismin, huumeriippuvuuden ja rikollisuuden taustalla on usein traumaattisia ihmissuhteita ja isättömyyttä. Nämä tekijät ovat toistuvasti tulleet esiin kirjoissa, elämänkerroissa ja haastatteluissa, jotka liittyvät homoseksuaalien elämään, joten niistä voi tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä.

(On tärkeä ymmärtää, että täydellisiä vanhempia, täydellistä lapsuutta ja täydellistä kasvuympäristöä ei koskaan löydy tästä maailmasta. Myös kristitty perhe, joka tahtoo noudattaa Jumalan tahtoa ja rakastaa lapsiaan, voi jossakin määrin epäonnistua. Se on mahdollista, koska emme ole vielä kokonaan synnistä vapaita.)

Kun on tutkittu tätä aluetta, on voitu havaita, että seuraavat taustatekijät ovat olleet tavallisia homoseksuaalien elämässä. Katsomme ensin miesten elämää:

• Isän torjunta. Monilla miehillä on ollut lapsuudessaan tavallista vaikeampi isäsuhde. Isä on voinut olla kiivasluonteinen, etäinen ja välinpitämätön, tai poika on voinut menettää isänsä varhaisessa vaiheessa.

• Muut miespuoliset henkilöt. Henkilö on voinut kokea torjuntaa koulutovereiden taholta tai hänellä on ollut veljiä, jotka ovat täyttäneet odotukset ja menestyneet paremmin.

• Äidin vaikutus. Jos äiti haukkuu puolisoaan, on se haitallista. Samoin, jos hän erottaa lapset isästään ja sitoo heidät itseensä, on sen havaittu olevan haitallinen tekijä.

• Vanhemmat ovat toivoneet tyttöä pojan sijasta ja ilmaisevat pettymyksensä, koska toive ei toteutunut.

Entä naisten homoseksuaalisuus? Siinä tärkein tekijä näyttää olevan tytön vaikea suhde äitiinsä tai että hän on menettänyt äitinsä lapsuudessa. Eräässä tutkimuksessa havaittiin seuraavaa:

Marcel T. Saghirin ja Eli Robinsin (1973) tutkimus ei perustunut potilasotokseen vaan he rekrytoivat homoseksuaalit haastateltavat homojärjestöjen kautta. He havaitsivat, että 27 % lesboista ja 2 % heteronaisista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Usein lesbonaisten ja heidän äitiensä välinen suhde oli katkennut tai sitä kuvasi etäisyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastoin suhde isään oli läheisempi. (13)

Alla olevat lainaukset viittaavat samaan suuntaan. Ensimmäisessä niistä Leanne Payne kertoo havainnoistaan sielunhoitotyössä vuosien varrella. Muissa lainauksissa jotkut naiset, joilla on ollut homoseksuaalisia tunteita, kertovat samasta:

Ymmärsin nyt sen emotionaalisen puutteen, jonka vuoksi Lisa oli erityisen haavoittuva ja oli helposti päätynyt lesbo-opettajansa syliin. Lesbolainen käyttäytyminen (paitsi jos on kyse hysteerisestä persoonallisuudesta) ei seksuaalineuroosina ole läheskään niin monimutkainen kuin miesten homoseksuaalinen käyttäytyminen. Kokemukseni mukaan se johtuu yleensä tarpeesta päästä äidin syliin, tarpeesta, joka ei lapsuudessa ole täyttynyt ollenkaan tai ainakaan tarpeeksi. (14)

Olen 37-vuotias nainen. Äitini jätti minut noin kuukauden ikäisenä yksin huoneeseen itkemään iltaisin, kun sen aikaisen kasvatuksen mukaan näin tuli tehdä, jos lapselle oli kaikki muut asiat hoidettu, syötetty ym. Itkin noin kahden viikon ajan iltaisin, kunnes itkuni oli loppunut.

Uskon, että tällä on ollut hyvin syvä vaikutus minuun. Olen sulkenut äitini elämäni ulkopuolelle, vaikka olen kaivannut häntä hyvin paljon. Olen varmaan kokenut suuren hylkäämisen äitini puolelta, koska hän ei ole vastannut itkuuni ja tullut luokseni.

…Minulla ei ole mitään muistikuvaa, että äiti olisi pitänyt minua sylissä kun olin alle 6-vuotias. Uskon, että suhteemme oli etäinen ja viileä. Muistan vain sen, että hän siivosi ja piti kodin kunnossa, mutta hänellä ei ollut minulle aikaa pienenä. En muista mitään erityistä tunnekontaktia äitini kanssa 7-12-vuotiaana. Yritin miellyttää äitiäni siivoamalla ja tekemällä sellaisia asioita, joista hän piti, jotta saisin edes jonkinlaista huomiota. (15)

Olin ujo ja arka lapsi, johon lapsuudenkodin lukkiutunut tunneilmapiiri jätti syvät jäljet. Vaikka kotona oli ulkonaisesti ihan turvallista, en pitänyt äidistäni. En voinut käsittää laulua ”Äideistä parhaimman sain”. En koskaan kertonut hänelle asioitani.

Jos halusin mennä naapuriin leikkimään, en uskaltanut kysyä äidiltä lupaa. Pelkäsin hänen vihaisuuttaan. Kirjoitin mieluummin pöydälle lapun.

Nuorena tyttönä ihmettelin, miten jotkut voivat pitää äidistään ja puhella hänen kanssaan läheisesti. Kaverin luonakin oli usein leppoisa tunnelma, ja hän jutteli äitinsä kanssa yhtään pelkäämättä. Myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei äitini ollut itsekään koskaan saanut oman äitinsä läheisyyttä ja hyväksyntää.

…Samalla kuitenkin koin vetoa myös muihin naisiin. Sellaisiin, jotka muistuttivat äitiäni, mutta osasivat olla läsnä. Kun tyttö, johon minulla oli ollut suhde, alkoi seurustella toisen naisen kanssa, tulin mustasukkaiseksi. Silloin aloin tajuta, että etsin naisista jotakin, mitä en ollut omalta äidiltäni saanut: liittymisen tunnetta, samaistumista ja hyväksyntää. (16)

Minulla on äiti aina ollut hukassa. Siitä kaikki ongelmat ovat alkaneet. Minulla on kyllä ollut äiti, mutta koskaan meillä ei ole ollut läheistä, lämmintä suhdetta. En muista milloinkaan istuneeni äidin sylissä. Olisin sitä toki halunnut, mutta äidilläni oli aina liian kiire, sillä meitä lapsia oli monta.

Äidin asema perheessä oli sellainen, etten halunnut sitä omaksi naisen identiteetin lähtökohdakseni. Näin minäkuvani ja seksuaalisuuteni naisena jäivät minulle epäselviksi. (17)

Entä transihmiset, jotka ovat tyytymättömiä omaan sukupuoleensa? Heistä on mahdoton päätellä ulkonäön ja fyysisen ruumiin perusteella heidän sisintään. Kyseessä ei olekaan mikään fyysinen asia vaan kysymys on ajatusmaailmasta. Heidän mielessään pyörivät ajatukset ohjaavat heitä ja he uskovat olevansa onnellisempia, jos olisivat syntyneet toisen sukupuolen ruumiiseen.

Transihmisten ajatukset eivät kuitenkaan ole poikkeuksellisia. Jokainen meistä saattaa olla jossain elämänsä vaiheessa tyytymätön itseensä. Se voi ilmetä eri tavoilla, mutta kaikissa niissä on kysymys mielessämme pyörivistä ajatuksista. Ihminen ajattelee, että hän olisi onnellisempi, jos olisi toisenlainen.

• Syömishäiriöt kuten Anorexia nervosa ovat hyvä esimerkki. Anorexia nervosassa henkilö voi kokea olevansa lihava, vaikka olisi aivan laiha. Ihmisen ruumiinkuva on vääristynyt ja hän uskoo olevansa onnellisempi laihana.

• Voimakas huumeiden ja alkoholinkäyttö juontaa usein juurensa voimakkaista alemmuudentunteista ja -ajatuksista. Ihminen käyttää aineita, jotta pääsisi eroon heikkoudestaan, alemmuudentunteistaan ja kielteisistä ajatuksistaan.

• Plastiikkakirurgia johtuu tyytymättömyydestä omaan ruumiiseen. Joskus sillä voidaan saada aikaan hyviä tuloksia, kun rumana pidetty esteettinen seikka poistuu. Niin ei kuitenkaan aina tapahdu, vaan ihminen saattaa jäädä sen mielikuvan valtaan, joka on hallinnut hänen elämäänsä.

• Miehet saattavat olla tyytymättömiä ruumiiseensa ja pyrkivät lihasten kasvattamisella kohottamaan itsekunnioitustaan ja tyytyväisyyttään.

• Voimakas saavutuskeskeisyys voi olla seurausta huonosta itsetunnosta ja tyytymättömyydestä itseensä. Työnarkomania saattaa olla oire siitä, että yritetään ostaa hyväksyntää itseltä ja muilta.

• Itseviha ja itsensä halveksunta on voimakasta tyytymättömyyttä itseensä. Pahimmillaan se voi johtaa itsemurhaan tai itsensä vahingoittamiseen. Yleensä itseviha saa alkunsa muiden torjunnasta ja suhtautumisestamme siihen. Muiden torjunta ei itsessään aiheuta itsevihaa, vaan siihen liittyy oma negatiivinen ajattelumme. Toisaalta jos ajattelemme järkevästi, voimme olla onnellisia, vaikka maailman jokainen ihminen torjuisi meidät.

Mistä sitten johtuu, että jotkut ihmiset eivät ole tyytyväisiä siihen sukupuoleen, jonka he ovat saaneet syntymässä? Usein taustalla saattavat olla muiden ihmisten odotukset; aivan kuten syömishäiriöt saattavat saada alkunsa muiden negatiivisista huomautuksista. Sillä jos lapsesta on avoimesti toivottu toisen sukupuolen edustajaa, saattaa se laukaista kehityksen, jossa ihminen itsekin hylkää sen sukupuolen, minkä on saanut syntymässä. Seuraava esimerkki kuvaa tätä:

Loren, tyylikäs, komea nelikymppinen mies, oli ollut avoimesti homoseksuaalinen nuoruudestaan asti. Tämä oli aiheuttanut pahoja ristiriitoja hänen ja hänen isänsä välille ja särön muihin sukulaissuhteisiin. Hän ei hyväksynyt itseään mutta puolusti kiivaasti käytöstään väittelyissä isänsä kanssa. Hän tajusi, että hänen homoseksuaalisuuteensa liittyi kaunaa ja kapinaa isää kohtaan, mutta hän ei ollut koskaan osannut käsitellä niitä. Tämä mies oli löytänyt Kristuksen ja tullut aidosti uskoon, mutta hän hävisi usein taistelussa jatkuvaa homoseksuaalista suuntautumista vastaan, kunnes Jumala toi esiin hänen perusmuistonsa. Tämä tapahtui, kun pyysimme Herraa löytämään sen muiston, joka paljastaisi ongelman syntymisen. Tämän rukouksen aikana hän eli uudelleen tilanteen, joka tapahtui kun hän oli juuri syntynyt.

Kun tilanne valkeni, hän näki isänsä tulevan huoneeseen, jossa hän oli juuri syntynyt. Pettymys täytti äkkiä huoneen ja painoi raskaana hänen päällään. Isä katsoi häntä Lorenin sanojen mukaan inhoten ja sanoi: "Taas poika!" Sitten hän kääntyi ja kiiruhti huoneesta. Loren oli kolmas poika, ja tyttöä oli kovasti toivottu. Loren "näki" kaiken tämän ja koki sen uudelleen - ja ymmärsi sen tällä kertaa sekä tiedollisesti että emotionaalisesti. Tämä hylkääminen selitti sen, miksi Loren oli suvun hämmästykseksi yrittänyt myöhemmin ruveta perheen tytöksi. Hän halusi leikkiä nukeilla ja leikkiä tyttöjen eikä poikien kanssa. Hän yritti tiedostamattaan olla se tyttö, jota hänen isänsä oli toivonut. (18)

Miten psykologit muuttivat käsitystään – eli miten politiikka syrjäytti tieteen ja aiheeseen liittyvän tutkimuksen. Jos katsotaan historian kehitystä, niin oli aiemmin yleistä, että myös maalliset psykologit tarjosivat muutosterapiaa niille, jotka halusivat luopua homoseksuaalisesta elämäntavasta. Tämä oli yleistä vielä 50 vuotta sitten. Silloin pidettiin itsestään selvänä, että homoseksuaalisuuden syyt johtuivat menneisyyden vaikeista kokemuksista, aivan kuten samat syyt ovat usein taustalla alkoholismissa, huumeriippuvuuksissa ja mielenterveysongelmissa.

Mutta minkä takia muutos asenteissa tapahtui? Oliko syynä tieteellisyys ja että keksittiin jotain uutta, mitä ei aiemmin tiedetty? Ei näin, vaan syynä oli homoliikkeen painostus psykologiliittoja kohtaan, ensin Amerikassa ja myöhemmin Euroopassa. Pastori Ari Puonti, jolla itsellään on homoseksuaalinen tausta, on kertonut kirjassaan ”Suhteesta siunaukseen”, miten kehitys tapahtui:

Vuonna 1970 Gay Liberation Frontin mielenosoittajat mellakoivat kaduilla ja valtasivat Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen kokouksen, joka esitteli homoseksuaalisuuden muutosterapiaa. Aktivistit keskeyttivät psykiatrien kokouksia muuallakin. Heidän päämääränään oli saada suoran toiminnan kautta homoseksuaalisuus poistettua sairausluokituksesta. Psykoanalyyttista psykologiaa ja homoseksuaalisuuden muutosterapiaa pidettiin erityisinä homojen sorron välineinä.

Yhdysvaltain psykiatriyhdistys alkoi kuunnella mielenosoittajia, koska psykiatrien kokouksia häirittiin. Jotkut psykiatrit alkoivat ajaa homoseksuaalien vaatimusta.

Toinen lainaus viittaa samaan asiaan. Ronald Bayer (1981) on kirjoittanut perusteellisen sairausluokituksen muutosta koskevan teoksen, jota monet homoaktivistit pitävät luotettavana teoksena (mm. Setan perustajajäseniin kuulunut Olli Stålström siteeraa usein Bayeria myönteisesti). Tässä teoksessa Bayer myöntää, ettei tätä asiaa ratkaistu tieteellisin perustein, vaan kyse oli yhteiskunnassa vallitsevasta poliittisesta ilmapiiristä:

Koko prosessi ensimmäisestä homomielenosoittajien järjestämästä yhteenotosta päätyen (psykoanalyyttistä) oikeaoppisuutta puolustavien psykiatrien vaatimaan äänestykseen näytti tekevän väkivaltaa perusodotuksille siitä, kuinka tieteelliset kysymykset tulisi ratkaista. Sen sijaan, että psykiatrit olisivat osallistuneet tervejärkiseen keskusteluun todistusaineistosta, heidät vedettiin poliittiseen väittelyyn. Tulos ei ollut johtopäätös järjen määräämän tieteellisen tiedon arvioinnista. Se oli ajan ideologisen ilmaston vaatima teko. (Ronald Bayer: Homosexuality and American Psychiatry: The Politics of Diagnosis. 1981. s.3-4. New York; Basic Books)

Kolmas lainaus Helsingin yliopistosta viittaa samaan kehitykseen Suomessa. Marko Hamilo kertoo omasta toiminnastaan siellä, kun hän opiskeli psykologiaa ja teoreettista filosofiaa. Hänen toimintansa on tyyppiesimerkki siitä, miten tiedeyhteisöä yritetään painostaa muuttamaan käsityksiään tieteellisistä asioista tieteenulkoisin perustein:

Ensimmäisenä törmäsin tieteen autonomian ongelmaan. Psykoanalyyttisesti suuntautuneet vanhemmat opiskelijatoverini Ari ja Pertti Ollinheimo läksyttivät minua siitä, että olin homoliikettä myötäilemällä pyrkinyt painostamaan tiedeyhteisöä muuttamaan käsityksiään tieteellisestä kysymyksestä tieteenulkoisin perustein. Jos käsitys homoseksuaalisuuden psykologiasta on muuttuakseen, sen tulee muuttua tieteen omien, itsekorjaavien mekanismien välityksellä. Olin tästä periaatteessa samaa mieltä. Hieman myöhemmin Helsingin yliopiston ylioppilaskunta vaati poistettavaksi lääketieteen kurssikirjoista Achtén et. al. Psykiatria I-II -oppikirjoja, joissa esitetty käsitys homoseksuaalisuudesta oli epäkorrekti… minulle ylioppilaskunnan kannanotoista tulivat kuitenkin mieleen kirjaroviot ja 1970-luvun Musta kirja, jossa lueteltiin kaikki ne Neuvostoliittoa arvostelevat teokset, jotka Suomen rauhanomaista ulkopolitiikkaa turmelevina piti silloisen edistyneistön mielestä poistaa oppikirjoista. (Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 194)

Edellä käytiin lävitse sitä, että muutos psykologipiireissä tapahtui poliittisen painostuksen kautta, eikä tieteellisin perustein. Hylättiin kaikki aiempi tutkimus ja haastattelut, jotka aiheeseen liittyivät, koska haluttiin olla poliittisesti korrekteja. Ei enää haluttu myöntää, että homoseksuaalisuuden synnyssä sosiaaliset tekijät ovat olleet ratkaisevassa asemassa. Tilalle on tullut sen sijaan käsitys siitä, että homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus, kuten nykyään on tullut esille käsitys siitä, miten ihminen voi syntyä väärään sukupuoleen. Kumpikaan näistä käsityksistä ei perustu tosiasioihin. Nämä käsitykset vaikuttavat kuitenkin kaikkialla yhteiskunnassa ja ne ovat omaksuneet myös ne ihmiset, jotka kannattavat näitä asioita kirkon piirissä.

Rakkaudentunne ei riitä. Kun aikanaan seksuaalivallankumous tuli ja puolustettiin vapaita sukupuolisuhteita, oli yksi perusteluista se, että ”ei kai siinä ole mitään väärää, jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan”. Ajateltiin, että rakkaudentunne riittää oikeuttamaan sukupuolisuhteet ilman että on avioliitossa.

Samalla argumentilla on perusteltu myös homoseksuaalisia suhteita. On sanottu, että jos suhde on tasavertainen ja henkilöt rakastavat toisiaan, ei siinä ole mitään väärää. Ajatellaan rakkaudentunteen oikeuttavan kaikenlaiset suhteet.

Jumalasuhde. Ongelmana edellisessä ajattelussa on, että ihmiset eivät ota huomioon iankaikkisuutta ja suhdetta Jumalaan. Jos tietyt asiat kuten avioliiton ulkopuoliset suhteet ja homoseksuaalisuuden harjoittaminen on sanottu synniksi, eivät ne muutu hyviksi asioiksi, vaikka niin väitetään. Esim. Salomon ongelmana oli rakkaus muukalaisiin vaimoihin (1 Kun 11:1-4), ja tämä sai hänen sydämensä kääntymään pois Jumalasta. Rakkaus, joka sinänsä on hyvä asia, muodostui hänelle ansaksi. Jeesus opetti tästä aiheesta ja asioiden tärkeysjärjestyksestä seuraavalla tavalla:

- (Matt 10:37) Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;

Vääristynyt rakkaudentunne. Jos asioita ajatellaan ainoastaan tämän elämän kannalta, voi vääristynyt rakkaudentunne aiheuttaa vahinkoa. Se ei itsessään muuta asioita hyviksi ja positiivisiksi:

• Vinoutunut äidinrakkaus, jossa äiti ”rakkautensa takia” kontrolloi lastaan vielä aikuisuudessa ja sekaantuu tämän avioliittoon. Anoppi-miniä ongelmat ovat tavallisia.

• Avioliitossa ollut henkilö rakastuu henkilöön, joka ei ole hänen puolisonsa. Hän pitää sitä rakkautena, mutta voi sen takia hylätä puolisonsa ja lapsensa.

• Toisistaan kiinnostunut nuori pari harrastaa seksiä, jonka seurauksena syntyy vauva. Kuitenkin poika hylkää myöhemmin tytön, joten kysymys ei ole todellisesta rakkaudesta.

• Irtosuhteita harrastava henkilö voi pitää suhteitaan rakkautena, mutta ei ota huomioon sukupuolitauteja ja rikkoutuneita ihmissuhteita. Esim. AIDS on sairaus, joka on tuhonnut miljoonien ihmisten elämän Afrikassa ja muualla tämän syyn takia.

• Homosuhteita harrastava voi puhua rakkaudesta, mutta ei ota huomioon iankaikkisuutta ja sukupuolitauteja. Näillä ihmisillä on tavallista enemmän irtosuhteita ja taudit leviävät niissä herkemmin (miesten välisissä suhteissa).

Lasten asema. Vääristynyt rakkaus voi johtaa myös lasten aseman huonontumiseen. Tällä alueella puhutaan vain aikuisten ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, mutta unohdetaan lasten edut ja oikeus molempiin vanhempiin. Lapsista tehdään ikään kuin leikkikaluja vääristyneen rakkauden ja itsekkyyden takia. Hyväksytään yksinäisten naisten hedelmöityshoidot (Hedelmöityshoitoja voidaan pitää erittäin kyseenalaisina, koska niissä tuhoutuu hedelmöittyneitä munasoluja. Ihmisen elämä alkaa, kun sukusolut yhtyvät ja hedelmöitys tapahtuu) ja adoptio-oikeus homopareille, mutta ei sitä, että lapsilla on sekä isä että äiti. Kaksi äitiä ei voi korvata isää, eikä kaksi isää voi korvata äitiä. Molempia sukupuolia tarvitaan. Oikea isän ja äidin malli syntyy vain yhdessä eläen.

Lisäksi useat tutkimukset ovat osoittaneet, miten molempia vanhempia tarvitaan. On todettu, että yksinhuoltajaperheissä esiintyy huomattavasti enemmän sosiaalisia ongelmia kuin niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat läsnä. Se on valitettava tosiasia, eikä sille voi mitään. Varsinkin isättömyys on nykyajan ongelma. (Tällä alueella on tehty tutkimuksia homoperheissä kasvaneista lapsista, mutta tutkimusten ongelma on ollut, että tuloksia on verrattu vain yksinhuoltajaperheisiin. Silloin erot eivät muodostu niin suuriksi kuin verrattaessa tavallisiin perheisiin, joissa isä ja äiti ovat läsnä):

Puhuessani eräällä miesten leirillä Hume Lakella Kaliforniassa mainitsin, että keskivertoisä viettää ainoastaan kolme minuuttia laadukasta aikaa lapsensa kanssa päivittäin. Kokouksen jälkeen eräs mies asetti tietoni kyseenalaisiksi.

"Te saarnaajat vain sanotte asioita", hän sätti. "Viimeisimmän tutkimuksen mukaan keskivertoisä ei käytä edes kolmea minuuttia päivässä lastensa kanssa, vaan 35 sekuntia."

Uskon häntä, koska hän toimi Keski-Kalifornian koulujen tarkastajana. Itse asiassa hän antoi minulle toisenkin hätkähdyttävän tilastotiedon.

Eräällä Kalifornian koulualueella 483 oppilasta oli erityisopetuksessa. Noilla oppilailla yhdelläkään ei ollut isää kotona.

Alla oleva lainaus ottaa vielä kantaa samaan asiaan. Siinä itse homoseksuaalisuudessa elänyt henkilö kertoo, ettei hän hyväksy adoptio-oikeutta homovanhemmille:

Tiedän erään lesboparin, jossa toinen naisista odotti lasta, että pariskunnan suhde kiinteytyisi. Se on minusta kammottavaa. On itsekästä hankkia lapsi oman parisuhteen takia. Pitäisi ajatella lasta. Olen kasvanut normaalissa pikkuporvarillisessa perheessä, ja kun jo sieltä tulee ongelmia, niin miten paljon niitä tulee lapselle, jolla on kaksi isää tai kaksi äitiä? Olen väitellyt tästä monen homoseksuaalin kanssa ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei mitään adoptio-oikeutta meille. Jyrkkä kantani johtuu myös siitä, että ympärilläni on niin paljon alkoholisoituneita poikapareja. (20)

Muutos ja ihmissuhteet. Kun jollakin on homoseksuaalisia himoja, voidaan niitä verrata sellaisiin asioihin kuin alkoholismi sekä huume, porno- ja peliriippuvuus. Kaikissa niissä on kysymys ajatusmaailmasta ja himoista, ei sen kummallisemmista asioista. Ne ohjaavat ihmisen elämää sekä orjuuttavat häntä.

Kun Jumala koskettaa ihmistä, voi hän kuitenkin hetkessä ottaa pois himon ja likaiset mielikuvat, jotka ovat sekä hetero- että homoseksuaalisen ihmisten elämässä. Hän voi vaikuttaa ihmisen mieleen niin, että tämä on vapaa himosta ja kiusaavista ajatuksista. Kaksi esimerkkiä kuvaa tätä aluetta. Toisella miehistä oli homoseksuaalitausta ja toisella tavallinen heteroseksuaalinen tausta, mutta kumpikin kärsivät samantyyppisestä ongelmasta ja kokivat vapautumista. Himo on aina orjuuttava asia, kohdistuu se mihin suuntaan tahansa.

Seuraavana päivänä ja sitä seuraavina päivinä huomasin, että oli tapahtunut koko joukko ihmeitä. Homoseksuaaliset fantasiat, joita minulla oli ollut joka päivä 25 vuoden ajan, olivat hävinneet. Koin sellaista rakkautta Willaa kohtaan, jota en ollut kuvitellut mahdolliseksi. Ja mikä ehkä vieläkin tärkeämpää, Jumala ei ollut minulle enää kaukainen tuomari, vaan hän oli tullut minulle henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi. Jeesus rakasti minua, ja minä rakastin häntä paljon. Ensimmäistä kertaa tajusin, mitä rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen todella merkitsevät...

Sen tähden, että parantumiseni homoseksuaalisuudesta tapahtui niin äkisti, minulta kysytään usein kuinka täydellinen parantumiseni oikein on. Vastaukseksi voin sanoa, että aika on todistuksena sen aitoudesta ja että siunattu avioliitto on tämän parantumisen hedelmä. En ole viimeisen kymmenen vuoden aikana kokenut yhtään homoseksuaalista kiusausta. Kiusauksella tarkoitan vakavasti harkittua tai toivottua seksuaalista tekoa samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Kuitenkin perusparantumisen jälkeen koin tavallaan kaipaavani rinnalleni vanhempaa, vahvempaa miestä. Tämäkin on nyt mennyttä, ja pidän miehiä veljinä, en isinä tai suojelijoina. (21)

Eräänä päivänä lukiessani Glenn Clarkin kirjaa kuulin äänen, joka sanoi: ”Tahdotko nyt elää niin kuin Jeesus?”

”Haluan, Herra.” Olin koko ikäni kamppaillut vapautuakseni epäpuhtaista ajatuksista ja toiveista.

Äkkiä minusta tuntui siltä kuin paino olisi nostettu päältäni, kaikki likainen hävinnyt itsestäni ja koko olemukseni muuttunut puhtaaksi ja saastattomaksi. Huoneen ovi aukeni, ja nuori hoitaja astui huoneeseen. Seurasin häntä katseellani. Hän oli kaunis nuori hoitaja ja ajattelin: ”Miten kaunis Jumalan lapsi.” En tuntenut pienintäkään kiusausta ajatella epäpuhtaasti. (22)

Yleensä muuttuminen (Raamatun kielellä pyhitys) on kuitenkin prosessi, joka kestää vuosia ja jossa ihmisen seksuaalisuus on vain yksi osa-alue. Myös muilla alueilla tapahtuu tai pitäisi tapahtua muutosta. Ainakin Raamattu puhuu jatkuvasta muutoksesta mm. Paavalin kautta:

- (Room 12:2) Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

- (2 Kor 3:18) Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Mikä on seurakunnan osuus homoseksuaalien kohtaamisessa? Varmasti siinä on paljon parannettavaa ja korjattavaa. Kuitenkin terveet ihmissuhteet ovat usein avainasemassa kaikkien ihmisten muutoksessa. Niitä, joilla on homoseksuaalinen tausta, on tarve saada saman sukupuolen rakkautta, joka ei ole täyttynyt lapsuudessa. Toisilla voi taas olla vaikeuksia vastakkaisen sukupuolen kanssa tai muita traumaattisia kokemuksia. Muutoksessa voivat olla apuna terveet ihmissuhteet.

”Luulen että Vårt Land -lehden toimittaja Helge Simonnes on oikeassa, kun hän kerran kirjoitti, että ’monille homoseksuaaleille kristittyjen yhteys on ollut lämpimämpi paikka kuin mitä monet muut voivat tarjota. Monet homot ovat kokeneet tämän lämmön, vaikka he ovat olleet selvillä siitä, että kirkko torjuu homosuhteet’. Käytännön suvaitsevaisuus voi olla kirkossa suurempi kuin monissa muissa piireissä, joissa kyllä puhutaan suvaitsevaisuudesta, mutta toteutetaan piinkovaa macho-heteroseksismiä.” Björn Helge siteeraa myös homoseksuaalia, joka sanoi lehtihaastattelussa: ”Seurakunta on ainoa paikka, jossa minua ei kiusata.” (23)

Vaikutus kirkkoon. Kun jotkut homoseksuaalista käytöstä ajaneet ihmiset ovat vaikuttaneet voimakkaasti mediaan ja yhteiskuntaan, on sillä ollut vaikutusta myös kirkkoon. Se tarkoittaa, että määrätty joukko, yleensä epäuskoiset papit ovat tulleet myötämielisiksi asialle ja alkaneet uskoa mediassa esiintyviin käsityksiin. Monet liberaalipapit ovat omaksuneet sen mediassa esiintyvän käsityksen, että on kysymys ihmisoikeuksista ja rakkaudesta, mutta unohtaneet sen, että kysymys on myös synnistä ja himosta. He näkevät asiasta vain toisen puolen, mutta ei syntiäkään sovi unohtaa. Jumala ei tietenkään pakota ketään seuraamaan itseään, ja jokainen voi itse päättää, miten hän elää.

Entä suhtautuminen homoseksuaaleihin ja muihin ihmisiin, ja miten Jeesus suhtautui heihin? Eroaako hänen asenteensa nykyajan liberaaleista papeista?

Vastaus on, että voimme hyvin nähdä hänen myönteisen asenteensa syntisiin ihmisiin, koska häntä sanottiin publikaanien ja syntisten ystäväksi (Luuk 7:34). Hän otti tällaisia ihmisiä vastaan ja keskusteli heidän kanssaan. Siinä on malli, johon jokaisen tulisi pyrkiä. ” Jumala ei katso henkilöön” (Room 2:11), Jeesus ei tehnyt niin, eikä meidänkään tulisi tehdä niin:

- (Luuk 15:1,2) Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.

2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".

- (Luuk 7:36-43,47-50) Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.

37. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta

38. ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

39. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."

40. Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja, sano". -

41. "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.

42. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"

43. Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit".

47. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

49. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"

50. Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

Kuitenkin on yksi suuri ero monien pappien ja Jeesuksen välillä: Jeesus ei koskaan sanonut syntiä hyväksi asiaksi niin kuin monet nyt tekevät. Vaikka Jeesus rakasti ihmisiä, hän kehotti heitä tekemään parannuksen ja luopumaan synneistään. Siinä on selvä ero nykytilanteeseen verrattuna. Monet liberaalipapit eivät puhu tästä aiheesta ilmeisesti siksi, koska he haluavat esiintyä ihmisten silmissä maltillisina, rakkaudellisina ja edistyksellisinä (Jeesus sanoi myös: Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille, Luuk 6:26), tai koska he eivät usko, että teoillamme tässä maailmassa voisi olla seurauksia.

- (Luuk 15:7) Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

- (Joh 5:14,15) Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".

15. Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt.

- (Joh 8:10,11) Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"

11. Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

- (Mark 1:14,15) Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia

15. ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

”Paavali ei tuntenut tasaveroisia suhteita”. Yksi hyvin tavallinen puolustus homosuhteille nykyään on, että Paavali ja Raamatun kirjoittajat eivät tunteneet tasaveroisia suhteita, vaan vastustivat ainoastaan hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja elostelua.

Tämä käsitys ei kuitenkaan saa tukea näistä jakeista eikä edes antiikin historian tutkimuksesta. Silloin kyllä tunnettiin myös tasaveroiset suhteet, eikä sen aikainen yhteiskunta ja ihmiset poikenneet kovin paljoa nyky-yhteiskunnasta, paitsi että teknologia ei ollut yhtä kehittynyttä. On varmaa, että Paavali tunsi hyvin kreikkalaisen maailman ja suurkaupunkien moninaisuuden. Ei voi olla sattuma, että homoseksuaalisuudesta puhuvat Raamatun kohdat ovat kirjeissä, jotka on lähetetty suurkaupunkeihin.

Samat henkilöt, jotka puolustelevat homoseksuaalia käytöstä tai muita elämän tapoja, ovat myös sanoneet, että kyse on kulttuurisidonnaisesta asiasta, ja että Paavali ja muut Raamatun kirjoittajat olivat ”oman aikansa lapsia”.

Tämä voidaan kuitenkin kääntää myös toisinpäin: tämän näkökannan ihmiset ovat itse kulttuurisidonnaisia ja oman aikansa lapsia. Hekin tulkitsevat samoja asioita omasta ahtaasta näkökulmastaan käsin. Ovatko he ottaneet tätä huomioon?

Lisäksi he eivät ota huomioon, että Paavali ja apostolit olivat Jeesuksen, Jumalan Pojan valtuuttamia ihmisiä. He varmasti tiesivät asiat eivätkä opettaneet omiaan:

- (Luuk 6:13) Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen:

- (Joh 15:16) Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, ...

- (Matt 28:19,20) Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

- (Gal 1:1,10-12) Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,

10. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.

11. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;

12. enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.

- (2 Piet 3:15,16) ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;

16. niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.

Viittaukset:

3. Marshal Kirk ja Madsen Hunter: After the Ball: How America Will Conquer its Fear and Hatred of Gays in the 1990s. 1989, s. 152-155, Plume Press, Penguin Group

7. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 104

8. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 131

10. Sinikka Pellinen: Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko, s. 77, Teron kertomus

11. Robert P. Capaj: ”Substance Abuse in Gay Men, Lesbians and Bisexuals” teoksessa Textbook of Homosexuality and Mental Health, toim. Robert P. Capaj ja Terry S. Stein. 1998, 783-784. Washington, London: American Psychiatric Press Inc.

12. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 121,122

16. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 53,56

17. Sinikka Pellinen: Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko, s. 50.51

20. Sinikka Pellinen: Homoseksuaalinen identiteetti ja kristillinen usko, s. 77, Teron kertomus

22. Merlin Carothers: Kiitoskirjat; Kiitä sittenkin (Prison to Praise), s. 45,46

23. Espen Ottosen: Minun homoseksuaalit ystäväni (”Mine homofile venner”), s. 71

Homoseksuaalisuus, kirkko ja yhteiskunta

Kehitys ei pysähdy

Vääristynyt rakkaudentunne. Jos asioita ajatellaan ainoastaan tämän elämän kannalta, voi vääristynyt rakkaudentunne aiheuttaa vahinkoa. Se ei itsessään muuta asioita hyviksi ja positiivisiksi:

Viittaukset: