Epäjumalanpalvelus islamissa ja Mekassa

Lue, miten nykyislamissa on lukuisia jäänteitä ennen islamia vallinneesta epäjumalanpalveluksesta. Eniten niitä on pyhiinvaelluksessa Mekkaan.

Oletko muslimi, joka on suorittanut pyhiinvaelluksen Mekkaan tai joka harkitset sen tekemistä? Jos olet tällainen henkilö, tämä kirjoitus on sinua varten.

Tässä kirjoituksessa nimittäin käsitellään islamin varhaisia vaiheita, ja miten ne liittyvät epäjumalanpalvelukseen. Se on asia, jonka monet vilpittömät muslimit saattavat kiistää sanoen, ettei islamissa esiinny mitään epäjumalanpalvelusta. Kuitenkin on merkillepantavaa, että islamin viides pylväs, pyhiinvaellus Mekkaan, sisältää useita epäjumalanpalvelukseen liittyviä piirteitä. Kyse on piirteistä, jotka olivat ominaisia jo arabien muinaiselle uskonnonharjoitukselle ennen islamin ja Muhammedin aikaa. Ne ovat periytyneet sellaisenaan nykyislamiin.

Jos et usko tätä, sinun kannattaa lukea seuraavat rivit. Palvotko todella vain yhtä Jumalaa vai oletko todellisuudessa muinaisen epäjumalanpalveluksen kannattaja ja seuraaja, kun suoritat pyhiinvaelluksen Mekkaan tai rukouksesi on suunnattu sinne päin? Yhteyksiä menneen epäjumalanpalveluksen ja nykyisen pyhiinvaelluskäytännön kanssa ovat mm. listassa esiintyvät asiat.

• Pyhiinvaelluksen kohde on Mekka

• Temppelin kiertäminen useaan kertaan

• Mustan kiven suutelu tai koskettaminen

• Mekan epäjumalanpalvelijat kutsuivat itseään Hanifeiksi

• Eläinten uhraaminen

• Arafatin vuorelle kävely

• Safan ja Marwan kukkuloilla käynti

Mekka pyhiinvaelluksen kohteena. Mekka pyhiinvaelluksen kohteena on perua entisestä. Tämä tapa ei suinkaan syntynyt vasta Muhammedin toimesta, vaan epäjumalanpalvelijoilla ja arabeilla oli myös tapana tehdä pyhiinvaellusmatkoja samaan Arabian niemimaan kaupunkiin. He osallistuivat Kaaban temppelissä suoritettaviin kulttimenoihin ja temppelissä olevien 360 epäjumalan palvontaan. Yhteistä nykyiseen pyhiinvaellukseen on mm. se, että heidän pyhiinvaelluksensa kohde oli sama, heitä kutsuttiin hanifeiksi ja hekin suorittivat lähes samat pyhiinvaelluksen osat kuin mitä tänä päivänä on. Heidän toimintansa sisälsi selviä yhteyksiä nykyiseen toimintaan.

Sama kehitys menneisyydessä jatkui aina siihen asti, kunnes Muhammed, joka itsekin oli toiminut pyhäkön vartijana silloin, kun siellä vielä oli 360 epäjumalaa, päätti sulkea kaupungin kaikilta muilta paitsi islamin uskon kannattajilta. Se tapahtui v. 630, mutta yhä tämän jälkeen Muhammed säilytti vanhan uskonnon ja epäjumalanpalveluksen rituaalit - toiminnot, jotka ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Sahih Bukhari, hadith-kokoelma vahvistaa, miten islamin oma perimätieto viittaa epäjumalanpalvelukseen Kaaban pyhäkössä. Siellä oli 360 epäjumalaa, joita palvottiin:

Ennen Muhammedin aikaa arabiheimojen epäjumalanpalvelus oli keskittynyt Mekkassa sijaitsevaan kuution muotoiseen Kaaban pyhäkköön. Islamin oma perimätieto vahvistaa, että Mekassa palvottiin 360 jumalaa: ”Abdullah bin Masud kertoi: ’Kun profeetta saapui Mekkaan, Kaaban ympärillä oli 360 epäjumalaa’” (Sahih Bukhari) (1)

Kaaban kiertäminen. Ensimmäinen yhteys vanhaan epäjumalanpalvelukseen oli pyhiinvaelluksen suorittaminen Mekkaan. Toisena yhtymäkohtana on Kaaban temppelin kiertäminen. Kun nykyään muslimit kiertävät Kaaban ympäri seitsemän kertaa, oli tämä osana myös muinaista epäjumalanpalvelusta ja pyhiinvaellusta: ihmiset silloinkin kiersivät temppelin ympäri, osoittivat sille kunnioitusta sekä suutelivat sen yhdessä reunassa olevaa mustaa kiveä. Nämä ovat asioita, jotka muistuttavat nykyistä Mekkaan suoritettavaa pyhiinvaellusta. Niinpä sinä, joka suoritat nämä pyhiinvaelluksen toiminnot, seuraat menneiden epäjumalanpalvojien tapoja, jotka ovat siirtyneet sellaisenaan nykyislamiin.

Lisäksi historian tietona on säilynyt, että ihmiset muuallakin kiersivät muita temppeleitä ja kiviä kuten Kaaban temppeliä. Tähän ovat viitanneet ainakin kreikkalaiset historioitsijat. Myös seuraava lainaus osoittaa, miten sama tapa oli yleinen muinaisessa epäjumalanpalveluksessa.

Quraishilaiset ottivat jumalakseen Kaaban temppelin sisällä kaivon partaalla seisovan jumalan nimeltä Hubal. He palvoivat myös Isafia ja Na'ilaa Zamzamin vieressä, paikassa, jossa he uhrasivat...

Arabit ottivat itselleen Kaaban ohella myös taghuteja; nämä olivat temppeleitä, joita he kunnioittivat kuten Kaabaa ja niillä oli omat ovenvartijansa ja hoitajansa. Arabit antoivat niille uhrilahjoja kuten Kaaballekin ja kiersivät niiden ympäri niin kuin he kiersivät Kaaban ympäri. He myös teurastivat eläimiä niiden luona... (2)

Mustan kiven suutelu. Eräs yhtymäkohta entisen epäjumalanpalveluksen ja nykyisen Mekkaan suoritettavan pyhiinvaelluksen välillä on Kaaban temppelissä olevan mustan kiven suutelu ja koskettelu. Arabeilla oli muinoin tapana suudella tätä kiveä sekä palvoa sitä kiven jumalana jo kauan ennen Muhammedin päiviä. Musta kivi oli muinaisen temppelin kunnioitetuin esine ja polyteistisen palvonnan keskeisin kohde. Beduiinit palvoivat sitä ja muita kiviä jo kauan ennen Muhammedin ja islamin aikaa. Siten on kummallista, että muslimit nyt suutelevat kiveä, jota ennen käytettiin epäjumalanpalvelukseen. Miten voit muslimina toimia näin, jos musta kivi oli muinaisen epäjumalanpalveluksen keskeisin esine? Miksi jatkat vanhaa epäjumalanpalvelusperinnettä?

Ennen islamia arabit palvoivat lukuisia jumalia, ja heidän uskontonsa lienee muistuttanut varhaisempien seemiläisten kansojen uskontoja... Tärkeimpiä aktiivisesti palvottuja jumaluuksia olivat jumalattaret Allat, al-Uzza ja Manat, joita luultavasti pidettiin Allahin tyttärinä, vaikkakaan esi-islamilainen jumalmaailma ei ollut järjestäytynyt selkeäksi panteoniksi.

... Yleisesti palvottujen jumalien lisäksi kullakin heimolla tuntuu olleen omia jumaluuksiaan. Mekan paikallisena jumalana on mahdollisesti ollut huonosti tunnettu (lunaari)jumala Hubal, jota perimätiedon mukaan palvottiin Kaaban temppelissä ennen Islamin syntyä.

Varsinaisten jumalien lisäksi palvottiin pyhiä kiviä, lähteitä ja puita. Kivien palvonta on ollut hyvin tyypillistä esi-islamilaisille beduiineille, ja kreikkalaisetkin lähteet tietävät mainita siitä. Kivet saattoivat olla luonnon muodostamia tai karkeasti hahmoteltuja, ja beduiinit palvoivat sekä kiinteitä että mukana kuljetettavia kiviä. Myös Kaaban mustaa kiveä palvottiin jo esi-islamilaisella kaudella. (3)

Kaaban temppeli ja sen musta kivi ovat siis tärkeä osa islamilaista uskonnon harjoitusta. Se tulee ilmi myös siitä, että muslimit rukoilevat kääntyneinä Mekkaan päin.

Liittyykö tähän sellainen uskomus, että musta kivi voisi toimia rukouksen välittäjänä? Jos näin oletetaan tai että rukoussuunnalla on merkitystä, johtaa se Mekan ja mustan kiven pitämiseen epäjumalanpalveluksen kohteena. Vai eikö näin ole?

Tämä poikkeaa myös tavanomaisesta kristillisestä rukouksesta, jossa me voimme yksinkertaisesti kertoa huolemme Jumalalle (Fil 4:6: Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi). Siinä ei ole mitään merkitystä rukoussuunnalla.

Miksi muslimit sitten hyväksyvät mustan kiven suutelun ja muut epäjumalanpalvontaa muistuttavat menot? Tätä on vaikea ymmärtää. Seuraava lainaus kertoo aiheesta lisää. Islamin oma perimätieto kertoo, että kaikki nykyiset rituaalit kuten pyhiinvaellus Mekkaan, Ramadan, Kaaban kiertäminen, mustan kiven suutelu, juoksu Safin ja Marwan välillä, saatanan kivittäminen sekä juominen Zamzam-lähteestä ovat pakanallista alkuperää:

Kierrettyään Kaaban seitsemän kertaa palvojat riensivät Mekan ulkopuolella sijaitsevien Saatanaa symboloivien pylväiden luo ja kivittivät niitä. Tähän rituaaliin liittyi läheisesti myös Mekan päämoskeijan lähellä sijaitsevien vuorten Safan ja Marwan välin juokseminen seitsemän kertaa. Vuorten välimatka on nelisensataa metriä.

Koraani todistaa tämän juoksurituaalin olleen voimassa ennen islamia. Kun muslimit ihmetellen kyselivät Muhammedilta, miksi heidän piti noudattaa tätä pakanoiden tapaa, hän sai vastauksen Allahilta:

Safa ja Marwa ovat Allahille pyhiä paikkoja, eikä se, joka tekee suuren tai pienen pyhiinvaelluksen temppeliin [Kaabaan], tee väärin, jos hän kiertää myös niiden ympäri, (Suura 2:158)

Mekkaan siis kokoonnuttiin suurin joukoin palvomaan jumalia, jotka oli sijoitettu mustalla kankaalla päällystetyn rakennuksen sisälle tai sen ympärille. Jokainen kaupunkiin saapunut heimo tai yksilö sai valita Kaabasta mieleisensä jumalan. Nämä pyhiinvaellusmatkat tuottivat hyvät tulot quraishilaisille, jotka Mekan suurimman heimon jäseninä hoitivat ja valvoivat pyhäkköä (…)

On paljon pohdittu, miksi Muhammed jätti nuo pakanalliset tavat islamiin. Yksi syy lienee ollut, että hän jätti ne elämään quraish-heimon mieliksi, sillä nämä rituaalit eivät suoranaisesti uhanneet islamia eivätkä kieltäneet Allahia. Kun quraishilaisetkin kääntyivät muslimeiksi Mekan valloituksen jälkeen, he saivat Kaaban hoitajina vuosittain sievoiset rahat Mekkaan saapuvilta pyhiinvaeltajilta. Tieto nykyisten rituaalien pakanallisesta alkuperästä voi olla kiusallinen totuus niille, jotka haluavat kieltää historian antaman todistuksen. (4)

Musta kivi ja yhteys kuun palvontaan. Edellä todettiin, että mustan kiven suutelu ja muut nykyiset islamilaisen pyhiinvaellukseen kuuluvat tavat esiintyivät epäjumalanpalveluksessa jo kauan ennen Muhammedia. Muhammed hyväksyi nämä pakanalliset tavat osaksi islamilaista uskonnon harjoitusta.

Eräs yhteys menneeseen on myös kuun merkki. Lähi-idän kansoilla oli tapana palvoa kuuta, aurinkoa ja tähtiä. Tuhansista alttareista, savitauluista, astioista, amuleteista, korvakoruista ja muista esineistä on löydetty kuun sirppi. Se viittaa kuun palvonnan yleisyyteen. Mekassa olevat epäjumalanpalvelijat myös uskoivat, että musta kivi oli kuun jumala Hubalin taivaasta pudottama (katso aiemmat lainaukset!). Tämän käsityksen Muhammed itse myöhemmin muutti, koska hän uskoi kiven olleen enkeli Gabrielin paratiisista lähettämä alun perin valkoinen kivi, joka ihmisten syntien takia muuttui mustaksi. Onko sitten Muhammedin esittämä vaihtoehto oikea vai onko kyseessä vain tavallinen avaruudesta pudonnut meteoriittikivi? Sitä on jälkeenpäin mahdoton todistaa.

Seuraava lainaus jatkaa samasta aiheesta eli mustan kiven palvonnasta ja miten tämän kiven uskottiin olleen peräisin kuusta, kuun jumala Hubalin taivaasta pudottama. Nykyisten moskeijoiden katoilla käytetään edelleen kuun sirppiä, joka muistuttaa menneestä epäjumalanpalveluksesta kuten myös mustan kiven suutelu ja muut pyhiinvaellustavat.

Toisin kuin persialaiset, jotka Zoroasterin opettamina palvoivat aurinkoa Korkeimman Olennon asuinpaikkana ja yhdistivät hyvän valoon sekä tuleen ja pahan pimeyteen, noitten päivien arabi yleensä palvoi kuuta. Persialaiselle, joka asui korkeitten vuorten maassa, auringon kuumuus saattoi olla tervetullut, mutta autioitten tasankojen arabille aurinko oli tappaja, ja kuu toi kastetta ja pimeyttä päivän kiduttavan kuumuuden ja sokaisevan valon jälkeen. Pakanallisen legengan mukaan uskottiin, että kuun jumala Hobal oli taivaasta pudottanut Mekassa olevan Kaaban mustan meteorikiven, jota pidettiin pyhänä kauan ennen islamia, ja jota pyhiinvaeltajat ja matkailijat palvoivat, katsoen kuun olevan jumal-olento." (5)

Vielä toinen lainaus samasta aiheesta. Se osoittaa, miten Lähi-idän kansojen pääuskonto liittyi kuun, auringon ja tähtien palvontaan. Kun nyt kuunsirppi on monien moskeijoiden katolla, on se viittaus menneeseen epäjumalanpalvontaan:

Al-Hadisista (kirja 4. luku 42, nro 47) löytyy hämmästyttävä Muhammedin lausunto: ”Abu Razin al-Uqaili kertoi: Minä kysyin: Oi Allahin lähettiläs: Näkeekö jokainen Ylösnousemuksen päivänä Herransa hänen avoimessa muodossaan? ’Kyllä’, hän vastasi. Minä kysyin: Mikä on tämän merkki Hänen luomakunnassaan? He sanoivat: Oi Abu Razin. Eikö se ole se, että jokainen teistä näkee kuun täydessä kuutamoyössä paljaassa muodossa.” Tämä jae antaa viitteen siitä, että kuu oli Allahin symboli. Tutkimus on osoittanut, että:

• Allah oli arabien epäjumala kautta vuosisatojen. ”Hän on teidän ja esi-isienne Herra (Suura 44:8). Arabien ja heidän esi-isiensä Jumala ei suinkaan ollut Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin

Jumala, JHVH Jahve, vaan Allah

• Kuu oli Allahin symboli.

• Allahia sanottiin Kuu-jumalaksi.

(…) Länsimaisten uskontojen tutkijat ovat Raamatun kanssa yksimielisiä siitä, että Lähi-idän kansojen pääuskonto liittyi kuun, auringon ja tähtien palvontaan.

Muinaistutkijoiden löytämissä tuhansissa alttareissa, savitauluissa, astioissa, amuleteissa, korvakoruissa ja muissa esineissä on kuun sirppi. Se puhuu laajalle levinneestä kuun palvonnasta.

Arkeologisissa kaivauksissa löytyneiden savitaulujen teksteissä on kuvauksia kuulle annetuista uhreista. Voidaankin kysyä, miksi kuun sirppi seisoo yhä tänä päivänä moskeijoiden katoilla. Katoille laitettiin tietysti jumalan symboli samaan tapaan kuin kristityt laittavat kirkkoihinsa ristin symboliksi Kristuksen valmistamasta pelastuksesta.

Koska kuun palvonta oli yleistä kaikkialla Lähi-idässä, myös arabit kuuluivat kuun palvojiin. Kuu-jumalalle rakennettiin myös pyhäkkö, Kaaba. Siihen sijoitettiin erityinen palvonnan kohde, Kuusta pudonnut musta kivi, jota Muhammed suuteli Mekan valtauksen yhteydessä. (6)

Rukoussuunta Mekkaan päin. Entä islamilainen jumalanpalvelus ja rukoussuunta? Nykyään muslimit suuntaavat rukouksensa Mekkaan päin ja heillä voi olla jopa tähän tarkoitukseen hankittuja kompasseja. Niiden avulla he voivat tarkistaa rukoussuunnan tarkasti, jotta se kohdistuu Mekkaan. Aiheesta kertoo Koraani mm. jakeissa 2:142-151. Niissä mainitaan, miten rukoussuuntaa muutettiin Muhammadin aikana tähän suuntaan.

Kysymys kuitenkin kuuluu, miksi muslimina suuntaat rukoukseksi menneeseen epäjumalanpalveluspaikkaan tai teet pyhiinvaelluksen sinne ja suoritat samat palvonnan vaiheet, joita muinaiset epäjumalanpalvelijat suorittivat? Eikö tässä ole ilmeinen ristiriita? Miten voit esiintyä yhden Jumalan palvelijana, jos noudatat samoja epäjumalanpalvelustapoja, joita menneet epäjumalanpalvelijat noudattivat?

Muhammedin ilmoitus kolmesta jumalattaresta. Edellä käsiteltiin epäjumalanpalvelusta Mekassa ja pyhiinvaelluksessa sinne. Todettiin, miten mustan kiven suutelu, Kaaban kiertäminen ja muut Mekassa suoritetut epäjumalanpalvelustavat olivat yleisiä jo ennen islamin aikaa. Muhammed hyväksyi ne sellaisenaan nykyislamiin. Siksi samoja epäjumalanpalvelusmenoja harjoitetaan edelleen. Sinun onkin muslimina hyvä kysyä itseltäsi, oletko mukana harjoittamassa samanlaista epäjumalanpalvelusta Mekkaan liittyvän pyhiinvaelluksen yhteydessä, kuin mitä harjoittivat muinaiset epäjumalanpalvelijat vuosisatoja sitten?

Sitten siirrymme toiseen asiaan, joka liittyy Muhammediin ja epäjumalanpalvelukseen. Kyse on ns. saatanallista säkeistä eli Koraanin kohdasta 53:19,20. Tutkimme sitä seuraavaksi.

Perimätiedon mukaan nämä jakeet, joissa puhutaan kolmesta arabien palvomasta jumalattaresta - Allat, al-Uzza ja Manat - sisälsivät alun perin viittauksen siihen, että nämä jumalattaret voisivat toimia jonkinlaisessa välittäjän asemassa. Näissä jakeissa, jotka Muhammed vastaanotti, tuettiin kääntymistä epäjumalien puoleen. Muhammed siis hyväksyi epäjumalanpalveluksen. Jakeiden, joiden seurauksena Mekkan asukkaat olivat valmiit tunnustamaan Muhammedin profeetaksi, uskotaan alun perin olleen seuraavassa muodossa. Poisjäänyt kohta on merkitty lihavoinnilla:

Oletteko te nähneet Allatin ja al-Uzzan ja Manatin, kolmannen? "Nämä ovat yleviä olentoja ja niiden esirukousta voi toivoa."

Merkillepantavaa asiassa on, ettei se ole mitään ulkopuolisten keksintöä, vaan Islamin omat varhaiset lähteet ovat viitanneet siihen. Nämä varhaiset lähteet ja niiden kirjoittajat eivät kieltäneet Muhammedin arvoa profeettana. Siihen ovat viitanneet sellaiset hurskaat muslimit kuten Ibn Ishag, Ibn Sa’d ja Tabari, kuten myös myöhäisempi Koraanin kommentaarin kirjoittaja Zamakhshari (1047-1143). On hyvin vaikea uskoa, että he olisivat kertoneet tapauksesta, elleivät olisi pitäneet sitä aitona.

Samaa asiaa selostaa seuraava lainaus, jossa viitataan erään imaamin Koraanin kommentaariin. Siitä käy selville, miten tämä Koraanin kohta muutettiin koska Muhammed sai pian uuden vastakkaisen ilmestyksen. Se myös osoittaa sen tosiasian, miten Koraani täysin perustuu Muhammedin saamiin ilmestyksiin ja sanoihin. Merkittävää on, että jotkut entiset opetuslapset eivät voineet hyväksyä Muhammedin ensimmäistä ilmoitusta ja alkoivat siksi boikotoida häntä.

Imaami El-Syouty selittää Koraanin kommentaarissaan Suuraa 17:74 seuraavasti: "Muhammed, Kaabin pojan, Karzin heimolaisen, mukaan profeetta Muhammed luki suuraa 53 kunnes tuli kohtaan, jossa sanotaan: 'Oletteko nähneet Allatin ja Al-Uzzan (epäjumalia)...' Juuri tässä kohdassa itse paholainen sai Muhammedin sanomaan, että muslimit voivat palvoa näitä epäjumalia ja pyytää niiltä esirukousta." Ja niin Muhammedin sanoista tehtiin jae Koraaniin.

Profeetta Muhammed oli sanoistaan hyvin surullinen, kunnes Jumala rohkaisi häntä uudella jakeella: "Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas." (Suura 22:52.)

Tämän vuoksi Suura 17:73-74 sanoo: "Vähällä he olivatkin saada sinut houkutelluksi pois siitä, mitä olemme ilmoittaneet sinulle, ja sepittämään meistä muuta. Silloin he olisivat ottaneet sinut ystäväkseen. Ellemme olisi sinua vahvistaneet, olisit melkein taipunut heidän puoleensa hiukan." (7)

Seuraava lainaus puhuu samasta aiheesta, saatanallisista säkeistä. Se osoittaa, ettei tämä asia ole ulkopuolisten keksintöä, vaan Islamin omat varhaiset lähteet ovat viitanneet siihen ja miten Muhammed taipui epäjumalanpalveluksen hyväksymiseen. Kirjoittajat eivät kieltäneet Muhammedin arvoa profeettana:

Saatanallisten säkeiden tapaus on luonnollisesti ollut voimakkaan kiusaantuneisuuden aihe muslimeille halki vuosisatojen. Todellakin, se varjostaa koko Muhammadin väitettä siitä, että hän oli profeetta. Jos Saatana kerran pystyi panemaan sanoja Muhammadin suuhun yhden kerran, ja sai hänet luulemaan niiden olevan ilmoituksia Allahilta, kuka voi sanoa, ettei Saatana käyttänyt Muhammadia äänitorvenaan muulloinkin?

… On vaikea ymmärtää, miten ja miksi sellainen kertomus olisi sepitetty, ja miten ja miksi sellaiset hurskaat muslimit kuten Ibn Ishag, Ibn Sa’d ja Tabari, kuten myös myöhäisempi Koraanin kommentaarin kirjoittaja Zamakhshari (1047-1143) – josta on hyvin vaikea uskoa, että hän olisi kertonut sen, jollei hän luottanut lähteisiin – pitivät sitä aitona. Tässä kohdin, kuten myös muillakin alueilla, varhaisten islamilaisten lähteiden todistusvoima on vastustamattoman voimakas. Vaikka tapahtumia voidaan selittää toisinkin, ne, jotka toivoisivat voivansa taikoa Saatanallisten säkeiden tapauksen olemattomiin, eivät pysty kiertämään sitä tosiasiaa, että nämä Muhammedin elämän elementit eivät olleet hänen vihollistensa keksintöjä, vaan tiedon niistä välittivät ihmiset, jotka uskoivat hänen todella olevan Allahin profeetta. (8)

Mitä edellisestä voidaan päätellä? Me voimme nähdä, että Muhammed oli vajavainen ihminen. Hän taipui ihmisten edessä hyväksyessään säkeitä, jotka kannattivat kolmen epäjumalattaren palvomista ja että heidän puoleensa voidaan kääntyä. Islamin omat varhaiset lähteet viittaavat Muhammedin toimintaan, joten kyseessä ei ole pahansuopaisten ulkopuolisten keksintö.

Muhammed oli myös sen takana, että muinainen epäjumalanpalveluskäytäntö, jota Mekassa oli harjoitettu vuosisatojen ajan, siirtyi lähes sellaisenaan islamiin. Tähän sisältyivät edellä mainitut asiat, kuten se, että pyhiinvaelluksen kohde on Mekka, ihmiset kiertävät temppeliä, mustan kiven suutelu tai koskettaminen, eläinten uhraaminen, Arafatin vuorelle kävely sekä Safan ja Marwan kukkuloilla käynti. Muhammed vahvisti kaikki nämä muinaiset epäjumalanpalvelustavat.