Avioero ja uudelleenavioituminen

Mitä Raamattu sanoo avioerosta ja uudelleenavioitumisesta? Miksi avioliittoon kannattaa suhtautua vakavasti? Miten yksinjääneen tulee menetellä?

Tulevilla riveillä tutkitaan avioeroa eri puolilta. Tarkoitus on päästä selville, mitä Raamattu siitä sanoo sekä onko milloinkaan oikein avioitua uudelleen. Tästä aiheesta on tärkeä olla selvillä. Jos itse olet ollut tämän asian edessä, kannattaa sinun tutustua seuraaviin riveihin.

Satsaa puolisoosi! Avioero ja uudelleenavioituminen ovat nykyisessä yhteiskunnassa tulleet yhä yleisemmin hyväksytyksi. Avioliittoa saatetaan pitää vain sopimuksena, joka voidaan purkaa milloin tahansa. Saatetaan ajatella ongelmien tullessa: "voimmehan aina erota, jos tästä ei tule mitään". Porttia erolle saatetaan pitää avoinna ja juuri se aiheuttaa sen, ettei avioliittoa hoideta kunnolla. Siihen ei paneuduta kunnolla, koska eroa pidetään koko ajan yhtenä mahdollisuutena.

Avioliiton korjaamiseen ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että alkaa uudestaan sitoutua suhteeseensa. Toista ei kannata pitää itsestäänselvyytenä, vaan hänelle tulee varata aikaa ja huomiota kuten muihinkin tärkeisiin asioihin; tai itse asiassa puolison tulisi olla tärkeysjärjestyksessä heti toisena Jumalan jälkeen. Jos meillä on oikea tärkeysjärjestys, estää se suhdetta täysin kuihtumasta.

Lisäksi avioliitto on elinikäinen suhde. Se on tarkoitettu suhteeksi, jonka vasta toisen kuolema purkaa. Jos emme tätä sisäistä, ei motivaatiomme rakentaa suhdetta voi olla kovin vahvalla pohjalla:

- (Room 7:1-3) Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?

2. Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.

3. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.

- (1 Kor 7:39) Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.

Toinen tärkeä asia on, että tekemämme valinnat vaikuttavat iankaikkisuuteen. Väärä elämäntapa voi vaikuttaa sen, että emme peri Jumalan valtakuntaa. Jäämme sen ulkopuolelle.

Niinpä jos henkilö suunnittelee puolisonsa jättämistä jonkun muun tähden tai muulla tavoin kääntää selkänsä Jumalalle, vaikuttaa tämäkin hänen iankaikkisuuteensa. Se johtuu siitä, että haureudenharjoittajat, avionrikkojat ja muut väärintekijät eivät pääse taivaaseen, kuten seuraavat jakeet osoittavat. Vain jos ihminen ajoissa katuu syntejään ja kääntyy Jumalan puoleen, voi tilanne uudestaan korjautua:

- (Mal 2:14-16) Mutta te sanotte: "Minkätähden niin?" Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi.

15. Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä... Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vai-molle.

16. Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.

- (Mark 10:11,12) Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.

12. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."

- (Luuk 16:18) Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.

- (Ilm 2:21) Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.

- (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Suurin syy, että avioeroja tapahtuu, on Jumalan kunnioituksen puute. Kun ihmiset eivät usko Jumalaan tai että he kerran joutuvat tilille tekemisistään – myös siitä miten he ovat kohdelleet puolisoaan ja eläneet tämän kanssa – ovat he välinpitämättömiä. Tässä on kysymys maailmankuvasta. Kun ennen uskottiin Jumalaan yleisemmin, vallitsi yhteiskunnassa kunnioitus oikeita arvoja, myös avioliiton pysyvyyttä kohtaan. Sen sijaan, kun tapahtui luopumus kristillisestä uskosta ja sen perusteista, vaikutti se käytökseen kaikilla alueilla. Yksi seuraus tästä ovat avioerot, mutta myös avosuhteet, abortit ja muut Jumalan tahdon vastaiset käytösmuodot ovat sen hedelmää.

Sama asenne on levinnyt jopa seurakuntiin. Jotkut ovat niin maailman mielipiteiden ja tiedotusvälineiden vaikutuksen alaisia, että he eivät enää pelkää Jumalan käskyjen rikkomista. He rohkaistuvat ottamaan eron toisesta – ajatellen että Jumalahan antaa anteeksi – mutta eivät halua satsata avioliiton pelastamiseen. David Wilkerson kertoo oman kokemuksensa asiasta:

Jumala on perinpohjaisesti nuhdellut minua, koska olen saarnannut aivan liian armollisesti ja anteeksiantavasti avioerosta ja uudelleen avioitumisesta. Minä tunsin kaikkien viattomien osapuolten ahdistuksen, haureellisten puolisoiden hylkäämien yksinäisyyden, syvästi Herralle antautuneiden jo eronneiden ja uudelleen avioituneiden eristyneisyyden ja syyllisyyden. Mutta saarnatessani rakkautta, toivoa ja anteeksiantamusta näille, monet muut, jotka olivat suunnittelemassa puolisonsa jättämistä, löysivät lohdutusta ja jopa rohkaisua. Tällainen ajatus nousi pintaan: ”Se saattaa olla väärin, mutta minä otan kuitenkin sen askeleen ja sitten heittäydyn armon varaan. Muut ovat löytäneet armon, niin minäkin.” Minä en tiedä vastausta kaikkeen. Sen kuitenkin tiedän, mitä olen Jumalalta kuullut tulevista tapahtumista. Kristityt, joita on varoitettu, jotka suoralta kädeltä ovat torjuneet Jumalan avioeroa kohtaan osoittaman vihan ja rakentelevat verukkeita oikeuttaakseen pahat tekonsa, he eivät enää koskaan tule löytämään lepoa Herrassa. Uudet avioliitot tuottavat heille lisää onnettomuutta ja ahdistusta… Tämän kirjan tarkoitus ei ole luoda turvattomuutta niille, jotka ovat eron viattomia uhreja ja uudelleen avioituneita ja jotka nyt etsivät Herraa… Katuvalle Jumala on hyvin armollinen. (1)

Vain huoruuden tähden. Kun todettiin, että avioliiton tulisi olla elinikäinen liitto, jonka vasta toisen kuolema purkaa, voi tähän tilanteeseen löytyä yksi poikkeus: toisen aviorikos, hänen jatkuva uskottomuutensa tai jopa uusi avioliitto.

Jos toinen elää jatkuvassa uskottomuudessa ja haureudessa, voi tämä purkaa avioliiton. Se on Jeesuksen sanojen mukaan ainoa luvallinen syy toisesta eroamiseen. Kuitenkin jos aviorikos on tapahtunut, ei sen itsessään tarvitse lopettaa liittoa. Päinvastoin, se ei koskaan riko suhdetta itsessään ja lopeta sitä, vaan sen tekee vasta toisen uusi liitto. Niin kauan kuin toinen on vielä kahden vaiheilla, on toiveita pelastaa puolisoiden välinen suhde. Anteeksiannolla ja unohtamisella voidaan saada ihmeitä aikaan tällaisissakin tilanteissa.

- (Matt 19:3-9) Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"

4. Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'

5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?

6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

7. He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"

8. Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.

9. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

- (Matt 5:31,32) On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan'.

32. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.

Kysymys uudelleenavioitumisesta. Uudelleenavioitumisasiassa on selvä, että se puoliso, joka jättää toisen avioituakseen jonkun muun kanssa, tekee aina huorin ja on Jumalan tuomion alla. Hänen uusi avioliittonsa ei ole Jumalan tahdon mukainen kuten todettiin. Tämä asia yleisesti ymmärretään Raamatusta selvästi.

Kysymys kuuluukin; entä se puoliso, joka on jäänyt yksin, joka ei ole tehnyt aviorikosta ja jolla ei ole mahdollisuutta korjata entistä avioliittoaan? Onko hänellä oikeus uuteen avioon vai pitääkö hänen tyytyä elämään yksin koko elämänsä? Toisinaan on esitetty niin, ettei hän voisi milloinkaan avioitua tai ei ainakaan ennen entisen puolisonsa kuolemaa, mutta pitääkö tämä käsitys paikkansa?

Lähdemme seuraavaksi tutkimaan tätä asiaa ja Raamatun esimerkkejä samalta alueelta. Ne tuntuvat osoittavan, että yksinjääneellä puolisolla on oikeus uuteen avioon.

Alkuperäinen laki. Ensimmäisenä syynä uudelleenavioitumisen sallimiselle aviorikostapauksissa on vanhan liiton alkuperäinen laki. Lakiin kuului, että kun jompikumpi puolisoista syyllistyi aviorikokseen, tuomittiin hänet siitä heti kuolemaan. Kun avionrikkojapuoliso saatiin kiinni itse teosta ja hänen syyllisyytensä todettiin, kivitettiin hänet välittömästi. Se tapahtui tavallisesti kahden tai kolmen todistajan lausunnon nojalla.

Mitä tämä merkitsi jäljellejääneen ja syyttömän puolison kannalta? Se tarkoitti sitä, että hän oli silloin ilman muuta vapaa avioitumaan uudestaan - kuolemahan oli jo lopettanut liiton (1 Kor 7:39 ja Room 7:2). Hän ei enää ollut sidottu aviorikoksen tehneeseen puolisoonsa, vaan oli nyt lesken asemassa - tilanteessa, jossa hänellä oli mahdollisuus uuteen avioon ilman avionrikkojan nimeä (Room 7:3).

Jos noudatetaan alkuperäisen lain merkitystä, voidaan kysyä, eikö nytkin ole väärin sitoa yksinjäänyt osapuoli jatkuvasti aviorikolliseen puolisoonsa, vaikka tämä olisi jo uudessa liitossa? Jos alkuperäinen laki antoi syyttömälle mahdollisuuden uuteen avioon puolison kuollessa, täytyy siihen olla nytkin mahdollisuus, varsinkin jos entiseen liittoon ei ole enää paluuta:

- (Joh 8:3-5) Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle

4. ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.

5. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"

- (5 Moos 22:22) Jos joku tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen aviovaimo, niin kuolkoot molemmat, sekä mies, joka makasi vaimon kanssa, että vaimo. Poista paha Israelista.

- (3 Moos 20:10) Jos joku tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, jos hän tekee aviorikoksen lähimmäisensä vaimon kanssa, niin heidät, sekä avionrikkojamies että -nainen, rangaistakoon kuolemalla.

Historiallinen käytäntö. Yksi todiste uudelleenavioitumisen puolesta on se, ettei vanhan liiton puolella tunneta mitään luvallista avioeron muotoa, johon ei samalla sisältyisi mahdollisuutta solmia uutta avioliittoa. 5 Moos 24:1-4 ja Jer 3:1 osoittavat, että kun virallinen ero tuli voimaan, oikeutti se myös uuteen avioon. Ajateltiin, että jos toinen avioeron vuoksi oli vapaa, oli hänellä mahdollisuus mennä myös toisen puolisoksi. Erokirja, joka kylläkin oli säädetty ihmisten puutteellisuuden takia (Matt 19:3-9), osoitti tämän.

Toiseksi erokirja osoitti, että kun avioliitto oli kerran lakannut olemasta uuden avioliiton tultua voimaan, lakkasi se olemasta sitä myös Jumalan silmissä. Siihen ei saanut enää palata. Se oli peruuttamattomasti rikkoontunut eikä käsitys siitä, että puolisot olivat sidottuja toisiinsa vielä eron ja uuden liiton jälkeen - kuten nykyään toisinaan opetetaan - pitänyt paikkaansa vanhan liiton puolella:

- (5 Moos 24:1-4) "Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä, sentähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan,

2. ja jos nainen sitten, lähdettyään hänen talostaan, menee ja joutuu toisen miehen vaimoksi,

3. ja myöskin tämä toinen mies hylkii häntä ja kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan, tai jos tämä toinen mies, joka on ottanut hänet vaimokseen, kuolee,

4. älköön hänen ensimmäinen miehensä, joka lähetti hänet pois, ottako häntä uudestaan vaimokseen, sittenkuin tämä on tullut saastutetuksi, sillä se olisi kauhistus Herran edessä. Älä saata syynalaiseksi maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi.

- (Jer 3:1) Sanottu on: Jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä menee hänen luotansa ja joutuu toisen miehen vaimoksi, saako se mies enää tulla hänen luokseen? Eikö se maa tule saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa, ja sinäkö saisit palata minun luokseni! sanoo Herra.

Matt 19:9

- (Matt 19:9) Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.

Eräs kohta, joka viittaa uuden avioliiton mahdollisuuteen, ovat yllä olevat Jeesuksen sanat Matt 19:9:ssä. Jeesus osoitti tässä jakeessa selvästi, että jos ero tapahtuu raamatullisin perustein - toisen huoruuden tähden - on uusi liitto silloin mahdollinen. Tämä jae voitaisiin kääntää myös seuraavalla tavalla:

"Joka hylkää vaimonsa huoruuden tähden ja nai toisen, se ei tee huorin."

Sen tähden, kun on kyseessä jakeessa oleva poikkeuslupa - "muun kuin huoruuden tähden" - täytyy ymmärtää sen koskevan myös uutta liittoa. (Toisinaan on annettu ymmärtää, että se antaisi mahdollisuuden vain eroon, mutta ei uuteen avioon.) Tämä jae on järkevä vain, jos sitä sovelletaan molempiin asioihin samanaikaisesti, eroon ja uudelleenavioitumiseen - muuten se ei ole kieliopillisesti looginen. Stanley A. Ellisen on selostanut Matteuksen evankeliumissa esiintyvää poikkeuslupaa:

... Jotkut ovat selittäneet poikkeusluvan liittyvän vain eroamiseen, mutta sekä logiikan että kieliopin sääntöjen mukaan se koskee niin avioeroa kuin uudelleenavioitumistakin. John Murrayta lainatakseni "Lauseopillisesti tämän virkkeessä olevan poikkeusluvan merkitys katoaa, ellei sitä sovelleta sekä uudelleenavioitumiseen että hylkäämiseen" (Divorce, s. 41). On huomionarvoista, että poikkeuslupa ja verbi ovat lauseopillisesti tämän seikan korostamisen kannalta juuri oikeassa paikassa. Jeesuksen sanoista käy selkeästi ilmi kummallakin kerralla, että avioeron jälkeen on mahdollista avioitua uudelleen, ja että se on hyväksyttävää tietyissä tapauksissa. Nämä tapaukset eivät edellytä avioliittoa, mutta se on luvallinen vaihtoehto. Jeesus totesi, että synti voi hajottaa sen, minkä Jumala on yhdistänyt avioliitossa. Se on näissä tekstikohdissa hänen varoituksensa ja opetuksensa varsinainen ydin. (2)

1 Kor 7:27,28

- (1 Kor 7:27,28) Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa.

28. Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään tee syntiä...

Eräs kohta, joka näyttää viittaavan uudelleenavioitumisen sallimiselle silloin, kun entiseen avioliittoon ei ole paluuta, ovat Paavalin sanat 1 Kor 7:27,28:ssa.

Näissä jakeissa esiintyy verbi lelysai, joka tarkoittaa "olla erotettu" tai "olla päästetty", eli kyse on puretun avioliiton tapauksesta. Tähän kohtaan Paavali antaa neuvon "älä pyydä itsellesi vaimoa", mutta Paavali myös lisää, että jos ihminen meneekin naimisiin, ei hän tee syntiä; samoin kuin neitsyt - henkilö, joka ei ole ollut aiemmin naimisissa - ei tee syntiä avioon mennessään.

Tämä kohta, 1 Kor 7:27,28, voitaisiin kääntää alkukielestä myös seuraavalla tavalla:

27. " Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa. Jos olet erotettu vaimosta, älä pyydä itsellesi vaimoa.

28. Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään tee syntiä..."

Kuka on hyljätty?

- (Matt 5:32) Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.

- (Matt 19:9) - (Matt 19:9) Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.

- (Luuk 16:18) Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.

Kun Raamattu sanoo, että "joka nai hyljätyn, se tekee huorin", on usein tätä kohtaa käytetty perusteena sille, ettei uudelleenavioituminen olisi mahdollista. On sanottu, ettei yksinjääneellä uskollisena pysytelleellä puolisolla ole enää mahdollisuutta uuteen avioon, koska hän on hyljätty. Häneltä on evätty tämä mahdollisuus.

Mutta pitääkö tämä käsitys paikkansa? Tarkoitetaanko hyljätyllä uskollisena pysynyttä puolisoa vai sitä, joka on tehnyt aviorikoksen? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

Vain yksi luvallinen syy hylkäämiseen. Ensinnäkin on hyvä ymmärtää, että Jeesuksen sanojen mukaan on vain yksi luvallinen syy hylkäämiseen: toisen huorinteko. Jos toinen on tehnyt aviorikoksen ja elää jatkuvassa uskottomuudessa, on tällainen henkilö mahdollisuus hyljätä jo ennen kuin tämä itse eroaa. Vain uskollisena pysytelleellä puolisolla on lupa siihen.

Tämän valossa täytyy ymmärtää, että hyljätty on nimenomaan avionrikkojapuoliso, joka on mahdollisuus jättää jo ennen kuin tämä itse eroaa - muutenhan hyljättyjä olisi periaatteessa kahdenlaisia: sekä yksinjäänyt puoliso että hänen avionrikkojapuolisonsa, joka on lupa hylätä. On kuitenkin todennäköistä, että sillä tarkoitetaan vain jälkimmäistä, koska se soveltuu paremmin vanhan liiton alkuperäiseen lakiin:

Jeesuksen esille tuoman ajatuksen mukaan meillä on siis vain yksi hylkäämisen ja hyljätyksi nimittämisen sekä hyljättynä pitämisen syy. Näin ei ole, jos tulkitsemme syyttömän, syyllisestä eron ottaneen, puolison myös "hyljätyksi". Meillä on silloin kaksi syytä hyljätä...

Mikä tapauksessa on saattanut olla surkeinta, on se, että miehen valittua porttonsa itselleen elämän kumppaniksi, pitävät jotkut entistä vaimoa hyljättynä. "Voi pyhä yksinkertaisuus", ei voi muuta noiden hyljättynä pitäjien mielipiteestä sanoa. Uskollinen vaimohan olisi voinut miehensä muuttumista odotellessaan jo ennen miehensä eroa hyljätä hänet aviorikollisena. Jeesuksen sanojen mukaan aviopuolisoa ei voida hyljätä muun kuin haureuden tähden, eikä vaimo ollut tehnyt haureutta, joten mies ei Uuden testamentin mukaan voi häntä hyljätä. Vaimolla olisi ollut Jeesuksen antama oikeus hyljätä aviorikollinen miehensä, mutta ei miehellä. Jeesuksen kehotuksen mukaan meidän olisi annettava oikea tuomio. Joh 7:24. (3)

Alkuperäinen laki. Toinen syy ymmärtää se, että hyljätyllä tarkoitetaan avionrikkojapuolisoa, on vanhan liiton alkuperäinen laki. Tähän lakiin kuului, että kivitetyksi joutui vain kaksi henkilöä: avionrikkojapuoliso sekä sivullinen joka nai hänet. Tuomion alaisiksi eivät siis joutuneet syytön puoliso ja hänet ehkä joku myöhemmin naiva henkilö, vaan aviorikokseen syyllistyneet henkilöt. Vain he olivat tehneet väärin.

Sen tähden, kun siirrytään Uuden testamentin puolelle, on syytä uskoa, että edelliset Uuden testamentin jakeet koskevat vain aviorikokseen syyllistyneitä henkilöitä: avionrikkojapuolisoa, joka on lupa hyljätä, sekä sivullista, joka nai tämän hyljätyn eli avionrikkojapuolison. Se sopii paremmin yhteen alkuperäisen lain kanssa.

Outoja tilanteita. Jos uskollisena pysytelleellä ja yksinjääneellä puolisolla ei olisi oikeutta uuteen avioon kuin vasta entisen puolisonsa kuollessa (on saatettu sanoa, että "hän on yhä moraalisesti naimisissa entisen puolisonsa kanssa"), seuraisi siitä melko erikoisia tilanteita. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:

Kaksi henkilöä

- Toinen on ollut monessa avoliitossa ja irtosuhteessa ja elää nyt yksin ja tulee uskoon. Tavallisen opetuksen mukaan hän saa avioitua, vaikka on elänyt paljon haureudessa. Hänelle aukenevat myös kaikki hengellisen työn virat.

- Toinen henkilö on elänyt vain yhdessä avioliitossa eikä ole milloinkaan harrastanut irtosuhteita ja haureutta. Sitten toinen puoliso jättää hänet jonkun muun tähden. Henkilö jää yksin asumaan ja tulee pian uskoon. Edellisen opetuksen mukaan - "hän on yhä moraalisesti naimisissa entisen puolisonsa kanssa" - hän ei voi enää avioitua, vaikka ei ole elänyt haureudessa kuten ensimmäinen henkilö. Joskus häneltä saatetaan kieltää myös hengellinen palvelutyö uudelleenavioitumisen seurauksena.

Tilanne, jossa mies on jättänyt 20-vuotiaan nuorikkonsa jonkun muun tähden. Edellisen opetuksen mukaan tyttö joutuu elämään seuraavat vuosikymmenet yksin, siihen asti kuin mies kuolee, ehkä vanhuuteensa saakka. Hän joutuu koko ajan tarkkailemaan ja odottamaan entisen puolisonsa kuolemaa, että hän voi itse avioitua jonkun muun kanssa.

Tilanne, jossa edellisen kertomuksen mies on nyt avioliitossa uuden naisensa kanssa. Sitten molemmat tulevat uskoon. Yleisen opetuksen mukaan heidän nyt sallitaan jatkaa liitossaan (1 Kor 7:20). Silti edellisen kertomuksen yksin jäänyt joutuu edelleen olemaan yksin, vaikka oli syytön, eikä voi enää avioitua entisen miehensä kanssa.

Tilanne, jossa mies on jättänyt vaimonsa jonkun muun naisen tähden ja molemmat muuttavat toiselle mantereelle. Yksin jääneen on vaikea tietää, milloin toisella mantereella asuva mies kuolee; sillä edellisen opetuksen mukaan hänen on odotettava toisen kuolemaa ennen kuin voi avioitua. Miten tiedon saanti voi onnistua toiselta mantereelta käsin?

Tilanne, jossa mies ja vaimo eroavat toisistaan ja kumpikin ottaa itselleen uuden puolison. Pitkän ajan kuluttua tapahtuu, että mies tapaa entisen vaimonsa ja rakastelee tämän kanssa. Kuitenkaan edellisen opetuksen mukaan he eivät tee aviorikosta, koska ovat yhä moraalisesti naimisissa keskenään. Pikemminkin he tekevät aviorikoksen maatessaan nykyisten puolisoidensa kanssa, vaikka olisivat olleet jo kauan naimisissa näiden kanssa.

Miten syyllisen tulee menetellä? Edellisissä kappaleissa on käsitelty pääasiassa aviorikokseen syyllistymättömän henkilön mahdollisuuksia eron jälkeen. Kuitenkin on mahdollista, että eteen tulee kysymys myös siitä, miten aviorikollisen henkilön tulee menetellä. Joskus tällainen henkilö saattaa tulla uskoon, katua tekoaan sekä haluaa korjata elämänsä Jumalan tahdon mukaiseksi. Miten hänen tulee silloin menetellä? Tähän yritetään löytää vastauksia muutamien esimerkkitapausten valossa:

• Jos eteen tulee tilanne, jossa aviorikokseen syyllistynyt henkilö on jo uudessa avioliitossa, varmasti järkikin sanoo, että hänen tulee pysyä siinä, ettei syntyisi uusia eroja (1 Kor 7:20: Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.).

Myös jos tällainen henkilö on tunnustanut väärät tekonsa Jumalalle, on hän saanut ne anteeksi eikä hän enää elä synnissä uudessa avioliitossaan. Aviorikos ei ole sen kummempi synti kuin muutkaan synnit. Siihenkin saadaan Jumalan anteeksianto.

• Jos kyseessä on avioliiton omainen avoliitto, jossa on syntynyt lapsia, on se varmasti syytä vahvistaa avioliitolla. Uusi ero ei auttaisi tilanteessa mitään, vaan ainoastaan pahentaisi asiaa. Entiset teot on tunnustettava syntinä Jumalalle ja on jatkettava uudelta avioliiton pohjalta.

• Mikäli kyseessä on vasta lyhyen aikaa kestänyt seurustelusuhde, on se purettava ja palattava entisen puolison luo niin kauan kuin se on mahdollista. Jos entinen puoliso on kuitenkin jo aviossa, ei syyllisellä ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä uusi puoliso tai sitten elää yksin.

• Jos syyllinen on yksin, voi hän palata entisen puolisonsa luo niin kauan kuin se on mahdollista. Jos entinen puoliso on kuitenkin jo aviossa, ei syyllisellä ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä uusi puoliso tai sitten elää yksin.

Toisen takaisin voittaminen. Jos aviorikos on tapahtunut, ei sen itsessään tarvitse lopettaa liittoa. Päinvastoin, se ei koskaan riko suhdetta itsessään ja lopeta sitä, vaan sen tekee vasta toisen uusi liitto. Niin kauan kuin toinen on vielä kahden vaiheilla, on toiveita pelastaa puolisoiden välinen suhde.

Käymme seuraavassa läpi joitakin sellaisia toimenpiteitä, joita ihmisen kannattaa tehdä ja joita hänen kannattaa välttää tilanteessa, jossa puoliso on syyllistynyt uskottomuuteen. Joskus nämä toimenpiteet voivat eheyttää jo särkymäisillään olevan suhteen:

• Näe oma osuutesi. Koska uskottomuus useimmiten on oire avioliiton ongelmista, ei niiden syy, tulisi henkilön itse nähdä oma osuutensa ongelmiin. Jos itse olet laiminlyönyt puolisoasi, ollut välinpitämätön häntä kohtaan etkä ole ihaillut häntä, on juuri tämä voinut ajaa puolisosi etsimään arvostusta muualta. Hän on etsinyt sitä muualta, koska ei ole saanut sitä sinulta. Sinun tulisi siis tunnustaa omat laiminlyöntisi ja virheesi puolisollesi ja kertoa halustasi muuttua:

Eräs surullinen kotiäiti kertoo: "Kun katselen taaksepäin, huomaan, että monta kertaa mieheni janosi läheisyyttä ja ymmärtämystä, mutta minä en antanut niitä. Minulla oli aina tärkeämpää tekemistä - ompelua, jääkaapin sulatusta tai puutarhan kitkemistä. Muistan, että hän usein kyseli haikeana, miksi emme lähtisi kahdestaan jonnekin pariksi päiväksi, tai miksen hanki uutta mekkoa, tai miksemme joskus vain laiskottele ja ole nuoria. En sanonut: 'Älä ole tyhmä, me olemme aikuisia', mutta haluttomuuteni näkyi kyllä." Eräs kristitty nainen oppi jotain muuta: "Minua hävettää hirveästi. Olin varmaan kovin määräilevä ja tekopyhä, en koskaan tajunnut mitä tein."

Jättäessään uskovan vaimonsa ei-kristitty mies sanoi suoraan: "Tämä tyttö ei ole yhtä kaunis kuin sinä eikä edes kovin siisti. Ilman minua hän olisi alkoholisti, mutta hän on ainoa ihminen, joka on koskaan tarvinnut minua ja hyväksynyt minut sellaisena kuin olen. Hän antaa minulle jotain, mitä sinä et koskaan antanut." (4)

• Toisen kiinnostavuus. Mikäli halutaan voittaa uskoton puoliso takaisin, täytyy hänet ennen kaikkea saada vakuuttuneeksi siitä, että hän on henkilöistä arvokkain puolisonsa silmissä. Sinun kannaltasi tämä voi merkitä sitä, että puolisosi voisi kokea, miten olet kiinnostunut hänestä vain hänen itsensä eikä minkään muun takia. Sellaiset syyt, että "se olisi parasta lapsille" tai että "se olisi oikein" eivät ehkä lainkaan vakuuta häntä. Tällaisiin "järkisyihin" vetoaminen voi työntää häntä kauemmas. Sen sijaan heti, jos puolisosi saa vilpitöntä ihailua ja arvostusta omana itsenään, voi se vaikuttaa häneen syvemmin.

• Älä sano vääriä asioita. Jos vaimo sanoo "rakastatko minua yhä?" tai alkaa arvostella miehen naisystävää, johtavat nämä sanat vain umpikujaan. Ne saavat miehen epämiellyttävän valinnan eteen tai saavat hänet vain puolustelemaan naisystäväänsä. Vältä siksi kokonaan arvostelemasta puolisosi uutta ystävää, puolisoa itseään sekä asettamasta hänelle kiusallisia kysymyksiä. Älä myöskään levitä puolisosi hairahdusta kaikille tutuillesi, koska se tekee hänelle entistä vaikeammaksi palata luoksesi.

• Unohda menneet. Jos haluat hyväksyä puolisosi sellaisenaan, tulee sinun unohtaa menneet ja olla ottamatta samaa asiaa, puolisosi uskottomuutta, uudelleen esille. Voit kertoa toiselle, että sinun puoleltasi mennyt on mennyttä ja haluat keskittyä tulevaan. Se merkitsee myös, että sinun tulee lopettaa turhat kyselyt yksityiskohdista asian tiimoilta. Korkeintaan voit kysyä puolisoltasi, mitä asioita itse voisit tehdä häntä ilahduttaaksesi ja ollaksesi parempi puoliso toiselle.

• Anna toisen viihtyä kotona. Eräs tärkeä asia on saada toinen puoliso viihtymään kotona ja tulemaan sinne aina mielellään. Hänen täytyy tuntea, että siellä on mukava olla ja sinne on mukava tulla, koska juuri tämän puuttuminen on seikka, joka voi erottaa puolisot toisistaan.

Käytännössä tämä voi merkitä vaimon kannalta sitä, että hän ei enää nalkuta miehelleen, vaan kunnioittaa tätä joka tilanteessa. Hänen tulee olla miehelleen alamainen vaimo, kuten miehen tulisi samassa tilanteessa arvostaa ja ilahduttaa vaimoaan. Samoin se voi merkitä sitä, että vaimo tarjoaa miehelleen tämän lempiruokaa ja pyrkii kaikin tavoin ilahduttamaan tätä. Vaimo toimii juuri sillä tavalla kuin rakastunut ihminen toimisi puolisoaan kohtaan, toista arvostaen ja toista ilahduttaen. Hän ei anna miehelleen etikkaa vaan hunajaa.

• Kirjoittaminen. Yksi vaihtoehto on kirjoittaa puolisolleen niistä asioista, joita on arvostanut avioliitossaan, hyvistä hetkistä ja puolison hyvistä ominaisuuksista. Samalla voidaan kertoa omista virheistä ja halusta muuttua. Joskus rehelliset kirjeet, joissa ei hyökätä toista vastaan, vaan kerrotaan asioista myönteisessä sävyssä, voivat vaikuttaa syvästi toiseen.

Kun ei-uskova lähtee. Edellä on puhuttu siitä, miten avioliitto voi purkautua kuoleman ja toisen aviorikoksen kautta. Kuitenkin on myös kolmas syy, joka voi sen purkaa: tilanne, jossa ei-uskova puoliso lähtee avioliitosta eikä halua jatkaa sitä. Seuraavat Paavalin kirjoittamat sanat viittaavat tähän mahdollisuuteen:

- (1 Kor 7:12,13,15) Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;

13. samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä...

15. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.

Hyvä kysymys tässä tilanteessa, uskomattoman puolison lähdettyä, on, onko enää mahdollisuutta uuteen avioon ja mitä Paavalin mainitsema sana "orjuutetut" (tulee sanasta duloo - tehdä orjaksi, orjuuttaa) tässä lauseessa tarkoittaa. Antaako se mahdollisuuden uuteen avioon vai tarkoittaako se yksinjääneen puolison kannalta jotakin rajatumpaa vapautta?

Tähän voidaan kuitenkin todeta, että kun vertaamme muita Paavalin mainitsemia kohtia orjuudesta, mainitsee hän sen vastakohdaksi aina vapauden. Vastakkainasettelu tulee esille samassa 1 Kor 7:ssä luvussa. Lisäksi samassa 7:ssä luvussa Paavali mainitsee, että ihminen on vapaa menemään avioon, jos häneltä on puoliso kuollut.

Niinpä näiden jakeiden perusteella voidaan olettaa, että kun uskomaton puoliso vaatii eroa, ei uskovainen enää ole orjuutettu lakiin, joka sitoo hänet avioliittoon puolisonsa kuolemaan asti. Hänellä pitäisi olla oikeus mennä naimisiin, koska entinen side on katkennut:

- (1 Kor 7:21,22) Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi.

22. Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.

- (1 Kor 7:39) Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.

- (Ef 6:8) tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa.

- (Gal 5:1) Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

Kuitenkin tässä asiassa on tärkeitä seikkoja, jotka kannattaa ottaa huomioon. Jos emme huomioi niitä ja olemme liian hätäisiä, voimme syyllistyä suuriin virheisiin:

• Ensiksikin pelkkä erillään asuminen ei lopeta liittoa. Jos uskomaton puoliso muuttaa vain asumaan toiseen asuntoon joksikin aikaa, ei se merkitse suhteen loppua. Uskovan pitäisi tässä tilanteessa kärsivällisesti odottaa toista, koska puoliso saattaa palata pian. Jos toiselta suljetaan ovi liian pikaisella uudella liitolla, teemme silloin varmasti väärin myös Jumalan silmissä.

Sen sijaan tilanne muuttuu erilaiseksi, jos toisen poissaolo on jatkunut jo pitkään, esim. vähintään pari vuotta, eikä hänestä ole mitään tietoa. Silloin liiton voidaan katsoa loppuneen. Ehkä toinen on sinä aikana syyllistynyt myös haureuteen, joka usein muutenkin lopettaa liiton.

• Toiseksi jos uskovan puolison oma huono käytös ja laiminlyönnit ovat johtaneet ei-uskovan puolison poislähtöön, voidaan katsoa, että hän silloin on suurempi syyllinen syntyneeseen tilanteeseen.

Tällainen tilanne pitäisi pyrkiä korjaamaan mahdollisimman pikaisesti. Anteeksipyyntö ja että pyrkii voittamaan toisen takaisin rakkaudellaan, ovat niitä asioita, joita tässä tilanteessa kannattaa tehdä.

Vaikeat tilanteet. Joskus avioliittoon voi tulla tilanne, että yhdessäasuminen voi kerta kaikkiaan tuntua mahdottomalta. Alkoholismi, huumeriippuvuus ja väkivalta ovat sellaisia asioita, jotka saattavat tehdä sen lähes mahdottomaksi. Oma mielenterveys ja henki voivat olla myös vaarassa.

Hyvä kysymys on, mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä. Jos oma tai lasten henki on vaarassa, onko pakko jatkaa yhdessäoloa väkivaltaisen kumppanin kanssa? Onko Raamatulla mitään sanottavaa asiaan?

Ehkä juuri tähän kysymykseen löytyy vastaus Paavalin kirjeestä korinttolaisille. Hän osoitti, että tietyissä tilanteissa erilläänasuminen voi olla yksi vaihtoehto. Hän kirjoitti korinttolaisille:

- (1 Kor 7:10,11) Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;

11. mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.

Niinpä jos ilmenee edellisenkaltaisia tilanteita, ei aina ole viisasta jatkaa niissä. Joskus erilleen muuttaminen voi näyttää ainoalta sopivalta vaihtoehdolta.

Kuitenkin on muistettava, ettei pelkkä erilläänasuminen lopeta avioliittoa tai vapauta menemään naimisiin jonkun muun kanssa. Siksi Paavali mainitsee, että vaimon ainoa vaihtoehto on pysyä naimattomana tai sopia jälleen miehensä kanssa. Hyvin mahdollista myös on, että mies, joka on ollut alkoholisti tai väkivaltainen, voi kokea täydellisen muutoksen. Hänestä voi muutoksen koettuaan tulla entistä parempi aviomies.

Onko avioliittoa ollut? Joskus eteen voi tulla myös tilanteita, joissa avioliiton olemassaolo on kyseenalainen. Jos avioliitto on solmittu vain sitä varten, että päästäisiin muuttamaan toiseen maahan, mutta ei sen jälkeen olla missään tekemisissä toisen kanssa, on avioliitto silloin kyseenalainen.

On ymmärrettävä, ettei tämänlaatuisia sopimuksia voi pitää varsinaisina avioliittoina. Ne eivät ole sitä, koska ne eivät täytä niitä ehtoja, joita avioliitolla yleensä on: fyysistä suhdetta eli yhdeksi lihaksi tulemista sekä yhdessä asumista, jotka kuuluvat tavalliseen avioliittoon. Ne ovat enemmänkin paperiavioliittoja.

Eron vaikutus lapsiin. Jos mennään ajassa taaksepäin, olivat avioerot paljon harvinaisempia. Esim. Suomessa oli vuosisata sitten vain n. 125 eroa vuodessa, joten avioliiton pysyvyyttä kunnioitettiin menneiden sukupolvien aikana. Tästä oli hyötyä myös lapsille, jotka saivat kasvaa ehjissä perheissä.

Entä nykyaika? Kun kristillinen usko on menettänyt merkitystään, eikä enää kunnioiteta Jumalaa, otetaan ero yhä herkemmin. Ei ajatella sen iankaikkisia seurauksia ja miten Jumala tuomitsee avionrikkojat.

Entä erojen merkitys lasten kannalta? Avioerot eivät vaikuta ainoastaan eroajiin, vaan myös lapsiin. Tilastot ja käytäntö osoittavat, miten rikkinäiset ja yksinhuoltajaperheet ovat huono lähtökohta lapsille. Esim. Judith S. Wallerstein on kirjassaan Avioeron perintö (The Unexpected Legacy of Divorce) tehnyt tutkimusryhmänsä kanssa perusteellista tutkimusta avioeron pitkäaikaisista seurauksista lapsille, eli miten avioero on vaikuttanut aikuisuuteen saakka. Monet lapset vertasivat vanhempiensa avioeroa lapsuuden loppumiseen. Oli aika ennen eroa ja sen jälkeen. Maailma nähtiin eron jälkeen paljon vähemmän luotettavana ja turvallisena paikkana, koska ihmissuhteista läheisimpien varaan ei voi enää laskea. Lasten on paljon helpompaa sopeutua tilanteeseen, jossa vanhemmat riitelevät keskenään tai ovat eri vuoteissa kuin että koko liitto hajoaa. Wallerstein selostaa bestseller-kirjassaan eron vaikutuksia. Hän ottaa kirjassa myös kantaa tapaamisoikeuksiin lasten silmin ja muihin käytännön ongelmiin, joita ero aiheuttaa.

Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuullessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.

Onneksemme tätä harhaluuloa vastaan on noustu viime vuosina. Vanhemmat, opettajat ja kaltaiseni tutkijat ovat saaneet selville, kuinka lapset kärsivät. 70-luvun euforia on antanut tietä ja olemme huolissamme naisten ja lasten köyhtymisestä, ahdistuksesta, joka hallitsee niiden vanhempien elämää, jotka eivät olisi tahtoneet luopua liitostaan, ja siitä, kuinka monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisimmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin…

Kun aloitin tutkimukseni 70-luvun alussa, odotin, kuten kaikki muutkin, kohteideni selviävän erosta. Mutta ajan kuluessa aloin pelätä yhä enemmän, että ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikutti kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Näin pieniä välähdyksiä tästä pitkäaikaisesta vaikutuksesta seuratessani lasten elämää teini-ikään ja nuoruusvuosiin, mutta vasta nyt, heidän ollessaan aikuisia, näen lopulta koko kuvan. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen…

Eräs monista avioeroa koskevista myyteistä kulttuurissamme on, että ero pelastaa lapset onnettomalta avioliitolta. Monet vanhemmat takertuvat tähän uskomukseen vähentääkseen syyllisyydentunnettaan. Kukaan ei tahdo satuttaa lastaan ja ajatus erosta ratkaisuna kaikkeen kipuun on aidosti auttava. On myös totta, että ero vapauttaa lapsen väkivaltaiselta tai julmalta liitolta (mistä lisää seitsemännessä luvussa). Tuhansille lapsille tekemissämme haastatteluissa yksi viesti nousee selvästi esiin: lapset eivät kerro olevansa onnellisempia. Sen sijaan he sanovat suoraan: ”Kun vanhempani erosivat, lapsuuteni päättyi.” (5)