Voisitko rukoilla?

Rukous välikappaleena Jumalan toiminnalle. Lue, miten rukouksen kautta voidaan odottaa Jumalan vaikuttavan yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä

Yksi Raamatun ja kristillisen elämän tärkeitä aiheita on rukous. Siinä me käännymme taivaassa olevan Jumalan puoleen ja pyydämme hänen puuttumistaan elämäämme tai muiden elämään. Rukoukseksemme ja anomisemme on suunnattu Jumalalle, kuten seuraavat jakeet osoittavat. Jos rukouksemme suuntautuu johonkin muualle, ei kyseessä ole oikea kristillinen rukous.

- (Apt 12:5) Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä.

- (Room 10:1) 1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

- (Fil 4:6) Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

Miksi sitten tulee rukoilla Jumalaa? Eikö hän voi toteuttaa hyvän tahtonsa maan päällä ilman rukouksiamme? Kyllä varmasti voisi, mutta Jumala ei ole tehnyt ihmisistä robotteja, vaan hän on antanut meidän olla välikappaleena tahtonsa toteuttamisessa. Hän ei yleensä puutu ihmisten asioihin, ellei sitä erikseen pyydetä. Taivas tarvitsee lupakirjan, jossa rukous on avaintekijä. Jumala antoi maan ihmisille (Ps 115:16: Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.), ja siksi meidän pitää kääntyä Jumalan puoleen, jos haluamme hänen vaikuttavan omaan elämäämme ja yhteiskuntaamme täällä maan päällä.

    Jeesuksen opetus Isä meidän-rukouksessa tuo asian hyvin esille. Jumalan tahto ei toteudu automaattisesti maan päällä, vaan sitä tulee rukoilla. Muuten emme voi odottaa Jumalan apua ja kosketusta:

- (Matt 6:9,10) Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;

Jumala on siis antanut ihmisille mahdollisuuden kääntyä hänen puoleensa rukouksessa. Rukouksen kautta voimme odottaa Jumalan apua hengelliseen työhön ja vaellukseemme. Rukouksen pitäisi olla ykkösasia elämässämme. Valitettavasti se ei sitä aina ole, vaan monet käyttävät turhaa aikaa televisio-ohjelmiin, nettiin ja harrastuksiinsa. Kaikki nämä eivät välttämättä ole itsessään pahoja asioita, mutta ongelmaksi ne muodostuvat siinä vaiheessa, kun meidän pitäisi varata aikaa rukoukseen ja Jumalan etsintään. Vapaa-ajan väärinkäyttö on suurimpia esteitä sille. Lisäksi kannattaa muistaa Jeesuksen sanat asioiden arvojärjestyksestä: ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen” (Matt 16:25).

    Joka tapauksessa rukous on tärkeä asia, eikä kenenkään uskovan kannattaisi laiminlyödä sitä. Rukouksen tärkeyden osoittaa se, että myös Jeesus, Jumalan Poika, rukoili maan päällä ollessaan. Hän rukoili usein yksinäisyydessä ja öisin:

- (Mark 1:35) Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili.

- (Luuk 5:15,16) Mutta sanoma hänestä levisi vielä enemmän; ja paljon kansaa kokoontui kuulemaan häntä ja parantuakseen vaivoistansa.

16 Mutta hän vetäytyi pois ja oleskeli erämaassa ja rukoili.

- (Luuk 6:12) Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa.

- (Luuk 22:44) Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.

- (Hebr 5:7) Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.

Entä Paavali? Hänkin oli ahkera rukoilija, ja siinä on yksi syy, miksi hänen työnsä oli menestyksellistä ja kauaskantoista. Ilman rukousta ja jatkuvaa Jumalan etsimistä hänen vaikutuksensa ei olisi ollut samanlainen.

- (Room 1:9,10) Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan,

10 aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne.

- (Ef 1:15,16) Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,

16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,

- (Kol 1:9) Sentähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä,

- (1 Tess 3:10) Öin ja päivin me mitä hartaimmin rukoilemme saadaksemme nähdä teidän kasvonne ja täyttää sen, mitä teidän uskostanne puuttuu.

- (2 Tim 1:3) Minä kiitän Jumalaa, jota esivanhemmistani asti palvelen puhtaalla omallatunnolla – samoinkuin minä lakkaamatta muistan sinua rukouksissani öin ja päivin,

Jos katsotaan muiden apostolien elämää, voidaan todeta heidänkin pitäneen rukousta arvossa. Hyvä esimerkki on Apostolien teoissa, kun seurakunnan avustustoiminta alkoi viedä liikaa apostolien aikaa. Siksi he asettivat muita henkilöitä auttamaan tässä tehtävässä. He halusivat itse varata enemmän aikaa rukoukseen ja sananpalveluun:

- (Apt 6:1-4) Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi, syntyi hellenisteissä nurinaa hebrealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avunannossa.

2 Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta.

3 Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.

4 Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa."

Rukous: anomista, etsimistä, huutamista Jumalan puoleen. Rukous tehdään usein monimutkaisemmaksi asiaksi kuin se todella on. Se on yksinkertaisesti sitä, että me käännymme Jumalan puoleen ja haluamme hänen puuttumistaan elämäämme tai muiden elämään. Me kerromme mieltämme painavat asiat hänelle, aivan kuten juttelisimme toiselle ihmiselle.

    Rukouksesta käytetään myös toisia nimiä Raamatussa, kuten anominen eli pyytäminen. Jeesus viittasi siihen useita kertoja. Me voimme hänen nimessään eli hänen kauttaan lähestyä ja rukoilla Isää Jumalaa. Toisaalta Jeesus opetti, että voimme kääntyä rukouksessa ja anomisessa myös hänen puoleensa:

- (Matt 7:7) Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

8 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

9 Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää,

10 taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?

11 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!

- (Matt 18:19) Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.

- (Matt 21:22) Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.”

- (Joh 15:7,16) Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.

16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.

- (Joh 16:23,24,26) Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.

24 Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.

26 Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;

- (Joh 14:13,14) ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.

14 Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.

- (Mark 11:24) Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.

- (Ef 3:20) Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,

- (Ef 6:18) Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;

- (Fil 4:6) Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,

- (Jaak 1:5) Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.

- (Jaak 4:2) Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.

Raamattu nimittää rukousta myös huutamiseksi Jumalan puoleen. Kyse ei ole äänen voimakkuudesta vaan että käännymme Jumalan puoleen ja pyydämme hänen apuaan ja vaikutustaan joko omaan elämäämme tai muiden elämään. Kyse voi olla esim. lähimmäistemme pelastumisesta, että yhteiskuntaan tulisi herätys tai sitten voimme kertoa Jumalalle henkilökohtaisista pulmistamme. Ainut ehto on, että rukouksemme eivät ole ristiriidassa Jumalan tahtoa vastaan. Silloin Jumala kuulee meitä: ”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä” (1 Joh 5:14,15). Meidän täytyy huutaa Jumalan puoleen eli tuoda hänelle tiettäväksi ne asiat, jotka painavat meitä.

- (1 Moos 4:26) Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.

- (Ps 50:15) Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

- (Jes 30:18) Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!

19 Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta.

- (Ps 4:4) Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.

- (Ps 17:6) Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.

- (Ps 34:16) Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.

- (Ps 145:18) Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.

- (Jer 29:12,13) Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.

13 Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.

- (Jer 33:3) Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä.

- (Luuk 18:6,7) Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?

- (Room 10:12) Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.

- (1 Kor 1:2) Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.

Kuka on kelvollinen rukoilemaan? Jos luetaan Raamattua, voidaan nähdä, että tahallinen ja tunnustamaton synti voi olla esteenä rukoukselle. Esim. Jesajan kirjassa (Jes 59:1,2) on kirjoitettu ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule.” Samoin Psalmien kirjassa on viitattu samaan aiheeseen. Psalmi 66:18 sanoo: ”Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.”

   Entä anteeksiantamattomuus muita kohtaan? Sekin voi olla esteenä rukoukselle, ja siksi jokaisen tulisi antaa muille anteeksi ennen rukouksen alkua. Jeesus jopa opetti, että ”jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne” (Matt 6:15). Samoin hän opetti anteeksiantamusta ennen rukousta. Tämä olisi hyvä kohdistaa myös ihmiseen itsensä, koska joskus ihmiset ovat hyvin armottomia itseään kohtaan, kuten he saattavat olla pettyneitä Jumalaa kohtaan. Meillä pitäisi olla oikea suhde sekä lähimmäisiimme, itseemme että Jumalaan:

- (Matt 5:23-26) Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,

24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

25 Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.

26 Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.

- (Mark 11:24,25) Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.

25 Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."

Yksi Raamatun kohta liittyy myös suhteeseen jokaisen puolisoon. Pietari opetti, että rukoukset voivat estyä, jos suhde puolisoon ei ole kunnossa:

- (1 Piet 3:7) Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

Mitä edellisestä voidaan oppia? Meidän tulisi luopua kaikesta tietoisesta synnistä ja tehdä parannus, kuten Jeesus ja apostolit opettivat toistuvasti. Lisäksi kun olemme langenneet syntiin, kuten usein saattaa tapahtua puutteellisuutemme takia (San 24:16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen…), on meidän käännyttävä yhä uudelleen Jumalan puoleen syntimme tunnustaen. Hyvä uutinen on, että saamme välittömästi kaiken anteeksi ja voimme aloittaa jälleen puhtaalta pöydältä. Parasta tietysti olisi, jos emme tekisi lainkaan syntiä, vaan eläisimme koko ajan voitossa synnin yli, mutta emme vielä ole taivaassa ja voimme langeta. Siksi syntien tunnustaminen Jumalalle on avainasia, jos olemme tehneet väärin:

- (San 28:13) Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

- (1 Joh 2:1,2) Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

Kun lähestymme Jumalaa, on hyvä muistaa, ettei se koskaan tapahdu itsestämme käsin tai että olisimme saavuttaneet jonkin tietyn pyhyyden tason. Ei niin. Sen sijaan kelvollisuutemme rukouksessa ja koko elämässä voi perustua ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sovitusuhriin. Hän on syntiemme sovitus (1 Joh 2:2), otollisuutemme Jumalan edessä sekä pääsylippumme Jumalan yhteyteen. Jeesuksen veren kautta, koska hän oli täydellinen sovitusuhri puolestamme, voimme lähestyä Jumalaa rukouksessa.

   Monet tekevät sen virheen, että kun he ovat epäonnistuneet elämässään, he ajattelevat, etteivät siksi voi lähestyä Jumalaa. He tuijottavat liikaa omaan lankeemukseensa ja itseensä, eivätkä ota huomioon, että syntien tunnustuksen jälkeen ei ole enää mitään esteitä rukoukselle. Vastaavasti ihminen, joka on voittanut synnin elämässään, voi pitää sitä pääsylippuna Jumalan yhteyteen. Hän panee toivonsa omaan vaellukseensa. Kumpikaan näistä ei ole kuitenkaan oikea näkemys, vaan pääsy Jumalan luokse epäonnistuneelle tai onnistuneelle kulkee vain Jeesuksen ja hänen verensä kautta. Hän on välimiehemme (1 Tim 2:5), ja hän on itse opettanut, miten pääsemme Jumalan yhteyteen hänen kauttaan (Joh 14:6): "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Seuraavat jakeet viittaavat samaan aiheeseen eli miten Jeesuksen kautta voidaan lähestyä Jumalaa:

- (Ef 2:13,18) mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.

18. sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.

- (Ef 3:11,12) sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme,

12. jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.

- (Hebr 10:19,22) Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

22. niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

Jos ihminen näkee itsensä liian puutteelliseksi rukoilemaan Jumalalta mitään, kannattaa muistaa, että eivät apostolitkaan olleet itsessään kelvollisia. Heidän kelvollisuutensa perustui siihen, että he uskoivat Jeesukseen ja panivat toivonsa ja uskonsa häneen. Hyvä esimerkki on Pietari, joka jopa kielsi Jeesuksen heikkona hetkenään. Sen suurempaa syntiä ei juuri voi tehdä, ja kuitenkin Pietari sai kaiken anteeksi ja Jumala otti hänet käyttöönsä. Yhtä lailla mekin voimme lopettaa itsemme väheksynnän ja luottaa Jeesukseen, joka on hyvyytemme Jumalan edessä, ja jonka kautta voimme lähestyä rukouksessa Jumalaa.

    Toinen esimerkki on Pohjois-Euroopan helluntaiapostoli T.B. Barratt, joka näki oman vaelluksensa ennen helluntaikokemustaan hyvin puutteelliseksi. Kuitenkin kaikessa puutteellisuudessaan hänellä oli voimakas jano Jumalan puoleen, niin että hän isosi ja janosi vanhurskautta, kuten Jeesus opetti (Matt 5:6 Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.). Jumala täytti hänen janoamisensa kuten seuraavat rivit osoittavat, ja helluntaikokemuksen myötä hänen hengellisen elämänsä muuttui enemmän Jumalan tahdon mukaiseksi. Pyhityskysymys oli ollut hänen rakkain aiheensa, vaikkei hän ollut sitä kokenut kunnolla ennen uudistumistaan:

Barratt: Se tapahtui eilen, sunnuntaina, 7:ntenä lokakuuta klo 5:n ja 6:n välillä iltapäivällä, ja nyt te saatte kuulla, mikä on johtanut tähän. Minun sielussani palaa! Minusta tuntuu, että olen maailman onnellisin mies. Kaikki on tullut uudeksi. Olen täynnä iloa ja rauhaa ja rakkautta Jumalaan ja ihmisiin! Kaikkina päivinä Hän on johtanut minua, ja sisimpäni on jatkuvasti huutanut: Eteenpäin! Eteenpäin! Aina vaikeasta sairaudestani lähtien, yli 20 vuotta sitten, on ollut voimia, hyviä voimia, jotka ovat ajaneet minua eteenpäin. Pyhityskysymys on ollut minun rakkain aiheeni; ja olen taistellut pyhyysajatuksen puolesta, vaikka en itse ole sitä kokenut.

   Mutta kuinka pahaksi tunsinkaan itseni omissa silmissäni Jumalan puhtauden ja pyhyyden edessä! Näin kunnianhimoni, itsekkyyteni, omapäisyyteni, lihallisuuteni. Oi Jumalani, minä näin niin paljon, niin paljon sellaista, minkä täytyi murehduttaa Pyhää Henkeä! Minut murrettiin ja taivutettiin maahan kerta toisensa jälkeen. (1)

Näitä asioita kannattaa rukoilla. Kun rukoillaan, voivat joidenkin ihmisten rukoukset keskittyä vain omiin asioihin: ”minun hyvinvointini, minun rahantuloni, minun ihmissuhteeni, minun lasteni onnistuminen elämässä jne.” Eivät nämäkään sinänsä ole huonoja aiheita, jos ihmisellä on todellinen tarve ja hätä. Kyllä niitäkin voi rukoilla tarvittaessa.

    Kuitenkin, jos rukousaiheet käsittelevät ainoastaan hyvinvointia ja mukavuutta tässä elämässä, jäävät tärkeimmät rukousaiheet sivuosaan. Sillä tärkeimpinä rukousaiheina tulisi aina olla Jumalan tahdon toteutuminen yhteiskunnassa, että Jumalan työ edistyisi ja että ihmiset tulevat oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, niin että he pelastuvat ja pääsevät taivaaseen. Tällaisilla rukouksilla on vaikutusta iankaikkisuuteen asti.

    Seuraavassa on joitakin tärkeitä aiheita, joista useat mainitaan Raamatun lehdillä. Mukaan on otettu muutamia esimerkkejä siitä, miten samoja asioita on rukoiltu Raamatun päivien jälkeen ja saatu vastauksia.

• Ihmisten pelastuminen tulisi olla ykkösaiheena. Esim. Paavalilla oli tällainen huoli sekä ei-juutalaisista että omasta kansastaan. Roomalaiskirjeessä (Room 10:1) hän kertoi, miten hän rukoili oman kansansa ihmisten puolesta, että he pelastuisivat: ”Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.”

    Nykyaikana meidän pitäisi noudattaa samaa mallia kuin mikä Paavalilla oli. Rukous lähimmäistemme pelastumisen puolesta (sukulaiset, naapurit, työkaverit, esivalta…) tulisi olla jatkuvana aiheena rukouksissamme. Rukouksen kautta voidaan murtaa se vastustus, mikä ihmisillä luonnostaan on Jumalaa kohtaan ja miksi he eivät etsi pelastusta. Sananlaskuissa on kirjoitettuna (San 24:11:) ”Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat.”

   Joskus muiden pelastumista joudutaan rukoilemaan vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin sen nähdään toteutuvan käytännössä. Esim. George Müller, joka vastaanotti tuhansia rukousvastauksia, joutui parin henkilön kohdalla odottamaan jopa vuosikymmeniä, ennen kuin he pelastuivat. Hän toi samat henkilöt Jumalan eteen päivittäin vuosien ajan, mutta he pelastuivat vasta hänen kuolemansa jälkeen. Müller on oiva esimerkki rukouksen kestävyydestä:

Koko suuri salaisuus on siinä, ettei hellitä, ennen kuin rukousvastaus tulee. Viidenkymmenenkahden vuoden aikana olen joka päivä rukoillut kahden miehen puolesta, jotka ovat erään nuoruudenystäväni poikia. He eivät ole vielä pelastuneet, mutta kyllä he pelastuvat! Kuinka saattaisi käydä toisin? Lepään Jehovan pettämättömällä lupauksella. Jumalan lasten suuri virhe on siinä, etteivät he ole kestäviä rukouksessa. He eivät pysy lujina. Jos he tahtoisivat jotakin saada Jumalan kunniaksi, niin he rukoilisivat, kunnes he saisivat sen. Oi, kuinka hyvä, lempeä, armollinen ja alentuvainen meitä kohtaan onkaan Hän, jonka kanssa olemme tekemisissä! Hän on antanut minulle arvottomalle monin verroin enemmän, kuin mitä olen voinut rukoilla tahi edes ajatella! Olen vain heikko, syntinen miesraukka. Mutta hän on kuullut rukoukseni kymmenettuhannet kerrat ja käyttänyt minua välikappaleena johtamaan kymmeniätuhansia ihmisiä totuuden tielle. Sanon kymmeniätuhansia sekä tässä että muissa maissa. Nämä arvottomat huulet ovat julistaneet evankeliumia suurille joukoille, ja monet, monet ovat uskoneet iankaikkiseksi elämäkseen. (2)

• Esivallan puolesta tulisi rukoilla. Se tarkoittaa kansanedustuslaitosta, presidenttiä, kaupunkien johtohenkilöitä, tuomareita, poliisia jne. Kun rukoillaan esivallan puolesta, voidaan sillä vaikuttaa siihen, että voidaan viettää rauhallista elämää ja että evankeliumin on helpompi levitä yhteiskunnassa. Mm. seuraavat jakeet viittaavat tähän tärkeään rukousaiheeseen:

- (Jer 29:7) Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.

- (1 Tim 2:1-4) Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

2 kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Charles Finney kertoo kirjassaan Ihmeellisiä herätyksiä, miten hänen aikanaan muutamat herätykset vaikuttivat kaupunkien avain- ja johtohenkilöihin. Heidän puolestaan oli rukoiltu ja useat heistä tulivat elävään uskoon:

Herätys, josta nyt olen kertomassa, muutti kokonaan siveellisen tilanteen ja Rochesterin myöhemmät vaiheet. Enimmät kaupungin johtavissa asemissa olevat miehet ja naiset tulivat kääntymykseen…

   Olen kertonut, että siveellinen tilanne muuttui suuresti tämän herätyksen kautta. Kaupunki oli uusi, aineellisesti kukoistava ja yritteliäs, mutta täynnä syntiä. Väestö oli erikoisen älykästä ja eteenpäin pyrkivää, mutta kun herätys pyyhkäisi läpi kaupungin saattaen suuret joukot sen huomatuimpaa väkeä, miehiä ja naisia kääntymykseen, tapahtui siellä järjestykseen, rauhallisuuteen ja siveellisyyteen nähden vallan ihmeellinen muutos. (3)

• Tiedotusvälineiden edustajien puolesta voidaan rukoilla. Toimittajat, ohjelmien tekijät ja mediayhtiöt ovat avainasemassa siinä, mitkä käsitykset leviävät yhteiskuntaan. Nyt mediat ovat pääasiassa paholaisen käytössä niin, että Jumalan vastaiset ajatukset, valheet ja elämäntavat leviävät niiden kautta voimakkaasti yhteiskuntaan. Ihmiset uskovat näihin mediassa esiintyviin valheisiin ja vääriin käsityksiin, ja heidän vastustuksensa Jumalaa kohtaan kasvaa.

• Valheiden murtumista voidaan rukoilla. Yksi tällainen valhe on evoluutioteoria miljoonine vuosineen, joka käsitys esiintyy lähes joka toisessa luonto-ohjelmassa. Kun ihmiset uskovat kaiken syntyneen itsestään, eli he hylkäävät Jumalan luojana, eivät he usko muuhunkaan Raamatun opetukseen. Esim. tunnettu Jumalan kieltäjä Richard Dawkins on todennut, että Darwinin teoria antaa hänelle pätevän syyn olla ateisti.

   Muita valheita länsimaissa ovat mm. väärät opetukset seksuaalisuudesta, niin että hyväksytään seksisuhteet miehen ja vaimon avioliiton ulkopuolella sekä homosuhteet ja abortti. Samoin uutena käsityksenä on tullut trans-ideologia, jossa kyseenalaistetaan miehen ja naisen erilaisuus, puhutaan useista sukupuolista, sukupuolen vaihtamisesta jne. Näiden valheiden murtumista voidaan rukoilla, kuten voidaan rukoilla niiden ihmisten pelastumista, jotka ovat näitä asioita ajavissa järjestöissä (esim. Suomessa Seta ja Trasek).

    Entä muut maat länsimaiden ulkopuolella? Siellä ihmisiä sitovat erilaiset uskonnot kuten islam, hindulaisuus ja buddhalaisuus. Niissä hylätään Jeesuksen sovitustyö ja yritetään tekojen kautta saavuttaa pelastus (Myös katolinen kirkko on lähes kokonaan samalla tiellä. Suurin osa katolisista papeista ei ole vastaanottanut pelastusta). Meidän tulisi rukoilla kaikkien näiden valheiden murtumista niin, että ne eivät veisi ihmisiä helvettiin.

    Charles Finney kertoo kirjassaan Ihmeellisiä herätyksiä, miten hänen aikanaan, 1800-luvun herätyksissä, murtuivat väärät ajatusrakennelmat, jotka hallitsivat ihmisiä. Samaa voidaan rukoilla nykyaikanakin:

Moni lääkäri tuli niinikään kääntymykseen niissä suurissa herätyksissä, joissa olen ollut mukana. Luulisin, että heidän opintonsa tekevät heidät taipuvaisiksi epäilyyn ja jonkinlaiseen materialismiin. Mutta he ovat järkeviä, ja kun evankeliumi esitetään heille täydellisenä, he ovat yhtä helposti voitettavissa ja yhtä alttiit kääntymään kuin mitkään muut piirit tahansa. Heidän opintonsa eivät tosin yleensä ole olleet omiaan tekemään heitä yhtä kypsiksi käsittämään Jumalan siveellistä maailmanhallintoa kuin lakitieteen opiskelu, mutta silti olen havainnut heidät avoimiksi synnintunnolle, eivätkä he millään muotoa ole pelastuksen suureen kysymykseen nähden vaikeat käsitellä.

   Universalismi, unitarismi ja yleensä kaikenlaiset ihmisten peruserehdykset ovat luhistuneet näissä suurissa herätyksissä. Olen yhä uudestaan oppinut, että ihmisten täytyy vain tulla Pyhän Hengen kautta perusteellisesti vakuutetuiksi synnistään, niin he ovat heti ja ainaiseksi valmiit ilomielin luopumaan noista käsityskannoistaan. (4)

• Pappien ja piispojen puolesta voidaan rukoilla. Monet papit eivät ole koskaan pelastuneet, ja sen tähden he hyväksyvät Raamatun vastaisia oppeja, kuten universalismi (oppi kaikkien pelastuksesta), homoseksuaaliset suhteet tai esiaviolliset heteroseksisuhteet. Tällainen hengellinen sokeus on ominaista pelastumattomille papeille, ja heidän pelastumistaan kannattaa rukoilla.

   Apostolien aikana oli sama tilanne. Jeesuksen ja apostolien suurimpia vastustajia olivat uskonnolliset fariseukset (myös Paavali oli fariseus ennen pelastumistaan) ja papit. Kuitenkin Apostolien teoissa kerrotaan, miten heitäkin pelastui:

- (Apt 6:7) Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.

• Sananjulistuksen ja sananjulistajien puolesta voidaan rukoilla. Esim. Charles Finneyllä, 1800-luvun tunnetulla julistajalla, oli apunaan isä Nash, joka rukoili sillä aikaa, kun Finney saarnasi. Siinä oli suuri syy, miksi Finneyn julistuksen kautta suuret joukot tulivat elävään uskoon. Samoin Paavali pyysi esirukousta sen puolesta, että Herran sana nopeasti leviäisi ja että Jumala avaisi ovet sananjulistukselle.

- (2 Tess 3:1) Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne

- (Kol 4:2,3) Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna

- (Ef 6:18,19) Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;

19 ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta,

Rukousta voidaan pitää avaintekijänä sille, että sananjulistus kantaa hedelmää. Rukouksen kautta moni hengellinen työ on saanut alkunsa ja seurakuntia on syntynyt paikkakunnille. Rukoilijat ovat valmistaneet tietä sille, että sananjulistus on kantanut hedelmää. Joskus se on vaatinut vuosien tai vuosikymmenten rukouksen.

    Yksi kuvaus rukoilevasta ihmisestä on seuraava lainaus. Kyseessä on rukoileva nainen, joka rukoili jokaisen Pohjois-Texasin kaupungin puolesta, kunnes sinne rakennettiin kirkko. Hän vietti tuntikausia rukouksessa päivittäin, ja hänen rukouksiinsa vastattiin. Sanajulistajat ja pastorit saivat myöhemmin niittää naisen vaivannäön seurauksia:

Tuona nimenomaisena sunnuntaina kokoonnuimme tulevan vaimoni kotiin. Mukana oli eräs rakastettava, vanha rouva. Olin kuullut hänestä, mutten ollut koskaan tavannut häntä. Häntä kutsuttiin yleisesti äiti Howardiksi. Hänestä puhuttiin ”Israelin äitinä”.

   Hän söi kanssamme, mutta heti kun olimme lopettaneet aterioinnin ja aloimme seurustella keskenämme, hän tiedusteli huonetta, jonne hän voisi vetäytyä yksinäisyyteen.

   … Pastori kertoi minulle: ”Rukoileminen on hänen työtään. Hän nousee kello neljä aamulla ja rukoilee neljästä kahdeksaan joka aamu. Sitten hän valmistaa itselleen vähän syötävää, menee pariksi tunniksi rukoilemaan, syö kevyen lounaan ja tulee sitten tavallisesti meille vähäksi aikaa. Kahden kolmen aikaan iltapäivällä hän palaa rukoilemaan. Joskus hän rukoilee puoleenyöhön asti. Jos hänen sydämelleen on laskettu rukoustaakka, hän rukoilee koko yön.”

   Tämä nainen toimi esirukoilijan tehtävässä.

   Hän uudestisyntyi vuosia aikaisemmin Dallasissa. Sitten perhe muutti kaupunkiin, missä ei ollut täyden evankeliumin seurakuntaa. Itse asiassa sellaista ei ollut missään lähiympäristön kaupungissa.

   Yhden puolesta kerrallaan, kaupunki kaupungilta, hän rukoili, kunnes sinne rakennettiin kirkko. Sitten hän siirtyi rukoilemaan seuraavan kaupungin puolesta ja jatkoi, kunnes sinnekin rakennettiin kirkko,

   Äiti Howard, tuo vanha, pieni nainen, Jumalan suurenmoinen pyhä, rukoili kirkon Pohjois-Teksasin jokaiseen kaupunkiin, kylään ja kolkkaan.

   Olen ajatellut hetkeä, jolloin pääsemme taivaaseen ja on palkintojenjaon aika. Pastorit, jotka rakennuttivat kirkot, ovat valmiina astumaan esiin saamaan palkintonsa. Mutta Jeesus kutsuukin paikalle äiti Howardin.

   Työ tuli tehdyksi hänen esirukoustensa tähden! Kukaan ei nähnyt häntä. Tuskin tiesimme hänen olemassaolostaan. Mutta hän ei kuluttanut aikaansa vierailuihin ja seurusteluun sunnuntai-iltapäivisin. Hän teki työtään. Hän kirjaimellisesti uhrasi elämänsä toisten puolesta. (5)

• Yksi rukousaihe on rukoilla työmiehiä hengelliseen työhön, kuten Jeesus kehotti. Näin saadaan esiin työntekijöitä, jotka Jumala tahtoo eri toimiin. Tällaisia työntekijöitä tarvitaan sadoittain, kotimaahan ja lähetyskentille:

- (Matt 9:37,38) Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.

38 Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."

Tältä alueelta löytyy hyvä esimerkkejä. Monet hengellisen työn tekijät ovat rukouksen seurausta. Esim. Charles Finney, joka on mainittu useaan kertaan, oli rukousten kohteena, ja sen seurauksena Finney tuli uskoon, sai uskoon tultuaan voimakkaan Hengen kasteen, ja herätys alkoi pian sen jälkeen.

    Tunnettu rukoilija John Hyde, ”rukoileva Hyde”, on toinen esimerkki. Hän oli uskossa, mutta eräs hänen isänsä ystävä sanoi ottavansa hänet rukouksen kohteeksi, että Hyde täyttyisi Pyhällä Hengellä. Aluksi Hyde vihastui asiasta, mutta lopulta hän koki uudistumisen ja sai uuden voiman elämäänsä, kun suhteellisen tuntematon mies oli rukoillut hänen puolestaan.

   Kolmas esimerkki on tunnetun julistajan David Wilkersonin suku. Hänen poikansa Gary Wilkerson, joka itsekin on sananjulistaja, on kertonut kirjassaan Taivaallinen esirukoilija (The Divine Intercessor), miten hänen isoäitinsä isoäiti rukoili perheensä puolesta ja että hänen suvustaan nousisi kristittyjä johtajia. Tähän rukoukseen vastattiin:

… Kiitän Herraa niistä, jotka piiloutuvat rukouskammioon. Tiedän, että sukupolvia sitten isoäitini isoäiti rukoili perheensä puolesta. Hän ei ollut hengellinen johtaja; hän vain piiloutui rukouskammioonsa ja rukoili, että Jumala antaisi hänen sukuunsa kristittyjä johtajia. Hänen pojastaan tuli evankelista, hänen pojanpojastaan tuli pastori ja kirkkokunnan johtaja. Hänen pojanpoikansa pojasta tuli evankelista ja pastori ja hänen pojanpoikansa pojanpoika kirjoittaa tätä kirjaa. Kaikki tämä vastauksena erään naisen hellittämättömiin rukouksiin, josta vain harvat ovat koskaan kuulleet. Vaikka monet ovat kuulleet David Wilkersonista, hänen pojanpoikansa pojasta, hyvin harvat ovat kuulleet hänestä. Hän oli yksi näistä rukoilevaisista naisista – leski, joka rukoili kammiossa hengellisiä johtajia seurakuntaan. (6)

• Pyhän Hengen vuodatusta voidaan rukoilla. Ensimmäinen Pyhän Hengen vuodatus tapahtui helluntaina apostolien aikana, mutta sitä on tapahtunut kaikissa suurissa herätyksissä sen jälkeen. Esim.  Jesajan kirjassa on aiheeseen liittyvä lupaus: ”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle” (Jes 44:3). Samoin asiaan liittyy seuraava Jeesuksen lupaus:

- (Luuk 11:13) Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!”

Itse ymmärrän niin, että jokainen voi vastaanottaa Pyhän Hengen lahjan heti vastaan yksinkertaisesti pyytämällä, mutta on eri asia rukoilla Jumalalta laajempaa Pyhän Hengen vuodatusta yhteiskunnan ylle, ja se vaatii pitempiaikaista rukousta. Kyse ei ole vain muutaman minuutin anomisesta, vaan pitkäaikaisesta rukoilemisesta, jossa halutaan Jumalan vaikuttavan yhteiskuntaan Pyhän Henkensä kautta. Ilman sitä kaikki hengellinen työ on jokseenkin hyödytöntä.

    Eräs esimerkki tältä alueelta on Charles Finneyn kertoma kuvaus. Kyse on kaupungista, jossa Pyhän Hengen läsnäolo oli niin voimakas, että ihmiset tulivat synnintuntoon ja pelastukseen. Heidän kanssaan ei tarvinnut väitellä, koska Jumala itse näytti ihmisille heidän tilansa. Finney kertoo sitä ennen eräästä naisesta, joka oli rukoillut sitä ennen, ja tällä oli varmasti vaikutusta kaupungin ilmapiirin syntyyn.

… Mr. Aiken, presbyteeriseurakunnan pastori toimitti hautauksen. Häneltä kuulin, että hänen seurakunnassaan ja Utican kaupungissa oli alkanut ilmetä rukouksenhenkeä. Muuan seurakunnan huomatuimmista naisista oli niin sielussaan vaivaantunut seurakunnan tilasta ja kaupungin jumalattomuudesta, että hän oli rukoillut kaksi päivää ja yötä melkein lakkaamatta, kunnes oli ihan näännyksissä. Hänen sielunsa todella teki työtä, niin että hänen voimansa menivät siihen määrin, ettei hän kestänyt enää sisäistä taakkaansa, jollei saanut kanssaan rukoilemaan jotakuta, jonka rukouksiin hän saattoi nojata ja joka kantoi hänen toivomuksensa Jumalalle.

   Ymmärsin tämän ja sanoin Mr. Aikenille, että nyt työ alkaa tämän naisen sydämestä. Sen hän tietysti myönsi ja toivoi, että tulisin heti hänen seurakuntaansa alkamaan hänen kerallaan. Niin teinkin piakkoin, ja työ pääsi alkuun. Sen teho tuntui välittömästi, ja Pyhän Hengen vaikutus täytti koko seudun. Kokouksissa oli väkeä joka ilta tungoksiin asti, ja työ levisi voimakkaasti varsinkin molempiin presbyteeriseurakuntiin. Jaoin aikani niiden välillä.

… Niin tästä kaupungin suurimmasta hotellista tuli hengellisen työn keskus, ja monet kääntyivät siellä. Postivaunut pysähtyivät hotellin luo läpiajaessaan, ja niin valtava oli Jumalan vaikutus koko yhteiskunnassa, että kuulin monien ihmisten, jotka jäivät sinne vain aterioimaan tai yöksi, tulleen kovaan synninhätään ja kääntymykseen, ennen kuin lähtivät kaupungista. Niin Romessa kuin täällä oli aivan yleinen ilmiö, ettei kukaan voinut olla kaupungissa tai kulkea sen läpi tuntematta Jumalan läsnäoloa; niin tuntui Hänen vaikutuksensa läpitunkevan nämä seudut ja Jumalan elämä elähdyttävän koko ilmapiiriä. (7)

• Eräs rukousaihe, joka voidaan viedä Jumalan eteen, ovat hengelliset armolahjat. Monet ihmiset ovat sairaita, sidottuja, heillä on sielunhaavoja vaikeista ihmissuhteista ja he tarvitsevat apua. Tähän tarkoitukseen armolahjoja tarvitaan. On tietysti hyvä, että yhteiskunnassa on lääkäreitä, lääkkeitä ja psykiatreja, mutta eivät ihmiset saa aina apua näiden maallisten auttajien tai apuvälineiden kautta. Siksi seurakunnissa tarvitaan armolahjoja, jotta voidaan kohdata ihmisten tarpeita ja auttaa heitä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Tähän kuuluu myös henkien erottamisen lahja, että voidaan tunnistaa paholaisen toiminta. Esim. Paavali kehotti rukoilemaan näitä lahjoja.

- (1 Kor 12:28-31) Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.

29 Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?

30 Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?

31 Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.

- (1 Kor 14:1) Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa.

Jos katsotaan Paavalin ja muiden apostolien toimintaa, olivat heillä nämä lahjat käytössä. Se ilmeni siinä, että sairaat parantuivat ja tapahtui muita ihmeitä. On tietysti totta, että paholaisenkin palvelijat voivat tehdä ihmeitä, kuten taikurit Mooseksen aikana, mutta he eivät voi johtaa ihmisiä pelastukseen, ja heidän tekemänsä ihmeet sitovat ihmiset hengellisesti. Joka tapauksessa armolahjoja tarvitaan, kuten ne olivat käytössä alkuseurakunnan aikana:

- (Apt 5:12) Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä.

- (Room 15:18,19) sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla,

19 tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen,

- (Hebr 2:3,4) kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille,

4 kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?

Eräs esimerkki armolahjojen käytöstä on parantumisherätys, joka oli Yhdysvalloissa Toisen maailmansodan jälkeen. Tässä herätyksessä ei ainoastaan pelastunut ihmisiä ja tullut oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, vaan lukuisat ihmiset parantuivat, koska armolahjat toimivat sillä alueella. Seuraavassa on pari lainausta näistä tapahtumista, jotka olivat ajankohtaisia, kun niistä kirjoitettiin:

Koko maassa on liikettä: Jumala puhuu kansalleen. Tapahtuu merkkejä, ihmeitä ja tunnustekoja, niin että maan suurimmat kokouspaikat ovat täpötäynnä ihmisiä, jotka tulevat katsomaan Jumalan käden aikaansaamia ihmeellisiä asioita. Parantumisen lahjat ovat yhdessä muiden lahjain kanssa pääsemässä entiseen asemaansa seurakunnassa. Yliluonnollinen voima on jälleen yhtä selvästi koettavissa kuin Raamatun aikoina.

… Kun sanomme, että elämme Raamatun päiviä, niin tarkoitamme erityisesti, että nyt ilmenevä Jumalan voima on verrattavissa siihen, millaisena se ilmeni Uuden testamentin seurakunnassa. On totta, että Jumala on aina ilmaissut itsensä niille, jotka nöyrästi ovat etsineet Hänen kasvojaan. Mutta myöskin on totta, että Kaikkivaltias Jumala on valinnut määrättyjä aikoja, jolloin hän erikoisemmassa määrin ilmaisee voimaansa.

… On kiistämätön tosiasia, että meillä on nyt etsikkoaika taivaasta, joka ilmenee ihmein, merkein ja tunnuksin. Terveeksitekemisen armolahjat ovat ilmeisiä, ja ihmeitä tapahtuu yhä lisääntyvässä määrin. Kuurot kuulevat, sokeat näkevät ja mykät puhuvat. Rammat kävelevät, ja syövän sekä muiden turmiollisten tautien johdosta kuolemaan tuomitut ihmiset paranevat. Monet vuodepotilaat ovat nousseet vuoteiltaan kiittämään Jumalaa suurten, hämmästyneiden kansanjoukkojen nähden. Ihmiset, jotka ovat kauan aikaa olleet rullatuolissa, ovat nousseet jaloilleen, kun heitä on Jeesuksen nimessä käsketty nousemaan. Ja jotkut heistä ovat hyppineet ilosta kuten se Raamatussa mainittu rampa mies, joka parannettiin Kauniin portin pielessä. Elämme todellakin jälleen Raamatun päiviä! (Gordon Lindsay: Elämme jälleen Raamatun päiviä / Bible days are here again, s. 5,6,8)

Mutta täällä Chicagossakin on ollut valtavaa herätystä. Useimmat seurakuntamme ovat hyvin voimakkaasti kokeneet sen vaikutuksen, ja Jumala on osoittanut ihmeellistä valtaansa. Synninhätää on alkanut ilmetä, tuntoja on täytynyt puhdistaa, ja suurta pelastuksen iloa on saatu nähdä. Katkeruuden juuret on tyystin perattu pois, ja Jumalan rakkaus on päässyt täyttämään sydämiä.

   Tänä syksynä oli täällä n.s. Freeman-konferenssi. Chicagon mahtava Colosseum, joka vielä pari vuotta sitten olisi ollut aivan liian tilava herätyskokouksien pitoon, osoittautui nyt täysin riittämättömäksi. Tuo suunnaton juhlasali täyttyi kahdesti päivässä ääriään myöten. Suuria ihmeitä ja tunnustekoja saatiin nähdä. Kaikenlaiset sairaat, heidän joukossaan monet keuhkotautiset ja syöpäpotilaat, parantuivat täydellisesti. Monet rammat saivat lähteä kokouksista terveinä ja luopua kainalosauvoistaan. Colosseumin edustalla oli ryhmä suuria ambulanssiautoja, ja useimmat niistä palasivat tyhjinä takaisin. (Jos. D. Mattsson-Boze: Vuoria siirtävä usko, s. 10,11)

Eräs tapa rukoilla. Edellisissä kappaleissa käytiin lävitse rukousaiheita, joita jokainen uskova voi rukoilla. Mutta millä tavalla kukin voi lähteä liikkeelle?

    Ensinnäkin meidän täytyy olla päämäärätietoisia ja päättäväisiä. On varattava aikaa rukoukseen, muuten rukouksesta ei tule mitään. Täytyy asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ja vähentää turhien asioiden tekemistä. Tällaisia ovat TV:n katsominen, sosiaalinen media ja kaikenlaiset harrastukset, jotka voivat varastaa ajan rukoukselta.

   Kun aloitetaan rukoilemaan, on yksi parhaista tavoista tehdä lista asioista, joiden puolesta rukoilee. Jos lista on pitkä, kannattaa se kirjoittaa paperille, jotta sen muistaa tarvittaessa. Yleensä kun ihminen toistaa tätä listaa jatkuvasti rukouksessa, voi paperista luopua, koska rukousaiheet alkavat säilyä muistissa.

   Eräs malli on se, että rukoillaan kutakin aihetta esim. 5 minuuttia, kunnes siirrytään toiseen aiheeseen. Jos rukousaiheita listassa on 12, tulee siitä yksi tunti rukousta. (Samaa mallia on noudatettu mm. Korean seurakuntien rukouskokouksissa, joissa on jaettu listoja rukousaiheista). Tarvittaessa samaa listaa voi rukoilla useamman kerran päivässä, josta tulee useampia tunteja rukousta. Tässä listassa voi olla mm. seuraavia rukousaiheita. Kukin voi laatia omanlaisensa listan:

• Eduskunta, presidentti, kaupunkien valtuustot ja että nämä henkilöt pelastuisivat

• Sukulaiset, heidän pelastumisensa

• Naapurit, heidän pelastumisensa

• Työkaverit, heidän pelastumisensa

• Pyhän Hengen vuodatus ja siihen liittyvä synnintunto, että ihmiset ymmärtäisivät etsiä pelastusta

• Armolahjoja seurakunnalle, jotta voidaan auttaa ihmisiä

• Valheiden murtuminen kuten kehitysoppi, väärä opetus seksuaalisuudesta sekä uskonnot (islam, hindulaisuus, buddhalaisuus…)

• Avainhenkilöiden pelastuminen edellisiä oppeja tuovista ryhmistä

• Media (TV, sanomalehdet ja muut lehdet, radiokanavat, Internet), ja että median edustajat pelastuisivat

• Papit ja piispat sekä heidän pelastumisensa

• Hengellisen työn edistymisen puolesta (Uusia työmiehiä elonkorjuuseen Matt 9:37,38) ja työntekijöiden puolesta

• Oma uskonelämän uudistuminen, omat henkilökohtaiset ja perheen tarpeet, johdatus hengellisiin ja maallisiin asioihin.

Rukous on avaintekijä.

- (Jaak 4:8) Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.

Jos ihminen on iankaikkisuusolento, ja on taivas ja helvetti, on tärkein asia sielun pelastuminen helvetistä. Kuitenkaan ihmiset eivät yleensä halua miettiä näitä asioita ja heillä on kaikenlaisia tekosyitä, millä he torjuvat Jumalan ja keskustelun sielunsa tilasta. He eivät käänny Jumalan puoleen, eivätkä ole kiinnostuneita hengellisistä asioista. Tämä on yleinen tila kaikissa yhteiskunnissa.

    Miten tähän asiaan voitaisiin saada muutos? Miten ihmiset saataisiin ymmärtämään, että heidän on tehtävä ratkaisu Jumalan puoleen ajoissa, että he eivät menettäisi sieluaan?

   Vastaus on, että me voimme tietysti puhua lähimmäisillemme ja antaa heille esim. hengellistä luettavaa. Kuitenkin, jos tämä kaikki on jo tehty, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin rukoilla heidän puolestaan ja että nämä ihmiset kääntyisivät Jumalan puoleen. Jos sitten tapahtuu niin, että nämä ihmiset kääntyvät tai laajemmat ihmisjoukot kääntyvät, voidaan sitä nimittää herätykseksi.

   Laajemmat herätykset ovat silti aika harvinaisia tapauksia. Tavallisesti herätykset ovat paikallisia ja vähäisiä, ja lisäksi herätysten välillä saattaa kulua vuosikymmeniä.

   Kuitenkin ominaista kaikille herätyksille ja Jumalan toiminnalle on, että niitä on edeltänyt rukous. Herätykset eivät tule toivomalla tai toimettomana olemisella, vaan rukous on avaintekijä niiden synnyssä. Joku on jossakin rukoillut, ja muut sitten herätyksessä keräävät sitä saalista, mitä rukouksen kautta on saavutettu. (Jeesuskin opetti, että apostolit pääsivät leikkaamaan, koska muut olivat nähneet vaivaa; Joh 4:35-39). Ronald Dunn on havainnut tämän yhteyden rukouksen ja Pyhän Hengen vuodatusten välillä:

Olen melkein koko toimintani ajan tutkinut herätysliikkeitä ja herätystä, ja törmään jatkuvasti yhteen ehdottomaan periaatteeseen. Kirjoitetusta kirkkohistoriasta ei löydy ainoatakaan tapausta, jossa herätysliikkeen sisällä olisi tapahtunut huomattavaa Pyhän Hengen vuodatusta niin, etteivät sitä ole edeltäneet epätoivoisten ihmisten sinnikkäät, hellittämättömät rukoukset. Herätys ei ole koskaan tullut siksi, että ihmiset ovat merkinneet sen kalenteriinsa. Se on tullut siksi, että Jumala on merkinnyt sen heidän sydämiinsä. (8)

Dunn kertoo myös toisen tapauksen Walesista, jossa oli herätys. Kokoukseen siellä tuli ulkomainen evankelista, joka sanoi: ”Tulin tänne Walesiin kaivamaan esille Walesin herätyksen salaisuuden.”

   Evan Roberts, joka kuuli miehen puhuvan, tähtäsi oitis vierasta sormellaan ja huusi: ”Ei siinä ole mitään salaisuutta! Pyytäkää, niin teille annetaan!”

   Mitä tämä merkitsee? Kyse ei ole superihmisistä, lahjakkuudesta tai mistään sellaisesta, vaan että asioita ollaan vuosikausia tai vuosikymmeniä rukoiltu, ja sitten on saatu lopulta vastaus. Rukouksen siemeniä pitää kylvää tai niitä on kylvetty, jotta voidaan niittää satoa myöhemmin. Kyseessä on sama laki kuin maanviljelyssä. On turha odottaa satoa, jos ei ole ensin tehty kylvötyötä.

   Yhteys rukouksen ja Jumalan toiminnan välillä tulee hyvin ilmi seuraavista esimerkeistä.

• Evan Roberts, johon edellä viitattiin, rukoili 11 vuotta herätystä ja 13 vuotta Hengen täyteyttä, ennen kuin mitään tapahtui. Hän ei saanut heti vastausta, vaan toi samat asiat yhä uudelleen Jumalan eteen.

• William Seymour, joka on tullut tunnetuksi Azusa-kadun herätyksestä, joka alkoi reilut sata vuotta sitten, oli voimakas rukoilija. Ennen herätyksen puhkeamista hän rukoili ensin viisi tuntia päivässä, sitten hän kasvatti rukousaikaansa kuuteen tuntiin ja myöhemmin Los Angelesiin saavuttuaan hän rukoili jo kahdeksan tuntia päivässä (Cecil M. Robeck, Jr: ”Seymour had prayed five hours each day for two and half years…”, Ch.3, (p. 93).

• John Wesley, joka on tunnettu herätyksistä Englannissa 1700-luvulla, opetti rukouksen ja Jumalan siunauksen välisestä yhteydestä: ”Kannattakaa hervonneita käsiä uskoen ja rukoillen; tukekaa horjuvia polvia. Onko teillä rukous- ja paastopäiviä? Rientäkää armoistuimelle ja jatkakaa siellä hellittämättömästi, ja siunaus on tuleva alas.” (9)

• Maailman suurimmat seurakunnat ovat Etelä-Koreassa. Mutta mistä se johtuu? Varmasti yksi syy on, että siellä on painotettu rukouksen merkitystä enemmän kuin muualla. Myös yörukous-kokouksia on pidetty.

• Hebridien saarilla oli herätys vuosina 1949-1952. Ominaista tälle herätykselle oli, että suurin osa ihmisistä pelastui kirkon ulkopuolella. Jumalan läsnäolo oli ilmeinen niin, että ihmiset tulivat tietoiseksi synneistään ja pelastuksen tarpeestaan. Heitä tavattiin teiden varsilla makaamassa ja poliisilaitoksen ympärillä tunnustamassa vääryyksiään. Koko yhteiskunnassa ihmiset tulivat yhtäkkiä tietoiseksi Jumala-tarpeestaan, ja pyysivät Jumalaa pelastamaan heidät.

   Ennen tätä herätystä tilanne saarilla oli kuitenkin hengellisesti lähes kuollutta. Lewisin saarella oli 800 istumapaikan kirkko, mutta jumalanpalveluksiin osallistui vain muutama henkilö, mutta ei yhtään nuoria. Kuitenkin herätys muutti kaiken, ja yhtäkkiä kirkot alkoivat täyttyä ja ihmiset pelastuivat.

    Mutta mikä oli tämän herätyksen salaisuus? Duncan Campbell, joka on tullut tunnetuksi tästä herätyksestä, antoi siihen yksinkertaisen vastauksen. Hän totesi, ettei hänellä itsellään ollut mitään osuutta asiaan, vaan ”Esirukoilijat vetivät herätyksen alas, ennen kuin olin astunut jalallanikaan saarelle”.

   Rukouksessa olivat osallisina erityisesti kaksi iäkästä yli 80-vuotiasta sisarusta, joista toinen oli sokea ja toinen vaikean niveltulehduksen koukistama. Kun he eivät voineet tehdä muuta, niin he rukoilivat päivittäin tuntikausia mökissään, kunnes siunaus tuli alas. Duncan Campbell tuli paikalle kutsuttuna saarnaajana juuri silloin, kun herätys oli alkamaisillaan rukousten seurauksena.

• Frank Bartleman, joka kirjoitti kirjan Azusa-kadun herätyksestä, ja joka oli yksi tämän herätyksen keskushahmoista, oli itsekin ahkera rukoilija. Hän kirjoitti asiasta kirjassaan Azusa-katu 312. Hän mainitsi, miten alussa oli pessimismi silloisten olosuhteiden takia:

Kun aloimme rukoilla keväällä 1905, kukaan ei näyttänyt juuri uskovan mihinkään epätavanomaiseen. Yleisesti pyhien keskuudessa vallitsi silloisten olosuhteiden takia pessimismi. Mutta olosuhteet olivat muuttuneet. Jumala itse oli antanut meille uskoa parempaan. Mikään erityinen asia ei ollut saanut sitä aikaan. Se syntyi tyhjästä. Eikö hän voi tehdä samoin tänäkin päivänä?

Halusin kiihkeästi oppia tuntemaan Hänet todellisemmin ja nähdä Jumalan työn etenevän voimakkaasti. Sisimpäni oli raskas ja huusi janoisesti voimakasta herätystä.

… Minun oli rukoiltava kiihkeästi herätystyön puolesta noihin aikoihin. En ehtinyt paljon levätä päivällä enkä yöllä, vaan aika kului kokouksissa ja rukouksissa.

… Jumala tuli ihanasti meitä vastaan ja antoi meille vahvistusta kamppaillessamme ja pyytäessämme ihmisille Hänen Henkensä vuodatusta. Tuohon aikaan elämäni suorastaan tulvi rukousta. Rukoilin yötä päivää.

… Esirukouksen henki oli tuohon aikaan ottanut minut valtaansa niin voimakkaasti, että rukoili melkein yötä päivää. Paastosin myös ankarasti, kunnes vaimoni ajoittain melkein uskoi, että en jaksaisi elää. Herrani murhe oli alkanut painaa minua.

… Kuljin yötä päivää erilaisissa lähetysseuroissa ja kehotin ihmisiä jatkuvasti rukoilemaan uskossa herätyksen puolesta. Käytin veli Boehmerin kanssa jälleen kokonaisen yön rukoilemiseen.

… Herra antoi minulle tähän aikaan sanan kirjoitettavaksi useisiin uusiin lehtisiin. Mutta näin selvemmin kuin koskaan, että päätyöni oli laskeutua alemmas, pois näkyvistä rukoilemaan. Rukoilin monesti, että esirukouksen henki ei lähtisi minusta.

… Elin rukouksen hengen vallassa monta kuukautta hetki hetkeltä, taukoamatta. Siitä tuli luonnollinen osa minua. (10)

Kuten todettiin, on rukous avaintekijä herätysten takana ja siinä, että ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen. Mutta rukouksen tulisi olla kestävää niin, että samat asiat viedään Jumalan eteen kerta toisensa jälkeen. (On tietysti totta, että jotkut asiat voidaan heti vastaanottaa Jumalalta lahjana, kuten pelastus, jonka jokainen voi heti kokea. Sitä ei tarvitse toistuvasti rukoilla, vaan ottaa vastaan. Samoin Jeesus varoitti turhasta hokemisesta eli sanojen mekaanisesta toistosta, mutta siitä ei ole kysymys silloin, jos rukous nousee sydämestä ja on suunnattu Jumalalle. Jeesuskin rukoili lausuen samat sanat uudelleen kolmasti, Matt 26:44). Vaikka rukouksesta ei ole ollut mitään tuloksia toistaiseksi, tulisi sitä silti jatkaa, koska meitä kehotetaan olemaan kestäviä tällä alueella. Aiemmat esimerkit osoittivat, miten kestävä rukous on lopulta tuottanut tuloksia, vaikka kaikki näytti aluksi toivottomalta. Lisäksi kannattaa muistaa, että nämä ihmiset eivät olleet superihmisiä, vaan yhtä puutteellisia kuin itsekin olemme. Syy, miksi he saivat vastauksen, ei ollut heidän hyvyydessään, vaan että he janosivat Jumalan puuttuvan yhteiskunnan asioihin. Sama malli pätee varmasti nytkin.

    Mm. seuraavat Raamatun jakeet tuovat ilmi sen, miten tärkeää kestävyys on rukouksessa:

- (Luuk 18:1-7) Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.

2. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.

3. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.'

4. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

5. niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'"

6. Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

7. Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?

- (Luuk 11:5-8) Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,

6. sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä';

7. ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle'

8. minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.

- (Kol 4:2) Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa,

Paasto. Yksi osa hengellistä elämää on paasto, jota on laiminlyöty varsinkin länsimaissa. Tätä tapaa ei ole paljoa noudatettu, vaikka sen olisi hyvä kuulua osana hengelliseen elämäämme. Jos katsotaan Raamattua, oli paasto yleinen tapa sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin puolella. Tunnettuja paastoajia olivat mm. Mooses, kuningas Daavid, profeetta Elia, lainopettaja Esra, Nehemia, kuningatar Ester, Daniel, Jeesus ja apostolit. Mm. seuraavat jakeet osoittavat, miten paasto oli tärkeä tekijä Vanhan testamentin aikoina:

- (3 Moos 16:31) Se olkoon teille levon päivä, kurittakaa silloin itseänne paastolla; se olkoon ikuinen säädös.

- (Esra 8:21,23) Minä kuulutin siellä Ahava-joella paaston, että me nöyrtyisimme Jumalamme edessä ja anoisimme häneltä suotuisaa matkaa itsellemme, vaimoillemme ja lapsillemme ja kaikelle omaisuudellemme.

23. Niin me paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän rukouksemme.

- (Neh 1:4) Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä.

- (Dan 9:3, 21-23) Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.

21. Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.

22. Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.

23. Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

- (Jooel 1:14) Kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous, kootkaa vanhimmat ja kaikki maan asukkaat Herran, teidän Jumalanne, huoneeseen ja huutakaa Herran puoleen.

- (Joona 3:5,10) Niin Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet.

10. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.

Kun mennään Uuden testamentin puolelle, on paasto edelleen tärkeässä roolissa. Jeesus aloitti toimintansa pitkällä paastolla ja muitakin esimerkkejä paastosta löytyy. Yksi mielenkiintoinen maininta ovat Jeesuksen sanat siitä, että vapautustyössä paastolla voi olla merkitystä:

- (Matt 4:2) Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä.

- (Matt 9:14,15) Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?"

15. Niin Jeesus sanoi heille: "Eiväthän häävieraat voi surra, niinkauan kuin ylkä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat.

- (Matt 6:16) Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

- (Mark 9:28,29) Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?"

29. Hän sanoi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla."

- (Luuk 2:36) Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,

37 ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.

- (2 Kor 11:27) ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.

- (Apt 13:1-4) Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus.

2. Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut."

3. Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.

4. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyproon.

Vaikka paasto edistää terveyttä ja puhdistaa kehoa kuona-aineista, on kuitenkin tilanteita ja sairauksia, joissa paastoa ei yleensä suositella, koska siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällaisia tilanteita voivat olla insuliinihoitoa vaativat sokeritaudit, raskaus- ja imetysaika, vakava sydän- tai verisuonisairaus, mikäli maksan tai munuaisten toiminnassa on vajavaisuutta, kilpirauhasen liika- tai vajaa toiminta, mikäli ihmisellä on vakavia mielenterveyshäiriötä ja psykooseja, kasvuikäisten paastoja - varsinkaan pitempiä - ei yleensä suositella, lisäksi mikäli ei ole aiempaa kokemusta paastosta, on hyvä aloittaa yhden tai korkeintaan kolmen päivän paastolla. Sen tähden, jos sinulla on kyseisiä vaivoja, on sinun ehkä syytä luopua kokonaan paastosta tai harjoittaa puolipaastoa. Jos et ole varma asiasta, kannattaa tarkistaa se esim. lääkäriltä, joka tuntee tilanteesi.

   Paaston lopetukseen liittyy myös tiettyjä sääntöjä. Mitä pitempi paasto on kyseessä, sitä tärkeämpää on sen oikea lopettaminen. Se pitäisi aina lopettaa luonnonmehulla (ensimmäiset ateriat pelkästään sitä), erittäin kevyellä hedelmä- ja kasvisravinnolla, ohuella vellillä ja marjakeitoilla, joita syödään sitä useampia päiviä, mitä pitempään paasto on kestänyt. (Yleensä siirtymävaiheeksi tavalliseen ravintoon suositellaan vähintään yhtä viikkoa pitemmän paaston jälkeen.) Jos liian pian siirrytään vahvaan ruokaan, voi se olla haitallista, jopa vaarallista ja aiheuttaa sairaustiloja. Siksi 1-2 päivän paastot säännöllisin väliajoin suoritettuna ovat helpompia, koska niiden jälkeen ei tarvitse juuri huolehtia siitä mitä syö.

   Mikä on paaston merkitys hengellisesti? On merkillepantavaa, että esim. Toisen maailmansodan jälkeen alkaneessa parantumisherätyksessä sillä oli tärkeä rooli (Billy Grahamin toiminta alkoi samoihin aikoihin). Suuri paaston ja rukouksen aalto vaikutti Amerikassa ja muualla maailmassa vuosina 1946-1947. Sytyttäjänä oli Franklin Hallin kirja Atomic Power With God Through Fasting and Prayer. Tuhannet rukoilivat ja paastosivat, jotta herätys alkaisi ja hengelliset lahjat olisivat suuremmassa käytössä.

   Tunnettuja paastoajia olivat myös John Wesley ja George Whitefield, jotka elivät 1700-luvulla, ja joiden toiminnan on arveltu vaikuttaneen siihen, ettei Englannissa koettu samanlaista vallankumousta kuin Ranskassa. John Wesley on lausunut: ”Kannattakaa hervonneita käsiä uskoen ja rukoillen; tukekaa horjuvia polvia. Onko teillä rukous- ja paastopäiviä? Rientäkää armoistuimelle ja jatkakaa siellä hellittämättömästi, ja siunaus on tuleva alas.” (11)

   Eräs esimerkki on Jonathan Edwardsin aikana syntynyt Jumalan liikehdintä, jota edelsi rukousten ohella paasto. William Cooper kirjoitti Jonathan Edwardsin kirjaan ”Jumalan Hengen merkillepantavat piirteet”, sen esipuheeseen, seuraavan lausunnon. Siinä hän viittasi sekä rukoukseen että paastoon:

Kuinka kuollutta ja kuivaa onkaan ollut jo pitkän aikaa kaikissa reformoiduissa kirkoissa. Hengen vaikutukset ovat loppuneet. Uskoontulot ovat olleet harvinaisia ja epävarmoja. Tämä on ollut vuosien ajan uskonnon surullinen tila keskuudessamme tässä maassa. Tämän vuoksi olemme julkisissa rukouksissamme jatkuvasti anoneet, että Jumala vuodattaisi Henkensä yllemme. Useimmat seurakunnat ovat erottaneet päiviä, jolloin etsitään Herraa rukouksessa ja paastossa, että Hän tulisi ja vuodattaisi vanhurskauden sateen yllemme. Ja nyt, ”Katsokaa! Herra, jota olemme etsineet, on äkisti tullut temppeliinsä.” Armon aikakausi, jossa nyt elämme, on totisesti sellainen, jota emme me eivätkä isämme ole nähneet. Joissakin tilanteissa se on ollut niin valtavaa, että uskoakseni sellaista ei ole tapahtunut sitten Pyhän Hengen väkevän vuodatuksen juuri meidän Herramme ylösnousemuksen jälkeen. Apostoliset ajat näyttävät palanneen keskuuteemme, sellaista on ollut Jumalan Hengen voiman ja armon ilmestyminen Hänen kansansa kokoontumisissa. (12)

VIITTAUKSET:

1. Martin Ski: T.B. Barratt - Helluntaiapostoli, p. 108-110

2. Charles Price: Ihmeitätekevä usko, s.37

3. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 240, 245

4. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 296

5. Kenneth E.Hagin: Esirukouksen taito (Handbook on How To Intercede), s. 137,138

6. Gary Wilkerson: Taivaallinen esirukoilija (The Divine Intercessor), s. 35

7. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä, s. 149, 151

8. Ronald Dunn: Mitä jos rukoilisit? (Don’t Just Stand There Pray Something), s. 235

9. Leonard Ravenhill: Miksi herätys viipyy?, s.8

10. Frank Bartleman: Azusa-katu 312 (Azusa Street), s. 52, 38,43,46,65,72,75,76

11. Leonard Ravenhill: Miksi herätys viipyy?, s.8

12. Jaap Dieleman: Puhalla Pasunaan! (Blaas de Bazuin), s. 67

Lisää aiheesta:

Rukous on avain herätykseen. Kaikki suuret herätykset ovat tulleet esiin kestävän rukouksen kautta. Lue tästä tärkeästä aiheesta ja ala rukoilla

Pyhän Hengen kaste ja täyteys on välttämätön hengelliselle työlle. Mitä Raamattu siitä sanoo, ja miten tämä tärkeä lahja vastaanotetaan?

Seurakunnilla on monia heikkouksia kuten vähäinen rukous, pieni panostus ihmissuhteisiin tai puuttuva halu evankeliumin eteenpäinviemiseen

Iankaikkisuus, helvetti ja taivas, ovat edelleen olemassa. Lähetystyön tavoitteena tulisi olla, että ihmiset pelastuisivat ja tulisivat Jumalan yhteyteen

Hengellisiä lahjoja eli armolahjoja tulisi tavoitella avun tuomiseksi ihmisille. Jos ihminen ei tunne omaa heikkouttaan, voi lahjojen käytöstä ylpistyä