Löydä pelastusvarmuus!

Pelastusvarmuus; miksi se puuttuu ja miten sen saa? Jos joku tuijottaa itseensä ja omiin tekoihinsa, eikä Jeesukseen, ei hän koskaan saa varmuutta

Esipuhe

Kamppailetko sen kanssa, että löytäisit armollisen Jumalan ja että saisit varmuuden pelastuksestasi? Et ole varmastikaan ainut, joka on tällaisessa tilanteessa, koska moni muukin on joutunut käymään saman lävitse. Et ole huonossa seurassa, sillä suuri uskonpuhdistaja, Martti Lutherkin, kävi läpi oman jaakobinpaininsa ennen kuin löysi armollisen Jumalan ja opetuksen uskonvanhurskaudesta. Sen seurauksena hän kirjoitti mm. Galatalaiskirjeen selityksen, joka käsittelee tätä aluetta.

Sielunhoitotyössä sama alue tulee myös toisinaan esiin. Mauri Viksten on kirjoittanut siitä. Hän osoittaa, miten tärkeää on uskonvanhurskauden oikea ymmärtäminen:

"Sielunhoitotyössä mukana olleet tietävät, kuinka suurta osaa juuri vanhurskautuksen heikko käsittäminen esittää masennustilojen synnyssä ja kehityksessä. Aivan toisella tavalla kantaa puutoksiensa taakkaa se, joka elää opista "Kristus - meidän vanhurskautemme"...

Ensimmäinen näistä on hyväksyttynä oleminen eli jatkuva uudistuminen siinä tiedossa, että Jumala hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme Kristuksen uhrin perusteella. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota juuri tämän asian tärkeyteen täysin tietoisena siitä, että uskonvanhurskauden heikko käsittäminen etenkin suomalaisessa kristillisyydessä on yksi päävaikeus sielunhoitoapua etsiville uskoville." (1)

Sisällys:
1. Mitä asioita sisältyy lainalaisuuden tilaan?
2. Miten päästä uskonvanhurskauden ja Jumalan armon ymmärtämiseen?
3. Mitä on lainalaisuuden takana?
4. Mitä uskonvanhurskauden ja armon ymmärtäminen saa aikaan ihmisen elämässä?

1. Mitä asioita sisältyy lainalaisuuden tilaan?

Ennen kuin alamme käsittelemään sitä, kuinka voidaan päästä uskonvanhurskauden ja Jumalan armon tuntemiseen, on sitä ennen hyvä käsitellä lainalaisuutta, sitä tilaa, jossa ihminen on epävarma pelastuksestaan ja Jumalan hyväksynnästä häntä kohtaan. Ehkä tunnistat itsesi seuraavasta luettelosta, joka käsittelee tätä asiaa. Martti Luther, suuri uskonpuhdistajakin, oli tässä tilassa useita vuosia huolimatta siitä, että hän oli pelastunut. Vasta hänen "tornikokemuksensa" avasi hänen ymmärryksensä käsittämään, että ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta ja Jumalan armon kautta.

Tyypillinen lainalaisuuden tila käsittää seuraavanlaisia piirteitä - seikkoja, jotka ovat ominaisia henkilölle, joka ei ole ymmärtänyt armoa kunnolla:

• Menneiden syntien tunnustaminen yhä uudelleen. On tavallista, että henkilö, joka on lainalaisuuden tilassa, tunnustaa samoja menneen elämän syntejä yhä uudelleen, ymmärtämättä että hän on saanut ne kaikki anteeksi vastaanottaessaan Jeesuksen Kristuksen elämäänsä. Hän voi tehdä syntien tunnustamisesta uskonsa perustan, vaikka ihminen pelastuu vain Jeesuksen sovitustyön kautta.

• Sisäinen ääni pakottaa ja vaatii ihmistä alituisesti tekoihin, joiden kautta hän toivoo saavansa hyväksynnän: "Mikset todista enemmän, mikset rukoile enemmän, Jumala ei hyväksy sinua, jos et pysty parempaan..."

• Itseensä katsominen pelastuksen asiassa on kaikkein tyypillisin oire, josta juontaa myös heikko pelastusvarmuus.

• Jumala nähdään vaativana ja ankarana tuomarina.

• Ihminen pelkää tehneensä anteeksiantamattoman synnin.

• Pelastusta ei nähdä Jumalan lahjana, joka saadaan heti, vaan ihminen yrittää itse pelastaa itsensä. On tavallista, että ihminen asettaa toivonsa tulevaisuuteen. Hän ajattelee, että jonakin päivänä, kun hän vain tarpeeksi rukoilee, lukee raamattua ja todistaa muille, niin Jumala lopulta armahtaa häntä ja antaa hänelle anteeksi.

• Ihminen mittaa uskonvaellustaan teoillaan ja miten hän on onnistunut voittamaan synnin. Mikäli hän on onnistunut hyvin, ajattelee hän Jumalankin olevan tyytyväinen, mutta jos on tapahtunut lankeemuksia ja epäonnistumisia, ajattelee hän päinvastoin.

• Superminän esittäminen on tyypillistä. Kun ihminen tulee Jumalan eteen rukouksessa, ei hän tule sellaisenaan syntisenä, vaan haluaa esittää Jumalalle oman superminänsä. Tämän tähden hän voi joskus lankeemustensa jälkeen odottaa pitempäänkin - kunnes tulee jälleen paremmaksi - ennenkuin kehtaa uudelleen kääntyä Jumalan puoleen.

2. Miten päästä uskonvanhurskauden ja Jumalan armon ymmärtämiseen?

- (Joh 8:32) ...ja te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".

Jotta emme jäisi puutteellisen uskonvanhurskauden ymmärtämisen ja lainalaisuuden tilaan, täytyy meidän saada oikeaa opetusta uskonvanhurskaudesta. Juuri oikea opetus eli totuus on se, joka tekee meidät vapaaksi - Jeesuksen sanojen mukaan - ja se pätee myös tähän alueeseen. Siksi tulevilla riveillä yritetään auttaa ihmisiä totuuden tuntemiseen suhteessa pelastukseen ja uskonvanhurskauteen.

Miten ihminen pelastuu? Ensimmäinen vaihe lainalaisuudesta vapautumisessa on ymmärtää, miten pelastuminen tapahtuu. Useiden ihmisten lainalaisuuden takana on juuri se, etteivät he ole koskaan käsittäneet tätä asiaa. He eivät ole käsittäneet, että pelastus on vain ja yksin Jeesuksessa ja siinä kun ihminen vastaanottaa hänet. Tähän liittyy seuraavia puolia:

Vain Jeesuksessa Kristuksessa on pelastus, eikä esim. siinä, mitä me teemme:

- (Apt 4:12) Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmiselle annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.

- (1 Kor 3:11) Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

Meidän täytyy kääntyä Jeesuksen puoleen voidaksemme pelastua:

- (Joh 5:40) Ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Joh 6:37) ... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

Jeesus odottaa, että hän saa astua elämäämme. Meidän täytyy avata "sydämemme ovi" hänelle eikä pitää sitä kiinni:

- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Niinpä, jos olemme kääntyneet Jeesuksen puoleen ja pyytäneet häntä elämäämme eli vastaanottaneet hänet, on meillä silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä. Se on meillä huolimatta siitä, miltä meistä tällä hetkellä tuntuu. Kyseessä on uskon, ei tunteen asia, ja me voimme vain luottaa allaoleviin lupauksiin:

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

Ei erotusta syntien välillä. Eräiden ihmisten lainalaisuuden takana on se virhe, että he luokittelevat syntejä suuriin ja pieniin. He ajattelevat, että jotkut synnit voidaan saada Jumalalta helpommin anteeksi kuin toiset tai että juuri heidän syntinsä eivät kuulu anteeksiannettavien joukkoon. He ajattelevat, että heidän syntinsä ovat liian suuria, jotta ne voidaan saada anteeksi. Mutta jos tutkimme Raamattua, osoittaa se hyvin selvästi, että me voimme saada kaiken anteeksi, eikä vain osaa synneistämme. Sen osoittavat seuraavat esimerkit:

Jeesus kantoi kaikki historian synnit. Ensinnäkin Raamattu osoittaa, että Jeesus kantoi kaikki synnit - sekä suuret että pienet - ja meidän syntivelkamme, ei vain osaa synneistä. Itse asiassa kaikki historian ja vuosisatojen aikana tehdyt synnit laitettiin hänen päälleen ja siinä täytyi tietysti olla myös meidän jokaisen synnit.

Niinpä on väärin jakaa syntejä eri luokkiin siinä mielessä, miten ne voidaan saada anteeksi. Ne voidaan saada kaikki anteeksi samalla tavalla, koska ne kaikki olivat hänen päällään.

- (Jes 53:6) ... Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

- (1 Piet 2:24) joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".

- (1 Joh 3:5) Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.

Luvattu anteeksianto. Jos ajattelemme, että syntimme ovat liian suuret anteeksiannettaviksi tai eivät kuulu niiden joukkoon, teemme silloin tosiasiassa turhaksi Jeesuksen sovitustyön ja Jumalan anteeksiannon. Tämä ei voi tietenkään pitää paikkaansa, koska tällä alueella ei ole erikoistapauksia. Jumala lupaa anteeksiannon jokaiselle, joka kääntyy hänen puoleensa Jeesuksen nimessä. Tämän osoittavat seuraavat Raamatun paikat:

- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.

- (1 Joh 2:12) Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden.

- (Kol 2:13) Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.

Paavali esikuvana. Paavali on hyvä esikuva siitä, miten ihminen voi saada Jumalalta kaiken anteeksi, vaikka on ollut entinen pilkkaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Sen tähden, jos Jumala on antanut anteeksi Paavalin kaltaiselle henkilölle, antaa hän varmasti anteeksi muillekin ihmisille, kun he kääntyvät hänen puoleensa:

- (1 Tim 1:12-16) Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa

13. minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;

14. ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

15. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

16. Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.

Muut lupaukset. Edelleen on monia Raamatun jakeita, jotka lupaavat ihmisille syntien anteeksisaamista - myös niille, jotka ovat luopuneet hänestä ja nyt tahtovat uudelleen kääntyä hänen puoleensa. Näihin jakeisiin kannattaa uskoa eikä epäillä niitä:

- (Jes 1:18) Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.

- (Jes 38:17) ... sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.

- (Jer 3:22) "...Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." ...

Kuka on syyttäjä? Lainalaisilla ihmisillä on tavallista, että he kokevat mielessään syytöksiä kuten: "Et saa anteeksi, miten saatoit tehdä niin, et ole mikään Jumalan lapsi, mikset koskaan pysty parempaan..." Monet edelleen ajattelevat, että nämä syytökset tulevat Jumalalta ja ettei hän ole antanut heille anteeksi. He saattavat jatkuvasti kärsiä näistä mielessään olevista syytöksistä.

Meidän on kuitenkin hyvä tutkia, mitä Raamattu sanoo tästä asiasta. Sen mukaan tällä alueella on toinenkin osapuoli, saatana, joka on syyttäjä ja valehtelija. Hän ihmisiä syyttää ja kiusaa, ei Jumala. Jumalan Pyhä Henki voi kyllä valaista syntiä, että ihmiset tekisivät parannuksen, mutta hän ei koskaan syytä ihmistä. Meidän on hyvä ymmärtää tämä, ettemme anna saatanan tai myöskään omien syytöstemme masentaa itseämme:

- (Ilm 12:10) Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.

- (Sak 3:1) Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä.

- (Room 8:33,34) Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

- (1 Joh 2:1) Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

Syyttäjän henkilöllisyydestä on syytä olla selvillä. Kun meille selvenee tämä asia, voimme päästä aivan uuteen ymmärrykseen suhteessamme Jumalaan. Sven Reichmann on sielunhoitotyötä tehdessään huomannut, miten tärkeää on tämän asian oikea käsittäminen ja miten se voi auttaa ihmisiä:

Aina kun olemme tehneet syntiä, sisimpämme syyttää meitä. Miten voit tehdä sillä tavoin? Tiesithän sen olevan syntiä. Kuinka voit käyttäytyä siten? Kuinka voit juoruilla sillä tavoin? Kuinka voit panetella?" Useimmat kristityt luulevat, että nämä syytökset tulevat Jumalalta. He kutsuvat niitä omaksitunnoksi. Useimmiten on kuitenkin kyse saatanasta eikä omastatunnosta tai Pyhästä Hengestä. Mistä sen voi tietää? Olenhan ilmiselvästi tehnyt syntiä, siitä ei ole epäilystäkään. Tunnen syystä syytöksiä sisimmässäni. Miksei se voisi olla Jumalan ääni? Vastaus on hyvin helppo: hedelmistään puu tunnetaan. Jos syytökset johtavat siihen, että menetät rohkeutesi, tunnet olevasi tuomion alla ja vähitellen menetät uskon pelastuksen mahdollisuuteen, silloin syytökset eivät voi olla Jumalasta. Herra voi kyllä valaista syntiä ihmisen sisimmässä - hän voi tehdä sen vakavinkin sanoin - mutta se johtaa aina vapauteen. Jumalan toiminnasta on hedelmänä aina vapaus.

Saatanan työn hedelmänä on sitä vastoin tuomio. Usko menetetään. Monesti ihmiset tällaisten syytösten paineessa tunnustavat syntinsä Jumalalle ja vapautuvat synnistään - niinhän tapahtuu kun synnin tunnustaa. Tämä ei kuitenkaan estä saatanaa jatkamasta syyttelyään. Miksi hän lopettaisi, kun kerran näkee, että rohkeutesi pienenee ja pienenee luullessasi, ettei sinulle ole annettu anteeksi. Selväähän on, että paholainen jatkaa. Ja monet kristityt sanovat: "Tämä on omatuntoni, Jumala puhuu minulle synnistäni. Hän ei ole antanut sitä anteeksi." Jumala on antanut anteeksi ajat sitten. Vuosien mittaan olen auttanut monia kristittyjä vapauteen siten, että he ovat oppineet ymmärtämään vain tämän pienen tosiasian. Kun valo kohtaa heidät ja syyttäjän henkilöllisyys paljastetaan, heidän sisimmässään syntyy hiljaisuus. (2)

Anteeksiantamaton synti. Pelko siitä, että ihminen on tehnyt Pyhän Hengen pilkan tai anteeksiantamattoman synnin, kuuluu sekin niihin valheisiin, jotka tulevat saatanalta. Ihminen uskoo näihin valheisiin ja on turhaan huolissaan. John Fletcher, John Wesleyn aikalainen, on kirjoittanut, miten ihmiset turhaan ovat tässä tilassa:

Jotkut ottavat itse kantaakseen raskaita taakkoja, ja kun he eivät pysty kantamaan niitä, heidän omaatuntoaan soimaa kuviteltu syyllisyys. Toiset sekoavat aiheettomista peloista langettuaan muka anteeksiantamattomaan syntiin. Sanalla sanoen emmekö näe satoja, jotka luulevat, että heillä ei ole minkäänlaista toivoa, vaikka heillä on täysi syy olla tyytyväisiä tilaansa? (3)

Jos kuitenkin ihminen pelkää karkottaneensa Pyhän Hengen luotaan, on tämä pelko paras todiste siitä, että Henki yhä tekee työtään hänessä ja ettei hän ole voinut tehdä anteeksiantamatonta syntiä. Pyhän Hengen tehtävä on nimenomaan kutsua ihmisiä parannukseen ja pelastuksen vastaanottamiseen. Jo esim. Daavid ymmärsi, että jos Jumala ottaisi pois Pyhän Henkensä, niin ei olisi mitään toivoa (Ps 51:13), eikä ihminen voisi myöskään enää kokea Jumalan mielen mukaista murhetta.

Anteeksiantamaton synti ei olekaan se, että Jumala torjuu meidät, vaan että me torjumme Jumalan. Ainoastaan ihminen, joka jatkuvasti elää sydän paatuneena eikä lainkaan kaipaa sielunsa pelastusta, voi syyllistyä tähän syntiin. Synti Pyhää Henkeä vastaan on enemmän kuin että lausutaan sellaiset sanat. Se on täydellinen selän kääntäminen Jumalalle ja ettei enää koskaan välitä hänestä.

Itselleen anteeksiantaminen

- (Apt 10:15) Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi".

- (Kol 3:13) ... Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. (Myös itselleen)

Kun edellä on puhuttu siitä, miten saatana voi syyttää ihmistä, on myös mahdollista, että me itsekin syytämme itseämme emmekä anna itsellemme anteeksi. Tämä on itse asiassa hyvin tavallista. Saatamme elää alituisessa syytösten kehässä ja kaivella yhä uudelleen vanhoja asioita. Saatamme myös sanoa: "Tiedän kyllä, että Jumala on antanut minulle anteeksi, mutta en millään voi antaa itselleni anteeksi."

Ongelmana tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole se, että emme pysty antamaan itsellemme anteeksi, vaan se, että emme halua tehdä sitä, ja että haluamme ottaa Jumalan paikan tuomarina. Sillä jos Jumala on antanut meille syntimme anteeksi, mutta yhä edelleen tuomitsemme itseämme, asetamme omat tuomiomme Jumalan tuomioiden yläpuolelle. Jos tässä tilanteessa sydämemme hovioikeus ei antaisikaan meille armoa, ajaa sen edelle kuitenkin aina Jumalan korkein oikeus ja sen vapauttava tuomio. Sillä pitäisi aina olla viimeinen sana kohdallamme. C.S.Lewis on sanonut osuvasti asiasta:

"Ajattelen, että jos Jumala antaa meille anteeksi, meidänkin on annettava anteeksi itsellemme. Muussa tapauksessa asetamme itsemme miltei korkeampaan asemaan kuin hänet." (4)

Itseensä katsominen. Perussyy, miksi jotkut ihmiset eivät koe pelastusvarmuutta, on siinä, että he yrittävät mitata pelastusta tunteillaan. He voivat katsoa ja tarkkailla itseään ja uskoaan tai onko heidän elämänsä tarpeeksi muuttunut ja uudistunut, jotta he voisivat olla varmoja pelastuksestaan. Heidän ongelmansa on se, että he elävät jatkuvassa itsetarkkailun kehässä, jossa yrittävät mitata pelastusta oman elämänsä kautta tai sillä miten paljon he ovat muuttuneet.

Jos me kuitenkin etsimme pelastusvarmuutta omasta itsestämme ja elämästämme, emme tule sitä koskaan löytämään. Raamatun mukaan pelastuksemme ja sitä kautta pelastusvarmuutemme perusta ei ole koskaan itsessämme, vaan aina ulkopuolella Kristuksen täytetyssä työssä; siinä, mitä hän on tehnyt puolestamme. Meidän kannattaakin seuraavissa jakeissa kiinnittää huomiota sellaisiin sanontoihin kuin edestämme ja puolestamme. Nämä jakeet osoittavat sen, että pelastuksen perusta on toisen työssä edestämme eikä itsessämme:

- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

- (Room 8:32) Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

- (Gal 2:20) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu"

- (1 Tess 5:10) joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.

- (Tiit 2:14) hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

- (1 Joh 3:16) Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.

- (1 Tim 2:6) joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,

- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

- (Hebr 6:20) jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

- (Jes 53:5,6) mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

- (Room 4:25) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Niinpä meidän on pantava luottamuksemme Jeesuksen Kristukseen ja hänen täytettyyn työhönsä eikä omaan itseemme. Vain hänen työstään voimme saada levon sielullemme. Jos yritämme saada varmuuden oman itsemme kautta, on se vähän samanlainen asia kuin jos laivan ankkuri heitettäisiin laivaan itseensä. On selvä, ettei se tulisi toimimaan, vaan laiva lähtisi hyvin pian tuuliajolle. Sen tähden on ankkuri aina heitettävä laivan ulkopuolelle, jotta siitä olisi hyötyä ja se pitäisi laivan paikallaan.

Galatalaisten ongelma oli aikanaan juuri tämä: he eivät "heittäneet ankkuriaan" ulkopuolelle Kristukseen, vaan alkoivat tuijottaa omiin tekoihinsa ja itseensä. Paavali nuhteli heitä siitä ja varmasti sama nuhtelu koskee meitäkin, jos toimimme samalla tavalla kuin galatalaiset:

- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

- (Hebr 12:2) silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Pelastus on lahja. Eräiden ihmisten ongelma on, että he ajattelevat pelastuksen riippuvan heidän teoistaan. He ajattelevat, että heidän täytyy ensin antautua, rukoilla, tunnustaa syntejään sekä tulla paremmaksi ennen kuin he voivat pelastua. Nämä ihmiset ajattelevat mielessään: "Jonakin päivänä olen täydellinen uskova, rukoilen riittävästi ja todistan riittävästi - silloin Jumala voi hyväksyä minut." Eli tavallaan he panevat toivonsa tulevaisuuteen ja siihen, mitä he silloin ovat eikä siihen, mitä Kristus jo on tehnyt puolestamme.

Mutta miten on tämän asian kanssa? Jos ajattelet edellä olevalla tavalla, on sinun aika vapautua vääristä ajatuksistasi. Edellistä ajatusta vastaan ovat mm. seuraavat seikat, jotka kannattaa huomioida:

Lahja ei vaatimus. Ensinnäkin Raamattu osoittaa, että pelastus on lahja, ei vaatimus. Ja koska pelastus on lahja, ei siihen voi enää vaikuttaa hyvitysteoilla tai rukouksilla, paastoilla ja almuilla - muutenhan kyseessä ei olisikaan lahja. Viimeksi mainitut asiat voivat kyllä seurata pelastusta, mutta itse pelastus on otettava lahjana vastaan – ikään kuin koko paketti kerrallaan kuten lahjapakettikin:

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

Kaikki täytetty jo. Edelleen Raamattu osoittaa, että Jumala sovitti meidät Kristuksen kautta jo 2000 vuotta sitten ja heitti kaikki syntivelkamme hänen päälleen. Sovitus, joka koskee meitä, on kertakaikkinen ja voimassa koko ajan. Me olemme myöhässä, jos nyt itsestämme käsin yritämme ansaita pelastusta eli tavallaan maksaa velkaa, joka on jo kerran maksettu:

- (Luuk 14:17) ...'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'.

- (1 Joh 4:10) Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

- (Joh 19:30) Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Syntisiä pelastamaan. Yksi esimerkki siitä, että pelastus on lahja, on se, että Jeesus tuli maailmaan syntisiä pelastamaan eli niitä, jotka tietävät olevansa syntisiä ja niitä, jotka tietävät tarvitsevansa pelastusta. Hän ei kuollut vain "pyhien", vaan syntisten, jumalattomien ja vääräin edestä. Tällaisilla ihmisillä - jollaisia kaikki meistä ovat ilman Jumalaa - ei voi olla ansioita hänen edessään:

- (Luuk 19:10) sillä ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".

- (Room 5:6,8,10) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä...

8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme...

10. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut.

Armon alla

- (San 24:16) Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen...

Hyvä esimerkki siitä, että pelastus on lahja, on se, että se tapahtuu armosta. Meidän ei tarvitse tehdä ainuttakaan tekoa sen saavuttaaksemme, vaan voimme saada sen ilmaiseksi ilman mitään edeltäviä ansioita:

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja –

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Ef 2:4,5) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,

5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut.

- (Apt 15:11) Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.

- (Apt 20:24) En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.

Mutta armo ei rajoitu vain uskoontulohetkemme. Se kuuluu elämäämme siitä hetkestä alkaen. Olemme siitä hetkestä lähtien armon alla joka hetki riippumatta siitä kuinka hyvin olemme onnistuneet uskonelämässämme. Jos ihminen on voittanut synnin, hän elää armossa. Samoin, jos hän on langennut, on hän silloinkin armon alla. Hänen onnistumisensa ja epäonnistumisensa eivät muuta tilaa mihinkään. Armossa olemisen osoittavat seuraavat jakeet:

- (Room 5:1,2) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

- (Fil 1:7) Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.

- (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".

- (1 Piet 5:12) Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta - jona häntä pidän - olen lyhyesti teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.

Seuraava esimerkki kuvaa sitä, miten helposti ihminen voi käsittää väärin Jumalan armon tai että hän ei ole sisäistänyt sitä, vaikka teoriassa ymmärtää asian. Urho Muroma on kertonut tapauksesta:

Hän istui hiljaa ja minä jatkoin:

- Armon oikeaan käsittämiseen tarvitaan todella salattua viisautta, kuten Paavo Ruotsalainenkin sanoo. Kristillisen vaellukseni alkutaipaleella arvelin, että Jumalan armo merkitsi jonkinlaista Jumalan hyväntahtoisuutta kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta erikoisesti niitä kohtaan, jotka tahtovat olla Hänen omiansa. Siihen aikaan käsitin pelastuksen tien niin, että kun minä yritin parhaani saavuttaakseni sen täydellisyyden, jonka Herra vaatii, ennenkuin Hän voi päästää minut kirkkauteen, niin armo on se hyväntahtoinen lisä, jonka Jumala sitten armossaan lisää minun ponnistuksiini, jotta mitta tulisi täydelliseksi.

Havainnollistuttaakseni asiaa käytän kuvaa.

Ajatellaan, että taivaaseen pääsee vain kolme metriä pitkiä ihmisiä. Nyt en parhaalla ponnistuksellakaan ole pitempi kuin metri ja seitsemänkymmentäkahdeksan senttimetriä. Armo on nyt se, mitä tuosta kolmen metrin mitasta puuttuu. Armo merkitsi siis sitä lisää, minkä Herra pani täyttämään taivaskelpoisuuteni vajaamittaisuutta.

- Oletteko koskaan ajatelleet armosta tähän tapaan?

Hän istui hiljaa miettien.

- Oletteko koskaan erehtynyt pitämään pelastusta Jumalan ja teidän yhteistyönne tuloksena, nimittäin niin, että kun ensin teette parhaanne, niin sitten Herra armossaan antaa anteeksi sen, mihin ette kykene?

Hän ei vastannut mitään, mutta huomasin, että ajatus teki voimakasta työtä hänessä.

- Katsokaapas, monet luovat itsellensä tällaisen pelastuksen tien:

Ensin he itse käännyttävät itsensä, tekevät ratkaisun ja ratkaisuja, antavat itsensä Herralle, kerta toisensa jälkeen, panevat pois syntejä minkä voivat, tunnustavat syntejänsä, alkavat rukoilla, lukea Raamattua, pitää aamuvartiota, käydä kirkossa ja kokouksissa, harrastaa Jumalan valtakunnan työtä, sosiaalista työtä, hyväntekeväisyyttä j.n.e. Ja kun he sitten ovat näin omasta puolestaan tehneet kaikkensa, odottavat he, että Jumala puolestaan tekee kaikkensa: antaa heille armon, s.o. lukee heille Kristuksen tähden hyväksi sen, mikä puuttuu.

- Niin juuri minä olen ajatellut, hän nopeasti sanoi.

- Mutta, hyvä neiti, eihän tämä ole mikään armon tie. Tämähän on ansion tie. Tässähän ihminen tekee, minkä hän voi, ja odottaa ponnistustensa palkaksi Jumalan hyväntahtoista suhtautumista hänen pyrintöjensä vakavuuteen. Tämähän on n.s. synergismiä, Jumalan ja ihmisen yhteistyötä sielun pelastukseksi. Ei kukaan voi tällä tiellä löytää rauhaa ja pelastusvarmuutta, sillä sillä tiellä ei ole mitään lupausta. Se ei ole Jumalan pelastustie. Luther yritti aikoinaan löytää Jumalan juuri tällä tiellä, mutta päätyi täydelliseen epätoivoon. Monet muut ovat hänen tavallaan yrittäneet ja aina yhtä huonoin tuloksin. Koko katolinen kirkko kulkee tällä tiellä ja lukemattomat protestantit... (5)

Vapaus laista. Se, että Jeesus Kristus kuoli, ei tarkoita ainoastaan sitä, että hän kantoi syntimme. Se merkitsee myös vapautta laista ja sen vaatimuksista. Monilla lainalaisilla ihmisillä on juuri tämä ongelma. Vaikka he ovatkin vastaanottaneet Kristuksen elämäänsä, he silti yhä elävät lain ja sen syytösten alla eli ovat "lainalaisia". He kyllä teoriassa käsittävät, miten Jeesus kantoi heidän syntinsä, mutta eivät kuitenkaan käytännössä ymmärrä, että myös laki syytöksineen ja kadotustuomio on poistettu kokonaan heidän yltään (Kristuksessa olevalle ihmiselle laki on enää vain ohjenuora, mutta ei tuomion tai pelastuksen välineenä.). Se ristiinnaulittiin yhdessä Kristuksen kanssa ja voimme nyt kokonaan olla armon alla:

- (Kol 2 :13,14) ... teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,

14. ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

- (Room 7:6) mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

- (Room 8:1) Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Hal Lindsey on selostanut, miten hän löysi tämän totuuden Raamatusta; eli sen, miten laki ja kadotustuomio on poistettu sellaisen ihmisen yltä, joka on Kristuksessa. Hän kertoo:

Kolmas ja kenties huonoimmin ymmärretty vanhurskautuksen seuraus on se, ettei Jumala enää tuomitse meitä. Paavali kirjoitti siitä: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Rm. 8:1).

En ikinä unohda sitä päivää, kun tämä totuus paljastui minulle. Se räjäytti elämäni kuin pommi. Ähkyin sellaisten itsesyytösten ja Jumalan tuomioitten - joiksi niitä luulin - vyöryn alla, etten ollut nähdä mitään muuta.

Kun eräänä päivänä luin yllä olevaa jaetta, äkkäsin siinä olevan sanan "nyt". Missä lienee tuo sana piileskellyt siihen saakka, mutta kun huomasin sen ensimmäisen kerran, se mullisti koko tilanteeni! Tajusin silmänräpäyksessä, että sen perusteella, mitä Paavali oli kirjoittanut Roomalaiskirjeen seitsemässä ensimmäisessä luvussa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, minä en ollutkaan enää Jumalan tuomioitten alainen. (6)

Vanhurskauden saaminen. Lainalaisilla ihmisillä on väärä käsitys myös vanhurskauden saamisesta. He pitävät sen saamista pitkänä prosessina, joka kestää ehkä vuosia, eikä asiana, joka voidaan saada hetkessä lahjaksi. He ajattelevat, että kun he ensin antautuvat kokonaan Jumalalle, lukevat Raamattua ja rukoilevat paljon, niin Jumala sitten lopulta antaa heille vanhurskautensa.

Tämä on kuitenkin aivan väärä käsitys. Sen osoittavat seuraavat esimerkit:

Vanhurskaus lahjaksi. Ensinnäkin Raamattu osoittaa, että vanhurskaus saadaan lahjaksi ilman mitään etukäteisvalmisteluja. Jumala ei vanhurskauta meidän vaellustamme, vaan hän julistaa vanhurskaaksi jumalattoman eli sen, jolla ei ole mitään ansioita sitä ennen:

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Room 4:5) mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

Tapahtuu Kristuksen vastaanottamisen yhteydessä. Raamattu myös osoittaa, että vanhurskauden saaminen ei ole mikään päämäärä, johon vähitellen pääsemme, vaan tulemme vanhurskautetuiksi ja pyhiksi siinä hetkessä, jolloin olemme vastaanottaneet Kristuksen:

- (Room 5:1) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

- (Room 5:9) Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.

- (1 Kor 6:11) Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

- (Room 1:7) kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

- (1 Kor 3:17) Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.

Kristuksen vanhurskaus, ei omamme. Vanhurskaus, jonka saamme lahjaksi, ei myöskään vaihtele päivittäin niin kuin vuorovesi, koska kyseessä on Kristuksen kautta saatava vanhurskaus eikä oma vanhurskautemme. Samoin se merkitsee sitä, että apostolitkaan eivät olleet yhtään sen vanhurskaampia kuin kuka tahansa nyt meistä elävä, Kristuksen vastaanottanut henkilö. Hekin olivat vanhurskautetut Kristuksen eikä oman itsensä perusteella:

- (Jer 23:5,6) Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan...

6. ... Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: 'Herra on meidän vanhurskautemme'.

- (1 Kor 1:30) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.

- (Room 4:25) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

- (Room 5:19) sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.

- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

3. Mitä on lainalaisuuden takana?

Kun edellä on puhuttu lainalaisuudesta, on sen syntyyn suuri merkitys sillä, millainen lapsuus ja nuoruus meillä on ollut. Mikäli ihmisellä on ollut onnellinen lapsuus ja häntä on arvostettu, ei yleensä esiinny sen suurempia ongelmia. Mutta jos hänellä on ollut tunneköyhä menneisyys sekä ankara tai etäinen isä, on hänen ehkä vaikea uskoa Jumalan armoon ja rakkauteen. Me siten siirrämme menneisyyden kokemukset jumalasuhteeseemme. Emme ymmärrä, että Jumala on meille Kristuksen kautta rakastava ja armollinen Isä sekä lohdutuksen Jumala:

- (2 Kor 13:11) Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne...

- (Ef 2:4) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut.

- (1 Piet 5:10) Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.

- (2 Kor 1:3,4) Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Hyvän kuvan siitä, miten menneisyytemme voi vaikuttaa jumalasuhteeseemme, antaa seuraava kuvaus. Siinä eräs pastorin vaimo oli siirtänyt huonon isäsuhteensa mallin myös jumalasuhteeseensa. Hän ajatteli Jumalan olevan juuri samanlainen kuin hänen oma isänsä oli ollut. Monet ovat ehkä kokeneet samalla tavalla:

Eräs pastorin vaimo, joka tuli luokseni sielunhoitoon, kertoi tiukasti moraalisesta kodistaan, jota hallitsi vaativa äiti. Isä oli nynny, joka ei mennyt väliin äidin vuodattaessa sanatulviaan tyttären niskaan.

"Sinähän todella rakastat Jeesusta", sanoin pastorin vaimolle.

"Tietenkin", hän vastasi.

"Ja rakastat myös Pyhää Henkeä."

"Kyllä."

"Mutta et edes pidä Jumalasta isänä."

Hän ei pystynyt muuta kuin itkemään. Hänen käsityksensä taivaallisesta Isästä oli vääristynyt maallisen isän takia. Hän ymmärsi Jeesuksen ja Pyhän Hengen niin, että he olivat aktiivisesti läsnä hänen elämässään, mutta hänen mielessään Jumala, Isä, aivan samoin kun maallinenkin isä, oli jossakin passiivisena eikä välittänyt kun tyttärellä oli elämässä kauheita vaikeuksia. (7)

4. Mitä uskonvanhurskauden ja armon ymmärtäminen saa aikaan ihmisen elämässä?

Usein kun yritämme auttaa lainalaisia ihmisiä eteenpäin uskon tiellä, saatamme lähteä väärästä päästä heidän auttamisessaan. Monesti saatamme kehottaa heitä ponnistelemaan yhä enemmän ja enemmän, ilman että heille on ensin opetettu uskon perusteita eli vanhurskauttamista ja Jumalan armoa Kristuksessa.

Se, että ymmärrämme vanhurskauden, Jumalan armon ja identiteettimme Kristuksessa, saa kuitenkin usein suuren muutoksen aikaan elämässämme. Kun ymmärrämme, että olemme koko ajan armahdetut ja vanhurskautetut Kristuksen kautta, saa se aikaan kasvua ja uudistumista ja uutta ymmärrystä. Näin kävi aikanaan esim. John Bunyanille ja samoin käy nykyäänkin samalla tavalla monille ihmisille. Monet tunnetut Jumalan palvelijat ovat havainneet saman asian sielunhoitotyötä tehdessään:

Erik Ewalds: Lukemattomissa tapauksissa olen todennut, että ainoa masentunutta hoidettavaani todella auttava asia on tietoisuus siitä, että Jumala on armon Jumala, ja että ihminen saa luopua kaikista ponnisteluistaan ja antaa itsensä Jumalan käsiin. Masentunut saa kokea, että Jumala rakastaa häntä - ei hänen tekojensa ja ponnistelujensa ansiosta, vaan niistä huolimatta ja riippumatta. (8)

C.O. Rosenius: Tätä on omantunnon vapaus laista. Olemme niin vapaita laista, että yhtäkään syntiä ei voida panna meidän syyksemme. Koska emme usko sitä mitä tahtoisimme, ei omatunto ole päässyt eroon laista niin täydellisesti kuin mihin sillä on oikeus. Meidän on kaikin tavoin varjeltava tätä vapautta. Sillä juuri vapaus ja luottamus ovat uuden ihmisen ydin sekä kaiken pyhityksen elämä ja voima. Sitäpaitsi emme voi koskaan paremmalla tavalla kunnioittaa Jumalaa kuin luottamalla häneen ja turvaamalla hänen lupauksiinsa. (9)

Pam Woodson: Se, että sinä vain luet vanhurskaudesta, merkitsee hyvin vähän, jos sinä et ala uskoa olevasi vanhurskas ja kuvitella itseäsi sellaisena. Vasta kun näin teet, sana vanhurskas kipuaa sanavarastosi listan kärkeen. Sillä, että tutkit käsitettä avoimin ja vastaanottavin sydämin, on suuri vaikutus elämääsi.

Minä olen nähnyt tuon vaikutuksen monien elämässä. Voin liioittelematta sanoa, että kymmenet opiskelijat, jotka ovat opiskelleet mieheni vanhurskaus-kurssilla Victory Bible Institutessa, ovat innoissaan tulleet Woodyn ja minun puheille vuosi toisensa jälkeen ja sanoneet: "Tämä kurssi on muuttanut minun elämäni." - "Se, että nyt ymmärrän olevani vanhurskas, on vapauttanut minut" - "Olen tullut tuntemaan Raamatun suurimman totuuden." (10)

Veikko Pekki: Kun saarnataan evankelisesti eli julistetaan Kristuksen tekoon perustuvaa otollisuutta syntiselle, tapahtuu kaksitahoinen ilmiö. Ensiksikin useat ihmiset kokevat vapautuksen taakoistaan, lainalaisuudestaan ja pingoittuneisuudestaan. Olen kymmenet kerrat törmännyt tähän ilmiöön: Jeesuksen korottaminen täydellisenä ja puolestamme riittävänä sovitusuhrina Jumalan edessä saa aikaan ihmeellisiä tuloksia. Ei pidä luulla, että armon julistaminen on helppoa. Koska laki on meillä "lihassa ja veressä", oma luonto ja järkeily pakottaisivat esittämään enemmän vaatimuksia ihmisille. Mutta tulokset ovat jatkuvasti rohkaisseet pitämään linjan. Kristuskeskeisen armosaarnan ylle lankeaa aina Pyhän Hengen vapauttava voitelu.

Yhä uudelleen ja uudelleen ihmiset ovat tulleet kertomaan tai ovat soittaneet ja kirjoittaneet, miten heidän uskonelämänsä on muuttunut. Nämä ihmiset ovat olleet vapautuksen tarpeessa. Minua on järkyttänyt eniten se, etteivät he ole useinkaan kuulleet selkeää ja ehdotonta Jumalan armon julistusta omassa seurakunnassaan. (11)