Oikeus ja
palestiinalaiset
Onko Israel apartheidvaltio ja mikä on
palestiinalaisten asema? Onko palestiinalaisten elämä ollut parempi heidän
omien johtajiensa alaisuudessa?
Sisällys:
Israelilla on Lähi-idässä
pitkä historia
Kansainliitto, YK:n edeltäjä,
vahvisti ns. Balfourin julistuksen (1917), jonka perusteella
juutalaisille luvattu alue käsitti nykyisen Israelin alueen,
että myös Jordanian, Länsirannan ja Gazan
Palestiinan valtiota ei ole koskaan ollut.
Palestiinalainen identiteetti on verrattain uusi asia.
Palestiinalaiset ovat samoja arabeja, joita on muilla
lähialueilla
Onko palestiinalaisten asema ollut
parempi vai huonompi heidän omien johtajiensa alaisuudessa
verrattuna juutalaishallintoon? Palestiinalaisten omat
johtajat ovat ajaneet kansaa ahdinkoon
Yksi
kohde, johon nykyajan oikeudenvaatijat ovat kohdistaneet huomionsa, on
Israelin valtio. Nämä oikeudenvaatijat ovat vihamielisiä Israelia kohtaan ja
näkevät sen edustavan jonkinlaista apartheidvaltiota. Väitetään, että
palestiinalaisia sorretaan heidän palestiinalaisuutensa takia ja että Israel
on miehittäjävaltio. Sen takia monet ovat puuhailleet kauppaboikotteja
Israelia vastaan, koska ajattelevat sillä parantavansa palestiinalaisten
asemaa.
Mutta miten asia on
todellisuudessa? Joskus syytöksille voi olla aihettakin, mutta usein
oikeudenvaatijat eivät tunne historiaa ja miten nykytilanteeseen on tultu.
Ensinnäkin historia.
Kannattaa ottaa huomioon, että Israel on ollut olemassa valtiona ja
juutalaiset ovat asuneet alueella jo vuosituhansia sitten. Tässä
on hyvä ottaa esille muutamia Uuden testamentin jakeita. Ne ovat todellista
historiaa ja niissä ei puhuta palestiinalaisista vielä mitään, koska sellaista
nimitystä ei tunnettu. Sen sijaan niissä kerrotaan juutalaisista, jotka
asuttivat Jerusalemia sekä Juudeaa ja Samaria eli nykyistä Länsirantaa.
(Myös Koraani mainitsee 600 vuotta myöhemmin, miten pyhä maa kuuluu Israelille
ja miten juutalaiset ovat valittuja, 5:20,21/ 10:90,93/ 17:104/ 26:59/ 2:47/45:16)
Kysymys on noin 2000 vuoden takaisista tapahtumista:
- (Matt 2:19,20)
Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Herran enkeli ilmestyi unessa
Joosefille Egyptissä
20 ja sanoi:
"Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan,
sillä ne ovat kuolleet, jotka väijyivät lapsen henkeä".
- (Apt 1:4-8) Ja
kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö
Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä,
jonka te olette minulta kuulleet.
5. Sillä Johannes
kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten
päivien jälkeen."
6. Niin he
ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä
jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"
7. Hän sanoi
heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman
valtansa voimalla on asettanut,
8. vaan, kun Pyhä
Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun
todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa
ja aina maan ääriin saakka".
- (Apt 2:14-18)
Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui
heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon
tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne.
Entä viime vuosisata? Silloin
Israel syntyi uudestaan vuonna 1948, mutta jo sitä ennen oli Kansainliitto,
YK:n edeltäjä, vahvistanut ns. Balfourin
julistuksen (1917). Tämän julistuksen perusteella juutalaisille luvattu alue
käsitti, ei vain nykyisen Israelin alueen, vaan myös Jordanian sekä
Länsirannan ja Gazan.
Mitä sitten
tapahtui Israelin itsenäisyysjulistuksen jälkeen? Silloin ympäröivät
arabivaltiot (Syyria, Jordan, Egypti, Libanon, Irak, Saudi-Arabia, Jemen)
hyökkäsivät vastasyntyneen valtion kimppuun tarkoituksenaan jakaa se
keskenään. He eivät onnistuneet aikeissaan. Kuitenkin Jordania miehitti
Länsirannan ja Itä-Jerusalemin, Egypti Gazan ja Syyria Golanin kukkulat. Nämä
alueet olivat heidän hallussaan laittomasti ja vastoin YK:n päätöstä lähes 20
vuotta, aina vuoteen 1967 saakka, joten ne olivat laittomia miehittäjiä.
Entä palestiinalaisten tausta?
Meille kerrotaan toistuvasti, että Israel miehittää Palestiinan valtiota,
mutta tämä on historian vääristelyä, koska menneeltä
ajalta ei tunneta mitään todisteita ns. Palestiinan kansasta ja valtiosta,
jolla olisi ollut omat hallitsijat, oma armeija, oma raha, oma kieli, selkeät
tunnistettavat rajat ja muita kansalliseen olemassaoloon liittyviä piirteitä.
Sen sijaan nykyiset palestiinalaiset ovat tavallisia arabeja, jotka edustivat
alun perin useita kansallisuuksia (Jordania, Syyria, Libanon, Egypti, Irak...
), koska he saapuivat tälle alueelle ympäröivistä arabivaltioista tai sitten
(ennen vuotta 1917) entisen Turkin ottomaanisen valtakunnan alueelta, jonka
hallussa olivat vielä reilut sata vuotta sitten useimmat arabivaltiot. Heillä
ei niihin aikoihin voinut olla mitään kansallista palestiinalaista
identiteettiä, eivätkä edes ympäröivät arabivaltiot puhuneet mistään
sellaisesta niihin aikoihin. Se tapahtui paljon myöhemmin eli vuoden 1967
sodan jälkeen.
Seuraava lainaus viittaa samaan. Palestiinalainen identiteetti on verrattain
uusi asia. Tämä identiteetti syntyi vasta vuoden 1967 sodan jälkeen, kun
Länsiranta ja Gaza, jotka jo Balfourin julistuksen mukaan oli luvattu
Israelille, joutuivat takaisin Israelin valtaan. Lainauksessa puhuu PLO:n
asevoimien entinen komentaja, joka kertoo, ettei ole mitään eroa
jordanialaisten, palestiinalaisten, syyrialaisten ja libanonilaisten välillä:
Zuheir
Moushin’in, PLO:n asevoimien komentajan lausunto saksalaiselle
aikakauslehdelle Kairossa v. 1972:
Palestiinalaista kansaa ei ole sellaisenaan olemassa. Palestiinan valtion
luominen on vain eräs keino jatkuvaan taisteluumme sionistista valtiota
vastaan arabien yhtenäisyyden puolesta. Tosiasiassa ei ole mitään eroa
jordanialaisten, palestiinalaisten, syyrialaisten ja libanonilaisten välillä.
Vain poliittisista ja taktisista syistä puhumme tänään palestiinalaisen kansan
olemassaolosta, sillä arabimaiden kansalliset etunäkökohdat vaativat, että
asetamme erillisen Palestiinan kansan vastustamaan sionismia. Katsokaahan,
pelkästään taktisista syistä Jordania, joka on tunnustettu ja suvereeni valtio
omine vahvistettuine rajoineen, ei voi siten vaatia Haifaa, Jaffaa, Ber-Shevaa
ja Jerusalemia, kun sen sijaan Israelin sisällä asuva palestiinalainen voi
epäilemättä niin tehdä. Haluan korostaa, että sinä hetkenä kun olemme
vallanneet koko Palestiinan, yhdistämme välittömästi Palestiinan ja Jordanian.
(1)
Tapahtuuko
sortoa?
Tosiasia siis on,
että ns. palestiinalaiset eli arabit sekä juutalaiset asuvat nyt rinnakkain,
ja se tulee hyväksyä. Molemmille kansoille pitäisi olla tilaa näillä alueilla,
eikä saisi olla syrjintää puolin ja toisin.
Ovatko
juutalaiset sitten syyllistyneet syrjintään kuten tarmokkaat oikeudenvaatijat
ovat esittäneet? Varmasti he ovat toimineet usein väärin, eikä tätä voi
kieltää.
Kysymys
kuitenkin kuuluu, onko palestiinalaisten asema ollut parempi vai huonompi
heidän omien johtajiensa alaisuudessa verrattuna juutalaishallintoon? Tämä on
avainkysymys tällä alueella, ja sitä voidaan tarkastella.
Ensinnäkin
vesihuolto, terveydenhuolto, koulut ja talous. Palestiinalaiset arabit ovat
saaneet huomattavia parannuksia alueilleen. Yksi niistä on juokseva vesi
Länsirannan asukkaille. Kun vuonna 1967 vain 10 % Länsirannan asukkaista sai
päivittäin juoksevaa vesijohtovettä, on lukumäärä nykyään 96 %. Heidän
tilanteensa on paljon parempi kuin ympäröivissä arabimaissa.
Terveydenhuolto
on samanlainen asia. Israelin alaisuudessa Länsirannan arabien terveydelliset
olot ovat kohentuneet huomattavasti, kuten muut olot. Nekin ovat paremmat kuin
monissa arabimaissa:
Eihän liene mikään salaisuus
se, että vaikka Länsirannan arabit poliittisesti eivät hyväksykään Israelia
alueellaan, he ovat antaneet juutalaisille tunnustuksen alueensa
terveydellisten olojen kohottamisesta. He totesivat, että kuningas Hussein
lupasi alueelle – paperilla – klinikoita, sairaaloita ja kouluja, mutta ei
koskaan toteuttanut lupauksiaan niiden 19 vuoden aikana, jotka alue kuului
hänen hallintaansa. Arabit ovat todenneetkin, etteivät Israel ja juutalaiset
luvanneet mitään, mutta toteuttivat sen, mistä Hussein vain puhui, vieläpä
laajemmassa mittakaavassa kuin he olivat odottaneetkaan. (2)
Entä Israelin omat
arabit? Käytännössä he
ovat paremmassa asemassa kuin arabit yleensä, varsinkin verrattuna
naapurimaidensa arabeihin, ja he tietävät sen. Heillä on parempi elintaso,
parempi terveydenhuolto, enemmän vapauksia ja tasa-arvoa kuin muilla
arabeilla. Lisäksi Israelin arabeja on kansanedustajina ja suurlähettiläinä,
joka osoittaa heidän vaikutusvaltaisen asemansa. Niinpä kovinkaan moni
Israelin arabeista ei olisi halukas vaihtamaan asemaansa muiden maiden
arabeihin. Enemmistö heistä on tyytyväisiä asemaansa, joka on tullut ilmi mm.
Israelin demokraattisen instituutin suorittamista mielipidetutkimuksista.
Niiden mukaan 57 % Israelin arabeista on määrittänyt tilanteensa hyväksi tai
erittäin hyväksi, mikä viittaa heidän hyvään asemaansa.
Entä sitten niiden
palestiinalaisten asema, jotka ovat asuneet Länsirannan ja Gazan alueella?
Näillä alueille oli vuoden 1967 jälkeen Israelin hallinto, mutta myöhemmin eli
vuonna 1993 palestiinalaiset saivat autonomian eli itsehallinnon. Paransiko
tämä itsehallinto heidän asemaansa vai miten se vaikutti? Olivatko
palestiinalaiset johtajat parempia hallitsijoita kuin israelilaiset olivat
olleet? Tass Saada, joka taisteli Arafatin joukoissa, mutta joka myöhemmin
muutti Amerikkaan asumaan, kertoo havaintonsa tästä. Hän palasi vuosien tauon
jälkeen palestiinalaisalueille, Länsirantaan ja Gazaan, sekä tiedusteli
palestiinalaisilta asukkailta tilannetta. Monet heistä näkivät, että heidän
asemansa oli parempi israelilaishallinnon kuin palestiinalaisten oman
hallinnon aikana:
Saavuin Ramallahiin varhain,
jotta ehtisin saada kaupunkiin tuntuman… Ajoin tarkoituksella useilla eri
takseilla, jotta sain tilaisuuden puhua kuljettajien kanssa. Olen huomannut,
että tämä on erinomainen tapa tunnustella kaupungin ilmapiiriä. ”No, millaista
täällä on nykyään elää?” kysyin viattomasti.
”Ei hyvä”, sanoivat melkein
kaikki. ”Elämä on aika kurjaa. Siitä lähtien kun palestiinalaishallinto otti
ohjat käsiinsä, tilanne on itse asiassa pahentunut”, he väittivät. ”Abu Ammar
itse on suurenmoinen, todellinen taistelija loppuun saakka. Häntä me
rakastamme. Mutta hänen edustajansa eivät osaa hoitaa asioita ollenkaan. He
vaativat kaikilta lahjuksia – ei siinä ole järkeä. Israelilaiset rajalla eivät
tietenkään hekään luota palestiinalaishallintoon, ja niin he ovat tiukentaneet
otteita entisestään – lisää sääntöjä, lisää papereita, lisää rajoituksia. Oli
oikeastaan parempi, kun he olivat täällä ja määräsivät kaikesta! Tätä on
tietysti kauhea sanoa, mutta se on totta.”
Nämä mielipiteet saivat minut
surulliseksi. Panin mieleeni, mistä halusin puhua entisen sankarini kanssa…
…Olin kerran Gazassa taksin
kyydissä, jossa oli useita muitakin matkustajia. Katsoin liikennettä ja
sanoin: ”Onpa paljon takseja! Sinulla on paljon kilpailijoita, vai mitä?”
”Niin, se on ryöstäytynyt
hallinnasta”, mies sanoi. ”Jokainen, jolla on auto, haluaa päästä ansaitsemaan
sillä rahaa. Pian täällä on enemmän kuljettajia kuin matkustajia”, hän
huokasi.
Sitten hän jatkoi: ”Kun
israelilaiset hallitsivat täällä, asiat olivat toisin. Kaikki oli paremmassa
järjestyksessä.” (3)
Mistä
sitten palestiinalaisten ongelmat johtuvat? Yksi suurimpia syitä ovat olleet
nimenomaan palestiinalaisten omat johtajat, jotka ovat ajaneet kansaa
ahdinkoon. He eivät ole keskittyneet yhteiskunnan rakentamiseen ja kansansa
olojen parantamiseen, vaan aseelliseen taisteluun Israelin kanssa ja oman
asemansa pönkittämiseen. Korruptio ja lahjukset ovat olleet yleisiä heidän
keskuudessaan.
Kaikkein suurin ongelma ovat
kuitenkin olleet ihmisoikeusrikkomukset. Palestiinalaisjohtajat ovat sortaneet
omaa kansaansa ja heikentäneet sen asemaa. Se on ilmennyt mielivaltaisina
pidätyksinä, kidutuksina ja opposition vaientamisena. Sen takia tuhannet
palestiinalaiset ovat paenneet omilta asuinalueiltaan muuttaen ulkomaille.
Katsomme lopuksi lainausta,
joka liittyy aiheeseen. Mosab Hassan Yousef, jonka isä kuului Hamasin
perustajajäseniin ja jossa järjestössä Mosab itsekin toimi aiemmin, kuvasi
tätä tilannetta YK:n ihmisoikeusneuvoston kokouksessa 25.9.2017. Hän kiinnitti
huomionsa palestiinalaishallinnon väärinkäytöksiin omaa kansaansa kohtaan.
Puhe löytyy sellaisenaan Youtubesta englanninkielisenä:
Raportti YK:n Human Rights
Watch:n (Ihmisoikeusneuvoston) kokouksesta 25.9.2017
Asialista: Ihmisoikeudet
Palestiinassa.
Syytöksiä; Israel rikkoo
ihmisoikeuksia, rotusyrjintää, ei salli tehdä työtä, tappaa lapsia, miehittää
historiallista Palestiinaa, varastaa ruoan, veden, maat, rahat, puut, tekee
rikoksia ihmiskuntaa kohtaan jatkuvasti ym. ym..
Niitä esittivät: Palestiinan
itsehallinto-Algeria-Qatar-Sudan-Syyria-Pohjois-Korea-Bahrain-Saudi-Arabia-Venezuela
ja Iran. Mosab Hassan Yousef (Hamasin poika) pyysi puheenvuoroa ja sai sen.
Kasvoin Ramallahissa Hamasin
jäsenenä, kohdistan sanani PA hallinnolle, joka väittää olevansa ainoa oikea
Palestiinan kansan edustaja.
Kysyn, mistä on kotoisin
valtuutenne edustaa palestiinalaisia, he eivät valinneet teitä. He eivät
antaneet teille oikeutta edustaa heitä. Te olette nimittäneet itse itsenne. Te
olette vastuussa kansalle ja kansasta.
Tämän todistaa teidän
väkivaltainen käyttäytymisenne heidän ihmisoikeuksiaan vastaan. Tosiasiassa
palestiinalaisten yksityisten ihmisten ja kansan ihmisoikeudet liikuttavat
teitä kaikkein vähiten. Te kidnappaatte palestiinalaisia opiskelijoita,
kidutatte heitä vankiloissanne ja te myös kidutatte poliittisia
vastustajianne.
Kansan kärsimykset ovat
seurausta teidän itsekkäistä poliittisista pyrkimyksistänne. Te olette
Palestiinan kansan suurin vihollinen. Jos Israelia ei olisi olemassa, teillä
ei olisi ketään jota syyttäisitte. Ottakaa vastuu tekojenne seurauksista.
Te lietsotte konfliktin liekkejä
pitääksenne voimassa väärää valtaanne. Lopuksi: Te käytätte tätä foorumia
johtaaksenne harhaan kansainvälistä yhteisöä, johtaakseen palestiinalaisen
yhteiskunnan uskomaan, että Israel on vastuussa ongelmista, jotka te olette
itse aiheuttaneet. Kiitos. (4)
Viittaukset:
1.
Sit. kirjasta "Totuutena valhe", Pekka Sartola, s. 278
2.
Jukka Riippa: "Israel polttopisteessä", s. 179
3. Tass Saada:
Taistelin Arafatin joukoissa (”Ich kämpfte fur Arafat), s. 203, 278
4.
Suomenkielinen teksti: Pekka Sartola: Taistelu Jerusalemista
Lisää aiheesta:
Kirje Rauhan puolesta -lehden toimitukselle -
aiheena historian uudelleenkirjoitus Lähi-idässä
Kiista Israelin ja Jerusalemin
ympärillä on tiedonvälityksen kestoaihe, mutta mikä on palestiinalaisten
tausta ja mikä on todellista historiaa?
Siirtokunnat ja ns. Israelin
miehityspolitiikka. Miehittääkö Israel Palestiinalaisvaltiota kuten on
väitetty, vai onko kyseessä valhe?
Israel-ystävyys - onko se hyvä
vai paha asia? Historiassa esiintynyt antisemitismi ja Israelin vastustaminen
nykyajassa ovat toistensa kaksosia
|
